Juuri laitoin historian saitille juttuni yllä olevalla otsikolla. Sen johdannossa kerrotaan jutun syntysyyt ja luonne. Juttu ei ole omaa ”viisauttani”.
Linkitän sen myös tänne, koska kyseessä on Kekkonen. Ja koska esitän sen alussa tällaisen väittämän:
>> jos hän olisi entisine valtuuksineen ollut johdossamme viimeiset viisitoista vuotta, hän olisi liittänyt Suomen Natoon, tehnyt sen jo yli 10 vuotta sitten. Sillä Kekkonen pelkäsi Venäjää. Ja hänellä oli järkisyyt pelkoonsa.
Linkitän sen myös tänne, koska kyseessä on Kekkonen. Ja koska esitän sen alussa tällaisen väittämän:
>> jos hän olisi entisine valtuuksineen ollut johdossamme viimeiset viisitoista vuotta, hän olisi liittänyt Suomen Natoon, tehnyt sen jo yli 10 vuotta sitten. Sillä Kekkonen pelkäsi Venäjää. Ja hänellä oli järkisyyt pelkoonsa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Jorma. Tee Kekkostutkielma."
Joko haet kalmotkin todistamaan natobesserwisserismiäsi?
...antavat Kekkosesta mm. tällaista todistusta:
MIKSI KEKKONEN PELKÄSI?
Ensiksi pari otetta linkkijutusta:
Kekkosella oli toisaalta Neuvostoliiton lupa liioitella idän uhkaa suomalaisille. Mauno Koivisto lausui tämän tosiasian julki hienovaraisesti hautajaispuheessaan Johannes Virolaiselle: "Kansainvälinen asemamme oli herkkä. Sen lisäksi oli [Neuvostoliiton aikaan] taipumus kuvata sitä herkemmäksi kuin se olikaan." 7)
Monet aikalaistodistajat ovat kuitenkin kertoneet, että Kekkosen suhteeseen Neuvostoliittoon liittyi jokin ylimääräinen varovaisuus. Kaikesta päätellen Kekkonen uskoi loppuun saakka maailmankommunismin jossain muodossa voittavan ideologioiden välisen taistelun.
Keijo Korhonen pani ulkoministeriaikanaan merkille, että Kekkosen huolekas suhtautuminen Neuvostoliittoon muuttui loppuvuosina entistä enemmän peloksi. "Hän oli entistä vakuuttuneempi siitä, että Neuvostoliitto oli kuin ylivoimainen, arvaamaton luonnonmahti ja että kukaan ulkopuolinen ei edes vaivautuisi yrittämään Suomen auttamista, jos meille kävisi huonosti itänaapurin kanssa." 8)
Kalevi Sorsan mielestä Kekkonen oli "äärimmäisen kiinnostunut" neuvostosuhteista, ajoittain ihan varpaillaan, kun esimerkiksi vierailukutsua ei kuulunut. "Silloin tuntui, että hän ei ymmärtänyt omaa arvoaan Moskovan silmissä katsottuna", Sorsa pohti muistelmissaan. "Leikkiä en kuullut hänen koskaan laskevan mistään suureen naapuriin liittyvästä asiasta. Se kysymys oli kuoleman vakava."9) Vanha ja väsynyt Kekkonen avasi Leonid Brezhneviltä tullutta kirjettä "vapisevin käsin" vielä virassa.
- - -
Adolf Hitler lähti kesäkuussa 1941 hyökkäämään Neuvostoliittoon. Suomi liittyi sotaan kolme päivää myöhemmin, se lähti valloittamaan takaisin talvisodassa miehitettyjä alueitaan. Urho Kekkonen oli todella innostunut mahdollisuudesta, jonka uusi sota tarjosi. Hän piti sitä "suurena onnena" ja oli "historian oikeudella" halukas työntämään Suomen rajoja kauemmas aina Itä-Karjalaan, Kuolaan ja Aunukseen saakka.1)
Seuraavana vuonna Saksan sotaonni kääntyi. Marraskuussa 1942 Kekkonen ystävineen pohti Rovaniemellä konjakin voimalla tilannetta ja Suomen tulevaisuutta. Lopputuloksena oli takinkääntö, jolla oli oleva huikea merkitys Suomen sodanjälkeiselle ulkopolitiikalle. Kekkonen sanoutui irti koko siihenaikaisesta menneisyydestään ja mielipiteistään.
