"Taas on muisteltu, kuinka kokoomusta pidettiin Kekkosen ja keskustapuolueen tahdosta oppositiossa vaalivoitoistaan huolimatta.
Niin ei ollut. Vuosien 1966-87 välillä eduskunnassa ei ollut keskustan, kokoomuksen ja RKP:n enemmistöä, eikä Kekkonen - ymmärrettävästi - halunnut tai uskaltanutkaan SMP:n varaan perustuvaa hallitusta nimittää. SMP sanoi itseään "ei-sosialistiseksi vasemmistopuolueeksi" ja oli aivan arvaamaton.
Koiviston ei tarvinnut asiaa miettiäkään 1983,kun kokoomus hävisi vaalit ja punamulta jatkoi sovulla. 1987 hän taivutti kokoomuksen pettämään porvaripuolueiden ennen vaaleja tekemän sopimuksen ja menemään sos.dem.-johtoiseen Holkerin hallitukseen..."
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=260522
Niin ei ollut. Vuosien 1966-87 välillä eduskunnassa ei ollut keskustan, kokoomuksen ja RKP:n enemmistöä, eikä Kekkonen - ymmärrettävästi - halunnut tai uskaltanutkaan SMP:n varaan perustuvaa hallitusta nimittää. SMP sanoi itseään "ei-sosialistiseksi vasemmistopuolueeksi" ja oli aivan arvaamaton.
Koiviston ei tarvinnut asiaa miettiäkään 1983,kun kokoomus hävisi vaalit ja punamulta jatkoi sovulla. 1987 hän taivutti kokoomuksen pettämään porvaripuolueiden ennen vaaleja tekemän sopimuksen ja menemään sos.dem.-johtoiseen Holkerin hallitukseen..."
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=260522
Vastaukset 23
Vanhimmat
Milläs tavalla tuo porvarihallitus helpottaa hitsarin työtaakkaa?
"Milläs tavalla tuo porvarihallitus helpottaa hitsarin työtaakkaa?"
Ei mitenkään. Päinvastoin. Firmojen menestyksen ja talouskasvun parantuessa työtaakka ja rahantulo senkun vain lisääntyy.
Saat niin paljon töitä kuin jaksat tehdä ja niin hyvää liksaa, kun liittosi pystyy neuvottelemaan.
tukiaisia!!!
Hokkanen kirjoittaa.
Jos kerran vaalitulokset yksin ratkaisi Kokoomuksen menemisen oppositioon, niin miksi sitä piti jatkuvasti pitää myös ulkopolitiikan suhteen epäkelpona. Hokkanen on tehnyt juttunsa hyvin vain omalta näkökannaltaan. Kyllähän sellainen joka on elänyt ja nähnyt Kekkosen ajan ja sen yleisen mielipidepainostuksen jota silloin tehtiin ajattelee asioista vähän toisin.
Hokkanen kirjoittaa-" Maataloudesta puhuttiin ennen vaaleja paljon ja kauniisti,"
Mitähän vaaleja Hokkanen nyt muistelee, kun minä en kuullut maataloudesta puhuttavan yhtään mitään, ainakaan television tenteissä.
Pitää nyt toivoa Anttilan olevan hyvä Maatalousministeri, vähän olen kyllä huolestunut. Riittääkö taitoa pureutua myös yksityskohtiin. Tietysti virkamiehet maatalousministeriössä ovat asioista perillä. Anttilan ensikommentit eivät kyllä oikein hyvää tässä suhteessa lupaa.
Hokkasen paras lause on lopussa,- Parempaa tukea sinivireän hallituksen valtakunalliselle politikalle eivät nurmolaiset ja ylistarolaiset voi antaa kuin antamalla tänään äänensä suuren tulevaisuushankkeen puolesta."
