homman nimi on tämä.. Seurustelin naisen kanssa ollessani armeijassa ja yllätys yllätys hän kävi vieraissa työpaikan pikkujouluissa ja sain tästä tietää ja suhde poikki.. Homma ok... No meni pari kk ja löysin itseni tämän saman naisen luota keskustelemassa anteeksi antamisesta ja näin päin pois... seurustelua jatkui noin vuoden verran ja koin aina silloin tällöin ahdistusta hänen teoistaan johtuen eli olin valehdellut itselleni antaneeni hänelle tuo anteeksi ja päätin erota hänestä, mutta nyt sitten kävi tällainen iloinen asia että hän on minulle raskaan ja olen onnellinen tuleva isä vaikka sitä alussa aika jyrkästi vastustin... Kysymys onkin nyt siitä että kun kuiteskin rakastan tätä neitoa enemmän kuin ketään aikaisemmin, mutta luottoa ei löydy juuri ollenkaan... mitä tehdä? Lapsi ei ole mikään syy palata yhteen minun mielestä tiedän sen omasta lapsuudestani ja voin kertoa että herkkua taas ei ole elää kun ei ole tasapainoista perhettä ympärillä!! Tällä hetkellä elän kokonaan toisessa kaupungissa.... junnaan tässä tilanteessa edestakaisin että mitä tehdä?!? Muuttaako yhteen vai takaisin samaan kaupunkiin vai mitäkö? Tämä koko tilanne on saanut aivan tolaltaan allekirjoittaneen ja jos löytyy samanlaista kohtaloa jakavia niin kommentteja otetaan avoimesti vastaan!!
Naisen tavoitteet?!?
-Turhautunut-
111095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vielä, katsos maailma ei KOSKAAN anna takuita, ei silloinkaan kun kaikki tuntuisi olevan kohdallaan.
Silloin vain tippuu korkeammalta. Teillä on itse-asiassa kaikki avaimet onneen, anna palaa.
SILLOIN KUN ONNI ON, SE KANNTATTAA ELÄÄ TÄYSILLÄ, ei antaa jonkun inhimillisen erheen tuhota sitä.
Meillä myös tiemme erkanivat, mutta olisin halunnut kuitenkin palata yhteen. Hyvin vaikeaa oli sitoutua kehenkään, kun se entinen oli jatkuvasti mielessä. Toisia naisia kohtaan ei ollut minkäänlaisia tunteita. Vuosia sen jälkeen kun tunsi taas oikeasti rakastuneensa oli kuitenkin hirmuisen epäluuloinen sitäkin kohtaan ja jos aiemmista suhteista tuli juttua, niin siitä tunsi mustasukkaisuutta.
Pitää ajatella kuitenkin että aloititte kaiken uudelta pöydältä ja puhua siitä uskollisuuden merkityksestä uudessa tilanteessa. Teidän suhteelle on ihan erilainen lähtökohta kun on lapsi tulossa. Kun vaan sinnittelee yhdessä, eikä perusta yhdessäoloa pelkästään intohimojen varaan vaan yhteisiä harrastuksia peliin, niin kyllä se elämä rupeaa loistamaan ja kiiltäviä kiskoja pitkin jyskyttää eteenpäin kuin pikkuinen veturi. Se vaan että yhteisiä harrastuksia ja intressejä pitää olla muitakin kuin vaan toisenne. Siinä on onnen avaimet ja ajanmyötä kaikki typeryydet on unohdettu.
Vakava keskustelu naisesi kanssa paikallaan. Uskon, että nainen rakastaa sinua ja jos ei ole tapana pettää, niin eiköhän opetuksen ole saanut ja ei tee sitä enää. Sinä naisesi parhaiten tunnet, onko hän sellaista sorttia, että menisi pettäjän tielle uudestaan.
Minä petin puolisoani ja se oli puhdas vahinko kännissä ja kadun sitä syvästi. Meillä oli silloin suhteessa heikko hetki. Ikinä en tekisi enää niin.
Syyllisyyden taakka seuraa minua, mutta puolisoni ei tiedä sitä.
siihen tyttöystävääsi ja keskityt tulevaan lapseen ja turvallisen perheen rakentamiseen. Jos tyttöystäväsi on aidosti pahoillaan tapahtuneesta eikä teon ole aikomus toistua on sinun vaan yritettävä unohtaa tuo tapahtunut. Ja jos se tuntuu kovin vaikealta, niin käykääpä yhdessä juttelemassa jonkun ulkopuolisen kanssa. Tässä elämässä kun sattuu kaikenlaista... Ja joskus asiat on vaan pyrittävä laitamaan tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Ja se, että kerran on erehtynyt pettämään, ei todellakaan tarkoita, että sellainen käytös tulisi jatkumaan.
Asiat kuntoon omassa päässä ja sitten pesää rakentamaan ja nauttimaan pienokaisen odotuksesta=)
arki elämään se pettäminen. Aikanaan jouduin peteyksi, erottiin vähäksi aikaa ja palattiin yhteen. Minun tarinassa minä olin raskaanan ja yllätys ylläyts mies hairahti.
