Jeesusko messias? - Matkaan paremmin eväin

Skeptikko

Hei!

Taannoin avasin täällä keskustelun Jeesuksen messiaanisuudesta. Haluankin avata tätä samaista aihetta käsittelevän keskustelun uudelleen, tällä kertaa paremmin evästettynä. Alussa haluan kuitenkin korottaa seuraavaa:

"Pystyttekö osoittamaan minulle toteen Jeesuksen messiaanisuuden VANHAN TESTAMENTIN KRITEEREILLÄ? Jos Jeesuksen väitetään olevan Vanhan Testamentin lupaama messias, hänen messiaanisuutensa tulee voida näyttää toteen Vanhan Testamentin kriteereillä, ei minkään kolmannen kirjan!"


******************

Jeesukselle on ilmoitettu kaksi sukupuuta, toinen vie komeasti Salomoon ja Daavidiin, toinen vie Nataniin.

Uusi Testamentti itse todistaa Jeesuksen messiaanisuutta vastaan myös sikäli, että se ilmoittaa Jeesuksen sikineen Pyhästä Hengestä. Kappas vaan, Vanhassa Testamentissa puhutaan, että messias on "Daavidin siemenestä". Kaiken lisäksi moinen ajatus Pyhästä Hengestä on Jumalan pilkkaa.

Uusi Testamentti todistaa Jeesuksen messiaanisuutta vastaan myös siten, että Jeesuksen väitetään olevan Jumalan poika (itseasiassa myös Jumala). Kuinkas ollakkaan, ei Vanha Testamentti mistään tällaisesta puhu. Eikö messiaan pitäisi olla Daavidin ja Salomon suvusta polveutuva vahva johtaja? Sanotaanhan Ensimmäisessä aikakirjassa:

17.11. Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa.

Miten olikaan, kristinuskossa palvotaan ja rukoillaan Jeesusta? Mutta eihän messiasta tulisi palvoa. Tärkeäähän messiaassa pitäisi olla hänen teot ja tehtävä, ei hän ole itse tarkoitus.

Tuliko Elia kääntämään ihmisten sydämet puoleensa ennen messiaan tuloa? Moni ihminen vihasi Jeesusta, eli tapahtui juuri päin vastoin kun Malakian kirjassa sanotaan.

Jeesus itse sanoi, ettei hän ole tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään sen. Jeesus valehteli, sillä hän kumosi lain. Sitä paitsi, mitä täyttämistä laissa oli, sanotaanhan Samuelin toisessa kirjassa:

22:31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

Jumalan ohjeet ovat täydelliset, hmm..Niin, mitä se Jeesus tulikaan täyttämään?

Tehdään yhteenvetoa. Hän ei ole Daavidin suvusta saati siemenestä. Hän pilkkaa Jumalaa väittämällä olevansa Jumalan poika ja Kuningas. Elia ei kääntänyt ihmisten sydämiä puoleensa ennen Jeesuksen tuloa. Hän pilkkaa Jumalaa yht'äkkiä väittämälläkin, että hänen lakinsa tarvitsevat täyttämistä, vaikke niiden nimenomaan sanotaan olevan täydelliset! Hän halveksuu Jumalan antamia lakeja, säädöksiä ja käskyjä niin paljon, että päättää kumota ne. Hän toisin sanoen inhoaa koko Jumalaa niin paljon, että haluaa kääntää palvonnan itseensä ja tehdä tyhjäksi Herran käskyt.

Mikä on johtopäätös? Ei todellakaan VT:n lupaama messias.

Jeesus myös toteaa, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Ensimmäisessä aikakirjassa kuitenkin sanotaan:

16.31. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!

Herra on kuningas, ei Jeesus! Jumalanpilkkaa, jälleen kerran.

Hullunkurisin väite koko Jeesuksen höpötyksissä on se, että hän sovittaa uhrikuolemallaan meidän syntimme. Kolmannessa Mooseksen kirjassa todetaan kuitenkin hyvin yksiselitteisesti, että jokaisen tulee sovittaa ITSE omat syntinsä, eli Jeesus ei tätä voi tehdä.

26.43. Mutta maan on ensin tultava tyhjäksi ja oltava autiona korvaukseksi pitämättä jääneistä sapateista. He itse joutuvat sovittamaan syntinsä, koska hylkäsivät minun lakini ja halveksivat minun säädöksiäni.

310

6874

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Crypticall

      Aloitan tuosta sovituksen ajatuksesta, joka on hyvin selvä Vanhassa testamentissa.

      ”Mooses sanoi Aaronille: "Astu alttarin ääreen ja uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita itsellesi ja kansalle sovitus ja uhraa sitten kansan uhrilahja ja toimita heille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt".” (3.Moos.9:7)

      Kansan ylimmäinen pappi suoritti sovituksen kansan syntien vuoksi, jotta ihmiset voisivat puhdistua niistä Jumalan edessä. Tämä ei ole mikään sivuseikka juutalaisuudessa, koska heidän suurin juhlapäivänsä Jom Kippur on suuri sovituspäivä:

      ” Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.” (3.Moos.16:30)

      Siis ajatus sovituksesta ei ole Vanhalle testamentille vieras, vaan hyvin keskeinen osa sitä. Yhtä luonnollista on se, että sovituksen suorittaa välittäjä, välimies Jumalan ja ihmisten välille asetettu. Se on ylimmäispapillinen tehtävä ja siihen viitataan Ut:n puolellakin:

      ” Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.” (Hepr.7:26-27)

      Sovituksesta ja uhrista puhuttaessa ei voida mitenkään ohittaa myöskään Jesajan lukua 53, joka on Messiasta koskevien profetioiden selkeäsanaisimmasta päästä:

      ” Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
      Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.”

      Kun Ut kertoo ruokaihmeestä, sitä seuraa kansan keskuudessa mielenkiintoinen huomio:
      ” Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva".”

      He eivät keksi tuota omasta päästään, vaan viittaavat sillä 5.Moos.18:15, jossa Mooses puhuu Israelin kansalle:
      ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.”

      Epäilijöille Jeesus sanoo:
      ” Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.” (Joh.10:37-38)

      Toisaalla:
      ” Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” (Joh.5:39-40)

      Nämä ovat niitä linkkejä, jotka luovat yhteyden Vt:n ja Ut:n välille. Kuulijat ymmärsivät löytäneensä sen Mooseksen ennustaman profeetan, joka tekee niitä tekoja, joita Mooses on tehnyt. Kansa sai erämaassa mannaa Mooseksen aikana ja samoin he ihmeen välityksellä söivät Leipää ja kalaa Jeesuksen aikana. Teko on tunnusteko, ei merkityksetöntä sirkushuvia ja ihmiset huomasivat sen tahtoen tehdä Jeesuksesta kuninkaan, kuten he olettivat Messiaan tulevan olemaan.

      Kuninkuudesta Jeesukselta kysyttäessä hän vastaa Pilatukselle:
      ” Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
      Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."” (Joh.18:36-37)

      Vanha testamentti kertoo Messias kuninkaasta mm. ” Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” (Sak.9:9)

      Nämä ovat selkeästi erotettavia esikuvia, typoksia, joita Messiaaseen liitetään. Ylipappi, profeetta ja kuningas. Näitä löytyy Vt:n puolelta mm. Elia, Joosef, Mooses, Joosua, Daavid, jne. Tehtäväänsä voideltuja, jotka omalla tavallaan kuvaavat sitä lopullista Messiasta, joka on tuleva. Kaikki Vt:n kirjat on ymmärretty profetaalisiksi kirjoiksi, ei vain suorat ennustukset, kuten Talmud viittaa: ”kaikki profeetat ovat järjestään ennustaneet Messiaan päivistä”.

      Meille yleensä kelpaavat vain suorat viittaukset, mutta jotain voidaan Messiaan henkilökuvasta löytää niidenkin kautta:

      ” Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” (Miika 5:1)

      ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
      Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Dan.7:13-14)

      ” Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet". Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle.” (Sak.11:13)

      ” Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.” (Sak.12:10 joka on vielä toteutumaton, viittaa Ut:n mukaan Jeesuksen paluuseen)

      ” Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.” (Ps.22:18-19)

      ” Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.” (Ps.34:21)

      Messiaaseen liitetään myös käsitys hänen jumalallisuudestaan:
      ” Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9:5)

      Daavidin jälkeläiseksi Jeesusta on väitetty Ut:n puolella mm. siitä syystä, että hänen äitinsä Maria on mitä ilmeisimmin Naatanin jälkeläinen, joka siis on Daavidin poika. Siis biologinen sukulinja täytyy tuota kautta, mutta Matteus pitää merkittävämpänä tuoda esiin Jeesuksen juridisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen, joka kulkee Joosefin kautta tämän tunnustaessa Jeesuksen perheeseen.

      Meille ei usein riitä muuta kuin suorat ennustukset, mutta on huomattava, että omassa kulttuurissaan Vt:n tekstejä tulkittiin tiettyjen periaatteiden mukaan. Esimerkiksi Jeesuksen aikaisen temppelin hävityksestä nähtiin olevan profetiassa jo Vt:n puolella, vaikka tällainen länsimainen lukija ei sitä sieltä voi löytää. Johan Ben Zakkai ennusti sen tuon mielenkiintoisen juutalaisen tulkintakulttuurin perusteella Sak.11.1 jakeesta ” Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi.”

      Kyllä tuota lukiessa moni raapii päätään ja kysyy, että miten tuon jakeen perusteella voi ennustaa temppelin tuhon? Kuitenkin sille on omat selityksensä heprean sanajuurista löytyvien profetaalisiksi vihjeiksi ymmärrettyjen seikkojen kautta, jotka Ben Zakkai näki toteutuvan 40 vuotta ennen temppelin tuhoa. Tarkoitan tällä Ut:ssakin kerrottua tapahtumaa, jossa temppelin esirippu repeää, se riitti yhdessä tuon jakeen kanssa käsittämään temppelin tuhon olevan lähellä.

      "Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika"." (Mark.15:38-39)

      Tämä kertoo mielestäni siitä, miten Vt:n ymmärrettiin kokonaisuudessaan olevan profetaalista tekstiä, ei vain tiettyjen ennustusten. Se olisi mielestäni ihan hyvä ottaa huomioon asiaa pohtiessa. Onhan jo edeltä ennustettu sekin, etteivät juutalaiset tunnusta Messiasta vaikka pakanakansat etsivät ja löytävät hänet, juutalaisten Messiaan.

      • Skeptikko

        >>”Mooses sanoi Aaronille: "Astu alttarin ääreen ja uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita itsellesi ja kansalle sovitus ja uhraa sitten kansan uhrilahja ja toimita heille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt".” (3.Moos.9:7)>Daavidin jälkeläiseksi Jeesusta on väitetty Ut:n puolella mm. siitä syystä, että hänen äitinsä Maria on mitä ilmeisimmin Naatanin jälkeläinen, joka siis on Daavidin poika.


