Mikä on kaikkein kurjin paikka, jossa olette saaneet kohtauksen? Itse olen saanut muutaman julkisella paikalla, useimmat kotona.
Mutta kurjin tilanne syntyi, kun sain kohtauksen kuntosalilla. Ei onneksi tullut mustaa silmää kummempaa, mutta siitä tuli kyllä ikuinen pelko, että salilla esim. painot selässä vois sattua pahastikin...ja toisaalta tuttujen ohjaajien suhtautuminen muuttui...
Mutta kurjin tilanne syntyi, kun sain kohtauksen kuntosalilla. Ei onneksi tullut mustaa silmää kummempaa, mutta siitä tuli kyllä ikuinen pelko, että salilla esim. painot selässä vois sattua pahastikin...ja toisaalta tuttujen ohjaajien suhtautuminen muuttui...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Just tossa Pepille vastatessani kirjoitin tästä. Omistani pahin on ehdottomasti yksin kotona kokatessa kun asuu ulkomailla:) Mulle kävi viimeksi niin. Heräsin palovaroittimen ääneen lattialta oksennuksen keskeltä ja konttasin ulos kadulle eikä ollut hajuakaan mitä oli tapahtunut (asun katutasossa). Olo niin kamala, että aavistin jotain pahaa ja yritin saada ihmisiä kadulla soittamaan ambulanssin mutta eihän ne pirut puhuneetkaan Suomea. Palasin sisälle (ovet pitää täällä onneks lukita erikseen), sammutin levyt ja hain puhelimen ja siinä vaiheessa alkoi kilkuttaa et juu niin sä ootkin Ranskassa. Soitin pomolleni (kun sain englannin palautettua mieleeni) että soita mulle ambulanssi, istun kadulla odottamassa ja jotain on vialla. Matkalla ensiapuun tajusin, mistä taitaa olla kyse ja sairaalassa kohtauksen alkukin palautui mieleen. Naama oli vähän mustelmilla kaakelilattian kohtaamisesta. Itku tulee vieläkin, jos sitä hetkeä muistelen.
Parempaa onnea muille:) Julkisuus ei ainakaan itseäni haittaa, silloin saattaa sentään olla apua tarjolla.
kurjaa oli saada kohtaus kesken gynekologisen tutkimuksen. Tosin se hyvä siinä tietysti oli, että lääkäri oli lähellä, ihan suorastaan jalkojen juuressa... :)
Mutta ei kyllä yhtään naurattanut silloin, eikä naurata vieläkään. Kyllä se oli jotain aika karseeta itse asiassa.
Ja arvaa vaan, jääkö siitä kammo kaikkia tutkimuksia kohtaan? Ei kiva.
Olen saanut kohtauksen myös korvalääkärissä, hierojalla, lävistys/tatutointiliikkeessä, lentopallokentällä, kaverin kotona, siskon vessassa... Onhan näitä. Mutta jotenkin niistä aina on selvitty.
minä olen saanut lyhyen kohtauksen kesken mahantähystyksen,rasitus sydänfilmi piti keskeyttää kun tuli kohtaus oireita ,mutta se mitä minä pelkään on että kohtaus tulee linja-autossa ,ei ole vielä tullut onneksi
Sain elämäni ensimmäisen kohtauksen autolla ajaessani. Olin lähtenyt ajamaan autolla alamäkeä alas ja ajanut suoraan kahden tolpan väliin. En onneksi törmännyt tolppiin ja jos kohtaus olisi tullut hieman myöhemmin olisin ollut jo isolla kymppitiellä ja sitten olisi voinut käydä pahastikkin.. Mulla taisi tosiaan olla suojelusenkeli olan yllä :) Olen koko ikäni siitä onnellinen vaikka sairaus muuten on jo tuntunut kauhealta.
hoitaja ja satuinpa sitten saamaan viimeksi potilaan nenän edessä GM-kohtauksen :/ Joo arvatkaa kumpi oli enemmän paniikissa?
Minä joka en tiedä missä helvetissä, olen ja kuka tuo vanha nainen happiviiksineen on vieressäni??
vai
tuo potilaani, joka hädin tuskin sai hengitettyä?
Kohta ei uskalla mennä edes töihin...
Varmistamaton käsikranaatti kädessä, kun kohtaus iskee: kranaatti putoaa poteron pohjalle ja varusmies sen päälle. Ammuntojen johtaja yrittää paniikissa kaivaa kranaati ylös ja heittää sen pois. Tai sitten heittää kouristelevan varusmiehen ylös 2-metrisen montun pohjalta. Kun aikaa tähän kaikkeen on vain muutama sekunti, lienee selvää, että voi käydä todella huonosti.
