olen omasta mieletäni ollut avoliitossa 20 v. narsisitin kanssa. olen jo niin läheisriippuvainen, etten yule koskaan pääsemään suhteesta irti.
hän on väheksynyt, atvostellut ja mitätöinyt minua sekä jättänyt minut parisuhteessa aika yksin. Hänellä on aina ollut muuta tekemistä, omaisuuden rempaamista, töitö, töitö jne.
Selvisi kuitenkin että hänellä on ollut muita naisia, monta, todella monia, mutta silti jäin kun hän toivoi ja sanoi muuttuneensa. JÄin, koska toivoin ja halusin olla lähellä.
nyt olen muuttanut mutta elämä ei ole enää mitään. Mietin koko ajan kenen naisen kanssa hän on, talousasiat ovat päin peetä, en jaksa miettiiä niit.
minusta tuntu että tämä kärsimys on jo likaa, tämä ei lopu, koskaan,
on kyse vain siitä kuinka kauan jaksan luopumatta elämästä, ei elämä ole enäää muuta kuin kärsimystä, ei muuta
hän on väheksynyt, atvostellut ja mitätöinyt minua sekä jättänyt minut parisuhteessa aika yksin. Hänellä on aina ollut muuta tekemistä, omaisuuden rempaamista, töitö, töitö jne.
Selvisi kuitenkin että hänellä on ollut muita naisia, monta, todella monia, mutta silti jäin kun hän toivoi ja sanoi muuttuneensa. JÄin, koska toivoin ja halusin olla lähellä.
nyt olen muuttanut mutta elämä ei ole enää mitään. Mietin koko ajan kenen naisen kanssa hän on, talousasiat ovat päin peetä, en jaksa miettiiä niit.
minusta tuntu että tämä kärsimys on jo likaa, tämä ei lopu, koskaan,
on kyse vain siitä kuinka kauan jaksan luopumatta elämästä, ei elämä ole enäää muuta kuin kärsimystä, ei muuta
Vastaukset 14
Vanhimmat
hei.
Tiedän tunteen
Ero voi tuntua mahdottomalta, mutta lopulta ainoa vaihtoehto.
Sinua ei ole niin kauan, kuin olet toisen ihmisen "luomus" niinkuin nyt. Halua itsesi takaisin ja rakasta itseäsi. Kyllä Sinä pärjäät! Luota itseesi ja anna toisille lupa auttaa.
#halaus#
terhakka ennustajaeukko ihmeitä tekemään!!!!!
olla asiallinen. Ap ei varmaan tullut ajatelleeksi ettei tässä ennustukset auta.
Tässä ovat nyt muut keinto tarpeen.
Vois olla vaikka terapian paikka. Sen verran paljon ehtii narsisti tuhota partnerin itsetuntoa tuoss ajassa.
Mitäs annoit periksi koppavuudellesi sen viimeisenkin ihmisen suhteen joka sinusta ja säälittävistä ongelmistasi olisi jaksanut välittää.
Muita naisia? Hohhoijaa. Annoitko todella suhteessa niin paljon että sinulla oli mielestäsi oikeus vaatia häneltä uskollisuutta? Se, että hän vaivautui pitämään muut selkäsi takana oli jo enemmän kuin ansaitsit.
Katso nyt itseäsi ja elämääsi. Väität että hän ohjaili sinua? Miten hyvin menee nyt kun ei ohjaile? Ja kuka nyt istuu kuljettajan paikalla? Sinä? Salli nauraa, Seuraat tälläkin hetkellä amerikkalaisten saippuaoopperoiden mallia sen suhteen mitä sinun pitäisi tässä tilanteessa ajatella tai kokea. Mutta eihän se toimi, kun et ole mikään kaunis sankaritar joka menee illaksi juhlimaan sinkku-ystäviensä kanssa, kääntää sitten elämässään uuden lehden ja tapaa uuden, mielenkiintoisen miehen. Sinä vain istut siellä ja jaat surkeuttasi suomi24:n keskustelupalstalle. Ja sitä se tulee olemaan läpi koko surkean loppuelämäsi.
Ehkä tämä mies vielä ottaisi sinut jalkavaimoksi itselleen ja uudelle (todelliselle!) naiselleen jos oikein kauniisti pyytäisit?
BYÄÄÄÄÄÄHHH... YYH..NYYH... BYÄÄÄ.....NYYH..NIISK..NIISK....
voi kyllä silti pitää paikkansakin
Sen nyt ainakin huomaa, että täältä ei sympatiaa heru, jos tuntuu että on vaikeata.
Mistä näitä inhottavia kommentteja riittää?
Niiden takana on varmaan pettyneitä, pettureita ja katkeria ihmisiä.
Sitä sitten vain tuomitsemaan ap:tä ilman näyttöä mistään. Ihminen on ihmiselle susi.
Edellinen kirjoitus oli ihan selvä provo, joten jättäkää se kylmästi omaan arvoonsa...
