Onko Lestadiolaiset Luterilaisia?

Olen ihan sekaisin näistä kirkon sisällä olevista liikkeistä ,eli kuuluuko lestadiolaiset luterilaiseen kirkkoon niin että maksavat kirkollisveron .
Mikä eron on luterilaisilla ja lestadiolaisilla ?
654437
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 65

Vanhimmat

100 %:sti voin melkein sanoa että kirkon jäseniä ollaan, maksamme siis kirkollisveroa.

Lue Wikipediasta mitä meistä kerrotaan.

Lehtemme nimi on Rauhan Side.
Seuramme ovat avoimia kaikille ja kaikki ovat tervetulleita.

Äänestä
  • Miksi kirkon sisällä pitää olla niin monta eri "lahkoa",eikö riitä luterilainen kirkko jos kerta ollaan 100% sen jäseniä ?Nyt en ymmärtänyt .

    Eikö olis parempi että sanotte olevanne Luterilaisia eikä Lestadiolaisia jos kerta maksatte "jäsenmaksunkin" ,milläs rahoilla nämä lestadiolaisten kokoushuoneet rakennetaan?

    Ajattelen nyt sellaista että kirkot on tyhjillään ja suuria summia panostetaan isoihin kokoushuoneisiin eri seuroille jotka sitten onkin kirkon jäseniä ,eikä sama kirkko kelpaa?Näilläkin rahoilla voitas auttaa vähäosasia ja tehdä lähetystötä jotka menee rakentamisiin koska kirkkoihin kyllä mahtuu ,olenko väärässä?

    Äänestä

  • mejuu kirjoitti:

    Miksi kirkon sisällä pitää olla niin monta eri "lahkoa",eikö riitä luterilainen kirkko jos kerta ollaan 100% sen jäseniä ?Nyt en ymmärtänyt .

    Eikö olis parempi että sanotte olevanne Luterilaisia eikä Lestadiolaisia jos kerta maksatte "jäsenmaksunkin" ,milläs rahoilla nämä lestadiolaisten kokoushuoneet rakennetaan?

    Ajattelen nyt sellaista että kirkot on tyhjillään ja suuria summia panostetaan isoihin kokoushuoneisiin eri seuroille jotka sitten onkin kirkon jäseniä ,eikä sama kirkko kelpaa?Näilläkin rahoilla voitas auttaa vähäosasia ja tehdä lähetystötä jotka menee rakentamisiin koska kirkkoihin kyllä mahtuu ,olenko väärässä?

    Kuulumme luterilaiseen kirkkoon, mutta emme usko sielujamme uudestisyntymättömien pappien hoitoon. Siksi tarvitsemme omia rukoushuoneita ja omia seurakokouksia. Rukoushuoneet rakennetaan omilla rahoilla ja pääasiassa talkoilla. Kirkot ovat myös usein lapsiperheiden kannalta epäkäytännöllisiä, mikä on näkynyt nyt Helsingissäkin, kun seuroja on jouduttu pitämään kirkoissa rukoushuoneen rakennushankkeen aikana. Ja kaiken lisäksi kirkko on voimakkaasti työntämässä ulos herätysliikkeitä ja muita Raamatusta kiinni pitäviä.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Kuulumme luterilaiseen kirkkoon, mutta emme usko sielujamme uudestisyntymättömien pappien hoitoon. Siksi tarvitsemme omia rukoushuoneita ja omia seurakokouksia. Rukoushuoneet rakennetaan omilla rahoilla ja pääasiassa talkoilla. Kirkot ovat myös usein lapsiperheiden kannalta epäkäytännöllisiä, mikä on näkynyt nyt Helsingissäkin, kun seuroja on jouduttu pitämään kirkoissa rukoushuoneen rakennushankkeen aikana. Ja kaiken lisäksi kirkko on voimakkaasti työntämässä ulos herätysliikkeitä ja muita Raamatusta kiinni pitäviä.

    Sivusto www.eroakirkosta.fi on mm. niille jotka eivät "halua uskoa sielujansa ev.lut. pappien hoitoon". Olisiko paikallaan suunnata rahavirrat kirkon sijasta omien rukoushuoneiden ylläpitoon?

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Kuulumme luterilaiseen kirkkoon, mutta emme usko sielujamme uudestisyntymättömien pappien hoitoon. Siksi tarvitsemme omia rukoushuoneita ja omia seurakokouksia. Rukoushuoneet rakennetaan omilla rahoilla ja pääasiassa talkoilla. Kirkot ovat myös usein lapsiperheiden kannalta epäkäytännöllisiä, mikä on näkynyt nyt Helsingissäkin, kun seuroja on jouduttu pitämään kirkoissa rukoushuoneen rakennushankkeen aikana. Ja kaiken lisäksi kirkko on voimakkaasti työntämässä ulos herätysliikkeitä ja muita Raamatusta kiinni pitäviä.

    "emme usko sielujamme uudestisyntymättömien pappien hoitoon" Mitä toi niinkuin tarkoitti? Onks teidän "papit" sit uudestisyntyneitä??

    Äänestä

  • harkita kirjoitti:

    Sivusto www.eroakirkosta.fi on mm. niille jotka eivät "halua uskoa sielujansa ev.lut. pappien hoitoon". Olisiko paikallaan suunnata rahavirrat kirkon sijasta omien rukoushuoneiden ylläpitoon?

    Kirkosta eroaminen on ateisteja varten. Laestadiuksen ja Raattamaan ja yleensäkin elävän kristillisyyden kanta on aina ollut, että kirkossa on pysyttävä, ellei suorastaan pois ajeta. Pidän viestiäsi nimettömän ateistin provokaationa enkä mitenkään voi uskoa sinua elävän kristillisyyden edustajaksi. Olisi rehellisempää sinulta, jos avoimesti esiintyisit ateistina etkä teeskentelisi kristittyä.

    Äänestä

  • Kysymyksiä84 kirjoitti:

    "emme usko sielujamme uudestisyntymättömien pappien hoitoon" Mitä toi niinkuin tarkoitti? Onks teidän "papit" sit uudestisyntyneitä??

    Joo, elävässä kristillisyydessä on kotona kasvanut sotaväki ja kaikki ovat kuninkaallista pappeutta.

    Äänestä

ovat todella Lutherin seuraajia suurelta osalta. Mutta tutkisit myös onko ev.lut-kirkkokunta opetuksinee yhtä Martti Lutherin kanssa; voisit tulla hämmästymään! Tapaus Markku Koivisto kertoo millainen on ev.lut-instituution käsitys Kristuksen kirkkolaista. Kirkko vaatii totuuden mieheltä sitoutumista ev.lut-kirkon tunnustukseen, jota se itse ei täytä ja törkeimmin rikkoo!

Äänestä
  • Lopulla-ajalla synnistä tehdään hovikelpoinen ja
    kristityt heitetään temppelistä ulos.

    Tilanne muistuttaa sitä että varkaat muuttaa taloon asumaan ja pakottavat talon rakentajan lähtemään.

    Äänestä

  • Totta on, vaikka muuta väitettäisi, ainakin se, että kastekysymys ei laestadiolaisilla ole sama kuin Lutherilla. Laestadiolaisten kastekäsitys (vaikkakin lapset kastetaan) on lähempänä helluntailaista käsitystä. Laestadiolaisethan ilmeisesti eivät opeta, että kaste olisi uudestisyntymisen paikka, vaan kaste jakaantuu vesikasteeseen ja ymmärtävällä iällä tapahtuvaan kääntymiseen, jolloin saadaan ns. tulikaste. Onko tämä Lutherin käsitys, kysyn vaan?

    Haluaisin muuten tietää, mitä laestadiolaisuudessa ajatellaan perisynnistä ja sen kadottavuudesta?

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Totta on, vaikka muuta väitettäisi, ainakin se, että kastekysymys ei laestadiolaisilla ole sama kuin Lutherilla. Laestadiolaisten kastekäsitys (vaikkakin lapset kastetaan) on lähempänä helluntailaista käsitystä. Laestadiolaisethan ilmeisesti eivät opeta, että kaste olisi uudestisyntymisen paikka, vaan kaste jakaantuu vesikasteeseen ja ymmärtävällä iällä tapahtuvaan kääntymiseen, jolloin saadaan ns. tulikaste. Onko tämä Lutherin käsitys, kysyn vaan?

    Haluaisin muuten tietää, mitä laestadiolaisuudessa ajatellaan perisynnistä ja sen kadottavuudesta?

    Lutherin mukaan kaste merkitsee, "että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana." Kolmeviikkoinen lapsi ei ole vielä tällaisessa taistelussa, mutta uudestisyntymisessä ihmisellä alkaa tämä kasteen kilvoitus.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Lutherin mukaan kaste merkitsee, "että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana." Kolmeviikkoinen lapsi ei ole vielä tällaisessa taistelussa, mutta uudestisyntymisessä ihmisellä alkaa tämä kasteen kilvoitus.

    Lutherin ja raamatun mukaan kaste on myös uudestisyntymisen paikka. Tätähän se ei laestadiolaisten mukaan ole.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Lutherin ja raamatun mukaan kaste on myös uudestisyntymisen paikka. Tätähän se ei laestadiolaisten mukaan ole.

    Näyttää kuitenkin siltä, että Jeesus odotti kääntymystä ja uudestisyntymistä opetuslapsiltaan, vaikka heidät oli kastettu vedellä, ja muuta vesikastetta he eivät sitten saaneetkaan.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Lutherin ja raamatun mukaan kaste on myös uudestisyntymisen paikka. Tätähän se ei laestadiolaisten mukaan ole.

    Eikä se ole apostolienkaan mukaan. Näytä se paikka raamatussa jossa uudestisyntymä tapahtuu kasteessa.

    Äänestä

  • Saddam H kirjoitti:

    Eikä se ole apostolienkaan mukaan. Näytä se paikka raamatussa jossa uudestisyntymä tapahtuu kasteessa.

    Näytä sinäkinkin , missä on se paikka, jossa sanotaan, ettei se tapahdu kasteessa. Kun nyt oli puhetta luterilaisesta käsityksestä, niin ainakin katekismuksesta löytyy sellainen paikka.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Näytä sinäkinkin , missä on se paikka, jossa sanotaan, ettei se tapahdu kasteessa. Kun nyt oli puhetta luterilaisesta käsityksestä, niin ainakin katekismuksesta löytyy sellainen paikka.

