Elikkäs tosin olen jo itse aikuinen ja minulla on oma perhe, mutta äitini on juonut siitä asti kun muistan.Ensimmäiset muistikuvat 7 vuotiaasta. Olen edelleen niin kypsä tilanteeseen koska haluaisin että lapseni saisivat kunnon mummon joka vahtisi heitä ja ottaisi yökylään ym. Tosin luulen että aika mahdoton tehtävä enää lopettaa päivittäistä juomista jos sitä on jatkunut jo n.20 vuotta! Vai onko MITÄÄN tehtävissä? Mulla sympatia ja sääli loppunut ajat sitten kun olen yrittänyt aikoinani saada hoitamaan itseään, tuloksetta!
Hän pukeutuukin vanhoihin 80-luvun rääsyihin jotka tosiaan ovat olleet käytössä melkein parikyt vuotta! Sekin hävettää SUUNNATTOMASTI! olen yrittänyt viedä vaateostoksille että kehtaisin liikkua hänen kanssaan, mutta nykyajan "muotitietous" on hukkunut TÄYSIN pullon mukana!
Onko tilanne toivoton,saako hänestä vielä mummua lapsille ja voisinko nähdä sen päivän ettei minun tarvitsisi hävetä häntä vaan olla ylpeä??!
MITÄ PITÄISI TEHDÄ?
Hän pukeutuukin vanhoihin 80-luvun rääsyihin jotka tosiaan ovat olleet käytössä melkein parikyt vuotta! Sekin hävettää SUUNNATTOMASTI! olen yrittänyt viedä vaateostoksille että kehtaisin liikkua hänen kanssaan, mutta nykyajan "muotitietous" on hukkunut TÄYSIN pullon mukana!
Onko tilanne toivoton,saako hänestä vielä mummua lapsille ja voisinko nähdä sen päivän ettei minun tarvitsisi hävetä häntä vaan olla ylpeä??!
MITÄ PITÄISI TEHDÄ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
äitisi itse haluaa raitistua,hän lopettaa juomisen.En tiedä auttaako,jos kirjoitat hänelle kirjeen,ja annat kun hän on selvinpäin lukea.On helpompi kirjoittaa,kun sanoa.Kysy häneltä aikooko hän olla ottamatta mummon roolia,eikö häntä kiinnosta lapsenlapset ?Aikooko hän tappaa itsensä ennenaikojaan ? Tiedän,että on rankkaa olla alkoholistin läheinen.Alanonista saat tukea,jos haluat.Toivotaan,että äitisi ymmärtäisi mitä menettää.
Et voi tehdä mitään. Elä omaa elämääsi ja sinun, ei äitisi, velvollisuutesi on tehdä lastesi elämästä niin hyvä kuin kulloisissakin olosuhteissa voit.
Tuo ylempänä oleva neuvo kirjeen kirjoittamisesta on hyvä ajatus.
Vaikkei se toisikaan nopeasti haluttua tulosta, se saattaa silti jäädä alitajuntaan tekemään työtään. Ainakin minun aikoinaan tyttäreltäni saama kirje toimi siten, ja nyt olen kahden alle kaksivuotiaan tytön isoisä. Ja minuun selvästi luotetaan.
Eli toivoa äidilläsikin on, kunhan vaan se oma halu raitistumiseen saa vallan.
Äitisi on sairas, sillä eihän kukaan terve ihminen toimisi siten kuin hän toimii - itseään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan? Hänet täytyisi vaan saada näkemään oma todellinen tilansa, se tila jota sinäkin joudut häpeämään.
Kirjeessä sinun täytyisi kertoa äidillesi, miltä sinusta on tuntunut hänen juomisensa, kaikki nämä vuodet. Samalla voit kertoa myös mitä ajattelet hänen ja lapsenlastensa tulevasta suhteesta.
On erittäin tärkeää, ettet sen jälkeen ryhdy väittelemään tai riitelemään äitisi kanssa omista mielipiteistäsi. Ne ovat sitä mitä sinä tunnet, eikä niistä hyödytä riidellä.
Itse koittaisin jättää hänelle myös tietoa alkoholismista, jota hän itse ei kuitenkaan kuvittele sairastavansa. Siksi hän siitä saattaakin hermostua, mutta tietoa hänen kuitenkin olisi sairaudestaan saatava.
