Muita odottavia äitejä etsin joilla olisi todettu tulevalla lapsella tai itselle kampurajalkaisuutta.
Itsellä leikattu parikymmentä vuotta sitten molemmat jalat, hyvin kuntoutuneet.Nyt raskaana, vko 33 3.Neuvolassa koittanut asiasta kysellä, kukaan ei tunnu tietävän mitään. Lääkäriaika vasta kolmen viikon päähän, pitänee silloin kysellä tarkemmin.
Onko teillä huomattu esim. ultrassa jotain poikkeavuutta jaloissa tms. ?
Itsellä leikattu parikymmentä vuotta sitten molemmat jalat, hyvin kuntoutuneet.Nyt raskaana, vko 33 3.Neuvolassa koittanut asiasta kysellä, kukaan ei tunnu tietävän mitään. Lääkäriaika vasta kolmen viikon päähän, pitänee silloin kysellä tarkemmin.
Onko teillä huomattu esim. ultrassa jotain poikkeavuutta jaloissa tms. ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
täällä yksi tulevan kampurajalan äiti. vkoja 33 6. jalkojen virheasento huomattiin rakenneultrassa. kävimme maaliskuussa perinnöllisyyspolilla vielä varmistamassa asiaa ja muita poikkeavuuksia ei löytynyt. aika vähän jäi käteen tietoa, mutta sen verran kumminki et aika harvoin enää leikataan, jumppa ja asentohoito käytössä enemmän. oltais saatu vielä kontrolliaika, mutta koska asia ei muutu miksikään, koimme ettei sitä tarvita. nyt nautimme vain raskaudesta ja vauvan potkuista=) olihan se alkuun tosi järkytys kuulla että on rakenteellinen poikkeavuus eikä koskaan aiemmin ollut asiasta edes kuullut. mutta aika nopeasti alkujärkytys meni ohi ja asiaan sopeutu. ja loppupeleissä kampurajalat on "vain pieni vaiva". mites sulla? mitä ajattelet asiasta, sulla on kumminki jo aiempaa kokemusta siitä?
En ole huomannut/uskaltanut asiasta edes vielä lääkäriltä kysyä vaikka viikkoja onkin jo noin paljon (33 4).Uskon siihen että jos jotain olisi näkynyt siitä olisi minulle jo sanottu.
Tottakai se mahdollisuus että lapselle tulee kampurajalka pelottaa ja huolestuttaa vaikka ei ainakaan minun lapsuuteeni se ei vaikuttanut mitenkään. Ensimmäiset 10 kk olen syntymän jälkeen ollut kipsattuna, sen jälkeen liikkuminen tms. ollut aivan normaalia. Kontrolleissa kävin lapsena usein mutta niistä ei ainakaan jäänyt mitään negatiivista sanottavaa.
Pitänee ensi kerralla kysyä tästä kun menee lääkäriin, sain jo lähetteen synnytyssairaalaankin kyselemään tästä asiasta kun neuvolassa sitä puhuin.
Huolestuttaahan tuo mutta lohduttava ajatus on se että asia on korjattavissa ja lapsen elämä voi jatkua aivan normaalina tuon jälkeenkin.