Olen päälle parikymppinen nainen joka on arka ja ujo ja sen johdosta en ole käynyt kouluja eikä työkokemustakaan ole kertynyt.
Muut pitävät mua laiskana joppo luuserina joka haluaa vaan päästä sieltä mistä aita on matalin.
Kukaan ei tunnu tajuavan, että pelkästään roskapussin vieminen ulos on mulle mieletön asia.
Kurkin ensin tunteja ikkunasta ulos, että olisi mahdollisimman vähän ihmisiä ja sit livahdan sydän kurkussa pihalle viemään roskia ja päässä jyskyttää, ettei vaan ketään tulisi rapussa tai ulkona vastaan.
Muut pitävät mua laiskana joppo luuserina joka haluaa vaan päästä sieltä mistä aita on matalin.
Kukaan ei tunnu tajuavan, että pelkästään roskapussin vieminen ulos on mulle mieletön asia.
Kurkin ensin tunteja ikkunasta ulos, että olisi mahdollisimman vähän ihmisiä ja sit livahdan sydän kurkussa pihalle viemään roskia ja päässä jyskyttää, ettei vaan ketään tulisi rapussa tai ulkona vastaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Häh? Hankkiudu nyt ihmeessä jonnekki mistä saat oikeeta apua ongelmaas. Internet ei ole se paikka.
Tämöstä palautetta saan jatkuvasti, jos yritän jollekin kertoa asiasta.
Se on todella helppo sanoa, että hankkiudu jonnekin mistä saat apua, mut se avun hakeminen tässä onkin se kynnyskysymys, koska en yksinkertaisesti osaa hakea sitä apua.
Nuorisoasemalla kävin pari vuotta takaperin sukulaiseni johdatuksella, mutta eihän se siellä osannut auttaa, kun en saanut suuta auki kertoakseni peloistani ym...
Turhauduin siihen, että kävin siä istumassa pari kertaa viikossa töllistelemässä sitä setää ja luovutin.
Jos haluat apua, sinun on itse haettava sitä. Ei kukaan tule kotiasi apua tarjoamaan.
Varaa aika (mielenterveys)lääkärille ja tee kotonasi kaikessa rauhassa vaikka paperille lista peloistasi ym. ja vie se mukanasi. Jos et sitten saa vastaanotolla suutasi auki tai iskee muuten paniikki niin anna paperi lääkärille luettavaksi.
Mielenterveystoimisto nyt ensimmäiseksi tulee mieleen, tai terveyskeskus. Jos varoja riittää niin yksiyisen lääkäriaseman psykiatri tai psykologi.
Pakotat itsesi hakemaan apua... ensimmäiseksi vaikka lääkitys terveyskeskuksesta. Muuten hukkat koko elämäsi.
Sillä terapeutilla, jolla kävit, ei ollut keinoa auttaa sinua. Pystytkö puhumaan jollekin ihmiselle? Mitä on tapahtunut, että olet muuttunut "näkymättömäksi"? Oma perhe ei usein pysty auttamaan, koska ongelmat ovat perheen yhteisiä. Pystytkö puhumaan puhelimessa? Soita mielenterveystoimistoon ja yritä kertoa. Älä anna periksi. Meitä on paljon.
Hei!
Mieti, miksi pelkäät, vai onko pelko täysin irrationaalinen? Onko joku ihminen tehnyt sinulle jotain pahaa vai onko pelko aiheeton?
Älä "psyykkaa" itseäsi pelkoon tuijottamalla ikkunasta niitä ihmisiä. Mihin keskittyy, se lisääntyy, eli yritä olla ajattelematta koko pelkoa, ajattele vaikkapa roskapussia ja roskakatosta, mutta ei mitään siltä väliltä.
Voit myös ajatella, että sinun ei ole pakko NYT viedä sitä pussia, voit viedä sen sitten kun ei pelota. Viikkoja en tosin neuvoisi odottamaan...:)
Parasta olisi kuitenkin mennä psykologin tms. juttusille.
Kokeile myös rentoutusharjoituksia.
Kohtalaisen tutulta kuulostaa, minulla juttu tosin on enemmän kausiluonteista. Nyt suunta on taas ylöspäin, kiitos sen että hain viimein n. vuosi sitten apua tuohon kovasti elämää rajoittaneeseen ongelmaan. Ota yhteyttä paikalliseen mielenterveystoimistoon niin pian kuin suinkin pystyt. Sopiva lääkitys ja hyvä terapeutti auttaa jo pitkälle, toki itsekin joutuu tekemään paljon töitä ja välillä on vaikeaa... mutta silti, kyllä se siitä. Itsellä otti ehkä eniten koville sen myöntäminen että tarttee apua, siksi se viivästyikin aivan liikaa.
Voit kirjoitella myös mailia: [email protected]
on tuon viestisi perusteella samallainen pelko/jotain mikä estää/rajottaa/sekottaa elämän jonnekin kauas todellisuudesta ja se pelottaa vielä enemmän kun ei vähitellen enää tiedä missä on tai miksi.
olen alkanut käydä psykiatrilla monen turhan alotus kerran jälkeen,yleensä en ole käynyt kuin kerran ja sitten jättänyt nyt olen käynyt jo 2 ja aijon mennä uudestaan miksi,koska tahdon saada vähän edes voimia että voitan pelkoni ja pääsen elävienkirjoihin takas ja tahdon nauttia elämästä,..
meitä on monia,itsellänikin samanlaisia oireita 7vuotta.pelkään myös ihmisiä jostain kumman syystä,tällä hetkellä olen psykiatrisessa hoidossa ja ennuste ei ole kovin hyvä..annoin mennä tämän liian pitkälle.hae ihmeessä apua siihen fobiaan ammattiauttajalta,siitä tulee muuten sellanen oravapyörä josta ei pääse pois. pidä itsestäsi huolta ja tsemppiä!