"Toinen sekä kirjastonhävitystarinassa että Ibn >Abd al-Hakam lainauksessa vilahtava topos on kalifille kirjoittaminen. Se kehkeytyi 800-luvun kuluessa, kun islamilaisen yhteisön keskuudessa käyty kiista uskonnollisen auktoriteetin henkilöitymisestä päättyi kalifin tappioon. Sunnalaiset oppineet esittivät siitä lähtien kalifin yhteisön poliittisena johtajana vailla minkäänlaista uskonnollista auktoriteettia, kun sen sijaan vähäpätöisimmätkin poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluvat asiat tuli alistaa kalifille. Niinpä historiankirjoituksessa alkaa esiintyä mainintoja valloitusjoukkojen komentajista, jotka tuhansien kilometrien päästä ja kesken pikaistakin päätöksentekoa lähettelevät kalifille kirjeitä Medinaan tiedustaen hänen näkemyksiään.
Kun >Amr ibn al->As johtaa Egyptiin 4000 miehen armeijan, löytää Aleksandriasta 4000 puutarhaa, 4000 kylpylää, 40.000 juutalaista ja 400 kuninkaiden huvittelupaikkaa, kuuntelee Johannes Filoponoksen pyynnön ja kirjoittaa tästä kaikesta kalifille Medinaan, niin lähdekriittinen tutkija voi vain todeta että kertomus perustuu kahteen siinä määrin tyypilliseen arabiankielisen historiankirjoituksen topokseen, että niillä on vaikea nähdä mitään totuusarvoa. "
http://www.tsv.fi/ttapaht/015/ohrnberg.htm
Kun >Amr ibn al->As johtaa Egyptiin 4000 miehen armeijan, löytää Aleksandriasta 4000 puutarhaa, 4000 kylpylää, 40.000 juutalaista ja 400 kuninkaiden huvittelupaikkaa, kuuntelee Johannes Filoponoksen pyynnön ja kirjoittaa tästä kaikesta kalifille Medinaan, niin lähdekriittinen tutkija voi vain todeta että kertomus perustuu kahteen siinä määrin tyypilliseen arabiankielisen historiankirjoituksen topokseen, että niillä on vaikea nähdä mitään totuusarvoa. "
http://www.tsv.fi/ttapaht/015/ohrnberg.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
...että joidenkin tämän palstan uskonsankarien hellimä myytti siitä, että arabit olisivat tuhonneet Aleksandrian kirjaston, ei voi pitää paikkaansa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kristityt olivat jo tuhonneet systemaattisesti sen viimeiset rippeet.
"Kun keisari Theodosius I oli vuonna 391 antanut käskyn lopettaa kaikki pakanalliset instituutiot, Aleksandrian patriarkka Theofilos määräsi Sarapieionin tuhottavaksi.
Yhteenvetona kaikesta tästä voimme todeta, että 400-luvulle ehdittäessä ei ptolemaiosten perustamasta Aleksandrian kirjastosta ollut kuin muisto jäljellä. Päätelmää tukevat kaupunkiin saapuneiden matkamiesten (mm. kirkkoisä Orosius) pettyneet maininnat siitä, ettei kaupungissa enää ollut mainittavia kirjakokoelmia." *)
Myyttien sisällyttäminen historiankirjoitukseen oli toki varsinkin 400-luvulta eteenpäin hyvin yleinen tapan - niin islamilaisessa kuin kristillisessäkin historiankirjoituksessa.
*) Aleksandrian kirjasto eli Mouseionin yliopiston kirjasto tuhoutui suurelta osin useita kertoja eri sisällissodissa, mm. keisari Lucius Domitius Aurelianuksen (eli n. 215 - 275) aikaisessa Rooman imperiumin sisällissodassa. Sen viimeiset merkittävät jäänteet eli Sarapeionin tytärkirjaston polttivat uskonkiihkoiset kristityt v. 391.
Museionin ainoan ja tuhanteen viiteensataan vuoteen myös länsimaiden viimeisen naisprofessorin joukkoraiskasivat ja repivät kappaleiksi samaten innostuneet kristityt v. 415. Samalla tietenkin tuhottiin innokkaasti pienhempiä käsikirjastoja.
Vuonna 529 (keisari Justinianuksen aikana) filosofian opetus kiellettiin ja yliopistot lakkautettiin kristillisessä maailmassa.
Sen vähän, mitä kirjastoista mahdollisesti oli vielä jäljellä, hävittivät persialaiset (jotka tuolloin olivat zarathustralaisia - eivät siis muslimeja) valloittaessaan Aleksandrian lyhyehköksi aikaa v. 616. Kun arabit valloittivat vuorostaan Aleksandrian, juuri mitään poltettavaa ei enää ollut.
Antiikin filosofiaa ja sen varaan rakentuvaa varsinaista korkeampaa tutkimusta säilyi muslimimaailmassa läpi keskiajan, kunnes yliopistoja alettiin uudestaan perustaa 1000-luvun jälkeen kristilliseen Eurooppaan.