Ymmärrän, että jos perheessä voidaan pahoin alkoholin, väkivallan tai huumeiden vuoksi lapset pitää ottaa huostaan, tai ainakin perhettä pitää yrittää auttaa kaikin mahdollisin tukitoimin, mutta että pelkkä äidin sairastuminen vaikuttaa siihen, että sosiaalihuolto päättää ottaa lapset huostaan. siinä kärsii koko perhe. En ymmärrä.
Äidin sairaus syynä huostaanottoon
Miksi näin?
172158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olisi järkevintä,edes jotain tukitoimia yrittää,mutta ei ole minkäälaista tukitoimia.Ei ole henkilökuntaa,mutta huostaanottoihin kyllä on.
vaikka äiti on kyvytön esim. raskaan sytostaattihoidon aikana hoitamaan lapsia ja kotia, niin ilman muuta lapset pitää ottaa kuulema huostaan.
sairastan erittäin vakavaa sairautta, lääkäriin en enää mene, jatkan näin niin kauan kuin jaksan, kuolen sitten pois.
Kauan harkittuani päädyin ko ratkaisuun, ei tarvitse loppuelämää riidellä viranomaisten kanssa vaan elää elämänsä perheensä parissa. Iskeköön varput ja harput sitten kun kuolen.
siis erehdyin pyytämää apua sossuilta...luulin etä kuolen , nyt on lpsi ollut lastenkodissa,, muut lisäksi määrättiinkin valvotut tapaamiset tunti kahden viikonvälein!!!! sossu on tyytyväinen, lapsen etu toteutui, huoltosuunnitelman kuulemma kirjattu vieroittaminen äidistä...itse aiot pärjätä ilman vieroitusta, entä sitten kun olet kuollut minne lapsesi menee?
eikö sellaisesta voi keskustella ja pohtia jo etukäteen
lähisuvun, sukulaisten, kummien, ystävien kanssa. Miettiä jo riittävän ajoissa ja jopa sopiakin kuka heistä on mahdollisesti halukas, kykenevin hoitamaan ja huoltamaan orvoksi jäävää lasta. Isien tilanne?
Miksi sossua sotkea, jos ei ole mikään pakkotilanne. Ettei todella olekaan ketään lapsen kanssa aikuisuuteen jatkavaa.
tehdä ns. huoltajuustestamentti.
Vaikka minulla ei mitään sairautta olekaan, niin ajattelin lapsen tilannetta, jos minulle sattuisi vaikka jokin vakava onnettomuus. Keskustelimme sukulaisten kanssa ja huoltajaksi ehdottamani/halukas henkilö tuli mukaani lastenvalvojalle, jossa testamentti laadittiin.
Luulisin, että sen voi tehdä myös asianajajalla, jos ei halua siihen sossuja sekoittaa.
päihteistä ja mielenterveysongelmista PELKÄSTÄÄN, vaikka sossutkin pitävät ihan kuin itsestään selvänä, että minkä tahansa vanhemman sairauden - vaikka syövän - takia lapset otetaan huostaan!
Mitä tämä tiedotusvälineiden salailu oikein on näissä asioissa? Ja entä hoidolliset huostaanotot, joita on vuosien ajan tehty perheestä kuin perheestä?
rikokseen lasta kohtaan kuin esim. huostaanotetun lapsen kaltoinkohteluun syyllistyvät sijaishoitajat.
vaarassa, niin eikö se nyt ole ihan sama mikä sairaus vanhemmalla on?!? Lapsen edustahan tässä on kyse, eikä vanhemman oikeudesta lapseen!? Täällä esitetään asiat ihan niinkuin huostaanotto olisi jokin kunnan "rangaistus" vanhemmille, vaikka kysehän on nimenomaan siitä, että lapsen tarvitsema huolenpito turvataan! Se on toki väärin, mikäli huostaanotto jätetään purkamatta kun siihen ei enää ole edellytyksiä, tai että huostaanotto toteutetaan vanhempien todellisiin resursseihin kunnolla perehtymättä.
