Johdannoksi
Törmäsin netissä erääseen pitkään, hyvään kirjoitukseen. Kirjoittajan nimi ei valitettavasti käynyt ilmi. Kirjoituksessa esitetyt ajatukset olivat niin lähellä omiani, että ne inspiroivat minut tähän esitykseeni:
Mitä tarkoittaa nimi keskusta? Se halunnee viitata keskukseen, keskellä olemiseen, keskeiseen. Mikä on keskellä? Tavallisuus, pysyvyys, kontrolli, valvonta, valta. Keskusta tahtoo vahvistaa keskuksen valtaa, vallanpitäjien valtaa. Siksi se tahtoo päästä valtaan, vallanpitäjäksi. Se haluaa säilyttää kaiken ennallaan, ”sä koskaan et muuttua saa” – erään vanhan laulun säkeellä asian ilmaisten. Muuttumattomuuden vaatimus koskee ihmistä, elinkeinoja, kuntia, valtiota ja mielellään keskusta soisi sen koskevan koko maailmaakin, mutta siihen keskustankaan valta ei riitä.
Uudistajat, suunnannäyttäjät, ideoijat, ajattelijat eivät ole keskellä vaan laidoilla vetämässä kehityksen suuntaa jonnekin päin. Keskustalaiset haluavat estää tällaiset suunnanmuutokset. He haluavat estää vapautumisen. He haluavat luoda kansasta kuuliaista ja nöyrää massaa, joka ei turhia ajattele, mutta tottelee sitäkin innokkaammin. Onkin hupaisaa, että he täällä irvailevat sotilaiden tottelemisalttiudesta; se kun kuuluu sotilaille, mutta muiden kansalaisten ei tarvitsisi totella siten kuin keskusta omiltaan ja vähän muiltakin edellyttää.
Onko keskusta joskus luonut jotakin uutta? Löytyykö keskustan riveistä suuria neroja? Keksijöitä? Merkittäviä yhteiskuntafilosofeja? Idearikkaita suunnannäyttäjiä? Ehkä joitakin löytyy, mutta todennäköisesti vähemmän kuin systeemin laidalla olevista ryhmistä.
Ainakin yhden suuren johtajan maalaisliitto keskusta on tuottanut ja tukenut häntä ja keskustalaiset ihailevat häntä vieläkin yli kaiken. Mutta millainen oli tuo suuri johtaja? Idearikas suunnannäyttäjä? Näennäisesti sitäkin, mutta tosiasiassa hänelle näytettiin suuntaa toisaalta. Älykäs ja loistava puhuja? Kyllä oli, ja ne avut olivat tarpeen, jotta hän pääsi asemaansa ja pysyi siinä kauan. Mutta oliko se hyväksi maallemme – siitä ollaan yhä enemmän eri mieltä.
Keskustan tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi
Valta on keskustalle kaikki kaikessa. Valtaan on pyrittävä millä keinolla hyvänsä. Keskusta on ylipäätänsä olemassa vain vallan saavuttamiseksi johtajilleen. Suomettumisen vuosina keskustan johtajat liehittelivät kaikkein lipevimmin Neuvostoliiton edustajia saadakseen sitä kautta keinoja pitää kiinni omasta vallastaan. He loivat ikääntyneen keskustalaisen presidentin ympärille vallantavoittelijoiden ja liehittelijöiden hovin.
Keskustapoliitikoille kelpaavat likaisimmatkin keinot. Jotkut heistä uhraavat jopa kotimaansa, jos sitä kautta on odotettavissa valtaa. En puutu nyt Kekkoseen, jonka vallan perusteista me kaikki tiedämme paljon ja olenhan minäkin niistä kertonut. En puutu Väyryseenkään, enkä kehenkään yksityiseen poliitikkoon, vaan pysyttelen kokonaisuudessa.
Muistatteko, minkä puolueen poliitikot vaikenivat viimeiseen saakka Tshekkoslovakian miehityksen aikana 1968? Minkä puolueen poliitikot olivat ensimmäisinä kääntämässä takkiaan, kun Janajevin juntta yritti vallankaappausta Neuvostoliitossa elokuussa 1991? Sitä mukaa, kun tilanne Moskovassa sai uusia käänteitä, takit pyörivät näiden tyyppien päällä niin, etteivät he itsekään enää tienneet, kumpi on sisä- ja kumpi ulkopuoli. Keskustan poliitikkojahan ne olivat. Jopa kommunistiemme johtaja Aarne Saarinen tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen, mutta Kekkonen ja kepupoliitikot pysyttelivät hiljaa. Mistä se kertoo? Keskustalla ei ole muuta ideologiaa kuin vallantavoittelu hintaan mihin hyvänsä.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan aikaisempi toimitusjohtaja Jyrki Haikonen kerran kommentoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä keskustalaisia aatteita toteamalla, että 30-luvulla vaikuttaneen äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen, IKL:n, ajamien arvojen mukaisen aatemaailman perilliset eivät löydy nykyisin puoluekartalta oikealta vaan keskustasta. Hän kutsuu tyypillisiä keskustan kannattajia pelkääjiksi, jotka "tuntevat olevansa turvassa vain kieltojen ja järjestyksen yhteiskunnassa, jossa kaikesta rangaistaan ankarimman mukaan".
Keskustalainen lehdistö on puolueen tukena niin kovasanaisesti, että sen voisi sanoa olevan puoliavoimesti fasistinen. Viime aikoina poikkeusta on ruvennut tekemään Keskisuomalainen ja varsinkin sen päätoimittaja Laatikainen, joka on ilmaissut ihmeen rehellisiä mielipiteitä myös omistaan. Mutta yksi pääsky ei kesää tee. Kepun lehdillä on oma käsityksensä siitä, mitä kaikkea on sopivaa tehdä ja mitä ei. Niiden arkkivihollisia ovat vapaamielisemmät lehdet, jotka ymmärtävät jopa uussuomalaistenkin tilannetta. Tiukimmat keskustalaiset ovat yhtä armottomia vastustajilleen ja aiheetta vastustajikseen kokemilleenkin kuin esikuvansa natsit aikoinaan.