Historian hämäriin jäi Kajaanin yhteiskoulun kahdeksasluokkalainen, joka oli värvännyt vapaaehtoisia Aunuksen retkelle.2) Unhoon vaipui myös Etsivän keskuspoliisiin innokas kuulustelija Kekkonen, samoin sinne hävisi kommunisteja vuonna 1939 tyrmään teljennyt sisäministeri Kekkonen.
Yli neljäkymmentävuotiaana Kekkonen päätti siis laskelmoidusti haudata syvän kommunisminvastaisuutensa. Hän teki henkilönä liiton niiden voimien kanssa, joita vastaan oli ehtinyt sanoin, kirjoituksin ja teoin taistella neljännesvuosidadan ajan. Uudesti syntyneessä Kekkosessa ei ollut jälkeäkään miehestä, joka oli halunnut valloittaa Itä-Karjalan ja vastustanut talvisodan rauhaa.3)
Heti rauhanteon jälkeen syksyllä 1944 Kekkonen solmi "toimivat yhteydet" Neuvostoliiton tiedustelupalveluun.4) Kekkosesta tuli Neuvostoliiton ylivertainen luottamusmies Suomessa lähes neljänkymmenen vuoden ajaksi.
- - -
Ja tässä linkki hyvään juttuun ja sen lopussa oleviin runsaisiin lähteisiin:
http://www.lasselehtinen.net/content/view/31/100/lang,f i/
Sinuna minä en linkittelisi Lehtisen kirjoitusta tänne.
Ei siitä tule kuin suunsoittoa.
Muistatko, kun kirjoitit viime vuoden puolella vistin, jossa nimesit MPP:n itärajalle taluteltaviin kuuluvaksi, kun MPP ei suostunut olemaan kanssasi Natosta samaa mieltä?
Siltä pohjaltako lähdetään avoimeen keskusteluun ja salailemattomuuteen asiassa?
>> Muistatko, kun kirjoitit viime vuoden puolella vistin, jossa nimesit MPP:n itärajalle taluteltaviin kuuluvaksi > Sinuna minä en linkittelisi Lehtisen kirjoitusta tänne. Ei siitä tule kuin suunsoittoa.
En väitä olevani oikeassa, kun en ole löytänyt tuota viestiä.
Mutta vahvasti olen sitä mieltä, että johonkin kirjoitukseesi sisällytit tuon.
Se jäi siksikin mieleeni, että sen johdosta kysyin, olisiko hyvä temppu sinun tehdä uudenvuodenlupaus, jossa lupaat jättää moiset rimanalitukset tulevana vuonna pois?
Lupasit kovasti yrittää.
Ehkä viesti on poistettukin?
Lehtisestä ja hänen kirjoituksistaan en enempää, soitelkaa suutanne, eli keskustelkaa avoimesti, jos se sitten on sama asia.
Hyvä kirjoitus. (En kyllä antaudu tässä enempään kirjeenvaihtoon).
Kekkosen varjosta pyrkii vaikka minkälaisia rottia. Suurella valtiomiehellä on suuri varjo:-)
Ja tuo linkkikirjoitus antaa lyhyet tiedot siitä, miksi ja miten Kekkosesta tuli suuri valtiomies. Ja saa päättelemään, että tuo suuri valtiomies olisi vienyt meidät tiiviisti läntisiin yhteyksiin ja siis ja ennen muuta Natoonkin, jos se olisi ollut silloin mahdollista.
Eivät ne suurten valtiomiesten tekemisiä kaivelevat ole rottia. Niitä kutsutaan historiantutkijoiksi. Tuon linkkikirjoituksen laatijaakin voidaan kutsua sellaiseksi - jos moneksi muuksikin - ja varsinkin linkkikirjoituksen lähteiden kirjoittajissa niitä on hyvin paljon.
Reservin alokas se on armeijan korkein herra, kun ei sitä tiedä tuleekos siitä kenraali!
Joka tapauksessa, kysynpäs teiltä viisailta herroilta, että kumpaakohan rottaa tuossa tarkoitetaan?
Korhosta vai Lehtistä?
Tietokilpailukysymys:
Juontaja: "Tyttö se istui kivellä, ja vesi se vilvoitti sitä" Mitä kysyjä tarkoittaa?
Kilpailija: kivi tietenkin.
Juontaja: Meni niin lähelle, että annetaan piste.
Lehtisellä on hyvä ote. Se vain, että fiksun kansan keskellä on vaikea tehdä rahaa fiksuudella.