Kirjoittajan nimimerkki ovor p = provo takaperin ;)
Moikka!Oli pakko kirjoittaa sinulle kun itse olen juuri selviämässä tuosta vaikesta tilanteesta.Minä jopa yritin itsemurhaa,onneksi en onnistunut,se ei ole ratkaisu.Sinä olet yhtä tärkeä ihminen täällä kuin kuka tahansa meistä.Ensiksi neuvoisin sinua hakemaan apua lähimmästä terveyskeskuksesta ja kertoa siellä ajatuksistasi,nyt tarvitset ammatti-ihmisen apua,sitä minäkin hain ja sain.Ole rehellinen siellä kun kerrot tunteistasi,peittelemättä ja jos tarvis niin itke,anna tunteiden tulla.Älä jää yksin miettimään asioita,ne vaan paisuvat mielessäsi suuremmiksi kuin ehkä edes ovat.Sinulla on varmasti ihmisiä ympärilläsi,tukeudu heihin ja puhu...puhu...puhu....Vaikka ei varmasti tuossa vaiheessa ikinä uskoisi niin se elämä hymyilee AIVAN VARMASTI myös sinulle,on kokemusta.Oikein paljon voimia jaksamiseesi ja ole kiltti,hae apua.Älä missään nimessä välitä noista ilkeistä kommeneista täällä,ne ovat ihmisiltä joilta myöskin (niinkuin narsisteilta)puuttuu empatian tunteet,jätä ne omaan arvoonsa.Suuuret voimahalaukset sinulle,t.hengissä selvinnyt
Minunkin on vastattava tähän sinun tuskaiseen viestiin,kun tiedän miltä sinusta tuntuu.
Yritä saada aikaa itsellesi sen verran,että kykenet katselemaan tilannetta ns.kuin ulkopuolisin silmin.
Itse kävelin paljon,etsin luonnosta lenkkipolkuja joissa en joutunut kohtaamaan keskustelun merkeissä ketään,tein tilintekoa elämästäni.
Mietin millaisessa tilanteessa olin sillä hetkellä,ja asemaani hänen elämässään ja sitä,miksi annoin kaiken anteeksi.Oliko se sen arvoista,että lakkasin elämästä ja elin vain hänen kauttaan,mitä siitä sain...
Tärkeintä oli olla rehellinen itselleen,myöntää että näin ei voi jatkua,koska koko ajan oli paha olla,itseinhokin teki aika lailla tuloaan. Ajatukset kulki samaa rataa;onko hän sielä missä sanoo olevansa,vai varauduko taas pettymykseen ja miten sen kestäisin taasmiten selviäisin kaikesta.
Luottamus oli mennyt,eikä tunnelin päässä näkynyt valoa,eikä sitä luottamusta kovin moni pysty kasaamaan sillä tavoin,että parisuhde palaisi täysin samanlaiseksi kuin se oli ennen.
Sinä olet arvokas ihminen sellaisena kuin olet,älä riko itseäsi enempää. Mieti mitä elämäsi on nyt,ja millaista elämää haluaisit elää eteenpäin. Mikä olisi sinun kannaltasi tarpeellinen ratkaisu,miten alkaisit toteuttamaan sitä yksi osa kerrallaan.
Mieti asioita rauhassa,katsele kuten kirjoitin toisen ulkopuolisen "näkövinkkelistä",rauhoitu ja ajattele miten asiat voisivat olla,kun/jos teet Sinun parhaaksesi tarvittavat ratkaisut.
Elämä on loppujen lopuksi liian liian lyhyt uhrattavaksi toisen hyväksi ja hyvinvointiin,on vain löydettävä itsestään se voima jolla kääntää tilanteet ja elämän itselleen mielekkääksi,kyllä sinäkin pystyt siihen.Uskon sen.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Kiitos, että tulit tänne palstalle huolinesi. En aio ennustaa sinulle. Mutten voi ohittaakaan...
Elämässä on niin paljon muutakin kuin ihmissuhteet. Jotka kyllä ovat monesti tosi vaikeita.
Tutustu itseesi . Oikeesti.
Saman neuvon annan kuin tossa joku, että : hae apua ja puhu ja puhu. Tällä palstalla on paljon pikkupenskoja jotka nauttii vain provoilla. Toki ymmärtäjiäkin on.
on hyvä puhua sydämensä äänellä, näin jaettu suru saa tukijoita kuten oletkin jo huomannut.
On kuitenkin tärkeää yrittää päästää irti ja jatkaa matkaa, eli jotta uusi voisi virrata. Sinulla on enemmän voimia kuin uskotkaan, kuuntele sisintäsi huomaa pienet hetket, hymy, kevään kukat aivan pienet "ihmeet" kerää niistä voimaa ja pyristele eroon "talviturkista" huomaat että elämä kantaa kyllä ja päivä, päivältä olo kohenee. Kerää energiasi takaisin älä luovuta sitä muille, äläkä anna muiden tehdä elämääsi tukalaksi, sillä avain hyvään oloon on Sinulla ja joskus sitä joutuu hieman hakemaan, mutta voit olla varma että jos vain haet sitä sisimmästäsi Sinä sen myös löydät,
Lämpöisin halein mm321
luuseri :D
Ihan kuin jotain teinityttöjen ihquilua seuraisi. Syykin on toki selvillä: normaleilla aikuisilla ihmisillä on ego ja identiteetti, mutta teinit vasta etsivät sitä ja te ette koskaan löytäneet.
Jos jonkun elämä liikahtaa johonkin suuntaan siitä mitä toinen kirjoittaa s24 palstalla, se ei ole elämisen arvoinen.