Täällä voi satunnaisesti käydä vielä joku sotaveteraanikin, ja Hänelle ensiksi kunnioittava ja kiitollinen tervehdykseni!.
Tänä päivänä muistamme syvällä kiitollisuudella isiämme, isoisiämme ja muita sotaveteraaneja, jotka sankarillisella taistelullaan pelastivat tämän rakkaan kotimaamme joutumasta vihollisen miehittämäksi ja kokemasta esim. veljeskansamme virolaisten kohtalon.. Se vaati heiltä täysin epäitsekästä uhrautuvaisuutta, ehdotonta alistumista kaikkia muita asioita suuremmaksi näkemälleen tavoitteelle ja ponnistuksia, joita tämän päivän suomalaisen on vaikea käsittää mahdollisiksi.
Siellä asuivat samoissa korsuissa ja teltoissa ja taistelivat rinnan samoissa juoksuhaudoissa ja poteroissa niin työläiset kuin johtajat, korkeasti koulutetut ja kouluja käymättömät, talonpojat kuin maattomat – eikä silloin kyselty, oletko maalaisliittolainen demari tai kokoomuslainen, vaan kaikki olivat samoja suomalaisia yhteisellä asialla.
Lähes sata tuhatta suomalaisten parhaimmistoon kuuluvaa miestä menetti myös henkensä parhaassa iässään ja vielä enemmän invalidisoitui enemmän tai vähemmän, mutta he saavuttivat sen, mitä pitivät tärkeydessään kaiken muun ylittävänä: maamme vapaus säilyi. Juuri kukaan sodissamme kovat kokeneista mutta henkensä säilyttäneistä ei ole myöhemminkään kohtaloaan valitellut, korkeintaan joku hurtilla huumorilla todennut: ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”.
Surullista vain on, että suuri osa veteraaneista ehti mennä hautaan saamatta kaikkien suomalaisten, edes valtiovallankaan tunnustusta työstään, jonka arvo ylittää kaiken muun Suomessa tehdyn työn arvon. Ns. 60-lukuilaiset ivasivat veteraaneja huudellen, ”miksi sinne menitte” ja valtiovalta ylintä johtoamme myöten antoi tukensa heille mieluummin kuin veteraaneillemme. Jo kauan on ollut toisin, ja onneksi keskuudessamme on vielä joukko veteraaneja, joita tänään juhlitaan suurissa kansalaisjuhlissa.
Itse lähden evp-yhdistykseni yhtenä edustajana Helsingin Jäähallissa pidettävään pääjuhlaan. Tilaisuus televisioidaan ja tulee ulos tv 1:ltä klo 13.05 alkaen. Ohjelmaan sisältyy myös Mannerheim-ristin ritareiden edustaja Pentti Iisalon (Paavo Lipposen eno) haastattelu. Katsokaapa ohjelma!
Laitan tähän linkin kirjoitukseeni, jonka yli kaksi vuotta sitten esitin historian saitilla Manneheim-ristin ritari, kenraali Adolf Ehrnroothista tehdyn kirjan pohjalta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000007561405
Siis juhlavaa veteraanipäivää ihan kaikille! Tällaisena päivänä en halua puhua politiikkaa ja toivoisin, että me kaikki voisimme kokea olevamme enemmän suomalaisia kuin kepulaisia, demareita, kokkareita, persuja, vasureita. Puoluekannatuksemme voi vaihdella – tiedän sen kokemuksesta – mutta suomalaisina pysymme!
Tänä päivänä muistamme syvällä kiitollisuudella isiämme, isoisiämme ja muita sotaveteraaneja, jotka sankarillisella taistelullaan pelastivat tämän rakkaan kotimaamme joutumasta vihollisen miehittämäksi ja kokemasta esim. veljeskansamme virolaisten kohtalon.. Se vaati heiltä täysin epäitsekästä uhrautuvaisuutta, ehdotonta alistumista kaikkia muita asioita suuremmaksi näkemälleen tavoitteelle ja ponnistuksia, joita tämän päivän suomalaisen on vaikea käsittää mahdollisiksi.
Siellä asuivat samoissa korsuissa ja teltoissa ja taistelivat rinnan samoissa juoksuhaudoissa ja poteroissa niin työläiset kuin johtajat, korkeasti koulutetut ja kouluja käymättömät, talonpojat kuin maattomat – eikä silloin kyselty, oletko maalaisliittolainen demari tai kokoomuslainen, vaan kaikki olivat samoja suomalaisia yhteisellä asialla.