Taitaa olla kekkosfani sillä Kekkosellahan oli työpöydän aforismina " Niin on, jos siltä näyttää"
http://galleria.suomi24.fi/Demagogi
Tyttö istu rannalla rapakiven päällä, ihmetteli elämäänsä maailmassa täällä..
voi arvata avauksen perustuvan copypaste-tohtori Lehtisen "tutkimuksiin". Nehän havaittiin varsin heppoisiksi ja suurelta osin täysin virheellisiksi päätelmiksi.
Johtavat suomalaiset ja kansainväliset historian tuntijat kutsuttiin Lipposen toimesta Säätytalolla järjestettyyn "arvovaltaiseen" seminaariin. Kys. seminaarin oli tarkoitus ikäänkuin sinetöidä akateemiselta taholta demarivetoinen historian vääristely oikeaksi - mutta toisin kävi.
Paikalle kutsutut historiantutkijat tuomitsivat Lehtisen&Rautkallion päätelmät niin pilkallisin sanakääntein kuin sivistyneet yliopistomiehet ikinä voivat. Lipposen ja Lehtisen ja naamat punottivat sitä syvemmin tomaatinvärisenä, mitä pidemmälle tilaisuus eteni.
Sosialistit yrittivät kirjoittaa historiaa uusiksi. Kyllä oli hauskaa!
Jos niin erehtyisit tekemään, saattaisit menettää lapsenuskosi, kun sen tieto syrjäyttäisi. Se on suurin vaara kepulaisuudelle, se tieto nimittäin.
Kuten tuolla historian saitilla totesin, kepulaisillahan on sellainen käsitys, että on arvotonta tutkia arkistoja ja lukea toisten tutkijoiden kirjoja ja ottaa tietoja niistäkin, se on vain kopiointia, eli copypastaamista. Se on kuitenkin yleinen ja ainoa mahdollinenkin menetelmä historiantutkimuksessa ja monessa muussakin tieteenlajissa.
Tieto kun ei synny sikiämällä omassa päässä. Niin syntyy vain usko ja luulo. Niitä ylläpitääkseen kunnon kepulainen ei lue Lehtisen tai muidenkaan kirjoja, jotta voi säilyttää tuollaisen varmuuden kuin sinullakin on.
Kaikki tuossa "johtavista suomalaisista ja kansainvälisistä historiantutkijoista" ja koko asiasta sanomasi on puhdasta paskaa; mitään tuollaista ei tapahtunut Lehtisen väitöskirjan ruotimiseksi. Mainittu tilaisuus taidettiin järjestää Lehtisen ja Rautkallion yhteisen kirjan, sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan "Kansakunnan sijaiskärsijät" tiimoilta. Sekin kirja on muuten aivan erinomainen, ja oli jo aika sellaisellekin kirjalle!
Lehtisen väitöskirja oli poikkeuksellinen väitöskirjaksi siksi, että se oli hyvin hauskaa luettavaa, löhes joka sivulla jokin nauramaan saanut murjaisu. Siksi se ei ehkä ollut mieleen kaikkein ryppyotsaisimmille tieteentekijöille, joiden mielestä tieteen pitää olla haudanvakavaa.
Lehtinen oli tieten tahtoen valinnut väitöskirjansa tyylilajin - se oli hänen näköisensä - ja väitöskirja oli monessa mielessä ansiokas, mutta oli sillä puutteensakin. Niitä on ruotinut mm. Hannu Soikkanen:
http://www.tsv.fi/ttapaht/036/Vares Soikkanen.pdf
Lehtisen poliittisena vastustajan pidettävä Erkki Tuomioja, itse erittäin kiitetyn väitöskirjan tehnyt mies, esittää minusta ehkä uskottavimman krittikin Lehtisen väitöskirjasta:
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=118&category=3
Lähteitä näkyy olevan aika paljon.
Muistaakseni se oli Juhani Suomi, jonka kirjoitusten johdosta esitettiin kritiikkiä siihen suuntaan, että lähteet on Juhani Suomen omassa päässä.
Tämä on vähän outoa, että syyteään kopioimisesta, jos perustaa kirjoituksiaan lähdetietoihin, mutta se on ainoaa oikeaa totuutta, kun joku kirjoittelee ilman lähdetietoja (J.Suomi).
Ja se, mihin Lehtisen kirjoitukseen tässä nyt viitataan, ei edes liene se juttu, johon sinä viittaat?
