Yhdysvalloissa

Sosialismi on joutunut kamppailemaan imperialismia vastaan, siinä syy ongelmiin. Kansainvälinen kapitalismi yrittää aina eristää sosialistiset maat nälkäsaarrolla. Mutta se keino ei enää kauan tepsi, työväenliikkeen solidaarisuus maailmanlaajuisesti on yhä vahvempaa. Sosialismi voittaa!

Suurin osa kehitysmaistahan on kapitalistisia. Siellä ihmisiä kuolee nälkään. Niistä YK tekee tilastoja.

ainakin köyhillä, joita siellä on kymmeniä miljoonia.

Yhdysvaltain ylimielisen ja agressiivisen ulkopolitiikan vuoksi erityisesti vuosina 1999 - 2003 monet valtiot ovat kääntäneet selkänsä amerikkalaiselle imperialismille.Erityisesti myös länsieurooppalaiset valtiot ja yritykset käyvät nykyisin avoimesti kauppaa USA:n saartamien valtioiden kanssa.

Yhdysvaltain talous on yleensä ollut vahva. Maailmankapitalismin kriisi saavutti kuitenkin syksyllä 1998 myös USA:n. Yhdysvallat on riippuvainen kapitalistisen maailmantalouden tilasta.

Tässä keskimääräisesti maailman rikkaimmassa valtiossa suuri osa kansasta elää kurjuudessa.

USA kärsii demokratiavajeesta. Amerikkalaiset tiedostavat nykyisin yhä laajemmin maan järjestelmäkriisin.

Yhdysvaltalaiset ammattiliitot nostivat vuonna 1997 ensimmäistä kertaa koko liittovaltion historian aikana esille poliittisen näkökulman. Vuoden 1999 marraskuussa maan johtavan ammattiliiton AFL-CIO:n puheenjohtaja käytti jyrkkiä sanoja lausunnossaan kapitalistisen WTO-järjestön suunnittelemaa maailmankaupan vapauttamista vastaan. Huhtikuussa 2000 kuultiin AFL-CIO:n taholta yhtä järempiä poliittisia kannanottoja. "IMF ja Maailmanpankki ovat tämän päivän maailman tuhoisimpia intituutioita". Toukokuussa 2000 AFL-CIO on ilmaissut voimakkaasti vastustavansa USA:n Kiinan-vapaakauppapolitiikkaa. Ennenkuulumatonta. Yhdysvaltalainen ay-liike kayttää voimaansa USA:n ulkopolitiikassa. Tammikuussa 2002 AFL-CIO on ottanut voimakkaasti kantaa ay-johtajien ja -aktiivien pidätyksiin ja mielivaltaiseen kohteluun erityisesti Etelä-Koreassa, mutta myös monissa muissa kapitalistisissa valtioissa.

Vuoden 2000 alussa Yhdysvalloissa oli meneillään voimistuva lakkoliikehdintä monilla keskeisillä tuotannonaloilla. Huhtikuussa 2000 työläiset ovat saavuttivat merkittäviä poliittisia ja taloudellisia voittoja. Muiden muassa Boeing joutui peräytymään kuusi viikkoa kestäneen näyttävän lakon edessä. Vastaavanlaisia tilanteita on ollut toistuvasti 2001 - 2005.

Samaan aikaan valtiovalta jatkaa yksityistämistä. Vuorossa on valtion koulujen muuttaminen yksityisiksi liikelaitoksiksi.

Yhdysvallat johtaa maailmankapitalismia. Wall Streetillä tiedetään heittelehtivien pörssikurssien muodostavan uhakatekijän kapitalismille. Ne ovat aina edeltäneet tulossa olevaa lamaa. Nytkin pörssikurssit heilahtelevat.

Maailmanlaajuiseen vakauttamiseen pyritään vaikka aseiden voimalla.

Yhdysvallat neuvoo muita valtioita leikkaamaan julkisia menoja. Samanaikaisesti Yhdysvaltain oma talous perustuu ratkaisevasti huomattavan suureen julkiseen sektoriin. USA:n julkinen sektori koostuu olennaisesti asevarustelusta.

