Nimimerkki Tette on paljastanut outoja tarinoita Kotimaa-lehden yleisönosastossa:
”MITÄÄ TV-KIELTOA EI OLE! Ja suviseurois ei sellaista päätettä että tv ostetaan uskovaisiin koteihin. Huuhaa juttua koko juttu! - - Esim.koulussa on asiallista katsoa tv:tä tai videota jos se on opetuksellinen,sillä elokuvista tulisi vain paha mieli. Koita nyt ymmärtää!”
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_connector&cid=1&Itemid=61&t=273
Onko siis suviseuroissa sellaistakin päätetty, että televisio OSTETAAN uskovaisiin koteihin? Onko joku kuullut tällaisesta? Tette kuitenkiin myös väittää, että tämä on "huuhaa koko juttu"! :-)
Tässä saattaa tulla "vain paha mieli" vaikkei sitä elokuvaa katsoisi.
”MITÄÄ TV-KIELTOA EI OLE! Ja suviseurois ei sellaista päätettä että tv ostetaan uskovaisiin koteihin. Huuhaa juttua koko juttu! - - Esim.koulussa on asiallista katsoa tv:tä tai videota jos se on opetuksellinen,sillä elokuvista tulisi vain paha mieli. Koita nyt ymmärtää!”
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_connector&cid=1&Itemid=61&t=273
Onko siis suviseuroissa sellaistakin päätetty, että televisio OSTETAAN uskovaisiin koteihin? Onko joku kuullut tällaisesta? Tette kuitenkiin myös väittää, että tämä on "huuhaa koko juttu"! :-)
Tässä saattaa tulla "vain paha mieli" vaikkei sitä elokuvaa katsoisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyky-nuoret uskovaiset ei vaan tunne telkkarin kieltopäätöksien syntyä. Kuten tää Tette, useimmat vl-nuoret tyypit luulevat, että TV-kielto on ihan Raamattuun kirjoitettu.
Tää tietämättömyys taas johtauu siitä, että ei koskaan edes pälkähdä päähän kysellä asioiden perään...
haloo, nyt eletään vuotta 2007. Netti on keksitty. Eikä sitä oo kielletty missään kokouksessa!!
Kuinka hedelmäpeli on syntisempi kuin internetti kaikkine rivouksineen?
Joku feikki-Tette provoilee jo Kotimaan nettipalstallakin. "Tette" ei ole oikeasti vl.
TV-kieltopäätös lähti konkreettisesti liikkeelle siitä, kun kaksi SRK:n maallikkosaarnaajaa (EH ja LH) oli käynyt Amerikassa saarnamatkalla vuonna 1962 ja nähnyt siellä kodeissa sikäläistä kaupallista ja viihteellistä tv-ohjelmaa. Amerikassahan ei ole meidän YLEn tapaista sivistys- ja informointitavoitteista julkisesti omistettua yleisradioyhtiötä.
Ja siihen aikaan Suomessa televisiotekniikkaa vasta harjoiteltiin ja varsinaista ohjelmistoa oli vasta vähän.
Puhujista LH kirjoitti televisiovastaisen kirjoituksen Päivämieheen. Tämän jälkeen asia nostettiin esille vuonna 1962 Keski-Suomen seurakuntapäivillä. Seuraavana kesänä asia tuotiin Ylivieskan vuosikokoukseen.
Päätös oli paikalla jo itse asiassa kirjoitettu, sillä tiedotteet ehdottomasta kiellosta olivat valmiina jo ennen kokousta, jossa vuosikokousedustajien oli asiasta määrä päättää. Vaikka eräät vuosikokousedustajat epäröivät asiassa, kielteinen päätös ajettiin kokouksen päätökseksi. Asiaa koskeva alustus ohjaili ankaraan kieltoon eikä muusta voinut keskustellakaan. Kukaan rauhanyhdistysten edustajista ei siinä uskaltanut kritisoida julkisesti eikä tehdä vastaehdotusta.
Tunnettu SRK:n lähetyspuhuja ja pappi Kullervo Hulkko piti tehtyä päätöstä pahana erehdyksenä. Hän vertasi sitä 20-30-lukujen radiokieltoon. Mutta Hulkko itse kuoli 60-luvun puolivälissä ja muut Hulkon tapaiset teologit joutuivat SRK:n puhdistuksissa herätysliikkeen ulkopuolelle, ns. pappishajaannuksen yhteydessä.
Vanhoillislestadiolaisuudesta hävisi yli 25 vuodeksi teologinen ymmärrys ja liike jäi maanviljelijä-maallikkosaarnaajien johtoon.
Ja maallikot panivat tuulemaan. Alle kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa otti televisioasian uudelleen esille. Jotkut uskovaiset olivat ilmeisesti kiellosta huolimatta hankkineet television.
Asiaan päätettiin tarttua vieläkin tiukemmin. Vuosikokous päätti, että television hankkineita uskovaisia oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin "pakanoina ja publikaaneina".
