Katselin Yle24:n uusinnan lauantaiseurasta.
Ei voi muuta sanoa kuin, että on se Vanhaselle helpotus päästä eroon Heinäluoman kaltaisesta, koleerisesta, epävarmasta, hermostuneesta ja visiottomasta epäonnistumistensa selittelijästä.
Maltillinen keskustaoikeisto hallitsee sinivihreässä kokoonpanossa, keskustan ja kokoomuksen hyvässä ja tasapuolisessa yhteistyössä Suomen kansan parhaaksi.
Näinhän mm. minä olen täällä ennustanut jo vuosia. Heinäluoman lauantaiseurassa oli erityisen mukava huomata, että sdp:n kansanedustaja Maria Guzeninakin oli sitä mieltä, että demaritappio johtui vanhanaikaisesta vastakkainasettelusta ja räksyttämisestä.
Keskustan ainoa riski on demareiden suunnalta siinä, että sdp tarjoaa syrjäseutujen heikko-osaisille jotain niin opportunistisen populistista elämänparannusta, mitä kepu ei hallituksessa rohkene esittää.
Nähtäväksi jää, mitä se voisi olla.
Kokoomuksella riskejä on vähemmän, koska Heinäluoma tuskin uskaltaa viirata sdp:tä Lipposen linjoille, eli markkinaliberaalimpaan suuntan, koska silloin tulee vasemmalta isompi tappio, mitä mahdollinen voitto oikealla sivustalla olisi.
Kepu on nyt kansakunnan kaapin päällä haistelemassa tuulen suuntaa ja peluuttamassa kokoomusta ja sdp:tä toisiaan vastaan - toivottavasti sen verran viisaasti, ettei pelaa itseään oppositioon, koska sdp:llä ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin sinipunaan paluu tämän punamullan yhteistappion jälkeen.
Ei voi muuta sanoa kuin, että on se Vanhaselle helpotus päästä eroon Heinäluoman kaltaisesta, koleerisesta, epävarmasta, hermostuneesta ja visiottomasta epäonnistumistensa selittelijästä.
Maltillinen keskustaoikeisto hallitsee sinivihreässä kokoonpanossa, keskustan ja kokoomuksen hyvässä ja tasapuolisessa yhteistyössä Suomen kansan parhaaksi.
Näinhän mm. minä olen täällä ennustanut jo vuosia. Heinäluoman lauantaiseurassa oli erityisen mukava huomata, että sdp:n kansanedustaja Maria Guzeninakin oli sitä mieltä, että demaritappio johtui vanhanaikaisesta vastakkainasettelusta ja räksyttämisestä.
Keskustan ainoa riski on demareiden suunnalta siinä, että sdp tarjoaa syrjäseutujen heikko-osaisille jotain niin opportunistisen populistista elämänparannusta, mitä kepu ei hallituksessa rohkene esittää.
Nähtäväksi jää, mitä se voisi olla.
Kokoomuksella riskejä on vähemmän, koska Heinäluoma tuskin uskaltaa viirata sdp:tä Lipposen linjoille, eli markkinaliberaalimpaan suuntan, koska silloin tulee vasemmalta isompi tappio, mitä mahdollinen voitto oikealla sivustalla olisi.
Kepu on nyt kansakunnan kaapin päällä haistelemassa tuulen suuntaa ja peluuttamassa kokoomusta ja sdp:tä toisiaan vastaan - toivottavasti sen verran viisaasti, ettei pelaa itseään oppositioon, koska sdp:llä ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin sinipunaan paluu tämän punamullan yhteistappion jälkeen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
niin kauan kuin keskustan ja kokoomuksen 'rakkaustarina' kestää eli kunnes Vanhanen lähettää Kataiselle tekstiviestin. Toivottavasti tämä tilanne ei jää pysyväksi, koska hallitus tarvitsee vahvan opposition ja äänestäjillä pitää olla vaihtoehto.
Nykyinen uusi hallitus on liian vahva koska oppositioon jäivät vain demareiden ja vasemmistoliiton kansanedustajat.
Kristilliset ja perussuomalaiset olivat kokoomuksen kanssa vaaliliitossa, joten he ovat valitsemiensa kokoomuskansanedustajien kautta mukana hallituksessa.
Kokoomus muuten petti kristilliset olemalla kristillisten kanssa vaaliliitossa, mutta jättämällä heidät pois hallituksessa. Yhteistyö kelpasi ennen vaaleja ja vaaleissa, mutta ei vaalien jälkeen!
Vaikka äsken ohjeistin Sinua olla antamatta neuvoja Kerikselle, nyt kuitenkin anna neuvon Sinulle:
Älä ole noin varma asioista, jotka ovat hyvin, hyvin epävarmoja. Politiikka on ihmiselämän ulottuvuuksista ehkä kaikkein epävarmin alue, koska siellä eivät päde järjen eikä johdonmukaisuuden lait, ja kun sitä ei oikein pystytä edes tunteitten tasolla hahmottamaan. Uskonnon lait siellä kai eniten määräävät, mutta kun uskonto vaihtuu niin helposti - yleensä vaaleittain.
Vai oletko löytänyt jostain tulevaisuuden avaimen? Tuskinpa vain. Älä pahastu, jos annan Omar Khaijamin hieman opettaa Sinuakin:
Jos sinulla on, kuten kerskailet,
jokaisen salaisuuden avaimet,
miks sallit huolten painaa mieltäs etkä
tee niistä loppua jo....miksi et?
Minusta nuo jo toistuvasti esittämäsi julistukset kertovat sittenkin enemmän huolestasi kuin luottamuksesta siihen, että tapahtuu niin kuin sanot.
Jatkan vielä Khaijamilla:
Kun maiset seikat, pienet, tärkeät,
vain harvoin tahtos mukaan täyttyvät,
niin älä toivo muuta onnea
kuin ilo, että vielä hengität!
Hyvää yötä!
Mielipitet heitetään kehiin silloin, kun niitä tulee.
Ei täällä olla varmoja totuuksia lausumassa, ellei sitten ennustajaeukkoina. ;)
Maltillinen keskustaoikeisto hallitsee sinivihreässä kokoonpanossa, keskustan ja kokoomuksen hyvässä ja tasapuolisessa yhteistyössä Suomen kansan parhaaksi.
Ovatko RKP ja Vihreät vain tarpeelliset täyttöjoukot
määrä enemmistöön kun salkku jakokin meni lähes
niin,että työministerin vastuuta ei kesk/kok
uskaltaneet ottaa?
Antaa jotenkin sellaisen kuvan,että hallituksessa
ministerit eivät ole tasa-arvoisia niinkuin
mainitsit kaksi hallitsee.
Uskotaan ja toivotaan ,että hallitus kokonaisuudessaan toimii kansan parhaaksi.
Nyky Suomessa tulisi puhaltaa yhteen hiileen
ja tehdä kompromisseja räksyttämisen sijaan.
Peilin eteen saa mennä kukin puolueryhmä.
Mielestäni keskusta on osoittanut maltillista
ja rakentavaa linjaa.
Vaikuttaa ,että myös kokoomus on nyt samoilla
linjoilla.
Kyllä nuo riskit pitää unohtaa ja tehdä omaa
rakentavaa politiikkaa.
Heikoilla ollaan jos aina täytyy jotakin
demarin vastavetoa ajatella.
Keskusta on varmaan parhaiten päässyt eroon
vastakkain asettelusta.
Kokoomuksella ja demareilla on siinä vielä
työsarkaa.
Nämä vastakkain asettelut muodostuu molempien
tappioksi pitkässä juoksussa.
Eli mieluummin kompromisseja puolin ja toisin.
On parempi tehdä tulevaisuutta kun on portit
joka suuntaan auki.
Keskusta on aitiopaikalla mutta rinnalla on
myös vahvasti Kokoomus.
Ainoa riski on jos lähdetään tekemään kahden
kesken politiikkaa ja demarit pystyvät esittämään
muille pienpuolueille tasapuolisemmat vaihto-ehdot
tulevaisuutta ajatellen niin sellainenkin
kauhukuva voi olla mahdollista ,että demarit
lyöttäytyy vasurien kanssa yhteen ja muodostaa
seuraavan hallituksen muiden oppositio puolueiden kanssa
ja ottaa nykyisestä hallituksesta vihreät ja rkp:n
mukaan.
Suomenruotsalaisen teollisuuskapitaalin rkp kuuluu hallituksiin, että EK on tyytyväinen suoraan linkiinsä hallitusen sisällä. Korporatiivisen vaikutusvaltansahan EK suuntaa suoraan ay-liikkeeseen ja sdp:een. Siinä ei kepua tai kokoomusta tarvita.
Vihreät on hyvä puolue. Edustavat samaa kuin Suomalainen Kansanpuolue, Liberaalinen kansanpuolue ja Nuorsuomalaiset ennen; nyt kuitenkin ilman kovin suurta vasemmistoviritystä, kun sellainen ei enää ole muodissa.
Räksyttäminen ja vastakkainasettelu loppuu politiikassa, kun sdp:kin vihdoin huomaa, ettei sellainen lisää kannatusta. Itäläkin huomasi saman asian kantapään kautta jo neljä vuotta sitten, mutta demarithan ovat aina jälkijunassa kokoomuksen suhteen - aitona työväenpuolueenakin.
Keskustan vastakkainasettelussa valitettavasti asuu syvällä ja syvään juurtuneena häiritsevän paha ennakkoluuloinen asenne ja vihakin sitä ohtaan, että kaupungit edustavat pahaa. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, vaikkei Väyrysen nosto ministeriksi mitään hyvää lupaakaan. Saimme politiikkaan uuden "veikkovennamon".