Lähes sata tuhatta suomalaisten parhaimmistoon kuuluvaa miestä menetti myös henkensä parhaassa iässään ja vielä enemmän invalidisoitui enemmän tai vähemmän, mutta he saavuttivat sen, mitä pitivät tärkeydessään kaiken muun ylittävänä: maamme vapaus säilyi. Juuri kukaan sodissamme kovat kokeneista mutta henkensä säilyttäneistä ei ole myöhemminkään kohtaloaan valitellut, korkeintaan joku hurtilla huumorilla todennut: ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”.
Surullista vain on, että suuri osa veteraaneista ehti mennä hautaan saamatta kaikkien suomalaisten, edes valtiovallankaan tunnustusta työstään, jonka arvo ylittää kaiken muun Suomessa tehdyn työn arvon. Ns. 60-lukuilaiset ivasivat veteraaneja huudellen, ”miksi sinne menitte” ja valtiovalta ylintä johtoamme myöten antoi tukensa heille mieluummin kuin veteraaneillemme. Jo kauan on ollut toisin, ja onneksi keskuudessamme on vielä joukko veteraaneja, joita tänään juhlitaan suurissa kansalaisjuhlissa.
Itse lähden evp-yhdistykseni yhtenä edustajana Helsingin Jäähallissa pidettävään pääjuhlaan. Tilaisuus televisioidaan ja tulee ulos tv 1:ltä klo 13.05 alkaen. Ohjelmaan sisältyy myös Mannerheim-ristin ritareiden edustaja Pentti Iisalon (Paavo Lipposen eno) haastattelu. Katsokaapa ohjelma!
Laitan tähän linkin kirjoitukseeni, jonka yli kaksi vuotta sitten esitin historian saitilla Manneheim-ristin ritari, kenraali Adolf Ehrnroothista tehdyn kirjan pohjalta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000007561405
Siis juhlavaa veteraanipäivää ihan kaikille! Tällaisena päivänä en halua puhua politiikkaa ja toivoisin, että me kaikki voisimme kokea olevamme enemmän suomalaisia kuin kepulaisia, demareita, kokkareita, persuja, vasureita. Puoluekannatuksemme voi vaihdella – tiedän sen kokemuksesta – mutta suomalaisina pysymme!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Nyt peilattaessa tapahtumiin Virossa.
Kiitokset ja kunniaosoitus edesmennyt isäni ja vielä elossa olevat veteraanit!
myös kotirintaman? Ja lotat. Heillekin kuuluisi oma juhlapäivänsä. Myös niille vaimoille, jotka kauan ovat tukeneet sodasta selvinnyttä miestään, silloinkin kun pahimmat painajaiset tulivat öisin.
Lotat ovat tietenkin sotaveteraaneja myöskin ja heidän juhlapäivänsä on tänään. Tänä päivänä sopii myös muistaa kotirintamanaisia ja sotaveteraanien lapsia, sillä johtuihan kaikkien kohtalo samasta asiasta. Sotaveteraanien leskiä on paljon enemmän kuin itse sotaveteraaneja ja heidän suhteellinen osuutensa vain kasvaa.
Sankarivainajien erillinen oma muistopäivä on paikallaan. Se olkoon samalla myös sotaleskien ja sotaorpojen päivä. Näin tämänkin päivän arvo säilyy parhaiten.
lopussa. Muuten olisi ollut aivan hyva ja asiallinen kirjoitus, jos lopun olisit jättänyt pois. Mutta minkäs punikki karvoilleen voi.
Hyvä ja rakentava kirjoitus!
Noin oikea suomalainen ajattelee!
Kiitos jo elonsa päättäneille isovanhemmille
ja heidän aseveljilleen/sisarilleen.
Unohtaa ei sovi sota-ajan lapsia hekin ovat
käyneet sodan.
Miksi ,emme olisi rauhan aikana yhtä kansaa
ja veljestä/sisaresta pidettäisiin huolta.
Tätä veteraanit varmaan toivoivat.
Hyvää veteraanipäivää kaikille!
Parhaimmat miehet Suomessa ovat kuolleet jo aiemmin sodissa 1939-1945.
