Kitarisanpoisto

Kitarisanpoisto ja korvien putkitus tehdään yleensä ns. päiväkirurgisena toimenpiteenä. Eli aamulla sairaalaan tai muuhun toimenpideyksikköön ja iltapäivällä, jos vointi ok, niin kotiin. Ja nukutuksessaha tuo toimenpide tietysti tehdään.

Ja riippuen toimenpideyksiköstä, niin päiväkodista/koulusta ollaan pois se toimenpidepäivä ja seuraava päivä, joissakin paikoissa suositellaan kotonaoloa vielä 2. leikkauksen jälkeinen päivä. Ja eipä siinä paljon muuta ohjetta kotiin ole kuin kipulääkkeen antamista ja viileitä ruokia se pari päivää. Siis huoneenlämpöisiä tai viileämpiä. Varmasti viikon päästä kys. toimenpiteistä voi lähteä matkalle. Ainoa komplikaatio, tosin harvinainen on verenvuoto kitarisanpoistoalueelta. Tuo riski on suurimmillaan leikkauspäivänä. Pientä tihkutteluvuotoa voi nenän kautta tulla ja siksi kotona on syytä olla Nasolin-tippoja varalta. Ne supistavat verisuonia ja auttavat tihkutteluun.

Kyseessä on siis pienehkö toimenpide, josta lapset yleensä toipuvat nopeasti. Mutta mitä vanhempi lapsi, niin sitä kipeämpi tuo kitarisanpoisto kohta voi olla (mitä isompi raakapinta nenä-nieluun jää sitä kipeämpi). Joten kotona kannattaa olla sen Nasolini lisäksi myös Panadolia ja yleensä korvalääkärit kirjoittavat myös vahvempaa kipulääkettä, esim. Naprosyniä.

Korvia putkituksen jälkeen suojellaan vedeltä niin kauan kuin putket ovat korvissa. Roiskevedeltä (esim. suihkussa)ei tarvitse suojata mutta jos lapsi harrastaa uintia, on hyvä korvat suojata.

Tässä kiireessä muutamia ohjeita. Nämä pätevät ainakin meidän yksikössä ja varmasti saat hyvät ohjeet toimenpiteeseen valmistautumisesta jälkitarkastuksessa....

Lapsi oli 5 vuotias kun korvatulehduskierteen vuoksi korvien putkitusten yhteydessä poistettiin nielu ja kitarisat. Itse toimenpide oli ok, mutta kotiinpäästyä toipumisaika oli yhtä h#######ä ja tuntui kestävän ikuisuuden. Kurkku oli todella kipeä ja lapsi muutenkin huonovointinen ja sitä kesti viikkokausia, tuntui silloin ikuisuudelta. Oikeastaan kamalinta oli lapsen nälkä (yllättäen) olisi maistunut kaikki muu paitsi ei jäätelö eikä mitkään vellit, lapsi suorastaan aneli saavansa syödä edes palan leipää vaikkei pystynyt nielemään kunnolla edes kipulääkkeitä. Kipulääkkeitä syötiin pitkän aikaa. Sitten kun haavat alkoivat parantua ja siten pystyi syömäänkin, alkoi olokin nopeasti kohentua.

Mutta tiedän tapauksia joissa joku on ollut kunnossa jo heti, toisella saattanut haava aueta ja vaatia ambulanssikyytiä vielä kuukausienkin jälkeen. Tapauskohtaista siis. Luota nopeaan paranemiseen mutta valmistaudu pitkään ja kivuliaaseen toipumiseen. Meillä ainakin leikannut kirurgi varoittikin jo etukäteen että lapsi tulee olemaan todella kipeä leikkauksen jälkeen, liekö ollut suuret risat ja se että sekä nielu että kitarisat poistettiin samalla. Silti se yllätti, varsinkin kun lapsen kipukynnys on muuten ns. korkea.

Putkia ollaan suojattu siten, että saippuapesulla aina tulpat, pelkän veden ollessa kyseessä ei tarvitse. Uidessa tulpat ja uimalakki, sukeltamista kokeiltava varovasti miten lapsi reagoi korvanpaineeseen. Leikkauksen ja putkien hyödystä en osaa sanoa, meillä tulehduksia on ollut ainakin melkein yhtä paljon toimenpiteen jälkeenkin. Toisilla loppuvat heti leikkauksen jälkeen.