Työttömien määrää manipuloidaan tilastollisin keinoin ja superalhaisin palkoin. Työttömyyttä on alennettu yhdysvaltalaisten talousasiantuntijoiden mukaan liiaksi, luonnollisesti palkkoja alentamalla. Palkat tässä maailman rikkaimmassa maassa ovat niin alhaiset, että monet tulevat toimeen vain tekemällä kahta työtä samanaikaisesti. Lähes kolmannes perheistä elää köyhyysrajan alapuolella.

New Yorkin pormestari totesi muutaman vuoden takaisessa puheessaan, että "olemme menettäneet kokonaisen sukupolven". Hän viittasi niihin rikkaan suurkaupungin sosiaalisiin olosuhteisiin, joissa nuoret elämät tuhoutuvat.

Rikollisuus, huumeet ja yleinen välinpitämättömyys ovat saavuttaneet mittasuhteet, jotka murentavat amerikkalaisen yhteiskunnan perustaa. Yhdysvallat ilmoittaa käyvänsä mittavaa sotaa huumekauppaa vastaan. Asia sisältää vakavan ristiriidan. Huumekauppa on muodostunut tärkeäksi elementiksi Yhdysvaltain kansantaloudessa ja sitä kuvaavissa rahallisissa mittareissa.

Yhdysvallat on todellisuudessa yksipuoluejärjestelmä. Puolueita on kaksi, mutta niillä ei ole keskinäistä ideologista eroa. Enemmistövaalijärjestelmässä pienillä puolueilla ei ole edes teoreettista menestymisen mahdollisuutta. Yhdysvaltain poliittisella järjestelmällä ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa. Äänestysaktiivisuus kongressivaaleissa on yleensä alle 30%. Amerikkalaisilla on oikeus äänestää vaaleissa, joilla ei ole todellista merkitystä. Koko järjestelmä militarismeineen muistuttaa päivä päivältä enemmän natsi-Saksaa, joka perustui samanlaiselle "demokratialle".

Koko USA:n hallintojärjestelmä on olemassa vain pääomapiirien poliittisen tahdon toteuttamiseksi.

Amerikkalainen käsitys demokratiasta ei sisällä sosiaalisia ihmisoikeuksia. Ihmisoikeus-käsitettä sen sijaan käytetään erilaisiin poliittisiin tarkoituksiin. Yhdysvallat käytti aikanaan kovaa kieltä muun muassa Kiinaa kohtaan juuri tällä perusteella.

Yhdysvaltain presidentti vieraili Kiinassa kesäkuun lopulla 1998. Vierailun päätarkoitus liittyi yleismaailmallisiin kapitalismin ongelmiin, mutta Kiinaa yritettiin myös painostaa poliittisesti. Kiinan televisiossa näytetyistä TV-keskusteluista sai sen vaikutelman, että Yhdysvaltain pyrkimyksille lähinnä hymähdettiin.

Amerikkalaiset ovat tottuneet mittaamaan kaiken rahassa. USA:n poliittinen ylimielisyys perustuu siihen harhakuvitelmaan, että kaikkialla maailmassa ajateltaisiin samoin.

USA pyrkii globaalin kapitalismin johtavana maana hallitsemaan koko maailmaa ja toimimaan maailmanpoliisina itse itselleen myöntämin valtuuksin. Yhdysvallat on maailman ylivoimaisesti suurin joukkotuhoaseiden valmistaja, hallussapitäjä ja käyttäjä. Sellaisena se muodostaa vakavan uhan kaikille maille ja kansoille. Yhdysvallat suunnittelee huomattavaa sotilasmenojen lisäystä. Miksi?

Aseille on toki käyttöä. Korea, Vietnam, Laos, Grenada, Somalia, Chile, Nicaragua, Panama, Jugoslavia, Afganistan, Irak jne.

Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright on sanonut, että "Kosovo on malli NATOn tulevista haasteista".

Mikä on Irakin jälkeen seuraava kohde? Tällä näkymällä Iran, mutta myös muita vaihtoehtoja on.

NATO myönsi huhtikuussa 1999 itselleen oikeuden toimintansa laajentamiseen "oman alueensa" ulkopuolelle. Eipä se ole ole valtioiden rajoja tähänkään mennessä kunnioittanut. Viime aikoina NATOn ohjukset ovat tehneet tuhoaan Jugoslavian ja Irakin lisäksi Sudanissa ja Afganistanissa.