Vakavasti sairaan vanhemman tarvitsemat avohuollon tukitoimet voivat kuitenkin olla niin massiivisia (esim.pienet, vaippaikäiset ja syöpähoidot...?), ettei sellaiseen mitenkään ole resursseja. Sairaus kuin sairaus -mikäli lapsen huolto ei onnistu, niin lastensuojen asia on puuttua -sehän lastensuojelun tarkoitus on.
eivät olisi rangaistus koko perheelle?
Ja tapaamisethan estetään aina samalla tavalla, ei siinä suuria eroja ole, oli huostaanotto tehty mistä syystä tahansa.
Et sinä nyt oikein ole ajantasalla kirjoituksessasi, kun kuvittelet, että syöpäsairaan lapselle huostaanotto on vain pelastus hoidotta jäämisestä.
Esim. tv:ssä esitellyssä tapauksessa ei olisi tarvittu massiivista tukea, mutta silti lasten sijoitus olisi tehty, elleivät vanhemmat olisi löytäneet toimittajaa, joka toi asian julkisuuteen.
Ja koskas näissä huostaanottotilanteissa muka vanhempien todellisiin resursseihin kunnolla perehdyttäisiin?
Jätetään nyt käsittelyn ulkopuolelle kaikki tapaukset, joissa perheen koti on kuin lähiökapakka tai yh on oikeasti psykoottinen tai väkivaltainen.
vanhemmaksi leimaamista, vaan äärimmäinen ratkaisu silloin, kun vanhempien resurssit, olipa syy mikä tahansa, eivät sillä hetkellä riitä! Tapaamisten järjestämiseen tulisi ilman muuta saada tilanteiden mukaan lisää joustavuutta, onhan esim. väkivaltaisesta alkoholistiperheestä huostaanotetun tilanne aivan eri, kuin esim. syövän tai vaikean mielenterveys-ongelman vuoksi huostaanotetun.
Lastensuojeluun tarvitaan ilman muuta lisää joustavuutta ja kunkin perheen yksilöllisen tilanteen huomioimista. Sekä tietysti ensisijaisesti avohuollon tukitoimien lisäämistä, jotta huostaanotolta vältyttäisiin niissä tilanteissa joissa se ei ole välttämätön lapsen edun kannalta.
Ja hyvin rankkaa sellaista! Samaan syyllistyvät niin viranomaiset kuin yksityisihmisetkin. Vaikka huostaanottoja tehdään mitä moninaisemmissa tilanteissa, media ja sijaisvanhemmat pitävät omalta osaltaan huolen vääristyneestä tiedonvälityksestä näissä asioissa.
Ja sillä hetkellä kun huostaanottopaperit on allekirjoitettu, joka ikinen vanhempi on samalla viivalla, ei väliä sillä, miksi huostaanottoon on päädytty. Kaiken kukkuraksi hyvin usein lapsen tapaamiset jäävät sijaishuoltopaikan määriteltäviksi ja on aivan tavallista, että kaikki lapsen 'oireet' koti-ikävästä alkaen nähdään vanhempien virheenä ja näin saadaan tekosyy tapaamisten rajoittamiseen.
Jos joku keksii keinon näihin epäkohtiin vaikuttamiseen, niin var så god! Anna palaa! Ainakin huostaanotettujen lasten vanhempien näihin on mahdoton vaikuttaa.
yhteiskuntakelpoinen ja hyvä vanhempi olet lapsellesi sen jälkeen
(siis jo pelkkä lastensuojeluilmoitus on aina syyte vanhemmalle että perheessä on lastensuojelullista tarvetta!).
Ajatusmaailmasi kyllä "parantuu" sossulassa käynnin jälkeen (kuulustelut, tarkistukset ja kaikki muu tiedon keruu perheestänne, pankkitilit, sairaustiedot jne ovat sossujen käytössä sinulta lupaa kysymättä lastensuojelun asiakkuutesi jälkeen).
Kannattaa tutustua sossulan tätien toimintaan ja kirjoittaa asiasta uudelleen sen jälkeen. Suurella mielenkiinnolla odotan kommenttejasi.
Aikuisen taikka lapsen sairaus ei ole mikään syy lastensuojelun asiakkuuteen. Jos sairautensa tai lapsen sairauden vuoksi tarvitsee apua kunnan on sitä järjestettävä ja ilman lastensuojelun asiakkuutta!
