Se että toipuminen on poliittinen käsite. Esimerkiksi sairastuneet opettajat asettavat yhteiskunnalle juridisen ja yhteiskuntamoraalisen vaatimuksen korjata homeiset koulut. Sairastuneet opettajat voivat toipua vain sillä ehdolla, että heillä on puhtaat tilat, missä työskennellä.
Entäs muut kansalaiset? Entäs muut tilat kuin koulut? Työpaikat? Työntekijät. Kodit? Me kaikki.
Sairautemme tunnustamattomuus tekee meistä epäkansalaisia. Olemmeko me epäkansalaisia?
Entäs muut kansalaiset? Entäs muut tilat kuin koulut? Työpaikat? Työntekijät. Kodit? Me kaikki.
Sairautemme tunnustamattomuus tekee meistä epäkansalaisia. Olemmeko me epäkansalaisia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hyvä myös huomata se, että vaikka toipuminen onkin mahdollista, onnistuu se vain pysyttelemällä poissa homeisista tiloista.
Heti tulevat reaktiot vähentyvät vähitellen, mutta jäljelle jää muutaman vuorokauden kuluttua tuleva hapenpuute.
Toisaalta ne, joille alveoliittityyppistä sairautta ei ole kerennyt muodostua, on toipuminen kokonaisuudessaan mahdollista.
olemassa. Ei tästä toivu koskaan. Parempia aikoja on, mutta kosteusvaurioprakennuksia on varottava koko loppuelämänsä. Työkykykin on mennyt.Koti on puhdas ja työpaikkaa ei korjattu ajoissa. En ole mikään epäkansalainen. Sairauteni on tunnustettu ammattitaudiksi. En ole opettaja.
Mitähän sinä haet kirjoituksellasi ?
Itselleni osui arpa hometalon muodossa.
Se oli hirveä shokki, unelmien talo olikin hometalo. Lainaa oli, oli suunnitelmia tulevaisuuteen, uusi paikkakunta ja elämä hymyili.Sitten tosiaan tultiin vuoristorataa alas niin että oksetti.
Alkoi oikeuksiensa puolustaminen:
- myyjää vastaa,todistelut talon kunnosta,ammattilaisten lausunnot,homeanalyysit.
Taistelut asumiskiellosta,taistelut sossun kanssa väliaikaisesta avusta,lääkärissä käynnit,lääkekuurit,sairaslomaa,oikeudenkäyntiä,odotusta,irtaimen menetys,homealtistuminen ja vuosia kestävä hidas,tehoton tutkiminen,sairastelua,masennusta eikö tämä koskaan lopu.
Uusi oikeudenkäynti,pelkoa,oksetti,ei jaksa jne.
Mutta! mitä on jäänyt käteen.
Olen ylpeä siitä että jaksoin kaikki nuo taistelut. Olen ylpeä siitä etten kuvia kumartanut. Olen ylpeä itsestäni että oikeudenmukaisuus on minulle niin tärkeä asia, että sen varjolla jaksoin.
Minulla on runsaasti tietoa rakennusvioista ja homeista ja koko prosessista. Voin auttaa jotakuta, omien voimavarojeni puitteissa.
Olen nähnyt sen, miten rahasta vannotaan väärä vala. Olen nähnyt sen miten ihmiset vaikenevat ja muuttavat kantaansa, säilyttääkseen vaikkapa työpaikkansa.
Olen ylpeä siitä etten ole myynyt sieluani missään vaiheessa enkä kenellekään.
Nyt voin rauhassa, tyynenä toipua kaikesta läpikäydystä ja sopeutua tiettyjen terveyshaittojen kanssa tulevaisuuteen.
Olen paljon rikkaampi sielussani,olen paljon nöyrempi elämälle, mutta ennenkaikkea olen ylpeä siitä etten luovuttanut missään vaiheessa.
Olen arvokas ihminen, en epäkansalainen ja sellaisina toivon jokaisen teistä ajattelevan myös itsestään.
Mukavaa kesän odotusta!