mä en jaksa enää tätä raskautta..en oikeesti. mä olen loppu. Ei ole rahaa huoltaa koko lasta, sinne soskun luukulle pitäs rahaa mennä kinuumaan, ärsyttävää. Ei mulla ole vaaraa lapseen ei todellakaan
Teillä muilla varmaan on rikkaat miehet olette töissä kaikki on hyvin. Entäs minä. Sain tietää olevani raskaana viime viikolla ja en voi aborttiakaan enää tehdä sen verran pitkällä olen. Oikeuslääkäri on ainut. Itken tuntuu pahalta.
Toisen sydän hakkaa tuolla mahassa ja potkutkin jo näkyi, toinen ei tiedä miten onneton äiti on. Ja mitä äiti suunnittelee.
Olkaa te onnellisia kenellä on rahaa...tämä on tätä nykypäivää rahasta kaikki on kiinni.
Ennen vanhaan lapset ei maksanut ns. mitään ne oli avustajia maatilantöissä. Nykyään pitää olla kaiken maailman hienoudet ja viimeiset vimpaimet että ihan itkettää.
Hirveeltä edes tuntuu tehdä lapsi tällaiseen maailmaan. Ihanne on langan laiha, jos on huonot vaatteet olet koulukiusattu, ja jos ei ole uusimpia puhelimia tms. paskaa sanon minä....voikun kuolisin lapsen mukana pois....itkettää....
Teillä muilla varmaan on rikkaat miehet olette töissä kaikki on hyvin. Entäs minä. Sain tietää olevani raskaana viime viikolla ja en voi aborttiakaan enää tehdä sen verran pitkällä olen. Oikeuslääkäri on ainut. Itken tuntuu pahalta.
Toisen sydän hakkaa tuolla mahassa ja potkutkin jo näkyi, toinen ei tiedä miten onneton äiti on. Ja mitä äiti suunnittelee.
Olkaa te onnellisia kenellä on rahaa...tämä on tätä nykypäivää rahasta kaikki on kiinni.
Ennen vanhaan lapset ei maksanut ns. mitään ne oli avustajia maatilantöissä. Nykyään pitää olla kaiken maailman hienoudet ja viimeiset vimpaimet että ihan itkettää.
Hirveeltä edes tuntuu tehdä lapsi tällaiseen maailmaan. Ihanne on langan laiha, jos on huonot vaatteet olet koulukiusattu, ja jos ei ole uusimpia puhelimia tms. paskaa sanon minä....voikun kuolisin lapsen mukana pois....itkettää....
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos tilanteesi on noin huono, ettet pysty lasta elättämään/kasvattamaan niin silloin raskauden pystyy keskeyttämään. Miksi et mene töihin? Aina töitä saa, vaikka aloittaa eka työharjoittelulla... Eikä lapsella tarvii olla luksusta, se on ihan valetta... mutta sinun tilanteessa puhu neuvolatädin kanssa tilanteestasi. Elämä potkii päähän, mutta et ikinä tiedä mitä elämä on esim. 5vuoden kuluttua. Kyllä se siitä! Nyt vaan puhumaan tunteistasi neuvolaan...
puhuin neuvolassa suoraan asioista niiden oikeilla nimillä. Kerroin mitä tunnen ja jne.
Hän sanoi että minun pitäisi päättää asioista jatkanko raskautta vai en. Kun en osaa päättää. Haluisin ja en halua.
Mä tulen hulluksi mitä teen asioitten kanssa. Missähän päin asut????varmaan etelä-suomessa kun kirjoitit että miksi en mene töihin???
Asun pohjois-suomessa ja täällä ei mennä noin vain töihin. Kun ei täällä ole edes paljoa avoimia paikkoja...Ajateltiin muuttaa etelä-suomeen päin sen takia että olisi töitä, kun ei täällä päin ole. Ja varsinkin kun tää on yliopisto kaupunki niin täällä on hirveesti opiskelijoita jotka tekee puoli ilmasi töitä ja käy mikä aika vain.
Mitä mieltä sä olet menenkö keskeytykseen...mies haluisi lapsen mutta mä kallistun koko ajan toiselle puolelle raha-asioitten takia... helvetti että elämä on paskaa....
Aika vaikea tilanne sinulla...
Voihan rakkaus lasta kohtaa kasvaa vielä raskauden aikana, eihän sinulla ole ollut vielä aikaa totutella asiaan. Jos et kuitenkaan halua pitää lasta, synnytä se ja tee jostain lapsettomasta onnellinen! Adoptio on myös vaihtoehto jolloin ei tarvitsisi tehdä aborttia..