Ei sitten pätkän vertaa lapsistaan eikä lastenlapsistaan!
Se on taivahan tosi juttu.
Ei auta kirjeet ei mikään. Heille on ihan sama, miltä muista tuntuu.
t. juopon isän tytär 50v.
Kun vielä join, kuvittelin välittäväni lapsistani. En vain mielestäni saanut koskaan kunnon mahdollisuutta osoittaa sitä, sillä aina jokin ulkopuolinen syy, kuten kiireinen työ tai talousongelmat veivät kaiken energian.
Kun sitten joskus pystyin lahjomaan heitä, kuvittelin sillä osoittavani välittämistä, mutta taisin siten vain ostaa itselleni parempaa omaatuntoa.
Näin jälkeenpäin olen vakuuttunut siitä, että juoppo kyllä haluaisi rakastaa omaa perhettään, mutta ei siihen kykene.
Kun ihminen ei voi hyväksyä ja rakastaa omaa itseään, ei hän osaa antaa rakkautta kellekään muullekaan. Kun alkoholistin elämässä on vielä se yksi ja ainoa, se suuri rakkaus joka pyörittää kaikkea elämää sekä juodessa, että kuivina kausina, ei siihen elämään mahdu muita rakkauksia. Viina on niin paljon tilaa vievä kaveri.
Luin viestistäsi jonkin verran vihaa tai katkeruutta isääsi kohtaan.
En hae niille oikeutusta tai kieltämistä, mutta tiedät varmaan itsekin, että nuo molemmat tunteet ovat kurjia elämänkummppaneita. Sinä olet vielä parhaassa iässäsi, ja sinulla on jäljellä paljon rikkaita elinvuosia, joita ei kannata missään nimessä myrkyttää vihan- tai katkeruudentunteilla.
Isäsi ei näistä sinun tunteistasi pysty välittämään, sillä juominen on tuonut tullessaan hänen elämäänsä siksi paljon tuskaa ja pahaa oloa, että hänellä on täysi työ selvitä omien tunteidensa kanssa.
Siksi sinä joudut yksin kärsimään syyttömänä omista vihan- ja katkeruudentunteistasi.
Teille alkoholistin läheisille on olemassa omia vertaistukiryhmiä, jotka auttavat käsittelemään tätä vaikeaa asiaa.
Mielestäni sinun kannattaisi ainakin kokeilla.
Mummo ja pappa hoitaa lapsia, jos haluavat.
Voi olla, etteivät jaksa enää kuunnella lasten mellastusta, eivätkä siksi ota lapsia yökylään, tai ovat itse sairaita, eivätkä kykene lapsia enää hoitamaan.
Mummot ja papat eivät ole mitään automaattisia lasten hoitajia.
He ovat omat lapsensa hoitaneet ja päättävät nyt itse, milloin heille lastenhoito sopii.
Ymmärrän täysin, miksi äitisi juo.
Voisit ainakin lopettaa tuon hänen häpeämisen pukeutumisen suhteen.
Jokainen pukeutuu varojensa mukaan.
Mielestäni sinä olet itsekäs omine vaatimuksinesi,
ainakin kirjoituksestasi päätellen.
Katso peiliin ja mieti, mitä sinä voisit tehdä asian hyväksi.
Tietäisi mistä on kysymys.. Alkoholistista.
Toista ei inhimillisin ihmisvoimin pysty raitistaan vaikka kuinka haluaisi tai tahtoisi. Ei omalla kohdallani auttanut hyvä eikä paha! Minä sorruin väkivaltaankin yrittäessäni raitistaa läheistäni. En ymmärtänyt ja toinen ei ollut pohjalla ainakaan tarpeeksi kauan (10v.) En jaksanut enää taistella ja oli pakonedessä lähdettävä kotoa. Poliisit oli suojana kun vein muuttoautoon lasten ja omat tavarat. Täydellinen hylkääminen ( vaikka rakastin toista) tuntuu mahdottomalta ajatukselta että, se oli suurin rakkauden osoitus jonka tietämättäni tein. Tämä lienee ollut yksi syy joka laittoi läheiseni miettimään lopettamista.
Ei varmaankaan ainoa, mutta pisarakaan ei ole puro yksin vaan kun niitä liittyy monta samaan paikkaan kyllä ne vain sen puron tekee!