Demareiden ja vasurien liittoa ei taida syntyä vielä tällä vaalikaudella. Suomessa riittää todennäköisesti ainakin 50 vuotta vielä sellaisia ortodoksisosialisteja, joille sdp on työväenliikkeen pettänyt porvareiden lakeija. Kyll'ä vasemmistoliitto säilyy nakertamassa demareiden kannatusta hyvin pitkään.
toista peluria jos ei ole tarvetta.
Puheet riskistä demarien suunnalta antaa sellaisen
kuvan ,että heitä pidetään todellakin uhkana.
Sehän ruokkii toista osapuolta.
En käytä sanaa vastustaja tai vastapeluri koska
pyritään poistamaan vastakkain asettelu.
Oikeanlaisella politiikalla yhä enemmän liikehdintää
tapahtuu demarien riveissä.
Tasapuolinen aluekehitys tulee olemaan tulevaisuuden kysymys jossa pitää tehdä kompromisseja.
Kaupunki-maaseutu vastakkain asettelu voi
syödä suurimpien puolueiden kannatusta.
Asioista pitää keskustella ja luoda keinoja
miten vuorovaikutus alueiden kehittämiseksi
saadaan aikaan.
Nato kysymys voi olla vielä aluekehitystä
ja tasapuolista elämää edistävä asia.
Sillä jos kansa äänestää on sen helpompi
vaatia vastiketta joka on jossain suhteessa
heikomalla yhteiskunnassa.
Toisinsanoen ääni maksaa takautuvaa hyvinvointia.
Veikkaanpa,että RKP;llä on hyvät mahdollisuudet
vahvistaa kannatustaan ja laajentaa toimintaansa
koko maahan.
Kulttuuriministerin salkku antaa siihen hyvät
lähtökohdat ja kyllähän se puoli kaipaakin
nostetta oikeudenmukaisesti.
Valtion myöntämien kulttuuriapurahojen kunnissa
hyvä veli/sisko toimintaa pannaan tarkkailuun
kansalaisten toimesta.
Kulttuuriministeriö varmaan mielellään ottaa
palautetta miten apurahoja todellisuudessa
myönnetään.
Vääristyneelle kilpailulle valtion varoin on
tultava loppu.
Jo eilen kaipailin Jabaakin Saitille, oli hyvä että suljin koneeni illalla ennen Jaban esiintuloa, ei nyt ihan yöunet olisi mennyt, mutta olisi siinä saanut peittoja korviin vetää. Tuli siltä Jabalta niin kova Jääkuorma tupaan, että siinäpä onkin sulattelemista. Se ei kuitenkaan ole sitä Paskalunta jota tällä saitilla saa lukea mutta, vaan "Puhdasta valkeaa lunta", tai paremminkin avauksesi oli pelkkää jäätä, jota ei kevätaurinkokaan tahdo pystyä sulattamaan.
Ensiksikin Heinäluoman törkeä panettelu oli todella asiatonta, miten Jabakin voi mennä noin pitkälle silti tuollainen "Puoliviisas" Hallitusnikkari. Kyllä Demareissa tiedetään Heinäluoman kyvyt, myöskin Jaba tietää sen viisauden mikä tähän ison miehen isoon päähän kätkeytyy.
Nyt Jaba on vaatimassa sovinnollista Oppositiopolitiikkaa, miten siinä voi olla sovinnollinen kun jo Hallitus alkumetreillä alkaa tuhota tuloksia jotka Heinäluoma suurella vaivalla vei hallituksessa läpi. Tarkoitan vähempiosaisten ihmisten etujenajajana Heinäluoma oli omaa luokkaansa.
Hän sai paljon asioita läpi, juuri Vanhasen velttouden ja saamattomuuden vuoksi. Ihmettelenkin miten sinä Jaba voit kehua Vanhasta, kun näet sen päättämätömyyden ja saamattomuuden hänen kaikessa työssään. Ei jaba se ole räksyttämistä oppositiolta, jos yrittää pitää asiat vähäänkää kontiksessa. Ei tämän maan asioita hoideta siten, että aina katsotaan miten puolueen kannatus menee, kyllä on tartuttava ikäviinkin asioihin jotka eivät aina ole äänestäjillekään mieluisia.
Muuten usko tai älä Jaba, tämä hallitus kompastuu jalkoihinsa ensi syksynä kesälomien jälkeen, on sillä sellaiset painolastit harteillaan, luulempa sinunkin olevan vähän selvillä marssijärjestyksestä, kuuluthan melkein sisäpiireihin.
Aina haukut, mutta et itsekkään ole sitä mieltä, että Vanhanen olisi saamaton.
Vanhanen sai hallituksen pystyyn ilman demareita. Siitä pitäisi Vanhaselle antaa mitali.
Katselemme politiikkaa niin eri suunnista, ninä sitoutumattomana antisosialistina ja sinä vahvasti sdp:een tunnepohjalta sitoutuneena, ettei meidän taida kannattaa ruveta demareista ja Heinäluomasta kinaamaan.
Sen vaan sanon, että olen seurannut Heinäluoman tekemisiä aika tarkkaan jo yli kymmenen vuotta, eli jo silloin, kun hän oli SAK:ssa vastaamassa kaikesta SAK:n ja sdp:n viestinnästä ja yhteiskuntasuhteista, eli propagandasta ja yleiseen mielipiteen manipuloinnista.
Heinäluoma osasi sen silloin niin ällistyttävän hyvin, että näiden vaalien virhearviointi - jonka Heinäluomakin minusta lauantaiseurassa myönsi - tuli minulle tosi isona yllätyksenä.
Näkemystäsi voi pitää tietysti omintakeisina, mutta minusta se on sen lisäksi omituinen ja pahasti kallellaan.
Asennoidut demareihin suurella vastenmielisyydellä ja se näkyy aina kirjoituksistasi. Itse en näe demarien politiikassa paljonkaan räksyttämistä. Heinäluoma on varsin asiallinen ja asioita osaava eikä lainkaan epävarma. Hänen puutteensa ovat muualla. Häneltä puuttuu karismaa, hän ei osaa houkutella keskiluokkaa ja hän on liikaa samaistunut mielikuvissa ay-liikkeeseen. Räksyttämisen osalta Kokoomuksen Ben Z. on ihan lyömätön. Jos siis haluat keskustella räksyttämisestä, kannattaa puhua aina Benistä. Usein koirakuorossa yltyy ulvomaan myös Kimmo Sasi. Tällöin jokainen lukija psytyy heti hahmottamaan räksyttämisen ja räksyttäjän yhteenkuuluviksi.
Suomen systeemissa vaalit ratkaisee kolmipuoluejärjestelmässä keskiluokka. Näissä vaaleissa sairaanhoitajat ja Kokoomuksen veropoliittisista lupauksista itselleen etua saavat (tai ainakin luulottelevat saavansa) siirtyivät joukolla Kokoomuksen kannattajiksi. Tämä ei ole kovin suuri siirtymä, vaikka siinä oikeiston ja vasemmiston raja usein ylitetäänkin. Demareita äänestäjien oikealla laidalla on väkeä, joka ei ole sitoutunut aatteellisesti demareihin, vaan hakee itselleen lyhyen kantaman vero- ym. etuja. Jo vaalien alla sanoin, että Kokoomuksen lupaus perintöveron poistamisesta oli loistava veto ja sitä täydennettiin sitten tasa-arvotupolla. Laskutaitoa Kokoomuksessa on aina ollut ja nyt laskelmat siirtymiseen tarvittavista täkyistä meni nappiin.
Demareita rasittaa varmaan tietynlainen vanhakantaisuus ja vastakkainasettelu. Tämä on kuitenkin suhdannevaihtelukysymys. Kun ajat muuttuvat epävarmemmiksi, äänestäjät alkavat taas suorastaan huutaa ja vaatia demareilta ja vasemmistolta kovempaa politiikkaa eli käytännössä vastakkainasettelua. Kovin hyvin tällainen aaltoliike tuli esille 90-luvun puolivälissä, jolloin teknologia-alan työväestö oikein rehvasteli sillä, ettei se kuulu ammattiliittoon. Sitten kun tämä Kiina-ilmiö alkoi vaikuttamaan, tämä rehvastellut porukka alkoi pikkuhiljaa hakea turvaa ammattiliitoista. Kun ihminen tuntee itsensa vahvaksi tai vahvojen puolella olevaksi, hän kyllä kannattaa Kokoomusta. Nyt tällainen väki on hyvän talouskehityksen myötä kasvanut. Jos hallituksen talouspolitiikka epäonnistuu ja epävarmuus lisääntyy, tulemme näkemään vasemmiston rökälevoiton seuraavissa vaaleissa. Hallitus on nyt paljon vartijana.
Kepu toimii näiden kahden välissä suodattajana. Liikkeessä kumpaankin suuntaan, Kepun haaviin jää aina mysö vähän porukkaa. Sen lisäksi Kepulla on vahva peruskannattajajoukko. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut niin, että Kepu on alkanut riskeeraamaan enemmän, kun se avoimesti innostuu porvariyhteistyöstä. Vanhanen jo vähän toppuuttelikin tätä. Laatikainen ja Jarmo Korhonen ovat olleet suorastaan kauhuissaan Kepun linjan muuttumisesta ja vallan riskeeraamisesta.
