Nykylääketiede on koittanut tuloksetta etsiä ratkaisuja niin Bulimian kuin muidenkin syömishäiriöiden hoitoon. Syy keskinkertaisiin tuloksiin piilee siinä, että ei olla osattu ottaa huomioon syy>seuraus-suhteita, eikä liioin sairauden taustalla olevia asioita, psykologisia tekijöitä niiden oikealla prioriteetilla.
Ymmärtääksemme syömishäiriöiden perimmäiset esiintymisen syyt, on meidän ensin ymmärrettävä millaisia reaktioita ja ilmiöitä esim. ruoan ahmimisella tai täydellisellä syömättömyydellä on psykologisessa mielessä.
Kun ihmiskeho kääntyy paastotilaan, moni asia muuttuu. On kerrottu ylienergisistä tunteista, eräänlaisesta "kestoeuforiasta", joka on itseasiassa osa elimistön omaa suojelumekanismia. "Eliminoidaan kivut ja huonon olon tunne, että toiminnallisuus olisi jollain tapaa mahdollista"
Paastotilassa hotkittu runsaskalorinen ateria on ensinnäkin hengenvaarallista, mutta samalla myös sellaisen tapahtuman laukaisin, jossa aivojen mielihyväkeskus ylireagoi kylläisyyden tunteeseen, seurauksena voimakas päihtymystila jossa todellisuuden taju ja toiminnallinen kyky järkkyvät.
Ei varmaan yllätä, että suurin syömishäiriöistä kärsivä ryhmä muodostuu murrosikäisistä tytöistä joilla on pohjalla jonkunasteinen mielenterveydellinen ongelma, esim. ujos, huono itsetunto tai masentuneisuustaipumus.
Ei liioin yllätä, että murrosikäiset tytöt johtavat tilastoja niin tupakoinnissa, kuin alkoholin ja laittomien päihteittenkin käytössä. Tämä sairas maailma on tehnyt tämän muodostamalla mahdottomat muotit joihin nämä ihmistaimet koittavat mahtua. Siksi oireillaan. Siksi päihdytään. Koska se on yksi keino sietää elämää perspektiivissä jossa ei olla sinut itsensä kanssa.
Paastotilassa eläminen on hataralle psyykeelle "win-win" tila. Saat jotain olemalla syömättä, saat jotain kun syöt. Voit kokea päihtymystiloja ja sitä kautta rakentaa mielellesi siedettävämmän todellisuuden, kuin mitä olisi muuten.
Nykylääketiede ei halua tunnustaa päihtymystiloilla olevan minkäänmuotoista terapeuttista arvoa. Lääkekehitystyössä on jopa pyritty mm. rauhoittavista karsimaan päihdevaikutukset pois, vaikka tämän lääkeryhmän tehokkuus perustuu juuri mainittuun ominaisuuteen. Voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan on osittain moraalimme sanelemaa, että käytössämme olevat lääkkeet eivät toimi kuten pitäisi.
Voidaan myös suurpiirteisesti väittää, että valtaosassa syömishäiriötapauksia, pitäisi asiaa hoitaa addiktiona. Miksi?
Ruoka on oikea huume. Se toimii täsmälleen samalla tapaa kuin mikä tahansa päihdyttävä aine. Kun sitä käyttää vähän, se antaa suuria mielihyvän tunteita. Sitä mukaa kun käyttömäärät kasvavat, sitä vähemmän se päihdyttää. Kylläisyyden tunne on itseasiassa päihtymystila jonka toleranssi on latistanut. Olemalla syömättä, toleranssista pääsee eroon. Ja kama toimii taas.
Ratkaisut löytyvät maailmasta jota isot ikäluokat ovat utopistisine tavoitteineen koittaneet kitkeä pois tuloksetta jo vuosikymmeniä. Luonnon antimista, joiden plagiointi on edelleen lääkekehitykselle utopiaa. Hyvinvointi psyykepuolella perustuu hyvin yksilöllisiin asioihin, toisinsanoen ei ole olemassa eikä ole mahdollista valmistaa jotain yhdistettä joka nyt toimisi jonain massalääkkeenä mm. syömishäiriöiden taustalla olevien psyykeongelmien ehkäisijänä.