      • Skeptikko kirjoitti:

        >>”Mooses sanoi Aaronille: "Astu alttarin ääreen ja uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita itsellesi ja kansalle sovitus ja uhraa sitten kansan uhrilahja ja toimita heille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt".” (3.Moos.9:7)>Daavidin jälkeläiseksi Jeesusta on väitetty Ut:n puolella mm. siitä syystä, että hänen äitinsä Maria on mitä ilmeisimmin Naatanin jälkeläinen, joka siis on Daavidin poika.

        Pelastus on ollut mahdollinen jo ennen kuin maailma luotiin, mutta täydellinen ilmoitus ja lopullinen sinetti tuosta profeettojen odottamasta tapahtumasta saatiin vasta Jeesuksen lihaan tulon, ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta:

        "ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" 1 Piet 1:18

        "Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." Luuk 10:24

        VT:ssa pelastus ilmoitettiin patriarkoille ja profeetoille siten, että Jumala oli heidän kanssaan suorassa kontaktissa, mikä oli näille ihmisille evankeliumin ilmoitusta vastaava osoitus Jumalan suosiosta.

        Vasta evankeliumin myötä sanoma muuttui julkisesti kaikille julistettavaksi asiaksi.

        Ja mitä yleisesti ottaen tulee VT:n ennustearvoon Jeesuksen asemaa arvioitaessa, on hyvä miettiä, millä tavoin VT:n sisällä uutta Jumalan ilmoitusta liitetään aiemman materiaalin päälle. Kyllä koko VT:ssa Jumalan profeettojen ilmoitus tuo esiin koko ajan jotain uutta, jota ei voida aukottomasti voida johtaa aiemmasta tekstistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, onko uusi materiaali johdonmukaisesti samassa hengessä aiempaa rakentavaa.

        Tämän periaatteen näkeminen on mielestäni tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut kasvattavansa ihmisiä kuin lapsiaan. Samoinhan me ihmiset lasta kasvattaessamme tuomme jatkuvasti lapselle jotain uutta opittavaa. Hänen vapauttava sanomansa on ilmoitettu kaikelle kansalle vasta, kun välttämättömät valmistavat vaiheet oli käyty läpi.

        Kiitos haastavasta kysymyksestä.


      • Elena

        Paljon olet löytänyt messias-ennustuksia VT:stä eli juutalaisten tanakh'ista. Juutalaisuus-sivustolla silloin tällöin tämä aihepiiri nousee esiin. Seurattuani tuota keskustelua noin vuoden vaikutelmaksi on jäänyt kuitenkin, että tämä kristillisen teologian tulkinta ei juurikaan vastaa perinteisen juutalaisten omia näkemyksiä.
        Messiaaniset juutalaiset toki ovat löytäneet hänet Jeesuksessa, hepreaksi Yeshua,merkitsee pelastajaa.

        Heille Jumala on yksi, tämä Jeesuksen "Jumalan poika" -määrite ei näy oikein sopivan juutalaisten tulkintaan.

        Toiseksi Messiaan oletetaan tuovan rauhanvaltakunnan, jossa kaikki kansat elävät sovussa, miekat taotaan auroiksi ja Israelissa ei enää sodita. Tästä profeetta Miikan kirjassa enemmän.

        Lisäksi pyhälle temppelivuorelle Jerusalemiin odotetaan nousevan sen kolmannen temppelin.
        Nythän siellä on vain jäännös toisesta temppelistä, Länsimuuri, ja aivan sen vieressä on Al Aksa-moskeija, siinä missä toinen temppeli aiemmin sijaitsi.

        Jeesushan käytti usein vertauskuvia, ja myös tuo temppeli hänen puheissaan oli yksi tällainen.
        Kun hän sanoi rakentavansa temppelin kolmessa päivässä, hän tarkoitti itseään, omaa kuolleista noussutta ylösnousemusruumistaan, ennustaessaan nousevansa kuolleista kolmantena päivänä. Vaan miksipä ei se kolmaskin temppeli nousisi vielä konkreettisesti kerran entiselle paikalleen.

        Kun hän puhui rauhan valtakunnasta, hän tarkoitti sitä, joka on siellä niiden ihmisten mielissä ja sydämessä, jotka häntä seuraavat uskon kautta.

        Miikan kirjassa VT:ssähän viitataan myös siihen, että Messiaan ajan lähestyessä juutalaiset kootaan takaisin maahansa maailman kansojen keskuudesta. Kristityssä maailmassa viime aikojen runsaita alijoita, juutalaisten paluumuuttoaaltoja diasporasta (hajaannuksesta) takaisin Israeliin pidetään kristillisyydessä lopun ajan ilmiönä, joka ennakoi Messiaan aikaa.

        Messiaanisten seurakuntien kasvu ennakoi myös tätä. Myös Israelin valtion syntyä jotkut kristityt pitävät merkkinä siitä, että Jumalan suunnitelma etenee, ja tähän suunnitelmaan kuuluu, että myös hänen kansansa kääntyy aikojen lopulla, tietyn määräajan kuluttua, tuon Jeshua ha Maschiah'in puoleen, jonka he torjuivat siinä alkuseurakunnan vaiheessa, kun pakanakansat alkoivat kääntyä kristinuskoon. Monet kristityt uskovat, että se aika on lähellä.


      • Crypticall
        Skeptikko kirjoitti:

        >>”Mooses sanoi Aaronille: "Astu alttarin ääreen ja uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita itsellesi ja kansalle sovitus ja uhraa sitten kansan uhrilahja ja toimita heille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt".” (3.Moos.9:7)>Daavidin jälkeläiseksi Jeesusta on väitetty Ut:n puolella mm. siitä syystä, että hänen äitinsä Maria on mitä ilmeisimmin Naatanin jälkeläinen, joka siis on Daavidin poika.

        Minä toivon, että kiinnität huomiota noihin poimimiini kohtiin (sekä edellisessä, että tässä viestissä), koska ne sisältävät paljon asiaa. Ehkä niitä tulee tässä liikaa kerralla, koska jokaisesta voisi tehdä oman keskustelunsa, mutta toivon silti, että jaksat lukea ne ajatuksella läpi. Niissä on jo sisällä vastauksia joihinkin pohtimistasi aiheista. Yritän nyt vastata noihin avoimeksi kysymykseksi nostamiisi kohtiin edes jotain siitä, mitä löydän kristilliseen käsitykseen asioista liittyvän.

        Huomautat ihan oikein, ettei tuohon aikaan naisia liitetty sukuluetteloon, ellei sille ollut jotain poikkeuksellista syytä. Luukkaan luettelossakaan ei Marian nimeä nähdä, sukuluettelo kulkee Joosefin kautta, jonka isäksi esitellään Eeli. Eeli kuitenkin tunnetaan Marian isänä, joten oikeampaa olisi sanoa Eelin olleen Joosefin appi. Sellaista jakoa ei kuitenkaan sukuluetteloissa tuolloin tehty, vaan luettelo jatkuu miehen kautta, jossa appea sanotaan isäksi.

        Tuolle tuon ajan mukaan melko normaalille tavalle lukea sukuluetteloa ovat kristityt löytäneet tukea mm. talmudista (Hagigha 77:4) jossa puhutaan Mariasta Eelin tyttärenä. Näin siis Luukkaan luettelo olisi Jeesuksen biologinen sukupuu hänen inhimillisen syntyperänsä puolelta ja Matteus ilmaisee hänen juridisen asemansa Daavidin huoneen perijänä.

        Uhrikukkuloilla käsittääkseni aika usein viitataan samoissa yhteyksissä mainittuun epäjumalanpalvelukseen. Uhrilla taas kristitty näkevät olevan käytännöllinen opettava vaikutuksensa ja se on kuin uskon väline. Opetus on siinä, että synnin palkka on kuolema. Uskon välineenä se taas toimii konkretisoiden uskon, aivan kuten ehtoollisleipä ja viini. Nämä ajatukset ovat olleet hyvin ilmeisiä kristinuskon alkuajoista lähtien, kuten käy hyvin ilmi Ut:n puolelta.

        ” Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
        Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
        Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
        Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.” (Hepr.10:1-4)

        ” Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen,
        kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:13-14)

        Uhrista taas sanotaan: ” Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini".
        Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
        Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.” (Mark.14:22-24)

        Liitto, johon uhrit liittyivät, oli asetettu voimaan Mooseksen aikaan. Tuosta liitosta Vt:ssa sanotaan:
        ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” (Jer.31:31-32)

        Tuosta liitosta Vt:ssa sanotaan myös:
        ” Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.” (Ps.51:18)

        ” Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty … Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.” (Jes.1:11-16)

        Tässä siis kuvataan tilannetta, jossa uhrista, jonka piti olla uskon väline, onkin tullut itsetarkoitus. Vieläpä uhraajista sanotaan:
        ”Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' -- tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!
        Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.” (Jer.7:10-11)

        Paavali muistuttaa Ut:n puolella Aabrahamista joka osoittaa oikeaa mielenlaatua Herran edessä:
        ” Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".” (Room.4:2-3)

        Aabrahamin syntejä ei poistanut uhri, vaan se, että uhri oli uskon väline. Tämä löydetään Vt:n puolelta hyvin selvänä ajatuksena alkaen Aabelin ja Kainin uhritoimituksista. Joka tapauksessa tämä liitto, johon uhrit kuuluivat oli rikottu ja uudesta liitosta oli lupaukset, kuten edellä huomattiin ja tähän lupaukseen kuuluvat Messias ennustukset, joita Ut selittää puhuessaan Jeesuksesta:

        ”Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hepr.9:15)

        Messiaan jumaluuteen viittaavan kohdan jo mainitsin. On mielenkiintoista, miten siinä sanotaan ”lapsi on meille syntynyt” ja toisaalta ”Poika on meille annettu”. Siis Poika, jonka tausta on iankaikkisuudessa, ei ole syntynyt, vaan annettu. Samalla lapsi on syntynyt. Tässä on Messiaan toisaalta jumalallinen ja toisaalta inhimillinen luonto esitetty niin tiiviisti kuin sen vain voi esittää.

        Kun Jeesus sanoo, että kaikki Vt:n kirjoitukset puhuvat hänestä, aletaan usein etsiä mitä ennustuksia siellä olisi Messiaasta. Kaikki Vt:n tekstithän puhuvat Jumalasta. Toisaalta Jeesus sanoo myös Isän ja hänen itsensä olevan yhtä. Monet teologit ovat löytäneet Vt:n teksteistä Jeesuksen, joka ei vielä ole tullut maailmaan ja hänestä puhutaan siellä Jumalana. Poika, joka on Isän vierellä ennen inkarnaatiota, pre-eksistenttinen Kristus, johon ihmiset ovat uskoneet jo Vt:n aikana uskoessaan Jumalaan.