Uskon, että sinäkin kannustat Kepua tähän riskiin tietoisena siitä, että se johtaa Ruotsin kehitykseen eli Kokoomuksen nousuun selvästi Kepu suuremmaksi puolueeksi. Sillä mielellä olisi näiden kepujen hyvä asiaan suhtautua. Keris on täällä tähäna sti ollut ainoa, joka vilpittömän tietämättömänä vaaroista, on kannattanut porvariyhteistyötä ensisijaisena. Muut ovat olleet varovaisempia. Toisessa päässä ovat sitten Laatikainen ja puoluesihteeri Korhonen, jotka tietävät missä mennään. Tämä kuvaa hyvin kepulaisten asennetta. Eli paljon sinulla on vielä höynäytettäviä eli työsarkaa kepujen käännättämisessä - omaa etuaan vastaan.
höynäytettävissä.
taas pankilta, sitä ei voi olla kehumatta, miten helvetissä mies voi kirjoittaa juuri siten kun minä ajattelen. Tulee ihan samanlainen tunne kun vilkaisen Pankkiautomaatilla Saldoani, tulee äärettömän hyvä olo. Joku minua moittikin, että kehun muita kirjoittajia, kyllähän minä moitinkin, kuten nyt Jäbääkin, häneltä kun pääsi karkaamaan mopo käsistä.
Ja mitäkö Vanhanen on tehnyt väärin, kyselee joku, Etkö todellakaan nähnyt miten Mattipoika antoi Paavon kiristää itseään, Hallitusneuvotteluissa Koko Suomen kansa oli ällikällä lyöty tämän Katastroovin edessä, sinä se pidät tapahtumaa aivan luonnollisena neuvottelutapahtumana.
Koeta jo keskittyä syksyn Hallituskriisiin se on varmasti tulossa, Mattisi taitaa joutaa vakituiseksi Kottaraispöntön sorvaajaksi.
Tiedät hyvin, etten suhtaudu politiikkaan tunteella enkä ennakkoluulolla, vaan ainoastaan puheita ja tekoja arvioiden ja arvostellen. Niin myös Heinäluoman kohdalla, jonka taitoja kehuin silloin, kun hän SK:sta käsin johti kaikkea demareiden mediaesiintymisiä. Hei näluoma näyttää olevan parhaimmillaan vahvojen johtajien (Ihalainen, Lipponen) kakkosmiehenä, mutta yksinään johtoon joutuessaan hän ei enää osaa määritellä suuntaa, kun oma visio puuttuu.
Mitä täksyttämiseen tulee, niin ilmeisesti tarkoitamme Guzeninan kanssa samaa asiaa: vanhakantaisen työväenliikkeen retoriikkaa ja puhetyyliä, joka on kuin työehtosopimusneuvotteluista lainattu "vastapuolelle" räksyttäminen. Se, että kokoomuslaisetkin ovat räksyttäneet, ei tee Heinäluomaa viattomaksi. Kannattaa muistaa myös Backmanin ja Rajamäen kansaa kahtiajakaneet, uhkailevat ulostulot vaalien alla.
Kokoomus on jo vuosia sitten oivaltanut, ettei oikeisto/vasemmisto-jako enää päde. sdp:n ja kokoomuksen välillä liikutaan luontevammin kuin takavuosina. liikkujina on keskiluokkainen palkansaajaporukka, joka ei keskustaa koskaan äänestäisi. Lipposen markkinaliberaali ote vetosi tähän joukkoon, kun kokoomusta samaan aikaan rasitti Niinistön valtionvarainministeriys ja Itälän heikko linjattomuus.
Nyt kokoomus sai omansa takaisin Kataisen vakuuttavuuden ansiosta ja siksi, että Heinäluoma vei joukkonsa sadan vuoden takaisiin työväenliikkeen historiallisiin poteroihin ryhtyen lupaamaan enemmän mihin oli varaa, eli ottaen käyttöön kepun vanhan taktiikan, jossa vaalien alla luvataan kaikille kaikkea uskomatonta, mikä meni nytkin epäuskottavan puolelle, kun nimenomaan keskiluokkainen, vaaleissa liikkuva joukko ei ole älyllisesti sellaista vaalikarjaa, joka uskoo mitä tahansa.
Keskusta ja kokoomushan pitävät lupauksensa. Tuloveroja alennetaan, jos palkkaratkaisu antaa siihen aihetta ja jos veronalennus parantaa työllisyyttä. Nämä ehdot olivat selvät jo ennen vaaleja. Tasa-arvotupokin toteutetaan, kun valtio antaa kunnille korvamerkittyä rahaa matalapalkkaisten naisten oikeudenmukaiseen tasa-arvokorotukseen, niin kuin oli luvattukin.
Demareilla on edessään oman politiikkansa muuttaminen tai alamäen jatkuminen. Se palkansaajajoukko, joka liikkuu kokoomuksen ja sdp:n välillä nimittäin on aktiivi myös ay-liikkeessä ja on itse puolueisiin sitoutumattomana ratkaisemassa myös ammattiliitoissa vetääkö niitä demari vai kokoomuslainen. Juuri tästäkin syystä SAK:n ja sdp:n liian tiivis liitto on karkoittanut palkansaajia kokoomukseen.
Keskustaa en kuitenkaan osaa toistaiseksi kannustaa vielä mihinkään. minusta vain tuntuu, että nyt keskustalla on paljon helpompaa toteuttaa omaa politiikkaansa, kun kokoomus on auttamassa.
Toivottavasti palvelu- ja kuntarakenneuudistus (josta vaaleissa täysin vaiettiin) lähtee nyt rivakasti etenemään, sillä rahaa ei ole rajattomasti tehottomuuteen upotettavaksi ja uudistuksilla on jo kiire, sillä 2006 ennätysmäinen liki 6% bkt:n kasvu ei jatku enää tänä vuonna ja loppu vaalikausikin saattaa painua alle 3% keskimääräiseen bkt:n kasvuun, mikä pakottaa Vanhasen hallituksen tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät tunnu kivalta niistä, jotka ovat kuntaliitoksia vastustaneet periaatteesta ja valtapoliittisista syistä.
En nyt oikein kyennyt hahmottamaan, että millä tavalla tein omituisuudessa ennätyksen, mutta kerrankos sitä sattuu. Tuosta tunteestasi minulla on vähän sellainen kuva, että vaalien edellä oikein savu välillä nousi, kun paasasit. Sama vaihde on jäänyt päälle, mutta ei siinä mitään, koska silloin tulee värikästä keskustelua. Minun on vaikeampi päästä tuolle tasolle, kun ei ole yhtä joukkuetta, jonka puolesta hurraisin.
Näkemyksesi alkoi muuttua nyt omituisesta puutteelliseksi. Katsot politiikkaa vain yhdeltä suunnalta eli siltä, mitä puolueet ja niiden johtajat tekevät. Minä taas pyrin katsomaan aina ensisijaisesti yhteiskunnallista kehitystä kokonaisuutena, missä puolueiden toiminta on usein refleksiivistä eikä suinkaan ennakoivaa. Valitettavasti releksiivinenkin politiikka on usein lyhytkantoista, koska kansalaisten visiot ja motiivit harvoin yltävät yhtä tai kahta vuotta pitemmälle.
Kun näkökulmana on yhteiskunnallinen kehitys ja yhteiskunnalliset olosuhteet, Lipposen ajan demarien menestys saa selityksensä. Silloin en kiinnittäisi huomiota ensimmäisenä Lipposeen, vaan siihen, että ihmisillä oli lamavuosien aikan syntynyt suuri huoli tulevaisuudesta. Kun 80-luvun lopulla oltiin menossa vinhaa vauhtia kohti vapautunutta markkinataloutta, laman seurauksena alettiinkin taas kunnioittaa vakautta ja varmuutta. Liponen korostikin usein sanaa vakaus. Niin usein että ihmiset alkoivat ymmärtää sen tarkoittavan tasaista kehitystä kohti parempia aikoja varmuutta. Nyt ollaan taas tultu tilanteeseen, missä varmuuteen ja vakauteen on alettu suhtautuna tylsyytenä ja paikallaan polekmisena. Halutaan actionia ja ollaan valmiimpia suurempiin riskeihin. Asuntolainojen määrän kehitys ja lainojen raju suurentuminen per talous ovat tästä hyviä mittareita. Kun 2000-luvun alussa sata tuhatta oli iso laina, nyt sellainen on pikkulaina ja vasta 200-300 sataa tuhatta alkaan olla jotain.
Kirjoituksestasi jotenkin näkyy, että olet samaa mieltä kanssani keskiluokan merkityksestä vaalien ratkaisijana. Jos tämä näkemys on nimenomaan sitä omituisuutta, niin sitten meitä on tosiaan täällä kaksi omituista. En heti tätä älynnytkään, kun luulin, ette halua lukeutua omituisiin.
Keskiluokan odottamat lupaukset voi olla nyt vaikea toteuttaa. Siis odotuksiin verrattuna. Tuloveron alentamisen liikkumavara on puolta pienempi kuin edellisellä hallituksella. Kokoomuksen reilu palknakorotus tasa-arvotupossa voi vielä näyttää vähemmän reilulta, kun odotukset on ladattu 500 euroon ja rahaa taitaa olla korkeintaan 50-100 euroon saakka. Perintöverouudistus tyydyttää monia. Siinä vaiheessa kun uudistus astuu voimaan, innostuneita voi alkaakin nyppiä se, että ukki ja mummi ovat niin pirun pitkäikäisiä. Tässä auttaa kyllä ehkä se, ettei vanhusten hoitoon panosteta niin paljon kuin mitä demarit ja kristilliset olisivat halunneet panostaa. Siellä ehkä ukin ja mummin pitkäikäisyyteen suhtauduttiin positiivisella mielellä, jos ei ole odotettavissakaan isoja perintöjä. Kokoomuksessa on jäänyt korostamatta se, että nimenomaan isoja perintöjä saavat tulevat saamaan verohelpotuksia. Pieniä perintöjä saavilla tuo helpotus on jo nyt.
