Miten sellainen ihminen eheytyy, joka ei ole koskaan ollut rakastettu, ja on aina ollut hyvin yksinäinen?
Sanotaan että ihmisen perustarve on kokea olevansa rakastettu edes jossakin elämänsä vaiheessa, mieluiten tietysti lapsena. Jos ei ole lapsena saanut laisinkaan rakkautta, ja on koko elämänsä ollut yksinäinen, niin millä tavoin tämän voi korjata? Eheytyä? Kun ihminen on rakkauden puutteen, ja totaalisen yksinäisyyden vuoksi sisältä kuin pieni, turvaa hakeva lapsi, joka ei turvaa mistään löydä.
Voisiko joku suositella jotakin kirjaa, missä kerrotaan aiheesta?
Sanotaan että ihmisen perustarve on kokea olevansa rakastettu edes jossakin elämänsä vaiheessa, mieluiten tietysti lapsena. Jos ei ole lapsena saanut laisinkaan rakkautta, ja on koko elämänsä ollut yksinäinen, niin millä tavoin tämän voi korjata? Eheytyä? Kun ihminen on rakkauden puutteen, ja totaalisen yksinäisyyden vuoksi sisältä kuin pieni, turvaa hakeva lapsi, joka ei turvaa mistään löydä.
Voisiko joku suositella jotakin kirjaa, missä kerrotaan aiheesta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaikka kissa.Kissalta saat pyyteetöntä rakkautta ? Yritä tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ?
nyt kyse siitä, että aloittaja olisi yksinäinen (tai mistä minä tiedän) vaan hän haluaa tietää, minkälaista hoitoa annetaan ihmiselle, joka ei ole koskaan tuntenut rakkautta ja on ollut lähes koko elämänsä ajan yksin. Tai näin minä ainakin tämän ymmärsin..
Suosittelen käymään ihan kirjastossa. Etsi psykologian kohdilta. Sieltä saattaa löytyä kirjoja niin psykiatrien kirjoittamina, kuin koottuina tositarinoinakin.
Ihminen, joka ei ole koskaan saanut rakkautta on sisältä kuin pieni lapsi. Ei hän ole "eheä" niin kuin ne ihmiset jotka ovat saaneet rakkautta normaalilla tavoin. Läheisriipuuvuus ym. henkinen riippuvuus toisesta ihmisestä, takertuminen(yleensä parisuhteessa) johtuvat käsittääkseni juuri siitä että "takertujaa" ei ole koskaan aidosti ja pyyteettömästi rakastettu. Tällaiset rakkautta etsivät ihmiset joutuvat usein hyväksikäytetyiksi(henkisesti) narsistien ym. taholta.
Ihmisen pitää ensin eheytyä ja kasvaa tunnetasolla aikuiseksi, ennen kuin hän voi rakentaa normaalin, terveen parisuhteen. "Ei-terveitä" parisuhteita on pilvin pimein, jokainen varmasti voi löytää sellaisia lähipiiristään..
Kyllä, minä(ap) olen hyvin yksinäinen. Tutustumisyrityksiä olen tehnyt sekä vastakkaiseen sukupuoleen että omaan(että saisin ystäviä). Olen joutunut hyväksikäytetyksi monta kertaa elämäni aikana. Normaalia/tervettä kumppania en ole löytänyt, ja koska aina törmään hyväksikäyttäjiin, olen tullut lopputulokseen että syy on minussa.
Ratkaisu rakkaudettomuuteen ja yksinäisyyteen ei ole KISSA - hohhoijaa. Aivan vastaavaa olisi alkoholismin hoitaminen lääkkeillä. Edes parisuhde tai ystävät eivät voi eheyttää sellaista ihmistä, joka syystä tai toisesta on ollut koko elämänsä yksin, vailla rakkautta. Parisuhde(sellaista on vaikea löytää nykymaailmassa)EI OLE HOITOMUOTO! Haluaisitko sinä, että kumppanisi on kanssasi pääosin siksi,että hän janoaa rakkautta, jota ei ole saanut?