"Jos kerran vaalitulokset yksin ratkaisi Kokoomuksen menemisen oppositioon, niin miksi sitä piti jatkuvasti pitää myös ulkopolitiikan suhteen epäkelpona. Hokkanen on tehnyt juttunsa hyvin vain omalta näkökannaltaan. Kyllähän sellainen joka on elänyt ja nähnyt Kekkosen ajan ja sen yleisen mielipidepainostuksen jota silloin tehtiin ajattelee asioista vähän toisin."
Ei kukaan ole kiistänyt, etteikö "Kekkosen aikana" oltaisi kokoomusta syrjitty. Eri asia sitten onkin, että kuka sitä kokoomusta oikein todellisuudessa syrji.
"Hokkasen paras lause on lopussa,- Parempaa tukea sinivireän hallituksen valtakunalliselle politikalle eivät nurmolaiset ja ylistarolaiset voi antaa kuin antamalla tänään äänensä suuren tulevaisuushankkeen puolesta."
Tästä olemme samaa mieltä. Olisipa Nurmon "pro-miehetkin". :)
Kokoomusta syrji 1966 jälkeen nimenomaan keskusta, joka piti kokoomusta lähinnä pelättinä vasemmistolle. Kepu nimittäin kiristi hallituksessa maksimaalisia etuja maaseudulle sillä taktiikalla, että ellei vasemmisto suostu, niin kepu nostaa kokoomuksen hallitukseen Kekkosen tuella.
Tämä oli sitä pelin politiikkaa jota hallituksessa nyt edustaa historiallisena reliikkinä Paavo Väyrynen.
Tämän päivän lehdet kertovat, miten happamasti Vanhanen suhtautuu porvari-sanaan. Puoluevaltuuskunnan kokouksessa hän sanioi, että "mitään yhteisiä porvarihengen julistuksia ei tarvita". Hänen mukaansa keskustan pyrkimys on vain päästä kokoomuksen kanssa yhtä hyvään yhteistyöhön kuin se pääsi sosialidemokraattien kanssa edellisessä hallituksessa.
Helsingin Sanomissa poliittinen toimittaja Jaakko Hautamäki arvioi, että Vanhanen halusi rauhoitella puoleeensa punamultamiehiä, jotka puolueessa olivat enemmistönä ainakin vielä ennen vaaleja. Hautamäen mukaan karkeasti ottaen yli nelikymppiset puolueen toimijat ja kannattajatkin ovat niitä edelleen.
Vankkoihin punamultaihmisiin lukeutuu myös puoluesiihteeri Korhonen, joka valtuuskunnan kokouksessa myönsi, että vaalit eivät menneet ihan hänen toivomallaan tavalla. "Tavoite luisti kuin vanhan Mossen kytkin", hän sanoi, ja vetasi puoluetta nykytilassaan suuren talon poikaan, jolla ei ole rahaa. Siitä hän syytti eniten presidentin vaaleja, kun se tuki Vanhasen tuloksetonta kampanjaa 2,4 miljoonalla eurolla joutuen tekemään miljoonan euron tappion.
Puhun porvareista siksi, koska se on simppelimpi ilmaisu kuin ei-sosialistinen. Vanhanen on ihan oikeassa siinä, ettei mitään yhteisiä porvarijulistuksia tarvita. Mihin ihmeeseen sellaisia tarvittaisiinkaan? Ja tottakai keskustassa on punamultamiehiä ihan niinkuin kokoomuksessa ja demareissa on sinipunamiehiä.
Ei porvarihengellä kannata uhota, Vanhanen on siinä oikeassa. Sellainen olisi keinotekoista ja vanhanaikaista vastakkaiasettelua, mihin ei nykyaikana enää ole mitään aihetta.
Maltillinen keskustaoikeistolainen yhteistyö sinivihreässä hallituksessa on se henki, jota nyt voi hyvillä mielin hehkuttaa kaikissa hallituspuolueissa yhtä aikaa.