Ampumaradalla: varmistamaton ase ampumavalmiina ja taas kohtaus iskee: liipaisin sormi kouristuu ja maassa kouristelevan ampujan rynnäkkökivääri suolaa ympärillä olijoita nopeudella 800 laukausta minuutisssa (yli 13 luotia sekunnissa).
Panssariharjoitus: tässä pitää maata maassa mahallaan ja kierähtää sivuun juuri ennen kuin panssarivaunun telaketju koskettaa kypärääsi. Lienee selvää kuinka käy, jos GM-kohtaus iskee. Hyvässä lykyssä alle jää vain käsi tai jalka...
Tietysti kaikki napalm- yms. tuliharjoitukset voivat päättyä kehnosti, jos kaatuu väärään paikkaan. Punaisena hehkuva teltan kaminakin on vaarallinen...
Moi Rampa.
Armeijaan päästäksesi (tai kertauksiin) pitää olla kohtauksetta 2 vuotta. Eikö kukaan nähnyt kohtauksia siellä? Olisivat varmasti lähettäneet kotiin. Vai olivatko nämä keksittyjä mahdollisia tilanteita? Tietysti yksikin kerta on vaarallinen, mutta sen jälkeen varmasti lähettävät kotiin.
Listaahan voisi jatkaa vaikka
kuinka pitkäksi.
Ollessani armeijassa oli siellä
eräs epileptikko ja hänelle ei edes
rynkkäriä annettu saati kranaattia.
oton aikana sain pienen kohtauksen
aika hyvä paikka minun mielestä
oma terkkari siis. Sain ensimmäisen GM-kohtaukseni odotuskäytävällä. Itse kotahuksesta en muista yhtikäs mitään, mutta myöhemmin kuulin, että siivooja oli juuri kohtauksen saadessani astunut käytävälle moppeinensa. Hän oli pelästynyt niin, että oli jonkin aikaa yrittänyt huiota minua mopillaan ja kimittänyt poliisia paikalle. Onneksi hoitajat ja lääkärit tulivat oitis paikalle...
Tuosta kerrasta lähtien sydämeni on aina alkanut hakata, kun minun on ollut "pakko" terkkariin mennä. Yhteensä 3 krt olen siellä kohtaillut, jotenkin "pelottava" paikka ;)
siinä on kun jotkut samat paikat
laukaisee kohtauksen ?
Mulla oli aina apteekki ja aloin
käyttämään muita apteekeita,
mutta aina ei sekään auttanut.
Kramppi tuli juuri kun ns. koppanukutus alkoi ja varjoainekuvaus,
luultavasti saivat kokeensakin tehtyä, en ole kyllä varma.
Olin onneton lapsi silloin ja kaukana
sairaalassa isän ja äidin luota.
Ensinnäkin kiitos ketjun aloittamisesta, täällähän riittää purettavaa -ja ehkä sitä oppisi vaikka nauramaan itselleen joskus?!
Olen aika loistava saamaan kohtauksia -eri tasoisia- lähes aina, kun poskionteloitani ronkitaan, punkteerataan, putsataan tai syynätään muuten vaan. Joskus ollaan saatu toimenpide loppuun ja vasta käytävässä päästy nykimään. Ko.korvalääkäri on kyllä ihana ja jo aivan varautunut "pahimpaan" -eikä ole poistanut minua potilaslistaltaan, heh!
Kerran statuksen jälkitiloissa olin vielä teholla, ja sain uuden kohtauksen. Hoitajapula taisi olla kova, sillä herättyäni minua piteli sängyssä ei hento valkoinen vain ronski harmainen eli ihan ihka vartija. Jotenkin paikka ja aika eivät päässäni täsmänneet, joten olin vielä aikaisempaa enemmän pihalla...
Oikeastaan kaikkein kurjimmat kokemukset kohtailusta liittyvät aikaan, jolloin epiäni ei vielä ollut diagnosoitu ja hoitava lääkäri sairaalassa hoiti minua psykiatrisena, ilman mitään tutkimuksia. Jatkuva kohtailu ilman asianmukaista lääkitystä aiheutti ongelmia jälkikäteen, mm.muistivaikeuksia, puhumattakaan henkisestä tuskasta jota koin, kun tiesin olevani selväjärkinen mutta minua ei uskottu!! No, ei siitä sen enempää. Onneksi oikeaan diagnoosiin lopulta päädyttiin.
