onko muita tässä tilassa olevia, jotka olette nuorena tai vanhana tulleet raskaaksi, ja tienneet että lapsen isän kanssa oleminen ei onnistu. eli isyyttä ei ole tunnustettu?
haluaisin tietää, että miten te muut äidit koetta tämän, jos asutta vaikka biologisen isänkanssa samalla paikkakunnalla, törmäättä vahingossa kaupassa tms, ja omanne lapsen biologisella isällä on kunnon suhde, hän on naimisissa ja parikin lasta.
haluaisin tietää herättääkö tämä kenessäkään muussa äitissä mitään tunteita?
itsellä siis tilanne, että biologinen isä ei edes tiedä olevansa isä, lapsesta tosin tietää ( pieni kylä). lapseni on nyt 5 vuotias.
ihan haluan vain vastauksia muiden tilanteesta, ei tappelua kiitos!
haluaisin tietää, että miten te muut äidit koetta tämän, jos asutta vaikka biologisen isänkanssa samalla paikkakunnalla, törmäättä vahingossa kaupassa tms, ja omanne lapsen biologisella isällä on kunnon suhde, hän on naimisissa ja parikin lasta.
haluaisin tietää herättääkö tämä kenessäkään muussa äitissä mitään tunteita?
itsellä siis tilanne, että biologinen isä ei edes tiedä olevansa isä, lapsesta tosin tietää ( pieni kylä). lapseni on nyt 5 vuotias.
ihan haluan vain vastauksia muiden tilanteesta, ei tappelua kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
asiasta ja lapsi ehti kasvaa jo murrosikään, ennen kuin isä tunnusti lapsen.
Se oli lapsen tahto ja hän koki (minä myös) että hänelle on tärkeää, että hänellä on oikea biologinen isä virallisissa asiakirjoissa.
Naimisissa oleva isä pitkitti asiaa, mutta viimein tajusi, että lapsikin kärsii kohtuuttomasti, jos hän ei tee virallista tunnustamista. Yhteydenpitokin on toiminut - harvakseen, mutta kuitenkin ja voin itsekin olla keskusteluyhteydessä isään. Elämä jatkuu tahoillamme...
Kyllä näen, että on sinun asia saattaa tiedoksi isälle, että hän lapsen isä, myös kertoa lapselle - ainakin siinä vaiheessa kun alkaa ymmärtämään aikuisten asioita. Eli n 11-12v:na.
Asia tahtoo kuitenkin jossain ja jotenkin tulla ilmi ja se on paha asia lapselle, jos kuulee huhuna ja joltain vieraalta. Saat lapsen arvostuksen ja kunnioituksen, kun kerrot hänelle itse. Sillä leikkaa myös "juorut" kun ehättää ensin itse.
Ei pidä, eikä tarvitse kerätä "tarpeettomia luurankoja komeroon" - nykyaikaan. Ne kuluttavat usein suhteettomia voimavaroja ja lapsella on oikeus tietää alkuperänsä, kun isä tiedossa.
Meilläkin tunnustus oli suunnaton helpotus kaikille osapuolille - myös isälle. Jos isä epäilee isyyttään voi teettää dna-testin.
Rohkeasti vaan tarttumaan asiaan. Tsemppiä!
Hei,
voikohan DNA tai siis isyyden varmistamiseksi tehtävät verikokeet tms tehdä yksityisesti, siis sotkematta varsinaisia viranomaisia mukaan ?
Missä ?
Miten ?
Paljonko maksaa ?
Jos haluan säilyttää lapsen lainvoimaisen huoltajuuden itselläni, mutta jos isä haluaisi varmistaa asian.
Tosin mun ja mun lapsen kohdalla asiasta ei ole epäselvyyttä, oikeasti. Lapsen isä vaan on sitä sorttia että voi kuitenkin asian kyseenlaistaa, ihan piruuttaan ...
yksityistä testausta...Katso linkistä ja saat varmaan tietoja puhelimitsekin...
http://www.isyystesti.fi/yhteystiedot.html