Sinähän viitataanet Lehtisen/Rautkallion sotasyyllisyysasiaan?
Siitähän ei tuossa kai puhuta?
Kävin Tuomiojan sivuilla viimeisen linkin mukaisesti ja sieltä löytyi jotain hauskaakin. Arvostelu sen fiksun Korhosen eli Keijon uudesta kirjasta. Siellä sanotaan mm. näin:
"Paavo Lipposesta kerrotaan, kuinka hänet on lukuisissa EU-kokouksessa "nähty kulkevan Saksan Schröderin ja Ranskan Chiracin jäljessä silmissään vähä-älyisen ajokoiran palvova katse, odottaen hyväksyvää taputusta isänniltään."
Todella hieno ja oikeaanosuva ilmaus!
Tarkoitan otsikolla mainitsemaasi Keijo Korhosen kirjaa, enkä Jorma Korhosen kirjoitusta. Ja lopussa muutakin.
Jorma Korhosen antamassa linkissä Erkki Tuomioja arvioi Lasse Lehtisen väitöskirjan hyvin suorasukaisesti.
Sen lopussa sanotaan lyhyesti asia niin kuin se on:
--------------------
Missiotutkimus synnyttää luonnollisesti missiokritiikkiä. Niinpä professori J.P. Roos katsoo Ilta-Sanomissa (1.11.), ettei "kukaan itseään kunnioittava" professori olisi aiemmin hyväksynyt Lehtisen väitöskirjan ideaa. Mutta mitä sitten on arvioitava sellaisen professorin itsekunnioituksesta, joka on valmis osallistumaan toisen tutkijan teilaukseen vain hänen työnsä osittaisen ja valikoidun lukemisen ja kahden siitä julkaistun lehtikirjoituksen perusteella, kuten Roos lehtihaastattelussa kertoi tehneensä?
Se, että Lehtisen väitöskirjasta voi osoittaa monia tutkimuksellisia heikkouksia, ei vielä todista sitä, että hän olisi väärässä Kekkosta koskevien johtopäätöstensä suhteen. Oman käsitykseni esitin tiivistettynä arvioidessani Pekka Hyvärisen kirjan Suomen mies (HS 31.9 2000): "Pidän kiistattomana, että Kekkonen menetteli vallankäytössään ja neuvostosuhteissaan tavalla, jota ei voi pitää demokraattisesti legitiiminä ja moraalisesti hyväksyttävänä. Näiden menettelytapojen hiljainen hyväksyntä ja omaksuminen neuvostosuhteiden hoidossa maan tavaksi - arkinen itsesuomettuminen, josta Hyvärinen toimittajana kirjaa myös omakohtaisia näyttöjä - vaikutti myös laajemmin yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja vallankäyttöön demoralisoivasti."
-----------------------
Roosista, vanhasta taistolaisesta, sanottu sopisi hyvin sinuun ja useimpiin Lehtisestä mielipiteensä ilmaisseihin kepulaisiin.
Teidän sepustuksianne kuvaisi hyvin se nimitys, jota Tuomioja käyttää tuosta Lehtisen tutkimuksesta, ja jää hieman epäselväksi, tarkoittaako hän sillä Kekkosta, suomettuneita poliitikkoja vai hieman Lehtistä itseäänkin, kun hän sanoo: Alhaisen mielen kronikka.
ovat mielestäsi väärässä ja ennakkoluuloisia kepulaisia ja sen sijaan tukeudut tiedettyihin propagandisteihin kuten Lehtiseen ja tämän palstan Jorma "valehtelen aina" Korhoseen. Kaipa se aate velvoittaa...
Suomen henkinen ilmapiiri muuttui nopeammin kuin J. Suomi arvasikaan. Nyt hän pystynee jatkamaan kirjasarjaansa Mauno Koiviston ajasta virallisilla lähdeluettelolla täydennettynä.
J. Suomea ei voi syyttää siitä, että pelko sulki aikaisemmin lähteitten suut.
>että jos Kekkosella olisi ollut missä tahansa vaiheessa vuosien 1944-1981 aikana liittyä läntiseen liittoutumaan, hän olisi sen tehnyt<
Tästä puuttui se villakoiran ydin, eli joku SANA!
Mikähän sillä Kekkosella OLISI pitänyt olla?
Se puuttuva sana on MAHDOLLISUUS!