        Jeesus puhuu tästä sanoessaan: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".” (Joh.8:56-58)

        Ut selittää tätä: ” Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".” (Hepr.5:5-6)

        Aabraham kohtasi Melkisedekin jo ennen kuin mitään Mooseksen lakiakaan oli annettu ja kohtaamisessa on mielenkiintoisia piirteitä: ” Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet” (1Moos.14:18)

        Tästä kertoo mm. Paavali viitaten Psalmiin 33:6:
        ” Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1:14-17)

        Näin näen kristillisen tulkinnan perustuvan hyvin vahvasti Vanhaan testamenttiin. Näitä kohtia ja asioita olisi valtavat määrät, eikä näiden muutamien huomioiden perusteella kannata vielä muodostaa käsitystään siitä, miten kristityt ajattelevat aiheesta. Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen pohdinnan aihe, johon kannattaa paneutua ihan huolellisesti.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Paljon olet löytänyt messias-ennustuksia VT:stä eli juutalaisten tanakh'ista. Juutalaisuus-sivustolla silloin tällöin tämä aihepiiri nousee esiin. Seurattuani tuota keskustelua noin vuoden vaikutelmaksi on jäänyt kuitenkin, että tämä kristillisen teologian tulkinta ei juurikaan vastaa perinteisen juutalaisten omia näkemyksiä.
        Messiaaniset juutalaiset toki ovat löytäneet hänet Jeesuksessa, hepreaksi Yeshua,merkitsee pelastajaa.

        Heille Jumala on yksi, tämä Jeesuksen "Jumalan poika" -määrite ei näy oikein sopivan juutalaisten tulkintaan.

        Toiseksi Messiaan oletetaan tuovan rauhanvaltakunnan, jossa kaikki kansat elävät sovussa, miekat taotaan auroiksi ja Israelissa ei enää sodita. Tästä profeetta Miikan kirjassa enemmän.

        Lisäksi pyhälle temppelivuorelle Jerusalemiin odotetaan nousevan sen kolmannen temppelin.
        Nythän siellä on vain jäännös toisesta temppelistä, Länsimuuri, ja aivan sen vieressä on Al Aksa-moskeija, siinä missä toinen temppeli aiemmin sijaitsi.

        Jeesushan käytti usein vertauskuvia, ja myös tuo temppeli hänen puheissaan oli yksi tällainen.
        Kun hän sanoi rakentavansa temppelin kolmessa päivässä, hän tarkoitti itseään, omaa kuolleista noussutta ylösnousemusruumistaan, ennustaessaan nousevansa kuolleista kolmantena päivänä. Vaan miksipä ei se kolmaskin temppeli nousisi vielä konkreettisesti kerran entiselle paikalleen.

        Kun hän puhui rauhan valtakunnasta, hän tarkoitti sitä, joka on siellä niiden ihmisten mielissä ja sydämessä, jotka häntä seuraavat uskon kautta.

        Miikan kirjassa VT:ssähän viitataan myös siihen, että Messiaan ajan lähestyessä juutalaiset kootaan takaisin maahansa maailman kansojen keskuudesta. Kristityssä maailmassa viime aikojen runsaita alijoita, juutalaisten paluumuuttoaaltoja diasporasta (hajaannuksesta) takaisin Israeliin pidetään kristillisyydessä lopun ajan ilmiönä, joka ennakoi Messiaan aikaa.

        Messiaanisten seurakuntien kasvu ennakoi myös tätä. Myös Israelin valtion syntyä jotkut kristityt pitävät merkkinä siitä, että Jumalan suunnitelma etenee, ja tähän suunnitelmaan kuuluu, että myös hänen kansansa kääntyy aikojen lopulla, tietyn määräajan kuluttua, tuon Jeshua ha Maschiah'in puoleen, jonka he torjuivat siinä alkuseurakunnan vaiheessa, kun pakanakansat alkoivat kääntyä kristinuskoon. Monet kristityt uskovat, että se aika on lähellä.

        Vanha testamentti taitaa luvata sen, että Israelin kansa kääntyy vielä Jumalan puoleen täydellisesti ja kristillinen tulkinta on, että siinä viitataan Jeesukseen. Kuitenkin tuo juutalaisten kääntyminen on ilmeisesti seurausta siitä ahdingosta, johon he joutuvat kaikkien kansojen kääntyessä Israelia vastaan.

        Tuota kristillistä tulkintaa pohdittaessa on hyvä muistaa, että ensimmäiset kristityt, jotka näitä tulkintoja tekivät, olivat juutalaisia, Paavalikin. Tältä pohjalta on huomattava, että melkoinen joukko juutalaisia sittenkin piti Jeesusta Messiaana. Muuten kristinuskoa ei olisi olemassakaan.

        Nuo rauhan ajat ja muut eskatologiset näkymät kuuluvat kristillisen käsityksen mukaan siihen aikaan, kun Messias palaa takaisin (vai tapahtuuko sitä ennen jonkinlainen yleinen Hengen vuodatus?). Sitä ennen jo voidaan nähdä juutalaisten hyväksymä Messias, koska Raamatun mukaan laittomuuden on päästävä ensin valtaan. Kristityt pitävät taas tätä juutalaisten mahdollisesti hyväksymää Messiasta antikristuksena, joka nousee valtaan ennen oikean Messiaan, Jeesuksen paluuta.

        Jeesus kyllä puhui sisäisestä rauhan valtakunnasta, mutta samalla muistutti omiaan, että maailmassa teillä on ahdistus. Se ei siis oikein sovi siihen lopulliseen rauhan valtakuntaan, jota kristityt odottavat Jeesuksen paluun yhteydessä toteutuvaksi.

        Nuo eskatologiset näkymät ovat kyllä mielenkiintoisia, varsinkin kun osa niistä on jo toteutunut, kuten totesit. On vain vaikea laittaa eri ennustuksia aikajärjestykseen ja löytää kokonaiskuvaa, jonkinlaista lopunajan aikataulua Raamatun ennustuksista. Jos olet miettinyt noita enemmänkin, niin oletko tullut johonkin tulokseen sen suhteen, mihin kohtaan sijoittuu antikristus, kristittyjen tempaus, ahdistuksen aika, rauhan valtakunta, ym. Niistä taitaa olla monenlaisia mielipiteitä?


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Minä toivon, että kiinnität huomiota noihin poimimiini kohtiin (sekä edellisessä, että tässä viestissä), koska ne sisältävät paljon asiaa. Ehkä niitä tulee tässä liikaa kerralla, koska jokaisesta voisi tehdä oman keskustelunsa, mutta toivon silti, että jaksat lukea ne ajatuksella läpi. Niissä on jo sisällä vastauksia joihinkin pohtimistasi aiheista. Yritän nyt vastata noihin avoimeksi kysymykseksi nostamiisi kohtiin edes jotain siitä, mitä löydän kristilliseen käsitykseen asioista liittyvän.

        Huomautat ihan oikein, ettei tuohon aikaan naisia liitetty sukuluetteloon, ellei sille ollut jotain poikkeuksellista syytä. Luukkaan luettelossakaan ei Marian nimeä nähdä, sukuluettelo kulkee Joosefin kautta, jonka isäksi esitellään Eeli. Eeli kuitenkin tunnetaan Marian isänä, joten oikeampaa olisi sanoa Eelin olleen Joosefin appi. Sellaista jakoa ei kuitenkaan sukuluetteloissa tuolloin tehty, vaan luettelo jatkuu miehen kautta, jossa appea sanotaan isäksi.

        Tuolle tuon ajan mukaan melko normaalille tavalle lukea sukuluetteloa ovat kristityt löytäneet tukea mm. talmudista (Hagigha 77:4) jossa puhutaan Mariasta Eelin tyttärenä. Näin siis Luukkaan luettelo olisi Jeesuksen biologinen sukupuu hänen inhimillisen syntyperänsä puolelta ja Matteus ilmaisee hänen juridisen asemansa Daavidin huoneen perijänä.

        Uhrikukkuloilla käsittääkseni aika usein viitataan samoissa yhteyksissä mainittuun epäjumalanpalvelukseen. Uhrilla taas kristitty näkevät olevan käytännöllinen opettava vaikutuksensa ja se on kuin uskon väline. Opetus on siinä, että synnin palkka on kuolema. Uskon välineenä se taas toimii konkretisoiden uskon, aivan kuten ehtoollisleipä ja viini. Nämä ajatukset ovat olleet hyvin ilmeisiä kristinuskon alkuajoista lähtien, kuten käy hyvin ilmi Ut:n puolelta.

        ” Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.
        Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?
        Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
        Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.” (Hepr.10:1-4)

        ” Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen,
        kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Hepr.9:13-14)

        Uhrista taas sanotaan: ” Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini".
        Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
        Ja hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä.” (Mark.14:22-24)

        Liitto, johon uhrit liittyivät, oli asetettu voimaan Mooseksen aikaan. Tuosta liitosta Vt:ssa sanotaan:
        ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” (Jer.31:31-32)

        Tuosta liitosta Vt:ssa sanotaan myös:
        ” Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.” (Ps.51:18)

        ” Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty … Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.” (Jes.1:11-16)

        Tässä siis kuvataan tilannetta, jossa uhrista, jonka piti olla uskon väline, onkin tullut itsetarkoitus. Vieläpä uhraajista sanotaan:
        ”Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' -- tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!
        Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.” (Jer.7:10-11)

        Paavali muistuttaa Ut:n puolella Aabrahamista joka osoittaa oikeaa mielenlaatua Herran edessä:
        ” Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".” (Room.4:2-3)

        Aabrahamin syntejä ei poistanut uhri, vaan se, että uhri oli uskon väline. Tämä löydetään Vt:n puolelta hyvin selvänä ajatuksena alkaen Aabelin ja Kainin uhritoimituksista. Joka tapauksessa tämä liitto, johon uhrit kuuluivat oli rikottu ja uudesta liitosta oli lupaukset, kuten edellä huomattiin ja tähän lupaukseen kuuluvat Messias ennustukset, joita Ut selittää puhuessaan Jeesuksesta:

        ”Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hepr.9:15)

        Messiaan jumaluuteen viittaavan kohdan jo mainitsin. On mielenkiintoista, miten siinä sanotaan ”lapsi on meille syntynyt” ja toisaalta ”Poika on meille annettu”. Siis Poika, jonka tausta on iankaikkisuudessa, ei ole syntynyt, vaan annettu. Samalla lapsi on syntynyt. Tässä on Messiaan toisaalta jumalallinen ja toisaalta inhimillinen luonto esitetty niin tiiviisti kuin sen vain voi esittää.

        Kun Jeesus sanoo, että kaikki Vt:n kirjoitukset puhuvat hänestä, aletaan usein etsiä mitä ennustuksia siellä olisi Messiaasta. Kaikki Vt:n tekstithän puhuvat Jumalasta. Toisaalta Jeesus sanoo myös Isän ja hänen itsensä olevan yhtä. Monet teologit ovat löytäneet Vt:n teksteistä Jeesuksen, joka ei vielä ole tullut maailmaan ja hänestä puhutaan siellä Jumalana. Poika, joka on Isän vierellä ennen inkarnaatiota, pre-eksistenttinen Kristus, johon ihmiset ovat uskoneet jo Vt:n aikana uskoessaan Jumalaan.

