Olen elänyt viime aikoina tuskallista elämänvaihetta. Mieheni on alkoholisti (mitä hän ei vieläkään myönnä). Mielestäni hän on ihan täys alkoholisti. Tässäpä muutama käyttäytymistapa. Hän juo joka päivä, yleensä olutta (8 - 24 tölkkiä/päivä), aika usein tulee myös viina mukaan. Töissäkäymiseen juominen ei ole vaikuttanut. Hän kuvittelee juovansa minulta salaa. Piilottelee oluensa ja pullonsa. Mutta kun hänestä näkee kahden oluen jälkeen, että on ottanut, ja haistaa. Jokapäiväinen humalatila vaikeuttaa meidän keskinäistä kanssakäymistä aika rankasti. Esim. "sänkyhommat" ei oikeen onnistu, harvinaista herkkua.
Olen asiasta hänelle sanonut, hyvässä ja pahassa, mutta ilman tulosta. Taannoin huomauttelin hänen juomisestaan lähes päivittäin, mikä taas toi riitaa ja huutoa meidän välille. Viime aikoina olen vetänyt matalaa profiilia ja ollut hiljaa ja seuraillut. Oikeestaan juominen on vaan lisääntynyt.
Multa alkaa olla keinot loppumassa. Mitä tulisi tehdä?
Rakastan miestäni hyvin paljon, enkä missään nimessä haluaisi menettää häntä. Hän on maailman ihanin mies selvänä ollessaan, eikä humalassakaan paha. Pelkään hänen puolestaan. Jossain vaiheessa varmaan terveys pettää tai jotain. Minä en voi hyväksyä noin rankkaa juomista, joten se sattuu minuun todella lujaa. Ja jäänhän minäkin paljosta kaipaamastani läheisyydestä paitsi. Olen yksinäinen.
Arvaan, että annatte neuvoksi, että potki pellolle tuollainen mies. Olispa se niin helppoa. Itsekin muutaman parisuhteen eläneenä, en missään nimessä haluaisi menettää häntä. Siksi pelkäänkin, että jos käsken hänen lähteä, hän lähtee heti. Eikä takaisin tule. Uskallanko luottaa hänen rakkauden määrään, että hän tulis takaisin "uutena miehenä".
Alkaa hermot olla riekaleina. Mitä teen?
Olen asiasta hänelle sanonut, hyvässä ja pahassa, mutta ilman tulosta. Taannoin huomauttelin hänen juomisestaan lähes päivittäin, mikä taas toi riitaa ja huutoa meidän välille. Viime aikoina olen vetänyt matalaa profiilia ja ollut hiljaa ja seuraillut. Oikeestaan juominen on vaan lisääntynyt.
Multa alkaa olla keinot loppumassa. Mitä tulisi tehdä?
Rakastan miestäni hyvin paljon, enkä missään nimessä haluaisi menettää häntä. Hän on maailman ihanin mies selvänä ollessaan, eikä humalassakaan paha. Pelkään hänen puolestaan. Jossain vaiheessa varmaan terveys pettää tai jotain. Minä en voi hyväksyä noin rankkaa juomista, joten se sattuu minuun todella lujaa. Ja jäänhän minäkin paljosta kaipaamastani läheisyydestä paitsi. Olen yksinäinen.
Arvaan, että annatte neuvoksi, että potki pellolle tuollainen mies. Olispa se niin helppoa. Itsekin muutaman parisuhteen eläneenä, en missään nimessä haluaisi menettää häntä. Siksi pelkäänkin, että jos käsken hänen lähteä, hän lähtee heti. Eikä takaisin tule. Uskallanko luottaa hänen rakkauden määrään, että hän tulis takaisin "uutena miehenä".
Alkaa hermot olla riekaleina. Mitä teen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja vaimo kärsi. Se ottaa aikansa kun se viina kääntyy juojaa vastaan.
Kyllä sun pitää jotenkin saada mies ymmärtään missä mennään. Meillä auttoi useaan otteeseen asumusero. Sain juoda rauhassa, ja näin mitä se oli. Ei tarvinnut juoda salaa. Siinä vaiheessa ei ollut epäselvyyttä oli alkoholi ongelma vai.