Jäljelle jäivät kuvitteelliset sankarit, selittäjät, politrukit ja suunsoittajat, jotka ovat tämänkin palstan vakiasiakkaita.
hyvää veteraanipäivää myös toivottavalle maanpuolustus- ja rauhanturvaveteraanille!
Edestä päin katsoen oikeassa laidassa kolmannessa tai neljännessä rivissä takaa laskien, viides tai kuudes rivin päästä lukien parin muun veteraani-ikäistä vähän nuoremman mieshenkilön välissä? Tummassa siviilipuvussa, prenikat rinnassa. Mutta oletko ajanut viiksesi pois? Vai oliko sittenkin joku toinen näköisesi?
Juhlava ohjelma siellä on ollut. Mönkäreen puhe oli hyvä, mutta Hyssälä teki vain pelkkää puoluepropagandaa ja luki papereista joita piti lähes silmiensä edessä.
Ei yhtynyt "Maamme-lauluun" huulilta olin lukevinani, että hyräili "Suurta ja mahtavaa.."
Ilmeisen oikein bongasit! Siellähän minä olin ”takarivin taavien” joukossa. Mutta olihan siellä naisseuraakin, etkö huomannut? ;))
Joo, viikseni ajelin aamulla, tai kyllä minä hieman alkutynkää jätin, kun sellaisella millin koneella ne yli ajelin ja siistin. Arvelin, että siellä juhlassa törmään vanhoihin esimiehiini, jotka saattaisivat ihmetellä, että aina tiptop-sotilaalliselta Korhoselta on parta jäänyt ajelematta! ;))
Olihan siellä entisiä korkeita esimiehiäni, joista parin kättäkin pääsin puristamaan, mutta ovat ne minut kyllä nähneet jo viiksekkäänäkin, jopa täyspartaisenakin jossain vaiheessa, jos totta puhutaan, eivätkä nuo tuosta huomauttaneet.
Mönkäreen ja Hyssälän puheista olen samaa mieltä kanssasi. Voimakkaimman vaikutuksen minuun kyllä teki Jorma Hynnisen ja Sibelius-lukion kuoron yhdessä esittämä ”Veteraanin iltahuuto”. Silloin tarvitsin nenäliinaa, enkä ollut ainoa hentomielinen.
On se vaikuttava laulu! Sen säveltäneellä Kalervo Hämäläisellä on paljon sota- ja veteraani-aiheisia lauluja, kun itsekin on veteraani (vai lieneekö enää keskuudessammekaan). Mutta on kevyempääkin, mm. nuoruudessani suosittu ”Lapin äidin kehtolaulu”. Opettaja hän siviiliammatiltaan oli.
Oikein oli juhlava tilaisuus. Olen viime vuosina päässyt käymään useissa vastaavissa, olin mm. historian viimeiseksi jääneessä ”Aseveli-illassa” Finlandia-talolla pari vuotta sitten. Aseveli-illathan alkoivat sodan aikana ja ne aina radioitiin ja niistä muodostui suosituin radio-ohjelma. Upea oli tuo viimeinenkin aseveli-ilta. jota juonsi Jaakko Salonoja sodanaikaisessa kapteenin puvussa. Salonoja on kai oikeastikin res. kapteeni. Se ohjelmahan myös televisiotiin.
Talitiikerit filmataan
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016747505
VETERAANIN ILTASOUTU:
Rannalle Närpiön lahden
aurinko laskenut on.
Gustav jo söi iltapuuron,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Aallot löi pohjassa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut vitjan,
matka jo soudettu on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Närpiön lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Laineissa Närpiön lahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Närpiön heimo
tuskansa kantanut on.
Sveamamma suojaansa sulkee,
karkurit piilossa on.
Soutakaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Lisääkin löytyy samasta soutu-aiheesta tehtyjä "viisuja":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000023740644#22000000023740644
Mutta Korhonen olisi voinut jättää avauksensa tekemättä, veteraanit ovat tehneet tärkeän panoksensa Suomen itsenäisyyden hyväksi, Korhonen taas pilaa kannatuksellaan hyvän asian, kuten on tehnyt rauhanturvaajille armeijan kantahenkilökunnalle ja NATOon liittymiselle.
Siis.
Kolminkertainen eläköönhuuto veteraaneille! ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN.