Kesken tentin. Sinänsä ei paha paikka "nolouden" kannalta, eikä sitä tainnut kuin yksi huomata, mutta siinä meni sitten se koe.. Opettajalta onneksi löytyi ymmärrystä asiaan.
Vaarallisissa paikoissa en onneksi ole koskaan saanut, ja koska saan vain huimauskohtauksia, ehdin aina istumaan alas
onhan noita tilanteita ollut. Ehkä kuitenkin kurjimpia on kohtaus jonka sain 30 oppilaan edessä, kun pidin luokan edessä esitelmää. Oli hieman noloa palata sen jälkeen paikalle. Sitten on kohtaus bussissa, kun sain kohtauksen juuri silloin kun minun olisi pitänyt nousta bussista poissa joten piti mennä seuraavalle pysäkille asti. Sitten kerran kompuroin liukuportaissa kohtauksen saatunani. Jotenkin onnistuin kuintekin selviämään ylös asti mokomat portaat. Noita tilanteita on ollut, mutta niille on oppinut ajan mittaan nauramaan:)
Hietalahden hautausmaalla. En osaa sanoa oliko paikka kurja kohtaukselle..
..oli jo kesä alkamassa, ja onneksi aviomies ostosmatkalla mukana. Ambulanssi tuli viidessä minuutissa paikalle.
olla taloyhtiön rappukäytävä.Pelkkäkylpytakki päällä ,hampaita pesemässä ja naps.Ei kun rappu käytävään ovi kiinni ja miettimään miten pääsen sisälle. Aikani soitellessa naapureiden ovikelloja naapurin vanhukset avasivat ja soittivat kiinteistönhuoltoon.Päätin istua rappukäytävään jalat levälleen ja mitään ei tietenkään kylpytakin alla.Kiinteistönhoitaja tuli portaita pitkin kesätyöntekijän kanssa ja taisin siinä vilautella paljasta pintaa.Hammastahnakin oli jo rappukäytävässä.Ei tehnyt mieli soittaa kiinteistönhoitajalle sen jälkeen, että "tulisitki rassaan putkia"?
Olin saanut unelpatyöpaikan ja kaikki sujui hyvin. Valitettavasti koeajan lopussa sain työpaikalla GM-kohtauksen ja siitä sitten sairaalaan. Sinne sain tiedon, että työsuhteeni on päättynyt enkä enää ole firman palveluksessa.
Pitkässä juoksussa ei tuollainen työpaikka sun edellytyksillä voi olla unelmatyöpaikka. Olisi tuo tapahtunut sitten ennemmin tai myöhemmin, jos koeajalla sairauden takia päättävät työsuhteen. Vakivirassa olisit joutunut vaan mahdollisen savustuksen uhriksi ja sulle ei olisi annettu töitä ja ei sellaisessa työpaikassa ole kiva olla.
Hyvä kun pääsit tuosta työpaikasta ja tätä varten pitäisi tuollaiset työnantajat haastaa oikeuteen ja pistää maksamaan pitkä penni. Tosin käräjäoikeuden tulisi olla valmiimpi antamaan myönteinen päätös.
Ikävä kyllä olen saanut kaikki kohtaukset julkisilla paikoilla, mutta ikävin paikka on varmasti ollut isoisän hautajaiset.
oltiin just laittamassa kierukkaa
kun hoitsu sano että ei sitten
satu kuin saman verran kun synnytyksen
supistus
apua.............
tuli pieni mutta kuitenkin sellainen
että huomataan eli pörisen ja ääntelen
typeryyksiä
Huh huh. Otahan ensi kerralla jotain kohtausta ehkäisevää tai kerro epilepsiasta, tuossa voi sattua vaikka kuinka pahasti, jos kohtaus tulee ja teräviä esineitä sisässä. Ei ole helppoa naisilla...
Täällähän oppii kauheuksia.
ehkäisevää tabu vai mikä
minun pieniin kohtauksiin ei mikään
auta
yleensä jännitys pamauttaa kohtauksen
perjantaina pitäs lähteä
mangeettikuvauksiin
jännittää niin pirusti viimeksi tuli
kohtaus just siellä "putkessa"
eikä saattajaakaan ole
no.onneksi saa kuunnella musaa se
vähän rauhoittaa
vielä kohtauksillani hämmästyttänyt. Ensikerralla.... =)
Se nyt johtuu pelkästää siitä, että portaissa ja varsinkin terävissä portaissa on tullut tarpeettomia murtumia ja iskuja päähän. Niistä on sitten ollut monivuotinen riesa kipuineen ja leikkauksineen, onneksi those days are gone. Kuitenkin, eihän sitä koskaan tiedä, että missä sitä sattuu kohtauksen saamaan ja rautatieasema oli kurja, kun ihmiset käveli ohi peläten kai narkkariksi minua.