Voimia ja älä menetä toivoa. Moni alkoholisti onkin niitä mukavimpia ja kilteimpiä...tunteellisiakin mei ollaan! Mutta ittee osataan kusettaa.
Al-Anon ryhmissä voi käydä juttelemass tai kuuntelemassa jos on kärsinyt toisen juomisesta. Muutenkin kaikki asiat on hyvä selvittää ihan jo itsesikin tähden.
Jos ymmärsin oikein, palasit kuitenkin vaimosi luo? Sinulla rakkaus riitti.
Minun miehellä on itsetunto aivan nollassa. Sanoo, ettei hänellä ole väliä. Siksi pelkäänkin, jos käsken häntä lähtemään, hän juo itsensä hengiltä oitis.
Ollaan asiasta puhuttu moneen otteeseen, mutta aina se päättyy huutoon ja kauheeseen riitaan. Hän kun ei ole juoppo.
Sisimmässäni olen jopa toivonut, että tapahtuis jotain, vaikka sairaus, että pysäyttäis ja herättäis. Toisaalta alkoholista johtuvat sairaudet ovat aika tuhoisia. Sitä en hänelle toivo.
En tosiaan tiedä mitä tekis.
Kiitos sinulle. Vaikutat fiksulta kaverilta. Pysy erossa vaikeuksista. Annoit hyvin positiivisen tunnelman vaikeasta asiasta.
Elikkä ei se juominen ollutkaan enää hauskaa, Kävi niinkuin monelle juopolle käy. Morkkikset rupesivat olemaan sitä luokkaa että pelkäsin sekoavani. En enää halunnut sitä elämää. Toisessa kädessä oli viina ja vapaus, toisessa perhe ja elämä. Karistin ylpeyden ja menin lääkäriin hakemaan apua....sillä tiellä..Lisäksi meillä on lapsi ja minulla sen luonteinen työ että oli käytännössä katkaistava se juominen sunnuntaisin, lisäksi sain töistä jo muikkarin ja se pisti mietittiin.
Asiat järjestyy!! Huolehdi itsestäsi ja muista ketään ei voi pakottaa ei kiristää. Se tuo vaan katkeruuttaa. Olet ikävässä tilanteessa. yritä löytää joku joka voisi yrittää puhua miehellesi asiallisesti, joku hänen hyvä ystävä ehkä!
lainaan tähän alle palstalla jo olleita kirjoituksia(luvalla ja luvatta). noita kirjoituksia löydät kyllä lisää jos lueskelet taaksepäin.
miehesi tulee juomaan kunnes itse haluaa raitistua. se halu tulee jos tulee ilman ulkopuolista painostusta.
ero on hyvä ratkaisu, miehelläsi on silloin ihan oikeasti mahdollisuus miettiä suhdettaan alkoholiin( ja vasta sitten tärkeysjärjestyksessä tulet sinä ) ja sinä saat helpotuksen.
jos mitään ei muuta niin mitään ei muutu.
----------------------------------------------
"Kuinka jättää aikuinen 4-vuotias...
Kirjoittanut: ex-Jasu 4.3.2007 klo 22.07
Kun itse vielä join, minulla oli perhekulissit kasassa ja ne olivat minulle hyvin tärkeät. Siksi pyrin aina kuivina kausina saamaan "pinnakupin" taas pystyyn ja pinnojen keräämisen hyvälle alulle.
En toki tehnyt tätä perheen takia, vaan itseni takia. Tarvitsin niitä pinnoja, että saatoin taas lähteä turneelle, kun sen aika tuli.
Kaiken kaikkiaan juova alkoholisti elää melkoisen itsekeskeistä elämää. Hän tarvitsee muita ihmisiä ympärillään vain mahdollistamaan omaa juomistaan, vaikka väittää, ja jopa itse uskookin vallan muuta.
Alkoholismi on AINA koko perheen sairaus.
Aina kun alkoholisti juo, koko perhe elää juovan alkoholistin rytmillä, vähätellen, salaillen, peitellen ja valehdellen tämän juomisesta.
Kun alkoholisti kärsii krapulaa, koko perhe kulkee seinänvierustoja pitkin ja puhuu kuiskaillen, ja kun alkoholisti kituu kuivuudessa, koko perhe kulkee varpaillaan odotellen sitä vapauttavaa hetkeä kun juominen taas alkaa.