Jos sinä sen lapsen oikeasti haluat,niin synnytä se! Ketään ei Suomessa varmasti jätetä hätään tässäkään asiassa. Ole onnellinen,että edes ylipäätään olet raskaana,että sinulle se onni on suotu.Meitä on monia,jotka eivät saa lasta,vaikka pystyisi sen elättämäänkin. Lapsi on lahja.Kiität vielä aikanaan onneasi,että synnytit lapsen,jota saat rakastaa maailman eniten ja joka rakastaa ja palvoo sinua enemmän kuin ketään muuta. Jonka pienet kädet kietoutuvat ympärillesi ja kuuluu kuiskaus: "Äiti,minä rakastan sinua!"
Voimia sinulle ja iso hali!
no sehän mua tässä ihmetyttääkin että mikä mussa on vikana kun kaikki muut tälläkin palsatalla hehkuttaa sitä raskausonnea ja etsiivät jo lastenvaatteita sun muuta. Heitä peloittaa joku veri pikkareissa ja kauhuissaan keskenmenosta.
Mä olisin jopa ehkä onnellinen jos keskeytys, loppus tää mietiskely ja itkeminen. Hirveeltä tuntuu sanoa noin, mutta kun tunnen noin. Tuntuu että olen lopeensa paha ihminen.
Neuvolantäti näki mut eilen ekaa kertaa ja ensimmäinen kyssäri oli no mites on vointi???
kerroin että kävin ultrassa ja kaikki oli ok...ja mä mieli maassa. Se kysyi miks noin apea mieli, yllätyin että täh...kattoonko mun olis pitäny hyppiä....sitten tuli mieleen ain niin niinhän ne muut Äitit tekevät paitsi minä. Niinhän se on.
Olisko täällä ketään kellä on samanlaisia tuntemuksia kuin mulla, ja samalla aaltopituudella. En kestä näitten muitten äiti hössötystä ollenkaan.
Niin ja tuohon adoptioasiaan sen verran että sanoin jo neuvolatädille että, jos minä en pidä lasta niin ei myöskään kukaan muukaan sitä saa eikä tule saamaan.piste.
Ei meilläkään rikkaita olla, joutuu tarkkaan miettimään mihin rahan käyttää. Ja monet laskelmat väännetty kun arvioitu miten menot muuttuvat kun vauva tulee taloon. Se oiskin helppoa kun ei tarvis ajatella sitä puolta. Vauva pärjää vaatimattomallakin ja todellakaan ei tarvi olla sitä
hienoa viimeistä huutoa tavaran. Ei se vauva kysele onko merkkivaatteet ja purkkiruokaa.
Me emme voi ostaa kaikkia hilavitkuttimia ja vempeleitä joita nuo kaupat pursuavat, mutta ei oo tarkotuskaan.
Mä olen itse kasvanut yksinhuoltaja-äidin kanssa ja rahatilanne on ollut välillä niin tiukka että hyvä että jotain ruokaa pöytään sai. Rakastan ja kunnioitan kuitenkin äitiäni yli kaiken että hän on tehnyt parhaansa minun kasvattamisessa!
Itse odotan nyt esikoista ja eikä se rahatilanne opiskelijana mikään kehuttava ole, töitäkään en enää onnistunut saamaan mahani kanssa. Mutta uskon kuitenkin että kaikki päätyy parhaimpaan päin ja ei se perheen onnellisuus kato sitä onko lapsella x-box vai ei.
Eikä lapsiperheitä tosiaan jätetä oman onnensa nojaan! tiukkaa voi olla, mutta niinhän elämä muutenkin aina välillä on..
Ja tiiän, nä asiat todella stressaavat! Asiat tuntuvat oikeesti helpommilta jos vain olisi rahaa.. Muistan äitinikin ahdingon ja huolen. Mutta lapsuuttani en silti vaihtaisi! Ei se raha onnellisuutta kummiskaan tuo..
tsemppiä mitä ikinä päätätkin/päätättekin!
Ja suinkaan tämä odotus ei ole vain auvoa ja aurinkoa. En minäkään hyppinyt kattoon neuvolassa ja
elä pilvissä. Alottaja ei siinä suhteeessa poikkea muista. Sulla on myöhemmin paljastunut raskaus kun useimmilla ja usko pois etteivät ne ajatukset lapsen pitämisestä niin valoisia ole olleet ensialkuun muillakaan. Joka tapauksessa olet jo yli rajan ja joutuisit anomaan keskeytysluvan, mieti rauhassa vielä ja elä hätiköi.