Tiedän siis, mitä rakkaudettomuus (muunmuassa) aiheuttaa, mutta en tiedä miten tilanteen vammauttama ihminen eheytetään.
rakkautta saa sitä kun antaa rakkautta ja hyväksyntää muille ihmisille. kyllä sellainenkin ihminen pystyy siihen joka kokee ettei kukaan koskaan ole rakastanut. kaikki alkaa hyvistä eleistä ja teoista, hymystä. olen itse toteuttanut tätä omassa (ennen niin rakkaudettomassa) elämässäni. myös eläimeltä saa rakkautta ja sitä voi todella paljon rakastaa ja sitä kautta itsekin eheytyä.
Ainakin minä olen PYYTEETTÖMÄSTI rakastanut useampaakin ihmistä, ja sen vuoksi minua on vain käytetty hyväksi. Valitettavasti on paljon sellaisia ihmisiä, jotrka käyttävät hyväkseen niitä ihmisiä jotka rakastavat, ja asettavat toisten edun aina oman etunsa edelle. Sehän se on sitä pyyteetöntä rakkautta.
Eläin ei koskaan korvaa toista ihmistä, ja kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia eläimiä.
luovuttaa ja vetäytyä kokonaan ihmissuhteista. jos itse on kuitenkin yrittänyt lähestyä ja rakastaa/välittää voi olla tyytyväinen ainakin itseensä. toisten käytöksellehän me ei voida mitään. jos vaikka ei ole löytänyt omaa rakastettua ei elämä siltikään välttämättä ole huonoa ja vailla vuorovaikutusta. meitä on paljon yksineläjiä jotka ollaan ihan tyytyväisiä elämään eikä olla pettyneitä. kannattaa tutustua itseensä, opetella rakastamaan itseänsä ja sitä kautta muita. jos sitten vielä löytää kumppanin se on ylimääräistä hyvää elämässä mutta se ei ole hyvän elämän edellytys.
En tiedä minkälainen tausta sinulla on, ja mitä olet elämäsi aikana kokenut, mutta minun taustallani olevia ihmisiä ei ole järjissään maan päällä. Ilman terapiaa tms. Useampi alan ammattilainen on ihmetellyt, kuinka enää edes kykenen toimimaan(tai vaikkapa tässä kirjoittamaan). "Suomen olosuhteissa" asiat/vastoinkäymiset, joita olen elämäni aikana kokenut ovat poikkeuksellisia. Ei tässä ole tarkoitus kilvoitella, että kuka on kokenut eniten surkeita asioita, mutta "normaali" ihminen ei voi kuvitellakaan, mitä elämäni aikana olen kokenut. Ja vieläpä niin, että en ole koskaan tehnyt mitään rikollista tai esim. käyttänyt huumeita. OLen yrittänyt elää nätisti omaa elämääni, ja polulleni heitetään niin suuria kiviä, että niitä ei voi kiertää eikä ylittää.
Kaikista pienin murhe elämässäni on se, että olen ollut 4 pitkässä parisuhteessa, missä miehet vain käyttivät minua hyväkseen.Asianlaidan tunnustaminen, ja eroprosessi on ollut hyvin raskas joka kerta. Ja kerta toisensa jälkeen työläämpi. Olen kokenut henkistä, fyysistä, taloudellista ja emotionaalista hyväksikäyttöä. Kaikki lyhyetkin (3-12kk) parisuhteet ovat olleet vain hyväksikäyttöä, ja mies on valehdellut, pelannut, pettänyt. Narsisteja ja pelimiehiä kaikki. Olen todellakin koko ikäni etsinyt normaalia kilttiä miestä, mutta heille en näytä kelpaavan. Vaikka päällisin puolin olen aivan "normaali." Koska kerta toisensa jälkeen minua on vain loukattu ja satutettu, minun on itseäni suojellakseni pakko eristäytyä. Ainakaan parisuhteesta en enää haaveile. Sitä onnea ei minulle suoda.
Ystäviä, työtä, tukiverkostoa, kannustavia sukulaisia minulla ei ole. Jos ihmisellä olisi edes näitä/sisältöä elämälleen, voisi hyvinkin jaksaa ilman parisuhdetta. MInulla ei ole mitään. Paitsi nykyisin psykiatri, joka antaa reseptin kouraan.
