Nousen tuolista, menen toiseen huoneeseen, enkä muista mitä menin hakemaan.
Pitkä muisti toimii hämmästyttävästi.
Muistan, että Samin eka hoitopaikan täti ompeli hänelle merimiespuvun hattuineen kuvausta varten.
Kiva valokuva Samista, joka on nyt yli 17 v.
Äitinsä ei muistanut koko juttua
Pitkä muisti toimii hämmästyttävästi.
Muistan, että Samin eka hoitopaikan täti ompeli hänelle merimiespuvun hattuineen kuvausta varten.
Kiva valokuva Samista, joka on nyt yli 17 v.
Äitinsä ei muistanut koko juttua
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuolla tavoin jo nuoruudessakin. Kun lähtee jotain hakemaan ja alkaa jo ajatella muuta asiaa, saattaa unohtaa edellisen. Minulla on toiminut silloin ja nytkin se, että menen takaisin siihen paikkaan, josta läksin ja kummasti se asia taas tulee mieleen!
Noin se menee, aina ei muista,
mitä piti sanoa, jos hetken odottaa, tv ohjelman loppuun tai muuten sopivaa aikaa.
Mutta taasen pian muistaa, mutta ne ovat niitä turhia asioita.
Muistaa sitä paljon nuoruudesta ja lapsista.
Parasta oli kolmen, 1,3 ja 2,6 vuoden ikäisten kovat painit,
Ei enää mitenkään uskaltaisi antaa heidän istua toisensa päällä,
töniä kumoon, eikä mitään senkaltaista.
Tarkemmin ajattelen, on paljon vuosiakin, joilta ei muista mitään,
mitä on tehnyt,
esim.
en osaa sanoa mitään elämästäni 9-11v vuosiltakaan,
silloin ei varmaan ole tapahtunut mitään erikoista.
Sen muistan hyvin,
kun ennen kouluun menoa opettelin ajamaan aikuisten polkupyörällä ja muutama päivä meni kaatuillessa.
unohtua.Nolottaa kun pitäs esim. joltain äidiltä kysyä lapsesta niin ei tuu nimi mieleen.Toi on myös tuttua haku homma,varsinkin jos toinen kysyy välissä jotain varmaan unohtuu.Miks sitten nuoruudesta muistaa kaikki ikävätkin asiat,eiks ne vois uohtaa ekaks.
mutta tämä ei ole minullekaan tullut vain ikäkysymyksenä.Tätä samaa oli nuorenakin.Menen myös kuten eräs kirjoittaja kirjoitti samaan paikkaan mistä lähdin ja kelaan hetken,yleensä palautuu.
Muistan todella kuin eilisen päivän monta lapsuusajan tapahtumaa,nuoruudessa ja tässä iässäkin.Ehkä tämä ikä on kuitenkin niin toisenlainen siinä mielessä,että on paljon ikäänkuin samankaltaisia päiviä,nuoruudessa tapahtui muutaman vuotena niin paljon.
Olen kirjoittanut tapahtumista elämässäni n.10 vuotiaasta asti.Siksi monet ihmiset ovat muistissani nimeltä.
Opettelin aina kun olin pitämässä leirejä n.30 lle lapselletai nuorelle kaikkien nimet ulkoa siten,että eka kierroksen jälkeen muistin heidät nimeltä.Treenaamista kai vaatii....
Nimet erityisesti tahtoo unohtua. Ulkonäkö on kyllä mielessä, mutta nimi? Sekin löytyy, kun käyn aakkoset läpi. Sieltä se nimi yleensä löytyy jonkun kirjaimen kohdalla.
Lapsuudesta taas muistan lähes kaiken. Sitten tulee usvan peitossa olevia vuosia, mutta kyllä niistäkin jotain muistaa kun oikein pinnistää. Yleensä näitä unohtuneita juttuja ei kannata muistella.
Katselin lukulasejani joka paikasta,
löysin ne otsaltani.
Sitä se iso D teettää.
että olet selvännäkijä, ja puhut minusta:)
Etsin netistä tietoa dementiasta, ja löysin ikävän kohdan artikkelista. Siinä kuvattiin minun oireita, ja kerrottiin niiden olevan viite alkavasta Alzheimerin taudista!! ÄÄK!
Oire on se, että välillä häviää jonkun asian/tavaran nimi. Aloittaa puhumaan jollekin esim. televisiosta. Näkee samalla edessään sen TV-vastaanottimen, mutta EI MUISTA mikä hemmetti sen nimi olikaan! Selittää puhelimeen että no se sellainen mitä töllätään...mikä se nyt oikein on.....
Näitä on tapahtunut useaman kerran. Aika erikoisen outo tunne, kun näkee tavaran edessään, mutta ei löydä sille nimeä. Hmhm sentään.
Lyhytmuisti pätkii jatkuvasti ja juoksuttaa ees taas. Juoksentelen etsimässä rillejä ympäri kämppää, jotta näkisin lukea. Kun löydän ne jostain ja työnnän korvien taakse sankoja, osuu käteni johonkin. Joo, mitäs siinä onkaan? Kahdet rillit on jo otsalla. Kivaa. t. 61v.