Tuloveron alentamisen pienen liikumavaran arvioin olevan suurin riski tälle hallitukselle. Se lisää paineita palkkavaatimuksiin, kun tiedetään, ettei hallituksella ole mahdollisuuksia avittaa kuin puolella siitä, mihin edellinen hallitus kykeni. Tämä liikkumavara on pieni siksi, että luvattiin omistajaveroihin ja ruuan alviin helpoituksia. Kokoomuksen veropolitiikka suosii näin hyvävaraisia.
Samaan asiaan olen kiinnittänyt minäkin huomiota.
Keskituloisten asemaa ja etuja pidetään esillä
ja pyritään ettei ne heikkene.
Tämä tehdään vähävaraisten ja keskituloa yläpuolella
olevien kustannuksella.
Monesti huomiotta jäävät pienyrittäjät.
SDP:n kannatus romahti jo tuohon laskelmointiin.
Minusta tuo laskelmointi politiikka on epäoikeuden
mukaista koska aina samat ryhmät on vailla
oikeuksia ns.maksumiehinä.
Jos tasa-arvo tupo kohdistuu voimakkaammin
keskituloisiin korjaa seuraavissa vaaleissa
äänipotin se jolla on tarjota kunnon porkkana
pienituloisille kannustimena.
Pienyrittäjien kannattaa kouluttaa itseään
sekä hakeutua keskituloisiin ja sitä yläpuolella
oleviin virkoihin ja toimiin.
Miksi yrittää jos tulee paremmin toimeen
julkisesssa työssä.
Pientuloisten kannattaa kouluttautua hiukan
korkeammin mitä keskituloon vaaditaan.
Paikka löytyy tuoreella koulutuksella ja
hiukan pienemällä alkupalkalla kuin jo toimivalla.
Eli keskituloisten paikat tulee olemaan kysyttyjä.
Nuo 500€/kk korotukset jo keskitasolla oleville
koituu pitkässä juoksussa omaksi tappioksi.
Alalle tulee tarjontaa eli kouluttaudutaan
ja kenties perustetaan hoitopalvelu yrityksiä
jotka tarjoavat palvelut halvemmalla kuin
mitä hoitopuolen kustannukset tulisi korotuksien
jälkeen olemaan.
Tilanne pysyy vakaana ja työhön sijoittumisen
kynnys madaltuu jos tehdään pienituloisten
työ kannattavaksi se samalla tukee mahdollisuutta
keskituloisten kannustamiseen.
Yrityksillä on mahdollisuus saada motivoitunutta
henkilöstöä.
En minä yhden joukkueen puolesta hurraa, mutta olen vain viime vaalikaudella demareiden touhuja seuratessani päätynyt siihen johtopäätökseen, että jäähypenkki tekisi hyvää. Ja sinnehän sdp joutui niin kuin jo kuukausia ennen vaaleja ounastelin.
Puutteellinenhan näkemykseni aina on, kun kaikkea ei saa yhteen viestiin mahtumaan. Avauskin lähti vain siitä, että katsoin uusintana lauantaiseuran, kun en sitä lauantaina ennättänyt tuoreeltaan katsoa. Avaus oli siis lähinnä spontaania reaktiota siihen, miten Heinäluoma esiintyi ja mitä hän puhui.
Yhteiskunnallista kehitystä pitäisi minustakin katsoa kokonaisuutena ja mieluummin pitkälle ennakoiden kuin pelkästään refleksiivisesti reagoiden. Tässä vinkkelissä pitää veronalennuksia katsoa ainoastaan työllisyyden kasvun kannalta (niin kuin Katainen joka haastattrelussaan korosti) ja tasa-arvotupoa koko vaalikauden mittaisena oikeudenmukaisuuden toteutusprojektrina eikä Iltalehden lukijaviihteenä, jossa annettiin mielikuva vaalien jälkeen maksettavasta 500 euron palkankorotuksesta. Sellaistahan ei kukaan ollut luvannut, niin kuin hyvin tiedät.
Lipposen ajan demareiden menestyksen minä kuitenkin selittäisin Lipposen johtajuudella. Mies pani itsensä likoon ajaessaan läpi visiotaan talouden vakaudesta yhdessä Niinistön kanssa. Lipposen johtajuutta ja päämäärätietoisuutta arvostettiin yli poluerajojen, mihin Heinäluoma ei todennäköisesti yllä ikinä, kun hänessä ei ole siihen aineksia.
Talouden vakaus on muuten tämänkin hallituksen keskeinen tavoite. Mihinkään "actioniin" se ei pyri. Se on sinun ikiomaa keksintöäsi, ellei actioniksi lueta sitä, että demareiden pysähtyneisyyden ajasta siirrytään nyt sellaiseen uudistusten aikaan, joilla parannetaan työllisyyttä, vähennetään työttömyyttä ja turvataan hyvinvoinnin, etenkin vanhustenhuollon, rahoituspohja tulevaisuudessa.
Ikävä, että ukkoutuneet demarit ovat pahasti kangistuneita omien saavutettujen etujensa puolustamiseen. Nyt olisi politiikkaan kaivattu sitä edistyksellistä ja ennakkoluulotonta uudistushenkeä, joka leimasi sosialidemokratiaa 70-80-luvuilla, mtta näyttää siltä, että kokoomus on tässä mielessä ajanut demareista pahasti ohi.
Sinuna en kuitenkaan menettäisi toivoani. Demareiden jokossa on niitäkin, jotka tajuavat, miksi tähän on tultu ja ryhtyvät aivan varmasti nostamaan sosialidemokratian aatetta pois kansalaissodan ja kapitalistivihan juoksuhaudoista tähän päivään, jossa vastakkainasettelun aika on jo ohi.
Ei Lipposta suinkaan kunnioitettu yli puoluerajojen. Kepulaiset vihasivat ja vihaavat häntä yli kaiken. Lipponenhan otti vahvasti yhteen aina Esko Ahon ja Kepun kanssa. Lipposen aika oli sinipunahallitusten aikaa. Tästä koklip-kaudesta saamme edelleen täällä kuulla kirosanana kepulaisten mielissä.
Itse olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että demarien kannatuksen nousu oli ensisijaisesti lamareaktio. Lipposen hidas puhetapa oli mieluummin rasite kannatuksen hakemisessa, kun vastassa oli Esko Ahon kaltainen sanamylly. Aho miellettiin kuin lamamieheksi ja hänelle piti löytyä vaihtoehto, millä lamasta päästäisiin. Lipposen ensimmäinen hallitus onnistui sen verran hyvin, että toisen kohdalla saattoi olla vaikuttamassa jo enemmän Lipposen persoonakin.
En väittänyt, että hallitus pyrkisi mihinkään actioniin. Sanoin, että kansalaiset ovat sellaiseen aikaisempaa valmiimpia. Riskienottohalu lisääntyy, kun taloudessa menee hyvin. Sellaisessa kansakunnan mielialassa kokoomuslaiset ajatukset, missä ei korosteta mitää hyvinvointivaltioita, saavat herkemmin vastakaikua. Eletään kauneiden ja rohkeiden aikaa. Yleensä sitä aina seuraa krapula eli rumien ja varovaisten aika.
esiin.
Minäkin toivon ettei sitä olisi,mutta tuolla
tavoin ruokitaan sitä.
Olisi varmaan viisasta kääntää katseet tulevaisuuteen.
Annetaan Heinäluoman ja SDP olla siellä oppositiossa
nostamatta esille niin muutaman vuoden päästä
näitä ei muistetakaan.
Jos kadulla käydään kysymässä kuka oli
vuonna -95 liikenneministeri niin monikohan
vastaisi oikein?
En taida viitsia ryhtyä Lipposta kehumaan sinulle, mutta viittaan Soininvaaraan Punaisessa Langassa, jos satuit katsomaan. On se yli jonkun puoluerajan, jos Soininvaaran kaltainen porvarillisesti ajatteleva vasenmmistolainen liberaali pitää Lipposta valtiomiehenä, mutta pettyy, kun tämä rupesi pressanvaalin alla heittelemään uhkakuvia Natosta vasten omaa aiempaa kantaansa.
Demareiden kannatuksen nousussa 1990-luvulla oli toki lamareaktiota, mutta nousuun tarvittiin myös sitä johtajuutta, jota Lipponen ja Niinistö yhdessä edustivat ja myös sitä määrätietoisuutta, millä oikea politiikka toteutettiin ja ajettiin läpi, vaikka omissa joukoissa oli suurempaa asiallista vastustusta kuin oppositiossa.
Mitä sujuvasanaisuuteen tulee, niin minä en ole koskaan löytänyt Esko Ahon puheista minkäänlaista asiasisältöä, vaikka pulputusta on tullut tuutin täydeltä. Lipponen sen sijaan sanoi tuskin koskaan yhtään turhaa sanaa.
Jotenkin minua aina vaivaavat sinun tahalliset vääristelysi, kuten "Sellaisessa kansakunnan mielialassa kokoomuslaiset ajatukset, missä ei korosteta mitää hyvinvointivaltioita, saavat herkemmin vastakaikua."
Olisit sinäkin rehellinen ja tunnustaisit sen, että nimenomaan kokoomus tähtää hyvinvointiyhteiskunnan kivijalan tukemiseen sellaisella talouspolitiikalla, joka parantaa kaikkien hyvinvointia eikä ole pelkkiä tulonsiirtoja ikään kuin talous olisi jokin nollasummapeli, mitä se ei koskaan ole.
Kasvu on saatava aikaan ennen jakamista. Siinä pitää uskaltaa ottaa myös riskejä, niin kuin tämä hallitus aikoo ottaa. Muutenhan joutuisimme Sailaksen armoille, suoraan säästö- ja leikkauskuurille, jos emme loisi kasvua, joka tuo lisää jaettavaa kaikille.