        Jeesus puhuu tästä sanoessaan: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".” (Joh.8:56-58)

        Ut selittää tätä: ” Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan".” (Hepr.5:5-6)

        Aabraham kohtasi Melkisedekin jo ennen kuin mitään Mooseksen lakiakaan oli annettu ja kohtaamisessa on mielenkiintoisia piirteitä: ” Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet” (1Moos.14:18)

        Tästä kertoo mm. Paavali viitaten Psalmiin 33:6:
        ” Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1:14-17)

        Näin näen kristillisen tulkinnan perustuvan hyvin vahvasti Vanhaan testamenttiin. Näitä kohtia ja asioita olisi valtavat määrät, eikä näiden muutamien huomioiden perusteella kannata vielä muodostaa käsitystään siitä, miten kristityt ajattelevat aiheesta. Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen pohdinnan aihe, johon kannattaa paneutua ihan huolellisesti.

        sukuluetteloissa koska suku ei jatkunut naisen kautta, ei ollut mitään syytä, poikkeuksellistakaan, laittaa naisia niihin.Ei liioin appea sanota isäksi.Jos siis joku on Davidin sukua hän voi olla sitä vain biologisen isänsä kautta.
        Talmud ei puhu Jeesuksen suvusta eipä juuri Jeesuksestakaan, ne lausunnot jotka ovat ja jotka ehkä liittyvät Jeesukseen ovat satoja vuosia tapahtumien jälkeen syntyneitä osana jo alkanutta väittelyä kristillisen kirkon kanssa eikä niillä ole todistusarvoa.
        Skeptikko pyysi todistuksia VT:stä mutta puhut jatkuvasti UT:stä joka totta kai on kirja Jeesuksesta. Missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä joka on Davidin jälkeläinen ja JHWH:n palvelija. Ajatus että JHWH voitelisi itse itsensä omaksi messiaaksen ja sitten tappaisi itsensä osana määräämäänsä uhrikulttia on täysin absurdi eikä sovi mihinkään juutalaisuuden tekstiin, ajatukseen tai oppiin. Siksihän kristinuskosta tuli pakanoiden uskonto ei siitä voinut tulla juutalaisten. Itsestään selvästä ei enempää


      • Skeptikko
        EJKR kirjoitti:

        Pelastus on ollut mahdollinen jo ennen kuin maailma luotiin, mutta täydellinen ilmoitus ja lopullinen sinetti tuosta profeettojen odottamasta tapahtumasta saatiin vasta Jeesuksen lihaan tulon, ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta:

        "ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten" 1 Piet 1:18

        "Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." Luuk 10:24

        VT:ssa pelastus ilmoitettiin patriarkoille ja profeetoille siten, että Jumala oli heidän kanssaan suorassa kontaktissa, mikä oli näille ihmisille evankeliumin ilmoitusta vastaava osoitus Jumalan suosiosta.

        Vasta evankeliumin myötä sanoma muuttui julkisesti kaikille julistettavaksi asiaksi.

        Ja mitä yleisesti ottaen tulee VT:n ennustearvoon Jeesuksen asemaa arvioitaessa, on hyvä miettiä, millä tavoin VT:n sisällä uutta Jumalan ilmoitusta liitetään aiemman materiaalin päälle. Kyllä koko VT:ssa Jumalan profeettojen ilmoitus tuo esiin koko ajan jotain uutta, jota ei voida aukottomasti voida johtaa aiemmasta tekstistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, onko uusi materiaali johdonmukaisesti samassa hengessä aiempaa rakentavaa.

        Tämän periaatteen näkeminen on mielestäni tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut kasvattavansa ihmisiä kuin lapsiaan. Samoinhan me ihmiset lasta kasvattaessamme tuomme jatkuvasti lapselle jotain uutta opittavaa. Hänen vapauttava sanomansa on ilmoitettu kaikelle kansalle vasta, kun välttämättömät valmistavat vaiheet oli käyty läpi.

        Kiitos haastavasta kysymyksestä.

        >>Ja mitä yleisesti ottaen tulee VT:n ennustearvoon Jeesuksen asemaa arvioitaessa, on hyvä miettiä, millä tavoin VT:n sisällä uutta Jumalan ilmoitusta liitetään aiemman materiaalin päälle. Kyllä koko VT:ssa Jumalan profeettojen ilmoitus tuo esiin koko ajan jotain uutta, jota ei voida aukottomasti voida johtaa aiemmasta tekstistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, onko uusi materiaali johdonmukaisesti samassa hengessä aiempaa rakentavaa.

        Tämän periaatteen näkeminen on mielestäni tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut kasvattavansa ihmisiä kuin lapsiaan. Samoinhan me ihmiset lasta kasvattaessamme tuomme jatkuvasti lapselle jotain uutta opittavaa. Hänen vapauttava sanomansa on ilmoitettu kaikelle kansalle vasta, kun välttämättömät valmistavat vaiheet oli käyty läpi.>Pelastus on ollut mahdollinen jo ennen kuin maailma luotiin, mutta täydellinen ilmoitus ja lopullinen sinetti tuosta profeettojen odottamasta tapahtumasta saatiin vasta Jeesuksen lihaan tulon, ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta:


      • Skeptikko
        D.A kirjoitti:

        sukuluetteloissa koska suku ei jatkunut naisen kautta, ei ollut mitään syytä, poikkeuksellistakaan, laittaa naisia niihin.Ei liioin appea sanota isäksi.Jos siis joku on Davidin sukua hän voi olla sitä vain biologisen isänsä kautta.
        Talmud ei puhu Jeesuksen suvusta eipä juuri Jeesuksestakaan, ne lausunnot jotka ovat ja jotka ehkä liittyvät Jeesukseen ovat satoja vuosia tapahtumien jälkeen syntyneitä osana jo alkanutta väittelyä kristillisen kirkon kanssa eikä niillä ole todistusarvoa.
        Skeptikko pyysi todistuksia VT:stä mutta puhut jatkuvasti UT:stä joka totta kai on kirja Jeesuksesta. Missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä joka on Davidin jälkeläinen ja JHWH:n palvelija. Ajatus että JHWH voitelisi itse itsensä omaksi messiaaksen ja sitten tappaisi itsensä osana määräämäänsä uhrikulttia on täysin absurdi eikä sovi mihinkään juutalaisuuden tekstiin, ajatukseen tai oppiin. Siksihän kristinuskosta tuli pakanoiden uskonto ei siitä voinut tulla juutalaisten. Itsestään selvästä ei enempää

        En haluaisi olla liian kriittinen, mutta D.A. on osittain oikeassa.

        Crypticall, vastauksesi kyllä jälleen kerran valotti hyvin paljon kristittyjen uskonkäsityksiä, mutta ei kelpaa minulle vastaukseksi tai vakuudeksi Jeesuksen messiaanisuudesta.

        Onhan se totta, että Uuden Testamentin puheet uudesta liitosta ja sovitusuhrista saa kuullostamaan loogisilta viittaamalla (rakentamalla aasinsiltoja) Vanhaan Testamenttiin, mutta itse Vanha Testamentti ei niille tukea anna.

        Yhtä hyvin kyseisenä ajanjaksona olisi sattanut elää joku toinen messias-kandidaatti, jonka messiaanisuutta hänen kannattajansa pyrkivät näyttämään toteen viittaamalla Vanhan Testamentin kirjoituksiin "uuden liiton solmimisesta" ja "sovitusuhrista". Ongelmana tällaisissa kirjoituksissa on se, että ne voivat tarkoittaa melkein mitä vain, ne ovat siis liian tulkinnanvaraisia.


      • Skeptikko
        Elena kirjoitti:

        Paljon olet löytänyt messias-ennustuksia VT:stä eli juutalaisten tanakh'ista. Juutalaisuus-sivustolla silloin tällöin tämä aihepiiri nousee esiin. Seurattuani tuota keskustelua noin vuoden vaikutelmaksi on jäänyt kuitenkin, että tämä kristillisen teologian tulkinta ei juurikaan vastaa perinteisen juutalaisten omia näkemyksiä.
        Messiaaniset juutalaiset toki ovat löytäneet hänet Jeesuksessa, hepreaksi Yeshua,merkitsee pelastajaa.

        Heille Jumala on yksi, tämä Jeesuksen "Jumalan poika" -määrite ei näy oikein sopivan juutalaisten tulkintaan.

        Toiseksi Messiaan oletetaan tuovan rauhanvaltakunnan, jossa kaikki kansat elävät sovussa, miekat taotaan auroiksi ja Israelissa ei enää sodita. Tästä profeetta Miikan kirjassa enemmän.

        Lisäksi pyhälle temppelivuorelle Jerusalemiin odotetaan nousevan sen kolmannen temppelin.
        Nythän siellä on vain jäännös toisesta temppelistä, Länsimuuri, ja aivan sen vieressä on Al Aksa-moskeija, siinä missä toinen temppeli aiemmin sijaitsi.

        Jeesushan käytti usein vertauskuvia, ja myös tuo temppeli hänen puheissaan oli yksi tällainen.
        Kun hän sanoi rakentavansa temppelin kolmessa päivässä, hän tarkoitti itseään, omaa kuolleista noussutta ylösnousemusruumistaan, ennustaessaan nousevansa kuolleista kolmantena päivänä. Vaan miksipä ei se kolmaskin temppeli nousisi vielä konkreettisesti kerran entiselle paikalleen.

        Kun hän puhui rauhan valtakunnasta, hän tarkoitti sitä, joka on siellä niiden ihmisten mielissä ja sydämessä, jotka häntä seuraavat uskon kautta.

        Miikan kirjassa VT:ssähän viitataan myös siihen, että Messiaan ajan lähestyessä juutalaiset kootaan takaisin maahansa maailman kansojen keskuudesta. Kristityssä maailmassa viime aikojen runsaita alijoita, juutalaisten paluumuuttoaaltoja diasporasta (hajaannuksesta) takaisin Israeliin pidetään kristillisyydessä lopun ajan ilmiönä, joka ennakoi Messiaan aikaa.

        Messiaanisten seurakuntien kasvu ennakoi myös tätä. Myös Israelin valtion syntyä jotkut kristityt pitävät merkkinä siitä, että Jumalan suunnitelma etenee, ja tähän suunnitelmaan kuuluu, että myös hänen kansansa kääntyy aikojen lopulla, tietyn määräajan kuluttua, tuon Jeshua ha Maschiah'in puoleen, jonka he torjuivat siinä alkuseurakunnan vaiheessa, kun pakanakansat alkoivat kääntyä kristinuskoon. Monet kristityt uskovat, että se aika on lähellä.

        En suinkaan hyökkää sinun kirjoitustasi vastaan Elena, mutta tuli eräs ajatus mieleen kun mainitset, että Jeesus käyttää paljon vertauskuvia puheessaan.

        Välillä vaikuttaa siltä, että se Jeesus ei konkreettisesti saanut aikaan, hän kiertää vertauskuvalla.


      • Crypticall
        Skeptikko kirjoitti:

        En haluaisi olla liian kriittinen, mutta D.A. on osittain oikeassa.

        Crypticall, vastauksesi kyllä jälleen kerran valotti hyvin paljon kristittyjen uskonkäsityksiä, mutta ei kelpaa minulle vastaukseksi tai vakuudeksi Jeesuksen messiaanisuudesta.

