onko kellään tietoa hoidosta että mitä ja kuinka suuri todennäköisyys on saada pahoja sivuvaikutuksia solusalpaaja hoidosta kun äijä ei suostu kertomaan mulle kaikkea etten murehdi..6krt kuulemma hoidois käytävä jonka jälkeen tulee joku jymyhoito josta saa itse päättää ottaako riskin sen kans vai jättääkö väliin?elli mitä voi tän jymyhoidon jälkeen käydä kuollako=(...onkohan tää mun teksti edes kenellekään ymmärrettävä=/..
non-hodkins hoito?
pelottaa..
4459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
NHL hoitoja sivusta seuranneena voin kertoa, että pahoinvoinnin estolääkkeet on hyviä, eikä potilaan tartte niin hirveen huonosti voida. Jos kortisonia käytetään hoidoissa tukena, niin voi varautua siihen, että potilas lihoo jonkun verran. Se jymyhoito on sitten joko autologinen kantasoluhoito tai sitten sellainen lisäkuuri sytoja, ettei syöpä leviä keskushermostoon.
NHL on sytoille herkkä syöpä, joten sytohoidoilla jopa 80% potilaista paranee.
vaikka ei se oikein vastannu siihen mitä viimeinen hoito voi aiheuttaa kun se niinkun eniten pelottaa..jotain se siitä sano että siitä voi tulla joku pöpö ja että tää alku hoito niinkun tähtää siihen viimeseen että kestäis sen, mutta voi 50% mahollisuudella olla ettei tarvi sitä viimestä ja pääsis eroon tällä tavallisella hoidolla..toivon todellakin että on yks siel 80% seassa ja paranee täysin=/..
Minulla todettiin 4.4. follikulaarinen Non Hodginin lymfooma. Levinnyt laajalti vartalolle, keuhkojen kärkeen ja ruokatorven ympärille. Lääkärit ovat kaikki sanoneet, että hoidettavissa on. Hidaskasvuinen. Sytostaatteja 6 - 8, jonka jälkeen mahdollisesti sädehoitoa,jos tuumoria jäljellä.
Luulen, että tuo hoito, jota miehesi tarkoittaa, on kantasolusiirto. Minun sairauteni yhteydessä siitä ei ole puhuttu mitään, mutta samalla osastolla olen nähnyt kyseistä hoitoa saavia potilaita, eikä se niin kauheaa ole, miltä kuulostaa. Kaikki uusi hoito on pelottavaa, kuten itse tämä sairauskin. Minäkin pelkäsin sytoja ihan hirveesti, enkä ole edes oksentanut yhtään kertaan. Voimat tietysti on olemattomat, tauti ei vielä vaikuta, hoidot vain vie voimat.
Hyvä, että miehelläsi on sinut tukenasi. Minä olen ihan yksin ja yksin saan hoitaa kaikki asiani, silloin on kykenen. Tsemppiä!!
et ihan yksin kuitenkaan ole, että on jonkunlainen tuki....
ens kerralla(kolmas hoito) alkavat lisäämään lääkitystä vähitellen..ja nyt menossa kuvauksiin että toivon mukaan on alkanut paranemaan..kyl tää aika pelottavaa on kaikin puolin.....