Juon liikaa.
Olen 25-vuotias nainen, korkeakouluopiskelija. Minulla on rakastava mies, olemme seurustelleet useamman vuoden ja haluaisin joskus lapsia hänen kanssaan. Olen suuren perheen esikoinen ja lapsuuteni oli onnellinen. Jokin on kuitenkin vialla.
Sairastuin psyykkisesti 17-vuotiaana monen ihmissuhdevastoinkäymisen osuttua samaan aikaan ja aloin käyttää huumeita. Kun kyllästyin kannabikseen, siirryin ekstaasiin, kun kyllästyin siihen, siirryin amfetamiiniin. Pirin ongelmakäytön lopetin muutama vuosi sitten, ja huomaamattani siirryin yhä enemmän alkoholiin, lailliseen ja "sosiaalisesti hyväksyttyyn" huumeeseen.
Kun olin 18-vuotias, näytin tekevän kuolemaa ja äitini passitti minut psykologille. Siellä vasta tajusin, että olin masentunut, ja käytin päihteitä jonkinlaisena itselääkintänä. 19-vuotiaana diagnoosi muuttui maanis-depressiivisyydeksi ja pari vuotta myöhemmin lisättiin myös rajatilapersoonallisuus-diagnoosi rinnalle.
Taustastani voitte päätellä, että käyn terapiassa ja syön useaa eri psyykenlääkettä (masennus-, rauhoittavia ja psykoosilääkkeitä). Sairaalahoidossa olen muutaman kerran ollut, max. 3 viikkoa. Siitä on hyötyä esim. akuuttiin psykoosiin, mutta ei kroonisiin ongelmiin, siviilissäkin kun pitäisi elää.
Minulla on liikaa menetettävää. Mitä voin edellämainittujen vaihtoehtojen lisäksi tehdä?
Olen 25-vuotias nainen, korkeakouluopiskelija. Minulla on rakastava mies, olemme seurustelleet useamman vuoden ja haluaisin joskus lapsia hänen kanssaan. Olen suuren perheen esikoinen ja lapsuuteni oli onnellinen. Jokin on kuitenkin vialla.
Sairastuin psyykkisesti 17-vuotiaana monen ihmissuhdevastoinkäymisen osuttua samaan aikaan ja aloin käyttää huumeita. Kun kyllästyin kannabikseen, siirryin ekstaasiin, kun kyllästyin siihen, siirryin amfetamiiniin. Pirin ongelmakäytön lopetin muutama vuosi sitten, ja huomaamattani siirryin yhä enemmän alkoholiin, lailliseen ja "sosiaalisesti hyväksyttyyn" huumeeseen.
Kun olin 18-vuotias, näytin tekevän kuolemaa ja äitini passitti minut psykologille. Siellä vasta tajusin, että olin masentunut, ja käytin päihteitä jonkinlaisena itselääkintänä. 19-vuotiaana diagnoosi muuttui maanis-depressiivisyydeksi ja pari vuotta myöhemmin lisättiin myös rajatilapersoonallisuus-diagnoosi rinnalle.
Taustastani voitte päätellä, että käyn terapiassa ja syön useaa eri psyykenlääkettä (masennus-, rauhoittavia ja psykoosilääkkeitä). Sairaalahoidossa olen muutaman kerran ollut, max. 3 viikkoa. Siitä on hyötyä esim. akuuttiin psykoosiin, mutta ei kroonisiin ongelmiin, siviilissäkin kun pitäisi elää.
Minulla on liikaa menetettävää. Mitä voin edellämainittujen vaihtoehtojen lisäksi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vertaistuliryhmiä voisit käyttää apunasi. Lääkkeiden väärinkäyttäjille on NA, alkoholin väärinkäyttäjille AA. Mielenterveysongelmaisillekin on vastaavia.
" Mitä voin edellämainittujen vaihtoehtojen lisäksi tehdä?"
Sinullekin lienee päivänselvää, että kun toteat itse juovasi liikaa, niin siitä on aloitettava.
Kokemuksesta voin sanoa, että alkoholi on erittäin tehokas keino pahentaa depressiota ja yleensäkin mielenterveysongelmia. Olenpa juomisen aiheuttamana kokenut myös hillittömiä pelkotiloja ja hallusinaatioita .
Sinä lisäksi käytät monia lääkkeitä. Niiden ja alkoholin yhteisvaikutusta ei tiedä kukaan.
Se on varmaa, että alkoholilla vaikeutat tilannettasi. Toki se voi tuoda hetkellisen lohdun, mutta ajan myötä haittavaikutukset alkavat kertaantumaan ja syvenemään.
Vähennä juomistasi tai lopeta sen käyttäminen kokonaan, kun erityisesti sinulle alkoholi on myrkky.
Alkoholia käyttämällä et tule koskaan aikaansaamaan elämässäsi mitään hyvää.
Olet kuin sen kuuluisan porttiteorian malli-oppilas.
Mitä jos kuitenkin ajattelisit päihde taustaasi toisella tapaa.
Jospa oletkin geeneissä saanut päihderiippuvuus-sairauden, ja jäit sen takia koukkuun heti kokeiltuasi hashista. (Useimmat kokeilijat eivät jää sen kummemmin huume- kuin alkoholikoukkuunkaan).
Koukuttava aine vaihtui riippuvuuden kasvaessa tehokkaampaan, ja lopulta helpommin ja ennenkaikkea varmemmin saatavaan.
Tällä hetkellä sinua koukuttavat alkoholi ja krapulaa lieventävät benzot, joita täytyy saada vaikka ei joka päivä joisikaan.
Et ilmeisesti juo kovinkaan paljoa(?), sillä tuolla lääkityksellä ja kuuden vuoden sekakäytöllä olisit jo muutoin mennyt junan alle.
(ihmettelen onko resepti-lääkärisi kenties sokea tai peräti tajuton?)
En ymmärrä mitä "edellä mainittuja vaihtoehtoja" tarkoitat, mutta sinun tulisi ehdottomasti lopettaa liialliseksi mainitsemasi alkoholin käyttö. Jo se yksistään aiheuttaa masennusta ja krapuloita jotka diagnosoidaan yleensä paniikkihäiriöksi. Huolellisesti hankittu krapula kun kestää kauemmin kuin vain "pari päivää", jolloin on vaikea liikkua ihmisten ilmoilla.
Väitän, että lopetettuasi juomisen, saat alkaa lääkärin suostumuksella vähentämään lääkitystäsikin, ja jopa lopettaa koukuttavat benzot pian kokonaan.
Koska sinulla on ilmiselvä päihderiippuvuus, sinä et voi sitä ruokkia oikeastaan millään keskushermostoon vaikuttavalla aineella.
Sitten se hankala kysymys; sinä tarvitset ulkopuolista apua päihderiippuvuuteesi. Sinun on turha jatkaa enää yksin omavoimaista vähentämistä tai lopettamista. Olet sitä varmaan tosissasi yrittänyt, mutta ehdit kuolla, ennenkuin onnistut siinä yksin, ja perheen perustaminen jää silloin haaveeksi.