        Onhan se totta, että Uuden Testamentin puheet uudesta liitosta ja sovitusuhrista saa kuullostamaan loogisilta viittaamalla (rakentamalla aasinsiltoja) Vanhaan Testamenttiin, mutta itse Vanha Testamentti ei niille tukea anna.

        Yhtä hyvin kyseisenä ajanjaksona olisi sattanut elää joku toinen messias-kandidaatti, jonka messiaanisuutta hänen kannattajansa pyrkivät näyttämään toteen viittaamalla Vanhan Testamentin kirjoituksiin "uuden liiton solmimisesta" ja "sovitusuhrista". Ongelmana tällaisissa kirjoituksissa on se, että ne voivat tarkoittaa melkein mitä vain, ne ovat siis liian tulkinnanvaraisia.

        Uuden testamentin ja Vanhan testamentin yhteys ei ole aasinsilloissa, vaikka siltä voi näyttää vain muutaman lainauksen perusteella. Uuden testamentin suorat lainaukset ja viittaukset Vanhaan testamenttiin lasketaan sadoissa, jos niitä voi edes laskea, koska yhteys on niin kiinteä, että Ut:sta usein puhutaan Vt:n selitysteoksena. Nuo selitysmallit eivät ole kehittyneet jossain tyhjiössä, vaan tuon ajan juutalaisen kulttuurin keskellä, kuten ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, jotka näkivät Vt:n ennustusten täyttyvän Jeesuksessa. Mielipiteitä näistä asioista voi jokainen muodostaa vapaasti, mutta Ut:n ja Vt:n yhteys ei oikeastaan ole mielipidekysymys.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        sukuluetteloissa koska suku ei jatkunut naisen kautta, ei ollut mitään syytä, poikkeuksellistakaan, laittaa naisia niihin.Ei liioin appea sanota isäksi.Jos siis joku on Davidin sukua hän voi olla sitä vain biologisen isänsä kautta.
        Talmud ei puhu Jeesuksen suvusta eipä juuri Jeesuksestakaan, ne lausunnot jotka ovat ja jotka ehkä liittyvät Jeesukseen ovat satoja vuosia tapahtumien jälkeen syntyneitä osana jo alkanutta väittelyä kristillisen kirkon kanssa eikä niillä ole todistusarvoa.
        Skeptikko pyysi todistuksia VT:stä mutta puhut jatkuvasti UT:stä joka totta kai on kirja Jeesuksesta. Missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä joka on Davidin jälkeläinen ja JHWH:n palvelija. Ajatus että JHWH voitelisi itse itsensä omaksi messiaaksen ja sitten tappaisi itsensä osana määräämäänsä uhrikulttia on täysin absurdi eikä sovi mihinkään juutalaisuuden tekstiin, ajatukseen tai oppiin. Siksihän kristinuskosta tuli pakanoiden uskonto ei siitä voinut tulla juutalaisten. Itsestään selvästä ei enempää

        Jospa sinä selventäisit tätä asiaa kertomalla, miten tulkitset noita kohtia:

        ” Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.
        Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.” (Aam.4:4-5)

        ” Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.
        Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta” (5Moos.10:16-17)

        ” Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
        Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5Moos.18:18-19)

        ” lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
        Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
        Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin,” (Jes.9:5-7)

        ” Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
        Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes.11:1-2)

        ” Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.” (Jes.42:1)

        ” Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
        Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
        Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.” (Hes.34:15-17)

        ” Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.
        Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.
        Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.
        Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.” (Ps.47:6-9)

        ” He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.” (5Moos.32:21)

        ” Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!” (Jes.65:1)

        ” Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua” (5Moos.30:1-3)

        ” Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
        Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.” (Jes.53:6-7)

        ” Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
        Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes.53:10-11)

        Uuden testamentin selitys tästä kaikesta on mielestäni hyvin johdonmukainen. Uhrien tarkoitus on olla opettajana ja kasvattajana uskon kuuliaisuuteen, mutta niistä tehtiin itsetarkoitus, kuin automaatti, joka pyyhkii synnit riippumatta sydämen asenteesta. Siksi Herra sanoo, ettei hän tahdo niitä uhreja. Hän lähettää oman edustajansa, joka syntyy Betlehemissä ja jossa ei havaita syntiä, vaan hän on vanhurskauden opettaja. Hyvä paimen, joka uhraa itsensä omiensa edestä ja vaikka hänen omansa eivät ota häntä vastaan, hän antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jota häneen laittavat toivonsa. Lupauksiin kuuluu se, että Jumala on kaikkien kansojen Jumala ja hän antautuu pakanakansojen löydettäväksi. Hän ei unohda omaisuuskansaansa kuin ajaksi, sillä ei hänen vihansa kestä ikuisesti, vaan hän liittää jalosta oliivipuusta leikatun oksan takaisin siihen oksastettujen villin oliivipuun oksien rinnalle. Jumala selvästi samaistuu valittuun Voideltuun, hän sanoo itse tulevansa paimentamaan kansoja.


      • Crypticall
        Skeptikko kirjoitti:

        >>Ja mitä yleisesti ottaen tulee VT:n ennustearvoon Jeesuksen asemaa arvioitaessa, on hyvä miettiä, millä tavoin VT:n sisällä uutta Jumalan ilmoitusta liitetään aiemman materiaalin päälle. Kyllä koko VT:ssa Jumalan profeettojen ilmoitus tuo esiin koko ajan jotain uutta, jota ei voida aukottomasti voida johtaa aiemmasta tekstistä. Kyse on ennen kaikkea siitä, onko uusi materiaali johdonmukaisesti samassa hengessä aiempaa rakentavaa.

        Tämän periaatteen näkeminen on mielestäni tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut kasvattavansa ihmisiä kuin lapsiaan. Samoinhan me ihmiset lasta kasvattaessamme tuomme jatkuvasti lapselle jotain uutta opittavaa. Hänen vapauttava sanomansa on ilmoitettu kaikelle kansalle vasta, kun välttämättömät valmistavat vaiheet oli käyty läpi.>Pelastus on ollut mahdollinen jo ennen kuin maailma luotiin, mutta täydellinen ilmoitus ja lopullinen sinetti tuosta profeettojen odottamasta tapahtumasta saatiin vasta Jeesuksen lihaan tulon, ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta:

        Onkohan meillä hieman erilainen käsitys siitä, mitä täydellisellä tarkoitetaan? Täydellinen on siis puutteeton, mutta se puutteeton sanoma koskee vain sitä asiaa mitä se käsittelee. Jos sana on täydellinen ohje ja neuvo lapselle kouluikäisenä, niin aikuisena hän on kuitenkin jo tarvinnut tietää muutakin. Se lapsena saadun ohjeen ei ole tarvinnut olla puutteellinen, eikä varsinkaan väärä, vaikka aikuisena sen näkisi hieman toisessa valossa. Rakennustelinekin voi olla hyvä ja täydellinen, mutta kun rakennus on valmis, sen merkitys muuttuu. Edelleenkään se ei ole huono tai väärä, sillä vain ei ole samaa merkitystä kuin aikaisemmassa tilanteessa, jossa se oli välttämätön. Eiväthän toteutuneet profetiatkaan ole merkityksettömiä sen jälkeenkään, kun ne jo ovat toteutuneet. Kuitenkin, vaikka ne olisivat olleet kuinka täydellisiä ilmoituksia jostain tulevasta, niiden merkitys ei ole sama toteutumisen jälkeen.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Jospa sinä selventäisit tätä asiaa kertomalla, miten tulkitset noita kohtia:

        ” Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.
        Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.” (Aam.4:4-5)

        ” Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.
        Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta” (5Moos.10:16-17)

        ” Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
        Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5Moos.18:18-19)

        ” lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
        Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
        Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin,” (Jes.9:5-7)

        ” Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
        Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes.11:1-2)

        ” Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.” (Jes.42:1)

        ” Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
        Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
        Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.” (Hes.34:15-17)

        ” Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.
        Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.
        Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.
        Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.” (Ps.47:6-9)

        ” He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.” (5Moos.32:21)

        ” Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!” (Jes.65:1)

        ” Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua” (5Moos.30:1-3)

        ” Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
        Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.” (Jes.53:6-7)

        ” Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
        Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes.53:10-11)

        Uuden testamentin selitys tästä kaikesta on mielestäni hyvin johdonmukainen. Uhrien tarkoitus on olla opettajana ja kasvattajana uskon kuuliaisuuteen, mutta niistä tehtiin itsetarkoitus, kuin automaatti, joka pyyhkii synnit riippumatta sydämen asenteesta. Siksi Herra sanoo, ettei hän tahdo niitä uhreja. Hän lähettää oman edustajansa, joka syntyy Betlehemissä ja jossa ei havaita syntiä, vaan hän on vanhurskauden opettaja. Hyvä paimen, joka uhraa itsensä omiensa edestä ja vaikka hänen omansa eivät ota häntä vastaan, hän antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jota häneen laittavat toivonsa. Lupauksiin kuuluu se, että Jumala on kaikkien kansojen Jumala ja hän antautuu pakanakansojen löydettäväksi. Hän ei unohda omaisuuskansaansa kuin ajaksi, sillä ei hänen vihansa kestä ikuisesti, vaan hän liittää jalosta oliivipuusta leikatun oksan takaisin siihen oksastettujen villin oliivipuun oksien rinnalle. Jumala selvästi samaistuu valittuun Voideltuun, hän sanoo itse tulevansa paimentamaan kansoja.

        joukon yhteydestään irroitettuja lauseita jotka eivät todista mitä väität lue ne yhteydessään niin näet mihin mikin viittaa. JHWH itse määräsi uhrikultin ja sanoi sen olevan ikuinen- myös messiaan aikana kuten profeetat sanovat. Messiaan aikana muutkin kansat virtaavat Jerusalemiin jonka temppeliuhrikultti on toiminnassa.
        Kerran vielä: missä VT:ssä sanotaan että JHWH pyörtää sanansa ja lopettaa uhrit uhraamalla itsensä itselleen jotta saisi määräämänsä kultin lopetettua? Uhrit olivat jotta päästäisiin rituaalisesta epäpuhtaudesta puhtauteen, joihin JHWH itse kirjoitusten mukaan on koko elämänalueen jakanut, ei ehdoin tahdoin tehtyjä pahoja tekoja varten. "Kertakaikkinen" uhri olisi mahdoton vaikka se olisi suoritettu kuten YHWH itse vaati: temppelissä, olisi ollut säädetty eläin ja uhriveri olisi vihmottu alttarille määrätyllä tavoin pappien tekemänä. Rituaalinen puhtaus epäpuhtaus olisivat jääneet nehän toistuvat jatkuvasti elämässä eikä niiltä voi välttyä. Tuotat kristillistä pyhäkoulutarinaa hyvästä paimenesta vaikka piti pysyä siinä mitä VT sanoo. En tiedä onko messias minkälainen "paimen" mutta rauhan hän tuo, Israelin karkoitetut myös ja hänen aikanaan ei-juutalaiset kansat vaeltavat Jerusalemiin jossa temppeli tomii ja juutalainen kansa elää rauhassa. Nämä VT:n jakeet sinulta unohtuivat.