Iskulause Elä ja anna elää, Hellitä ja anna Jumalan ohjata. Tyyneys rukous, sen sanoman kun oivaltaa, niistä saa voimaa jatkaa omaa elämää.
Toiselle auttaa AA , jollekin Minnesota- hoito ja jollekin tk:n katkaisu tuo avun mutta; kaikki he ovat omanneet OMAN tahdon päästä irti viinasta. Minun silmäni avasi AA:n avoimet joissa tajusin mitä katala käärme Viina ja sen himo on juojalle itselleen.Minä en olekaan se SYY! Eläkää erehtykö luulemaan että, puolustelisin noita juojia tai viinaa pysyköön se kaukana minusta! Tällä haluan monen mietteet itsesyytöksistä vapaiksi: ei ole sinun syysi sanoitpa tai teitpä mitä tahansa toinen juo kun on sairas. Ajattele! Äiti sairastaa vaikka syöpää, ei hän parane vaikka kuinka pyytäisit tai hakkaisit tai halisit! Olo pahentuu kummallakin.. Tämä herätti minut.Niin olikin.. ja hakkaamiseni loppui siihen joku on nyrkit hallinnut tämän jälkeen.
Alkoholismi on vakava sairaus joka tappaa ellei omaa pohjaa ajoissa löydä! Alkoholismi sairastuttaa läheisenkin läheisriippuvuuteen, vahvuuteen ym. joiden päämäärä johtaa väistämättä oman arvon menettämiseen ja masennukseen joka pahimmillaan voi ajaa vaikka itsemurha yritykseen ja jopa sen onnistumiseen asti. Elämä on niin ainutkertainen ja arvokas Jumalan meille itsekullekin antama lahja. Viina ym. hapatukset ovat sen suurinpia turmelijoita, siitä ja kauas pitäisi kaikkien päästä.
Kirjoittaminen vaikka täällä tai vaikka paperille jonka lähettää savuna ilmaan helpottaa ja tuo lohtua. Jotkut ovat maininneet Al-Anonin perheryhmät. Minäkin pelkäsin juuri tuota hapeää. Jos siellä on vaikka naapuri tai työkaveri tai ja tai.. Omalla kohdallani kävi oma tuska korkeammaksi kuin tuo kynnys mennä ryhmään ja elämä ajoi sen yli. Yhtään tuttua en ole siellä tavannut. Niiden ihmisten kanssa kylläkin tullut tutuiksi ja ystäviksi asti. Nuo ventovieraat jotka rakastaa jokaista tulijaa aivan erityisellä tavalla! kuin kaikkia ihmisiä siellä. Ohjelman vaikutuksesta elämä tulee helpommaksi. Minulla on Jumalan kiitos raittiit vanhemmat mutta, oma äitini on alkoholistin aikuinen lapsi ja näin olen saanut tuntea niitä kummallisuuksia joiden kohteeksi lapsena jouduin pystymättä puolustautua mitenkään. Oma pokani sanoi minulle kerran (silloin loukkaannuin pahasti sisimmässäni) sinä käyttäydty typerämmin kuin isä! Tuntui kauhealta että minä selvä jään huonommaksi kuin humalainen. Tapausta en muista mutta tänään uskon että poikani oli oikeassa. Ryhmissä on ehdoton nimettömyys jokaisella!! Esim. sinä voit keksiä nimen joka on oma keksimäsi vaikka Anselmi tai Tico. Kaikki mitä niiden ryhmän seinien sisällä kerrotaan jää sinne. Ei siellä neuvoja anneta tai käskytetä mee ja tee näin tai näin. Mikä sieltä minulle jäi ohjelma (askeleet) opastavat tyyneyteen. Mahdollisuuteen muuttaa itseään ja suoranainen ihme on se mitä tapahtuu. Kaikki alkavat ikään kuin kunnioittaa erilailla mitä ennen. Asiat vain muuttuvat helpommiksi kestää. Vaikeudet,ongelmat ja murheet ei maanpäältä senmyötä häviä, älkää edes odottako, mutta kun niihin osaa suhtautua toiselta näkökulmalta ompa se millainen tahansa se pienentyy. Toivon sydämestäni sinulle (ja teille) jaksamista!