USA:n ulkopolitiikka rakentuu diplomatian sijasta aseiden ja väkivallan varaan. Maan historiaan nähden se ei ole ihme. Maa perustettiin tuhoamalla alkuperäiset asukkaat lähes sukupuuttoon. Afrikasta laivattiin väkivalloin orjatyövoimaa. Väkivalta yleisenä ilmiönä, väkivaltainen rikollisuus ja vastaväkivalta ovat USA:n arkipäivää nytkin.

Yhdysvaltoja vihataan maailmassa laajalti. Sen omat väkivaltaiset toimet johtavat vastaväkivaltaan, jota amerikkalaiset kutsuvat terrorismiksi.

Amerikkalaisen poliittisen kulttuurin taso yltää yhteiskunnallisen tietämyksen sijasta lähinnä maan presidentin seksisekoilujen tasolle. Kuvioon sopii hyvin "tähtien sota" -asevarusteluohjelman käynnistäminen uudelleen lokakuussa 1999. Aseteollisuuden voittojen kasvattamiseen voidaan käyttää vaikkapa pieniä vihreitä miehiä.

Amerikkalaisissa yliopistoissa ei ole todellista yhteiskuntatiedettä. Yhteiskuntatieteiden tasoa kuvastaa aikanaan Euroopassakin naurettu professoritasoinen amerikkalainen käsitys yhteiskunnan korkeimmasta kehitysvaiheesta. Sen nimi on kuulemma "korkea massakulutus". Akateemisia tutkintoja voi Yhdysvalloissa ostaa rahalla.

Vastoin vanhoillisen amerikkalaisen eliitin tahtoa muutospaineet näkyvät kuitenkin myös siellä. Näennäisen arvostelun ohella esiintyy myös todellista kritiikkiä.

USA:ssa toimii liittovaltiotason kommunistinen puolue. Viime vuosina on syntynyt uusia osavaltiokohtaisia kommunistisia puolueita. Sosialistinen työväenliike aktivoitui räjähdysmäisesti sekä USA:ssa että Kanadassa 1990-luvun lopulla.

Yhsysvaltalainen marxilainen Workers´ World Party on nopeasti kehittymässä yhdeksi maailman merkittävimmistä sosialistista puolueista.

Vuonna 1999 Yhdysvalloissa perustettiin Workers Democracy Network -niminen organisaatio yhdistämään kansalaisten taistelua oikeuksiensa puolesta.

Kesäkuussa 1999 USA:n hallitus ilmoitti aikeistaan leikata ennestäänkin olematonta sosiaaliturvaa olennaisesti. Fasistisessa valtiossa ihmiset ovat olemassa valtiota varten eikä valtio ihmisiä varten.

Yhdysvallat kiristää YK:lta itselleen mieluisia päätöksiä säännöstelemällä jäsenmaksujensa suorittamista.

Laittomat vangitsemiset ja poliittiset oikeudenkäynnit kuuluvat amerikkalaiseen arkipäivään. Läntinen media ei kuitenkaan ole lainkaan kiinnostunut esimerkiksi kuolemantuomioista Mumia Abu-Jamalille tai Leonard Peltierille. Kummankin pelastamiseksi on syntynyt maailmanlaajuinen liike.

Molemmissa tapauksissa syytteet ovat tekaistuja. Elokuussa 2000 Philadelphiassa Mumia Abu-Jamalin poliittista tuomiota vastustaneita mielenosoittajia pidätettiin. Heitä kidutettiin vankiselleissä.

Yhdysvalloissa on poliittisia vankeja myös ulkopoliittisista syistä. Viequesin tukikohdan vastustajia on pidätetty ja pidetty vangittuina ilman oikeudellisia perusteita.

Edistyksellisten voimien esiinmarssin yhteydessä äärioikeisto nostaa odotetusti päätään. Ku Klux Klan USA:n kaupunkien katukuvassa kruunaa amerikkalaisen painajaisen koko kuvan.

Yhdysvaltain johdolla Jugoslaviaan suoritettu järjetön hyökkäys vähensi USA:n arvostusta myös kapitalististen valtioiden taholla. Muun muassa Kuuban ja Pohjois-Korean kauppasaartojen asteittainen purkautuminen johtuu juuri tästä. USA ei kykene yksin näitä saartoja valvomaan. Yhdysvaltoja ei maailmalla liioin kiitellä Jugoslavian KLA:n ja Kiinan Falun Gong:in kaltaisten rikollis- ja separatistijärjestöjen tukemisesta.