Olisi kiinnostavaa, kun joku media keksisi nyt tehdä tutkimuksen siniounamiehistä haastattelemalla puolueiden aktiiviväkeä.
Uskallan nimittäin sanoa, että sinipunan kannatus kokoomuksessa on pitkälti alle 20% ellei alle 10%, kun se ennen vaaleja saattoi olla jopa 30-40%.
Demareiden puolella luulen sinipunan kannatuksen kasvavan vauhdilla, kun Heinäluoman vasemmistolaisempi retoriikka karkoitti oikean laidan demarit kokoomukseen.
Jos sellainen ihme olisi käynyt jotta sdp olisikin voittanut vaalit kokoomuksesta olisi löytynyt sinipunamiehiä ja -naisia heti noin 99 prosenttia.
Sellaista se politiikka on hallituksen suuntaan kannattaa olla kallellaan aatteesta viis (mainio esimerkki on vihriät).
Menneisyys puhtaana apupuolueena ei ole Kokoomuksen merkonomikaadereita juuri hillinnyt.
Heinäluoman ja demareiden retoriikka oli jo pitkään ennen vaaleja niin konservatiivisen ja vanhakantaisen työväenaatteen juoksuhaudoista kaivettua, ettei se kokoomusta houkutellut niin kuin ei houkutellut äänestäjiäkään.
Sinipunaa ei tule niin kauan kuin demarit puhuvat asioista sellaiseen henkeen, jota käytettiin viimeksi 50-60 luvuilla.
Demarit eivät pysty nostamaan kannatustaan, jos sdp:n politiikka perustuu vanhanaikaiseen vastakkainasetteluun, jota ei ole enää olemassa kuin enintään eläköityneiden ay-veretaanien muistelmissa.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1355700
Keskustahan ei ole mikään porvaripuolue, aivan kuten Keskustaporvarikaan ei ole muuta kuin SAK:ta ikuisesti rahoittava tekoporvari. Kenties myös ½-fasisitisen mustan tusinan kritiikitön seuraaja. Veikko "juoppolalli lehmänpanija" Pihlajamäkihän siirtyi juuri ajasta ikuisuuteen.
Ei tätä maata julistuksilla johdeta.
Sitä paitsi vastakkainasettelun aika on ohi; demarit opettelevat sitä nyt oppositiossa, kun eivät aikaisemmin uskoneet.
Kokoomus on toistaiseksi esittänyt pelkkää tyhjää retoriikkaa. Siinä se onnistui parhaiten kaikista puolueista. Kun lupaukset alkavat realisoitua menoina, palaa Kokoomuskin roolilleen uskollisesti talous on ihmisiä tärkeämpi-linjalle. Siitähän on saatu jo esimakua, kun sairaanhoitajien palkkalupaukset ovat peruuntumassa.
Kokoomuksen tasa-arvotupo on mukana hallitusohjelmassa, eli valtion varoja annetaan kunnille hoitajien palkkojen korotuksiin.
Hallitus tapaa työmarkkinaosapuolet jo alkavalla viikolla ja panee asian käyntiin.
Mitään ei olla perumassa, vaan toteuttamassa lupaukset sellaisina kuin ne on annettu. Tässä on takuumiehenä myös keskusta ja pääministeri Vanhanen.
Pariin asiaan korjaukset, kun Hokkanen ei kerro koko totuutta.
- - - - - -
"Koiviston olisi parlamentarismin sääntöjen mukaan pitänyt nimittää porvarillinen enemmistöhallitus keväällä 1987. Niin ei tapahtunut. Se oli SDP:n eli Koiviston tahto."
- - - - - -
Tuota ennen oli jo kesällä 1986 syntynyt tilanne, jossa Kalevi Sorsa oli polttanut päreensä Paavo Väyrysen iltalypsyihin ja ilmoittanut Koivistolle, ettei demareilla ole enää aihetta jatkaa punamultaa Väyrysen venkoilun vuoksi.
