Olen 23 v. ja sairastuin bulimiaan 16 vuotiaana. Lukioajan kärsin rajusta bulimiasta. Ahmin ja oksensin melkein joka päivä (koulustressi). Kesäisin meni paremmin. Kun lukio loppui aloin paranemaan. Viime vuodet on menneet "hyvin". Sain opinnot juuri päätökseen, minulla on haastava työ, ihana parisuhde ja ulkonäköönkin olen pääosin tyytyväinen. Lukion jälkeen oli välillä kausia, jolloin retkahdin ahmimaan ja oksentamaan, mutta retkahdukset harvenivat ja harvenivat.
Nykyään syön suht normaalisti enkä oksenna kuin joskus harvoin kun olen "syönyt liikaa" (enää en kuitenkaan suunnitellusti ahmi valtavia määriä). Haluaisin päästä eroon näistäkin retkahduksista. Pahinta on ollut pelko: pelkään että bulimiani aiheutti joitain vakavia seurauksia esim. vatsalaukkuuni / ruokatorveeni / munuaisiini.
Sydänmuljahteluita mulle tuli n. 1,5 v. sitten ensi kerran ja niitä aina välillä on. Lääkäri ei kuitenkaan uskonut niitä bulimian aiheuttamiksi. Hampaissani on joitakin kulumia, mutta en lääkärin mukaan kerennyt pilaamaan niitä. Palelen edelleen usein, kädet ovat aina kylmät, verenpaineeni on välillä ollut koholla, nyt normaali taas (johtuiko bulimiasta vai sukurasite e-pillerit).
Kaikki pitäisi elämässäni olla hyvin. Pelkään kuitenkin lihomista ja se saa minut oksentamaan vieläkin "liian suuren annoksen". Näin tapahtuu ehkä n. 1X/kk. Tämäkin aina vain harvemmin. Näiden kertojen jälkeen palaavat pelot, syyllisyydentunto sydänmuljahtelut ym. ym. Niin epämiellyttävä olo, joten mielelläni vältän oksentamista.
Onko minulla vielä kaikki mahdollisuudet elää terve loppuelämä ilman bulimiasta aiheutuneita terveydellisiä haittoja? Onko teillä muilla ollut vastaavia tuntemuksia bulimian aikana/parantumisen jälkeen?
Nykyään syön suht normaalisti enkä oksenna kuin joskus harvoin kun olen "syönyt liikaa" (enää en kuitenkaan suunnitellusti ahmi valtavia määriä). Haluaisin päästä eroon näistäkin retkahduksista. Pahinta on ollut pelko: pelkään että bulimiani aiheutti joitain vakavia seurauksia esim. vatsalaukkuuni / ruokatorveeni / munuaisiini.
Sydänmuljahteluita mulle tuli n. 1,5 v. sitten ensi kerran ja niitä aina välillä on. Lääkäri ei kuitenkaan uskonut niitä bulimian aiheuttamiksi. Hampaissani on joitakin kulumia, mutta en lääkärin mukaan kerennyt pilaamaan niitä. Palelen edelleen usein, kädet ovat aina kylmät, verenpaineeni on välillä ollut koholla, nyt normaali taas (johtuiko bulimiasta vai sukurasite e-pillerit).
Kaikki pitäisi elämässäni olla hyvin. Pelkään kuitenkin lihomista ja se saa minut oksentamaan vieläkin "liian suuren annoksen". Näin tapahtuu ehkä n. 1X/kk. Tämäkin aina vain harvemmin. Näiden kertojen jälkeen palaavat pelot, syyllisyydentunto sydänmuljahtelut ym. ym. Niin epämiellyttävä olo, joten mielelläni vältän oksentamista.