Epämääräinen käsite "turvallisuus" on keskustan keppihevonen. Silti esim. maan ulkoisen turvallisuuden suhteen keskusta on neuvoton. Puolueen johto ei ole päässyt vielä nousemaan pystyyn siitä syvästä kumarasta, johon pitkäaikainen toimiminen Neuvostoliiton nöyränä apulaisena sen painoi. Se ei rohkene sanoa muuta kuin jotain ympäripyöreää haluten mieluummin kieltää keskustelun asiasta. Jos se vielä joskus nousee ja viittaa kädellään länteen ja Natoon, keskustalaisten sankat joukot vyöryvät näytettyyn suuntaan heti.
Toinen kepun keppihevonen on yhtä epämääräinen ”alueellinen ja sosiaalinen tasapaino”. Maan alueellinen ja sosiaalinen tasapaino on monen keskustan kannattajan mielestä parhaassa balanssissa silloin, kun sen vankimmilla kannatusalueilla ja varsinkin ökyisännillä siellä on kaikkea vaikka kaupunkien työväestöllä ei olisi kattoa päänsä päällä. Onneksi puolue on tuossa asiassa sanonut enemmän kuin tehnyt.
Keskustan kannattajat antavat aina täyden tukensa kaikelle, mitä keskustan poliitikot keksivät sanoa ja tehdä. He myös näkevät puolueensa tekevän kaikkea sellaista hyvää, mitä se ei tee – kuten alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttamista – ja kaiken sen tekemän pahan he kääntävät muiden puolueiden syyksi. Nyt kai hallituksenkin huonot teot menevät demarien syyksi, vaikka eihän kepulainen kyllä pidättäydy puolueensa hallituskumppaninsakaan syyttelystä.
Puolueen ja sen lehdistön fasismisävytteiset mielipiteet saavat hyvän vastakaiun puolueen kannattajakunnassa – vai olisivatko nuo mielipiteet sieltä lähtöisinkin – mikä näkyy kepulaisten muita kielteisempänä suhtautumisena maahanmuuttajiin, vaikka kepulandiassa niitä on vähemmän kuin kepuvapaassa Suomessa. Lapualla se on ilmennyt viime aikoina törkeänä käyttäytymisenä – kotien ikkunoiden kivittämisenä, autojen polttamisena yms – venäläisiä ja virolaisia kohtaan, joita paikallinen teollisuus on värvännyt sinne työvoimapulansa vuoksi.
Kepulaisten suhtautuminen kepulandiassa eläviin ei-kepulaisiin suomalaisiinkin on rasistisen syrjivää, mutta kun siitäkin on täällä jo paljon kerrottu, en jatka aiheesta, vaan palaan alkuteemoihini:
- - -
Keskusta siis aina tavoittelee valtaa ja on myös aina sitä saanut. Niin nytkin. Sillä on aina seurauksensa:
Eräs keskustalainen mielipidekirjoittaja sanoi kerran puolueensa salaisesta vehkeilystä Neuvostoliiton edustajien kanssa: "Valta kerää ympärilleen aina korruptiota. Tämä ei ole hyväksyttävää, mutta se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä."
Tosiasia on myös, että nyt yksi noista näkyvimmistä vehkeilijöistä on taas vallan kukkuloilla!
Sanotaan, että ihminen oppii virheistään. Tuo em. poliitikko ei voi oppia, sillä hän eitee koskaan virheitä. Yhden virheen hän sentään myöntää tehneensä: että jätti kepun puheenjohtajuuden,. Sama virheettömyyden illuusio on monella kepulaisella täälläkin; kuka heistä myöntäisi tehneensä esim. sellaisen virheen, että olisi antanut väärän todistuksen jostakin keskustelijasta täällä.
Yhteenvetoa
Nuo olivat siis huomioita käytännön tasolta. Keskustalla kuten muillakin puolueilla on ohjelmat, jotka kertovat, millainen puolueen pitäisi olla. Periaateohjelmassa vuodelta 2006 todetaan mm. seuraavaa:
>> Keskustalaisille "sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata välittömästi rahassa".
Törmäsin netissä erääseen pitkään, hyvään kirjoitukseen. Kirjoittajan nimi ei valitettavasti käynyt ilmi. Kirjoituksessa esitetyt ajatukset olivat niin lähellä omiani, että ne inspiroivat minut tähän esitykseeni:
Mitä tarkoittaa nimi keskusta? Se halunnee viitata keskukseen, keskellä olemiseen, keskeiseen. Mikä on keskellä? Tavallisuus, pysyvyys, kontrolli, valvonta, valta. Keskusta tahtoo vahvistaa keskuksen valtaa, vallanpitäjien valtaa. Siksi se tahtoo päästä valtaan, vallanpitäjäksi. Se haluaa säilyttää kaiken ennallaan, ”sä koskaan et muuttua saa” – erään vanhan laulun säkeellä asian ilmaisten. Muuttumattomuuden vaatimus koskee ihmistä, elinkeinoja, kuntia, valtiota ja mielellään keskusta soisi sen koskevan koko maailmaakin, mutta siihen keskustankaan valta ei riitä.
Uudistajat, suunnannäyttäjät, ideoijat, ajattelijat eivät ole keskellä vaan laidoilla vetämässä kehityksen suuntaa jonnekin päin. Keskustalaiset haluavat estää tällaiset suunnanmuutokset. He haluavat estää vapautumisen. He haluavat luoda kansasta kuuliaista ja nöyrää massaa, joka ei turhia ajattele, mutta tottelee sitäkin innokkaammin. Onkin hupaisaa, että he täällä irvailevat sotilaiden tottelemisalttiudesta; se kun kuuluu sotilaille, mutta muiden kansalaisten ei tarvitsisi totella siten kuin keskusta omiltaan ja vähän muiltakin edellyttää.
Onko keskusta joskus luonut jotakin uutta? Löytyykö keskustan riveistä suuria neroja? Keksijöitä? Merkittäviä yhteiskuntafilosofeja? Idearikkaita suunnannäyttäjiä? Ehkä joitakin löytyy, mutta todennäköisesti vähemmän kuin systeemin laidalla olevista ryhmistä.
