Lasten saaminen on tullut ajankohtaiseksi asiaksi meillä ja muutama asia vaivaa mieltä varsinkin kun itelläni ei ole lapsista minkäänlaista kokemusta.Olen sellaisessa työssä josta joudun pois heti raskauden alettua koska duunissani käsitellään terveydelle vaarallisia kemikaaleja,eli pois joutuisin olemaan töistä sen odotusajan ja sitten ainakin sen vuoden äitiyslomalla,miten saa ajan kulumaan sinä aikana?
Sitten itse synnytys...olen aikoinani itse tullut maailmaan niin nopeasti että vasen olkapääni vaurioitui ja siihen tuli jiku sidepunosvaurio ja käteni toimii n.80% verrattuna toiseen käteen,käden asento on myös aivan erillainen ja on vaikeuttanut koko elämääni niin harrastusten kuin töidenkin saralla,olen joutunut lopettamaan monet harrastukset ja kouluttautua 2 eri ammattiin kun fysiikkani ei ole kestänyt työtä.Suvussani kaikki syntyneet lapset ovat olleet yli 4 kiloisia,suurin osa lähelle 4.5kg.Pelottaa että vammautan oman lapseni samalla tavalla.Kipu pelottaa aivan suunnattoman paljon ja pelkkä ajatus saa pulssin nousemaan ja aiheuttaa todella ahdistavaa stressiä,enkä ole siis vielä edes raskaana.Miten sitten kun olen raskaana,stressaan ja pelkään varmasti itselleni keskenmenon.Kuinka raskaiden toimenpiteiden takana on saada sektiolupa?Tiedän omalla kohdalla sen helpottavan oloani ja hälventäisi pelkojani että uskaltaisin myös nauttia odotuksesta.
Välillä tuntuu siltä että pelkoa ei oteta vakavasti ja annetaan ymmärtää että "taitaa vaan haluta päästä helpommalla ettei tartteis tehdä ollenkaan töitä lapsen syntymän eteen",mutta näin ei ole minulla.Asia pelottaa välillä niin paljon että oikein kurkkua kuristaa.
Sitten siis se synnytys,pitääkö synnyttäessä olla alasti?Siis aattelin vaan jos en saisikaan sektiota?Ja paljonko ihmisiä siinä synnytystilanteessa on paikalla?Olen sen verran epäsovussa itseni kanssa vielä tällä hetkellä että koen sen melkein nöyryyttävältä jos paikalla on kauheasti porukkaa kokeilemassa ja kurkkimassa helman alle.Nämä kuulostaa tietysti aika hulluilta nämä kysymykset mutta toivottavasti joku voisi vähän hälventää epätietouttani.
Sitten itse synnytys...olen aikoinani itse tullut maailmaan niin nopeasti että vasen olkapääni vaurioitui ja siihen tuli jiku sidepunosvaurio ja käteni toimii n.80% verrattuna toiseen käteen,käden asento on myös aivan erillainen ja on vaikeuttanut koko elämääni niin harrastusten kuin töidenkin saralla,olen joutunut lopettamaan monet harrastukset ja kouluttautua 2 eri ammattiin kun fysiikkani ei ole kestänyt työtä.Suvussani kaikki syntyneet lapset ovat olleet yli 4 kiloisia,suurin osa lähelle 4.5kg.Pelottaa että vammautan oman lapseni samalla tavalla.Kipu pelottaa aivan suunnattoman paljon ja pelkkä ajatus saa pulssin nousemaan ja aiheuttaa todella ahdistavaa stressiä,enkä ole siis vielä edes raskaana.Miten sitten kun olen raskaana,stressaan ja pelkään varmasti itselleni keskenmenon.Kuinka raskaiden toimenpiteiden takana on saada sektiolupa?Tiedän omalla kohdalla sen helpottavan oloani ja hälventäisi pelkojani että uskaltaisin myös nauttia odotuksesta.
Välillä tuntuu siltä että pelkoa ei oteta vakavasti ja annetaan ymmärtää että "taitaa vaan haluta päästä helpommalla ettei tartteis tehdä ollenkaan töitä lapsen syntymän eteen",mutta näin ei ole minulla.Asia pelottaa välillä niin paljon että oikein kurkkua kuristaa.
Sitten siis se synnytys,pitääkö synnyttäessä olla alasti?Siis aattelin vaan jos en saisikaan sektiota?Ja paljonko ihmisiä siinä synnytystilanteessa on paikalla?Olen sen verran epäsovussa itseni kanssa vielä tällä hetkellä että koen sen melkein nöyryyttävältä jos paikalla on kauheasti porukkaa kokeilemassa ja kurkkimassa helman alle.Nämä kuulostaa tietysti aika hulluilta nämä kysymykset mutta toivottavasti joku voisi vähän hälventää epätietouttani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
saa kyllä sektion, jos ei pelkoa saada millään muulla hoidettua.
Synnytyksessä ei tarvitse olla alasti, ja jos kaikki menee hyvin, paikalla on vain oma kätilösi, ja h-hetkellä toinen apurina. Erityistilanteet on sitten asia erikseen.
Sektio on täysin mahdollista saada..
Mä pelkäsin kans henkeni kaupalla (olen pelänny niin kauan ku muistan) synnytystä, mut ku aika läheni, pelko alkoi hellittää, ja kun synnytys alkoi olin vaan helpottunut (kivusta huolimatta)
Gynelogin käynnit teki ongelmaa koko raskaus ajan, hävetti ja kaikkee, eka tutkimus (laitokselle tullessa) vähän hävetti, mutta synnytyksen edetessä en edes ajatellut asiaa.. (sattu liikaa et olisin ajatellut mitään muutakaan)
Sektiosta on turhaa ajatella että "pääsisi helpommalla, nimittäin normaali synnytyksestä toipuu yleensä alle viikossa, sektiosta toipumisessa menee vähintään kuukausi!
Mulle kävi niin, että aina ennen ajattelin synnytyksen olevan varmaan maailman karmein asia. Nyt kun olen raskaana niin pelot on mystisesti hävinneet ja odotan synntystä jopa innokkaana. Haluan nähdä itse mitä sen aikana omalle kropalle tapahtuu. Jollain tapaa ehkä jopa harmittaa jos päädytäänkin alatiesynnytyksen sijasta sektioon. On ne hormonit kummallisia kun pistää mielen sekaisin...
Nyt rv 39 6, laskettu aika huomenna. Saa nähdä mitkä on mietteet parin viikon päästä.
itse pelkäsin alkuun synnytystä kuollakseni mutta mystisesti pelot loppua kohden karisivat. synnytyksen jälkeen olin onnellinen etten "taistellut" itselleni sektiota. minulle ei jäänyt synnytyskammoa ja olen erittäin tyytyväinen että lapseni syntyi alakautta. eipä tullut mm. arpea kohtuun mikä saattaisi aiheuttaa ongelmia seuraavassa raskaudessa... älä vielä synnytystä murehdi, ennen sinne pääsyä on pitkä matka edessä. lapsia ei tehdä, niitä saadaan... jos hyvin käy.