Eihän tällainen 'alkoholistina' eläminen (hengen silti haisematta viinalle) voi olla jättämättä jälkiä ihmiseen.
Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, niin tällätavoin alkoholistin läheiset syyllistävät itsensä tämän yhden juomisesta. He alkavat kuvitella pienen lapsen tavoin, että tuon toisen paha olo johtuu minusta, minä olen syyllinen siihen ettei hän viihdy kotona tai kestä elämää selvinpäin.
Kun tätä kaikkea jatkuu useita vuosia, on seurauksena vakava sairastuminen läheisriippuvuuteen.
Nimimerkki 'Calmato' kirjoitti kerran, että juovaa alkoholistia voi hyvin verrata 4-vuotiaaseen lapseen. Tämä kun käyttäytyy aina kännätessään yhtä uhmakkaasti ja epärationaalisesti kuin pieni lapsi.
On siis ymmärrettävän vaikeata pystyä jättämään aikuinen 'pieni lapsi', jonka olotilaan kokee itse olevansa ainakin osittain syyllinen.
Mutta entisenä juoppona olen sitä mieltä, että parhaiten autat kaveriasi jättämällä hänet.
Tämä saattaa olla se havahduttava kokemus, joka saa hänen viinanhuuruisissa aivoissaan jotain lamppuja syttymään, tai sitten juomisen jatkuessa hän huomaa hyvinkin pian tarvitsevansa apua normaalissa elämässään.
Mutta ennenkaikkea lähteminen ja avun hakeminen itsellesi on se tärkein juttu. Sairautesi jatkaa etenemistään ja luhistuminen lähestyy ellet hanki itsellesi apua.
Huomaa myös, että jos kaverisi joskus sinulta pyytää apua itselleen, sinun itsesi täytyy silloin olla kunnossa. Muuten et häntä pysty auttamaan edes silloinkaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kirjoittanut: ex-Jasu 15.3.2007 klo 23.31
Olemme kuulleet ja tällä palstalla lukeneet tuon lauseen hyvin usein. Siihen kiteytyy paljon muutakin kuin vain nuo neljä sanaa.
Siinä (avo)vaimo selittelee ystävilleen tai sukulaisille miksi vielä sietää miestä, joka on taas kerran, lupauksensa rikkoen, lähtenyt juomaan. Siitä selviää, että kyseessä on ties monesko kerta, kun vaimo miettii itsekin, että miksei hän pysty jättämään juoppoa miestään.
Nuo sanat nainen lausuu vain silloin kun miehellä on putki päällä. Sillä hetkellä nainen vertaa tätä "ei niin ihanaa" miestään siihen, joka palaa perheeseen taas kun putki katkeaa.
Samalla tämä vertaaminen kertoo kuinka nainen on vajonnut juovan miehensä mukana alas ja selittelee ja häpeillen jopa valehtelee miehensä tekosia.
Lause kertoo niinikään, että miehen juominen aiheuttaa perheelle jo melkoisia ongelmia, ja että mies on humalassa monin tavoin hankala tai vastenmielinen tapaus. Miehen juominen aiheuttaa niin paljon ongelmia, että hänen selvät kautensa tuntuvat juomisen rinnalla "ihanilta ajoilta".
Kuitenkin selvänä kautenaan juoppo sairastaa ensin krapulansa, ja tällöin koko muu perhe sairastaa myös krapulaa, varovasti kotona hiipien.
Krapulansa jälkeen juoppo yrittää kaikin tavoin sovitella juomistaan. Hän on epänormaalin yli-ystävällinen ja vaikuttaa lupauksissaan ja suunnitelmissaan koomisen yli-rehelliseltä.
Tämän muutaman päivän "ihanuuden" jälkeen alkaa taivaalle kerääntyä vähitellen pilviä. Mies synkistyy, uppoutuu töihinsä, ja kaikki perheessä aloittavat varovaisen odottelun. Juoppo hakee koko ajan syytä, että saisi jo korkata uuden turneen. Perheenjäsenet eivät halua aiheuttaa konfliktia, ja elävät kuin vankeudessa mielistellen ja palvellen kuivuudesta kärsivää juoppoa. Tällöin koko perhe kärsii samasta kuivuudesta.