Natsit saivat vallan Saksassa keskinkertaisen porvariston tuella. Amerikkalaisella militarismilla, agressioilla ja maailmanvalloituspyrkimyksillä on samanlaiset lähtökohdat.

Yhdysvaltalaiset kapitalismin esikunnat kuvittelevat maailman uskovan heidän valheisiinsa. Kesällä 2000 Yhdysvaltain presidentti esitti venäläiselle virkaveljelleen yhteisen ohjustorjunnan yhteistä järjestämistä "Pohjois-Korean kaltaisia terroristivaltioita" vastaan. Venäjän ylin poliittinen johto ei viitsinyt ottaa tällaiseen lapsellisuuteen edes kantaa. Niin Venäjällä kuin muuallakin tajutaan laajalti, että amerikkalaisten pääomapiirien ensisijainen tavoite on maailmanherruuspyrkimysten ohella aseteollisuuden voittojen kasvattaminen. Siksi USA etsii tekosyitä asevarustelulle ja sotien aloittamiselle.

Yhdysvaltain presidentivaaleissa marraskuussa 2000 oli ensimmäistä kertaa liittovaltion historiassa mukana poliittisen vasemmiston ehdokas. Asialla ei ehkä ole vielä suurta käytännön merkitystä, mutta se kuvastaa oppositiovoimien nousua. Pääehdokkaat edustivat kumpikin valtakapitalismia. Monien mutkien jälkeen valittu uusi presidentti edustaa amerikkalaisten ja yleismaailmallisten pääomapiirien sisällä militanttia suuntausta, joka ei lupaa hyvää amerikkalaisille eikä maailman kansoille.

Vuonna 2000 Yhdysvalloissa alkoi maan historian ehkä voimallisin mielenosoitusten ja niiden yhteydessä syntyneiden yleensä poliisin provosoimien mellakoiden sarja. Ne kuvastavat yleistä tyytymättämyyttä, mutta kohdistuvat usein maan oikeuslaitoksen mielivaltaiseen poliittisesti suuntautuneeseen toimintaan. Vuosina 2001 - 2005 Yhdysvaltain sisäisiin ihmisoikeusasioihin ja imperialistiseen ulkopolitiikkaan liittyvät mielenosoitukset ovat entisestään kiihtyneet.

Yhdysvaltain sisäpoliittinen taantuminen alkoi heti uuden presidentin astuttua virkaansa. Maaliskuussa 2001 naisten työolosuhteita huononnettiin olennaisesti. AFL-CIO:n puheenjohtaja tuomisti jyrkin sanoin fasistisen lakimuutoksen, josssa sekä demokraatit että republikaanit asettuivat ajamaan suurpääoman etuja työläisten kustannuksella.

Vuonna 2001 Yhdysvallat käynnisti laajan ohjusjärjestelmän, jota se kutsuu puolustukselliseksi. Järjestelmän todellinen luonne on hyökkäyksellinen, ei puolustuksellinen.

USA on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti maailman pahin ilmansaastuttajavaltio. Keväällä 2001 USA vesitti loputkin Kioton ilmastosopimuksesta.

Yhdysvaltain ylimielisen ja agressiivisen ulkopolitiikan vuoksi vuosina 1999 - 2005 monet valtiot ovat kääntäneet selkänsä amerikkalaiselle imperialismille.Erityisesti myös länsieurooppalaiset valtiot ja yritykset käyvät nykyisin avoimesti kauppaa USA:n saartamien valtioiden kanssa.

Yhdysvallat ilmoitti vuonna 2002 julkisesti, ettei se muun mailman jyrkistä vastalauseista huolimatta aio enää noudattaa voimatasapainoon tähtäävää vuoden 1972 ABM-ohjussopimusta.

Yhdysvaltain reaktio syyskuun 2001 iskuihin oli tyypillisen matalaotsainen. Sen sijaan, että olisi ryhdytty selvittämään tapahtumien taustaa ja syitä, maan presidentti vaati heti kostoa, joka kohdistuu mihin tai kehen tahansa.