    Katekismus on tulkintaa, sen arvostelu ei ole syntiä.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Katekismus on tulkintaa, sen arvostelu ei ole syntiä.

    Mutta meinasin, että onko ihan reilua sitten sanoa olevansa täysluterilainen, jos ei kuitenkaan usko kuten Luther?

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Mutta meinasin, että onko ihan reilua sitten sanoa olevansa täysluterilainen, jos ei kuitenkaan usko kuten Luther?

    Enpä ole havainnut juurikaan täällä täysluterilaisiksi tunnustautuneita.

    Sen verran pitää olle varuillaan, ettei liitä uskoaan kehenkään ihmiseen, ei edes Lutheriin.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Näytä sinäkinkin , missä on se paikka, jossa sanotaan, ettei se tapahdu kasteessa. Kun nyt oli puhetta luterilaisesta käsityksestä, niin ainakin katekismuksesta löytyy sellainen paikka.

    "Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat." Näin siis Luther Vähässä Katekismuksessa. Aikaisemmin oli puhetta siitä, mitä kaste Lutherin mukaan merkitsee ja mitä Jeesus odotti kastetuilta opetuslapsilta. Eihän tässä ole mitään ristiriitaa nykyisen kristillisyyden opetuksen kanssa.

    Äänestä

  • Saddam H kirjoitti:

    Eikä se ole apostolienkaan mukaan. Näytä se paikka raamatussa jossa uudestisyntymä tapahtuu kasteessa.

    uudestisyntymistä. Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan sanan ottamisesta vastaa omaan simpäänsä."Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen)vastaan hän antoi voiman (oikeuden)tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskoivat hänen nimeensä (Joh. 1:12).

    Äänestä

Lestadiolaiset kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, mutta opillisesti ovat lähempänä Jean Calvinia kuin Lutheria.

Äänestä
  • Ettäkö lestadiolaiset lähempänä Calvinia? Siksikö, että (esikois)lestadiolaiset eivät hyväksy luterilaisessa kirkossa nyt vallalla olevaa kalvinistis-katolilaista ehtoollisjärjestystä?

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Ettäkö lestadiolaiset lähempänä Calvinia? Siksikö, että (esikois)lestadiolaiset eivät hyväksy luterilaisessa kirkossa nyt vallalla olevaa kalvinistis-katolilaista ehtoollisjärjestystä?

    kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan!

    Äänestä

  • mikä on kirjoitti:

    kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan!

    Kalvinilaisuus = "Jean Calvinin" oppeihin perustuva kristillinenkatsomus , on edelleen vallitsevana reformoidussa kirkossa, mutta sen alkujaan erittäin ankaraa ennaltamääräämisoppia on huomattavasti lievennetty .

    Äänestä

  • teutatess kirjoitti:

    Kalvinilaisuus = "Jean Calvinin" oppeihin perustuva kristillinenkatsomus , on edelleen vallitsevana reformoidussa kirkossa, mutta sen alkujaan erittäin ankaraa ennaltamääräämisoppia on huomattavasti lievennetty .

    Olen lukenut kirjoista että amisheilla ei ole sähköä - mutta missä vaiheessa he lähtivät omaan suuntaan.

    Äänestä

  • sähkö kielletty kirjoitti:

    Olen lukenut kirjoista että amisheilla ei ole sähköä - mutta missä vaiheessa he lähtivät omaan suuntaan.

    Aikaa ei sanottu tietokirjassakaan, huikeata mutta totta se lienee n. 1550 v. Calvin k. 1564. eli joskus sen jälkeen , ei aikaa ?.

    Äänestä

  • teutatess kirjoitti:

    Aikaa ei sanottu tietokirjassakaan, huikeata mutta totta se lienee n. 1550 v. Calvin k. 1564. eli joskus sen jälkeen , ei aikaa ?.

    mikä on kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    Tiedän kyllä kuka oli Calvin ja mitä on kalvinismi, mutta mitä on tuo "ehtoollisjärjestys"?

    Ja mikä on yleensäkin se jokin tässä ehtoollisasiassa, joka on ikäänkuin väärin, koska on olemassa jokin "oikea" ja sitten "väärä" kaava tai jotakin?

    Äänestä

  • kysymykseen kirjoitti:

    mikä on kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    Tiedän kyllä kuka oli Calvin ja mitä on kalvinismi, mutta mitä on tuo "ehtoollisjärjestys"?

    Ja mikä on yleensäkin se jokin tässä ehtoollisasiassa, joka on ikäänkuin väärin, koska on olemassa jokin "oikea" ja sitten "väärä" kaava tai jotakin?

    Aika outoa on kirkon sisällä erotetaan pappeja ja osa ei usko sielujaan pappien hoivaan vaan perustavat omat seuransa mutteivat eroa kirkosta.

    En oikeesti nyt tajua ,miksi ei voi erota sellaisesta mihin ei tunnu kuuluvan .

    Äänestä

  • kysymykseen kirjoitti:

    mikä on kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    Tiedän kyllä kuka oli Calvin ja mitä on kalvinismi, mutta mitä on tuo "ehtoollisjärjestys"?

    Ja mikä on yleensäkin se jokin tässä ehtoollisasiassa, joka on ikäänkuin väärin, koska on olemassa jokin "oikea" ja sitten "väärä" kaava tai jotakin?

    Porvoon sopimus liittää Brittein saarten anglikaanikirkot sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden luterilaiset kirkot läheisesti yhteen. Kirkolliskokouksen ja eduskunnan hyväksyttyä vuoden 2001 lopussa Porvoon julistuksen edellyttämät muutokset kirkkolakiin voidaan Porvoon julistuksen täytäntöönpano katsoa tältä osin loppuun suoritetuksi.

    Sopimustekstin valmistumisen 10-vuotisjuhlia vietettiin lokakuussa 2002 Porvoossa ja Helsingissä. Niiden järjestelyistä vastasi The Anglican Lutheran Society.

    Äänestä

  • Lonton kirjoitti:

    Porvoon sopimus liittää Brittein saarten anglikaanikirkot sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden luterilaiset kirkot läheisesti yhteen. Kirkolliskokouksen ja eduskunnan hyväksyttyä vuoden 2001 lopussa Porvoon julistuksen edellyttämät muutokset kirkkolakiin voidaan Porvoon julistuksen täytäntöönpano katsoa tältä osin loppuun suoritetuksi.

    Sopimustekstin valmistumisen 10-vuotisjuhlia vietettiin lokakuussa 2002 Porvoossa ja Helsingissä. Niiden järjestelyistä vastasi The Anglican Lutheran Society.

    Oliko tuo vastaus? Jos oli, mihin kysymykseen?

    Äänestä

  • mikä on kirjoitti:

    kalvinistis-katolilainen ehtoollisjärjestys?

    En ole koskaan sellaisesta kuullutkaan!

    Uskonpuhdistuksen aikoihin oli kiistaa ehtoollisesta. Katoliset olivat sitä mieltä, että ehtoollisaineet muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Reformoidut (Zwingli, Calvin) olivat sitä mieltä, että ne merkitsevät Kristuksen ruumista ja verta. Luther piti kiinni asetussanoista, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, ja opetti myös, että ehtoollinen on sitä oikeampi, mitä lähempänä se on pääsiäisiltana vietettyä ensimmäistä ehtoollista. Ekumeeninen kehitys on johtanut siihen, että luterilaisen kirkon ehtoolliskaavoihin on omaksuttu uhriajatusta ja ajatusta ehtoollisaineiden muuttumisesta.

    Eräs saarnaaja kertoi hiljattain keskustelustaan naispuolisen kirkkoherran kanssa. Kyseinen pappi ymmärsi hyvin esikoislestadiolaisten kielteisen kannan uusia ehtoolliskaavoja kohtaan. Hän oli lähetystyössä ollessaan vastustanut luterilaisten ehtoolliskaavojen muuttamista (meinasi että pienen luterilaisen kirkon pitäisi pitää kiinni identiteetistään ja tarjota vaihtoehto isolle katoliselle kirkolle) mutta hän ei kyennyt estämään muutosta.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Uskonpuhdistuksen aikoihin oli kiistaa ehtoollisesta. Katoliset olivat sitä mieltä, että ehtoollisaineet muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Reformoidut (Zwingli, Calvin) olivat sitä mieltä, että ne merkitsevät Kristuksen ruumista ja verta. Luther piti kiinni asetussanoista, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, ja opetti myös, että ehtoollinen on sitä oikeampi, mitä lähempänä se on pääsiäisiltana vietettyä ensimmäistä ehtoollista. Ekumeeninen kehitys on johtanut siihen, että luterilaisen kirkon ehtoolliskaavoihin on omaksuttu uhriajatusta ja ajatusta ehtoollisaineiden muuttumisesta.

    Eräs saarnaaja kertoi hiljattain keskustelustaan naispuolisen kirkkoherran kanssa. Kyseinen pappi ymmärsi hyvin esikoislestadiolaisten kielteisen kannan uusia ehtoolliskaavoja kohtaan. Hän oli lähetystyössä ollessaan vastustanut luterilaisten ehtoolliskaavojen muuttamista (meinasi että pienen luterilaisen kirkon pitäisi pitää kiinni identiteetistään ja tarjota vaihtoehto isolle katoliselle kirkolle) mutta hän ei kyennyt estämään muutosta.

    Niin, ensimmäinen ehtoollinen vietettiin tietenkin kiirastorstaina eikä pääsiäisenä.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Uskonpuhdistuksen aikoihin oli kiistaa ehtoollisesta. Katoliset olivat sitä mieltä, että ehtoollisaineet muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Reformoidut (Zwingli, Calvin) olivat sitä mieltä, että ne merkitsevät Kristuksen ruumista ja verta. Luther piti kiinni asetussanoista, että ne ovat Kristuksen ruumis ja veri, ja opetti myös, että ehtoollinen on sitä oikeampi, mitä lähempänä se on pääsiäisiltana vietettyä ensimmäistä ehtoollista. Ekumeeninen kehitys on johtanut siihen, että luterilaisen kirkon ehtoolliskaavoihin on omaksuttu uhriajatusta ja ajatusta ehtoollisaineiden muuttumisesta.