Ymmärrän kyllä että voi tuntua hirveältä. Onko jo pitkä aika siitä kun raskaus havaittiin? Meinaan tuollainen tunne tulee varmaan suurimmalle osalle niistä, jotka raskautuvat vahingossa. Mutta ajan kanssa ajatukseen yleensä tottuu, ja lapseen kiintyy.
Ja sossuun meneminen ei ole mitään noloa! Mene ihmeessä sosiaalityöntekijän kanssa juttelemaan, voit puhua laajemminkin tilanteesta, he ovat kyllä kuulleet ja nähneet vaikka mitä eivätkä tuomitse (siis hyvä työntekijä). Luulen että voit saada paljonkin tukea, ja ainakin ehkä neuvoja siitä, miten apua voit saada.
Sanotaan että raha ei tuo onnea, mutta onhan se tärkeä tekijä ihmisen elämässä. Kuitenkaan lapseen ei tarvitse paljoa rahaa laittaa, vaunut, pinnasängyt ym. voi hankkia käytettynä ja kaikki lapset ei todellakaan ole mitään elintasoporsaita joilla pitää olla pelit ja vehkeet! Luulis että oppii sitten arvostamaan sitä vähää, mitä saa, kun kaikki ei tule tarjottimella.
Kukaan ei ole täydellinen (meinaan tuota kun puhuit että pitää olla langan laiha ym.), kaikilla on omat virheensä ja ongelmansa. Toivon todella että sun mieli paranee, sun kirjoitus oli tosi koskettava. Hyvä että oot puhunut neuvolassa rehellisesti, ei ole hyvä jättää asioita vain oman pään sisälle muhimaan.
Halaus ja voimia!
Elämässäsi on varmasti myös hyviä asioita. Kirjoitit, että miehesi haluaisi lapsen. On hienoa, että mies on valmis ottamaan vastuun tulokkaasta. Monien miehet pakenevat paikalta, kun raskaus pääsee yllättämään.
Se, että olet huolissasi taloudellisesta tilanteesta, ei tee sinusta huonoa äitiä. Neuvolassa ymmärretään varmasti huolesi, joten puhu siellä. Kun saat enemmän tietoa tuista, joita yhteiskunta tarjoaa, olosi voi helpottua. Kuten jo edellä joku kirjoitti, kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Ei pieni lapsi välitä, onko tavara käytettyä vain uutta. Mikäli tuttavillasi on lapsia, voit kysellä myös heiltä käytettyjä lapsen tavaroita ja vaatteita. Ja äitiyspakkaus on täynnä lapselle tärkeää tavaraa ja itse äitiyspakkauslaatikko toimii lapsen ensisänkynä ekat kuukaudet. Teillä on kuukausia aikaa valmistautua lapsien tuloon ja vähitellen haalia tarvottavat kamppeet ympärille. Tulevaisuusdesta ei koskaan tiedä kenenkään kohdalla, joten lapsen kouluaikaa yms. on vielä turha miettiä. Työtilanteet muuttuvat niin äkkiä.
Vaikka nyt tuntuu pahalta ja pelottavalta, ei koko raskaus mene välttämättä niin. Hormonit heittelevät raskauden aikana niin suuresti, että välillä tuntuu, että huolet musertaa ja välillä on taas pilvissä ja onnensa kukkuloilla. Raskaus muuttaa paljon elämää ja muutos mietityttää kaikkia jossain vaiheessa. Jokaisella on vain omat huolenaiheensa. On hienoa, että pystyt puhumaan huolistasi.
Meille tulossa vauva, mutta perussairauteni on mennyt raskauden johdosta niin paljon pahemmaksi, että kaduttaa. Kolmas lapsi myös tänne tulossa, mutta virhe oli se hankkia. Me siis teimme lapsen tarkoituksella, joten keskeytys ei ole edes vaihtoehto.
Jos olet työkunnossa, olet jo todella onnekas. Muuttakaa työn perään- niin se on tehtävä ja olemme mekin tehneet. Se on vaan pakko tehdä asioita perheen hyväksi ja yksi niistä on työn etsiminen.
Niin kauan kun on terve, voi vielä toimia. Itse en ole, enkä oikein ymmärrä miten selviän perheen kanssa kun itsessäkin niin paljon hoitamista ja rahaa palaa sairauteen paljon.