Kunnes sitten taas koittaa tuo tuttu päivä, mies aloittaa juomisensa. Se on helpotus kaikille, sillä nyt ei enään tarvitse kulkea varpaillaan, vaan saa hengittää vapaasti - jonkin aikaa.
Jos nainen väittää tuon kuivan kauden olevan "ihanaa aikaa", se oikeastaan vain kertoo kuinka inhottavaa perheelle voi olla juopon ryyppykausi.
Samalla tuo väite kertoo naisen vajonneen samaan valheelliseen maailmaan, jota juoppokin elää.
Todelliset "ihanat miehet" eivät kohtele perhettään kuvatulla tavalla, heidän kanssaan ei tarvitse peläten odotella, että jotain epämiellyttävää toistuvasti tapahtuu, vai kuinka.
Jos juovan alkoholistin kanssa elävä nainen pystyisi ajattelemaan rationaalisesti, hän vertaisi tätä juopottelevaa miestään johonkin muuhun kuin samaan kuivuudesta kärsivään mieheensä. Tällöin hän näkisi koko totuuden miehestänsä ja omasta elämästään.
Ja lisäksi, jos tämä juopotteleva "muuten niin ihana mies" olisi ihan oikeasti ihana mies selvin päin, niin millainen hän sitten olisi jos sattuisi raitistumaan...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/l%E4heisriippuvuus.htm
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jos tosiaan lähdet pois..
Kirjoittanut: ex-Jasu 9.4.2007 klo 10.11
Tuon tarinan olen kuullut ennenkin, kovin usein. Esiintyjät vain vaihtuvat.
Yleensä "pois lähteminen" tai jättäminen ei toteudu, sillä juomisen tuohon pisteeseen mennessä, läheinen on jo kiinnittynyt puolisoonsa sairaalloisesti.
Syyllisyys ja sitä myötä "heitteille jättämisen" pelko ovat kasvaneet niin suuriksi, että on valmis uskomaan ne selitykset, joita alkoholisti karpulassa verkkaisesti kertoilee.
Onhan alkoholisti silloin rehellinen, rehellisempi kuin vastasyntynyt lapsi, ja lähes yhtä avutonkin.
Miten sellaisen voi jättää oman onnensa nojaan?
Sinulla on onneksi järkevä suhtautuminen tilanteeseen, ja saatat jopa kyetä rationaaliseen toimintaan. Yleensä "kännissä hakatut" puolisot eivät siihen enää kykene. Piinaa on silloin kuitenkin aina jatkunut jo pitkään, jopa useita vuosia, eikä se voi olla jättämättä jälkiä ihmisen mieleen.
Tee kuten lupasitkin, hae itsellesi apua. Sinun ei kannata syyllistää itseäsi yhtään enempää. Etenet määrätietoisesti päivä kerrallaan kohti omaa etuasi.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pakko päästä pois
Kirjoittanut: Kohtaamisia 9.4.2007 klo 09.52
Taas sain lukea kuinka puoliso joutuu juovan puolison, joka on agressiivinen,tuskainen ja purkaa omaa pahaaoloaan tässäkin tapuksessa aviovaimoonsa.Sinulle vaimo sanon, että alkoholismi on SAIRAUS josta voi parantua. Hoito on loppuelämän kestävä hoito ja siihen on pakko sitoutua jos aikoo pysyä raittiina. Perheessä jossa alkoholi on näytellyt suurta osaa arjesta, sairastuu muukin perhe.Olet oivaltanut, että itsekkin tarvitset vertaistukea. Pääset syylisyydentunteesta, vihantunteeste, pelontunteista jne. Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa ja silloin kannattaa pistää vaakakuppiin omat tarpeet. Tarvitseeko puolisia joka on alkoholisti.Alkoholistin on ITSE HALUTTAVA raitistua ja läheiset voivat siinä olla tukena, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Olen nainen, joka on itse joskus juonut mutta elää tänään hyvää raitista elämää AA:n avulla ja läheisten läsnäololla jokapäiväisessä arjessa ja työelämän kuvioissa saan tehdä työtä josta pidän.Voimia sinulle, muista kaikkea ei tarvitse sietää, koska Sinunkin elämämä on ihmisarvoista.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alkoholistin omaisena
Kirjoittanut: Jaksamisen äärirajoilla 8.4.2007 klo 22.27
Miten te muut jakselette kun omainen juo? Avomieheni sairastui puoli vuotta sitten masennukseen ja sairasloman myötä alkoi juominen, lopetti omin päin masennuslääkkeensä käytön ja psykiatrilla käynnit. Arki on täynnä salailua, valheita, piilopulloja ja koottuja selityksiä. Luonne muuttumassa arvaamattomaksi, muisti huonommaksi ja itsekkyys kuvottavaksi! Olen yrittänyt ymmärtää, järjestänyt ammattiapua, huutanut, uhkaillut, mutta millään ei tunnut olevan mitään merkitystä....