      • D.A
        D.A kirjoitti:

        joukon yhteydestään irroitettuja lauseita jotka eivät todista mitä väität lue ne yhteydessään niin näet mihin mikin viittaa. JHWH itse määräsi uhrikultin ja sanoi sen olevan ikuinen- myös messiaan aikana kuten profeetat sanovat. Messiaan aikana muutkin kansat virtaavat Jerusalemiin jonka temppeliuhrikultti on toiminnassa.
        Kerran vielä: missä VT:ssä sanotaan että JHWH pyörtää sanansa ja lopettaa uhrit uhraamalla itsensä itselleen jotta saisi määräämänsä kultin lopetettua? Uhrit olivat jotta päästäisiin rituaalisesta epäpuhtaudesta puhtauteen, joihin JHWH itse kirjoitusten mukaan on koko elämänalueen jakanut, ei ehdoin tahdoin tehtyjä pahoja tekoja varten. "Kertakaikkinen" uhri olisi mahdoton vaikka se olisi suoritettu kuten YHWH itse vaati: temppelissä, olisi ollut säädetty eläin ja uhriveri olisi vihmottu alttarille määrätyllä tavoin pappien tekemänä. Rituaalinen puhtaus epäpuhtaus olisivat jääneet nehän toistuvat jatkuvasti elämässä eikä niiltä voi välttyä. Tuotat kristillistä pyhäkoulutarinaa hyvästä paimenesta vaikka piti pysyä siinä mitä VT sanoo. En tiedä onko messias minkälainen "paimen" mutta rauhan hän tuo, Israelin karkoitetut myös ja hänen aikanaan ei-juutalaiset kansat vaeltavat Jerusalemiin jossa temppeli tomii ja juutalainen kansa elää rauhassa. Nämä VT:n jakeet sinulta unohtuivat.

        palaan niihin myöhemmin. Minulla on työpäivä kesken.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Jospa sinä selventäisit tätä asiaa kertomalla, miten tulkitset noita kohtia:

        ” Menkää Beeteliin ja tehkää syntiä, ja Gilgaliin ja tehkää vielä enemmän syntiä; tuokaa aamulla teurasuhrinne, kolmantena päivänä kymmenyksenne.
        Uhratkaa hapanta kiitosuhriksi, kuuluttakaa, julistakaa vapaaehtoisia lahjoja, sillä niinhän te haluatte, te israelilaiset, sanoo Herra, Herra.” (Aam.4:4-5)

        ” Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.
        Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta” (5Moos.10:16-17)

        ” Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
        Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5Moos.18:18-19)

        ” lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
        Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.
        Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan, ja se iski Israeliin,” (Jes.9:5-7)

        ” Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.
        Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” (Jes.11:1-2)

        ” Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.” (Jes.42:1)

        ” Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra.
        Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.
        Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä.” (Hes.34:15-17)

        ” Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.
        Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän kuninkaallemme, veisatkaa.
        Sillä Jumala on kaiken maan kuningas. Veisatkaa hänelle virsi.
        Jumala on kansojen kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.” (Ps.47:6-9)

        ” He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla.” (5Moos.32:21)

        ” Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!” (Jes.65:1)

        ” Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua” (5Moos.30:1-3)

        ” Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
        Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.” (Jes.53:6-7)

        ” Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
        Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes.53:10-11)

        Uuden testamentin selitys tästä kaikesta on mielestäni hyvin johdonmukainen. Uhrien tarkoitus on olla opettajana ja kasvattajana uskon kuuliaisuuteen, mutta niistä tehtiin itsetarkoitus, kuin automaatti, joka pyyhkii synnit riippumatta sydämen asenteesta. Siksi Herra sanoo, ettei hän tahdo niitä uhreja. Hän lähettää oman edustajansa, joka syntyy Betlehemissä ja jossa ei havaita syntiä, vaan hän on vanhurskauden opettaja. Hyvä paimen, joka uhraa itsensä omiensa edestä ja vaikka hänen omansa eivät ota häntä vastaan, hän antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi niille, jota häneen laittavat toivonsa. Lupauksiin kuuluu se, että Jumala on kaikkien kansojen Jumala ja hän antautuu pakanakansojen löydettäväksi. Hän ei unohda omaisuuskansaansa kuin ajaksi, sillä ei hänen vihansa kestä ikuisesti, vaan hän liittää jalosta oliivipuusta leikatun oksan takaisin siihen oksastettujen villin oliivipuun oksien rinnalle. Jumala selvästi samaistuu valittuun Voideltuun, hän sanoo itse tulevansa paimentamaan kansoja.

        Amos kirjoittaa Israelin kuningaskunnan aikaan ja kritisoi sen yhteiskunnallisia ongelmia.Torah määrää yksin Jerusalemin uhripaikaksi, mutta israelilaiset uhrasivat korkeilla paikoillaan ja pitivät Beteliä omana pääkulttipaikkanaan, Jerusalemista viis.Siksi viiltävä sarkasmi:"Tulkaa Beteliin tekemään syntiä ja Gilgaliin tekemään vielä lisää"! Minulle jäi kuitenkin täysin avoimeksi mitä sinä yritit tällä jakeella osoittaa.
        Samoin 5.Moos. 10:16-17, uhrikultti on annettu tarkkoine määräyksineen ja nyt painotetaan myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Arveletko että JHWH on heti tullut katumapäälle eikä haluakaan uhreja vaikka on juuri antanut niistä tarkat ohjeet?
        Jesaja 9 viittaa messiaaseen koska messiaan aikana tulee vallitsemaan rauha ja messias on Davidin sukua ja myös hallitsee Israelia- ei leikisti "taivaasta" tai maailman "loputtua" vaan normaalina maallisena hallitsijana. Hänellä on teoforinen nimi joka ei tietysti tarkoita- tässä tai muulloin- että nimen haltija olisi jumala.
        Messias on Isain sukua koska on Davidin jälkeläinen, mutta ei äidin vaan biologisen isän puolelta, muu ei juutalaisuudessa ole mahdollista ja VT:stähän nyt on puhe.
        Jes 42, Kyyros Herran voideltu joka vapautti vangitut kansat, ei vain juutalaisia, ja antoi näille vapuden palvella omaa Jumalaansa.
        Hes 34. YHWH lupaaa palauttaa karkotetut, juutalaiset pääsivätkin Babelin vankeudesta Kyyroksen ansioista. Jeesuksen aikaan ei ketään vapautettu, vaan kaikki karkotettiin, temppeli tuhottiin, mikään messiaan aikaan luvattu ei toteutunut.Miehittäjä surmasi valtavan määrän juutalaisia mukaan luettuna messiaskandidaatin itsensä.
        Psalmit, YHWH kuvataan rukousliturgiassa Israelin kuninkaaksi, entä sitten?
        5. Moos. israelilaiset ja vielä Babelin vankeuden jäkeen juutalaiset palvoivat muitakin jumalia kuin JHWH:ea itse asiassa kultti oli pitkään synkretistinen, myös temppelissä uhrattiin muille jumalile. Kaikki kansaa kohdanneet onnetomuudet katsottiin johtuviksi tästä rikkeestä ja olevan YHWH:n antamia rangaistuksia.
        5.Moos.30, Babelin vankeudessa päästiin takaisin.
        Jes 53. puhuu JHWH:n palvelijasta, messias on JHWH:n palvelija ja lähettämä, jae ei sano että JHWH muuttuisi itse omaksi palvelijakseen palvellakseen itseään.
        Uhrit olivat Israelin uskonnon perusta ja temppeli sen keskus YHWH:n omasta määräyksestä, ei ohimenevä ilmiö vaan ikuisesti. Missään VT ei sano että uhrit kasvattavat vaan ne puhdistavat epäpuhtaudesta jonka jokainen jossain vaiheessa sai, koska koko elämänpiiri oli jaettu kahtia, puhtaaseen ja saastuttavaan. Jopa temppelin alttari voi saastua ja sekin puhdistettiin jom kippurina, oliko siinä alttarille jokin opetus? Missään VT ei myöskään sano että uhrikultti lopetetaan tai että se on väliaikainen tai opetustarkoituksessa pystytetty. Melkoisen aprillipilan kohteeksi on JHWH ottanut Israelin ja aiheuttanut miljoonille eläimille turhaa kärsimystä jos kyseessä oli lähes tuhat vuotta kestänyt opetustoimi jota kukaan ei edes ymmärtänyt sellaiseksi. Juutalaisuutta tai mitään muutakaan uskontoa ei voi ymmärtää tai selittää minkään myöhemmän uskonnon kautta, vaan jos halua hakea rationaalisia selityksia ne on haettava edeltävästä tai samasta ajasta jona tutkittava uskonto syntyi ja kehittyi. Sieltä löytyy riittävä selitys Israelin temppelikultille, jos ei halua tai voi uskoa sen tai muidenkaan uskontojen ylimaalliseen alkuperään.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        Amos kirjoittaa Israelin kuningaskunnan aikaan ja kritisoi sen yhteiskunnallisia ongelmia.Torah määrää yksin Jerusalemin uhripaikaksi, mutta israelilaiset uhrasivat korkeilla paikoillaan ja pitivät Beteliä omana pääkulttipaikkanaan, Jerusalemista viis.Siksi viiltävä sarkasmi:"Tulkaa Beteliin tekemään syntiä ja Gilgaliin tekemään vielä lisää"! Minulle jäi kuitenkin täysin avoimeksi mitä sinä yritit tällä jakeella osoittaa.
        Samoin 5.Moos. 10:16-17, uhrikultti on annettu tarkkoine määräyksineen ja nyt painotetaan myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Arveletko että JHWH on heti tullut katumapäälle eikä haluakaan uhreja vaikka on juuri antanut niistä tarkat ohjeet?
        Jesaja 9 viittaa messiaaseen koska messiaan aikana tulee vallitsemaan rauha ja messias on Davidin sukua ja myös hallitsee Israelia- ei leikisti "taivaasta" tai maailman "loputtua" vaan normaalina maallisena hallitsijana. Hänellä on teoforinen nimi joka ei tietysti tarkoita- tässä tai muulloin- että nimen haltija olisi jumala.
        Messias on Isain sukua koska on Davidin jälkeläinen, mutta ei äidin vaan biologisen isän puolelta, muu ei juutalaisuudessa ole mahdollista ja VT:stähän nyt on puhe.
        Jes 42, Kyyros Herran voideltu joka vapautti vangitut kansat, ei vain juutalaisia, ja antoi näille vapuden palvella omaa Jumalaansa.
        Hes 34. YHWH lupaaa palauttaa karkotetut, juutalaiset pääsivätkin Babelin vankeudesta Kyyroksen ansioista. Jeesuksen aikaan ei ketään vapautettu, vaan kaikki karkotettiin, temppeli tuhottiin, mikään messiaan aikaan luvattu ei toteutunut.Miehittäjä surmasi valtavan määrän juutalaisia mukaan luettuna messiaskandidaatin itsensä.
        Psalmit, YHWH kuvataan rukousliturgiassa Israelin kuninkaaksi, entä sitten?
        5. Moos. israelilaiset ja vielä Babelin vankeuden jäkeen juutalaiset palvoivat muitakin jumalia kuin JHWH:ea itse asiassa kultti oli pitkään synkretistinen, myös temppelissä uhrattiin muille jumalile. Kaikki kansaa kohdanneet onnetomuudet katsottiin johtuviksi tästä rikkeestä ja olevan YHWH:n antamia rangaistuksia.
        5.Moos.30, Babelin vankeudessa päästiin takaisin.
        Jes 53. puhuu JHWH:n palvelijasta, messias on JHWH:n palvelija ja lähettämä, jae ei sano että JHWH muuttuisi itse omaksi palvelijakseen palvellakseen itseään.
        Uhrit olivat Israelin uskonnon perusta ja temppeli sen keskus YHWH:n omasta määräyksestä, ei ohimenevä ilmiö vaan ikuisesti. Missään VT ei sano että uhrit kasvattavat vaan ne puhdistavat epäpuhtaudesta jonka jokainen jossain vaiheessa sai, koska koko elämänpiiri oli jaettu kahtia, puhtaaseen ja saastuttavaan. Jopa temppelin alttari voi saastua ja sekin puhdistettiin jom kippurina, oliko siinä alttarille jokin opetus? Missään VT ei myöskään sano että uhrikultti lopetetaan tai että se on väliaikainen tai opetustarkoituksessa pystytetty. Melkoisen aprillipilan kohteeksi on JHWH ottanut Israelin ja aiheuttanut miljoonille eläimille turhaa kärsimystä jos kyseessä oli lähes tuhat vuotta kestänyt opetustoimi jota kukaan ei edes ymmärtänyt sellaiseksi. Juutalaisuutta tai mitään muutakaan uskontoa ei voi ymmärtää tai selittää minkään myöhemmän uskonnon kautta, vaan jos halua hakea rationaalisia selityksia ne on haettava edeltävästä tai samasta ajasta jona tutkittava uskonto syntyi ja kehittyi. Sieltä löytyy riittävä selitys Israelin temppelikultille, jos ei halua tai voi uskoa sen tai muidenkaan uskontojen ylimaalliseen alkuperään.

