Siis voiko masentunut ystäväni todella olla niin "väsynyt" ettei tahdo jaksaa tekstiviestiä kirjoittaa ? Minulla on aika paha olo ja toivoton, enpä tiedä miten voisi "auttaa" ?
voiko oikeasti ????!!
niin väsynyt olla
6683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun soitat hänelle, etkä vaadi mitään.
Voi olla ettei hän edes halua tavata sinua (minä inhosin ihmisiä ja osittain inhoan vieläkin).
Kysy lähtisikö hän kanssasi johonkin, jos ei lähde, ei kannata suuttua. Masennus on vain sellainen.
Aina ei tiedä itsekään mitä tahtoo, välillä tahtois jotain eikä jaksa kuin nukkua.
Ei sille mitään voi.
Parhaiten autat olemalla lähellä ja jos hän tarvitsee seuraa tai kuuntelijaa. Kuulostaa raskaalta ja sitä onkin, mutta siitä hän alkaa pikkuhiljaa piristymään.
Kyllä voi olla niin väsynyt ettei jaksa tai halua pitää yhteyttä. Itsellä sama juttu, en välttämättä vastaa viesteihin, en vastaa puhelimeen jos minulle soitetaan. Toisaalta tekstiviestin tai sähköpostin lähettäminen on minulle ns. persoonattomin tapa pitää yhteyttä, eli paras tapa.
Joillakin ns. erakoituminen on yksi masennuksen oireista. Syy voi olla häpeän tunne omasta tilanteestaan, tai ns. huomaavaisuus toisia kohtaan, ajattelu malli voi siis olla sellainen, että jos muut eivät näe/kuule/lue viestistä miten paha on olla, niin ei heidän tarvitse olla niin huolissaan sinun hyvinvoinnistasi.
Tottakai se on vinoutunut tapa ajatella, sillä yhteyksien katkeaminen voi tuntua perheestä ja ystävistä vielä pahemmalta. Joskus masentunut kokee "vain ruikuttavansa" omaa pahaa oloaan, ja hänestä tuntuu, ettei hän ikinä puhu muille mistään muusta ja siitä syystä muut varmasti ovat kyllästyneitä häneen ja ovat yhteydessä vain kohteliaisuudesta.
Tällaiselta minusta ainakin on välillä tuntunut. Ja teeskenteleminen, että on pirteä ja kaikki pikkuhiljaa parempaan päin käy voimille, eikä synkkiä tunnelmiaan edes halua jakaa muille, jolloin teeskentely on ainoa vaihtoehto.
Mutta älä anna periksi, ystäväsi varmasti tarvitsee sinua, vaikka ei tällä hetkellä pysty sinulle ehkä kovin hyvä ystävä olemaan. Hän saattaa vielä kaikenlisäksi tuntea siitäkin syyllisyyttä, mikä tekee hänelle yhteyksissä olon vaikeammaksi.
En voi sanoa, että ystäväsi ajattelee täsmälleen näin, koska en tunne häntä. Voin vain sanoa millä tavalla itse olen pahimmillani ajatellut ja tuntenut, millä tavalla ihmisen on maseentuneena mahdollista ajatella, enkä luultavasti ole ainoa.
Masennus, ainakaan vaikea sellainen, ei ole koskan helppoa sairastuneelle eikä hänen läheisilleen. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista ystäväsi tukemisessa.
Kyllä se niin menee, varmasti aika monilla. Ei kertakaikkiaan jaksa. Ainakin minulla aluksi kaihtimet kiinni aamusta iltaan, ei telkkaria, ei radiota, ei lehtiä, puhelin äänettömänä. Yhteydet ulkomaailmaan käytännössä ihan alkuun täysin poikki. Vain itkua ja nukkumista.
Siitä se pikkuhiljaa sitten lähti, läheisten ja työkavereiden tuella. Puhelin aukesi, meilejä lenteli ja yhteydenpito ulkomaailmaan on jo käynnissä.
Eristäytyminen on osa toipumisprosessia, ihan tyypillistä. Kerro, että olet olemassa ja apuna tarvittaessa. Enempää et voi tässä vaiheessa tehdä.
Hienoa, että olet olemassa ja jaksat huolehtia ystävästäsi.
Itse olen eristäytynyt ystävistäni.. Itse en jaksa yhteyttä ottaa ja usein saamaani tekstiviestiin vastaaminenkin voi viedä päiviä. En kerta kaikkiaan jaksa vastata, eikä ole aloitekykyä vastata. Myös minulla on jo kuukausien ajan ollut puhelin äänettömällä ja välttelen tilanteita, jossa joutuisin puolituttujen kanssa juttelemaan niitä näitä. Tällä hetkellä ei kiinnosta!
Onneksi minulla on ymmärtäväisiä ja auttavaisia ystäviä, jotka ymmärtävät, että olen väsynyt.
Voit auttaa ystävääsi kuuntelemalla ja tukemalla. Älä aseta liikoja paineita ystävällesi, mutta älä myöskään katkaise yhteyttä, vaikka ystävästäsi ei kuuluisikaan vähään aikaa mitään. Hän on väsynyt.
Kiitos vastauksista...on vaan niin vaikea samaistua :-(, vaikka itselläkin joskus depiksiä - nousen aika nopeasti aina "takaisin".
Vaikeammaksi tämän vielä tekee että olen tykästynyt tähän henkilöön, ja mietin välillä onko mitään järkeä odottaa ja katsastella, ettei tämä vaan olisi jotain "peliä".. Mutta kait se tuo masennus vaatii aikaa.. (Hänelläkin suuria elämänmuutoksia juuri takana, mitkä ilmeisesti tätä olo aika paljon pahentaa) - Yritän jaksaa odotella, mitä tuleman pitää :)
..jos sitä mieltä olette, että tämä "pakeneminen" siis johtunee tästä masennuksesta...kiitos tiedoista, mielelläni kuulen lisääkin kertomuksia...Kiitos vielä kertomuksistanne . Olo on toivoton odottaessa, mutta jokainen päivä on eteenpäin .
..onko mitään tietoa kauanko tämä "eristäytyneisyys" kestää ? Kuinka pitkän ajan päästä otan asian esille ? vai otanko ?