Hän sai siirtymään paljon demareita Keskustan
kannattajiksi.
Tämä nahkurin orsi kommentti koitui SDP;n tappioksi.
Jos SDP.llä olisi edelleen johdossa Lipposen
kaltainen kaveri voitaisiin puhua alle 17%
kannatuksesta.
Lipponen hallitsi maltillisen tulopoliittisen
ratkaisun kommentit ja samalla käytti eniten
VIP tiloja matkoillaan n.2000€ matka.
Oma panssariauto piti olla joka taisi mennä
second hand shopin kautta presidentille.
No vieläköhän rouva tuo perheen kotitalousmaksut
eduskuntaan maksettavaksi?
No,eletään eteenpäin ja muistellaan asioita
jonkinlaisena "vitsinä".
etsiä yhteisiä intressejä ja miettiä miten
voitaisiin löytää yhteisiä ratkaisuja yhteiskunnassa
ilmeneviin epäkohtiin.
Kun seuraa kuinka paljon eripuraisuutta löytyy
ns.ei tärkeistä asioista ei tarvitse ihmetellä
millainen edustajisto kansalla on.
Aivan sopiva äänestäjiin nähden.
Eikö asioista voida keskustella rakentavasti?
Samat herrat vain sättivät päivästä toiseen
toistensa kommentteja.
Millainen olisi yhteiskunta jos asioita hoidettaisiin noin.Täysi kaaos.
Kaverit joilla menee kohtuullisen hyvin
taloudellisesti ja ulkoisesti jauhaa samaa
soopaa päivästä toiseen.
Saman ajan jos käyttäisi vaikka vapaaehtoiseen
vanhus ja veteraani työhön tai huonomassa asemassa
olevan lähimmäisen tukemiseen niin olisi
kirjoittajien elämä henkisesti rikkaampaa.
Tulevaisuus on nuorissa ja he tarvitsevat
ohjausta miten yhteiskunnassa selvitään
oikealla tavalla eli laajalla yhteistyöllä
tekemällä lujasti työtä.
Kyllä ymmärrän ,että kaveri purnaa jos hänellä
on ns.jauhot lopussa eikä tietoa milloin
uusia mahtaisi saada.
Mutta ruikutus ja valitus jos jo kaikkea on
vaan ei vielä tunnu riittävän.
Eikö osata nauttia elämästä.
Asenteissa on muuttumisen varaa ja kysymys on
siitä ,että haluaako muuttaa niitä.
Uskon ,että pitkässä juoksussa hyvä vaihto-ehto.
Hyvää alkavaa viikkoa
Asioista ei koskaan voida olla samaa mieltä. Ihmiset elävät täällä lähtökohtaisesti eriarvoisina ja silloin on aina toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Viisi tonnia kuussa ansaitseva on vähän eri asemassa kuin kansaneläkkeen varassa elävä mummo, joka on ikänsä keksittynyt lähinnä lasten kasvatukseen.
Poliitiikan jättäminen vain poliitikkojen asiaksi on erittäin vaarallista. Kansalaismielipiteen tulee demokratiassakin olla jatkuvasti valppaana. Mahdollisuuksia hoitaa asioita on useita. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata ratkaisua. Sen vuoksi on erilaisia intressejä, jotka pyrkivät vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan mennään. Tämä voi olla ihmisten auttamisessa jopa paljon keskeisempää kuin mainostamasi vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyötä en halua tällä tietenkään mitenkään halveksia tai aliarvioida.
Yhteiskunnan hoidosta ei tule kaaosta, koska päättäjävastuuseen valittujen (hallitus) pitää löytää yhteinen sävel ja sopia siitä etukäteen. Hallitusneuvotteluissa lyödään jo paljon asioita suunnasta lukkoon, millä varmistetaan, ettei kaaosta pääse syntymään. Vain oppositio voi olla toista mieltä ja sen tehtävä on tuoda vastakkainen näkemyksensä esille. Tässä systeemissa asiat eivät enää näytäkään niin kaaottiselta.
Ymmärrän hyvää tarkoittavan kirjoituksesi sävyn, mutta pakko silti sanoa, että mielestäni olet jo peruslähtökohdissa väärillä jäljillä.
oikeaan suuntaan!
Asioista voidaan hiukan kinastellakin kun
pyritään löytämään kompromissia esim.tuolta
5000€tienaavan ja tuon muutamalla sadalla €
toimeentulevan mummon välillä joka on ollut
kovalla työllä hyvinvointi yhteiskuntaa rakentamassa
joka päällepäin voi pahoin.
Asia kinastelu on asia erikseen kuin henkilöiden
sättiminen ja nimittely.
Edustajien tekemät mokat pitää ottaa esille
ja pohtia yhteisesti mikä meni vikaan.
Monesti mokia yritetään peitellä etsimällä
virheitä muista vaikka itsekin olisi sisimmässän
asiasta samaa mieltä.
Hyvä politiikka ei perustu mollamiseen vaan
parempien vaihto-ehtojen esiin tuomiseen.
Eihän terve yrityskään ole mollamassa muita
vaan osoittaa yhteistyökumppanille hyödyllisemmän
mallin.
Mielestäni kolmen suuren puolueen tulisi
tehdä rakentavaa yhteistyötä olipa oppositiossa
tai hallituksessa näistä mikä hyvänsä.
Jotta politiikka olisi demokraattista tulisi
yhteistyötä tehdä myös pienpuolueiden kanssa.
Tulevaisuudessa parhaiten pärjää yhteistyökykyisin
puolue.
Maata rakennetaan vain yhteistyössä eri puolueiden kesken. Nyt kansa päätti, että maltillinen keskustaoikeisto ottaa vetovuoron ja sdp saa kerätä voimiaan.
Avaus liittyi tähän, vaikka siinä korostettiinkin Matti Vanhasen huomattavasti helpompaa asemaa tässä hallituksessa kuin edellisessä.
Nyt keskustalla on mahdollisuudet tehdä omaa politiikkaansa kokoomuksen tuella, mikä ei ollut punamullassa mahdollista, kun sdp esti sen.
joka suuntaan.
Tulevaisuudessa yhteistyökykyisin puolue on
vahvimmilla ja se on huomioitavaa ,
että kahden kauppa kolmannen korvapuusti vie
kannatuksen alas niin kävi SDP;lle.
Eli omaa politiikkaa voidaan tehdä,mutta se
ei voi olla vain omaa etua pelkästään edistävää.
Ei liikemaailmassakaan pärjää yritys jolla
ei ole asiakkailleen tarjota muuta kuin
rahaa pyytävä käsi.
Hyvät kumppanuus suhteet ja molempia edistävä
vuorovaikutus tuo parhaan tuloksen.
Toisinsanoen kaikki kansanryhmät olisi politiikassa hyvä huomata.
Sinun kirjoituksesi antaa sen kuvan,
että toivot kaikkien tärkeiden asioiden olevan
kahden kauppa.
Se ei ole kummallekaan osapuolelle hyvä vaihto-ehto .
Voidaan puhua jonkin asteen kartellista tai
"mafiasta" eli päätökset eivät perustuisi
demokratiaan.
Haluaako kokoomus lähteä toteuttamaan tälläistä
politiikkaa? Epäilen.
empatiaa ja yhteistyökykyä sinulta. Olet kovanluokan peluri. Perehdy yhteisiin asioihin äläkä tuijota aina omaan napaan.
Jätä juttuni lukematta, niin säästyt mielipahalta.
Keskustaoikeistolaisella hallituksella ei tosiaan ole hädän päivää jos SDP jatkaa Heinäluoman Lauantaiseurassa esittämällä tyylillä. Lauantain välisuomen lehdissä ollut haastattelu tukee myös Heinäluoman onnetonta otetta. Hallituksen suurimmat haasteet ja riskit ovatkin sisäisiä, Väyrynen niistä pahin.
Vanhasen johtama hallitus pääsee helpolla ja sama pohja varmistaa jatkokauden mikäli uskottavuutta opposition politiikkaan ei tule, eikä sitä tule niin kauan kun SDP hakee vanhavasemmistolaista vastakkainasettelua ja pohjaa SAK:n retoriikkaan.
Hallitukselle näyttää syntyvän asialliset suhteet ay-liikkeeseen, vaikka Heinäluoma on aloittanut tupo-ratkaisun vaikeuttamisen löysillä löpinöillään. Hän on kuitenkin yksin. SDP monopolisoi työelämän kysymykset itselleen ollessaan hallituksessa, nyt suhteet järjestöihin luodaan todellisen kolmikannan pohjalta. Palkansaajat tulevat arvostamaan uuden hallituksen vastuullista politiikkaa ja järjestöt ottavat etäisyyttä SDP:hen, jo pieleen menneiden kampanjoidensakin vuoksi.
SDP:n saattaisi pelastaa jos se suuntaa vastakkainasettelunsa perivihollistaan Kepua kohtaan, vaaleissa demarit olettivat punamullan olleen saletissa ja ottivat taktiikakseen kuvittelemansa porvarillisen maailman mustamaalauksen, siis Kokoomuksen. Tämä taktiikka meni pahemman kerran kiville, äänestäjät eivät olleetkaan sellaista aivotonta vaalikarjaa joihon pelottelu olisi purrut. Rajamäki sortui jopa pelottelemaan yhteiskunta rauhan vaarantumisella jos porvarihallitus pääsisi valtaan. Kepulle tärkeät asiat, maatalous ja aluepolitiikka, ovat demarikannattajille enemmän punainen vaate ja ärsyke myös äänestämiselle kuin porvarimenolla pelottelu.