Yleisesti ottaen sanoisin, että paikasta ei niin väliä, kuhan ei itseään loukkaa, koska kohtaus nyt ainakin olisi aina niin kurja saada. Kotona tietenkin pääsee parhaiten turvaan mm. sänkyyn... jostain syystä en pidä sairaalaa turvallisena paikkana kohtaukselle:D.
koti on turvallisin ja heti pääsee
sänkyyn nukkumaan.
Mä olin 3vrk sairaalassa ja sain
kohtauksen ja kukaan ei ollut
näkemässä ja sain vasemman reiteni
niin mustaksi kuin se vain voi mennä.
Olin varmaan noussut sängyn laidalle
istumaan ja siinä saanut kohtauksen
ja jalkani oli lyönyt yöpöydän
apupöytään ?
Muuta selitystä en löydä mustelmalleni.
Reilu kuukauden oli kinttuni kipeä.
Portaissa olen lentänyt niin,
että tikkejä on päähäni tullut
ja silmäluomen yläpuolelle myös
tikattavaa tuli, muuten olen
onneksi ruhjeilta selvinnyt mitä
nyt on noita mustelmia ym.
pikku juttuja ollut.
Sairaalaan en suosiolla lähde jos
tajuissani olen.
kuten aikaisemmin mainittiinkin pariin kertaan niin huonoin kokemus on sairaalasta.
Ensimmäisen isomman kohtauksen (ei GM kuitenkaan) jälkeen jouduin sairaalaan jossa sain seuraavan kohtauksen. Neurologi osui paikalle hieman jälkikäteen ja kärsimättömänä näpräili kynäänsä samalla kun tiuski mulle että pidetäänpä nyt ne silmät auki ja puhu kunnolla. Hänen mielestään olin paniikkihäiriö-potilas, vaikka testit osoittavat jo toista...
ja vielä pahimpaan ruuhka aikaan.
Onneksi oli lapset mukana muuten
olisin jäänyt autojen runtelemaksi.
Sairaalan ensiapu. Kun kukaan ei ollut heti auttamassa. Olin vasta sinne ambulanssilla mennyt 4kohtauksen takia. Kotona on sentään apua saanut... Ja ihmetykset, että miksi olin pari päivää-viikon sekasin!
Toinen on suihkussa. Ei muuten, kun päähän sattui... ja ovi teitenkin lukossa. Yksin sillon kotona.
Onpas kiva aihe! :)
moi,
mäkin oon saanut ison kohtauksen sairaalassa, kun menin kolmen kohtauksen jälkeen, ja sit jouduin vaan oleen käytävällä sängyssä, mut onneks oli veli mukana joka yritti hoitajaa paikalle.
jälkeenpäin kyllä avauduin aika reippaasti hoitajille, kun en saanut rauhottavaa tms.jolla kohtaus olisi voitu estää...
voi kieltäytyä vihkimästä jos saa tietää että on epileptikko...
Sitten on varmaan tehtävä syntiä ja siten säilymään tasapainon.
kohtaus häissä-ei varmaan mukava! Mutta ei se sinua epilepsian takia vihkimättä jätä! Vai mitä kuvittelet?!?
"lestapossu"-paikkakuntalaisena voin kertoa, että ne voivat tehdä vaikka mitä! Yhtään kurjempaa tai hurjempaa "lahkoa" en tiedä! Mikään, mikä ei heitä miellytä tai ole heidän selitettävissään ei hyväksytä.
olet aivan oikeassa. Lesta-alueella asuvana.
Omien lasten hyväksikäytöstä lähtien!!! Ainakin täälläpäin yks perhe. Onneksi lapset saatiin pois.
omissa häissäni ja onneksi oltiin vielä
valmistumis huoneessa ettei tullut kirkon käytävällä kaikkien nähden.
Kyllähän tähän voisi aikamoisen
litanian laittaa mut en viitsi
niitä muistella.
Onneksi lapset saatiin heiltä pois,
mutta kyllä heille traumat jäivät.
Teillä on aivan luulo puheita! Höpö höpö! Lestadiolaispappi tekee työtään, ihan kuin muutkin papit... Ja vihkii ketkä vihille tulleet!!!
Aivan oimituisia ajatuksia/ johtopäätöksiä teillä! Kauheita luuloja!!!
tottakin, ikävä kyllä.
Toiset kun läheltä ovat seuranneet
heidän touhujaan =(((
Mun ystäväni on myös se on niin
alistettu ja ihme kun naisparka
saa töissä käydä.
noita tullut:
kotona suurin osa, useissa kaupoissa, tk:ssa, jäähallissa.
