Savo-Karjalan verotuspelleilyä
Kampaamoyrittäjä palasi alalle parin vuoden äitiysloman jälkeen. Jotta hän saisi vanhat asiakkaansa takaisin ja hieman uusiakin, yrittäjä päätti myydä työtään aluksi hieman halvemmalla.
Toimintavuoden jälkeen yrittäjä teki veroilmoituksen. Savo-Karjalan verotoimisto teki laskelman, joka osoitti, että kampaamoyrittäjän liikevaihto oli ollut selvästi alhaisempi kuin maan keskiarvo alalla yleensä. Tuo keskiarvon alitus katsottiin verotoimistossa yrittäjän pimittämäksi tuloksi, josta verotoimisto määräsi yrittäjälle lisäverot maksuun kahden viikon maksuajalla. Sanomattakin selvää, että yritys lopetti toimintansa. Näitä raatoja on Savo-Karjalan verotoimiston jäljiltä vaikka miten paljon. Ei pidä ihmetellä, jos ei yritystoiminta lähde alueella kasvuun.
Sama verotoimisto teki ennakkoveropäätöksen yksityishenkilölle. Vain yritykset maksavat Suomessa ennakkoveroja. Henkilö valitti Hallinto-oikeuteen, koska verotoimisto ei oikaisua päätökseensä tehnyt. Hallinto-oikeus kumosi laittoman verotuspäätöksen. Verotoimisto oli perustellut päätöksensä siten, että kyllä valitusportaat sitten asian oikaisevat, jos päätöksestä valitetaan.
Eipä ole virkamiesmoraali kovin korkea itä-suomalaisessa verotoimistossa.
Pienyrityksiä kuolee olettamusveroihin
Yrittäjäjärjestö ei halua puuttua asiaan
Näistä ongelmista on jatkuvasti informoitu myös yrittäjäjärjestöä. Paras vastaus tuli eräältä aluepäälliköltä: "Ainahan joku yrittäjä joutuu verottajan hampaisiin. Se on luonollista poistumaa. Minkä sille mahtaa." Vastauksen saanut yrittäjä erosi järjestöstä ja monet muut perässä.
Pienyrittäjät maksavat hampaat irvessä luulemiseen perustuvia veroja, valittavat ja odottavat vuosia verojensa palautuksia - paitsi jos kaatuvat sitä ennen verotaakkaan. Soittokierros muutamiin maan verotoimistoihin paljasti, että tällaista arvuuttelumenettelyä ei ainakaan niissä veropiireissä ole käytetty enää vuosiin.
Kohtuuttomuutta riittää Itä-Suomessa
Kampaamoyrittäjä palasi alalle parin vuoden äitiysloman jälkeen. Jotta hän saisi vanhat asiakkaansa takaisin ja hieman uusiakin, yrittäjä päätti myydä työtään aluksi hieman halvemmalla.
Toimintavuoden jälkeen yrittäjä teki veroilmoituksen. Savo-Karjalan verotoimisto teki laskelman, joka osoitti, että kampaamoyrittäjän liikevaihto oli ollut selvästi alhaisempi kuin maan keskiarvo alalla yleensä. Tuo keskiarvon alitus katsottiin verotoimistossa yrittäjän pimittämäksi tuloksi, josta verotoimisto määräsi yrittäjälle lisäverot maksuun kahden viikon maksuajalla. Sanomattakin selvää, että yritys lopetti toimintansa. Näitä raatoja on Savo-Karjalan verotoimiston jäljiltä vaikka miten paljon. Ei pidä ihmetellä, jos ei yritystoiminta lähde alueella kasvuun.
Sama verotoimisto teki ennakkoveropäätöksen yksityishenkilölle. Vain yritykset maksavat Suomessa ennakkoveroja. Henkilö valitti Hallinto-oikeuteen, koska verotoimisto ei oikaisua päätökseensä tehnyt. Hallinto-oikeus kumosi laittoman verotuspäätöksen. Verotoimisto oli perustellut päätöksensä siten, että kyllä valitusportaat sitten asian oikaisevat, jos päätöksestä valitetaan.
Eipä ole virkamiesmoraali kovin korkea itä-suomalaisessa verotoimistossa.
Pienyrityksiä kuolee olettamusveroihin
Yrittäjäjärjestö ei halua puuttua asiaan
Näistä ongelmista on jatkuvasti informoitu myös yrittäjäjärjestöä. Paras vastaus tuli eräältä aluepäälliköltä: "Ainahan joku yrittäjä joutuu verottajan hampaisiin. Se on luonollista poistumaa. Minkä sille mahtaa." Vastauksen saanut yrittäjä erosi järjestöstä ja monet muut perässä.
Pienyrittäjät maksavat hampaat irvessä luulemiseen perustuvia veroja, valittavat ja odottavat vuosia verojensa palautuksia - paitsi jos kaatuvat sitä ennen verotaakkaan. Soittokierros muutamiin maan verotoimistoihin paljasti, että tällaista arvuuttelumenettelyä ei ainakaan niissä veropiireissä ole käytetty enää vuosiin.
Kohtuuttomuutta riittää Itä-Suomessa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet kerrankin Jooseppi. oikeassa!
Tuo uusi Jooseppi on tosiaan harvoin oikeassa.
"Pienyrittäjät maksavat hampaat irvessä luulemiseen perustuvia veroja, valittavat ja odottavat vuosia verojensa palautuksia"
Yrittäjien maksamat verot perustuvat kokonaan itse laadittuun kirjanpitoon, joten syyllistä ei voi oikein muualta etsiä kuin peilistä, jos on laskenut maksettavat verot väärin tai on vähennellyt sellaisia kuluja joita ei lain mukaan saa vähentää.