Ja vielä pieni toivomus Korhoselle, jätä ihmisille tärkeät asiat rauhaan, sen verran järkeä edes luulisi riittävän. Älä rienaa ainakaan veteraaneja.
...osaisit pitää sen törkyisen turpasi rullalla edes tuollaisesta asiasta.
Minulla on pitkä sotilastausta ja vielä paljon pitempi tausta maanpuolustusjärjestöissä ja maanpuolustusta lähellä olevissa yhdistyksissä kuten rauhanturvaajajärjestöissäkin mm. Suomen Sinibarettiliiton perustajajäsenenä ja sen ensimmäisen hallituksen jäsenenä. Niissä kaikissa minut oikeasti tunnetaan ja tiedän, että arvostetaankin.
Täällä joku kepulainen pikkunilkki luulee olevansa noissa toimivia kaiken arvostuksen ansaitsevia ihmisiä viisaampi. Ja vain siksi, etten ole kepulainen. Sitä en voi olla, kun teidän ylijumalanne Kekkonen esti veteraanejamme saamasta heille kuuluvaa arvostusta niin kauan kuin hänellä oli valta siihen.
Laitoin profiililleni muutama päivä sitten otetun uuden kuvani. Katso sinne taustalla näkyvään seinännurkkaan; siellä ovat ristissä RUK:n kiväärilinjan priimusmiekka ja sotilakerhoni eläkkeelle jäädessäni luovuttama hopeapäinen keppi ja niiden päällä YK-tunnuksin varustettu lautanen, jonka sain komppaniamme pojilta Kyproksella. Ja jos olisit ollut tänään tuolla tilaisuudessa, olisit voinut laskea juhlapukuni rintapielessä olevat kunniamerkin - tasan kymmenen niitä on - niin ehkä tyhmässäkin päässä olisi sytyttänyt, että ei sellaisia huonolle sotilaalle ja ihmiselle ole annettu.
Häpeä, moukka!
PITÄISIT TURPASI TUKOSSA!!!!
Sotilaan tulee puolustaa isänmaataan ja kaikkia sen ihmisiä. Siksi sotilaille ei suositella poliittista uraa. Olet Korhonen käyttäytymiselläsi eläkeläisenä täällä tuhonnut aiemmat meriittisi. Upseeri ja herrasmies kohtelee kaikkia ihmisiä kunnioittavasti. Lausuntosi Keskustasta ja keskustalaisista ovat sellaisia, etteivät ne ole rivisotilaalle, saati sitten upseerille kunniaksi.
Suosittelisin Korhosta palauttamaan prikkansa kirjelmän kera, jossa ilmoitat pettäneesi osan Suomen kansaa ja siksi omatunnon syistä et voi enää ansiottomia tunnustuksenosoituksia julkisesti esitellä. Se olisi upseerin arvolle sopiva teko, joka osoittaisi aitoa katumusmieltä ja omanarvontuntoa.
...uudestaan:
>> Täällä joku kepulainen pikkunilkki luulee olevansa noissa toimivia kaiken arvostuksen ansaitsevia ihmisiä viisaampi. Ja vain siksi, etten ole kepulainen. Sitä en voi olla, kun teidän ylijumalanne Kekkonen esti veteraanejamme saamasta heille kuuluvaa arvostusta niin kauan kuin hänellä oli valta siihen.
Olet poloinen.
Sinä et ole VETERAANI.
Olet TYHMÄ kuin vasemman jalan saapas.
Et ole UPSEERI vaan mitätön koiraslotta.
....mutta ei se ole minun tyhmyyteni syytä, että menestyin niin hyvin sotilasurallanija tulin niin runsaasti palkituksi. Korkeimmillakaan esimiehilläni ei varmaan ollut kaltaistasi älyn jättiläistä neuvonantajana. Kas, kun talonpojat eivät sinua edes Valiolle laittaneet paimeneksi, jotten sentään siellä olisi menestynyt niin kuin pääsin vahingossa tekemään.
Mutta miksi esiinnyt täällä nimettömänä? Vaatimattomuuttasiko? Etkö voisi ylpeänä ottaa tuollaisista lausunnoista kunnian ihan itsellesi. Sillä siinä puhui todellinen upseeri ja herrasmies! Voi, miten kadehdinkaan sinua ja sivistystäsi!