Ainakin yhden suuren johtajan maalaisliitto keskusta on tuottanut ja tukenut häntä ja keskustalaiset ihailevat häntä vieläkin yli kaiken. Mutta millainen oli tuo suuri johtaja? Idearikas suunnannäyttäjä? Näennäisesti sitäkin, mutta tosiasiassa hänelle näytettiin suuntaa toisaalta. Älykäs ja loistava puhuja? Kyllä oli, ja ne avut olivat tarpeen, jotta hän pääsi asemaansa ja pysyi siinä kauan. Mutta oliko se hyväksi maallemme – siitä ollaan yhä enemmän eri mieltä.
Keskustan tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi
Valta on keskustalle kaikki kaikessa. Valtaan on pyrittävä millä keinolla hyvänsä. Keskusta on ylipäätänsä olemassa vain vallan saavuttamiseksi johtajilleen. Suomettumisen vuosina keskustan johtajat liehittelivät kaikkein lipevimmin Neuvostoliiton edustajia saadakseen sitä kautta keinoja pitää kiinni omasta vallastaan. He loivat ikääntyneen keskustalaisen presidentin ympärille vallantavoittelijoiden ja liehittelijöiden hovin.
Keskustapoliitikoille kelpaavat likaisimmatkin keinot. Jotkut heistä uhraavat jopa kotimaansa, jos sitä kautta on odotettavissa valtaa. En puutu nyt Kekkoseen, jonka vallan perusteista me kaikki tiedämme paljon ja olenhan minäkin niistä kertonut. En puutu Väyryseenkään, enkä kehenkään yksityiseen poliitikkoon, vaan pysyttelen kokonaisuudessa.
Muistatteko, minkä puolueen poliitikot vaikenivat viimeiseen saakka Tshekkoslovakian miehityksen aikana 1968? Minkä puolueen poliitikot olivat ensimmäisinä kääntämässä takkiaan, kun Janajevin juntta yritti vallankaappausta Neuvostoliitossa elokuussa 1991? Sitä mukaa, kun tilanne Moskovassa sai uusia käänteitä, takit pyörivät näiden tyyppien päällä niin, etteivät he itsekään enää tienneet, kumpi on sisä- ja kumpi ulkopuoli. Keskustan poliitikkojahan ne olivat. Jopa kommunistiemme johtaja Aarne Saarinen tuomitsi Tshekkoslovakian miehityksen, mutta Kekkonen ja kepupoliitikot pysyttelivät hiljaa. Mistä se kertoo? Keskustalla ei ole muuta ideologiaa kuin vallantavoittelu hintaan mihin hyvänsä.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan aikaisempi toimitusjohtaja Jyrki Haikonen kerran kommentoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä keskustalaisia aatteita toteamalla, että 30-luvulla vaikuttaneen äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen, IKL:n, ajamien arvojen mukaisen aatemaailman perilliset eivät löydy nykyisin puoluekartalta oikealta vaan keskustasta. Hän kutsuu tyypillisiä keskustan kannattajia pelkääjiksi, jotka "tuntevat olevansa turvassa vain kieltojen ja järjestyksen yhteiskunnassa, jossa kaikesta rangaistaan ankarimman mukaan".
Keskustalainen lehdistö on puolueen tukena niin kovasanaisesti, että sen voisi sanoa olevan puoliavoimesti fasistinen. Viime aikoina poikkeusta on ruvennut tekemään Keskisuomalainen ja varsinkin sen päätoimittaja Laatikainen, joka on ilmaissut ihmeen rehellisiä mielipiteitä myös omistaan. Mutta yksi pääsky ei kesää tee. Kepun lehdillä on oma käsityksensä siitä, mitä kaikkea on sopivaa tehdä ja mitä ei. Niiden arkkivihollisia ovat vapaamielisemmät lehdet, jotka ymmärtävät jopa uussuomalaistenkin tilannetta. Tiukimmat keskustalaiset ovat yhtä armottomia vastustajilleen ja aiheetta vastustajikseen kokemilleenkin kuin esikuvansa natsit aikoinaan.
Epämääräinen käsite "turvallisuus" on keskustan keppihevonen. Silti esim. maan ulkoisen turvallisuuden suhteen keskusta on neuvoton. Puolueen johto ei ole päässyt vielä nousemaan pystyyn siitä syvästä kumarasta, johon pitkäaikainen toimiminen Neuvostoliiton nöyränä apulaisena sen painoi. Se ei rohkene sanoa muuta kuin jotain ympäripyöreää haluten mieluummin kieltää keskustelun asiasta. Jos se vielä joskus nousee ja viittaa kädellään länteen ja Natoon, keskustalaisten sankat joukot vyöryvät näytettyyn suuntaan heti.
Toinen kepun keppihevonen on yhtä epämääräinen ”alueellinen ja sosiaalinen tasapaino”. Maan alueellinen ja sosiaalinen tasapaino on monen keskustan kannattajan mielestä parhaassa balanssissa silloin, kun sen vankimmilla kannatusalueilla ja varsinkin ökyisännillä siellä on kaikkea vaikka kaupunkien työväestöllä ei olisi kattoa päänsä päällä. Onneksi puolue on tuossa asiassa sanonut enemmän kuin tehnyt.
Keskustan kannattajat antavat aina täyden tukensa kaikelle, mitä keskustan poliitikot keksivät sanoa ja tehdä. He myös näkevät puolueensa tekevän kaikkea sellaista hyvää, mitä se ei tee – kuten alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttamista – ja kaiken sen tekemän pahan he kääntävät muiden puolueiden syyksi. Nyt kai hallituksenkin huonot teot menevät demarien syyksi, vaikka eihän kepulainen kyllä pidättäydy puolueensa hallituskumppaninsakaan syyttelystä.