Rakkautta oli paljon vaan ei luottamusta. Yritettiin asua yhdessä ja olla vaan minun puolelta se ei onnistunut vaikka kuinka yritin. Ei se onnistu jos ei voi 100% luottaa toisen. Ei auta että toinen vakuuttelee että ei enää petä ym. vaikka asian yrittää unohtaa niin mielessä se kummittelee kuitenkin. Ei suhde ole enää samanlainen pettämisen jälkeen. Itseään siinä vaan rääkkää jos pettäjän kanssa kimppaan palaa.
No Mietippä että voisitko aloittaa uuden suhteen? Eli jos rakastat tätä naista niin voipi olla aika vaikea seurustella toisen naisen kanssa.
Varo ettet jää junnaamaan ja kelaamaan liian pitkään. Ei tämä lapsesi äiti varmaan loputtomasti odota.
Kyllä mä varmaan palaisin takaisin (kipinkapin) mutta vähän vaikea se tietysti on tietää että mitä sä tunnet.
¨
Eli niin tai näin niin ratkaisu on tehtävä.
Elä tätä päivää, katse kohti tulevaisuutta, älä enää vanhoja muistele. Nainen mokasi, niin voi käydä elämässä...se ei tarkoita sitä että se toistuisi. Ehkä tunteet olivat hänellä silloin erilaiset sinua kohtaan kuin tänä päivänä? Tunteiden vahvistuessa sitoutuminen toiseen on aivan eri tasolla kuin silloin kun suhteessa on epävarmuustekijöitä. Mielestäni loputtomasti ei toisen virhettä pidä miettiä,(jokainen tekee virheitä, ne vain voivat olla erilaisia...), rakentakaa yhteistä elämää yhdessä huolehtien lapsesta ja toisistanne. Ottakaa tavaksi keskustella kaikista asioista mm.tunteista, toiveista,ajatuksista avoimesti ja mahdollisimman rakentavasti ja huolehtikaa että saatte kahdenkeskistäkin aikaa sittenkin kun vauva on syntynyt. Asioilla on tapana järjestyä. Ja lapsi tarvitsee isää enemmän kuin uskotkaan. Hoida se homma kunnialla; paljon se ottaa mutta vielä enmmän se antaa! Hyvää jatkoa teille!
ihmetyttää nämä kirjoitukset kun neuvotaan että "yritä nyt vaan luottaa ja unohtaa ym". Ei ole tainneet nämä ihmiset tuntea miltä petetyksi tuleminen tuntuu. Ei sitä niin vaan voi olla että " no eihän tässä mitään" jatketaan vaan entiseen malliin. Ei siinä ole paluuta entiseen jos oma rakas, elämänkumppani ja uskottu, pudottaa pommin ja kertoo löytäneensä hetken hurmaa muualta. jos suhteessa ei ole luottamusta niin mitä sitten, mihin se sitten perustuu. Ja mitä se kertoo sille pettäjälle että vähän itketään ja sitten annetaan anteeksi... " no vähän vituttaa vaan ei se nyt mitään", hoh hoijaa... Kyllähän se pettäjä varmasti on oikeasti pahoillaan tapahtuneesta vaan ei se sitä asiaa enää paljon auta. Ei se suhde toimi vaan siksi että on lapsi. Ja isähän sinä lapselle olet vaikka et tämän naisen kanssa yhdessä eläiskään. Voit osallistua ja olla läsnä lapsen elämässä ja olla hyvä isä. En nyt tarkoita olla liian jyrkkä tässä asissa vaikka kirjoitus voi siltä vaikuttaa. Kaikkihan toivovat että perheet voisivat olla ja elää yhdessä. Jos sinusta tuntuu että voisit rakentaa vielä tulevaisuutta ja varsinkin oppia luottamaan uudelleen niin tietenkin kannattaa yrittää. Kuuntele nyt sisimpääsi ja mieti ihan yksinäsi mikä ratkaisu on oikea.
Uskottomuudesta voi myös selvitä ja jatkaa yhteistä taivalta virheestä viisastuneena. Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa suhteensa tulevaisuuden suhteen.
Älkää antako yhteen virheeseen suhteen kaatua. Nuorena saattaa valita joskus väärin, mutta sen pitäisi olla kasvun paikka. Naisesi on erehtyväinen ihminen niin kuin sinäkin. Nyt jättämällä lapsesi ja naisesi asia jää käsittelemättä. Et kuitenkaan koskaan tule pääsemään lapsestasi ja lapsesi äidistä lopullisesti eroon, senkin takia kannattaisi yrittää.
Teillä on mahdollisuus eheytyä ihmisinä ja pariskuntana, jos annatte molemmat toisillenne ja itsellenne mahdollisuuden kasvuun ja sitoudutte toisiinne. Tästä elämässä on kyse. Ei siitä, että leppymättöminä kannetaan kaunaa ja haudotaan kostoa.
Pariterapia vois auttaa, jos ei itsellänne ole kykyä käsitellä asiaa rakentavasti.
jättämään toinen heti ekasta virheestä, katsomatta omaan peiliin mikä on mahd.ongelmat esim. pettämisen voinut aiheuttaa.
Liian helposti luovutetaan ja siirrytään seuraavaan suhteeseen, missä vastassa usein samat ongelmat ennemmin tai myöhemmin, jotka aikanaan jätetty käsittelemättä...sinun kannanottosi oli oikein hyvä.