    Eräs saarnaaja kertoi hiljattain keskustelustaan naispuolisen kirkkoherran kanssa. Kyseinen pappi ymmärsi hyvin esikoislestadiolaisten kielteisen kannan uusia ehtoolliskaavoja kohtaan. Hän oli lähetystyössä ollessaan vastustanut luterilaisten ehtoolliskaavojen muuttamista (meinasi että pienen luterilaisen kirkon pitäisi pitää kiinni identiteetistään ja tarjota vaihtoehto isolle katoliselle kirkolle) mutta hän ei kyennyt estämään muutosta.

    kuuluvat sanat:
    "Tämä on Kristuksen ruumis..."
    "Tämä on Kristuksen veri..."

    Näin on ollut joka kerta, kun itse olen osallistunut.

    Onko jossakin ehtoolliskaavassa niin, että sanotaan:

    "Tämä merkitsee Kristuksen ruumista..." jne.

    Olis toki kiinnostava tietää, missä noita jälkimmäisiä sanamuotoja käytetään. Itse en ole uskaltanut osallistua, kun niihin, jotka oma herätysliikkeemme on pyytänyt kirkon järjestämään.

    Tuo uhriajatus tuntuu taas aivan eri asialta. Kuulin sivusta jostain keskustelusta, että joskus vanhaan aikaan katolisessa kirkossa ehtoollisvieraat itse toivat ehtoollisaineet. Näistä aineista luonnollisesti osoitettiin kiitos Jumalalle.

    Mielestäni se on aivan eri asia ja liittyy ehtoollisaineiden toimittamiseen kirkkoon. Toimitetaanhan nytkin ehtoollisaineet jollain tavalla kirkkoon.

    Kyllähän meillä tietenkin on kiitollisuus myös etoollistilaisuudesta aineiden lisäksi. En millään saata uskoa, että luterilaisen kirkon papit olisivat niin pimentyneitä, että kokisivat ehtoollisaineet jotenkin uhrina Jumalalle.

    Tälläinen ymmärrys olisi kovin pahantahtoinen heitä kohtaan. Vai kuinka?

    Äänestä

  • ehtoollisellahan kirjoitti:

    kuuluvat sanat:
    "Tämä on Kristuksen ruumis..."
    "Tämä on Kristuksen veri..."

    Näin on ollut joka kerta, kun itse olen osallistunut.

    Onko jossakin ehtoolliskaavassa niin, että sanotaan:

    "Tämä merkitsee Kristuksen ruumista..." jne.

    Olis toki kiinnostava tietää, missä noita jälkimmäisiä sanamuotoja käytetään. Itse en ole uskaltanut osallistua, kun niihin, jotka oma herätysliikkeemme on pyytänyt kirkon järjestämään.

    Tuo uhriajatus tuntuu taas aivan eri asialta. Kuulin sivusta jostain keskustelusta, että joskus vanhaan aikaan katolisessa kirkossa ehtoollisvieraat itse toivat ehtoollisaineet. Näistä aineista luonnollisesti osoitettiin kiitos Jumalalle.

    Mielestäni se on aivan eri asia ja liittyy ehtoollisaineiden toimittamiseen kirkkoon. Toimitetaanhan nytkin ehtoollisaineet jollain tavalla kirkkoon.

    Kyllähän meillä tietenkin on kiitollisuus myös etoollistilaisuudesta aineiden lisäksi. En millään saata uskoa, että luterilaisen kirkon papit olisivat niin pimentyneitä, että kokisivat ehtoollisaineet jotenkin uhrina Jumalalle.

    Tälläinen ymmärrys olisi kovin pahantahtoinen heitä kohtaan. Vai kuinka?

    aivan tavallisiin jumalanpalveluksiin kirkossamme viime vuosien aikana ja myös ehtoollisen viettoon (viimeksi kiirastorstaina) enkä ole törmännyt mihinkään uhrikäsitykseen.

    Millä tavalla sen pitäisi tulla esille? Enkö vain ymmärrä kuulemaani? Minkälainen on sanamuoto, jos ehtoollisateria käsitetään uhriksi?

    Äänestä

  • osallistunut kirjoitti:

    aivan tavallisiin jumalanpalveluksiin kirkossamme viime vuosien aikana ja myös ehtoollisen viettoon (viimeksi kiirastorstaina) enkä ole törmännyt mihinkään uhrikäsitykseen.

    Millä tavalla sen pitäisi tulla esille? Enkö vain ymmärrä kuulemaani? Minkälainen on sanamuoto, jos ehtoollisateria käsitetään uhriksi?

    Katolisen kirkon ehtoollisrukouksessa sanotaan: "Sinua, laupiain Isä, me rukoilemme nöyrästi Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta: ota vastaan ja siunaa nämä antimet, nämä pyhät ja tahrattomat uhrilahjat." Luterilaisen kirkon uudessa ehtoollisrukouksessa on tämä sama ajatus, mutta sanaa uhri ei mainita, siinä puhutaan vain lahjoista, joille pyydetään siunausta.

    Aina tätä ehtoollisrukousta ei lueta, ja esimerkiksi iltakirkoissa luetaan usein vain ehtoollisen asetussanat ilman ehtoollisrukousta.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Katolisen kirkon ehtoollisrukouksessa sanotaan: "Sinua, laupiain Isä, me rukoilemme nöyrästi Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta: ota vastaan ja siunaa nämä antimet, nämä pyhät ja tahrattomat uhrilahjat." Luterilaisen kirkon uudessa ehtoollisrukouksessa on tämä sama ajatus, mutta sanaa uhri ei mainita, siinä puhutaan vain lahjoista, joille pyydetään siunausta.

    Aina tätä ehtoollisrukousta ei lueta, ja esimerkiksi iltakirkoissa luetaan usein vain ehtoollisen asetussanat ilman ehtoollisrukousta.

    väärin lukea tuo rukous? Jos sanaa "uhri" ei mainita?

    Kiitos muuten vastauksestasi!

    Äänestä

  • jotenkin kirjoitti:

    väärin lukea tuo rukous? Jos sanaa "uhri" ei mainita?

    Kiitos muuten vastauksestasi!

    Asiaa on tutkittu kristillisyydessä jo ainakin 20 vuoden ajan ja sellainen neuvohan meille on annettu, että emme osallistuisi uusien kaavojen mukaisille ehtoollisille. Vakavamieliset papit kiinnittivät Suomessakin jo 80-luvulla huomiota ehtoolliskaavojen kehitykseen ja olivat huolissaan tekojen vanhurskauden tuomisesta luterilaiseen ehtoolliseen.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Asiaa on tutkittu kristillisyydessä jo ainakin 20 vuoden ajan ja sellainen neuvohan meille on annettu, että emme osallistuisi uusien kaavojen mukaisille ehtoollisille. Vakavamieliset papit kiinnittivät Suomessakin jo 80-luvulla huomiota ehtoolliskaavojen kehitykseen ja olivat huolissaan tekojen vanhurskauden tuomisesta luterilaiseen ehtoolliseen.

    Nehän olivat jossain vaiheessa verrattavissa ne kaavat. Uudessa kaavassa on lisätty rukousvaihtoehtoja. Yhdessä sanotaan, että me tuomme ihmisen tön ja maan hedelmän sinun siunattavaksesi. Tämä rukous on käsitettävissä virheellisenä.

    Luulempa, että jos tekisimme sokkotestin monukaan ei erottaisi uutta ja vanhaa kaavaa toisistaan. Tulee mieleeni sana, joka on maistanut vanhaa viiniä, sanoo vanha on hyvää.

    Takavuosina käsiteltiin näitä kaava-asioita. Monet sanoivat, että vanha on hyvä, vaikka ei ollut juurikaan tietoa sen sisällöstä.

    Mikäli tästä kaava-asiasta tulee pelastuskysymys, jokaisen pitää itse selvittää itselleen tilanne. Ei saa luottaa ihmisten sanaan puoleen tai toiseen, minun mielestäni.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Nehän olivat jossain vaiheessa verrattavissa ne kaavat. Uudessa kaavassa on lisätty rukousvaihtoehtoja. Yhdessä sanotaan, että me tuomme ihmisen tön ja maan hedelmän sinun siunattavaksesi. Tämä rukous on käsitettävissä virheellisenä.

    Luulempa, että jos tekisimme sokkotestin monukaan ei erottaisi uutta ja vanhaa kaavaa toisistaan. Tulee mieleeni sana, joka on maistanut vanhaa viiniä, sanoo vanha on hyvää.

    Takavuosina käsiteltiin näitä kaava-asioita. Monet sanoivat, että vanha on hyvä, vaikka ei ollut juurikaan tietoa sen sisällöstä.

    Mikäli tästä kaava-asiasta tulee pelastuskysymys, jokaisen pitää itse selvittää itselleen tilanne. Ei saa luottaa ihmisten sanaan puoleen tai toiseen, minun mielestäni.

    tavalliseen jumalanpalvelukseen ja ehtoollisen viettoon silloin tällöin ja niin aion tehdä tulevaisuudessakin.

    En ole tuollaista rukousta joko kuullut tai sitten en ole siihen kiinnittänyt huomiota - minulle ehtoollinen merkitsee sitä mitä se on ennenkin merkinnyt - sitä ei jokin rukous muuta miksikään.

    On kyllä hyvä keino saada ihmiset pysymään poissa kirkoista pelottelemalla heitä - niin on tapahtunut ennen ja näköjään niin tapahtuu edelleen.

    Kävin rippikoulun 40 vuotta sitten. Opettajani siellä oli nainen, joka konfirmaatiotilaisuudessa myös saarnasi. Se ei aiheuttanut mitään hälyä tai mielenosoituksellista ulos marssimista - ehkä vanhempani olivat niin tietämättömiä? Tuota tilannetta ajatellen tuntuu aika erikoiselta tämä nykyinen suhtautuminen naispappeuteen.

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    Asiaa on tutkittu kristillisyydessä jo ainakin 20 vuoden ajan ja sellainen neuvohan meille on annettu, että emme osallistuisi uusien kaavojen mukaisille ehtoollisille. Vakavamieliset papit kiinnittivät Suomessakin jo 80-luvulla huomiota ehtoolliskaavojen kehitykseen ja olivat huolissaan tekojen vanhurskauden tuomisesta luterilaiseen ehtoolliseen.

    sitti voisi paljastaa millainen sanamuoto on?

    Tuo katolinen ehtoollisrukous oli kyllä "selvää tekstiä",(vrt. UKK).