Puolueen ja sen lehdistön fasismisävytteiset mielipiteet saavat hyvän vastakaiun puolueen kannattajakunnassa – vai olisivatko nuo mielipiteet sieltä lähtöisinkin – mikä näkyy kepulaisten muita kielteisempänä suhtautumisena maahanmuuttajiin, vaikka kepulandiassa niitä on vähemmän kuin kepuvapaassa Suomessa. Lapualla se on ilmennyt viime aikoina törkeänä käyttäytymisenä – kotien ikkunoiden kivittämisenä, autojen polttamisena yms – venäläisiä ja virolaisia kohtaan, joita paikallinen teollisuus on värvännyt sinne työvoimapulansa vuoksi.
Kepulaisten suhtautuminen kepulandiassa eläviin ei-kepulaisiin suomalaisiinkin on rasistisen syrjivää, mutta kun siitäkin on täällä jo paljon kerrottu, en jatka aiheesta, vaan palaan alkuteemoihini:
- - -
Keskusta siis aina tavoittelee valtaa ja on myös aina sitä saanut. Niin nytkin. Sillä on aina seurauksensa:
Eräs keskustalainen mielipidekirjoittaja sanoi kerran puolueensa salaisesta vehkeilystä Neuvostoliiton edustajien kanssa: "Valta kerää ympärilleen aina korruptiota. Tämä ei ole hyväksyttävää, mutta se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä."
Tosiasia on myös, että nyt yksi noista näkyvimmistä vehkeilijöistä on taas vallan kukkuloilla!
Sanotaan, että ihminen oppii virheistään. Tuo em. poliitikko ei voi oppia, sillä hän eitee koskaan virheitä. Yhden virheen hän sentään myöntää tehneensä: että jätti kepun puheenjohtajuuden,. Sama virheettömyyden illuusio on monella kepulaisella täälläkin; kuka heistä myöntäisi tehneensä esim. sellaisen virheen, että olisi antanut väärän todistuksen jostakin keskustelijasta täällä.
Yhteenvetoa
Nuo olivat siis huomioita käytännön tasolta. Keskustalla kuten muillakin puolueilla on ohjelmat, jotka kertovat, millainen puolueen pitäisi olla. Periaateohjelmassa vuodelta 2006 todetaan mm. seuraavaa:
>> Keskustalaisille "sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata välittömästi rahassa".
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siis sen, mitä tässä ihmettelet
Mikä selittää keskustan vakaan tilan tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa? Sitä mielestäni ei selitä sen poliittinen joustavuus. Sen selittänee toisaalta kannattajien suuren joukon sitoutuminen puolueeseensa enemmän tunne- kuin järkisyillä, ”syntymäkepulaisuus”, ja toisaalta kansamme suurimman osan epäpoliittisuus; keskusta nimenä kuulostaa jotenkin neutraalilta; äänestetäänpä sitten sitä, kun ei noita puolueita oikein tunneta!
Sitä kai sinäkin ajat takaa.
tyhmyys tiivistyy sillai, että jos sitä vertaa rakennukseen, se on niin matala, että siellä ei voi syödä kuin lahnaa ja lettua.
Lahnasta saa suorastaan herkullisen, jos sen osaa laittaa. Lahna on tosin ruotoinen, mutta isossa lahnassa ne eivät haittaa. Ja iso lahna on myös komea kala. Mielelläni vertaudun lahnaan.
Tunnetko meren rantakivien välissä puikkelehtivan kolmipiikin eli kivinilkan, jota stadilaiset pikkupojat kutsuvat skitarriksi? Gasterosteus aculeatus sen tieteellinen nimi on. Se on tosi pieni kala. Sellainen kuin sinä.
Demarit on ylpeitä he eivät alistu lahanan syöntiin,he syövät lohta.Näkeehän se johtajista ovat isoja ja lihavia ja vihaisia kun hävesivät vaalit.Miksi demarit vihottelee toisille puolueille,miksi.Itesessä se on vika jos vaalit häviää,kansa ei uskonut kansa heräsi kansa oli pettynyt demareitten höpinään.
samaa juttua yhä uudelleen ja uudellen.
Usko nyt jo, sinipuna hävisi vaalit!
Sitä ei enää ole, se on kuollut ja kuopattu.
Mutta Keskusta on suurin puolue.
Cumlaudea suorittaessa pitää yleensä jonkinlainen seminaarityö tehdä. Siinä opiskelijan täytyy osoittaa kykenevänsä hyödyntämään useita eri lähteitä, osoittaa kriittistä suhtautumista lähteisiin, ymmärtämää tieteellisen tutkimuksen teoriaa; varsinaisesti uutta tietoa ei ole välttämätöntä saavuttaa. Tieteellisen tutkimuksen metodien soveltamisen harjoittelu on kuitenkin tärkeintä opintojen tässä vaiheessa.
Korhosen "tutkielma" ei saavuttanut lähimainkaan mitään em. kriteereistä. Siksi siitä kuuluu käyttää termiä hutkielma eikä tutkielma.
Ja arvosana olisi hylätty jokaisessa kunniallisessa yliopistossa.
keputohtorin väitöskirja ja kokoomusmaisterin gradu ovat aikanaan tulleet hyväksytyiksi:
"varsinaisesti uutta tietoa ei ole välttämätöntä saavuttaa".
Siis tuo tutkielmani. Ja kun itse pidin sitä melko kevyenä, kuin tuosta vain huitaisten sen kirjoitin.
Mutta kai minulla on sama vika kuin sillä pohojalaasella puusepällä, joka sanoi, että "ei mahara mitää, kun tavaallista vaan yritän teherä, niin primaa tuppaa tulemahan".
Kiitos tunnustuksesta ja hyvää yötä!
Hallituskin muuttui, mutta kapi on entinen narsissi.
Next Index Photos Video
1879
December 9(21) Joseph Vissarionovich Djugashvili (Stalin) was born in Gori, Georgia.
--------------------------------------------------------------------------------
1888
September J. V. Stalin enters the elementary clerical school in Gori.
--------------------------------------------------------------------------------
1894
June J. V. Stalin graduates from the Gori school with highest marks.
September 2 J. V. Stalin enters first grade of the Tiflis Theological Seminary.
--------------------------------------------------------------------------------
1895
--------------------------------------------------------------------------------
J. V. Stalin establishes contact with the underground groups of Russian revolutionary Marxists who had been exiled to Transcaucasia by the tsarist government.
