Masennus alkoi viime kesänä kun tyttöystävä jätti. Siinä sitten ryvin itsesäälissä pirun kauan kun ei ketään "ystävistäni" kiinnostanut suruni. Sen sijaan sain lokaa niskaani kun he kertoivat kaikki luottamukselliset asiat eteenpäin ja haukkuivat minua siihen päälle vielä.
Nämä niin kutsutut ystäväni pettivät luottamukseni ja jopa nauttivat siitä. Muutenkin alistaminen oli rankkaa. Esimerkiksi jos menin duunipaikalla puhumaan jollekkin toiselle he haukkuivat että olen huomionkipeä.
Voin kuulostaa tekopyhältä mutta kyllä, he ovat sellaisia jotka eivät ajattele ketään muuta kuin itseään ja minua kiusaamalla huomasivat saavansa siitä mielihyvää. Käyttivät heikkoa hetkeäni hyväkseen.
Epäilen oikeasti ainakin yhtä heistä narsistiksi, sillä he eivät osoittaneet minkäänlaista myötätuntoa minua kohtaan. Niin, jätettynä ja petettynä kärsin koko helvetin pimeän masentavan talven, ilman ketään kelle puhua tai ilman ketään joka kehuisi minua yms.
Aloitin terapian jokin aika sitten ja siellä tajusin erään asian: kaverini ovat kohdelleet minua sanoinkuvaamattoman huonolla tavalla jota en voi koskaan heille antaa anteeksi. Siitä viikon kuluttua löin välit poikki heidän kanssaan. He eivät edes tajua mitä ovat tehneet, vihoissaan vaan duunipaikalla tönivät ohittaessaan.
Nyt minulla ei ole ketään, mutta olen päättänyt nousta tästä paskasta. Ja se päätös pitää, vaikka tiedän ettei tästä päästä vain napsauttamalla sormia ja se on siinä.
Mutta tiedän että tulevaisuudella on tarjottavaa jos vain jaksan yrittää ja taistella päivästä toiseen.
Onneksi voin puhua terapeutilleni nykyään.
Sanon vain kaikille masentuneille että luottakaa itseenne ja koittakaa tehdä jotain, edes pientä päivittäistä askaretta ja siitä vähitellen eteenpäin. Vaikka paskaa mielialaa tulee niin itsemurha ei ole ratkaisu. Luottakaa itseenne! Hyvää kevättä.
Nämä niin kutsutut ystäväni pettivät luottamukseni ja jopa nauttivat siitä. Muutenkin alistaminen oli rankkaa. Esimerkiksi jos menin duunipaikalla puhumaan jollekkin toiselle he haukkuivat että olen huomionkipeä.
Voin kuulostaa tekopyhältä mutta kyllä, he ovat sellaisia jotka eivät ajattele ketään muuta kuin itseään ja minua kiusaamalla huomasivat saavansa siitä mielihyvää. Käyttivät heikkoa hetkeäni hyväkseen.
Epäilen oikeasti ainakin yhtä heistä narsistiksi, sillä he eivät osoittaneet minkäänlaista myötätuntoa minua kohtaan. Niin, jätettynä ja petettynä kärsin koko helvetin pimeän masentavan talven, ilman ketään kelle puhua tai ilman ketään joka kehuisi minua yms.
Aloitin terapian jokin aika sitten ja siellä tajusin erään asian: kaverini ovat kohdelleet minua sanoinkuvaamattoman huonolla tavalla jota en voi koskaan heille antaa anteeksi. Siitä viikon kuluttua löin välit poikki heidän kanssaan. He eivät edes tajua mitä ovat tehneet, vihoissaan vaan duunipaikalla tönivät ohittaessaan.
Nyt minulla ei ole ketään, mutta olen päättänyt nousta tästä paskasta. Ja se päätös pitää, vaikka tiedän ettei tästä päästä vain napsauttamalla sormia ja se on siinä.
Mutta tiedän että tulevaisuudella on tarjottavaa jos vain jaksan yrittää ja taistella päivästä toiseen.
Onneksi voin puhua terapeutilleni nykyään.
Sanon vain kaikille masentuneille että luottakaa itseenne ja koittakaa tehdä jotain, edes pientä päivittäistä askaretta ja siitä vähitellen eteenpäin. Vaikka paskaa mielialaa tulee niin itsemurha ei ole ratkaisu. Luottakaa itseenne! Hyvää kevättä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Wow! toi on paras asenne mitä suomalaiselt nähny! mut hei vitut sä sit mikää masentunu oot, sulle vaa kävi sama ku mulle: paska zägä. vitun paska zägä ku tunnet ihan paskaa lössii. älä ikinä sekaannu masennuslääkkeisii ja pidä toi kunno asenne! BIG UP! jäbä o vitu kovis jos händläät ton tilanteen
Mulla on kanssa sama ongelma, tuntuu että kaverit ja ihmiset yleensäkin kohtelee huonosti. Liittyy varmaan masennukseen, kun sillon ei henkisesti niin vahva ole. Voisko masennuksessa olla vielä vähän enemmän huonoja puolia? ...
Masennus on sellanen tauti, että siinä testataan oikeat ystävät. Sinulla ei ollut sellaisia. Ylipäätään sairastuminen oli se sitten mihin tahansa kertoo ketkä ovat oikeita ystäviäsi. Älä huoli, löydät kyllä vielä arvoisiasi ystäviä. Tällä hetkellä riittää kun tukeudut sukuun jos olet hyvissä väleissä sekä terapeuttiin. Kyllä sinä nouset sieltä suosta vielä.
Itseäni on auttanut pahimman yksinäisyyden ja masiksen keskellä sukulaiset, ei tarvitse masennuksesta puhua mutta muuten kun vaihtaa kuulumisia, jos on joku joka kuuntelee, oikeasti, niin sekin auttaa. Olen myös tehnyt kaikenlaisia päivittäisiä listoja siitä mistä olen kiitollinen tai mikä tänään ilahdutti. Pikkuhiljaa elämässä löytää taas niitä asioita, joiden vuoksi kannattaa elää. Ehkä itselläni se kantavin voima on siskoni. Kumpa joskus voisin maksaa huolenpidon takaisin jollain tavalla.
Tsemppiä sinulle ap, hyvällä tiellä olet kun olet ottanut tuon kavereiden hylkäämisen voitoksi kääntämiseksi. Näytä niille! :)