    Emme kuitenkaan ole katolisia. Heiltä ei enää kai voi ostaa aneita, mutta pyhien rukouksia voi ostaa.

    Haluan olla kuuliainen niille neuvoille, jotka on annettu, mutta olis kiva silti tietää tuo rukouksen sanamuoto, jossa uhri- ta lahja-ajatus esiintyy.

    En todella ole ikinä huomannu, mutta en ole ollutkaan muissa Jumalanpalveluksissa, kun rippikoulujen konfirmaatioissa ja omissa.

    Äänestä

  • Tunnistan kyllä tuon väitteen. Sitä on ennenkin käytetty leimakirveenä lestadiolaisuutta vastaan. Leimakirveen heiluttamiseen ei paljon vaivaa tarvita, riittää että on joskus sattunut lukemaan tai kuulemaan jonkin uskonnollisessa ta aatteellisessa polemiikissa esitetyn väitteen, jota sitten on helppo toistella kuin papukaija ilman että tarvitsisi nähdä vaivaa todella perehtyä asiaan. Antaisin enemmän arvoa mielipiteellesi, jos osaisit uskottavasti perustella sen. Jotenkin minusta kyllä tuntuu, että väitteesi yksityiskohtaista todistamista saamme odotella sanoisinko .... aika kauan!

    Äänestä

  • eikö kirjoitti:

    sitti voisi paljastaa millainen sanamuoto on?

    Tuo katolinen ehtoollisrukous oli kyllä "selvää tekstiä",(vrt. UKK).

    Emme kuitenkaan ole katolisia. Heiltä ei enää kai voi ostaa aneita, mutta pyhien rukouksia voi ostaa.

    Haluan olla kuuliainen niille neuvoille, jotka on annettu, mutta olis kiva silti tietää tuo rukouksen sanamuoto, jossa uhri- ta lahja-ajatus esiintyy.

    En todella ole ikinä huomannu, mutta en ole ollutkaan muissa Jumalanpalveluksissa, kun rippikoulujen konfirmaatioissa ja omissa.

    "Me rukoilemme sinua: Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, leipä ja viini, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä, kun vietämme pyhää ehtoollista niin kuin hän itse on meitä käskenyt."

    Äänestä

  • Antreas kirjoitti:

    "Me rukoilemme sinua: Lähetä Pyhä Henkesi ja siunaa nämä lahjat, leipä ja viini, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä, kun vietämme pyhää ehtoollista niin kuin hän itse on meitä käskenyt."

    Miksiköhän noin on menty tekemään?
    Ekumenia ei kuitenkaan voi olla syynä, sillä katoliset eivät todella voi tulla kirkkoihimme.
    Heille naispappeus on vielä suurempi iljetys, kuin meille.

    Ei ole pelkoa, että ajautuisimme katolisen kirkon helmaan. Kirkko vain on lähtenyt omille teilleen.

    Äänestä

lutherilaisen kirkon jäseniä. Maksamme kirkollisveroa. Olemme varmaankin jäseniä kirkossa niin pitkään, kun saamme nauttia puhtaista sakramenteista. Mutta kun niitä ei enää puhtaasti saada, niin siirrymme käytäntöön, jossa ne hoidetaan itse.

Rippikoulutkin siirtyvät nyt lyhyellä ajalla itsemme hoidettaviksi, koska kirkon anti on tänäpäivänä viihteellisyydessä eikä Jumalan sanassa. Olen iloinen että vihdoin saadaan järjestettyä omille lapsillemme / nuorisollemme kunnon rippikoulut. Itse kävin sen yli 20 vuotta sitten ja jo silloin olisi olleet omat rippikoulut tarpeen.

Äänestä
  • Jos evlut.kirkkoa karsastetaan sen
    viihteellisyyden vuoksi, niin
    vois kysyy miksi antiviihteelliset
    eslestadiolaiset veisaavat silti
    virsiä... Kyllähän oikeen karrikoiden
    asiaa tarkasteltuna veisuu on myös
    viihdettä. Saati sitten moni muu
    maallinen "siunaus".

    Aika hölmöä hurskastella viihde-teemalla,
    koska ihminen ei koskaan pääse eroon
    viihteistä. Kyllä sitä lopulta
    asketismissakin aina jotain viihdettä
    keksitään, koska ihminen on kuitenkin
    himojensa orja. Hurskainkin.

    Äänestä

  • olmen kirjoitti:

    Jos evlut.kirkkoa karsastetaan sen
    viihteellisyyden vuoksi, niin
    vois kysyy miksi antiviihteelliset
    eslestadiolaiset veisaavat silti
    virsiä... Kyllähän oikeen karrikoiden
    asiaa tarkasteltuna veisuu on myös
    viihdettä. Saati sitten moni muu
    maallinen "siunaus".

    Aika hölmöä hurskastella viihde-teemalla,
    koska ihminen ei koskaan pääse eroon
    viihteistä. Kyllä sitä lopulta
    asketismissakin aina jotain viihdettä
    keksitään, koska ihminen on kuitenkin
    himojensa orja. Hurskainkin.

    Tekohurskautta eli farisealaisuutta. Jonkin yhteisesti sovitun ja kaikilta vaaditun ulkoisen käyttäytymismallin avulla ei kukaan pelastu, olemme syntisiä läpikotaisin jokainen. Ihminen voi pelastua ainoastaan USKOLLA Kristukseen. USKOLLA syntiensä anteeksiantamiseen Jeesuksen uhriveren kautta.

    Ihminen pelastuu siis USKOLLA, eikä tekemisaillään, tai tekemättä jättämisillään.

    On surullista katsella harmaisiin ja mustiin pukeutuneita kristittyjä. Masentuneita, kumarassa kulkevia, melanlkolisia, surun murtamia, häpeän ja syyllisyyden vankeja, kun Kristus lahjoittaisi IMAISEKSI jokaiselle vapautuksen synneistään, ilon ja autuuden tunnon. ILON JA PELASTUSVARMUUDEN Jeesuksessa Kristuksessa.

    Usko on iloinen asia. Muutama vuosi sitten esikoislestadiolaisetkin olivat iloisia uskovaisia. Nykyisin hyvin monet ovat pelokkaista oman vanhurskauden vankeja.

    Äänestä

  • Aameen kirjoitti:

    Tekohurskautta eli farisealaisuutta. Jonkin yhteisesti sovitun ja kaikilta vaaditun ulkoisen käyttäytymismallin avulla ei kukaan pelastu, olemme syntisiä läpikotaisin jokainen. Ihminen voi pelastua ainoastaan USKOLLA Kristukseen. USKOLLA syntiensä anteeksiantamiseen Jeesuksen uhriveren kautta.

    Ihminen pelastuu siis USKOLLA, eikä tekemisaillään, tai tekemättä jättämisillään.

    On surullista katsella harmaisiin ja mustiin pukeutuneita kristittyjä. Masentuneita, kumarassa kulkevia, melanlkolisia, surun murtamia, häpeän ja syyllisyyden vankeja, kun Kristus lahjoittaisi IMAISEKSI jokaiselle vapautuksen synneistään, ilon ja autuuden tunnon. ILON JA PELASTUSVARMUUDEN Jeesuksessa Kristuksessa.

    Usko on iloinen asia. Muutama vuosi sitten esikoislestadiolaisetkin olivat iloisia uskovaisia. Nykyisin hyvin monet ovat pelokkaista oman vanhurskauden vankeja.

    Muutama vuosi sitten esikoislestadiolaisetkin olivat iloisia uskovaisia. Nykyisin hyvin monet ovat pelokkaista oman vanhurskauden vankeja.
    kopio


    Nyt pitää kysyä sen uskon perään, jonka toinen ihminen voi muuttaa iloisesta synkäksi, mitä se on?

    Aina ei ole viisasta verrata marttyyreja, mutta nyt mielestäni on siihen mahdollisuus. Miten sellainen usko kestää koetuksissa tässä maailmassa, joka ei kestä uskonveljen/sisaren edessä. Älkää ihmisten orjat olko! Jokainen saa syyttää itseään, joka on ymmärtänyt joskus ilon päälle jotakin.