Kerran olisi voinut käydä huonosti. Olin hevoskarsinassa loimittamassa hevosta, kun tunsin että
kohtaus tulee. Siihen jäi loimitus, äkkiä pois karsinasta ja tallin lattialle istumaan. Jos olisi tullut
GM sinne olisin jäänyt hevosen jalkoihin. Jossittelua... Ei siitä mitään kammoa jäänyt, olen vieläkin tekemisissä hevosten kans joka päivä.
Toinen kerta oli sitten miehelleni karmea, itse en tienny koko tapahtumasta mitään.
Olin kuumeessa ja vatsataudissa (molemmista päistä tuli). Mies meni yövuoroon ja jäin yksin kotia.
Aamulla miestä odotti oven edessä verinen lattia, minä nukuin pää veressä verisellä tyynyllä.
Heräsinhän minä, yhdessä kateltiin jälkiä, vessassa oli myös verta. Lämpöpatteri oli myös veressä.
Minulla silmäkulmassa muutaman sentin haava. Olin ilmeisesti saanut kohtauksen tai useampia sinä yönä ja lyönyt pääni patteriin.
Olisihan tässä voinut käydä minulle vaikka kuinka pahasti, nyt selvisen vain haavalla.
olen saanut ainakin 3x tajuttomuus-kramppikohtauksen polkupyörällä ajaessa. Onneksi tunnen milloin kohtaus tulossa - pysäyttänyt pyörän ja maahan makaamaan. Muutaman kerran ohikulkija on tullut kysymään tarvitsekko apua..ei siinä heti, kun tokenee pysty puhumaan suomea vaan epämääräistä möngerystä.. noloja tilanteita.
Yhden kerran päivystyksessä-menin vatsakipujen takia. Löysin itseni tarkkailuhuoneesta-olin tippunut sairaala sängystä. Iso mustelma ja kova päänsärky. Ei siinä enää vatsakivuista kyselty.
Päiväkodissa,olin siellä töissä..
suvun edessä..Mies kantoi pois muualle kouristelemaan (..monikaan heistä ei varmaan ollut nähnyt epikohtausta)Eipä he paljon puhuneet mitään kun tulin takaisin muiden joukkoon.
Monet kohtaukset tulleet kyllä kotona. Paras paikka kohtailla on oma sänky kunhan menee keskellä säkyä.Ettei tipu.. Lattiallekkin olen mnnyt makaamaan ja mustelmia tulee, ku pää hakkaa lattiaa.
Pelkoja kyllä on, mutta ei se auta muuten ei uskaltaisi lähteä ollenkaan pois kotoa.
ootteko koskaan ottaneet rauhoittavia, ku tulee tunne,et ny pian iskee (ehkä) kohtaus..
Entä tuntuuko siltä, että yleisillä paikoilla on kohtaus olo (vaikka se saattaa olla vain paniikkia, entä jos kohtaus tulee..). Itselläni tulee joskus "paniikinkaltainen olo"joissain tietyissä tilnateissa.
Viking Linen saunaosastolla.
Laivan lääkärin vakio diagnoosihan
on liikaa alkoholia ja mikään
muu ei tule kysymykseen, jollei
selvästi ole vuotavaa haavaa.
Itse kohtauksen sain päähän
kohdistuneesta iskusta.
Toinen kohtaus hytissä ja
sinnehän olisin kuollut, jollei
veljeni olisi ollut samalla
matkalla (hänellä myös epi).
oon saanut kohtauksen täydessä yö-bussissa baari-illan jälkeen.oli onneks entinen jätkäkaveri vieressä, joka talutti mut kotiin.
oon saanut myös kohtauksen itävallassa bussissa, ja oli tosi noloo herätä oksennus sylissään, ja ihmiset tietty tosi huolissaan kyseli pitäskö tilata ambulanssi tms.
kaikista pahin on kun sain monta kohtausta peräkkäin hostellissa, ja jouduin itse soittamaan taksin että pääsin sairaalaan, koska kukaan ei auttanut!sain kohtauksen vessan edessä, ja mies joka tuli vessasta vaan potkaisi minua kokeillaakseen olenko elossa, kun heräsin oksennuslammikon vierestä!vieläkin kun muistelen tulee kurja fiilis tollasesta...
Lähinnä vaikuttaa, että oksentamalla siellä olet sulautunut valtaväestöön. Ei se ainakaan harvinaista ole, että moni oksentaa ja sammuu ja herää vasta päättärillä.