Tänään on taas "heikko" päivä. Kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta tulee syyllinen olo.Päivä ei ole vielä lähellekään ohi, mutta jo ties kuinka monesta asiasta olen ehtinyt murehtimaan. Aamulla vanhempia lapsia hoitoon viedessä pohdin, lienenkö huono äiti kun näen parhaaksi antaa 5 ja 6-vuotiaiden tyttöjen olla tarhassa jossa viihtyvät hyvin ja saavat virikkeitä, samalla kun itse hoidan 2kk poikaa kotona. Kaupassa käydessä pohdin olisiko nämäkin ostokset tulleet halvemmiksi jossain muualla, ja olisikohan tuota voinut ostaa jotain kevyempää tai terveellisempää. Päivällä pojan nukkuessa olisi aikaa vaikka jumpata, pääsisi eroon tuosta vatsakummusta. Mutta kun ei jaksa. Siitä sitten tulee kelvoton olo, pitäisihän sitä jo olla pienempi maha, johan tässä olisi ollut aikaa jumpata.. Oi, kaapissa oli suklaadominoita, otanpa pari. Voi helv.. ne kyllä jämähtää ihan taatusti tuohon jo muutenkin (muka) liian isoon vatsakumpuun jatkeeksi.Ja kappas, ikkunat ovat enemmän harmaat kuin läpinäkyvät.. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kuulostaa todella neuroottiselta näin kun tätä lukee, mutta joskus näitä tällaisia päiviä tulee. Pitäisi ja pitäisi ja.. Onko muilla samaa?
Syyllisyydentunteista
Viuhti
7561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aamusta iltaan. Onkohan tämä nyt sitä normiäitiyttä, pysyvä syyllisyydentunne josta ei pääse koskaan eroon?
***
Olen joskus naureskellut et ilmeisesti viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi tulee ulos maailmaan, naisessa kytkeytyy jokin "syyllisyydentuntonappi" pohjaan.:)
sen kytkimen virtalähteen kun löytäisin, repisin sen pois. Mitä hyötyä kenellekään on jatkuvasta syyllisyydestä??
***
Minulla ainakin on just tuollasta. Poika on nyt 11kk ikäinen, valvottanut öisin koko elämänsä ajan ja mä olen rättiväsynyt. Väsyneenä tulee tollaisia asioita pohdittua. Sitä elinpiiri kapenee kun jää kotiin ja on väsyny muutenkin, niin ja hormoonit heittelee. Ja vaikka itse elää tosi täydellistä elämää, niin jo saunakaljastakin tuntee syyllisyyttä, hassua.
harvinainenkin tapaus mutta ilmeisesti näin ei ole.. huh, helpotti kuulla että muillakin samoja syyllisyydentunteita ties mistä. Mulle tulee myös siitä helposti syyllinen olo jos vaikka menen päiväksi lapsen kanssa johki kaverille kylään ja mietin et olisko pitäny jäädä kotiin tekee sitä ja tätä.. ja kärsiiköhän se lapsi nyt siitä kun huomioin ja juttelen kaverilleni kokoajan enkä viihdytä lasta niin paljon kun kotona kahdestaan ollessamme.. ihan hullua mut niin se on.. inhottava olo vaan kun kokoajan syyllisyyden tunne kalvaa takaraivossa
Ihanaa lukea viestisi. En ole yksin. Jiihaa!!!! Oikeasti vatsakumpuni on kuin olisin uudestaan raskaana ja ne keksit kaapista häviää liian helposti...pitäisi jumpata, pitäisi lähteä kävelylle pitäisi ja pitäisi vaan se oma aivokoppani ei vielä ole oikeasti sisäistänyt tuota asiaa ja jää tekemättä. Nyt on muksu nukkumassa ja hehehhe juuri ajattelin ikkunoiden pesua mutta jämähdin tähän netin ääreen ja seuraavaksi mietin päiväunia jos vaikka ensi yönä vanhempi neiti taas pitää meitä hereillä (mikä tekosyy...). Uskon kyllä vakaasti että tulee se aika kun taas jaksan oikeasti tehdä itseni eteen jotain enkä aina laita perhettä etusijalle niinkuin tähän saakka (sekin on tekosyy, itselle kun oikeasti voi sitä aikaa löytää, mutta kun en viitsi niin en viitsi.) Ja ne vaatteet alkaa kiristää enkä viitsi käydä kaupassa ostamassa uusia kun uskon että tästä vielä tuon mahan saan pois...joten kaappini todella surkeassa kunnossa ja aina poden tuskaa kun jonnekin pitäisi jotenkin pukeutua... hohohohijaa...tunnen itseni surkimukseksi ja kerjään mieheltäni kehuja...
-Ikkunat pitäis pestä
-Pitäis käydä kävelemässä että lähtis läskit
-Ei pitäis syödä näitä suklaapatukoita
-pitäis mennä jumppaan
-Pitäis pestä lattiat
-Pitäis pestä vessa
-Pitäis käyttää kissaa ulkona
-Pitäis ostaa uusia vaatteita(mut minäkin kyllä laihdun ja saan kummun pois, poika nyt 7kk)
-Pitäis nähdä kavereita ja mennä vaikka kahville
-Pitäis pakata muuttoa varten
-Pitäis siivota vaatehuone
-Pitäis viikata vaatevuori olohuoneen tuolilta
-Pitäis kattoo talvivaatteet pois naulakosta
Ja kuitenkin päätin istua sohvalla hetken..ja ku oikeesti olen väsynyt ja poikki ja minulla on oikeus hengähtää..niin silti kauhea syyllisyys painaa..ja varsinkin sitten kun muksu herää päikkäreiltä ja mä en tehnyt mitään sillä välin:/