Elettiin armottomia hoitokokousten aikoja, ja HS määräsi tahdin. Niinpä televisio otettiin vielä kolmannenkin kerran SRK:n vuosikokouksen esityslistalle. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Tästä SRK:n silloinen pääsihteeri Voitto Savela julkaisi ohjeistuksen Päivämiehen pääkirjoituksessa.
Hän tähdensi, että television hankkinutta uskovaista tulee käsitellä kahdella tavalla käsitellä. Hänet tulee 1) erottaa rauhanyhdistyksen jäsenyydestä, ja 2) katsoa uskostaan luopuneeksi, eli lakata tervehtimästä sekä pitää pakanana ja publikaanina.
Ja näköradio on kielletty? Esikoiset ovat asiassa johdonmukaisempia, sillä näköradion (tv) lisäksi myös tavallinen radio on synti. Mikä tavallisesta radiosta tekee synnittömän? Vastaa ämmä, kun kaiken tiedät!
SRK:n tv-kielto tarjoaa helpon mahdollisuuden kontrolloida uskovaisten uskollisuutta SRK:n perinnäissäännöille. Ja erotella pyhät pahoista "jo tässä ajassa".
Eri asia on, mitä tekemistä vl-perinnäissäännöillä on sielunautuuden kanssa.
Jeesuksen opetuksen mukaan perinnäissääntöjen vaatimuksilla kumotaan Jumalan Sana. (Mark.7: 13, 18-27.)
Tunnetulla lestadiolaisella tutkijalla, FT Mauri Kinnusella on kirjoituksessaan sama näkemys.
"- Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta."
Lähde:
Kaleva 1.10.2006
Kinnunen, Mauri:
Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden - Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet.
M. Kinnunen on Kalevaan näköjään kirjoittanut mustaa valkoisella, että SRK teki TV-kieltopäätöksen vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Nyt ei sen osalta ole nuoremmallakaan vl-polvella epäselvyyttä.
paljon tiedä. Kaikkeen uuteen on tottakai meillä jokaisella vähän ennakkoasenteita. Jos ajatellaan radiota aikanaan. Jos vaikka sen näki jossain talossa ensimmäistä kertaa ja sieltä soitatettiin jotain hurjaa humppaa isolla äänellä, niin kyllä siitä saa silloin eri käsityksen, jos sieltä olisi kuullut vaikka päivän tärkeitä uutisia. Samoin TV: Minkälaisen ensikosketuksen siitä saa. Varmaan tulee monia tosi hyviä ohjelmia. Jotenkin minäkin sain siitä kuitenkin sellaisen viihteellisen kuvan. Joskus lapsena naapurissa katseltiin ja sieltä tuli jokin murhajuttu, niin mulle tuli paniikki.Lähinnä TV, netti yms. ovat ajanriistäjiä ja hiukan ne ihmisiä orjuuttaa aikatauluihin. Meillä lapset ovat aina katselleet lasten videoita. ja minusta on tuntunut, että liikunta raittiissa ilmassa olisi niille parempi vaihtoehto.On pitänyt patistaa pois videoitten ääreltä.Minusta netistä voi lukea ja joskus netti-tv.stä katsella ajankohtaisimmat uutiset. Minulle riittää. En haluaisi enempää sitovia laitteita.näin vanhempana ihmisenä haluaisi poiketa useammin vaikka kyläilemässä ja vaihtaa ihan livenä ajatuksia.
Lue hyvä Tette rukka tästä ketjusta historialliset faktat TV-kieltoasian vaiheista!
Olen itse pitemmän aikaa miettinyt samaa asiaa kuin Tettekin. Terveisiä vaan Tette sulle!
Tosiasiahan on, että Raamatusta ei löydy perusteita television syntinä pitämiselle.
Televisio-ohjelmissahan on huonoja ja hyviä, sisältö siinä ratkaisee.
Ei se millaisella teknologialla ohjelmia välitetään ihmisille. Eikä se onko televisio kotona, koulussa vai huoltoasemalla.
Toiset katselevat ohjelmia analogisesta tv-vastaanottimesta, toiset seuraavat Internetin kautta erilaisia ohjelmia.
Ei pidä häpäistä Jumalan sanaa pitämällä toisenlaista teknologiaa tai fyysistä hhuonetta (koti, koulu, huoltoasema) muka syntinä ja toisenlaista taas sopivana Jumalan lapselle.
Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki kotiopettajana, ja sen varassa hän tekee henkilökohtaisesti valintansa. Televisio-ohjelmien valinta kuuluu näihin itse valittaviin asioihin. - Näin aikuisilla, lapsien tv-katselu on luonnollisesti vanhempien vastuulla ja vaatii aikuisten läsnäoloa.
Mihinkä on nuoren puhujaveljen kuuliaisuus seurakunnan yhteisiä päätöksiä kohtaan hukkunut?
Kirjoitat:
"Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki kotiopettajana, ja sen varassa hän tekee henkilökohtaisesti valintansa."
Se on sielujen vihollinen, joka ohjaa tekemään omat ratkaisut ohi yhteisen seurakunnan päätöksen. Ne päätökset on Pyhältä Hengeltä kirkastettu, ei niitä kannata ylönkatsoa.