Onko minulla vielä kaikki mahdollisuudet elää terve loppuelämä ilman bulimiasta aiheutuneita terveydellisiä haittoja? Onko teillä muilla ollut vastaavia tuntemuksia bulimian aikana/parantumisen jälkeen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
toi, että kädet ja jalat palelee ja on aina kylmä ja mulla verenpaine on tosi alhanen bulimian aikana...
no palelu loppui heti kun lihoin ja en oksenanut niin usein...en koskaan oo ollut edes hoikka vaan 168/64kg ja palelin ihan koko ajan, pulssi oli hidas, jotenki olin kai vaan aliravitsemus tilassa, että elimistö ei pystyny hyödyntään niitä ravintoaineita...tai jotain sellasta...
nyt oon lihonu ja oksennellu taas päivittäin, pakko laihtua, mutta oli hauska huomata etten kuollu vaikka lihoinki :) ei se lopulta niin kauheeta oo, mutta on vaan pakko nyt laihtua. Ja pelkään lihomista vaikka koko ajan lihon!!!
nii ajattelin, että ehkä sä et syö tarpeeks ja oot jotenki aliravittu...nii ja kahvi palauttaa verenkierron ainaki hetkeks :)
luulen, että bulimiasta ei pitäis hirveesti jäädä mitään jos lopettaa, paitsi hampaathan ei koskaan palaudu normaaliks :(
vastauksesta. kyllä mä varmasti syön tarpeeksi... :) tuntuu aina että enemmänkin liikaa.
Oksentaa ei kannata jos haluaa laihtua !!! sillä vaan huijaa itseään ja saa hirveät turvotukset kun alat taas syömään normaalisti... Mutta kun kestät viikon ilman oksentamista niin olo on hyvä ja kevyt.
oksentamatta ekaa kertaa tän bulimian aikana, mutta mulle tuli entistä sairaampi ja masentuneempi olo muuten, en tiiä...tuntu et multa puuttuu jotain. Ja tulin ihan vainoharhaseks kun aloin pelkään kaikkia muita sairauksia, ja nyt taas kun oksennan nii tuntuu hyvälle, en uskonu, että näin vois käydä, mutta ehkä tää on vaan osa mua...jotenki vaikka kasvot on kipeät ja turvonneet ja on nälkä, nii tuntuu jotenki, että mieli on rauhallisempi...sairasta
en tajua mikä sit voi olla syynä tuohon palelemiseen, jos sulla on kilpirauhasen vajaa-toimintaa? en kyllä keksi muuta...
Jatka ihmeessä oksentamatta oloa: toi sun kuvamatilanne on mulle niin tuttu! Se käy näin: ahmiminen ja oksentelu auttaa sua pakenemaan tunteitasi, masentuneisuuttasi ja totuutta: eli sitä kuinka sairas oikeasti olet.
Kun taas olet oireistasi tauolla tunteet palaavat pintaan. Olet ehkä masentunut (siihenhän juuri syöt), lisäksi syyllisyyden tunto saa sinut pelkäämään vaurioita joita oksentelu voi aiheuttaa.
Koita kuitenkin kestää nämä tunteet. Ne helpottavat parin viikon aikana, kun mieli ja omatunto puhdistuu: kun olet oksentamatta, ei sinulla ole enää mitään syytä OIKEASTI vihata itseäsi tai syyttää epäonnistumisesta. Myös sairauden pelot katoavat: ethän ole oksentanut, joten elimistö on alkanut palautua.
Kyllä se sitten helpottaa. Muistat vain että paluu siihen yhteenkin oksentamiseen tuo syylisyydentunteet, pelon ja fyysiset oireet takaisin!!!
Mulla vaan noi sairauden pelot jyllää välillä mieltä, vaikka en olisi oksentanutkaan. Mutta toisaalta aina kun nykyään oksennan vain esim. kerran "viattomasti" saan ihan hirveän syyllisyyden tunnon, masennuksen, sydänmuljahteluja ja kuolemanpelkoa, joten enää ei hirveästi oksentaminen houkuttele!!!!
Toivon että sait tästä vähän ajateltavaa! Elämästä nimittäin nauttii terveenä miljoona kertaa enemmän!!!Ajattele sitä vapautta kun ei tarvitse koko aikaa syyllistää ja salata!
oli multa