- - - - - -
1987 hän (Koivisto) taivutti kokoomuksen pettämään porvaripuolueiden ennen vaaleja tekemän sopimuksen ja menemään sos.dem.-johtoiseen Holkerin hallitukseen.
- - - - - -
Hokkanen unohtaa, että silloin, kun Holkeri nimitettiin hallitustunnustelijaksi Väyrynen, Taxell ja Suominen kielsivät jyrkästi, että mitään sopimusta olisi ollut olemassakaan.
Puheet siitä, että Koivisto olisi "taivuttanut kokoomuksen pettämään porvarisopimuksen" ovat aika vääristeltyjä, kun Suomista lukuunottamatta monikaan kokoomuksessa ei edes tiennyt koko sopimuksesta mitään ja Holkerikin sai asiasta tiettävästi selvän vasta kun kysyi asiaa Suomiselta.
Kari Hokkanen on tiettävästi sen verran historioitsija, että häneltä olisi lupa vaatia tarkkuutta näinkin tuoreiden tapahtumien kuvailussa, ettei näyttäisi siltä ikään kuin Ilkan tarkoitus olisikin vain nostaa kepun (Väyrysen) häntää Koivistoa ja demareita mustaamalla.
Ilkan ja Hokkasen kannattaisi muistaa nyös, että 1991 Esko Aho aneli Paasiota perumaan vaalivalvojaisissa antamansa oppositioilmoituksen ja suostumaan punamultaan.
Samoin kävi 1995. Aho olisi mollut menossa Lipposen kanssa punamultaan, mutta vaalitappio esiti sen.
1999 Aho ja Kääriäinen "käänsivät kaikki kirvet" hellyttääkseen Lipposen heittämään kokoomuksen oppositioon ja ottamaan kepun tilalle hallitukseen.
2003 Ei Jäätteenmäellä ollut puhettakaan porvarihallituksesta, kun hän aloitti neuvottelut Lipposen kanssa jo ennen kuin eduskunta oki edes kokoontunut.
Keskustan tavoite on aina ollut punamulta. Vasta nyt on tapahtunut historiaa, kun Matti Vanhanen on luotsannut keskustan yhteistyöhön kokoomuksen kanssa ensimmäistä kertaa sitten 60-luvun ja täysin vapaaehtoisesti.
Eduskunnassa olisi nimittäin ollut ei-vasemmistolainen enemmistö koko 90-luvun, mutta silloin ei porvariyhteistyö keskustaa kiinnostanut.
Nytkin jää nähtäväksi, miten Matti Vanhanen pärjää joukkojensa kanssa, sillä keskustassa on hyvin vahva ja vaativva punamultasiipi, joka on valmis puukottamaan Matti Vanhasta selkään heti, kun tulee tilaisuus.
"Mutta Ilkka, Moskovasta kerrotaan, että Suomeen muodostetaan enemmistöhallitus demareiden ja kokoomuksen varaan."
Pitäisi jo uskoa, että eivät herrat olleet tietämättömiä. Moskovaakin olivat jo valaisseet valtakunnan salaisuudella.
...viittaa suoraan sylttytehtaalle: Paavo Väyryseen, joka lienee pyydellyt neukuilta lupaa sopimukselleen ennen kuin haki paperiin Taxellin ja Suomisen nimet.
Nahkatehtaan Ile kuunteli huuli pyöreänä neuvostodiplomaattien tarkkaa tietoa Suomen tilanteesta pian 1987 eduskuntavaalien jälkeen, Väyrysellä ei tämän asian kanssa ollut mitään tekemistä. Syväkurkut olivat joko demareita tai kokoomuslaisia tai molempia. Tieto oli Ilelle yllätys. Turha on näytellä tietämätöntä. Vaihtoehtona on, että demareiden ja kokoomuksen johtoa ohjattiin Moskovasta käsin. Tätä en sentään jaksa uskoa.