    Äänestä

  • Jos hieman erittelen, niin tuossahan on neljä eri asiaa. Kaikkein ongelmattomin niistä on ilman muuta omien rippikoulujen järjestäminen, joka on ilman muuta tarpeen, jos halutaan varmistaa se, että rippikoululaiset saavat luotettavaa opetusta. Kirkon paikallisseurakuntien järjestämien rippikoulujen anti kun nyt kerta kaikkiaan on hieman arpapeliä: löytyy sieltä tietysti parempiakin (eli opillisesti konservatiivisempia) opettajia, mutta ei ole mitään takeita siitä, että juuri sellaisia osuu kohdalle. Sitä paitsi mm. VL:t ja rauhansanalaiset ovat järjestäneet omia rippikouluja jo parisenkymmentä vuotta ilman että siitä olisi noussut sen kummempaa kohua.
    Sitten ehtoolliskysymykseen. Siitähän on varsin yksiselitteinen (ja yksimielinen) saarnaajien kokouksen päätös maaliskuulta -04:
    "1. Lapin vanhinten neuvon mukaan pyrimme yhteisissä ehtoollistilaisuuksissa saamaan vanhan kaavan mukaisen ehtoollisjumalanpalveluksen.
    2.Emme sido kristittyjen omiatuntoja tilanteissa, joissa emme voi vaikuttaa ehtoolliskaavan valintaan. Lapin vanhinten kirjeen mukaan omattuntomme on sidottu Jumalan sanaan.
    3. Vahvistamme sen kannanoton, jonka Suomen lähetysmiehet ilmaisivat tammikuussa 2003 ja joka on julkaistu Rauhan Siteessä 1/2003."
    Siinä, että kirkon puitteissa järjestetään erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vanhan kaavan mukaan, ei muuten ole mitään uutta eikä mullistavaa, sillä Länsi-Suomen rukoilevaisillehan on perinteisesti järjestetty erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vuoden 1686 kirkkokäsikirjan mukaan ilman että kukaan olisi yrittänyt rajoittaa heidän oikeuttaan tällaisiin erityisjärjestelyihin. Tämä on luonteeltaan täysin erilainen kysymys kuin esim. naispappeus, jossa kirkon johto on asteittain taipunut yleisen mielipiteen (jonka mukaan kysymys on pelkästä tasa-arvoasiasta, jota ei muka voi perustella Raamatulla) painostuksen alla.
    Kirkon johto on alkanut tiukentaa linjaansa virkakysymyksessä perinteisellä kannalla oleviin pappeihin nähden, koska se kokee muuten menettävänsä uskottavuutensa yleisen mielipiteen (tai sellaiseksi koetun) silmissä. Viime kädessä kirkon johto pelkää jäsenkatoa, jos ihmiset kokevat kirkon liian "vanhoillisena" ja "naisten syrjintää sallivana", kuten asia esitetään. Sen sijaan kysymys siitä, järjestetäänkö muutamalle herätysliikkeelle edelleen erillisiä ehtoollistilaisuuksia ei herätä minkäänlaisia intohimoja puoleen eikä toiseen, sillä se ei ole tasa-arvokysymys eikä sillä muutenkaan ole minkäänlaista poliittista merkitystä. Ei olisi millään lailla kirkon johdon edun mukaista ryhtyä ehdoin tahdoin provosoimaan kahta herätysliikettä kieltämällä niiltä sellaiset erityisjärjestelyt, joista kukaan ei millään tavalla voi loukkaantua (vrt. naispappeus!) ja jotka eivät kirkolle ole edes mikään myönnytys vaan pieni järjestelyasia. Kannattaa muistaa, että kirkko haluaa, mikäli mahdollista, pitää jäsenensä. Olisin tämän vuoksi melko optimistinen ehtoolliskysymyksen suhteen. Ei ole ainakaan toistaiseksi näkyvissä merkkejä, että oikeus vanhan käsikirjan käyttöön kiellettäisiin enkä pidä hyvänä ajatuksena maalailla pirua seinälle tulevaisuuden suhteen. Tämä siis vain yleisenä toteamuksena, ei minään huomautuksena Lallille, joka mielestäni on ilmaissut ajatuksensa ihan asiallisesti. Onhan kaikki tietysti periaatteessa mahdollista, mutta se huonoin vaihtoehto ei aina välttämättä toteudu.
    Kolmas kysymys on kaste, jonka mainitsen vain siksi, että Lalli puhui sakramenteista yleensä, ei siis pelkästään ehtoollisesta, vaikka hän varmaan tarkoittikin lähinnä ehtoollista. Kastekysymyksestä tai kastekaavasta en tiedä kenenkään tehneen mitään kiistakysymystä, joten se ei ole ongelma: sama käytäntö jatkuu kuin tähänkin asti. Sakramenteista yleensä muistutan vielä Lutherin ja tunnustuskirjojen kannasta: kasteen ja ehtoollisen toimittamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko ne toimittava henkilö elävässä uskossa vai ei. Vain sakramentin vastaanottajan uskolla on merkitystä, ei toimittajan. Vastakkaisen kannan Luther tuomitsee täysin yksiselitteisesti harhaopiksi. En tosin ole kuullut kenenkään esikois- tai muunkaan lestadiolaisen kannattaneen kyseistä harhaoppia. Mainitsen tämän vain siksi, ettei kenelläkään tätä lukevalla olisi pienintäkään mahdollisuutta väärinkäsitykseen tässä asiassa.
    Neljäs kysymys on kirkon jäsenyys. Siinähän Laestadiuksen, Raattamaan ja yleensäkin lestadiolaisuuden perinteinen kanta on aina ollut, että kirkossa pysytään niin kauan kuin ei suorastaan pois ajeta. Kirkkohan ei todellakaan ole mikään opillisesti yhtenäinen möhkäle, joka yksiselitteisesti olisi esim. liberaaliteologian kannalla, vaan sen sisältä löytyy jonkin verran oikeampaa opetusta ja sitten aika paljon sitä vähemmän oikeaa. Niin kauan kuin kirkon sisällä käydään taistelua toisaalta liberaaliteologian ja toisaalta tunnustuksellisemman ja raamatullisemman suunnan välillä, olisi kirkosta eroaminen pelkkää rintamakarkuruutta ja valkoisen lipun nostamista liberaaliteologian edessä. Kirkossa on pysyttävä suolana niin kauan kuin se vähänkin on mahdollista, ei huvin vuoksi, vaan velvollisuudesta Jumalaa ja Suomen kansaa kohtaan. Kirkosta eroaminen jääköön ateisteille ja pelkureille.

    Äänestä

  • Svärdfisk kirjoitti:

    Jos hieman erittelen, niin tuossahan on neljä eri asiaa. Kaikkein ongelmattomin niistä on ilman muuta omien rippikoulujen järjestäminen, joka on ilman muuta tarpeen, jos halutaan varmistaa se, että rippikoululaiset saavat luotettavaa opetusta. Kirkon paikallisseurakuntien järjestämien rippikoulujen anti kun nyt kerta kaikkiaan on hieman arpapeliä: löytyy sieltä tietysti parempiakin (eli opillisesti konservatiivisempia) opettajia, mutta ei ole mitään takeita siitä, että juuri sellaisia osuu kohdalle. Sitä paitsi mm. VL:t ja rauhansanalaiset ovat järjestäneet omia rippikouluja jo parisenkymmentä vuotta ilman että siitä olisi noussut sen kummempaa kohua.
    Sitten ehtoolliskysymykseen. Siitähän on varsin yksiselitteinen (ja yksimielinen) saarnaajien kokouksen päätös maaliskuulta -04:
    "1. Lapin vanhinten neuvon mukaan pyrimme yhteisissä ehtoollistilaisuuksissa saamaan vanhan kaavan mukaisen ehtoollisjumalanpalveluksen.
    2.Emme sido kristittyjen omiatuntoja tilanteissa, joissa emme voi vaikuttaa ehtoolliskaavan valintaan. Lapin vanhinten kirjeen mukaan omattuntomme on sidottu Jumalan sanaan.
    3. Vahvistamme sen kannanoton, jonka Suomen lähetysmiehet ilmaisivat tammikuussa 2003 ja joka on julkaistu Rauhan Siteessä 1/2003."
    Siinä, että kirkon puitteissa järjestetään erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vanhan kaavan mukaan, ei muuten ole mitään uutta eikä mullistavaa, sillä Länsi-Suomen rukoilevaisillehan on perinteisesti järjestetty erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vuoden 1686 kirkkokäsikirjan mukaan ilman että kukaan olisi yrittänyt rajoittaa heidän oikeuttaan tällaisiin erityisjärjestelyihin. Tämä on luonteeltaan täysin erilainen kysymys kuin esim. naispappeus, jossa kirkon johto on asteittain taipunut yleisen mielipiteen (jonka mukaan kysymys on pelkästä tasa-arvoasiasta, jota ei muka voi perustella Raamatulla) painostuksen alla.
    Kirkon johto on alkanut tiukentaa linjaansa virkakysymyksessä perinteisellä kannalla oleviin pappeihin nähden, koska se kokee muuten menettävänsä uskottavuutensa yleisen mielipiteen (tai sellaiseksi koetun) silmissä. Viime kädessä kirkon johto pelkää jäsenkatoa, jos ihmiset kokevat kirkon liian "vanhoillisena" ja "naisten syrjintää sallivana", kuten asia esitetään. Sen sijaan kysymys siitä, järjestetäänkö muutamalle herätysliikkeelle edelleen erillisiä ehtoollistilaisuuksia ei herätä minkäänlaisia intohimoja puoleen eikä toiseen, sillä se ei ole tasa-arvokysymys eikä sillä muutenkaan ole minkäänlaista poliittista merkitystä. Ei olisi millään lailla kirkon johdon edun mukaista ryhtyä ehdoin tahdoin provosoimaan kahta herätysliikettä kieltämällä niiltä sellaiset erityisjärjestelyt, joista kukaan ei millään tavalla voi loukkaantua (vrt. naispappeus!) ja jotka eivät kirkolle ole edes mikään myönnytys vaan pieni järjestelyasia. Kannattaa muistaa, että kirkko haluaa, mikäli mahdollista, pitää jäsenensä. Olisin tämän vuoksi melko optimistinen ehtoolliskysymyksen suhteen. Ei ole ainakaan toistaiseksi näkyvissä merkkejä, että oikeus vanhan käsikirjan käyttöön kiellettäisiin enkä pidä hyvänä ajatuksena maalailla pirua seinälle tulevaisuuden suhteen. Tämä siis vain yleisenä toteamuksena, ei minään huomautuksena Lallille, joka mielestäni on ilmaissut ajatuksensa ihan asiallisesti. Onhan kaikki tietysti periaatteessa mahdollista, mutta se huonoin vaihtoehto ei aina välttämättä toteudu.
    Kolmas kysymys on kaste, jonka mainitsen vain siksi, että Lalli puhui sakramenteista yleensä, ei siis pelkästään ehtoollisesta, vaikka hän varmaan tarkoittikin lähinnä ehtoollista. Kastekysymyksestä tai kastekaavasta en tiedä kenenkään tehneen mitään kiistakysymystä, joten se ei ole ongelma: sama käytäntö jatkuu kuin tähänkin asti. Sakramenteista yleensä muistutan vielä Lutherin ja tunnustuskirjojen kannasta: kasteen ja ehtoollisen toimittamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko ne toimittava henkilö elävässä uskossa vai ei. Vain sakramentin vastaanottajan uskolla on merkitystä, ei toimittajan. Vastakkaisen kannan Luther tuomitsee täysin yksiselitteisesti harhaopiksi. En tosin ole kuullut kenenkään esikois- tai muunkaan lestadiolaisen kannattaneen kyseistä harhaoppia. Mainitsen tämän vain siksi, ettei kenelläkään tätä lukevalla olisi pienintäkään mahdollisuutta väärinkäsitykseen tässä asiassa.
    Neljäs kysymys on kirkon jäsenyys. Siinähän Laestadiuksen, Raattamaan ja yleensäkin lestadiolaisuuden perinteinen kanta on aina ollut, että kirkossa pysytään niin kauan kuin ei suorastaan pois ajeta. Kirkkohan ei todellakaan ole mikään opillisesti yhtenäinen möhkäle, joka yksiselitteisesti olisi esim. liberaaliteologian kannalla, vaan sen sisältä löytyy jonkin verran oikeampaa opetusta ja sitten aika paljon sitä vähemmän oikeaa. Niin kauan kuin kirkon sisällä käydään taistelua toisaalta liberaaliteologian ja toisaalta tunnustuksellisemman ja raamatullisemman suunnan välillä, olisi kirkosta eroaminen pelkkää rintamakarkuruutta ja valkoisen lipun nostamista liberaaliteologian edessä. Kirkossa on pysyttävä suolana niin kauan kuin se vähänkin on mahdollista, ei huvin vuoksi, vaan velvollisuudesta Jumalaa ja Suomen kansaa kohtaan. Kirkosta eroaminen jääköön ateisteille ja pelkureille.

