parane. Mikä siis neuvoksi?
Olisko paras resepti ja lääke tähän ainaiseen kahinaan hoitkokokoukista, että molempien pitäis nädä omat viat ja virheet ja korjat ne.
Sillä lailla ne asiat menee parahiten kohdalleen.
Olisko paras resepti ja lääke tähän ainaiseen kahinaan hoitkokokoukista, että molempien pitäis nädä omat viat ja virheet ja korjat ne.
Sillä lailla ne asiat menee parahiten kohdalleen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
että olette pahentuneet heihin. Niin jos te hoidetut sanotte, että emme mekään ole osanneet aina kaikkea tehdä oikein, että saammeko mekin anteeksi.
Ja tunnustatte samalla, että tekin olette kuitenkin jotakin väärin tehneet.
Yksikään ihminen kun ei ole kuitenkaan virheetön.
Eikä hajottaa. Sillä ei voita mitään.
sinun ehdotuksesi ei ollut mikään anteeksipyyntö hoitajien taholta. eihän he tunnustaneet tehneensä mitään väärää! pyysivät anteeksi sitä, että hoidetut ovat pahentuneet!
toisin sanoen: minä pyydän anteeksi, että sinä suutuit minulle. ihan turhaan tosin suutuit, minussa ei ollut vikaa.
mennä kahden kesken näiden hoitajien puheille ja sanoa, että miten olette sairastaneet sitä hoitokokousta. Ja että miten asiat on jääneet KESKEN teidän mielestä. Ja te haluaisitte, että asiat menis kohdalleen.
Ja esittäisitte, että eikö me voitais sopia näitä asioita?
asialle. Jos asia on oikea, ei kannata heti kääntää selkää ja lähteä takasin. Vaan kannattais yrittää toista tietä jos yksi ei auta.
Siis vetää toisesta narusta.
Eikö kannata kuitenkin yrittää?
Minä olen tavannut hoitajiani ja jutellut heidän kanssaan tästä asiasta.
Ilmeisesti en osannut selittää sitä asiaa tuolla tavoin kuin neuvoit, koska he eivät ymmärtäneet minua. Sen huomasi selvästi, että he eivät tajunneet, mistä puhuin.
Siispä puhun täällä itseni takia.
Jospa jonkun täällä olevan viisamman viesti menisi perille sinne jonnekin!
kuin oikaista niitä. Tarkotan tällä molempia osapuolia. Mutta missä loppuu osapuolten vastuu asioista ja missä se raja kulkee?
Ajattelisin, että jo on tapahtunut anteeksipyyntö,eikö ne asiat ole silloin anteeksi ja kohdallaan?
pois asiasta. Eikö se asia selviä sillä?
Jos pyytää anteeksi oman osuutensa, niin on ainakin omalta puolelta vapaa.
Noinhan se menee...
minusta olisi tärkeätä "uhrin" toipumisen kannalta, et ne julmat hoitokokoukset tuomittaisiin, vahingot korjattaisiin, myös mahd taloudelliset yms(vrt työkyvyttömyys)siinä laajuudesa, kun ne on tapahtuneetkin.
Minkä ihmeen "oman osuutensa"? Kun istui vain seuroissa ja oli tullut hoitokokoukseen kun kaikkien käskettiin tulla. Eikä ollut syyllistynyt mihinkään. Niin hoitomiehet kävivät kimppuun. Eikä kukaan paikalla olleesta seurakunnasta uskaltanut puolustaa. Kun siitä olisi se itse joutunut heti samaan piinapenkkiin. Voi nin monille kävi pahasti siinä rytäkässä.
Mutta vastuuta ei SRK:n johtomiehet ole tähän päivään mennessä ottaneet.
En ymmärtänyt sanojasi.
Oikeasti en minäkään tajunnut tuota oman osuuden poisottamista.
Tietysti vl-käytäntöä ajatellen se voisi tarkoittaa sitä, että molemmat myöntävät olevansa syntisiä ja pyytävät sitä toisiltaan anteeksi. Eikä asioita saa repostella ei kaivaa eikä selitellä ainakaan sopisen jälkeen. Ei kovin siinäkään tilanteessa.
Parempi jos paikalla olisi kolmas henkilö, ettei vain samaan syntiin langenneet siunaisi toisiaan! Sitten kaikki on upotettu sinne kuuluisaan armottamaan pohjanmereen eikä niitä saa sieltä onkia.
Tuossa ajatuksessa on perääkin, mutta vl-käytössä siitä tulee jotenkin vääristynyt.
Olikohan meidän osuutemme siinä, että satuimme väärään aikaan väärään porukkaan eli sitä voisi katua ja pyytää anteeksikin. Mutta se tuntuu pahalta, kun omaa kohtaloaan ei voi määrätä.
toinen joka sanoi, että sitä ei voi ymmärtää. Haluat siis kuunnella väärää.
Kyllä totuus on, että varmaan kumpikaan osapuoli ei osannut täydellisesti toimia oikein. Mutta omavanhurskas ei myönnä, että olis koskaan erehtynyt.
Niin se menee.... vl-piireissä.