Myös sinun laskelmasi perustuu vain siihen, millaista oppositiopolitiikkaa SDP:n puheenjohtaja harjoittaa. Minusta asia ei tyhjene tähän edes kymmenprosenttisesti. Paljon suurempi merkitys tulee olemaan sillä, miten hallitus tulee onnistumaan politiikassaan. Jos ihmiset pettyvät odotuksissaan, heinäluoman on hyvin helppo sanoa tämä julki. Ei tarvitse kuin vihjata siihen suuntaan ja pahoitella hallituksen epäonnistumista.
Opposition on turha olla kovin ärhäkkä hallitustaipaleen alkumetreillä. Antaa hallituksen näyttää nyt kyntensä. Tietysti on aina hyvä muistuttaa siitä, mitä on tehty luvattuun verrattuna ja siitä, miltä tulokset eri mittareilla katsottuna näyttävät.
Hallituksen veropolitiikka painottuu kovasti keski- ja hyvätuloisten suuntaan. Köyhyyspaketti on minimaalinen, kun otetaan huomioon, että esim. kansaneläkkeen nousu valuu herkästi julkisten terveyspalvelujen hinnankorotuksiin. Ruuan alvin alennuksessa on lähinnä suurin toivo köyhemmillekin. Väittäisin, että kuitenkin turha toivo. Tämä politiikan suunta merkitsee sitä, etta vasemmiston peruskannattajat säilyvät vasemmistossa. Hyvää se voi luvata varsinkin vasemmistoliitolle, jos köyhien puolella tapahtuu radikalisoitumista. Tämä kehitys etäännyttää vasemmistoa oikeistosta, jolloin Kepulla on vaara jäädä porvarihallistus-nalkkiin. Tätä Keskissuomalaisen Laatikainen viisaana miehenä pelkää kuin ruttoa.
Hallituksen onnistumisen lisäksi tulevaan vaikuttaa siten, myös Kepun arvio omasta asemastaan poliittisessa kentässä. Myös Vanhanen on tämän huomannut, koska hän ei mielellään puhu porvarihallituksesta tai hehkuta tällä asialla. Hän tajuaa hyvin, että Kepussa on vahva punamultamiesten rintama edelleen vaikuttamassa.
Hallituksen talouspolitiikan onnistuminen, kansalaisten (keskiluokan) odotuksiin vastaaminen ja Kepun arvio tulevasta roolistaan menevät asioina kirkkaasti sen edelle, mitä joku oppositiojohtaja tässä tilanteessa sanoo. Tämän vuoksi painotatte Jaban kanssa nyt täysin merkityksettömiä asioita, sivujuonteita. Ja vielä Kepua käsittelevällä palstalla.
Tällä viikolla hallitus tapaa työmarkkinaosapuolet, mikä on enemmän kuin mielenkiintoinen uutislähde. Nyt on keskustalla erinomainen mahdollisuus paikata kaikki se, mitä Esko Aho tuhosi kepun ja ay-liikkeen välillä, kun hallitus ttaa ensimmäistä kertaa aidosti kolmannen tuolin kolmikannan pöydässä. Ahohan pyrki sanelemaan ja sdp taas istui kolmikannassa sak:n sylissä, eli olimme kaksi- emmekä kolmikannassa.
Se, että vanhakantaisen työväenaatteen retoriikka kärsi vaalitappion ei tietenkään tarvitse merkitä mitään itse ay-liikkeen kannalta. Ennustaisin, että tämä vaalitulos ja sdp:n tappio sysäsi liikkeelle kehityksen, jossa ammatillinen järjestäytyminen ottaa etäisyyttä sdp:n puoluepolitikointiin ja irtautuu etujärjestöksi ilman puolueen kautta hoidettua kähmintää.
SDP:n pelastumiseen luotan ilman vastakkainasetteluja, koska muuta mahdollisuutta sdp:llä ei ole. heinäluoma vihjaisi oppositiopolitiikastaan lauantaiseurassa sen verran, että liikkeelle lähdetään kritiikillä, mutta hyvin pian tuodaan hallituksen rinnalle sdp:n omat vaihtoehtoiset ohjelmat ja oppositiopolitiikka perustuu vaihtoehtoisten ratkaisujen esittämiseen eikä pelkkään räksyttävään kritiikkiin.
Jos Heinäluoma menettelee noin, hän menettelee aivan oikein. Itälän aloittama oppositiopolitiikka 2003 oli nimittäin pelkkää räksyttävää kritiikkiä, mitä mm. minä arvostelin silloin hyvin jyrkin sanoin, koska räksytys ei koskaan lisää puolueen kannatusta. onneksi Katainen muutti linjan ja nosti esiin kokoomuksen positiiviset vaihtoehdot demareiden tekemättömyyden rinnalle ja voitti.
Ei Heinäluomallakaan ole muuta taktiikkaa kääntää sdp:n kannatus kasvuun kuin tuoda esiin hallitusta parempia vaihtoehtoja.
Keskustalla ja Vanhasella on nyt pullat hyvin uunissa, koska kaikki myönteinen, mitä hallitus tekee sataa ensi sijassa keskustan laariin. Toivottavasti Vanhasella vaan riittää selkärankaa siihen, että palvelurakenne- ja kuntauudistus tteutetaan järkevästi ja nopeasti, etteivät edellytykset kunnallisten peruspalvelujen tulevan rahoituksen turvaamiseen valu käsistä pois.
Minusta tuntuu, että sinä käytät nyt mielikuvitustasi vahvasti sen maalailemiseen, mitä hallitus ei tule saamaan aikaan ja kommentoit oman mielikuvituksesi tulosta.
Eikö nyt olisi hyvä ryhtyä seuraaman, mitä oikeasti alkaa tapahtua. Hallitus on muistaakseni jo luvannut köyhimpien aseman parannukseen sen, että verotettavan tulon alarajan nosto korvataan kunnille valtion varoista ja sen kannustinloukkujen purkamisen, että pienenkin tilapäistyön vastaanottaminen muuttuu työn tekijälle kannattavaksi.
Hallituksen poliittinen vastavoima on oppositio, vahva vastuullinen oppositio pystyy esittämään perusteltuja vaihtoehtoja hallituksen esityksille ja politiikalle yleensä. Siksi hallituspolitiikkaa pitää peilata myös oppositioon, heikko oppositio mahdollistaa heikonkin hallituksen menestymisen. Jos taas vaihtoehdon kykenee esittämään uskottavasti, halitus joutuu tiukoille ja opposition vaihtoehto saa kannatusta. Kokoomus oli vastuullinen oppositiossakin, turha räksytys oli poissa ja menestys sen mukainen.
Kepun johtama Lipposen hallitusten oppositio perusti taas taktiikkansa pelkkään räksytykseen, Pekkarinen tulitti kaikkea liikkuvaa ja Jäättenmäki ei osannut lopettaa valehteluaan edes pääministeriksi päästyään, tunnetuin seurauksin. Mutta se mikä sallitaan Kepulle, siis katteettomien puheiden ja lupausten tekeminen, sitä ei sallita demareille tai Kokoomukselle. Siksi nyt demareilta odottaisi vastuullisempaa otetta kuin mitä Heinäluoma on pystynyt osoittamaan, mutta toki nyt on vielä liian aikaista sanoa jatkuko meno vanhavasemmistolaiseen suuntaan vai reivaako puolue itseään reilusti oikealle. Toinen olisi tuhon tie, ja helpotus Vanhasen hallitukselle.
Keskusta ja kokoomus voivat vakaasti luottaa siihen, että sdp muodostaa erittäin haasteellisen ja asiallisesti hankalan opposition, joka tulee todennäköisesti jo ennen kesää ulos omalla vaihtoehtoisella politiikallaan, jolla se haastaa hallituksen esitykset.
Luulisin, että pahin kanto hallituksen kaskeen tulee palvelurakenne- ja kuntauudistuksesta, jossa sdp:n ei enää tarvitse hakea kompromissia keskustan kanssa (niin kuin kokoomuksen pitää), mistä seuraa, että sdp ampuu kovilla ja suoraan päin keskustaa.
Uskon erittäin vahvasti, että sdp:n oppositiopolitiikka tulee perustumaan sille, että se tekee asialliset omat vaihtoehtonsa hallituksen politiikalle ja lähtee ajamaan niitä kansan tietoisuuteen vahvan mediamyllyytyksen kautta, sillä sen jos mitä, Heinäluoma kyllä osaa.
Vanhanasemmistolainen suunta ei sdp:ssä jatku, tai ainakin se painetaan selkeämmin taustalle. Sdp lähteen nyt uudistumaan ja nuorentumaan asenteiltaan myönteisen uudistushenkisemmäksi. Tämä on kuulemieni huhujen mukaan noussut erittäin selvästi esiin Antti Kalliomäen tekemästä vaalitappion selvitystyöstä.
Vanhakantainen vasemmistolaisuus pudottaisi sdp:n kannatuksen kunnallisvaaleissa hyvin alas, mihin Heinäluomalla ei ole varaa, koska tappio myös kunnallisvaalissa merkitsisi Heinäluomalle kalossinkuvaa persuuksiin ja uuden puheenjohtajan valitaa paniikkitilanteessa.
Kokoomukselle, kun sanot, että kaikki myönteinen sataa Kepun laariin. Tässä voit olla oikeassa. Hallitushan on kovasti profiloitunut kokoomuslaiseksi hallitukseksi asiasisältöjen suhteen. Tämä koskee erityisesti verotusta, talouspolitiikkaa ja tasa-arvotupoa. Veikkaan, että näillä osa-alueilla tuleekin ongelmia ja silloin ehkä sada Kepunkaan laariin, mutta vielä vähemmän Kokoomuksen, jonka konstit ovat nyt tositestissä.