    Mark. 14:22   Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini."

    Mark. 14:23   Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
    Mark. 14:24   Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.

    Äänestä

  • Svärdfisk kirjoitti:

    Jos hieman erittelen, niin tuossahan on neljä eri asiaa. Kaikkein ongelmattomin niistä on ilman muuta omien rippikoulujen järjestäminen, joka on ilman muuta tarpeen, jos halutaan varmistaa se, että rippikoululaiset saavat luotettavaa opetusta. Kirkon paikallisseurakuntien järjestämien rippikoulujen anti kun nyt kerta kaikkiaan on hieman arpapeliä: löytyy sieltä tietysti parempiakin (eli opillisesti konservatiivisempia) opettajia, mutta ei ole mitään takeita siitä, että juuri sellaisia osuu kohdalle. Sitä paitsi mm. VL:t ja rauhansanalaiset ovat järjestäneet omia rippikouluja jo parisenkymmentä vuotta ilman että siitä olisi noussut sen kummempaa kohua.
    Sitten ehtoolliskysymykseen. Siitähän on varsin yksiselitteinen (ja yksimielinen) saarnaajien kokouksen päätös maaliskuulta -04:
    "1. Lapin vanhinten neuvon mukaan pyrimme yhteisissä ehtoollistilaisuuksissa saamaan vanhan kaavan mukaisen ehtoollisjumalanpalveluksen.
    2.Emme sido kristittyjen omiatuntoja tilanteissa, joissa emme voi vaikuttaa ehtoolliskaavan valintaan. Lapin vanhinten kirjeen mukaan omattuntomme on sidottu Jumalan sanaan.
    3. Vahvistamme sen kannanoton, jonka Suomen lähetysmiehet ilmaisivat tammikuussa 2003 ja joka on julkaistu Rauhan Siteessä 1/2003."
    Siinä, että kirkon puitteissa järjestetään erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vanhan kaavan mukaan, ei muuten ole mitään uutta eikä mullistavaa, sillä Länsi-Suomen rukoilevaisillehan on perinteisesti järjestetty erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vuoden 1686 kirkkokäsikirjan mukaan ilman että kukaan olisi yrittänyt rajoittaa heidän oikeuttaan tällaisiin erityisjärjestelyihin. Tämä on luonteeltaan täysin erilainen kysymys kuin esim. naispappeus, jossa kirkon johto on asteittain taipunut yleisen mielipiteen (jonka mukaan kysymys on pelkästä tasa-arvoasiasta, jota ei muka voi perustella Raamatulla) painostuksen alla.
    Kirkon johto on alkanut tiukentaa linjaansa virkakysymyksessä perinteisellä kannalla oleviin pappeihin nähden, koska se kokee muuten menettävänsä uskottavuutensa yleisen mielipiteen (tai sellaiseksi koetun) silmissä. Viime kädessä kirkon johto pelkää jäsenkatoa, jos ihmiset kokevat kirkon liian "vanhoillisena" ja "naisten syrjintää sallivana", kuten asia esitetään. Sen sijaan kysymys siitä, järjestetäänkö muutamalle herätysliikkeelle edelleen erillisiä ehtoollistilaisuuksia ei herätä minkäänlaisia intohimoja puoleen eikä toiseen, sillä se ei ole tasa-arvokysymys eikä sillä muutenkaan ole minkäänlaista poliittista merkitystä. Ei olisi millään lailla kirkon johdon edun mukaista ryhtyä ehdoin tahdoin provosoimaan kahta herätysliikettä kieltämällä niiltä sellaiset erityisjärjestelyt, joista kukaan ei millään tavalla voi loukkaantua (vrt. naispappeus!) ja jotka eivät kirkolle ole edes mikään myönnytys vaan pieni järjestelyasia. Kannattaa muistaa, että kirkko haluaa, mikäli mahdollista, pitää jäsenensä. Olisin tämän vuoksi melko optimistinen ehtoolliskysymyksen suhteen. Ei ole ainakaan toistaiseksi näkyvissä merkkejä, että oikeus vanhan käsikirjan käyttöön kiellettäisiin enkä pidä hyvänä ajatuksena maalailla pirua seinälle tulevaisuuden suhteen. Tämä siis vain yleisenä toteamuksena, ei minään huomautuksena Lallille, joka mielestäni on ilmaissut ajatuksensa ihan asiallisesti. Onhan kaikki tietysti periaatteessa mahdollista, mutta se huonoin vaihtoehto ei aina välttämättä toteudu.
    Kolmas kysymys on kaste, jonka mainitsen vain siksi, että Lalli puhui sakramenteista yleensä, ei siis pelkästään ehtoollisesta, vaikka hän varmaan tarkoittikin lähinnä ehtoollista. Kastekysymyksestä tai kastekaavasta en tiedä kenenkään tehneen mitään kiistakysymystä, joten se ei ole ongelma: sama käytäntö jatkuu kuin tähänkin asti. Sakramenteista yleensä muistutan vielä Lutherin ja tunnustuskirjojen kannasta: kasteen ja ehtoollisen toimittamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko ne toimittava henkilö elävässä uskossa vai ei. Vain sakramentin vastaanottajan uskolla on merkitystä, ei toimittajan. Vastakkaisen kannan Luther tuomitsee täysin yksiselitteisesti harhaopiksi. En tosin ole kuullut kenenkään esikois- tai muunkaan lestadiolaisen kannattaneen kyseistä harhaoppia. Mainitsen tämän vain siksi, ettei kenelläkään tätä lukevalla olisi pienintäkään mahdollisuutta väärinkäsitykseen tässä asiassa.
    Neljäs kysymys on kirkon jäsenyys. Siinähän Laestadiuksen, Raattamaan ja yleensäkin lestadiolaisuuden perinteinen kanta on aina ollut, että kirkossa pysytään niin kauan kuin ei suorastaan pois ajeta. Kirkkohan ei todellakaan ole mikään opillisesti yhtenäinen möhkäle, joka yksiselitteisesti olisi esim. liberaaliteologian kannalla, vaan sen sisältä löytyy jonkin verran oikeampaa opetusta ja sitten aika paljon sitä vähemmän oikeaa. Niin kauan kuin kirkon sisällä käydään taistelua toisaalta liberaaliteologian ja toisaalta tunnustuksellisemman ja raamatullisemman suunnan välillä, olisi kirkosta eroaminen pelkkää rintamakarkuruutta ja valkoisen lipun nostamista liberaaliteologian edessä. Kirkossa on pysyttävä suolana niin kauan kuin se vähänkin on mahdollista, ei huvin vuoksi, vaan velvollisuudesta Jumalaa ja Suomen kansaa kohtaan. Kirkosta eroaminen jääköön ateisteille ja pelkureille.

    Mark. 14:27   Ja Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu on:

    'Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan.'

    Mark. 14:28   Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."

    Mark. 14:29   Niin Pietari sanoi hänelle:

    "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en kuitenkaan minä."
    Mark. 14:30   Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät."

    Mark. 14:31   Mutta hän vakuutti vielä lujemmin:

    "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä." Ja samoin sanoivat kaikki muutkin.

    Äänestä

  • olmen kirjoitti:

    Jos evlut.kirkkoa karsastetaan sen
    viihteellisyyden vuoksi, niin
    vois kysyy miksi antiviihteelliset
    eslestadiolaiset veisaavat silti
    virsiä... Kyllähän oikeen karrikoiden
    asiaa tarkasteltuna veisuu on myös
    viihdettä. Saati sitten moni muu
    maallinen "siunaus".

    Aika hölmöä hurskastella viihde-teemalla,
    koska ihminen ei koskaan pääse eroon
    viihteistä. Kyllä sitä lopulta
    asketismissakin aina jotain viihdettä
    keksitään, koska ihminen on kuitenkin
    himojensa orja. Hurskainkin.

    Kyllä minä ainakin veisaan virsiä JUMALALLE kunniaksi. En myös tosta viihde kirkosta pidä. Kaikenlaisia maallisia siunauksia, en ymmärrä enkä varsinkaa ruotsin mallia .

    Äänestä

  • teutatess kirjoitti:

    Kyllä minä ainakin veisaan virsiä JUMALALLE kunniaksi. En myös tosta viihde kirkosta pidä. Kaikenlaisia maallisia siunauksia, en ymmärrä enkä varsinkaa ruotsin mallia .

    yms. siunaamisia?

    Äänestä

  • Svärdfisk kirjoitti:

    Jos hieman erittelen, niin tuossahan on neljä eri asiaa. Kaikkein ongelmattomin niistä on ilman muuta omien rippikoulujen järjestäminen, joka on ilman muuta tarpeen, jos halutaan varmistaa se, että rippikoululaiset saavat luotettavaa opetusta. Kirkon paikallisseurakuntien järjestämien rippikoulujen anti kun nyt kerta kaikkiaan on hieman arpapeliä: löytyy sieltä tietysti parempiakin (eli opillisesti konservatiivisempia) opettajia, mutta ei ole mitään takeita siitä, että juuri sellaisia osuu kohdalle. Sitä paitsi mm. VL:t ja rauhansanalaiset ovat järjestäneet omia rippikouluja jo parisenkymmentä vuotta ilman että siitä olisi noussut sen kummempaa kohua.
    Sitten ehtoolliskysymykseen. Siitähän on varsin yksiselitteinen (ja yksimielinen) saarnaajien kokouksen päätös maaliskuulta -04:
    "1. Lapin vanhinten neuvon mukaan pyrimme yhteisissä ehtoollistilaisuuksissa saamaan vanhan kaavan mukaisen ehtoollisjumalanpalveluksen.
    2.Emme sido kristittyjen omiatuntoja tilanteissa, joissa emme voi vaikuttaa ehtoolliskaavan valintaan. Lapin vanhinten kirjeen mukaan omattuntomme on sidottu Jumalan sanaan.
    3. Vahvistamme sen kannanoton, jonka Suomen lähetysmiehet ilmaisivat tammikuussa 2003 ja joka on julkaistu Rauhan Siteessä 1/2003."
    Siinä, että kirkon puitteissa järjestetään erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vanhan kaavan mukaan, ei muuten ole mitään uutta eikä mullistavaa, sillä Länsi-Suomen rukoilevaisillehan on perinteisesti järjestetty erillisiä ehtoollisjumalanpalveluksia vuoden 1686 kirkkokäsikirjan mukaan ilman että kukaan olisi yrittänyt rajoittaa heidän oikeuttaan tällaisiin erityisjärjestelyihin. Tämä on luonteeltaan täysin erilainen kysymys kuin esim. naispappeus, jossa kirkon johto on asteittain taipunut yleisen mielipiteen (jonka mukaan kysymys on pelkästä tasa-arvoasiasta, jota ei muka voi perustella Raamatulla) painostuksen alla.
    Kirkon johto on alkanut tiukentaa linjaansa virkakysymyksessä perinteisellä kannalla oleviin pappeihin nähden, koska se kokee muuten menettävänsä uskottavuutensa yleisen mielipiteen (tai sellaiseksi koetun) silmissä. Viime kädessä kirkon johto pelkää jäsenkatoa, jos ihmiset kokevat kirkon liian "vanhoillisena" ja "naisten syrjintää sallivana", kuten asia esitetään. Sen sijaan kysymys siitä, järjestetäänkö muutamalle herätysliikkeelle edelleen erillisiä ehtoollistilaisuuksia ei herätä minkäänlaisia intohimoja puoleen eikä toiseen, sillä se ei ole tasa-arvokysymys eikä sillä muutenkaan ole minkäänlaista poliittista merkitystä. Ei olisi millään lailla kirkon johdon edun mukaista ryhtyä ehdoin tahdoin provosoimaan kahta herätysliikettä kieltämällä niiltä sellaiset erityisjärjestelyt, joista kukaan ei millään tavalla voi loukkaantua (vrt. naispappeus!) ja jotka eivät kirkolle ole edes mikään myönnytys vaan pieni järjestelyasia. Kannattaa muistaa, että kirkko haluaa, mikäli mahdollista, pitää jäsenensä. Olisin tämän vuoksi melko optimistinen ehtoolliskysymyksen suhteen. Ei ole ainakaan toistaiseksi näkyvissä merkkejä, että oikeus vanhan käsikirjan käyttöön kiellettäisiin enkä pidä hyvänä ajatuksena maalailla pirua seinälle tulevaisuuden suhteen. Tämä siis vain yleisenä toteamuksena, ei minään huomautuksena Lallille, joka mielestäni on ilmaissut ajatuksensa ihan asiallisesti. Onhan kaikki tietysti periaatteessa mahdollista, mutta se huonoin vaihtoehto ei aina välttämättä toteudu.
    Kolmas kysymys on kaste, jonka mainitsen vain siksi, että Lalli puhui sakramenteista yleensä, ei siis pelkästään ehtoollisesta, vaikka hän varmaan tarkoittikin lähinnä ehtoollista. Kastekysymyksestä tai kastekaavasta en tiedä kenenkään tehneen mitään kiistakysymystä, joten se ei ole ongelma: sama käytäntö jatkuu kuin tähänkin asti. Sakramenteista yleensä muistutan vielä Lutherin ja tunnustuskirjojen kannasta: kasteen ja ehtoollisen toimittamisen kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, onko ne toimittava henkilö elävässä uskossa vai ei. Vain sakramentin vastaanottajan uskolla on merkitystä, ei toimittajan. Vastakkaisen kannan Luther tuomitsee täysin yksiselitteisesti harhaopiksi. En tosin ole kuullut kenenkään esikois- tai muunkaan lestadiolaisen kannattaneen kyseistä harhaoppia. Mainitsen tämän vain siksi, ettei kenelläkään tätä lukevalla olisi pienintäkään mahdollisuutta väärinkäsitykseen tässä asiassa.
    Neljäs kysymys on kirkon jäsenyys. Siinähän Laestadiuksen, Raattamaan ja yleensäkin lestadiolaisuuden perinteinen kanta on aina ollut, että kirkossa pysytään niin kauan kuin ei suorastaan pois ajeta. Kirkkohan ei todellakaan ole mikään opillisesti yhtenäinen möhkäle, joka yksiselitteisesti olisi esim. liberaaliteologian kannalla, vaan sen sisältä löytyy jonkin verran oikeampaa opetusta ja sitten aika paljon sitä vähemmän oikeaa. Niin kauan kuin kirkon sisällä käydään taistelua toisaalta liberaaliteologian ja toisaalta tunnustuksellisemman ja raamatullisemman suunnan välillä, olisi kirkosta eroaminen pelkkää rintamakarkuruutta ja valkoisen lipun nostamista liberaaliteologian edessä. Kirkossa on pysyttävä suolana niin kauan kuin se vähänkin on mahdollista, ei huvin vuoksi, vaan velvollisuudesta Jumalaa ja Suomen kansaa kohtaan. Kirkosta eroaminen jääköön ateisteille ja pelkureille.

    Olen kanssasi yhtämielta.
    Lainaus
    " Niin kauan kuin kirkon sisällä käydään taistelua toisaalta liberaaliteologian ja toisaalta tunnustuksellisemman ja raamatullisemman suunnan välillä, olisi kirkosta eroaminen pelkkää rintamakarkuruutta ja valkoisen lipun nostamista liberaaliteologian edessä. Kirkossa on pysyttävä suolana niin kauan kuin se vähänkin on mahdollista "

    Mutta mitäs sitten jos meidät ajetaan nurkkaan ja me emme voi saada sakramentteja haluamallamme tavalla, kuten joissain paikkakunnilla jo on ? Ei kai silloin jää muuta vaihtoehtoa kun jakaa sakramentteja itse. Meidät ikään kuin ajetaan pois kirkon helmasta.

    Toivomme ja rukoilemme, ettei näin tulisi käymään, koska herätysliikkeillä on myös erittäin suuri merkitys kirkolle. Ne jarruttavat sen maallistumista ja antavat monintavoin sille vielä selkärankaa. Herätysliikkeiden jäsenistö on ehdottomasti keskiverto luterilaista aktiivisempi ja poislähdöllään aiheuttaisi kirkkojen autioitumista entisestään.
    Luulen, että kirkossa ei tästä asiasta ajatella näin, vaan meitä pidetään kaiken kehityksen jarruna ja suurelta osin pappien keskuudessa ollaan näyttämässä ovea.

    Äänestä

  • Aameen kirjoitti:

    Tekohurskautta eli farisealaisuutta. Jonkin yhteisesti sovitun ja kaikilta vaaditun ulkoisen käyttäytymismallin avulla ei kukaan pelastu, olemme syntisiä läpikotaisin jokainen. Ihminen voi pelastua ainoastaan USKOLLA Kristukseen. USKOLLA syntiensä anteeksiantamiseen Jeesuksen uhriveren kautta.

    Ihminen pelastuu siis USKOLLA, eikä tekemisaillään, tai tekemättä jättämisillään.

    On surullista katsella harmaisiin ja mustiin pukeutuneita kristittyjä. Masentuneita, kumarassa kulkevia, melanlkolisia, surun murtamia, häpeän ja syyllisyyden vankeja, kun Kristus lahjoittaisi IMAISEKSI jokaiselle vapautuksen synneistään, ilon ja autuuden tunnon. ILON JA PELASTUSVARMUUDEN Jeesuksessa Kristuksessa.

    Usko on iloinen asia. Muutama vuosi sitten esikoislestadiolaisetkin olivat iloisia uskovaisia. Nykyisin hyvin monet ovat pelokkaista oman vanhurskauden vankeja.

    Haluaisin vielä tarkentaa, että me siis pelastumme
    uskomalla JEESUKSEEN KRISTUKSEEN JA HÄNEN LUNASTUSTYÖHÖNSÄ. Tässäkään kohtaa ei saa saada painoarvoa meidän uskomme, vaan JEESUKSEN TYÖ. Koska hyvin helposti ihminen rupeaa tutkimaan ja analysoimaan sitä OMAA USKOANSA. Ainakin minulle on näin käynyt.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Haluaisin vielä tarkentaa, että me siis pelastumme
    uskomalla JEESUKSEEN KRISTUKSEEN JA HÄNEN LUNASTUSTYÖHÖNSÄ. Tässäkään kohtaa ei saa saada painoarvoa meidän uskomme, vaan JEESUKSEN TYÖ. Koska hyvin helposti ihminen rupeaa tutkimaan ja analysoimaan sitä OMAA USKOANSA. Ainakin minulle on näin käynyt.

    Kyllä kai uskoaan on joku määrä syytä tutkia. Siihen ainoa oikea lähde on raamattu, Lutherinkin mukaan.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Kyllä kai uskoaan on joku määrä syytä tutkia. Siihen ainoa oikea lähde on raamattu, Lutherinkin mukaan.

    Jep ja varsinkin, että onko usko pysynyt ainoastaan Jeesuksessa, ettei se ole saanut omia ansioita mukaansa (synnintunnon tuntemisenkin vaatiminen on loppujen lopuksi sitä.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Jep ja varsinkin, että onko usko pysynyt ainoastaan Jeesuksessa, ettei se ole saanut omia ansioita mukaansa (synnintunnon tuntemisenkin vaatiminen on loppujen lopuksi sitä.

    Mihin armoa tarvitaan, jos synnintuntoa ei ole?

    Tuhlaajapoika ainakin tunnusti tehneensä syntiä, uskon, että hän tunsi eikä ainoastaan tietänyt.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Mihin armoa tarvitaan, jos synnintuntoa ei ole?

    Tuhlaajapoika ainakin tunnusti tehneensä syntiä, uskon, että hän tunsi eikä ainoastaan tietänyt.

    Edellinen kirjoittajahan puhui nimenomaan synnintunnon vaatimisesta toisilta ihmisiltä.

    Jos Jumala ei synnintuntoa Pyhän Hengen kautta anna, niin ei sitä mistään kyllä oteta.
    Kaikista vähiten sillä konstilla, että toiset sitä waativat.

    Ja useimmiten nämä synnintunnon waatimukset kohdistuvat sellaisiin asioihin, jotka eivät ole Raamatun mukaan syntejä.