"Sosiaalihuoltoasetus 29.6.1983/607
9 §
Kotipalveluina järjestetään:
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista;..."
suuntaa täällä on levitetty nyt jonkin aikaa, mitä tuo edellinen kirjoitti.
Raivostuttaa sekin kun uusi laki sanoo jossain kohden, että kun lapsi tarvitsee erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa, se "tulisi ensisijaisesti järjestää sairaalassa". Saatana!
Siis ensin vuosikymmen tehdään hoidollisia huostaanottoa salaa, siis ilman, että suuri yleisö oli niistä tietoinen. Ja nyt kun on tultu nettiaikakauteen ja vanhemmat ovat alkaneet aktiivisesti rummuttaa tästä ihmisoikeusrikoksesta, niin sitten lakia muutetaan näin, että lapsi tarvitsee hoitaa "ensisijaisesti sairaalassa".
Tuo sanamuoto mahdollistaa sen, että huostaanotto on aina se toissijainen mahdollisuus, oli lapsen sairaus mikä tahansa ja johtui se mistä tahansa.
aiheeton ilmoitus lastensuojeluun, ja olen esikoiseni kanssa ollut lastensuojelun asiakas reilut 10v. sitten. Silloin kun syytä ja tarvetta asiakkuuteen oli, minua kohdeltiin täysin asiallisesti, ihmisenä ja sain tarvitsemaani apua. Aiheeton ilmoitus todettiin aiheettomaksi yhdellä kotikäynnillä (kutsuin heidät kotiini), sekä yhdellä käynnillä sos.virastossa, jolloin ilmoitin, etten yksinkertaisesti ehdi hypätä siellä turhan päiten, kun töissäkin pitäisi käydä. Sos.työntekijät ymmärsivät näkökantani ja asia oli sillä selvä. Nämä kaksi tapausta sattuivat eri kunnissa, 9 vuoden välein. Uskon, että myös omalla käytöksellään voi vaikuttaa siihen, kuinka itseä kohdellaan -tietty jokaisesta ammattikunnasta löytyy myös niitä mätiä omenia.
vielä saakin sitä? Ei kai kukaan siitä valita? Mutta pelkästään kuntakohtaista tilastoa tutkimalla voi nähdä, että läheskään aina ei ole viime vuosina ollut TARJOTA sitä apua, mitä asiakas olisi tarvinnut.
Mutta huostaanottoon on kyllä silloinkin rahaa riittänyt.
Näinhän se pitäisi toimia joka toimistossa, että apua saa ja aiheeton ilmoitus todetaan aiheettomaksi. MUTTA KUN SUURIMMASSA OSASSA TOIMISTOJA EI NIIN OLE!
Totta helvetissä on vaikutusta myös omalla käytöksellä! Ja ajattele, että minä sain aiheettoman huostan puretuksi alle puolessa vuodessa, mikä on melkoinen ennätys. Nimittäin vastaavissa tapauksissa lapsia on eri puolilla Suomea ollut huostassa jopa liki 10:kin vuotta!
Mutta tilanne ei SAISI olla kiinni OMASTA käytöksestä mitenkään. Pitäisi olla LAKI joka ratkaisee, ei mikään muu.
tavalla Utsjoelta Hankoon Kotkaan ja Sallaan....
Ei voi olla että samaa lastensuojelutyötä tehdään "eri lain mukaan" yhdessäkään edellä mainitussa paikassa.
Lasten kohtelu, perheiden oikeudet, ihmisten arvostus kunnissa ja kaupungeissa tehtävässä sosiaalityössä on oltava sama kaikkialla Suomessa, niin Helsingissä kuin Kemissäkin.
Ja jokaisella esimerkiksi lastensuojelun asiakkaaksi joutuvalla lapsella ja perheellä
on oltava oikeus ammattitaitoiseen alalle riittävän koulutukseen saaneeseen sosiaalityöntekijään.
Niin ettei lasten suojelun asiakkuus itse kunkin asiakkaan
oikeuden ja lain mukaisen kohtelun osalta ole kuin
lottovoitto!