Yleensä näille keskustelupalstoille kirjoitetaan joko anonyyminä tai rekisteröidyllä nimimerkillä.
Sinulla näitä rekisteröityjä nimimerkkejä on ties miten monta, lisäksi kirjoitat jatkuvasti myös anonyyminä vaikka muuta väitätkin.
Sorrut myös kirjoittamaan yhteen aihealueeseen monella eri nimimerkillä, eikö itselläsi ala hälytyskellot soimaan että päässäsi on jotain vialla.
Kirjoita ensin itse yhdellä nimimerkillä ja neuvo senjälkeen vasta muita.
jonka hengen tuotteita olen ikään lukenut. Häpiä perkele ,jos yhtään osaat. Veteraanipäivänä päälimmäisenä hästää sättimässä muita ihmisiä. Olis saanut veteraani-isäsi ruikata navalle.
...olen esiintynyt ja esiinnyn silloin tällöin vieläkin viidellä-kuudella eri nimimerkillä, mutta on niitä ollut eräitä törkeämpiäkin. Kuten esim. tämä:
http://www.saunalahti.fi/~plats/english/urhoklubi/Historiaa3.htm
moittiko. Kyllä hän on ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että häneltä puuttuu akateeminen koulutus ja sivistys. Ja omalle narsismilleen hän ei mahda mitään
Akateemisia koulutuksia ja sivistyksiä? On varmaan muutamalla, ainakin mielipidepankilla. Ja Oiva H:lla, Emeriitalla, keriksellä ja tietysti sinulla. Heheheh... Jos olisi vähän sivistystä ilman akateemisuuttakin, niin etpä naukaisisi tuollaista.
vähän vaikea laji, mutta täydestä meni sinuunkin.
Se mikä veteraaneja aikanaan yhdisti ei yhdistä enää. Yhtenäiskulttuurin Suomi ja kansallisvaltio yleensä on ollut ja mennyt. Tällaisena päivänä ei pidä unohtaa että Suomen talouselämä pyörii ei itseämme vaan kansainvälisiä sijoittajia varten. Vaikka kuinka haikailisimme takaisin menneisyyteen, sieltä ei yksikään asia, ei tosiasia eikä arvo, enää palaa takaisin. Mikään ei enää yhdistä meitä menneeseen. Vain ne jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta ja uppotuvat muistoihin voivat varjella menneitä maailmoja. Kun sitä tällaisina päivinä tehdään, kannattaa jonkun kuitenkin muistuttaa todellisuuden realiteettien ja aikansa eläneen sankarihistorian erosta.
Oli varsin kohottava juhla, jossa vanha karski sotilaskin tarvitsi nenäliinaa. Mutta kun tuossa jollekin jo kerroin siitä oleellisen, enkä viitsi ruveta toistamaan, niin laitan vain linkin siihen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025812659
veteraanien juhlapäivän kirjoitusketjunsakin itsensä kehumiseen. Aika sairasta.
Eli kun minä tein vilpittömän avauksen, jossa en taatusti kehunut itseäni, mutta mainitsin kyllä, että olen menossa tuonne juhlaan, niin jo silloin muutama nilviäinen reagoi vain alkamalla nimitellä minua.
Ja kun sitten tultuani vastasin muutamalle ja kerroin terveiseni tilaisuudesta, edelleen mitenkään itseäni kehumatta, niin silloin alkoivat nilviäiset käydä kimppuuni vimmatusti ja siihen sarjaan tuokin lausuntosi on luettava.
Pitäisikö minun sitten hyväksyä kaikki minusta sanottu matalamielinen valhe vain myönnellen, että niin, niin se on, olette te viisaita kun näette noin hyvin kaiken oikein.
En voi niin tehdä, kun silloin mitätöisin niin monen muun minusta ihan toisenlaisia ja minulle ja elämälleni sittenkin paljon merkittyksellisempiä mielipiteitä esittäneiden puheet. Siksipä kerron niistä ja esitän niille todisteita. Missä teidän todisteenne mielipiteillenne?
Eli siihen se TAAS meni teiltä pikkunilviäisilta, minun solvaamisyrityksiinne. Mutta niin avuttomiin, että itseänne vastaan tuollaiset aina kääntyvät jokaisen täyspäisen silmissä.