Kasvimaailmassa sen sijaan on olemassa potentiaalinen laji, jolla on tuhansia eri alalajikkeita, jokaisen lajikkeen ollessa yksilöllinen vaikutuksiltaan. Tämä demonisoitu kasvi on eräs kiihkeimpien vastustustoimien kohteista, ja jopa WHO on aikoinaan pakotettu lausuntoon, jonka mukaan sillä ei ole lääkinnällistä arvoa. Samaan aikaan miljoonat ihmiset ympäri maailmaa käyttivät sitä rohdoksena eri vaivoihin.
Kasvin aiheuttama päihtymystila tekee ruoan päihdevaikutuksen tyhjäksi aivojen mielihyväkeskusta manipuloimalla. Lisäksi sen ruokahalua kasvattava vaikutus ajaa potilaan pois paastoamisen lumoista tuoden tilalle normaalimman ateriointikulttuurin. Akuuttien tilojen hävittyä potilaalla onkin tilaisuus arvioida omia toimintamallejaan ilman, että taustalla olevat psyykeen häiriöt vaikeuttaisivat paranemisprosessia. Aikaansaadun stabiliteetin päälle on helpompaa alkaa rakentamaan uutta päihteettömän elämän mallia.
On hyvin harmillista että ennakkoluulot ja kyvyttömyys kyseenalaistaa aiemmin opittua toimivat tehokkaina jarruina niin globaalin, kuin kansallisenkin hyvinvoinnin kehittymisen saralla. Ja kaikki vain siksi, että addiktioiden hoitaminen päihdyttävillä aineilla on joillekin täysin mahdoton ajatus.
Jotkut viisaat ovat vain joskus päättäneet, että me emme ole sen arvoisia. Siinä se.
Ymmärtääksemme syömishäiriöiden perimmäiset esiintymisen syyt, on meidän ensin ymmärrettävä millaisia reaktioita ja ilmiöitä esim. ruoan ahmimisella tai täydellisellä syömättömyydellä on psykologisessa mielessä.
Kun ihmiskeho kääntyy paastotilaan, moni asia muuttuu. On kerrottu ylienergisistä tunteista, eräänlaisesta "kestoeuforiasta", joka on itseasiassa osa elimistön omaa suojelumekanismia. "Eliminoidaan kivut ja huonon olon tunne, että toiminnallisuus olisi jollain tapaa mahdollista"
Paastotilassa hotkittu runsaskalorinen ateria on ensinnäkin hengenvaarallista, mutta samalla myös sellaisen tapahtuman laukaisin, jossa aivojen mielihyväkeskus ylireagoi kylläisyyden tunteeseen, seurauksena voimakas päihtymystila jossa todellisuuden taju ja toiminnallinen kyky järkkyvät.
Ei varmaan yllätä, että suurin syömishäiriöistä kärsivä ryhmä muodostuu murrosikäisistä tytöistä joilla on pohjalla jonkunasteinen mielenterveydellinen ongelma, esim. ujos, huono itsetunto tai masentuneisuustaipumus.
Ei liioin yllätä, että murrosikäiset tytöt johtavat tilastoja niin tupakoinnissa, kuin alkoholin ja laittomien päihteittenkin käytössä. Tämä sairas maailma on tehnyt tämän muodostamalla mahdottomat muotit joihin nämä ihmistaimet koittavat mahtua. Siksi oireillaan. Siksi päihdytään. Koska se on yksi keino sietää elämää perspektiivissä jossa ei olla sinut itsensä kanssa.
Paastotilassa eläminen on hataralle psyykeelle "win-win" tila. Saat jotain olemalla syömättä, saat jotain kun syöt. Voit kokea päihtymystiloja ja sitä kautta rakentaa mielellesi siedettävämmän todellisuuden, kuin mitä olisi muuten.
Nykylääketiede ei halua tunnustaa päihtymystiloilla olevan minkäänmuotoista terapeuttista arvoa. Lääkekehitystyössä on jopa pyritty mm. rauhoittavista karsimaan päihdevaikutukset pois, vaikka tämän lääkeryhmän tehokkuus perustuu juuri mainittuun ominaisuuteen. Voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan on osittain moraalimme sanelemaa, että käytössämme olevat lääkkeet eivät toimi kuten pitäisi.