--------------------------------------------------------------------------------
1896-1898
In the Theological Seminary in Tiflis J. V. Stalin conducts Marxist circles of students, studies Capital, the Manifesto of the Communist Party, and other works of K. Marx and F. Engels, and becomes acquainted with the early works of V. I. Lenin.
--------------------------------------------------------------------------------
1898
January J. V. Stalin begins to conduct a workers' Marxist circle in the Central Railway Workshops in Tiflis.
August J. V. Stalin joins the Georgian Social-Democratic organization Messameh Dassy. J. V. Stalin, V. Z. Ketskhoveli and A. G. Tsulukidze form the core of the revolutionary Marxist minority in the Messameh Dassy.
J. V. Stalin draws up a program of studies for Marxist workers' circles.
J. V. Stalin, V. Z. Ketskhoveli and A. G. Tsulukidze raise the question of founding an illegal revolutionary Marxist press. This gives rise to the first sharp disagreements between the revolutionary minority and the opportunist majority in the Messameh Dassy.
--------------------------------------------------------------------------------
1899
May 29 J. V. Stalin is expelled from the Tiflis Theological Seminary for propagating Marxism.
December 28 J. V. Stalin starts work at the Tiflis Physical Observatory.
--------------------------------------------------------------------------------
1900
April 23 J. V. Stalin addresses a workers' May Day meeting in the region of Salt Lake, on the outskirts of Tiflis.
Summer J. V. Stalin establishes contact with V. K. Kurnatovsky, a well-known supporter of Lenin's Iskra, who had arrived in Tiflis for Party work.
August J. V. Stalin leads a mass strike at the Central Railway Workshops in Tiflis.
--------------------------------------------------------------------------------
1898-1900
Under the leadership of J. V. Stalin, V. Z. Ketskhoveli and A. G. Tsulukidze, a central leading group is formed within the Tiflis organization of the RSDLP, which passes from propaganda in study circles to mass political agitation. The group organizes the printing of manifestoes and their distribution among the workers, forms underground Social-Democratic circles, and leads the strikes and political struggle of the Tiflis proletariat.
--------------------------------------------------------------------------------
1901
March 21 J. V. Stalin's lodgings at the Tiflis Physical Observatory are searched by the police.
March 28 J. V. Stalin leaves the Tiflis Physical Observatory and goes underground.
April 22 J. V. Stalin leads the workers' May Day dem-onstration in the Soldatsky Market Place, in the center of Tiflis.
September No. 1 of the illegal newspaper Brdzola, the organ of the revolutionary wing of the Georgian Marxists published on the initiative of J. V. Stalin, appears in Baku. The article "From the Editors," outlining the program of the newspaper which appeared in that issue, was written by J. V. Stalin.
November 11 J. V. Stalin is elected a member of the first Tiflis Committee of the RSDLP, which followed the Leninist-Iskra trend.
End of November The Tiflis Committee sends J. V. Stalin to Batum to form a Social-Democratic organization there.
December No. 2-3 of Brdzola appears, containing J. V. Stalin's article "The Russian Social-Democratic Party and Its Immediate Tasks."
J. V. Stalin establishes contact with the advanced workers in Batum and organizes Social-Democratic circles at the Rothschild, Mantashev Sideridis, and other plants.
December 31 J. V. Stalin organizes in the guise of a New Year's party a secret conference of representatives of Social-Democratic study circles. The conference elects a leading group, headed by J. V. Stalin, which acted virtually as the Batum Committee of the RSDLP of the Leninist-Iskra trend.
--------------------------------------------------------------------------------
1902
January J. V. Stalin organizes in Batum an underground printing plant, writes leaflets and organizes the printing and distribution of manifestoes.
January 31-February 17 J. V. Stalin organizes a strike at the Mantashev plant which ends in the victory of the workers.
February 27-beginning of March J. V. Stalin directs the activities of the strike committee during a strike at the Rothschild plant.
March 8 J. V. Stalin leads a demonstration of strikers who demand the release of 32 of their arrested fellow strikers.
March 9 J. V. Stalin organizes and leads a political demonstration of over 6,000 workers employed in the various plants in Batum who demand the release of 300 worker-demonstrators arrested by the police on March 8. Outside the prison where the arrested workers were confined, the demonstration was shot at by troops and 15 workers were killed and 54 were injured. About 500 demonstrators were arrested. That same night J. V. Stalin wrote a manifesto on the shooting down of the demonstrators.
March 12 J. V. Stalin leads a workers' demonstration which he had organized in connection with the funeral of the victims of the shooting on March 9.
April 5 J. V. Stalin is arrested at a meeting of the leading Party group in Batum.
April 6 J. V. Stalin is detained in the Batum jail.
April 1902-April 19, 1903 While in Batum jail, J. V. Stalin establishes and maintains contact with the Batnm Social-Democratic organization, directs its activities, writes leaflets, and conducts political work among the prisoners.
--------------------------------------------------------------------------------
1903
March The Caucasian Union of the RSDLP is formed at the First Congress of Caucasian Social-Democratic Labor Organizations. J. V. Stalin, then confined in Batum jail, is in his absence elected a member of the Caucasian Union Committee that was set up at the congress.
April 19 J. V. Stalin is transferred from the Batum jail to the Kutais jail, where he establishes contact with the other political prisoners and conducts among them propaganda on behalf of the Leninist-Iskra ideas.
Autumn J. V. Stalin is retransferred to the Batnm jail, whence he is deported under escort to Eastern Siberia.
November 27 J. V. Stalin arrives at the village of Novaya Uda, Balagansk Uyezd, Irkutsk Gubernia, his place of exile.
December While in Siberia, J. V. Stalin receives a letter from V. I. Lenin.
--------------------------------------------------------------------------------
1904
January 5 J. V. Stalin escapes from his place of exile.
February J. V. Stalin arrives in Tiflis and directs the work of the Caucasian Union Committee of the RSDLP.
J. V. Stalin drafts the program document entitled "Credo," dealing with the disagreements within the Party and with the organizational tasks of the Party.