Omavanhurskas myöntää olevansa väärässä, kun se on itselle edullista ja palvelee hänen päämääriään. Siis hän teeskentelee silloin.
tapauksissa, joissa puhuteltava on "hoiturin" taholta saatettu julkisesti täysin väärään valoon. "Hoiturin" tulee anteeksipyynnön lisäksi selvittää julkisesti motiivinsa eli miksi hän menetteli miten menetteli: esim. minä kadehdin hoidettavaa ja siksi tarkoituksellisesti valehtelin ja juorusin hänestä levittämällä ihan itse keksimiäni perättömiä juttuja häväistäkseni hänet ja tuhotakseni häneltä sen mitä minulla itsellä ei ole.
julkinen anteeksipyyntö kuvan kera, niin kaikki ihmiset tulevat tietämään, kuka on ollut asialla. Ilmoitushan vastaisi suurin piirtein syntymäpäiväkirjoituspalstatilaa. Näin asia tulee hoidettua sen julkisuutta vaatimalla tavalla, ettei ihmisten tarvitse kysellä ketä tuo ja tuo asia koskee ja eri tilanteissa esim. suviseuroissa osoitella kaverilleen sormella, että tuo se on, josta on "niitä kertomuksia" Suomi24 palstalla.
usein hyvin yksipuoleisia. Hoitonaiset ja -miehet tekivät kaiken hoidettavan puolesta. He sairastivat (ts. kadehtivat toista) toisen jotakin syntiä, jonka he olivat itse keksineet ja jota he eivät suostuneet kertomaan asianomaiselle ts. he tekivät syntiä toisen puolesta, he sairastivat näitä toisen puolesta tekemiään syntejä, joista asianomainen ei tiennyt mitään. He mahdollisesti tekivät parannusta keksimistään synneistä, joita hoidettavan piti arvailla, että mistä synnistä nyt mahdollisesti oli kysymys. Ja kun hoitajilla ei mitään syytä todellisuudessa ollutkaan, vaan kaikki oli pelkkää kateudesta ja vallanhimosta nousevaa riettautta ja toisen kiusaamista, virsi oli loputtomiin aina sama: ehei ei siitä ole kysymys, olet ymmärtänyt väärin, eikö se sitten ollutkaan, aivan muusta on ollut kysymys... Ihan sama mitä hoidettava arvaili, mikään ei ollut juuri se hoiturin tarkoittama asia. Uskon, että hoitajat nauttivat tilanteesta ja pitivät itseään jotenkin älykkäinä ja nokkelina.
sanoi kerran minulle, että miten sinä voit sanoa, että puhuja voi erehtyä. Kyllä minä jälestä päin ihmettelin sitä.
Mutta ulkopuolelta tulleena, en osannut sanoa tähän asiaan mitään.
Mutta nyt sanoi eräs puhuja seurakunnan edessä, että ei he ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan.
Jospa nämä asiat alkaa sittenkin selviään.
Todella osuva kuvaus. Juuri tuota se oli, ja se teki siitä äärimmäisen kummallista. Semmoista utsimista ja kiusaamista. Ihmmiset olivat ihmeissään ja peloissaan kun kukaan ei ymmärtänyt mihin hoitomiehet touhulla pyrki. Painostusta, eli hengellistä väkivaltaa. Siinä oli jotain hyvin hyvin sairasta.
Jos hammaslääkäri jostain syystä paikkaisi sinulta väärän hampaan, aiheuttaisi sinulle ylimääräistä kipua ja tuskaa, ja kaiken lisäksi jättäisi kipeän hampaan paikkaamatta, kyllä sinulla olisi ihan hyvä syy oikaista asia.
Mielestäni ajattelematon olisi sellainen hammaslääkäri, joka väittäisi kivenkovaa, että mitään virhettä ei ole tapahtunut, korkeintaan pientä varomattomuutta ehkä. Hammaslääkäri oletetaan tässä henkilöksi, joka voi auttaa, häneltä ei edellytetä pakko- tai voimakeinoja kipeän ihmisen auttamiseksi. Häneltä odotetaan taitavaa ja huolellista hoitoa, joka johtaa hyvään lopputulokseen ja paranemiseen.
Se on mielestäni jonkinasteinen moraalikysymys, kuuluuko ihmisen itse määritellä kipukynnys, milloin hän lähtee hammaslääkäriin. Joskus jokin kipu voi olla sen laatuista, että sen tunnistaa paremmin joku siihen erikoistunut. Mutta kuten sanottu, pakkokeinoja ei mielestäni voi sallia.
kysymys, hoitamisesta ei sitä voi hengellistää.
syytellä toisia vapaasti, niinköstä ja pulinat pois!!!
http://www.youtube.com/watch?v=tPQ87MlEDYQ
tähän asiaan? En ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Enkä osaa englantia juuri nimeksikään.
minkäänlaista haluakaan ulkopuolisten taholta, että asiat menis kohdalleen. Senhän näkee näistä kirjoitukista.
ja ihan oikea on käsityksesi itsestäsi, olet se ulkopuolinen taho.