Ei verottaja voi mitenkään määrätä perusteettomia veronkorotuksia vastoin yrittäjän tahtoa. Arvatenkaan tästäkään tapauksesta ei löydy mitään mustaa valkoisella, vaan juttu on kuultu Esson baarin vieruspöydästä?
"Sama verotoimisto teki ennakkoveropäätöksen yksityishenkilölle. Vain yritykset maksavat Suomessa ennakkoveroja."
En tiedä mitään kyseisestä tapauksesta, joten en voi kommentoida, mutta ainakin nämä kaksi lausettasi ovat pahasti ristiriidassa keskenään.
Suomessahan ennakkoperintärekisteriin merkityt tahot maksavat ennakkoveroja, ja käyttännössä yrittäjiksi kutsutaan kaikkia ennakkoperintärekisteriin merkittyjä tahoja (paitsi yhteisöitä), koska he saavat automaattisesti Y-tunnuksen.
Laki sanoo, että viranomaisen tulee omasta aloitteestaan merkitä ennakkoperintärekisteriin kaikki sellaiset tahot, jotka harjoittavat tai todennäköisesti ryhtyvät harjoittamaan "elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa, josta saatua korvaus ei ole pidettävä palkkana eikä urheilijan palkkiona".
Eli käytännössä jos saat sellaisia ansiotuloja, jotka eivät ole palkkaa tai urheilijan palkkiota, niin sinun tulee maksaa ennakkoveroja. Ja tämä koskee tottakai yksityishenkilöitä siinä missä oikeushenkilöitäkin.
Vai oliko tässä nyt kyse siitä, että henkilöä ei oltu merkitty ennakkoperintärekisteriin edes viranomaisaloitteesta, ja silti oli määrätty hänelle ennakkovero maksettavaksi?
Joo, muistuu mieleeni Vantaan verottaja, joka taannoin myös sai pahan silmän yrittäjiin. Mm. kilometrirahoja tarkisteltiin pyytämällä katsastuskonttoreilta autojen mittarilukemia ja niin edelleen, muusta jatkuvasta kiusanteosta puhumattakaan.
Verottajan on helppo tehdä Suomessa kiusaa, koska todistustaakka on verovelvollisella. Tämähän on kaikkien länsimaisten oikeusperiaatteiden vastaista. Syyttäjän on todistettava syytetyn syyllisyys. Mutta verotuskysymyksissä on syytetyn koetettava todistaa syyttömyytensä - veronkorotus tai jälkivero on tietysti maksettava ennakkoon. Yleensä rehellisyyden todistaminen on kovin hankalaa, koska verovelvollisella ei ole samaa tietoa kuin verottajalla (esimerkiksi mikä on normaali kampaamotulo Suomessa).
Vantaa kärsi tästä maineesta kaksikymmentä vuotta, eikä kai ole vieläkään oikein siitä irti päässyt. En minä ainakaan yritystäni Vantaalle rekisteröisi.
Eli verottajan ei saisi kysellä katsastustietoja ja varmistaa annettujen tietojen oikeellisuus? Aika outoa mielestäni. Kyseessä ei ole missään tapauksessa mikään kiusanteko, ja jos kaikki on kunnossa niin pelättävää ei ole.
Kerrohan, millä tavalla todistustaakka on verovelvollisella ja mitä ongelmia siitä voi seurata? Selvitä lisäksi, miten asia on muissa maissa, jos kerran Suomessa asia on jotenkin erikoisesti järjestetty.
Ja sillä, mikä on jonkun toimialan normaalitulo Suomessa, ei perustella verotusesityksiä - vertailutieto haetaan ihan muualta, kuten vertaamalla verovelvollisen ilmoittamia tietoja tosiasia-aineistoon, esim. aineostoihin tukuista jne.
Se on nimenomaan Kiinassa niin, että syytettyjen on itse todistettava syyttömyytensä. Koska menit tuollaisia sammakkoja laukomaan, et oikeasti asustele Kiinassa.
Kuulehan Jooseppi-wannabe, jos tuollaista olisi oikeasti tapahtunut, olisit liittänyt tänne linkkiä niin että kalukukkaro heiluisi. Oletan nyt muuten, ettet todellakaan ole se Jooseppi, joka tänne on joskus asiallisiakin juttuja kirjoitellut. Sen verran ihmeelliseksi on kirjoittelemisesi yhtäkkiä muuttunut.
En ymmärrä, miksi tänne viitsitään kirjoitella noita tekaistuja juttuja karmeista mukamas verottajan pelleilyistä.
Verottaja ei koskaan tee perusteettomia arvioita ja jätä asiaa valitusteiden ratkaistavaksi, ellei tietysti verovelvollinen esim. kieltäydy antamasta kirjanpitoaan tarkastettavaksi. Tällöinhän arvio on pakko tehdä ja antaa verovelvollisen tehdä valitus ja esittää mahdollisesti siinä yhteydessä aineistoa väitteidensä tueksi, jos kerran verotarkastajien kanssa asioiminen on niin ihmeellisen kamalaa.
Mutta oikeasti, verottaja ei tee verotuspäätöksiä toimialavertailun perusteella. Näin on tehty pimeällä keskiajalla mutta eipähän enää nyky-Suomessa. Arvioverotus toimitetaan tilanteissa, joissa ilmoitukset puuttuvat tai ilmoitukset on annettu, mutta esim. verotarkastuksessa todetaan että ilmoitettu liiketoiminnan laajuus ei vastaakaan todellisuudessa liikkuvan rahan määrää tai esim. todellisuudessa ostetut ja myydyt ainemäärät poikkeavat kirjanpidon kirjauksista.