-jatkoa-
Tuttu juttu
Kirjoittanut: olin samanlainen 8.4.2007 klo 22.49
Ihan tuttua juttua, piilopullot ym. Eihän se puoliso jaksanut. Kämppä myyntiin ja ero! Kerrasta poikki. Nyt voisin jo sanoa, onneksi lähti. Siitä alkoikin sitten itsetutkiskelu ja raitistuin. Ilman puolison huutamista, uhkailua ja saarnaa. Ihan itse.
Raitistuin siksi, että ITSE HALUSIN LOPETTAA JUOMISEN!
Tapahtumasta on jo vuosikymmen, ylikin.
Vain oma halu raitistumiseen auttaa. Kukaan muu ei voi siihen vaikuttaa jos itse ei halua.
Mikset sinäkin lähtisi? Muunlainen ratkaisu on sinulle ihan liian raskas.
-jatkoa-
tämähän
Kirjoittanut: onkin 9.4.2007 klo 11.28
totta, raitistumisen pitää lähteä itsestä, siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa. Sama kokemus isäni kanssa, yritimme auttaa hyvällä ja pahalla, mutta ei lopeta millään. Omaiset kärsii ja seuraa avuttomana kun toinen tuhoaa itsensä ja terveytensä juomalla. Nykyäänkin salaa muka juomistaan, piilottelee pulloja ja inttää vielä kaiken lisäksi että ei juo. Minä en jaksa enää sekaantua ja huolehtia aikuisen ihmisen elämästä, koska minulla on omakin elämä.
Muuten, nyt olenkin jo usein mielessäni kiittänyt entistä puolisoani ratkaisustaan, se avasi silmäni.
-jatkoa-
Kiitos kommenteista
Kirjoittanut: Jaksamisen äärirajoilla 9.4.2007 klo 12.29
Samankaltaisia ajatuksia pyörinyt myös minun mielessä, välillä vain tuntee olevansa niin loppu ettei jaksa edes lähteä....tiedän kuitenkin jonain päivänä ottavani itseäni niskasta kiinni ja laittavani asiat uudenlaiseen järjestykseen. Sitä päivää odotellessa....
-jatkoa-
Aikuinen
Kirjoittanut: Minäkö se lapsi tässä.. 9.4.2007 klo 21.40
Jälleen kerran isäni joi itsensä vaikeuksiin, sairaalaan asti. Jälleen kerran keräsin palaset "kokoon", siivosin asunnon, pesin vaatteet (monien viikkojen likapyykin), Kävin katsomassa sairaalassa, ettei tuntisi itseään hylätyksi, lupasin hakea sairaalasta ja auttaa "uuden" elämän alkuun. Tämä aikuinen on yli seitsemänkymppinen, lapsi (minä) viisikymppinen. Jatkuu ja jatkuu.....
Isien pahat teot? Olen väsynyt."
Ketään sellaista joka on itse läpikäynyt viinahelvetin ja sitten raitistunut?
Tuollainen henkilö saattaisi olla se oikea henkilö puhumaan miehellesi.
Yleisesti ottaen miehesi tarvitsisi ammattiauttajaa. Oma halu pitää olla, ilman sitä tulokset on lohduttomia.
Mieti tarkoin mitä teet, ei tuollainenkaan elämä ole kohdallasi oikein...
Kun ei kerran myönnä ongelmaansa, ja siitä puhuminen nostattaa riidan ja huudon, niin et voi tehdä juuri mitään hänen parantamisekseen.
