Minulla on 6-vuotias lapsi edellisestä avioliitosta. Lapsi asuu virallisesti isänsä luona eli olen etävanhempi. Lapsi on kaikki viikonloput luonamme. Missään vaiheessa lapsi ei ole tuntunut omalta (olin alle 20 kun syntyi), on aina ollut isin tyttö.
Vähitellen mielessä on alkanut kyteä ajatus siitä, että sanoisin lapsen isälle, että en halua lasta enää luokseni käymään. Jokainen viikonloppu on samaa tappelua (isän luona eri säännöt=saa tehdä melkein mitä mieleen juolahtaa). Heti kun alan käydä näitä ajatuksia läpi, alkaa omatunto painamaan ja ajattelen olevani itsekäs ja ajattelevani vain omaa parastani. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vähitellen mielessä on alkanut kyteä ajatus siitä, että sanoisin lapsen isälle, että en halua lasta enää luokseni käymään. Jokainen viikonloppu on samaa tappelua (isän luona eri säännöt=saa tehdä melkein mitä mieleen juolahtaa). Heti kun alan käydä näitä ajatuksia läpi, alkaa omatunto painamaan ja ajattelen olevani itsekäs ja ajattelevani vain omaa parastani. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vain sillä on väliä. Miten ihmeessä aikuinen ja 6-vuotias lapsi tappelevat viikonloppuisin??? Lapsi on lapsi ja sinä aikuinen ja äiti, tämä on lähtökohta.
Itse vastaavassa tilanteessa lähdisin hakemaan kaiken mahdollisen avun ennen kuin hylkäisin lapseni koska selititpä asian itsellesi miten vain, lapsi kokee yhteydenpidon loppumisen hylkäämisenä ja saattaa jopa pitää itseään syyllisenä, jota hän ei todellakaan ole!
sillä luulen,että sulla on jäänyt tavallaan äitiyskasvu kesken,syyllistät itseäsi turhasta.
Rajat pitää lapsella olla,vaikka onkin etälapsi.
Kerot että nämä ovat sinun kotisi säännöt,ja näillä säännöollä eletään täällä meillä. Että sinä pidät siitä,että on rajat,SINÄ tarvitset niitä, että teillä on kivaa olla yhdessä. Että ihmiset on erilaisia,jokaisella on omanlaisensa ohjeet ja säännöt. Että kun menee eskariin/kouluun/töihin, jokapaikassa on omat säännöt.
Älä ala väittelemään vaan nätisti kerrot.
Mene yhdessä lapsen kanssa kasvatusneuvolaan hakemaan ohjeita.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eli jos kiellät lastasi tulemasta luoksesi, puutut hänen perusoikeuksiinsa.
Mutta eipä hän olisi ensimmäinen eikä ainut lapsi, jolta oikeus toiseen vanhempaansa ei toteudu. Minusta se, että toinen vanhempi kieltäytyy tapaamasta lastaan on pienempi paha kuin se, että että lähivanhempi ei anna lapsen tavata etävanhempaansa, vaikka etävanhempi olisi ihan kunnollinen ja haluaisi tavata lastaan.
Olisko niin että lapsi kaipaa sua, eikä osaa näyttää, tai pukea sanoiksi sitä muuten kuin ilkeilemällä jne.? Jos se saa sun huomion sillä tavalla..
Kokeilkaa nyt ihmeessä joskus että hän olis teillä kauemmin kuin sen viikonlopun.
Vai miten kauan teillä on jo ollu tämä järjestely?
Älä hylkää pientä.
sun pitää pikaisesti hakeutua hoitoon, soita esim kunnallisen teveydenhuollon mielenterveystoimistoon. sulla ei ole ihan kaikki kohdallaan. äläkä ainakaan hanki lisää lapsia, koska vaikuttaa että tällä hetkellä sulla on jotain erittäin pahoja tunnevammoja.
kicksejä tuommoisesta käyttäytymisestä? Pääset ikään kuin kasvotusten v***tuilemaan. Tunnetko itsesi jotenkin päteväksi, kun vastailet tuolla tavalla? Varmaan kompensoit jotain tosielämän puutetta itsessäsi?
Alkuperäiselle: voisin hyvin kuvitella, että hakee huomiota. Minusta voisit kysyä lapselta, miksi ne säännöt tuntuu niin huonoilta ja selittää, miksi niitä sääntöjä on...