Arin äänessä on parasta se, ettei se ole niin selvästi maskuliininen tai feminiinen, vaan siinä yhdistyy parhaat puolet kummastakin. Sitten siinä on se ihana sointi varsinkin tietyllä korkeudella laulettuna. Parhaiten tämä omalaatuinen vivahde (jota on hankala sen tarkemmin määritellä) tulee mun mielestä esiin Piano Manissa niissä korkeissa kohdissa.
Sen sijaan matalia ääniä Arin tarvitsee vielä harjoitella urakalla, joskus niitä on aika tuskasta kuunnella...
Sen sijaan matalia ääniä Arin tarvitsee vielä harjoitella urakalla, joskus niitä on aika tuskasta kuunnella...
Vastaukset 12
Vanhimmat
myös instrumenttien kanssa. Ihan järjetön fiilis tulee välillä, kun se vetää kunnolla loppuun asti viel asteittain taittaen. Itse olen aina tykännyt korkeista miesäänistä. Niissä on sitä jotain mitä ei löydy tavanomaisesta mörinästä. Siksi olen ihan myyty Arin äänestä. Täydellinen se ei missään nimessä ole ja parempi niin. Täydellinen ääni on jotenkin staattinen, sitä luovaa voimaa puuttuu, kun ei ole enää mitään mihin suuntautua. Äänen pitää olla musta sellanen, et se on ikäänkuin matkalla jonnekin.
Äänen liikkuvuus ylös-alas -akselilla on hyvä, sen sijaan ääni on täydellisen yksivärinen, miltei väritön.
Rähinärokkiin ääni käy, koska siinä saa jännittää yhtä monta lihasta tuottamaan ääntä ja vastustamaan sitä. Tällaisessa lihasjännitteisessä, aggressiivisessa räkälaulussa suomalaisilla on ollut jopa kansainvälistä menestystä. Sen sijaan Arin äänellä on turha yrittääkään välittää syvyysvaikutelmia. On aika naurettavaa että poika lauloi "Kirkaa" -- tuo kappalehan on alkujaan Paul Simonin sävellys jonka varsinaiset laulubravurit esitti huippuääninen Art Garfunkel, joka on kirjoitellut oppikirjojakin laulutaidosta.
Osoitti Kirkaltakin melkoista arvostelukyvyttömyyttä mennä suomeksi esittämään Simonin laulua. Miehen äänihän on melkoista kakomista, kun taas alkuperäisversio perustuu sille että hyvän laulajan tarvitsee vain avata suunsa ja ääni muodostuu ikään kuin mitään ponnistusta ei tarvittaisi. Vahvana, kantavana, pehmeänä, täyteläisenä, sävykkäänä. Jos ei pelkää täydellistä järkytystä voi kyllä harrastaa vertailua ja kuunnella Kirkan esityksen ja Garfunkelin alkuperäisen version rikkakkain, Siinä on välissä satojen kilometrien kuilu. -- Ja tämän jälkeen sitten varsinainen järkytys on verrata edes tätä jäkättävää Kirkaa Arin variksenpoikamaiseen rääkymiseen.
nyansseissa. Sen sijaan hän on ilmiömainen äänenkäyttäjä kovaa ja korkealta laulaessa. Jännää Arin äänessä on se, että vaikka värikkyys ja sävyt lähes puuttuukin niin hän saa silti välitettyä äänellään erilaisia tunneskaaloja tai siis kuulijassa alkaa tunteet jylläämään.
Arin äänessä on jotain alkukantaista voimaa. Se vaan tulee ja nostaa fiilikset taivaisiin.
Kassit ei taida vielä olla laskeutuneet ja murrosikä vielä edessä.
eli tuiki tavallista tavaraa. Arilla on poikkeuksellinen ääni. Siksi se säväyttää enempi kuin jotkut mörinät, joita kuulee jatkuvasti. Osaksi tämän takia ääni on tunnistettavissa eli tärkeää on juuri massasta erottuminen. Arin ääni menisi aivan pilalle, jos se muuttuisi matalaksi. Onneksi sellaista tuskin tapahtuu enää tässä vaiheessa.
Ääni!! Se ei oo järjellä selitettävissä, mikä siinä iskee, mutta jokin valtavan koskettava syvyys Arin äänessä. Se saa mut itkemään ja nauramaan. Tuntemaan!!!
Siis Arilla on niin ihana ääni!! Sen esittämiä kappaleita voi kuunnella vaikka miten monta kertaa, enkä silti kyllästy. Nytkin pitää käydä joka päivä kuuntelemassa näitä Arin esittämiä kappaleita, kun niistä tulee niin hyvä olo. Minäkään en ole enää mikään nuori, vaan yli 40-kymppinen ja meitä vanhempia Arin äänen ihailijoita kyllä riittää.
Ari on oikea valon lähettiläs. Tuo hyvää oloa silloinkin, kun itse olen surullinen tai stressaantunut. Ja eikö se olekin hyvä artistin merkki, kun pystyy näin vaikuttamaan ihmisiin. En tiedä ketään, jolla olisi Aria mahtavampi ääni tällä hetkellä. Ja mikä Arista vielä tulee, kun noin nuorena omaa jo tuollaisen äänen. Kumpa saisin sen levyn jo.
mutta muita kykyjä jätkällä ei ole. Mä en usko että sen musa tulee poikkeamaan idoliensa kamasta mitenkään, paitsi että on toki tasoltaan heikompi. Ehkä sille värkätään ok-biisejä, mutta tuskin se koskaan mitään omaa soundia tulee edustamaan.
Siis Arillahan on niin oma tunnistettava äänensä, että hän tulee erottumaan muista laulajista eikä huku muiden samanäänisten joukkoon. Ja nimenomaan erottumaan muista idolsin finaalikosta omalla tyylillään. Ari rocks, ari osaa balladeita. Ari on monitaituri. Hänhän on väläytellyt yhteislevyä Annankin kanssa. Siitä tulisi varmasti tosi hieno levy. Ari sentään esittää ensimmäisellä levyllä omia kappaleitaan. Kride esittää covereita eka levyllään. Annallekin taidetaan tehdä omia kappaleita hänen syksyllä ilmestyvälle levylle.
Tunnistaa kyllä Ariksi heti, kun kuulee.
Biiseistä sinänsä en tiedä. Luulisin, et hevilinjoilla mennään. Arin ääni sopii kuin nenä päähän tietynlaisiin hevibiiseihin. Örinäörkit taas on oma lajinsa. Heviä kun on niin monenlaista.
Ari Koivunen. Ääni on erikoinen, persoonallinen, herkkä, syvyyksiin menevä, koskettava, aito, energinen,kaunis, ja ainoa lajiaan tällä pallolla.
Siihen ei kyllästy vaan päinvastoin sitä pitää saada aina vaan uudestaan. Tosin ihan hyvä riippuvuus se on mitä nyt joskus unohtuu youtubeen, kun pitäis välillä töitäkin tehdä.