Kylmästi sanottu, mutta totuus on monasti kylmä ja karvas.
Alkoholiriippuvainen yleensä havahtuu huomaamaan ja myöntämään tilansa vasta sitten, kun on saanut tarpeeksi dramatiikkaa; rattijuopumus, potkut töistä, avo/avioero jne.
Sekin on kylmä totuus, että alkoholiriippuvaisella rakkaus ei paina mitään, kun viinaa tekee mieli, eli riippuvuus viinaan on suurempi, kuin rakkaus kumppaniin.
Älä tule alkoholistin sairastuttamaksi läheisriippuvaiseksi.
että olen läheisriippuvainen. Vaikeaa se oli, mutta kun lukee noita kirjoituksia niin niissä on totta joka sana. Siis myönnän olevani riippuvainen mutta en tiedä miten pääsen siitä riippuvuudesta irti.
Tiedän että mikään ei muutu mutta silti odotan ja toivon.
Yritän lähteä mutta ei se ole kertaakaan onnistunut.
Kun oman riippuvuutesi tunnistit:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/l%E4heisriippuvuus.htm
Vaihtoehtoja on montakin olemassa; yksi on sopinut minulle ja se on Al-Anon perheryhmä. Sieltä saa vertaistukea muilta ryhmäläisiltä ja mielenrauhaa omaan elämään. Ei sitä välttämättä heti saa, olin ehkä poikkeus. Mennessäni ryhmään rukoilin kuolemaa kohdalleni ja ekan ryhmäillan jälkeen sain uteliaisuuden elämää kohtaan. Alkoholisti miehenikin totesi että, ryhmässä käyntini jälkeen olin erilainen. Helpommin lähestyttävä ja lämpimämpi koska minuun sai keskusteluyhteyden jonka myötä jopa kuuntelin!
Toinen keino on käydä AA:n avoimissa tilaisuuksissa joissa minä opin ymmärtämään alkoholismin sairautena. Meillä läheisillä ei ole hajuakaan mitään siitä tuskasta ja kamppailusta itsevaltiasta viinaa (kuningas alkoholia vastaan) mutta kuunnellessa niitä tosi tarinoita minä heräsin faktaan, että se todellakin on sairaus jolle ei yksin mahda mitään! Tarvitaan alkoholistin OMA HALU päästä siitä irti,mutta sivullisen on todettava olevansa voimaton alkoholiin nähden.
Senkin ymmärsin hyvin pian AA:n avointen myötä miten turhaa olisi huutaa syöpään sairastuneelle avio kumppanille jotta tämä lopettaisi sen sairastamisen. Korkeinvoima Jumala sellaisena kuin hänet käsitän pystyy auttamaan meitä molempia alkoholistia niin kuin meitä läheisiäkin KUN olemme valmiit luovuttamaan. Al-Anon tai AA ei ole uskonnollinen , poliittinen tai mihinkään sitoutunut. Sen ainokainen tarkoitus on auttaa salviytymään 12 askeleen 12 perinteen ja 12 käsitteen avulla siitä tuskasta jota sinäkin sisälläsi tunnet. WWW.al-anon.fi pääset netissä tutustumaan toimintaan. Löydät sieltä myös paikkakuntasi tai kaupungin jossa on sinua lähin ryhmä. Apua on tarjolla! Etkä ole yksin ja vaikka kumppanisi joisi tai vaikka lisäisi juomistaan olosi helpottuu aivan varmasti ainakin vähän kun saa käydä puhumassa ihmisten kanssa jotka ovat samassa asemassa ainakin olleet kuin sinä nyt. Odotuksesi ja toivosi tapahtuu ota se vaan vastaan. Ryhmään menemisen kynnys tuntuu olevan korkea, sitä se oli minullakin kun en mennyt heti. Siellä sain huomata että, se oli omaa mielikuvitusta se KORKEA kynnys. Al-Anon'issa ei sitä ole asetettu ainoa vaatimus on että, kärsit tai olet kärsinyt jonkun läheisesi alkoholin käytöstä ja olet lämpimästi tervetullut jokaiseen 140 ryhmään ympäri Suomen ja ulkomailtakin ryhmiä löytyy lisää. Ystäväni, lähimmäiseni tietosi on kumottu!! Voit apua saada, halutko?, sitä ei kukaan toinen tuputa sinulle. Sen päätät itse.