June J. V. Stalin arrives in Baku where, on the instructions of the Caucasian Union Committee, he dissolves the Menshevik committee and forms a new, Bolshevik committee.
Summer J. V. Stalin makes a tour of the most important districts of Transcaucasia and debates with Mensheviks, Federalists, Anarchists and others.
In Kutais, J. V. Stalin forms a Bolshevik Imeretia-Mingrelia Committee.
September 1 Proletarians Brdzola, No. 7, publishes J. V. Stalin's article "The Social-Democratic View of the National Question."
September-October In connection with the disagreements within the Party, J V. Stalin, while in Kutais, writes letters to the Georgian Bolsheviks abroad, expounding Lenin's views on the combination of socialism with the working-class movement.
November J. V. Stalin arrives in Baku and leads the campaign for the convocation of the Third Congress of the Party.
December 13-31 J. V. Stalin leads the general strike of the Baku workers.
Next Index Photos Video
.
mielenkiintoista.
...monen puheenvuoron ketju? Se alkoi vinoiluyrityksellä minulle, mutta kun se kalju apina todettiin erääksi toiseksi, joka sitten seuraavassa kuvassa pussaili rakasta ystäväänsä Leonidia, ja sai siitä melko osuvia kommentteja, niin lienee sitten käynyt vinoilun aloittaneen luonnolle, että otti pois aloituksensa (tai pyysi poistamaan, ellei ollut rekisteröity - en muista).
Mutta jos poistaja oli ylläpito omasta aloitteestaan, en halua sen näkemystä arvostella, mutta ilmoitan vaan, että minä kyllä puolestani kestän kaiken kepulaisten minuun kohdistaman; erityisen tyytyväinen olen heidän avuttomista yrityksistään herjata minua, sillä silloin tiedän sanomani menneen perille!
...minkä esillenostamisesta minut on nostettu messiaaksi. ;-))
Tosiasiahan on, ettei deriffi siivoa muuta kuin ne, joista joku viitsii valittaa.
Minä valitin aamupäivällä ja alkuiltapäivästä. Kaikki on poistettu.
Sen jälkeen ei kukaan näytä valittaneen, kun kaikki vetlä paska seisoo palstalla niin, että Hietasenkin on valitettava saman päivän aikana kahteen kertaan.
Lueskelin pitkän juttusi alkuosan tarkemmin kuin loppuosan, mutta joka tapauksessa mieleeni tuli, että jos keskustan vaihtaisi sosialidemokraatteihin, niin juttu pitäisi edelleen paikkansa.
Ootko eri mieltä?
Ja jos oot, niin tilkka pewrusteluja ei haittaisi. ,-))
mielestäsi juttu voisi kertoa yhtä hyvin sdp:sta! Sekö on kaipaamaasi objektiivisuutta?
Ei kai sdp koskaan ilmoita olevansa keskellä. Kokoomus kylläkin markkinoi itseään keskustaoikeistolaisena. Niin ollen keskellä olemiseen yleisesti kuuluvat tunnukset eivät sdp:een päde. Kyllä se on historiassaan edustanut enemmän muutosvoimia kuin pyrkimystä pitää kaikki muuttumattomana. Kyllä sieltä on noussut suunnannäyttäjiä, ideoita ja ajattelijoita, kuten laidoilta yleensä nousee vetääkseen kehitystä haluamaansa suuntaan. Sosialidemokraatit ovat vain keskusta- ja oikeistovoimien vastustuksesta huolimatta jo saavuttaneet niin paljon, että elävät nyt pysähtyneisyyden aikaa, jonka liikkeen historian tuntien uskon pian päättyvän.
Historiassa löytyy sosialidemokraattien riveistä vaikka kuinka paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä ajattelijoita ja toimijoita, joiden merkitys yhteiskuntamme muokkautumisessa tällaiseksi on ollut suuri. Väinö Tanner ei ole suinkaan ainoa, vaan itsenäisyytemme alkuaikoina ja jo ennen itsenäistymistä liike nosti ehkä merkittävimmät poliittiset ajattelijamme ja toimijamme. Mutta ei enää sotien jälkeen monta suuruutta ole tullut sieltäkään, kun keskustalle tuli se yksi suuri, jonka varjo pimitti kaikki muut.
Sdp:n menestys perustuu sittenkin massoihin, sillä puolueen takana oli aina sotiin saakka lähes puolet kansastamme, ja pisimmän ajan sotien jälkeenkin se on ollut suurin puolueemme, vaikka SKDL tuli sen voimaa hajottamaan. Sdp on ollut enemmän joukkoliike kuin maalaisliitto tai varsinkin kokoomus, mutta nyt siinä suhteessa sdp on vahvasti taantunut, kuten vaalien aikoihin arvostelin.
Maalaisliitto-keskustallakin oli toki ennen sitä yhtä Suurta muutama muukin suuri, kuten Santeri Alkio ja Kyösti Kallio. MuttaKekkosen aikana ja jälkeen puolueen ”suuruudet” ovat olleet enemmän kyseenalaisia. On tunnustettava, että ei kokoomuksestakaan ole löytynyt moniakaan suuruuksia, ei oikeastaan ketään Svinhufvudin ja Paasikiven jälkeen. Juha Rihtniemi ei päässyt tarvittaviin asemiin, Holkeria en suuruudeksi lue, enkä vielä Niinistlökään.
Kyllä sdp:lle aina on ollut valta selvemmin välikappale kuin itseisarvo, jota se nimenomaan keskustalle on jo kauan ollut. Olihan näissäkin vaaleissa sdp:lla tavoitteita, jotka poikkesivat selväösti keskustan ja kokoomuksen tavoitteistya, jotka olivat yhdenmukaisempia ja ympäripyöreämpiä ja varsinkin äänestämäni kokoomushan näkyy jo nyt pyrkivän luistamaan pois eräiden tavoitteittensa takaa. Mutta paljon parempina minäkin nyt pidin eräitä kokoomuksen tavoitteita kuin sdp:n jämähtäneitä kantoja kyseisiin asioihin, joten kokoomusta siksi äänestin. Toivottavasti en joudu pahoin pettymään.