Nyt jatkan niiden kirjojen lueskelua, joista mainitsin historian saitilla olevan juttuni alussa, ja on vielä vähän muitakin puuhia ennen kuin lähden klo 14.00 alkavaan teatterinäytökseen. Josta menen daamini kanssa pikkujatkoille, vaikkapa kahville ja drinkille Kappeliin, kun on näin nätti päivä. Ja olen täällä vasta joskus illalla vieraspaikkakuntalaisen daamini junalleen saateltuani - ellen myös hyppää junaan!
Näkemiin!
hyppää pois.
Eli teatterissa käytyämme ja sen jälkeen Kappelissa leivoskahvit ja sherryt nautittuamme saattelin daamini junalle, joka vei hänet kotikaupunkiinsa, sinne, josta kulttuuri Suomeen lähti, eikä se ole koskaan sinne palannut, kuten ilkeämieliset sanovat! Ja sitten hyppäsin bussiin n:o 66, joka toi minut kotiin, joka on maailman paras paikka! Sauna päälle, iltadrinkki ja hyvä kirja käteen - mitä ihminen enemmän tarvitsisi!
Lasse Lehtisen rehellisyyttä ei voi epäillä kukaan.
http://www.suomenash.fi/tiedoston_katsominen.php?dok_id=65
Juuri tuossa linkissä juttua yllä olevalla otsikolla. Kerrotaan syntysyyt ja luonne. Juttu ei ole omaa ”viisauttani”.
Päin vastoin kuin Kekkonen Lehtinen on myös rohkea mies. Hän koskaan pelännyt Kekkosesta vaan sanoi tälle suoraan että sikarinpolton on loputtava. Ja Lehtinen on myös epäitsekäs, ei mikään Kekkosen kaltainen oman edun tavoittelija. Lehtinen on miltei jumala. Eikä mikään sinisilmäinen, vaan siis ruskeasilmäinen.
On se jännää miten valehtelijoitakin voi verrata keskenään. Lasse Lehtinen oli tupakkiteollisuuden palkkalistoilla muuntelemassa totuutta ja voitelemassa poliitikkoja, ja tupakkiteollisuus tiesi myyvänsä tappavaa myrkkyä. Anneli Jäätteenmäki taas sortui salailemaan tietolähdettään ja sekoili sanoissaan, minkä johdosta hänet leimattiin valehtelijaksi ja hän menetti luotettavuutensa. Hän kuitenkin oli oikealla asialla eli veti esiin Paavo Lipposen kyseenalaiset bush-nuoleskelut.
Toiset uskoo yhä Lasse Lehtiseen. Joku ihan arvostelukyvytön pitää Lehtistä jopa historiantutkijana. Samaan aikaan Paavo Lipposen todelliset tekemiset jätetään käsittelemättä. Jännää miten historiantutkimusta ohjaa pelkkä politiikantekeminen.
demarimafia jyllää. Kapi vehkeilee ja poistattaa todelliset vastaukset pois. Mitä keskustelua tuollainen on kun jätetään vain nuolijoiden kirjoitukset.
Kyllä demarimafia menee Stalinistakin ohi julmuudessa.
On varmaan ollut joku törkyily, jota toiset ovat jatkaneet älyttömyyksillään, ja ylläpito on poistanut törkyilyn ja sen mukana ovat jatkotkin poistuneet.
Tuskinpa kapilla siihen on mitään osaa, sillä hän taitaa vain nauttia siitä, että saa teidät ressukat esittämään "parastaan". Kapi varmaan istuu jo naisensa kanssa tiiatterissa katsomassa jotain romantillista!
monesti paikkansa pitämättömäksi. Lehtinen on niitä tohtoreita, jotka on kopioinut väitöskirjansa. Lehtisellä ei ole tosi tietoa vaan olettamuksia. Voi sanoa, että samanlaista paskaa kuin vaalivideot.
Kapi on palsatalla kirjoittavista tyypeistä ahkera demarimafian valheen kylväjä. Äänestäjät ovat antaneet tuomionsa demareille valheista ja demarit on oppositiossa.
...tietoja sieltä, mistä niitä löytävät. Vain sinun tasoisillasi ihmisillä on sellainen käsitys, että on arvotonta tutkia arkistoja ja lukea toisten tutkijoiden kirjoja ja ottaa tietoja niistä, se on kopiointia. Se on kuitenkin yleinen ja ainoa mahdollinenkin menetelmä historiantutkimuksessa ja monessa muussakin tieteenlajissa.
