Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Minulla on ystävä... Ja rakas ystävä onkin. Ystäväni on nuori mies. Nuoria miehiä minulla ystävinä enemmänkin. Tutustuin tähän kyseiseen ystävään, kun itse seurustelin... ihastuinkin vähän, mutta annoin sen mennä ohi, koska seurustelin ja rakastin kumppaniani. Ystäväni ihastui myös minuun, mutta jätti minut rauhaan... emme tavanneet paljon, mutta myöhemmin aloimme liikkua yhdessä. Minun seurusteluni kariutui, tuli suuria ongelmia ja rakkauskin hiipui. Ihastuin taas ystävääni ja hän minuun... Meillä oli paljon keskusteluja ja helliä hetkiäkin... Mutta en ollut valimis aloittamaan uutta suhdetta ja päätimme olla vain ystäviä!!! Hyviä ystäviä nyt olemme ja välitämme toisistamme, mutta kaipaan edelleen sitä kun olimme hetken enemmän. Olen taas ihastunut, mutta en halua pilata ystävyyttämme, koska ystäväni on minulle niin tärkeä. Ja siksi pelkään että pilaisin ystävyytemme, koska minä merkitsen ystävälleni ystävää, en sen enämpää. Sellaisen kuvan olen ainakin saanut hänen käytöksestään. Ikävöin häntä usein! Haluaisin kertoa kuinka paljon välitän, mutta en uskalla, en halua että hän ahdistuu tunteistani. On siis varmasti parempi vain olla ystävä ja pitää ihastuminen piilossa sydämessä. Välillä kyllä tuntuu, niin kuin hänbelläkin olisi jotain pientä suurempaa minua kohtaan, mutta voi olla että se on vain toiveajatteluani.?! Ehkä tarkkailen itseäni ja katson kestääkö tämätunne, jos kestää todella kauan, niin kerron tunteeni! Ystäväni ei varmasti jätä minua niiden tunteiden takia, mutta voisi ehkä ahdistua. Mitäs mieltä olette?
Minulla on ystävä... Ja rakas ystävä onkin. Ystäväni on nuori mies. Nuoria miehiä minulla ystävinä enemmänkin. Tutustuin tähän kyseiseen ystävään, kun itse seurustelin... ihastuinkin vähän, mutta annoin sen mennä ohi, koska seurustelin ja rakastin kumppaniani. Ystäväni ihastui myös minuun, mutta jätti minut rauhaan... emme tavanneet paljon, mutta myöhemmin aloimme liikkua yhdessä. Minun seurusteluni kariutui, tuli suuria ongelmia ja rakkauskin hiipui. Ihastuin taas ystävääni ja hän minuun... Meillä oli paljon keskusteluja ja helliä hetkiäkin... Mutta en ollut valimis aloittamaan uutta suhdetta ja päätimme olla vain ystäviä!!! Hyviä ystäviä nyt olemme ja välitämme toisistamme, mutta kaipaan edelleen sitä kun olimme hetken enemmän. Olen taas ihastunut, mutta en halua pilata ystävyyttämme, koska ystäväni on minulle niin tärkeä. Ja siksi pelkään että pilaisin ystävyytemme, koska minä merkitsen ystävälleni ystävää, en sen enämpää. Sellaisen kuvan olen ainakin saanut hänen käytöksestään. Ikävöin häntä usein! Haluaisin kertoa kuinka paljon välitän, mutta en uskalla, en halua että hän ahdistuu tunteistani. On siis varmasti parempi vain olla ystävä ja pitää ihastuminen piilossa sydämessä. Välillä kyllä tuntuu, niin kuin hänbelläkin olisi jotain pientä suurempaa minua kohtaan, mutta voi olla että se on vain toiveajatteluani.?! Ehkä tarkkailen itseäni ja katson kestääkö tämätunne, jos kestää todella kauan, niin kerron tunteeni! Ystäväni ei varmasti jätä minua niiden tunteiden takia, mutta voisi ehkä ahdistua. Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen tuon kokenut. Ystäviä ollaan vieläkin, saatetaan nukkua vierekkäin joskus, ei muuta. Jatkoin eteenpäin.
kannattais ehkä kysyä asiaa ystävältäs..toisaalta jos teidän juttu johtais seurusteluun ja sit joskus tulis ero niin miten te sen jälkeen onnistuisitte "pelkkinä ystävinä"..jossittelua..muista: se ei pelaa joka pelkää..ja vielä oli jotain, mut ei tuu nyt mieleen..niin ja mulla on kokemusta asiasta..
kannattais ehkä kysyä asiaa ystävältäs..toisaalta jos teidän juttu johtais seurusteluun ja sit joskus tulis ero niin miten te sen jälkeen onnistuisitte "pelkkinä ystävinä"..jossittelua..muista: se ei pelaa joka pelkää..ja vielä oli jotain, mut ei tuu nyt mieleen..niin ja mulla on kokemusta asiasta..
se mitä käyt juuri nyt läpi kuulostaa niin paljo siltä mitä itse käyn juuri läpi elämässäni.
miten sen voiskaan varmasti tietää et jos kertoisin tosi tunteistani et mulle ei kävis kuin Lappareiden biisistä repäistynä :"mutta hän juoksi nauraen pois".
olen itse tilanteessa, jossa olen aikaisemmin seurustellut tän mun nykyisin parhaan kaverin kanssa ja meillä synkkaa niin hyvin yhteen ystävinä et ihan satuttaa välillä... enkä silti ole rohkaistunut kertomaan uudelleen tunteistani.
En tiedä olenko nykyään niin arka vai enkö osaa lukea oikeita "merkkejä"... mitä meinaa jos mä käyn "naisystävän" kanssa katteleen naiselle alusvaatteita...
en tiedä millä hitolla uskaltaisin riskeerata ystävyyssuhteeni et kertoisin tunteistani... olen kuitenkin tuntenut monta vuotta näin tätä naista kohtaan ja edellisissä suhteissanikin olen aina verrannut silloista tyttöystävää tähän mun sielunkaveriin... kertokaas tytskit mitäs ootte mieltä tilanteestani?