Ero ei auta kun se pahaolo seuraa minne ikinä kuljetkin. Hoida ensin pahaolosi ja kun voit paremmin löytyy voima myös lähtemiseen, jos niin on vain tarkoitettu. Minä asuin jo erossa kun menin ryhmään, mutta sittemmin palasin rakkaan perheeni luo takaisin.
Aivan kuin omaa tarinaani lukisin. Elän myös kumppanin kanssa joka juo aivan liikaa. Hän myös juo päivittäin, piilottelee ja vähättelee juomistaan jne. Huomaan heti kun hän on juonut, usein juo heti hän töistä tultuaan. Ei ole mukavaa tulla kotiin itse, kun huomaan että taas on alkoholia "nautittu". Syy piilojuomiseen on minun vihamielinen asenne jokapäiväiseen juomiseen, mutta juoda siis pitää kuitenkin. Tilanne on suorastaan toivoton. Olen yrittänyt puhua kauniisti, keskustella, mutta mikään ei auta. Hän ei ymmärrä ongelmaansa, hänellä ei ole alkoholiongelmaa. Välillä huudan ja uhkailen, mutta ei sekään auta. Hän on muuten todella hellä, huomaavainen ja kiltti mies, ja rakastan häntä paljon. Hän ei juo "sikakännejä", eikä käyttäydy rumasti kun on ottanut alkoholia. Pikemminkin hän on vapautunut ja "iloinen" kun hän on juonut. Mutta minusta tämä juominen on vaarallista ja aivan takuulla karkaa käsistä enemmän ja enemmän. Hänellä on vastuullinen työ, ja paljon työstressiä, juo ehkä unohtaakseen työpaineet. Mutta toisaalta aina löytyy kai syy juoda. Meidän suhde on aika nuori, molemmilla takana suhteet joista pieniä lapsia. Minun lapseni asuvat meillä, hänen lapsensa asuu äidinsä kanssa ja on meillä säännöllisesti. Lisäksi yhteinen lapsi mahassani, joten lähteminen suhteesta ei niin vain helppoa. Lisäksi rakastan miestäni paljon. Mutta inhoan alkoholinkäyttöä ja sitä että se pilaa mieheni.
Olen siis neuvoton, onko ainut keino muuttaa hänen luotaan. Vai pitääkö vain hyväksyä tämä alkoholinkäyttö ja elää perhe-elämää. En usko että hän lopettaa juomista, kun ei edes myönnä sitä minulle. Olen löytänyt monet piilopullot jne. Minua hävettää "nuuskia" nurkkia, enkä kykene sanomaan, että sielläkin piilottelet pulloja. Olen kyllä sanonut, että tiedän piilottelusta. Huh huh, sekavaa tekstiä tais tulla. Mutta oli hyvä tyhjentää ajatuksia...
Niinpä niin, samassa veneessä ollaan. En yhtään ihmettele, vaikka teksti olis vähän sekavaa. Ajatuksetkin ovat sekavia. Välillä tuntuu, että kaikki on niin onnellista, useimmiten taas että kaikki on niin syvältä. Muuten meillä on sama tilanne, mutta meidän lapset ovat jo lähes aikuisia, joten he eivät enää ole meistä niin riippuvaisia. Joten nyt olis tullut aika, kun vois ja sais nauttia omasta elämästään. Mietinkin usein, miksi minua rangaistaan tällaisella parisuhteella, vaikka olen mielestäni elänyt aikalailla kunnollisen elämän. Mielestäni olisin ansainnut jotain parempaa.
Mulla olis kaikki mahdollisuudet käskeä juoppoa miestä lähtemään, mutta kun en halua. Rakastan häntä kuitenkin. Lisäksi, minua pelottaa myöntää sukulaisille ja tuttaville epäonnistuneeni taas. Hävettää. Syytän itseäni, vaikka tiedänkin ettei syy ole minun.