Yhdysvallat on lähes hallitsemattomassa tilassa 11.9. tapahtumien jälkeen. Maan poliittiset johtajat etsivät keinoja lähinnä omien etujensa turvaamiseksi. Maan ja kansalaisten ongelmat ovat toissijaisia.

Yhdysvaltain rooli nykyisessä maailmantilantessa on kaiken logiikan mukaan se, että terrorismi saa alkunsa USA-johteisen maailmankapitalismin harjoittamasta terrorista muita maita ja kansoja vastaan ja että tämä terrorin muoto palautuu tavalla tai toisella takaisin Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat on terrorin kotipesä. Yhdysvallat on kaikkien mahdollisten kriteerien mukaan maailman absoluuttisesti ja suhteellisesti suurin kaikentyyppisten joukkotuhoaseiden kehittäjä, valmistaja ja käyttäjä. Muiden valtioiden syyttely näistä asioista on tarkoitushakuisesti valheellista propagandaa.

Amerikkalaisen diplomatian älyllistä tasoa kuvastaa mm. se, että Nepalin kommunistit on leimattu ilman mitään syytä terroristeiksi. Tätä logiikkaa seuraten kaikki amerikkalaisten valtahegemoniaa vastustavat ihmiset, ryhmittymät ja valtiot ovat terroristeja, joita vastaan kuuluu käydä pyhää sotaa.

Amerikkalaisten mieliä manipuloidaan nyt pernaruton uhalla. Arvovaltainen tiedelehti Lancet kertoi, että presidentti Bush jätti kesällä 2001 allekirjoittamatta bioaseet kieltävän sopimuksen. Lehden mukaan syynä oli puolustusministeriön salainen tutkimusohjelma, jossa pyrittiin kehittämään vastustuskykyinen pernaruttobakteeri. Sopimuksen hyväksyminen ja kansainvälinen valvonta olisivat paljastaneet tämän uuden joukkotuhoasehankkeen.

Yhdysvaltain suhtautuminen joukkotuhoaseisiin on tarkoitushakuisen epäloogista ja valheellista. Loppuvuonna 2001 Genevessä yritettiin saada aikaan biologisia aseita koskeva naailmanlaajuinen sopimus ja saada voimaan sen valvontapykälä. Hanke kaatui Yhdysvaltain vastustukseen.

Yhdysvallat uhkailee sellaisia valtioita, joilla bioaseita saattaisi olla. Samaan aikaa se itse kehittää ja valmistaa niitä.

Yhdysvallat ja Englanti päättivät syksyllä 2001 suorittaa maailmanhistorian kenties kalleimman sotakalustohankinnan. Tilattujen rynnäkköhävittäjien hinta on noin nelinkertainen verrattuna esimerkiksi Suomen valtion budjettiin. Tällainen massiivinen hankinta voi merkitä vain yhtä asiaa. Angloamerikkalainen kapitalismi aikoo ryhtyä maailmanlaajuiseen imperialistiseen sotaan. "Terrorismin vastaiseen taisteluun" vedottiin hankinnan yhteydessä, mutta logiikka ei todellakaan toimi. Tällaisilla aseilla ei ole mitään käyttöä hajanaisten "terroristiryhmittymien" metsästämisessä.

Yhdysvaltain presidentti on asettanut sotilastuomioistuimet käsittelemään "terrorismiepäilyjä". Tällä tavoin koko niin sanottu laillinen oikeuslaitos sivuutetaan.

Yhdysvaltain sekä ulko- että sisäpoliittiset aggressiot kiihtyivät vuonna 2001. Presidentti Bushin valtakauden järjetön ulkopolitiikka viittaa entistäkin pahempiin koko maailmaa koskeviin konflikteihin tulevina vuosina. Yhdysvallat uhkailee itse asiassa koko maailmaa sodalla ja ydinaseilla. Tällainen mielettömyys on nostattanut yhä kasvavan yleismaailmallisen vastarinnan.

Sisäpoliittisesti Bush on sekaantunut mm. Enron -konkurssiin. Skandaalit Yhdysvaltain poliittisessa johdossa ovat olleet normaalia käytäntöä jo vuosikymmenien ajan. Enron-skandaaliin on sekaantunut myös mm. englantilaisia maailmankapitalismin edustajia. Jättikonkurssit ja WorldCom-, Arthur Andersen ja Merck-skandaalit luovat mielikuvan tuhoutumassa olevasta järjestelmästä.