Enpä sanoisi sdp:n poliitikoilla olleen niin likaisia keinoja kuin joista kepun poliitikot ovat monissa asioissa tulleet tunnetuiksi. Eikä sdp kokonaisuudessaan ollut koskaan rähmällään Neuvostoliittoon siten kuin kepu oli, ja vaikka Kekkonen Neuvostoliiton avulla oli saanut senkin virallisen linjan jo syömään kädestään, sieltä kyllä nousi Tsekkoslovakina miehityksen ja enäjän 1991 kriisin aikana vastustavia ääniä, joita kepusta eui kuultu ollenkaan.
Ja keskustassa, sen poliitikoissa, lehdistössä ja keskustalaisten joukossa täällä vallitseva henki on tosiaankin paljolti sitä, josta Elinkeinoelämän valtuuskunnan aikaisempi toimitusjohtaja Jyrki Haikonen kerran totesi, että ”30-luvulla vaikuttaneen äärioikeistolaisen Isänmaallisen Kansanliikkeen, IKL:n, ajamien arvojen mukaisen aatemaailman perilliset eivät löydy nykyisin puoluekartalta oikealta vaan keskustasta”. Kyllä keskustalaisyuus on ahdasmielisyyttä ja rasismiakin ihan toisin kuin sosialidemokratia tai kokoomuslaisuus.
Kepun on varmaan myös korruptoitunein puolueemme. Tämä on keskustalaisen mielipidekirjoittajan sanomaa puolueensa salaisesta vehkeilystä Neuvostoliiton edustajien kanssa: "Valta kerää ympärilleen aina korruptiota. Tämä ei ole hyväksyttävää, mutta se on tosiasia, jonka kanssa on elettävä."
Ja tosiasia on myös, että nyt yksi noista näkyvimmistä vehkeilijöistä on taas vallan kukkuloilla! Sanotaan, että ihminen oppii virheistään. Tuo em. poliitikko ei voi oppia, sillä hän eitee koskaan virheitä. Yhden virheen hän sentään myöntää tehneensä: että jätti kepun puheenjohtajuuden,. Sama virheettömyyden illuusio on monella kepulaisella täälläkin; kuka heistä myöntäisi tehneensä esim. sellaisen virheen, että olisi antanut väärän todistuksen jostakin keskustelijasta täällä.
Sinun kannattaisi lukea juttuni loppuun, myös lunkitkin, niin huomaat kyllä, miten suuressa ristiriidassa puolueen puheet ja teot ovatkaan! Sellaista ristiriitaa en näe sdp:n suhteen olevan, ja kokoomukseen en ole toistaiseksi niin paneutunut, kun viime vaulikauden ajan se oli oppositiossa, ja hallitukseen päässythän ei ole enää koskaan vastuussa oppositiopuheistaan ;))
Ja kiinnitäpä huomiota myös tähän, jota sanon lopuksi:
>> Ehkä hämmästyttävintä on se, miten puolue on vuodesta 1919 alkaen, siis koko itsenäisyytemme ajan pysynyt käytännöllisesti katsoen lähes samansuuruisena. Verrattuna kahteen muuhun suurpuolueeseemme maalaisliitto-keskustan kannatus on ollut vakainta.
Mikä selittää keskustan vakaan tilan tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa? Sitä mielestäni ei selitä sen poliittinen joustavuus. Sen selittänee toisaalta kannattajien suuren joukon sitoutuminen puolueeseensa enemmän tunne- kuin järkisyillä, ”syntymäkepulaisuus”, ja toisaalta kansamme suurimman osan epäpoliittisuus; keskusta nimenä kuulostaa jotenkin neutraalilta; äänestetäänpä sitten sitä, kun ei noita puolueita oikein tunneta!
Minusta tuo yllä sanottu ei päde sdp:een eikä kokoomukseen.>Sen jälkeen ei kukaan näytä valittaneen, kun kaikki vetlä paska seisoo palstalla niin, että Hietasenkin on valitettava saman päivän aikana kahteen kertaan.
Tuo heittoni perusteluista oli vain hetken päähänpisto, älä ota sitä tosissasi. keskustaanhan sdp ei poliittisesti ole ollut pyrkimässä, mutta kaikki muu vallantäyteys ja keskitettyyn valtaan tähtääminen osui minun mielestäni aika hyvin sellaiseen yksipuoluediktatuuriin, mikä on sosialismille ja näin ollen myös sosialidemokratialle mielestäni tyypillistä.
Jos tässä olemme eri mieltä, niin älä ota sitäkään vakavasti, koska minä katselen sosialidemokratiaa etäältä ja kriittisemmin pelkistäen kuin Sinä.
Laitoin tämän eilen omana avauksenaan saitille, mutta siirrän sen nyt tähän jatkoksi ja vapautan siten tilaa etusivulla.
Haluan näin esittäytyä tässä uusvanhassa persoonassani, jolle muutama päivä sitten loin rekisteröidyn profiilin. Älkää hermostuko, sillä kaikki persoonani laiskistuvat huomisesta alkaen, kun viikonlopuksi on aika paljon muuta ohjelmassa.
Kuten edellisessä avauksessani sanoin – tai JormaKKorhonen sanoi – olisi tarpeen kirjoittaa tutkielma myös otsikossa mainitusta aiheesta. Sellainen oli aikomuksenikin. Mutta miksipä niin tekisin? Kirjoituksestani tulisi kuitenkin pitkä, ja keskustalaiset ainakaan eivät lue pitkiä kirjoituksia. .
Mutta jospa he lukisivat netistä, kun annan sinne osoitteita. Ainakin useimman täällä esiintyvän kepulaisen olisi hyvä niin tehdä, sillä eivät he näy tietävän puolueestaan juuri mitään. Minua ei-kepulaisena ihan hävettää tietää siitä, sen historiasta ja kaikesta, niin paljon enemmän. Eihän minun ja kepulaisten kesken voi syntyä keskustelua keskustastakaan, kun minä esitän siitä tietoja, ja kepulainen tietojen puuttuessa alkaa esittää vain mielipiteitään minusta.