        Kirjoituksestasi voi saada sellaisen kuvan, että ymmärrät Vt:n ainoastaan historiallisena kirjana, jonka opetukset koskevat vain niitä tilanteita. Ehkä se myös kertoo vain noiden muinaisten ihmisten sen aikaisista uskomuksista, eikä sisällä mitään todellista hengellistä opetusta ja sanomaa, ilmoitusta. Se on yksi ihan hyvä tarkastelukulma ja niin tehdään usein kun tuon ajan historiaan tutustutaan Raamattua apuna käyttäen.

        Luopumuksen voi osoittaa monella tavalla, esimerkiksi siten, kuin Aamoksen kirjassa. Rinnalla on tietenkin monet muut kohdat, joissa kerrotaan uhrin olevan turha, jos kansa vain suullaan tai vain uhreillaan, vain ulkoisesti kunnioittaa Jumalaa kun sydän halajaa muualle. Se on sydämen luopumus, joka ilmenee piittaamattomuutena Jumalan antamaa lakia kohtaan ja jopa epäjumalanpalveluksena. Siksi on kehotus sydämen ympärileikkaukseen, koska ulkoinen ympärileikkaus on turha ilman sitä.

        Minä jo sanoin kristittyjen tulkitsevan niin, ettei Jumala tarvitse eläinten verta ja sisälmyksiä mihinkään. Jumala tulee kyllä toimeen ilmankin niitä, uhri on ihmistä varten, että ihminen voisi sitä uskon välineenä käyttäen lähestyä Jumalaansa sydämen tasolla. Olet tästä nähtävästi eri mieltä, mutta millä tavalla, se jäi hieman epäselväksi?

        Messiaasta kerrotaan monia asioita. Toisaalta se, että hänen valtakuntansa on ikuinen, se että hän tulee vielä tuomaan rauhan maan päällekin ja se, että hän itse kärsii uhrina ihmisten syntien tähden. Hän on rauhan ruhtinas, iankaikkinen Isä, jonka herruus on loppumaton. Hän on hyvä paimen, johon Jumala itse samaistuu. Hän nousee Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Daavidin suvusta ja hänen alkuperänsä on iankaikkisuudessa, eikä hänellä ole loppua. Hänessä Jumalan henki tulee maailmaan ja hänen kauttaan toteutuu Jumalan tahto kaikissa kansakunnissa.

        Missään Vt ei sano, että rikottu liitto olisi vieläkin voimassa, vaan antaa lupauksen uudesta liitosta, joka on toisenlainen kuin ensimmäinen. Uusi liitto ei perustu laille, vaan Hengelle. Jumala ei rikkonut liittoa, eikä hänen käskyissään ollut moitteen sijaa, ne ovat ikuisesti hyvät, mutta juutalaiset rikkoivat liiton. Muodot kyllä on säilyneet, mutta ei se sydämen asenne Jumalaa kohtaan, josta koko laissa on kysymys. Sanotaanhan ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi” ja ” rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.”


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kirjoituksestasi voi saada sellaisen kuvan, että ymmärrät Vt:n ainoastaan historiallisena kirjana, jonka opetukset koskevat vain niitä tilanteita. Ehkä se myös kertoo vain noiden muinaisten ihmisten sen aikaisista uskomuksista, eikä sisällä mitään todellista hengellistä opetusta ja sanomaa, ilmoitusta. Se on yksi ihan hyvä tarkastelukulma ja niin tehdään usein kun tuon ajan historiaan tutustutaan Raamattua apuna käyttäen.

        Luopumuksen voi osoittaa monella tavalla, esimerkiksi siten, kuin Aamoksen kirjassa. Rinnalla on tietenkin monet muut kohdat, joissa kerrotaan uhrin olevan turha, jos kansa vain suullaan tai vain uhreillaan, vain ulkoisesti kunnioittaa Jumalaa kun sydän halajaa muualle. Se on sydämen luopumus, joka ilmenee piittaamattomuutena Jumalan antamaa lakia kohtaan ja jopa epäjumalanpalveluksena. Siksi on kehotus sydämen ympärileikkaukseen, koska ulkoinen ympärileikkaus on turha ilman sitä.

        Minä jo sanoin kristittyjen tulkitsevan niin, ettei Jumala tarvitse eläinten verta ja sisälmyksiä mihinkään. Jumala tulee kyllä toimeen ilmankin niitä, uhri on ihmistä varten, että ihminen voisi sitä uskon välineenä käyttäen lähestyä Jumalaansa sydämen tasolla. Olet tästä nähtävästi eri mieltä, mutta millä tavalla, se jäi hieman epäselväksi?

        Messiaasta kerrotaan monia asioita. Toisaalta se, että hänen valtakuntansa on ikuinen, se että hän tulee vielä tuomaan rauhan maan päällekin ja se, että hän itse kärsii uhrina ihmisten syntien tähden. Hän on rauhan ruhtinas, iankaikkinen Isä, jonka herruus on loppumaton. Hän on hyvä paimen, johon Jumala itse samaistuu. Hän nousee Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Daavidin suvusta ja hänen alkuperänsä on iankaikkisuudessa, eikä hänellä ole loppua. Hänessä Jumalan henki tulee maailmaan ja hänen kauttaan toteutuu Jumalan tahto kaikissa kansakunnissa.

        Missään Vt ei sano, että rikottu liitto olisi vieläkin voimassa, vaan antaa lupauksen uudesta liitosta, joka on toisenlainen kuin ensimmäinen. Uusi liitto ei perustu laille, vaan Hengelle. Jumala ei rikkonut liittoa, eikä hänen käskyissään ollut moitteen sijaa, ne ovat ikuisesti hyvät, mutta juutalaiset rikkoivat liiton. Muodot kyllä on säilyneet, mutta ei se sydämen asenne Jumalaa kohtaan, josta koko laissa on kysymys. Sanotaanhan ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi” ja ” rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.”

        jumala tulee toimeen ilman uhrien verta ja sisälmyksiä mutta VT:n jumala nyt kuitenkin yksityiskohtaisesti määräsi tällaisen uhrikultin ja lisäsi vielä määreen "tämä on ikuinen säädös". Tässä ei kysytty omia mielipiteitäni vaan avauksen tekijä pyysi mielipiteitä messiaasta VT:n kirjoitusten valossa, ja tämä on VT:n kanta. Suurin osa Toran määräyksistä käsittelee juuri uhreja, temppeliä ja siihen liittyvää epäpuhtautta/saastaisuuta jonka mukaisestin VT:n jumala jakoi kaiken. Et ota huomioon ollenkaan tätä.
        Messiaan tuloa odotettiin koska hänen oli luvattu tuovan rauhan, oman maan, pakolaiset kotiin jne ei syntien takia joille jo oli valmis käsittelysysteemi.Miksi siis messias ylipäänsä kärsisi uhrina- ei VT sano niin eikä moiselle ole tarvetta.
        Jeremiah sanoo "uudesta" liitosta puhuessaan että Torah tulee sydämiin ei suinkaan kumoudu ja Toran ydin on uhrikultti. Sanopa missä VT sanoo että Abrahamin kanssa tehty liitto on ehdollinen ja voikin kumoutua? En alennu komentoimaan tätä "mutta juutalaiset rikkoivat liiton. Muodot kyllä on säilyneet, mutta ei se sydämen asenne Jumalaa kohtaan, josta koko laissa on kysymys". Sinäkö näet vieraisiin sydämiin ja olet oikeutettu tuomitsemaan kollektiivisesti kokonaisen kansan josta et paljoa edes tiedä.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        jumala tulee toimeen ilman uhrien verta ja sisälmyksiä mutta VT:n jumala nyt kuitenkin yksityiskohtaisesti määräsi tällaisen uhrikultin ja lisäsi vielä määreen "tämä on ikuinen säädös". Tässä ei kysytty omia mielipiteitäni vaan avauksen tekijä pyysi mielipiteitä messiaasta VT:n kirjoitusten valossa, ja tämä on VT:n kanta. Suurin osa Toran määräyksistä käsittelee juuri uhreja, temppeliä ja siihen liittyvää epäpuhtautta/saastaisuuta jonka mukaisestin VT:n jumala jakoi kaiken. Et ota huomioon ollenkaan tätä.
        Messiaan tuloa odotettiin koska hänen oli luvattu tuovan rauhan, oman maan, pakolaiset kotiin jne ei syntien takia joille jo oli valmis käsittelysysteemi.Miksi siis messias ylipäänsä kärsisi uhrina- ei VT sano niin eikä moiselle ole tarvetta.
        Jeremiah sanoo "uudesta" liitosta puhuessaan että Torah tulee sydämiin ei suinkaan kumoudu ja Toran ydin on uhrikultti. Sanopa missä VT sanoo että Abrahamin kanssa tehty liitto on ehdollinen ja voikin kumoutua? En alennu komentoimaan tätä "mutta juutalaiset rikkoivat liiton. Muodot kyllä on säilyneet, mutta ei se sydämen asenne Jumalaa kohtaan, josta koko laissa on kysymys". Sinäkö näet vieraisiin sydämiin ja olet oikeutettu tuomitsemaan kollektiivisesti kokonaisen kansan josta et paljoa edes tiedä.