Voidaan myös suurpiirteisesti väittää, että valtaosassa syömishäiriötapauksia, pitäisi asiaa hoitaa addiktiona. Miksi?
Ruoka on oikea huume. Se toimii täsmälleen samalla tapaa kuin mikä tahansa päihdyttävä aine. Kun sitä käyttää vähän, se antaa suuria mielihyvän tunteita. Sitä mukaa kun käyttömäärät kasvavat, sitä vähemmän se päihdyttää. Kylläisyyden tunne on itseasiassa päihtymystila jonka toleranssi on latistanut. Olemalla syömättä, toleranssista pääsee eroon. Ja kama toimii taas.
Ratkaisut löytyvät maailmasta jota isot ikäluokat ovat utopistisine tavoitteineen koittaneet kitkeä pois tuloksetta jo vuosikymmeniä. Luonnon antimista, joiden plagiointi on edelleen lääkekehitykselle utopiaa. Hyvinvointi psyykepuolella perustuu hyvin yksilöllisiin asioihin, toisinsanoen ei ole olemassa eikä ole mahdollista valmistaa jotain yhdistettä joka nyt toimisi jonain massalääkkeenä mm. syömishäiriöiden taustalla olevien psyykeongelmien ehkäisijänä.
Kasvimaailmassa sen sijaan on olemassa potentiaalinen laji, jolla on tuhansia eri alalajikkeita, jokaisen lajikkeen ollessa yksilöllinen vaikutuksiltaan. Tämä demonisoitu kasvi on eräs kiihkeimpien vastustustoimien kohteista, ja jopa WHO on aikoinaan pakotettu lausuntoon, jonka mukaan sillä ei ole lääkinnällistä arvoa. Samaan aikaan miljoonat ihmiset ympäri maailmaa käyttivät sitä rohdoksena eri vaivoihin.
Kasvin aiheuttama päihtymystila tekee ruoan päihdevaikutuksen tyhjäksi aivojen mielihyväkeskusta manipuloimalla. Lisäksi sen ruokahalua kasvattava vaikutus ajaa potilaan pois paastoamisen lumoista tuoden tilalle normaalimman ateriointikulttuurin. Akuuttien tilojen hävittyä potilaalla onkin tilaisuus arvioida omia toimintamallejaan ilman, että taustalla olevat psyykeen häiriöt vaikeuttaisivat paranemisprosessia. Aikaansaadun stabiliteetin päälle on helpompaa alkaa rakentamaan uutta päihteettömän elämän mallia.
On hyvin harmillista että ennakkoluulot ja kyvyttömyys kyseenalaistaa aiemmin opittua toimivat tehokkaina jarruina niin globaalin, kuin kansallisenkin hyvinvoinnin kehittymisen saralla. Ja kaikki vain siksi, että addiktioiden hoitaminen päihdyttävillä aineilla on joillekin täysin mahdoton ajatus.
Jotkut viisaat ovat vain joskus päättäneet, että me emme ole sen arvoisia. Siinä se.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta, syömisen kautta syömishäiriöiset pystyvät säätelemään tunteitaan. Kun ahdistaa, jotkut ottavat alkoholia, jotkut huumeita, toiset ahmivat ja oksentavat tai paastoavat. Syömisen kontrollointi auttaa pitämään ne todelliset ahdistuksen aiheuttamat tunteet poissa, aivan kuten alkoholi tai huumeet lievittävät tunteita. Syömishäiriö luo turvaa, kuten alkoholisteille alkoholi. Tulee hyvä olo, mutta samalla huono, koska on täysin koukussa siihen, eikä pysty lopettamaan.
Olet oikeassa.Minä kuulun juuri näihin onnettoimiin riippuvaisiin ihmisiin:minun ainoa oikea rakkauteni ja huumeeni on RUOKA, Bulimia,joka on ollut osa minua jo 10 vuotta.Olen kokeillut myös huumeita,mutta huomannut etteivät ne ole minua varten,ruoka on huumeeni,ainoa ja oikea.Kuinka säälittävää ja kuvottavaa.Vihaan itseäni tällaisena,pitäisi olla jo aikuinen,mutten näe muuta poispääsyä tilanteeseen kuin kuoleminen.