Minä laitoin tämän keskustelun alulle ja olen saanut aika paljon henkistä voimaa saamistani vastauksista. En koe vielä olevani kypsä lähtemään minnekään keskusteluryhmiin. Jos siellä sattuu olemaan joku tuttu. Niinpä niin. Hävettää. Kuten sanoit, jo tämä kirjoittaminenkin auttaa osaltaan. Mulla ei ole yhtään sellaista ystävää edes kenelle olisin voinut purkaa tätä tuskaa. Sekin vois auttaa minua kestämään. Sen jo ymmärrän, että miestäni en voi auttaa. Minun on autettava itseäni. Juominen jatkuu vaan, päivittäin. Eilen, tänään... Taas on pullo piilossa ulkovarastossa, missä hän käy naukkailemassa. Luulee varmaan, etten huomaa.
Ketään ei voi pakottaa, ketään emme pysty muuttamaan, vain itse voimme muuttaa itseämme jos ja kun olemme itse valmiit siihen. "Tarpeeksi on tarpeeksi" siitä se lähtee. Näin jälkeenpäin on helppo ihmetellä omiakin tekosia. Minullekin tarjottiin läheisten ryhmää. Minulla oli kymmenen tekosyytä miksi EN voi mennä sinne..! Hävettää tunnustaa olin vahva (sairaasti) en tartte toisten apuja. Minä en neuvoja tartte ja 8 muuta mukaanlukijen entäpä jos.. ajatukset!
Enpä osannut ajatella miten paljon olen ryhmissä käynyt eri paikkakunnilla isoissa kaupungeissakin. Yllätys on ollut ettei niitä minun "JOS"sia ole tullut vastaan eli niitäkään joiden tiedän kärsivän läheisriippuvuudesta ym. Kannattaa Rohkaista mieli ja mennä vaikka Helsinkiin tai Espooseen ryhmään (ovat niin isoja ettei yksi ihminen erotu) Ei taatusti tule kukaan sanomaan ja arvostelemaan sanomisia. Oikeus on myös vain kuunnella ja huomata miten paljon näitä meidän kohtalotovereita onkaan!
Voi vain kysyä: miksi pitää kieriä kurjuudessa kun on muitakin vaihtoehtoja!
Enpä itsekään tullut ajatelleeksi toisinpäin. Kun siellä olisi se "joss ja tuttu" saisin antaa kuulua suojassa miten paha mun on olla ja sekin tietäis vaan sitten meillä olisi yhteinen salaisuuskin..
Tyttömme hääpäivä lähestyy. Mieheni on luvannut ettei juo itseään känniin häissä. Nyt kun mieheni isä kuoli ja tyttömme kertoi kuinka vihaa alkoholin käyttöä, on vihannut isoisää ja isäänsäkin viikonloppujuomisen vuoksi. Nyt mieheni juo mietoja juomia viikonloppuisin eikä enää tyttömme aikana ole esiintynyt kännissä sen jälkeen kun tajusi että lapsensa voi tehdä saman isälleen kuin isovanhemmilleen eli katkaisee kaiken yhteydenpidon.
Minä olen se ongelma. Minä kyttään milloin mieheni vähän tulee känniin ja heti alkaa ärsyttää itseäni . Nyt eilen otin häät puheeksi ja pyysin miestäni sanomaan mitä niissä aikoo juoda ettei vaan sitten "vahingossa" tule humalaan. Hän suuttui ja sanoi että aikoo juoda vain 4-5 olutta koko pitkän päivän aikana ja jos vielä nipotan asiasta kertaakaan hän ei tule häihin lainkaan ja minä saan selittää tytöllemme että vika on minun, Mielestäni juuri tuo vahvistaa että hän on edelleen alkoholiriippuvainen. Muutos lievempään juomiseen on tapahtunut, Miksi siitä ei voi puhua sitten normaalisti ilman draamaa ja raivoa, vaan juuri tuon 4-vuotiaan tavoin? Mieheni itsetunto on tosi alhainen. Tiedän että parempaan päin hän on menossa ja niinpä minunkin olisi aika muuttaa jo totuttuja käytösmallejani ja pelkojeni tulisi pikkuhiljaa väistyä. Hän on sanojensa mittainen mies ja tytölleen on aina tehnyt niin kuin on sanonut. Olen siis sairastunut kontrollifriikiksi?
Spermaa suoleen.
viinapullo päivässä miehen tiellä pitää.
ämmä jos alkaa valittaa niin antaa nyrkin laulaa.