Kuntapuolelta ei todellakaan ole suuria odotuksia, sillä Kepussa tämä asia kai katsotaan naulituksi siihen muottiin, minkä punamultahallitus sopi. Siinä periksiantaminen ei ole demareille kunniaksi. Saa nyt nähdä, pystyykö Kokoomus yhtään parempaan. Kepun kannatuksen salaisuus oli sen voitto kuntapolitiikassa, mikä oli tietysti tappio koko kansalle, mikä Kokoomuksessa ja SDP:ssä ymmärretään.
Kepun riskipisteitä tässä hallituksessa maatalouskysymysten hoito, ruuan alvin pudottamisen meno kuluttajahintoihin sekä Väyrynen.
Kokoomuksen haasteet näyttävät siis koko kansakunnan mitassa paljon isommilta kuin Kepun, joka vaalii sitäkin sitkeämmin pientä reviiriään.
Punamullassakin se satoi enemmän kepun laariin, kun hallitus jatkoi Lipposen/Niinistön veropolitiikkaa ja sai talouden huimaan kasvuun. päähallituspuolue niittää aina parhaan sadon hallituksen hyvistä ratkaisuista, vaikka ne olisivatkin kakkospuolueen eväillä tehtyjä.
Kuntapuolella punamulta teki vasta puitelain. Vasta tämä hallitus vie asiat päätökseen. Edessä on erittäin kovia vääntöjä, kun varsinaiset lakiestykset ovat vielä edessäpäin.
Verotuksesta voisit jo sinäkin omaksua sen kannan, että verotus on keino työllisyyden parantamiseksi eikä mikään vaalilupaus.
Tasa-arvotupo on menetelmä, jolla oikaistaan matalapalkkaisten naisten asemaa julkisella sektorilla. Se ei siis ole hallituksen antama palkankorotus, vaikka kunnat korottavatkin palkkoja hallituksen antamilla rahoilla.
Heitä nyt jo hitoille tuo kamala katkeruus, joka viesteistäsi huokuu vain siksi, että kokoomus menee toteuttamaan asioita, jotka sdp löi laimin.
Verotuksesta minulla on sellainen käsitys, että se on ensisijaisesti keino hankkia rahaa yhteisiä kotkotuksia varten. Toiseksi se voi olla keino työllisyyden parantamista varten eli siinä olen samaa mieltä. Juuri sen vuoksi minua ihmetyttääkin tämän hallituksen vero-ohjelma. Sen painopiste on muuttunut omistajaverojen vähentämisen suuntaan. Näillä ei paranneta tunnetusti yhtään kotimaista työllisyyttä. Ruuan alvin alentaminen on myös tässä suhteessa vähintään kyseenalainen keino.
Näiden verojen alentamisen suurin merkitys on siinä, että se vähentää työllisyyteen vaikuttavaa verotuksellista liikkumavaraa. Tuo vara on nyt puolet vähemmän kuin edellisen hallituksen aikana.
Näet verotuksen kovin yksipuolisena instrumenttina saada rahaa julkiselle sektorille.
Verotuksessa on kysymys yksityisen ja julkisen sektorin välisestä vuorovaikutuksesta. Yrityksissä luodaan se vauraus, johon julkisen sektorinkin rahoitus perustuu. Julkinen sektori luo noilla rahoilla yhteiskuntaa joka tukee ihmisten kouluttautumista ja työllistymistä, luo yksityiselle sektorille puitteet menestyä, kilpailukyvyn.
Vahva talous ja vahva työllisyys tuottaa laajan veropohjan, jolloin hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot voidaan rahoittaa kohtuullisella veroasteella. Menestyvä elinkeinoelämä on perusedellytys työllisyysasteen ja veropohjan nostamiselle, muuta tietä ei ole, julkisen talouden kasvu ei kasvata jaettavaa. Kohtuullinen verotus, niin työn kuin pääomienkin kohdalla houkuttelee investointeja maahamme ja luo työpaikkoja ja ylläpitää laajaa veropohjaa.
Vuorovaikutuksessa on myös kysymys maksettujen verojen ja niistä saadun vastineen suhteesta. Suomalaiset ovat valmiita maksamaan verrattain korkeitakin veroja, jos niillä rahoitetut edut ovat hintansa arvoisia. Ongelmia syntyy kun julkinen sektori toimii tehottomasti tai vastoin maksajien näkökantoja. Demarien puheet palveluihin satsaamisesta ennen vaaleja nähtiin valtaväestön, työtätekevien tavallisten ihmisten, piirissä juuri julkisen sektorin turhana kasvattamisena ja se näkyi osaltaan vaalituloksessa.
Vaikka erilaisissa kilpailukyky selvitylksissä maamme julkista sektoria pidetään tehokkaana, pitää muistaa, että julkinen ylijäämämme on käytännöllisesti katsoen kokonaan peräisin työeläkejärjestelmästä, ja se ylijäämä alkaa lähivuosina huveta. Raha ei enää palaa yrityksille vaan menee suoraan eläkkeisiin. Ymmärtänet mitä se merkitsee yritysten näkökulmasta. Ja sitä kautta työpaikkojen.
Perintö- ja sukupolvenvaihdoksen verotuksen keventäminen on vain oikeudenmukainen liike. Eihän perintöveroa nyt olla kokonaan poistamassa. oli jo korkea aika nostaa alarajoja ja kohtuullistaa lesken asema sekä helpottaa sukupolvenvaihdoksia perheyrityksissä ja -viljelmillä.
Ruoan alvin alentaminen on toisaalta keino testata sitä, toimiiko homma kaupan keskusliikkeissä niin, että veronalennus muuttuu myös kuluttajahintojen alennukseksi. Siinä olisi pellervoseuralle ja kuluttajajärjestöille pitkäjänteisiä tutkimusprojekteja muutamaksi vuodeksi.
uloverojen alentaminen tapahtuu minusta nyt oikeassa järjestyksessä: ensin palkkaratkaisut ja vasta sitten veroratkaisut. Näin mennään selkeämmin markkinatalouden ja parlamentarismin sääntöjen mukaan. Jos palkkamaltti säilyy, niin veronalennuksilla lisätään ostovoimaa, jos ahneus voittaa ja palkat ryöstäytyvät, niin valtio ottaa verotulot veroja korottamalla.
Nyt mitataan työmarkkinaosapuolten neuvotteluhalut ja vastuullisuus varsinkin, jos tulopoöitiikka lipsahtaa keskitetyltä linjalta liittokohtaiseksi.
Torstaina varmaan tiedetään paljon lisää, kun hallitus tapaa työmarkkinajärjestöt.
Kun poliittisessa keskustelussa puhutaan toisaalta henkilöistä toisaalta ohjelmista, voisiko ihan ajatuskokeena kysyä millaista politiikka olisi jos poliitikot ihmisinä siirrettäisiin kokonaan syrjään ja yhteisiä asioita hoitaisi palkattu harmaa virkamieskoneisto sen mukaan millaiset ohjelmalliset punktit kansa olisi vaaleissa äänestänyt noudatettaviksi?
Tällöinhän toteutuisi politiikan ohjelmallinen sisältö. Kysymyksiä voitaisiin edelleen asettaa esim. sen suhteen, edustaako jokin ohjelmakohtien valikoima jotain tiettyä poliittista linjaa ja pitäisikö näitä linjakokonaisuuksia ehkä kutsua jollakin nimellä. Edelleen linjat voisivat olla periaatteellisia tai sitten aktuelleista viiteryhmäeduista nousevia, jne.
Jossain varsin teoreettisessa mielessä poliitikko-henkilöiden täydellinen syrjäyttäminen voitaisiin tulkita demokratian täydellistymiseksi. Poliitikot edustavat valtaa, ja valta ihmisyhteisöissä on aina jotain jumalallista. Primitiiviseltä lauma-asteelta lähtien yhteisössä valtaa pitäviltä yksilöiltä on edellytetty selviä tunnusmerkkejä, ja kunnioitetussa valta-asemissa olevien palvonta on lajityypillistä. Lauma-asteella vanhuus ja viisaus olivat kovaa valuuttaa, antiikissa ideanomainen jumalallisuus, nykyisin länsimaisissa demokratioissa mediajulkisuus on yksi vahvasti vaikuttava tekijä joka nostaa ihmisen tavallisten kuolevaisten yläpuolelle. Jos pääsisimme tällaisesta ihmisenkuorien palvonnasta, silloin asialistat saattaisivat toteutua puhtaasti. Eikö se olisi täydellistä demokratiaa?
Valitettavasti valtakuviot ovat ja elävät keskuudessamme, ja on meille ominaista kohottaa henkilöitä muiden yläpuolelle. Jotkut taistelevat valta-asemiin, ja kyseenalaiset "vahvat" johtajat ovat armottomia valtataistelijoita, mutta nykyisessä demokratiassamme johtajamme nauttivat kansalaisten kunnioitusta ja parhaimmillaan jopa joskus kokevat itsekin edustavansa jotain muuta kuin itseään. Poliittinen ohjelmasisältö on henkilöihin sidottua ja toteutuu edustavuuden kautta. Poliittisten tuulten vaihtelua ja vaaleista toiseen tapahtuvaa aaltoliikettä ideologiasta toiseen koetaan legitiimiksi selittää sekä johtajien persoonilla että ohjelmien puhuttelevuudella. Pannu porisee, juttu käy. Johtaja Palkeinen ei hevillä takkiaan käännä.
