onko kenelläkään ollut hevosta, jolle on tullut polveen nivelrikko? minulla on vanha puoliverinen, jolla on toisessa takapolvessa niin pitkälle edennyt nivelrikko, että nivelrusto on kulunut lähes kokonaan pois! nyt minulla onkin vaikea päätöksenteko edessä, että mitä tehdä ruunalleni? kun sen vamma ei koskaan parane, mutta kuitenkin se on niin elämäniloinen vielä etten koe ihan tarpeelliseksi lopettaa sitä. Tahdon että se saa vielä nauttia viimeisestä kesästään! mutta on se kuitenkin kamalaa kun tietää koko ajan että aikaa ei ole kauaa enää..hevosella on tulehduskipulääkkeitä joita voi tarpeen tullen antaa, mutta en missään nimessä ala lääkkeiden varassa sitä pitämään. mutta olisiko jollain vastaavanlaista tarinaa ja millaisia päätöksiä tehty?
polven nivelrikko
polvivamma
21509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meidän poni eli 32-vuotiaaksi. Tuossa iässä alkoi kuitenkin vanhuus näkymään, liikkuminen oli jäykkää ja sille tuli alaleukaan jonkinlainen kasvain. Päätimme lopettaa ponin, ennenkuin se alkaisi kärsimään vaivoistaan ja olihan se jo todella vanha! Poni sai viettää viimeisen kesänsä toisten kanssa laitumella. Kuolemaansa asti se oli hyvässä kunnossa, syöminen onnistui kuten myös piehtaroiminen, ja elämänilo säilyi viimeiseen asti. Emme halunneet odottaa, että poni menettäisi tuon elämänilonsa, vaan lopetimme sen silloin kun se oli vielä kunnossa. Ajankohdaksi valitsimme syksyn, koska talvi oli vanhukselle huomattavasti raskaampaa aikaa kun kylmyys jäykisti sitä entisestään, mutta kevättä kohti se virkistyi ja annoimme sen nauttia viimeisestä kesästään. Eläimen kunto ja sen kyky elää täysipainoista elämää pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon tätä ratkaisua tehdessä...
Meidän poni eli 32-vuotiaaksi. Tuossa iässä alkoi kuitenkin vanhuus näkymään, liikkuminen oli jäykkää ja sille tuli alaleukaan jonkinlainen kasvain. Päätimme lopettaa ponin, ennenkuin se alkaisi kärsimään vaivoistaan ja olihan se jo todella vanha! Poni sai viettää viimeisen kesänsä toisten kanssa laitumella. Kuolemaansa asti se oli hyvässä kunnossa, syöminen onnistui kuten myös piehtaroiminen, ja elämänilo säilyi viimeiseen asti. Emme halunneet odottaa, että poni menettäisi tuon elämänilonsa, vaan lopetimme sen silloin kun se oli vielä kunnossa. Ajankohdaksi valitsimme syksyn, koska talvi oli vanhukselle huomattavasti raskaampaa aikaa kun kylmyys jäykisti sitä entisestään, mutta kevättä kohti se virkistyi ja annoimme sen nauttia viimeisestä kesästään. Eläimen kunto ja sen kyky elää täysipainoista elämää pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon tätä ratkaisua tehdessä...