Toukokuussa 2002 Yhdysvallat kunnostautui vesittämällä sekä suunnitelman oikean kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta että YK:n lasten konferenssin päätöslauselmat. .

On ilmeistä, että Yhdysvaltain agressiivisen ulkopolitiikan taustalla on Yhdysvaltain öljyvarantojen väheneminen. Pyrkimys maailman öljyalueiden hallintaan saattaa sytyttää maailmanpalon.

Bushin lokakuussa 2002 pitämien sodanlietsontapuheiden jälkeen amerikkalaiset ovat heränneet kysymään: Onko presidentti tullut hulluksi?

Yhdysyvaltain vaaleilla marraskuussa 2002 ei ollut mitään merkitystä. Vaihtoehtoja ei ollut. Enemmistövaalijärjestelmässä jomman kumman suurpuolueen voitto etukäteen on itsestään selvä. Yhdysvalloissa on kaksi puoluetta, joilla joskus on ollut jotain ideologista eroa. Nykysin ne ovat käytännössä vain yksi kapitalistista ideologiaa edustava puolue.

Yhdysvalloissa hyväksyttiin marraskuussa 2002 hyväksytty laki kansallisesta turvallisuusvirastosta. Tälle valtion toimeenpanevaan koneistoon kuuluvalle yksikölle annetaan laajat valtuudet puuttua kansalaisen elämään ohi demokraattisen päätöksentekojärjestelmän. Poliisivaltio alkaa olla valmis.

Yhdysvaltain hallituksen yritykset sotahysterian lietsomiseksi vuonna 2003 saattavat jossain määrin onnistua USA:n sisällä, mutta muualta maailmasta ei tukea hyökkäykselle Irakiin juuri herunut.

Päävastuussa lähitulevaisuuden tapahtumista maailmassa on Yhdysvaltain presidentti, jolla aivan ilmeisesti on mielenterveydellisiä ongelmia. Hänen uskonnollistyyppinen fanaattisuutensa "maailman pelastajana" on täysin verrattavissa Adolf Hitlerin vastaavaan harhaisuuteen toista maailmansotaa edeltävänä aikana.

Huhtikuussa 2003 korkean tason virkamiehiä ja kongressiedustajia erosi vastalauseena hyökkäykselle Irakiin. Monet Yhdysvaltain kaupungit antoivat viralliset julkilausumat sotaa vastaan.

Syyskuussa 2003 George W. Bush joutui tunnustamaan. ettei Saddam Husseinilla ollut osuutta 11.9.2001 tapahtumiin. USA:n mediakoneisto oli kuitenkin tarkoituksellisesti ja hallituksen tukemana johtanut kansalaisia harhaan tässä asiassa oikeuttaessaan sotaa Irakia vastaan.

Keskinkertaisen populistinäyttelijän valitseminen Kalifornian kuvernööriksi lokakuussa 2003 heijasti koko Yhdysvaltain politiikan älyllistä tilaa. Norjalaisen rauhantutkija Johan Galtungin vuonna 2002 antaman arvion mukaan Yhdysvallat tulee hajomaan noin 15 vuoden kuluessa. Bushin ja Schwarzeneggerin kaltaisen poliittikkojen myötä tuo näkemys näyttää hyvinkin todenmukaiselta.

25.10.2003 eri puolilla Yhdysvaltoja järjestettiin suunnitelmallisesti mittavia mielenosoituksia Irakin sotaa, sen seurauksia ja yleisesti USA:n mieletöntä ulkopolitiikkaa vastaan.

Loka-marraskuun vaihteessa 2003 saatujen tilastotietojen mukaan Yhdysvalloissa eli 34 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella. Luoteis-USA:ssa on ilmennyt nälänhätää.

Yhdysvallat menettää ystäviään jatkuvasti. Marraskuussa 2003 aiemmin USA:n suoranaisena käskyläisenä toiminut IMF arvosteli ankarasti USA:n Kiinan-kauppaa vastaan suunnittelemia ehtoja ja rajoituksia ja yhtä lailla Yhdysvaltoja ennen nöyrästi palvellut IAEA tuomitsi USA:n agressiivisen asenteen Irania vastaan.

