Taas on ilta ja tiedän, että nukkumaan menosta tulee taistelua. Keho käskee nukkumaan, mutta päässä risteilee tuhat ja yksi ajatusta. Tulin juuri kotiin viikonloppumatkalta, olen yksin täällä ja tuntuu, että oksennan kohta. En tiedä mitä tekisin täällä. en voi tehdä mitään, koska en jaksa. Tunnen vain, kuinka tumma verho laskeutuu taas ylleni ja kohta istun sohvalla itkemässä. Aloitin juuri mielialalääkkeiden syönnin, mutta eihän ne heti vaikuta. En jaksaisi odottaa viikkoa, ehkä kahta. En tiedä pystynkö edes. En jaksa edes ajatella enää koko asiaa, ehkä sitten vain menen sille sohvalle ja annan tunteilleni taas vallan.
Olo vaan pahenee
Pullapossu
3518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvää yötä Jeesus myötä
Mitä jos tämän kerran valvoisitkin vaikka yön, niin saat sitten unta heti kuuppaan huomenna kun mieli tekee. Itse en murehdi nukkumisesta, menen nukkumaan silloin kuin nukuttaa, oli kello sitten 11 illalla tai 8 aamulla.
Minulla oli vähän samaa periaatetta, erityisesti sairauslomalla ollessani, että nukun sitten kun nukuttaa. Mutta lääkärini tästä kovasti varoitteli ja pikkuhiljaa sain kohtuullisesta öiseen aikaan nukkumisesta kiinni. Joskus olin liian lyhyen yöunen takia tosin niin väsynyt päivällä, että jos menin pitkäkseni lukemaan, saatoin nukahtaa ja se tietysti söi seuraavan yön unta.
Työhön tai opiskeluun paluun kannalta olisi kyllä tärkeä huolehtia mahdollisimman normaalista rytmistä, ilman mitään paineita. Tiedän ihan tarkkaan mitä ne nukkumattomat yöt ovat, kun uni ei vain tule, vaikka laskisi kaikki maailman lampaat.. Arkeen on joka tapauksessa jossain vaiheessa palattava ja jos rytmi on ihan mitä sattuu, se on todella vaikeaa.