Tieto kun ei synny sikiämällä omassa päässä. Niin syntyy vain usko ja luulo. Niitä ylläpitääkseen kunnon kepulainen ei lue Lehtisen tai muidenkaan kirjoja, jotta voi säilyttää uskonvarmuutensa.
Lehtisen väitöskirja oli poikkeuksellinen väitöskirjaksi siksi, että se oli hyvin hauskaa luettavaa, lähes joka sivulla jokin nauramaan saanut murjaisu. Siksi se ei ehkä ollut mieleen kaikkein ryppyotsaisimmille tieteentekijöille, joiden mielestä tieteen pitää olla haudanvakavaa.
Lehtinen oli tieten tahtoen valinnut väitöskirjansa tyylilajin - se oli hänen näköisensä - ja väitöskirja oli monessa mielessä ansiokas, mutta oli sillä puutteensakin. Niitä on ruotinut mm. Hannu Soikkanen:
http://www.tsv.fi/ttapaht/036/Vares Soikkanen.pdf
Lehtisen poliittisena vastustajan pidettävä Erkki Tuomioja, itse erittäin kiitetyn väitöskirjan tehnyt mies, esittää minusta ehkä uskottavimman krittikin Lehtisen väitöskirjasta:
http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=118&category=3
Arkistojen penkominen ei ole käytännössä kovin kaksista hommaa. Maallikot kuvittelevat siitä liikoja. Historiallisia totuuksia ei löydy ylöskirjattuina -- useimmiten arkistojen kaivelija löytää korkeintaan sitä mitä etsii. Ja se on harvoin totuus yhtään mistään. Tutkijaa rasittavat kaikki hänen omat ennakkoluulonsa, hänen rajalliset kykynsä ymmärtää ja tulkita niin toimijoita kuin heiltä jääneitä dokumentteja. Usein kaikkein tärkeimmistä päätöksistä ei tietoisesti jätetä mitään dokumentteja. Heikki Ylikangas on lakonisen sarkastisesti huomauttanut, ettei Suomen ja Saksan yhteishyökkäyksestä juhannuksen alla 1941 ole jälkeenjääneitä sopimuspapereita tarkasteltavana.
Poliittisessa historiassa on vielä se ominaispiirre, että tuskin kukaan toimija koskaan on puhunut totta mistään. Intressit ovat olleet monitasoisia ja samaan aikaan on ollut vireillä useita toimintalinjoja. Jälkikäteen tehty poiminta edustaa useimmiten jotain jota aikalaistasolla ei mitenkään edes voinut olla olemassa.
Eikä historia tieteenä voi sitten lähteä jossittelemaan eli kuvittelemaan mitä jostain olisi seurannut jos jokin esille kaivettu seikka olisi jossain vaiheessa muuttunut toiseksi. Se on paitsi mahdotonta, myös maallikoiden tekemänä typerää ja turhaa.
Historiankirjoituksessa eletään laajasti ottaen muutosaikaa. Yhtenäiskulttuurille ominainen yhden totuuden etsintä on aikapäiviä jätetty taakse, sellaista löytyy enää tällaisilta paskapalstoilta kaltaistesi hourupäisten skribenttien kynistä. Varsinainen historiantutkimus menee menojaan, sitä eivät Kekkosen pöydälle jätteitä syömään uskaltautuneet hiirulaiset edes ymmärrä. Nyt ollaan kaivelemassa esiin sitä mikä yksitulkintaisen historiankirjoituksena aikana on jäänyt silmien väliin, ja myös kokonaan uudet totuudellisuuden kriteerit ovat tulossa historiatieteeseen. Psykohistorian nousu on eräs merkki näistä.
"Kekkonen ei siis hetkeäkään puolustanut nimittämäänsä hallitusta, kuten Paasikivi oli tehnyt vuosina 1948 - 50 vastaavassa tilanteessa, vaikka maassa vielä tuolloin oli ollut valvontakomissio. Fagerholmin kolmas hallitus olikin viimeinen suomalainen hallitus Neuvostoliiton aikana, joka muodostettiin niin, että puolueet saivat itse sopia sekä hallituspohjasta, hallitusohjelmasta että ministerilistasta."
Tohtori Lehtinen ei enää muista, että valvontakomissio poistui maasta syksyllä 1947. Lainauksen lopussa Lehtinen todistaa, että Koivisto puuttui hallitusratkaisuihin. Kenties hän tarkoittaa myös sitä, että keväällä 1987 tieto suomalaisesta hallitusratkaisusta saatettiin Kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen tietoon Moskovan kautta.