Toivottavasti voit pyytää vaikka diakonin juttusille. Seurakuntakin avustaa tarvittaessa kunnes pääsette toivon mukaan uuden, paremman elämän alkuun jossain muualla. Masennus johtuu monesta asiasta. Hormoneilla on varmasti suurin rooli tässä asiassa ja kunhan pääset raskaudessasi eteenpäin, ei asiat enää ole niin negatiivisia.
Hae apua ongelmaasi. Raskautta en keskeyttäisi, sillä kyllä lapsi kaikista tilanteista huolimatta on lahja. Uskon itse niin, että koska lapset useimmiten syntyvät helposti vähän huonompiin olosuhteisiin, sen on oltava niin. Se siis on tarkoitettu, että teille tulee lapsi.
Ei ole mitään väärää puhua negatiivisista tunteistaan, eikä kaikille lapsen saanti ole yhtä auvoa. Usein asia, jota ei saa, alkaa vaikuttaa isommalta ja sitä haluaa jo senkin vuoksi, että se on tavallaan tavoittelemattomissa. Kuten toisille lapsi. Taas sitten me, jotka niitä helposti saamme, saatamme ihailla taloudellisesti vankempaa elämää ja siihen liittyviä asioita. Sellaisia me ihmiset olemme.
Paljon voimia Sulle! Asiat kyllä järjestyy, kunhan haet ja pyydät apua. Siinä ei ole mitään pahaa ja kaikki on myös lasten etu.
Tiedän tunteesi kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle, mutta oikeasti suosittelen, että pidät lapsen, koska raha ei ole peruste tehdä aborttia näin niinkun fiksusti ajatellen, koska rahatilanne on aina yhtä huono, mulla ainakin. Olen yhen lapsen yh ja toista odotan, yksin. Rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen, sossusta ei heru. Sossuntäti sano vaan, että hän uskoo kyllä että tiukkaa, mutta kun nämä meidän ohjelmat tekevät nämä laskelmat ja sen mukaan mulle pitäs jäädä 300e lapaseen kk:ssa. Kysympähän vaan että missä se 300e on??? Silti uskon, että elämä voittaa ja elämä kantaa kyllä eteenpäin. Jotenkin ihmeellisesti ollaan pärjätty. Itku kurkussa välillä, mutta nälkään ei olla kuoltu vielä.
Hei!
Tein joitakin vuosia sitten alkuraskauden keskeytyksen, koska olimme hankalassa tilanteessa, ihan paniikissa asiasta ("eihän näin pitänyt käydä!") ja rahatkin olivat tiukilla. Rahatilanne ei ole juuri paremmaksi muuttunut, mutta aika on kasvattanut sen verran, että lapsi olisikin toivottu, mutta eipä vain kuulu.
En ehkä koskaan enää saa lapsia ja voit vain kuvitella kuinka typeräksi tunnen itseni nykyään, luovuin jostakin arvokkaasta vain paniikin takia! Ajattelen vain, että se on kai rangaistukseni: kun olen yhdestä luopunut, niin miksi ansaitsisin toisen? En ole sen arvoinen, että minusta vielä tulisi jollekin äiti... :(
Ymmärrän tilanteesi ja paniikkisi hyvin, koska olen sen itsekin kokenut! Mutta asioilla on yleensä tapana järjestyä, joten vedä hetki syvään henkeä ja ajattele, että päivä paistaa vielä risukasaankin! Lapsella on ainakin sinut. :)
Voi sinua,olet selvästi onneton! Minulla ei ole tässä maailmassa muuta kuin lapseni. Olen yhden yksinhuoltaja ja toista odotan. Alussa oli vaikeaa hyväksyä päätyneensä nuoreksi yksinhuoltajaksi.Itkin paljon ja murehdin tulevaa. Sitten se itku loppuikin,yhtäkkiä,ja sisuunnuin.Näytän entiselle miehelleni,että kyllä minä pärjään,enkä tarvitse joka hameenhelman perässä juoksentelevaa narkkaria elämääni! Tulen paljon paremmin toimeen yksin. Sinun lapsellesi riittää että on vaatteet päällä ja äiti joka rakastaa. Kerkeät kouluttautua,jos et ole sitä vielä tehnyt,siihen mennessä kun niitä hienoja vempaimia tarvitaan. Kaikki on itsestä kiinni. Voit jäädä tuohon surkeuteesi kiikkumaan,tai voit tehdä niinkuin minä: Kiivetä sen yli ja seisoa omilla jaloillasi jälleen.Surut on surtava,mutta niitä ei kannata jäädä märehtimään. Jos minä pystyn siihen,pystyt sinäkin! Anna lapsellesi mahdollisuus,et kadu sitä varmasti!