    Waatijat itse elävät syvällä sellaisissa synnneissä, jotka raamattu synniksi sanoo.
    Kuten vaikkapa toisten tumitseminen taikka toisten ihmisten vikoilu yleensäkin, omista traditionaalisista ja asenteellisista lähtökohdista käsin.

    Äänestä

  • Aspartaami kirjoitti:

    Edellinen kirjoittajahan puhui nimenomaan synnintunnon vaatimisesta toisilta ihmisiltä.

    Jos Jumala ei synnintuntoa Pyhän Hengen kautta anna, niin ei sitä mistään kyllä oteta.
    Kaikista vähiten sillä konstilla, että toiset sitä waativat.

    Ja useimmiten nämä synnintunnon waatimukset kohdistuvat sellaisiin asioihin, jotka eivät ole Raamatun mukaan syntejä.

    Waatijat itse elävät syvällä sellaisissa synnneissä, jotka raamattu synniksi sanoo.
    Kuten vaikkapa toisten tumitseminen taikka toisten ihmisten vikoilu yleensäkin, omista traditionaalisista ja asenteellisista lähtökohdista käsin.

    Niin, tarkoitin myös sitä, että synnintuntokin on välillä luettava raamatusta, jos se ei TUNNU joka hetki. Silti tiedän ja uskon, että olen syntinen, niin syntinen, että ilman Kristusta olisin kadotettu, vaikka se ei sille aina TUNTUISIKAAN. Semmoista tuntemista tarkoitin.
    Ja todellakin, toisten syntien tunteminen ei tietty ketään auta.

    Mut toi tuntumisjuttu onkin sellanen seikka, mitä juuri (sallittakoon tämä ilmaisu) pietistit (siis myös laestadiolaiset) korostavat. Uskoakin saa vasta sitten, kun siltä TUNTUU. Pelkkä sanaan luottaminen ei heidän mielestään taida olla ihan oikein, onko se sitä ns. armonvarkautta.

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Niin, tarkoitin myös sitä, että synnintuntokin on välillä luettava raamatusta, jos se ei TUNNU joka hetki. Silti tiedän ja uskon, että olen syntinen, niin syntinen, että ilman Kristusta olisin kadotettu, vaikka se ei sille aina TUNTUISIKAAN. Semmoista tuntemista tarkoitin.
    Ja todellakin, toisten syntien tunteminen ei tietty ketään auta.

    Mut toi tuntumisjuttu onkin sellanen seikka, mitä juuri (sallittakoon tämä ilmaisu) pietistit (siis myös laestadiolaiset) korostavat. Uskoakin saa vasta sitten, kun siltä TUNTUU. Pelkkä sanaan luottaminen ei heidän mielestään taida olla ihan oikein, onko se sitä ns. armonvarkautta.

    Miten voisi uskoa ennen, kuin Jumala lahjoittaa uskon ja vakuuttaa Pyhässä Hengessä lapsioikeudesta.

    Paavali sanoo, että Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Mihin armoa tarvitaan, jos synnintuntoa ei ole?

    Tuhlaajapoika ainakin tunnusti tehneensä syntiä, uskon, että hän tunsi eikä ainoastaan tietänyt.

    Eihän me pelastuttaisi ilman armoa! Ja enhän minäkään synnintuntoa ole sulkenut pois, vaan sen, että se pitäisi joka hetki tuntea. Riittää, kun uskoo Raamatun todistuksen, että on syntinen. Jumala kyllä antaa väliin hyvin tuntuvastikin sen varsinaisen tuntumisen myös ja sekin on armoa, että sitä voi tuntea.

    Äänestä

  • Lasse-setä kirjoitti:

    Miten voisi uskoa ennen, kuin Jumala lahjoittaa uskon ja vakuuttaa Pyhässä Hengessä lapsioikeudesta.

    Paavali sanoo, että Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

    Raamatun järjestys selviää 1 Joh. 5:10:stä. Ensin uskotaan se todistus, jonka Jumala on antanut sanassaan Pojastaan, sitten ihmisellä on todistus itsessään. Uskomista ei ole lykättävä, kunnes saa sisällisen todistuksen. Vasta Sanan uskomisen mukaan saamme sisällisen todistuksen (Ef. 1:13; Hebr. 11:4;11:39, Room. 8:16). Hengen todistusta ei voi saada, ellei vastoin kaikkia tuntemuksia usko Sanaan. Pyhän Hengen todistus on täysin riippumaton meidän omista mielentiloistamme ja tunteistamme. Pyhä Henki ei tee yhtä ja Sana toista. Koska Henki ei toimi erillään sanasta, sen todistus ei ole koskaan välitön, vaan se tapahtuu aina Sanan kautta (1 Joh. 5:6; Joh. 6:63). Sanan ja Hengen erilleen joutuminen pietismissä tulee esiin siinä, että Hengen ei enää ajatella vaikuttavan sanassa, vaan vaaditaan, että julistajalla tulee olla Henki.

    Uskovilla on Hengen todistus itsessään, koska usko, joka luottaa Jumalan Poikaan, on Pyhän Hengen työ Sanan kautta (1 Tess. 1:5-6). Oikea usko pysyttelee ilmoitetun Sanan piirissä ja nojaa yksin siihen perustuksenaan. "Se, joka pysyy siellä, missä Jumala on sanonut kohtaavansa meidät, on turvassa", sanoi Luther. Jumalan Sana on elävä, eikä kuolema voi sitä niellä. Sanan säilyessä säilyt siis sinäkin.

    Jumala on se, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi, sanoo Raamattu. Luther sanoo kestävyydestä: "Asia ei ole ihmisen varassa, joka tahtoo, vaan Jumalan, joka ylläpitää." Lankeemus uskosta on jo tapahtunut, jos ihminen sydämessään ja Jumalan edessä on sitä mieltä, ettei hänen pelastuksensa ole ainoastaan Jumalan armollisen käden varassa, vaan riippuu myös hänen omasta suhtautumisesta. (Apologia). (Katkelma Concordia -lehden 5/2001 numerosta)

    Äänestä

  • tun.luterilainen kirjoitti:

    Raamatun järjestys selviää 1 Joh. 5:10:stä. Ensin uskotaan se todistus, jonka Jumala on antanut sanassaan Pojastaan, sitten ihmisellä on todistus itsessään. Uskomista ei ole lykättävä, kunnes saa sisällisen todistuksen. Vasta Sanan uskomisen mukaan saamme sisällisen todistuksen (Ef. 1:13; Hebr. 11:4;11:39, Room. 8:16). Hengen todistusta ei voi saada, ellei vastoin kaikkia tuntemuksia usko Sanaan. Pyhän Hengen todistus on täysin riippumaton meidän omista mielentiloistamme ja tunteistamme. Pyhä Henki ei tee yhtä ja Sana toista. Koska Henki ei toimi erillään sanasta, sen todistus ei ole koskaan välitön, vaan se tapahtuu aina Sanan kautta (1 Joh. 5:6; Joh. 6:63). Sanan ja Hengen erilleen joutuminen pietismissä tulee esiin siinä, että Hengen ei enää ajatella vaikuttavan sanassa, vaan vaaditaan, että julistajalla tulee olla Henki.

    Uskovilla on Hengen todistus itsessään, koska usko, joka luottaa Jumalan Poikaan, on Pyhän Hengen työ Sanan kautta (1 Tess. 1:5-6). Oikea usko pysyttelee ilmoitetun Sanan piirissä ja nojaa yksin siihen perustuksenaan. "Se, joka pysyy siellä, missä Jumala on sanonut kohtaavansa meidät, on turvassa", sanoi Luther. Jumalan Sana on elävä, eikä kuolema voi sitä niellä. Sanan säilyessä säilyt siis sinäkin.

    Jumala on se, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi, sanoo Raamattu. Luther sanoo kestävyydestä: "Asia ei ole ihmisen varassa, joka tahtoo, vaan Jumalan, joka ylläpitää." Lankeemus uskosta on jo tapahtunut, jos ihminen sydämessään ja Jumalan edessä on sitä mieltä, ettei hänen pelastuksensa ole ainoastaan Jumalan armollisen käden varassa, vaan riippuu myös hänen omasta suhtautumisesta. (Apologia). (Katkelma Concordia -lehden 5/2001 numerosta)

    Turhan monimutkaista teoretisointia. Jumala antaa vakuutuksen samalla hetkellä, kun antaa uskon ja sen kyllä ihminen huomaa ihan itsestään.

    Lue vaikka APT 10, kun Pietari saarnasi. Ilman mitään kummallisuuksia Pyhä Henki tuli ja puhdisti uskolla sydämet.

    Äänestä

Lestadiolaiset ovat paljon enemmän luterilaisia kuin, moni sellainen joka ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, mutta kuuluu Ev.lut kirkkoon. Ihmetyttääkin miksi kansankirkko menee aina vain kauemmaksi Luterilaisesta opista. Ja ajavat kohta Lestadiolaisetkin pois piiristään...Pitää vain rukoilla että näin ei käy.

Lestadiolaisethan opettavat samalla tavalla kun Luther opetti aikoinaan!

Luterilaisilla ja Lestadiolaisilla ei pitäisi olla mitään eroa. Lestadiolaiset ovat luterilaisia myös. Ehkä Lestadiolaiset ovat vähän enemmän luterilaisia, mitä luterilaiset ovat. Jotenkin ajattelen, että Luterilaiset ovat ottaneet omia vapauksiaan...joita Luther ei opettanut, ja sen takia näin.

Maksamme kirkollisveroa.

Äänestä
  • Mutta sielläkin on muutama totisesti uskova, ja hänellekää ei JUMALA tee sirppihallaa. Vaan korjaa yhden syntisen sieltä ja täältä, perustan tämän väitteeni siihen, että JUMALALLE JEESUKSEN nimeen on sanottu että minulla on myös muita veljiä ja siskoja sekä että Henkeni lepää pohjoisissa maissa lopulla
    Mutta se että tässä on korvasyyhy, tarkoittaa että kirkkomme valinnat on kohta korvien mukaan ja ei uskomisien mukaan . Tässä tulee kuolleen uskon tunnistaminen nyky kirkkoomme kohti .

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mejuu kirjoitti:

Olen ihan sekaisin näistä kirkon sisällä olevista liikkeistä ,eli kuuluuko lestadiolaiset luterilaiseen kirkkoon niin että maksavat kirkollisveron .
Mikä eron on luterilaisilla ja lestadiolaisilla ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu