Olen jo usemman kuukauden "pelännyt" kulkea bussilla yksin, ihan vaan sen takia, etten kehtaa painaa pysäytys nappia, joku kuitenkin katsoo/tuijottaa. Tänään yritin soittaa sitten erääseen toimistoon, mutta jouduin lopettamaan puhelun kesken, ennenkun kukaan edes vastasi, koska aloin tärisemään, minua pyörrytti eikä puhelin meinannut pysyä kädessä. Niinpä sitten jouduin laittamaan ko. paikkaan sähköpostia. En mitenkään voi kaikkia elämäni asioita hoitaa s.postin kautta. Olen jo jonkun aikaa miettinyt paniikki häiriön mahdollisuutta, niinpä tänään sitten pakotin itseni soittamaan lääkäriin, onnistuin varaamaan ajan, ihme kyllä!
Lähinnä tahtoisin tietää että JOS minulla on paniikkihäiriö, voinko koskaan ajaa esimerkiksi ajokorttia? Kuinka paljon se loppujen lopuksi rajoittaa elämää? Minulla on kyllä ihana mies, joka hoitaa puolestani useimmat minua jännittävät tilanteet, mutta en suinkaan voi ihan täysin nojautua toiseen kaikissa asioissa.
Ennen olin erittäin sosiaalinen ja iloinen, työskentelin asiakaspalvelu ammatissa, no, sain lapsen ja sen jälkeen jopa kauppaan meno on hirvittänyt. Ei kuitenkaan vielä niin paljon, etten olisi voinut siellä käydä. Mikä nämä pelot nyt on laukaissut?
Lähinnä tahtoisin tietää että JOS minulla on paniikkihäiriö, voinko koskaan ajaa esimerkiksi ajokorttia? Kuinka paljon se loppujen lopuksi rajoittaa elämää? Minulla on kyllä ihana mies, joka hoitaa puolestani useimmat minua jännittävät tilanteet, mutta en suinkaan voi ihan täysin nojautua toiseen kaikissa asioissa.
Ennen olin erittäin sosiaalinen ja iloinen, työskentelin asiakaspalvelu ammatissa, no, sain lapsen ja sen jälkeen jopa kauppaan meno on hirvittänyt. Ei kuitenkaan vielä niin paljon, etten olisi voinut siellä käydä. Mikä nämä pelot nyt on laukaissut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa, että sait ajan lääkäriin ja toivottavasti saatte puhuttua paniikistasi kunnolla. Sillä kukaan muu ei paniikkikohtauksiin vastausta taida löytää kuin sinä itse ajan kanssa, mutta muista että paniikin kanssa myös oppii pärjäämään ja myös ajamaan autoa :)
Sekin on hienoa, ettet luovuttanut pelätessäsi puhelua toimistoon vaan kirjoitit meilin. Sitä sanotaan selviytymiseksi ja pieni askelin paniikkiinkin voi löytyä yliote.
Onnea jatkoon!
Kyllä apu löytyy, kun olet hienosti saanut itsellesi varattua ajan lääkäriin. Kerro siellä aivan kaikki tuntemuksesi. Saat varmaankin lääkityksen ja jonkun ajan kuluttua alkaa olosi kohenemaan. Ajokortinkaan hommaaminen ei sen jälkeen ole juttu eikä mikään. Itselläni ollut paniikkihäiriö vuosia. Sain lääkityksen puoli vuotta sitten ja arvaas mitä, kaksi kuukautta sitten menin autokouluun ja viime viikolla sain ajokortin. Ja minähän olen aina ollut joka suhteessa mielestäni "toivoton tapaus". Joten voimia ja onnea sinulle. Ei aikaakaan, kun elämä maistuu paremmalle.
Kuinka sitten todetaan paniikki häiriö? Millaisia testejä se esimerkiksi vaatii vai onko se vain yhden A4 täyttäminen raksi ruutuun menetelmällä ja se on siinä...
Jostain syystä kyseenalaista itseäni kokoajan, epäilen jopa, että keksin omasta päästäni nämä vaivat. Epäilen jopa omia tunteitani ja tekojani välillä, että teenkö joitain asioita oikeista syistä vai teenkö ne siksi, että minua ei jätetä yksin, että saan hyväksyntää ja tukea ulkopuolisilta. Tekisi mieli käydä netistä etsimässä tietoa ko. sairaudesta, mutten uskalla, koska epäilen, että sitten viimeistään alan saada kaikki oireet ja sen jälkeen on hankala hoitaa oikeaa sairautta, siis jos minulla onkin esimerkiksi vain luulotauti.
En tiedä, mut helvetin rankkaa tämä on!
Minulla todettiin paniikkihäiriö vuonna 2004.
Silti edelleen epäilen ja mietin, voisiko tämä olla sittenkin jotain muuta..esim. juuri luulotauti. Mutta se on kuulemma aivan normaalia paniikkihäiriön omaavilla.
Ei ole helppoa, ei..