Noiden linkkien takaa löytyy ensiksikin tietoja Aleksander Filanderista, joka myöhemmin tunnettiin paremmin nimellä Santeri Alkio. Tiesittekö kepulaiset edes Santerin alkuperäistä nimeä. (Tietävätköhän muuten kaikki perussuomalaisetkaan, kuka oli Veikko Fennader tai kaikki demaritkaan, kuka oli Väinö Thomasson?).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio
http://www.uta.fi/suomi80/tieto26.htm
Ja tuon linkin takaa löytyy sitten hyvää tietoa Maalaisliitosta, puolueesta, jota minä historian harrastajana arvostan suuresti aina siihen saakka, kunnes puolueen härski vähemmistö kaappasi vallan hyviä tapoja liiaksi kunnioittaneelta enemmistöltä ja teki siitä johtajansa nöyrän mutta tehokkaan työkalun. Niistä vaiheista tuossa ei puhuta paljoakaan, mutta olenhan esim. minä puhunut niistä Kekkos-tutkielmassani paljolti tukeutuen Viljami Kalliokosken elämäkertaan. Kalliokoskihan oli Kekkosen kaappausta edeltäneen ajan näkyvimpiä,, arvostetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia maalaisliiton johtajia.
http://www.uta.fi/suomi80/tieto20.htm
Vaikka tuossa edellisessä avauksessani sanoin – tai JormaKKorhonen sanoi – että ”olisi kiintoisaa pohdiskella myös keskustan tulevaisuutta – jatkuuko se yhä yhtä vakaana, vai joko olisi näköpiirissä jotakin, joka pudottaisi keskustan lähemmäs luonnollista kokoaan”, taidan sen nyt kuitenkin jättää tekemättä. Kas, kun ”ennustaminen on vaikeata, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, maalaisliitto-keskustan suurta poikaa Ahti Karjalaista lainatakseni.
Mutta ovathan eräät tunnetut keskustavaikuttajat esittäneet huolestumistaan puolueen tulevaisuudesta. Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen heti vaalien jälkeen rauhoitteli omiaan ja varsinkin kokoomusta toteamalla, että ”Lentoon lehahtaneetkin viilenevät. He rauhoittuvat ajallaan. Suhteutuksen taju palaa. SDP palaa paraatiovesta. Yllättävää ei olisi, jos SDP vyöryttää itselleen mahtivoiton maaliskuussa 2011. Se voi kohota kuudenkymmenen edustajan puolueeksi, kenties jopa tätä suuremmaksi.
Hallituksen muodostamisen jälkeen Laatikainen totesi Väyrysen nimitystä tarkoittaen, että ”keskusta kylvi nyt tulevan tappionsa siemenen”.
Hieman oraakkelimaisesti ilmaisee huolensa kepun harmaaseen eminenssiin kuuluva Seppo Sarlund, joka blogissaan sanoo, että ”hallitusratkaisun jälkeen olen miettinyt, auttaako se saamaan liikkeelle niitä nukkuvia, joiden vuoksi niin keskusta kuin vasemmistokin hävisivät eduskuntavaaleissa. Yksikään tavallinen äänestäjä ei lue sellaista hallitusohjelmakirjasta, jossa on liki 70 sivua. Siitä saavat tyydytystä lähinnä ne, jotka ovat olleet sitä ideoimassa. Yksi tai kaksi ajatusta saattaa kuitenkin jäädä päähän myös tavalliselle äänestäjälle, jos nyt sattuu niistä kuulemaan - oikeassa muodossa.”
Niinpä. Kuinkahan moni meistäkään on sen lukenut? Lieneekö tuolla niin väliä, sillä olenhan viime päivinäkin eräitä muita asioita tarkoittaen koettanut osoittaa, että puheet ovat puheita ja teot ovat tekoja. Niin noissa asioissa kuin näissäkin ristiriita saattaa olla suuri jopa jo todellisten näkemysten ja puheiden kesken.
Jos nyt lopuksi kuitenkin palaisin tuohon kepun tulevaisuuteen tähyilyyn, niin totean vain, että varsin hyvän tulevaisuuskuvan kepulle StadinkundiJKK avauksessaan maalasi! ;))
Monet ovat kirjoitelleet kohteliaisuudesta tähän aloitukseen. Koska kirjoitus alittaa runsaasti polittrukki taituruudessa tarvittavan.
Kirjoitusksessa ei avautunut mitään oleellista. Tässä mielessä kirjoitus jää höpöilyksi. Kirjoittaja ei onnistu mitenkään pahan sijoittamisessa keskustaan, ytimeen, koska kaikki puolueet pyrkivät erilaisin keinovalikoimin samaan.
Riittänee sama teksti, jonka jo tuolle toiselle esitin (paitsi olkoon se toivotus nyt hyvän huomenen toivotus!):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025767035
Tavoitteliko tulitikkukuningas Ivar Kreuger lähes maailmanlaajkuista yksinoikeutta tulitikkujen valmistuksessa? Tuhosiko vuonna 1930 alkanut suuri lama hänen omaisuutensa? Löydettiinkö hänet 1932 kuolleena Pariisin asunnostaan? Oliko hän tehnyt itsemurhan? Entäs Dag Hammarskjöld sitten? Mitä hän kirjoitti päiväkirjaansa ja mitä se tarkoitti? Monesko merkittävä ruotsalainen väkivaltaisen kuoleman kokenut oli Olof Palme? Oliko hän viimeinen uhri? Kun musliminuorukainen surmasi Anna Lindhin tavaratalossa keskellä kirkasta päivää, oliko kyseessä mielenvikainen murhaaja vai edustiko hän poliittista salaliittoa? Varmaa vastausta ei ole saatu.
Kysymyksiä, kysymyksiä. Kyllä teille historian harrastelijoille riittää töitä. Paljon on selvitettävää. Ei muuta kuin tarmoa kokoamaan ja kysymysten kimppuun. Ajatuksenne ovat kuin hiirihaukat! Vielä se kulttuurikysymyskin joskus selviää! Vielä on monta mojovaa ajatusta ajattelematta.