Voisi väittää, että kaikki yhteiskunnassa on pääpiirteittäin hyvin niin kauan kun tällainen poliittinen keskustelu on käynnissä. Kun ihmiset lakkaavat lukemasta lehdistä juttuja poliitikoista, kun kukaan ei usko enää mihinkään ohjelmallisiin eroihin, kun yhteisistä asioista ei enää millään tavalla tai tasolla keskustella, silloin on syytä huoleen. En tiedä olenko oikeassa, mutta näen että meilläkin pitemmällä tähtäimellä on käynnissä politiikan sammuminen. Poliitikot valitaan yhä enemmän madiakelpoisuuden -- siis mediajulkisuuden -- perusteella, ja ohjelmapuoli käy koko ajan epämääräisemmäksi. Joku pitää tätä hyvänä, varsinkin joku joka ei tunnista yhteiskunnassa mitään ongelmia, sellaisia kuin kahtiajakojen syveneminen yms.
Median suhteen kysymyksiä voidaan asettaa. Jos esimerkiksi odotetaan että poliitikko on ohjelmallisesti uskottava, sen pitäisi merkitä että hän ihmisenä on sisäistänyt tietyt arvot ja niiden mukaiset käytännön päämäärät. Jos tällainen poliitikko voi "yksityiselämässään" rakastua täysin päinvastaista poliittista linjaa edustavaan poliitikkokumppaniin, eikö sellainen kerro jotain ihan oleellista tämän poliitikon vakaumuksen uskottavuudesta? Tällaisten seikkojen vuoksi poliitikoille ei pitäisi myöntää mitään privaattielämän suojaa. Joka sellaista haluaa, älköön pyrkikö valtaan. Vallassa olevien ihmisten elämä ei kuulu heille itselleen, vaan niille jotka vallan valtiaille antavat.
Minusta jotenkin tuntuu, että sekin ihmisen käyttäytyminen, joka ilmenee vallan tavoitteluna, päivänpolitiikasta purputtamisena ja kaikenlaisena vastakkainasetteluna ja kinaamisena, on aika primitiivistä eloonjäämisreflekseiden sanelamaa käytöstä, joka on edelleen meillä geeneissä jäljellä.
Jokainen meistä pyrkii omalla tavallaan selittämään, miksi maailma on sellainen kuin se on, ja millaiseksi maailma pitäisi tehdä, että meillä olisi hyvä olla. Ja tässä sitä sitten ollaan joskus niin kuin luontoelokuvien hirvet sarvet solmussa keskenään koettamassa kenen niska kestää ja kuka saa lauman naaraat.
Ei kai se kaukaa haettu analogia ole, että puoluejohtajat ovat kuin laumojensa johtavat uroshirvet pitämässä laumojaan kasassa ja kasvattamassa niitä tekemällä sellaista politiikkaa, että halukkaita laumaan tulijoita on enemmän kuin naapurin laumaan menijöitä.
Olen siis aika pessimisti sen suhteen, että ihminen pystyisi karistamaan niskastaan vahvan johtajan palvonnan, vaikka onneksi jo jotkut ovat laumoja kriittisempiä sen suhteen kuka johtaa, vaan ovat alkaneet pitää tärkeämpänä sitä suuntaa, mitä kohti johdetaan.
Kyllä maailma menee aina parempaan suuntaan, mitä enemmän sokea johtajien perässä jolkottaminen vähenee.
Akun kirjoitus oli jälleen kerran hieno. Se sai veret kiertämään ylänupissa. Pahaa pelkään vaan, että moni ei oikein saa otetta hänen eriskummallisiin oivalluksiinsa ja näkemyksiinsä. Eriskummallisuus johtuu siitä, ettei olla totuttu ajattelemaan ja erittelemään asioita, varsinkin historian virrassa. Saisi Aku kyllä ottaa mielellään vakionimimerkin, että osattaisiin kiinnittää huomiota kirjoituksiin, jotka kannattaa kuitenkin lukea, jos täällä jotain ylipätään lukee.
Maailma voi mennä parempaan suuntaan, mitä enemmän johtajien perässä jolkottaminen vähenee. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksiselitteinen. Se, että mediakeskeisyys on niin keskeistä, valikoi meille uudenlaisia johtajia. Poliitikolle ei enää riitä, että osaa substanssin, että häenellä on ideologia, visioita ja sanavalmiutta. Nykyään vaaditaan myös selkeää ulosantia, edustavuutta ja medianäkyvyyttä. Tällainen kriteeristö sitten mahdollistaa sen, että Ronald Reaganista voi tulla presidentti ja Tanja Karpelasta (Saarelasta) ministeri. Sitten voikin jo kysyä, onko parempi jölkötellä tällaisten perässä kuin vanhakantaisten substanssin hallinneiden perinteisten poliitikkojen perässä.
George Bush ulkomaisena esimerkkinä on oikein hyvä mediakelpoisuudesta, sillä hänen umpiluuotsaisuutensa tulee vähänkin asioita seuraavalle nopeasti esiin. Amerikkalaiselle, toistoihin tottuneille tv-katsojille Bushin yksinkertaisuus on pelkästään hyve. Hän ei tee asioista koskaan ylitsepäsemättömän monimutkaisia, koska menisi niiden kanssa ensimmäisenä itse solmuun. Bushissa ei olekaan kiinnostavaa Bush itse, vaan se ketkä Bushin taustalla käyttävät todellista valtaa. Medianäkyvyys on mahdollistanut sen, että Bushin kaltaisia mallinukkeja voidaan pitää presidenttinä. Tämä ei ole yhtään eri tilanne kuin se, että Urkki dementoituneena oli vielä pressana. Bush on yhtä holtittomassa tilassa pressana koko ajan. Siihen ei vaan kiinnitetä suurempaa huomiota, kun taustajoukot kykenevät hoitamaan asiat, tietysti omalla tavallaan. Taustoryhmien intressit eivät näin pääse näkyville. Joku häpy heilläkin.
Suomessa ei vielä aivan korkeimmalla tasolla ole nähty poliitikkoja, joiden asiaosaaminen olisi nollassa ja jotka olisivat vain edustuvanoloisia sätkynukkeja, joita taustajoukot vetelisvät naruista. Voi kuitenkin syystä pelätä, että tälllaisia hahmoja alkaa tulla entistä enemmän, kun vanhan politiikan aikaiset henkilöt vanhenevat pois jaloista. Silloin voi olla mahdollista kokea jonkinlainen Jari Sarasvuo -ilmiö myös politiikassa. Korostetaan henkilömenestystä itseisarvona. Tanja Saarela teki tässä suhteessa jonkinlaisen läpimurron. Hän oli vielä kuitenkin suhteellisen vaaraton sellainen. Pahempaa olisi, jos markkinoille pääsisi joku muodollisesti pätevä ja hyvin kielitaitoinen sekä ulkosesti edustava taulapää.
Kekkosen aikana vallassa oli mysö kepulaisia taulapäitä. Kekkonen valitsi heitä joukkoon siksi, että tarvittiin uskollisia palvelukoiria. Silloin kuitenkin oli selvää, kuka käyttää valtaa. Kaikki linkit johtivat Kekkoseen ja kaikki tämän myös tiesivät. Esim. Bushin kohdalla linkkejä johtaa sinne ja tänne, jolloin valta on hahmottomampi ja demokratian ulkopuolella oleva.
Minusta mediamaailman muutos on ainoastaan lisännyt ja nopeuttanut ihmisten tiedon saantia. Suomen itsenäistymisen aikaan ilmestyi muutama lehti ja lukutaito oli mekein koko kansan ominaisuus. Kommunistisia kirjoja etsittiin ja poltettiin, kun haluttiin, ettei "väärä tieto" leviä.
Nyt mediaa tulee silmät, korvat täyteen ja aktiivisimmat imuroivat netistä lisää. Pintakuoha vaahtoaa 7-päivää-tyyppisessä mediassa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Osa kansaa muodostaa maailmankuvansa sen perusteella, mutta onneksi kuitenkin vain vähemmistö.
Ei näistä pelkistä mediapelleistä koskaan tule kansansuosikkeja ilman substanssia. Jostain olen saanut käsityksen, että Ronald Reagania pidettiin suhteellisen pätevänä presidenttinä, vaikka olikin näyttelijä. Eivätkä Clint Eastwood ja Arnold Swarzeneggerkään kuulemma ihan tyhjäpäitä ole poliittisessa mielessä.
Bushin tyyppisestä punaniskapopulismista olisin enemmän huolissani. Hänen kannatuksensa perustui USA:ssa samanlaiseen maantieteelliseen kahtiajakoon, kuin kepun asema Suomessa. Bushan ei saanut juuri mitään kannatusta koulutetun kaupunkilaisväestön joukoista, kun kovin kannatus tuli niiltä, jota elävät köyhästi ja ajavat kivääri poikittain pick-upinsa takaikkunan yläpuolella ja ampuvat maillaan liikkuvaa vierasta ensin ja kysyvät sitten, että mitä asiaa.
Minusta oli hyvin lohdullista huomata, että syvästi vihattu ja inhottu vallaton leskimies, joka säästi ja leikkasi ja kuritti koko kansaa sai 60 000 ääntä ihan kuin tuosta vaan.
Jos tuollainen kannatus tulee siitä, että tekee kaikkensa että EI kosiskele suosiota, niin syytä suureen huoleen tuskin on ainakaan vielä.
Sarasvuon lähtöä politiikkaan minäkin kauhistuisin suunnattomasti, jos hän sen päättäisi aloittaa. Sen miehen substanssiosaaminen on nimittäin hyvin, hyvin pinnallista, mutta itsetietoisessa varmuudessaan suorastaan pelottavaa.
Keskustan raskaat jalat ovat painaneet sellaisia jälkiä isänmaan historiaan, että niitä ei peitä mikään, eikä varsinkaan se, että niiden syvien ja rumien jälkien tekijä Paavo Väyrynen kelpuutettiin edelleen hallitukseen.
Voi kokoomus-parkaa, olla tuollaisessa porukassa! Ja voi Jäbä-parkaa, joka yrittää jopa iloita siitä!