Ja paranin. Lopetin tyhmän itsesäälin ja päätin, etten enää syö ahmien ja oksenna, en enää koskaan.
Pari vuotta tätä tyhmyyttä jo ehti jatkuakin.
Vaikeinta on olla laittamatta sitä ruokaa suuhun sen jälkeen kun on jo täysi.
Olen onnistunut, nyt yli kuukausi jos mennyt näin. Välillä houkuttaa mennä vessaan pykäämään, jos on syönyt liikaa. Nyt lähden lenkille ja pahaolo katoaa jo puolessa tunnissa terveellisesti.
Jatkuvaa taisteluahan tämäkin on, mutta en aio luovuttaa. Eniten on auttanut säännöllinen pienten aterioiden syöminen. Painokin on lähtenyt laskuun! Uskomatonta.
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja tsemppiä elämään!
Pari vuotta tätä tyhmyyttä jo ehti jatkuakin.
Vaikeinta on olla laittamatta sitä ruokaa suuhun sen jälkeen kun on jo täysi.
Olen onnistunut, nyt yli kuukausi jos mennyt näin. Välillä houkuttaa mennä vessaan pykäämään, jos on syönyt liikaa. Nyt lähden lenkille ja pahaolo katoaa jo puolessa tunnissa terveellisesti.
Jatkuvaa taisteluahan tämäkin on, mutta en aio luovuttaa. Eniten on auttanut säännöllinen pienten aterioiden syöminen. Painokin on lähtenyt laskuun! Uskomatonta.
Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea ja tsemppiä elämään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ai perhana kun tuntui hyvältä lukea vaihteeksi tällaista.
Minäkin olin tuossa kuukausi sitten niin että söin säännöllisesti ja puklaamatta, mutta paino lähti nousuun ja vaikka tiesin sen olevan luonnollista näin ainakin aluksi, niin masennuin, sillä se nousu ei loppunut kahdenkaan viikon kuluttua vaikka söin 1000 kaloria päivässä.
Nousiko sinulla aluksi kuitenkin paino?
Myös helkutinmoista turvotusta oli........
Nyt olen takaisin bulimikko, mutta koska en halua oksentaa enkä myöskään lihoa, ajattelin ryhtyä anorektikoksi.
en edes tiedä nousiko alussa, koska koko kroppa oli niin sekaisin ja vatsaa kouri un se joutuikin käsittelemään ruokaa pitkästä aikaa ihan loppuun saakka.
Vatsa oli aluksi sekaisin ja väänteitä.
Aloitin ihan pienen pienillä aterioilla ja nyt syön jo ihan normaalikokoisia aterioita. Jotenkin kai aineenvaihdunta lähti horroksesta käyntiin, niin olen hoikistunut ja iholle on palannaut väri.
Ihanaa!
Ei ryhdytä!!
Siihen sairastutaan!
Minä olen myös tässä pari viikkoa jo selvinnyt hyvin! :) Tässäkin lyhyessä ajassa huomaa kuinka jaksaa olla pirteämpi ja iloinen kun syö kunnolla ja liikkuu ulkona enemmän. Ei tällaista tunnetta kannata tuhlata enempää, vaan jatkaa paranemista!