Tää on ihan selkeesti provo!
(OK, jos ei ole, on sulla todellakin asiat huonosti ja tarviit ammattiapuu ja toivottavasti oot sellasta hakenu ennenkuin oot päätyny tekee mitään peruuttamatonta....tsemiä!)
kuulostaa, että kärsit tällä hetkellä sairaudesta nimeltä MASENNUS. En tiedä kuinka vakavasta, mutta mene pian lääkärin juttusille näistä tuntemuksistasi ja oloistasi. Tarvitset apua, älä jää yksin. Ajattele itseäsi--ja lastasi.
tää ei todellakaan ole provoa, olen niin kauhuissani että jessus...on ihana saada positiivista palautetta naisilta, tuli itselleni hyvä mieli, että ehkä mä sittenkin selviän jos vain yritän.
En osaa lasten kanssa tehdä mitään ja haluaisin olla hyvä äiti, mutta kattoo nyt...tuntuu vain niin omituiselta miten jotkut 20 v on paljon aikuisempia kuin mä??? miks mä pelkään niin paljon, kun ei muutkaan nuoremmatkaan pelkää vaikka ei ole edes ammattia saati kunnon isä ehdokasta.
Olen aina ollut aika itsekäs ihminen...minä, minä ja minä...ajattelen mitä minä voin menettää...mietin nytkin niitä kuumia kesäterasseja missä voisin kylmän oluen kanssa istua...sitten tulee mieleen että olenhan minä niin helvetin monta olutta juonut että koko kaupunki olisi hukkunut alle siitä määrästä ja tupakkaa vetäny kuin korsteeni ( poltan vieläkin vähemmän vain ). Ja kerkiin mä tietenkin kavereitten kanssa käydä oluella monta monituista kertaa...mutta silti pelkään...miten kaikki sujuu...ihan kuin vieras ihminen tulee kohta taloon!!!!ja mä olen siitä vastuussa. Kamalaa. Hyvä jos itsestäni olen pystynyt huolta pitämään. Mutta sitten kun ajattelen toisin päin, onkohan tämä mun pelastuskin????aika olut pohjaseks mun elämä meni jo talvella. Pelkään myös että kun olen jo sen verran pitkällä niin kun en tiennyt raskaudesta mitään, ja join kaikki viikonloput plus joskus vielä viikollakin. Pelkään että synnytän jonkun idiootin...kamalaa....ja jos se on mun oma vika...jos tietäisin että lapselle on tullut jotain vaurioita mun käytöstä joktuen haluaisin heti keskeyttää.
Olen ajatellut synnyttää mutta koko ajan pien porttia auki että voinhan mennä lääkäriin ja kertoa tilanteen ja hakea oikeuslääkäriltä lupaa keskeytykseen....miksi en osaa päättää....se on niin suuri asia lapsi....kääk k'ääk ja kääk...
Hei,
Huomasin myös vahingon kovin myöhään (tai en ottanut ensi merkkejä vakavasti, kun eihän se voinut olla totta!!!??) ja ensin kielsin koko asian itseltäni ja ajattelin, että se menee kesken (toivoinkin sitä?), sitten päädyin adoptioon (soita Pelastakaa Lapset Ry:hyn www.pela.fi), joka kaikissa tapauksissa päätetään kuitenkin vasta 8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen eli ennen sitä ei tarvitse sitoutua mihinkään. Myös sijoitusperheitä voi käyttää, vaikka se ei ollutkaan omissa vaihtoehdoissani.
Nyt jo loppu häämöttää ja odotan lasta yksin, mutta innolla eli ystävät ja perhe auttavat henkisesti ja talousasioita mietin sitä mukaan, kun tulee eteen. Aluksi vauvalle saa kaiken tarvittavan käytettynä, ruoan toivottavasti rinnoista ja oikeastaan vain vaipat kasvattavat kauppalaskua! Erilaisia tukia olen tutkinut etukäteen, mutta katson niitä sitten myöhemmin erikseen, nyt keskityn tähän raskauteen, kun voin vihdoinkin siitä kasvavasta vatsasta nauttia (suurin osa raskaudesta meni ensin tietämättä, sitten kieltäessä, sitten panikoidessa...). Eli ei kaikki muutkaan pysty heti uutisesta nauttimaan ja iloitsemaan - sen eteen joutuu tekemään töitä itsekseen ja olisi hyvä puhua esim. terveyskeskuspsykologin kanssa.