Yhdysvaltain "talouskasvu" 2003/2004 osoittautui pääosin kuplaksi. Samaan aikaan sen sijaan kasvoivat asunnottomuus ja köyhyys. Asunnottumuus on tarkoitus kriminalisoida.

Yhdysvaltalaisen vankienkidutuskäytännön tultua julkisuuteen vuonna 2004 maan hallitus joutui selittelylinjalle. Kyse on kuitenkin perinteisistä amerikkalaisista menettelytavoista, ei yksin Irakin, Afganistanin tai Guantanamon vankiloista. Mikään tuskin muuttuu. Tällaisilla asioilla on taipumus unhohtua.

New Yorkin massiiviset mielenosoitukset istuvaa presidenttiä vastaan elo-syyskuun vaihteessa 2004 olivat ensimmäiset laatuan maan historiassa. Ne saattavat enteillä koko valtiojärjestelmän luhistumista.

Lokakuussa 2004 FBI sulki yli kaksikymmentä sodanvastaista eri järjestöjen web-sivua. Se amerikkalaisesta "sananvapaudesta".

Juuri ennen presidentinvaaleja, 30.10, 2004 Yhdysvalloissa esitettiin "Osama bin Ladenin videonauha". Sen aitouteen ehkä amerikkalaiset uskoivatkin.

George W. Bushin vaalivoitto ei oikeastaan merkitse mitään. Perusongelma on Yhdysvaltain pitkäjänteinen pyrkimys maailman ja sen öjyvarantojen ja muiden luonnonvarojen hallintaan sekä yritys koko maailman alistamiseen.

Vaaleihin liittyi joka tapauksessa epäselvyyksiä. Yhdysvaltain presidenttivaaleissa kolmanneksi tullut riippumaton ehdokas Ralph Nader vaati äänten uudelleen laskentaa mm. Floridassa, Ohiossa, New Hampshiressa ja Pohjois-Carolinassa. Erityisesti Nader hämmästeli ohiolaisen äänestyspaikan tulosta: 638 äänioikeutettua antoi tulosten mukaan 4 258 ääntä Bushille ja 260 Kerrylle

Joulukuussa 2004 Yhdysvallat soitti preludin maailman ilmaston ja elämän tuhoamiseksi vesittämällä Kioton ilmastosopimuksen toteuttamisen Buenos Airesissa pidetyssä yleismaailmallisessa ilmastokokouksessa.

George W. Bushin linjapuhe kongressille helmikuussa 2005 osoitti hänessä psyykkisen sairauden piirteitä. Esimerkiksi Syyrian ja Iranin uhkailu Bushin julistaessa samalla kansojen vapauden periaatetta ei selity oikein muulla kuin jakomielisyydellä.

Vuonna 2005 Yhdysvaltain valtionvelka oli kasvanut niin suureksi, että monien asiantuntijoiden mukaan se ei pysty näistä veloista kainkaan suoriutumaan.

Toukokuu 2005. Lähinnä Venezuelan painostuksesta Bushin hallinto määräsi kuubalaissyntyisen terroristin ja CIA-agentin Luis Posadan pidätettäväksi, koska muutoin "terrorismia vastaan taisteleva" Bush olisi joutunut esiintymään terroristin suojelijana. Tosiasiassa kuitenkin Posada pidätettiin pikkurikkeiden perusteella eikä häntä varmasti ole tarkoitus luovuttaa Venezuelaan vastaaman rikoksistaan niinkuin kansainvälinen oikeuskäytäntö vaatisi. Faktisesti Bushin hallinto siten jatkoi edelleen monimurhaajan ja kansainvälisesti tunnettun terrorstin suojelua.

Syyskuu 2005. Katrina-hirmumyrksy paljasti maailmalle Yhdysvalloissa esiintyvän laajan köyhyyden.

Vuosina 2005 ja 2006 presidentti Gworge W. Bushin kannatus väheni dramaattisesti.

Marraskuu 2006. Demokraattien voitto kongressivaaleissa ei välttämättä muuta mitään. Yhdysvaltain agressiivinen ulkopolitiikka juontaa yli sadan vuoden takaa.