Pohdin juuri samoja kysymyksiä. Etsin turvaa ja rakkautta vaikka ulkoisesti kaikki on hyvin. Olen kait kummajainen. Huomaan myös, että ne jotka eivät ole kokeneet tällaista lapsuutta, eivät tajua, mistä on kyse. Minulla ei ole vastauksia sinulle. Kirjaston kirjat ovat auttaneet ymmärtämään itseäni ja antaneet lohtua. Yritän opetella tajuamaan, että nykyisyys on hyvä ja minun karvaat kokemukseni ovat menneisyyttä. Tosin en ole vielä onnistunut kovin hyvin. Hyvää kevättä sinulle kohtalotoverini kaikesta huolimatta!
Niin, vain me, jotka olemme jääneet jo lapsena täysin vaille(äidin) rakkautta, turvallista aikuista, voimme ymmärtää toisiamme. Moni on tuossa jo minulle vastannutkin, mutta eivät taida ymmärtää ongelman ydintä. Kun lapsi on täysin heitteillä, eikä hänellä ole ketään johon turvautua(yleensähän lapsilla on mummo tai joku muu sukulainen, jos omat vanhemmat eivät välitä) hänestä ei voi kasvaa tunnetasolla ehjää aikuista.
Itse aloin pohtia tätä, kun järjestään kaikki parisuhteeni olivat sellaisia, että miehet käyttivät minua hyväkseen. Jos nainen on kiltti ja hyväluonteinen, eikä koskaan löydä kunnollista miestä, vaan on kerta toisensa jälkeen narsistin tms. uhri, täytyy vika olla naisessa eikä "tuurissa". Näinhän keskustelupalstoillakin sanotaan: "katso peiliin". Minä katsoin, ja totesin että koska etsin rakkautta, hyväksikäyttäjät "haistavat" sen, ja huomaavat tilaisuutensa tulleen..
Juuri tuo äidin rakkauden ja turvallisen aikuisen puute minua suretaa yhä. Minulla ei ole ollut koskaan ihmistä, joka olisi ottanut vastaan minun tunteeni ja ajatukseni ja johon olisin voinut luottaa. Ulkoisesti kaikki oli hyvin. Meillä puhutiin vain välttämättömät käytännön asiat. Luulen, että äiti oli masentunut. Mummo huolehti lapsita sairastumiseensa asti (olin n. 5v.). Muistan sen ajan aurinkoisena. Sen jälkeen tuli harmaata ja olen joutunut selviämään omillani. Etsin edelleenkin mielessäni ihmistä, joka ottaisi minut vastaan ehdoitta. (Luulen, että tätä on monen vaikea ymmärtää.)
Olen myös miettinyt sukulaisia ja ihmetellyt, että miksi he eivät lähestyneet meitä lapsia. Luulen, että he yrittivät tukea äitiä ja hän huolenpidollaan esti tahttomasti yhteyden. Sosiaalisesti taidottomana jäin kaikessa ulkopuoliseksi. Hyväksikäyttöä en ole kokenut, koska olen varovasti pysytellyt ihmisitä etäällä. En yleensä kuulunut mihinkään. Ihmisiä on kyllä ympärillä.
Olet luultavasti minua paljon nuorempi ja olet jo lähtenyt selviämisen tielle (pohdinnat). Joku kirjoitti terapiasta ja uskon, että se olisi hyödyllistä, mutta monestakin syystä se ei ole minulle mahdollista. Kiinnostaisi kyllä.
Olen samaa mieltä, että lapsuuden turvattomuuta ei korvaa kissat, ystävät, puoliso tai muu läheinen. Toki ne muuten ovat tärkeitä elämässä.
terapia voi auttaa. On auttanut ainakin minua. Se on turvallinen tapa opetella taas luottamaan ihmisiin ja itseensä ja oppia erottamaan, kuka saattaa olla aidosti ystävä ja kuka mahdollinen hyväksikäyttäjä.
Kaikki pitää opetella alusta kuin pieni lapsi ja aikaa menee ehkä jopa vuosia, mutta minusta se on sen arvoista.
de mello havahtuminen.
rakasta sinä itseäsi, silloin siinä on jo yksi ihminen joka sua rakastaa. ja muitakin vielä ilmaantuu. psykoterapia auttaa eheytymiseen