        Tuossa kirjoittamassani ei ole kysymys kansan kollektiivisesta tuomitsemisesta, vaan sen toteamisesta, mitä Vt kertoo tapahtumista. Kansa rikkoo liiton toistuvasti, eikä sen suhteen ole kenelläkään muullakaan ylpeilemistä, kun ei ole ketään itsestään vanhurskasta, ei ketään joka etsi Jumalaa, vaan kaikki ovat poikenneet pois.

        Uhreja ja temppeliä käsitellään paljon, mutta eihän temppeli tuo syntien anteeksiantamusta, vaan Jumala. Temppelistä sanotaan: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!”

        Kyllä voidaan kiinnittää katse uhrieläimiin ja tarkkailla niitä tai temppelirakennukseen, mutta kehotus kuuluu katseen kohottamisesta Jumalaan, ei aineellisiin asioihin. Katse kuitenkin oli kiinnitetty aineellisiin asioihin, vaikka kysymyksessä on sydämen asia ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.”

        Otan huomioon sen, että Vt puhuu uhrista ja temppelistä, mutta jatketaan tätä siten, että kerro sinä minulle, miksi Jumala salli temppelin hävityksen?


      • D.A kirjoitti:

        sukuluetteloissa koska suku ei jatkunut naisen kautta, ei ollut mitään syytä, poikkeuksellistakaan, laittaa naisia niihin.Ei liioin appea sanota isäksi.Jos siis joku on Davidin sukua hän voi olla sitä vain biologisen isänsä kautta.
        Talmud ei puhu Jeesuksen suvusta eipä juuri Jeesuksestakaan, ne lausunnot jotka ovat ja jotka ehkä liittyvät Jeesukseen ovat satoja vuosia tapahtumien jälkeen syntyneitä osana jo alkanutta väittelyä kristillisen kirkon kanssa eikä niillä ole todistusarvoa.
        Skeptikko pyysi todistuksia VT:stä mutta puhut jatkuvasti UT:stä joka totta kai on kirja Jeesuksesta. Missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä joka on Davidin jälkeläinen ja JHWH:n palvelija. Ajatus että JHWH voitelisi itse itsensä omaksi messiaaksen ja sitten tappaisi itsensä osana määräämäänsä uhrikulttia on täysin absurdi eikä sovi mihinkään juutalaisuuden tekstiin, ajatukseen tai oppiin. Siksihän kristinuskosta tuli pakanoiden uskonto ei siitä voinut tulla juutalaisten. Itsestään selvästä ei enempää

        Lienet oikeassa, että inhimillisellä logiikalla kirjaimellisesti tulkitsemalla VT:sta ei löydy aukottomia perusteita Jeesuksen nimeämiseksi Messiaaksi.

        Sama asetelma vallitsee myös Abr(ah)amin uskon synnyssä. Sitä voidaan yhtä vähän aukottomasti johtaa mesopotamian olemassaolleista uskonnoista kuin Jeesuksen messiasuskoa VT:sta.

        Samoin kuin Abr(ah)am, myös Jeesukseen uskovat vedettiin pois vanhojen oppirakennelmien vaikutuspiiristä. Kummassakin uskon syntyminen jää arvoitukseksi.

        Ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi jää analogia.    


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tuossa kirjoittamassani ei ole kysymys kansan kollektiivisesta tuomitsemisesta, vaan sen toteamisesta, mitä Vt kertoo tapahtumista. Kansa rikkoo liiton toistuvasti, eikä sen suhteen ole kenelläkään muullakaan ylpeilemistä, kun ei ole ketään itsestään vanhurskasta, ei ketään joka etsi Jumalaa, vaan kaikki ovat poikenneet pois.

        Uhreja ja temppeliä käsitellään paljon, mutta eihän temppeli tuo syntien anteeksiantamusta, vaan Jumala. Temppelistä sanotaan: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!”

        Kyllä voidaan kiinnittää katse uhrieläimiin ja tarkkailla niitä tai temppelirakennukseen, mutta kehotus kuuluu katseen kohottamisesta Jumalaan, ei aineellisiin asioihin. Katse kuitenkin oli kiinnitetty aineellisiin asioihin, vaikka kysymyksessä on sydämen asia ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.”

        Otan huomioon sen, että Vt puhuu uhrista ja temppelistä, mutta jatketaan tätä siten, että kerro sinä minulle, miksi Jumala salli temppelin hävityksen?

        oli yhtenäinen YHWH:ea palveleva kansa, mutta sehän on käytännössä mahdoton toteuttaa missään olosuhteissa tai missään uskonnossa. On loukkaus järkeäkin kohtaan syyttää ketään siitä että eivät ole voineet toteuttaa utopiaa.
        YHWH antoi synnit anteeksi, totta kai, ja vielä ilman mitään uhria, mutta se mitä et vieläkään ymmärrä on että valtaosa uhreista liittyi epäpuhtauden tilaan, josta vapautui uhrien avulla. Epäpuhtaus ei ollut synti,normaalit asiat johtivat siihen, kosketus kuolleeseen, vuodot, synnytys, monet asiat joista kukaan ei voinut välttyä. Tämä epäpuhtaus oli JHWH:n itsensä säätämää, hän Torassa kertoo mikä on saastaista mikä ei. Painotat kovasti henkistä puolta joka totta kai tulee esiin myös VT:ssä, mutta uhrikultti oli niin tärkeä että sen säännökset ovat suurin osa Toran määräyksistä ja rikkeistä saattoi seurata kuolemantuomio- onko se henkistä vai konkreettista?
        Muinainen israelilainen ei kirjoitustensa mukaan eläessään elänyt taivaita tavottelevassa "uskossa", vaan uhrikultissa ja sen säännöksissä. Hänen maailmankuvansa oli tyystin toisenlainen kuin se nykykristityn maailmankuva jota yrität hänelle tässä takautuvasti tyrkyttää.
        Jumala salli molempien temppelien hävityksen, mutta profeetat lupasivat että temppeli jälleenrakennetaan ja on olemassa messiaan aikana. Jollei ole, silloin profeetat ovat antaneet turhia lupauksia yrittäessään rohkaista kansaa vaikeina aikoina.
        Jos oli tarkoitus olla katselematta aineellista miksi JHWH teki kultista aineellisen ja lupasi aineellisia palkkiota jos sen piti. Yhtään hengellistä palkkiota en muista -jos VT jossain lupaa muuta kuin pitkää ikää, asumista omassa maassa, turvaa vihollisilta ja vastaavaa, kerro mitä ja missä.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        oli yhtenäinen YHWH:ea palveleva kansa, mutta sehän on käytännössä mahdoton toteuttaa missään olosuhteissa tai missään uskonnossa. On loukkaus järkeäkin kohtaan syyttää ketään siitä että eivät ole voineet toteuttaa utopiaa.
        YHWH antoi synnit anteeksi, totta kai, ja vielä ilman mitään uhria, mutta se mitä et vieläkään ymmärrä on että valtaosa uhreista liittyi epäpuhtauden tilaan, josta vapautui uhrien avulla. Epäpuhtaus ei ollut synti,normaalit asiat johtivat siihen, kosketus kuolleeseen, vuodot, synnytys, monet asiat joista kukaan ei voinut välttyä. Tämä epäpuhtaus oli JHWH:n itsensä säätämää, hän Torassa kertoo mikä on saastaista mikä ei. Painotat kovasti henkistä puolta joka totta kai tulee esiin myös VT:ssä, mutta uhrikultti oli niin tärkeä että sen säännökset ovat suurin osa Toran määräyksistä ja rikkeistä saattoi seurata kuolemantuomio- onko se henkistä vai konkreettista?
        Muinainen israelilainen ei kirjoitustensa mukaan eläessään elänyt taivaita tavottelevassa "uskossa", vaan uhrikultissa ja sen säännöksissä. Hänen maailmankuvansa oli tyystin toisenlainen kuin se nykykristityn maailmankuva jota yrität hänelle tässä takautuvasti tyrkyttää.
        Jumala salli molempien temppelien hävityksen, mutta profeetat lupasivat että temppeli jälleenrakennetaan ja on olemassa messiaan aikana. Jollei ole, silloin profeetat ovat antaneet turhia lupauksia yrittäessään rohkaista kansaa vaikeina aikoina.
        Jos oli tarkoitus olla katselematta aineellista miksi JHWH teki kultista aineellisen ja lupasi aineellisia palkkiota jos sen piti. Yhtään hengellistä palkkiota en muista -jos VT jossain lupaa muuta kuin pitkää ikää, asumista omassa maassa, turvaa vihollisilta ja vastaavaa, kerro mitä ja missä.

        Noista lupauksista tulee mieleeni ainakin tuo Psalmin 37 kohta 28-31:
        ” Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.”

        Samantyyppisiä lupauksia taitaa olla enemmänkin. En kuitenkaan kuvittele Vt:n ajan uskonnollisen elämän olleen ”elämää hengessä” samassa merkityksessä kuin kristillisyydessä tuolla käsitteellä tarkoitetaan. Vt:n aikana Jumalan Henki annettiin vain valituille profeetoille, jotka toimivat välimiehinä. Siis kaikkeen uskonnolliseen toimintaan liittyi vuorovaikutus Jumalan kanssa jonkin välityksellä, niin uhrien kuin profeettojenkin.

        Kristillisyydessähän tuo ajatus ihmisen ja Jumalan vuorovaikutuksesta käy uuden liiton tietä pitkin, sen uhrin kautta, joka purki erottavan esiripun ja oman ruumiinsa uhrin kautta teki yhdeksi sen mitä on taivaassa ja sen mitä on maan päällä. Hänet vastaanottavat saavat kokea lupauksen Hengen vuodatuksesta toteutuvan sillä hetkellä kun kääntyvät hänen puoleensa, jonka olivat lävistäneet. Hänen, jolla ei ole alkua eikä loppua, vaan hänen valtansa on iankaikkinen.

        Minulla ei ole tosiaankaan tarkoitusta tyrkyttää Jeesusta juutalaisille, heillähän on isät ja heidän on Mooses, kuunnelkoot heitä. Kyllä tätä asiaa voi käsitellä asiana, mutta samalla huomaan miten tuo juutalaisten keskuudessa syntynyt näkemys Jeesuksen messiaanisuudesta on kuitenkin niin hyvin perusteltu Ut:ssa, että on vaikea nähdä miksi se ei olisi hyväksyttävä. Tietenkään se ei ole aukoton, niin kuin ennustuksetkaan eivät ole sellaisia, että ne pakottaisivat hyväksymään ketään Messiaaksi. Nehän vain yksilöivät Messiasta ja ilmoittavat jotain hänen henkilökuvastaan, silti riittävästi, kuten ne ovat Jeesuksessa riittävästi toteutuneet, jos hyväksytään se mahdollisuus, että Messias saapuu kaksi kertaa.

        Tuo on tärkeä pointti koko kysymyksessä. Mitään ristiriitaa Vanhan testamentin ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei näyttäisi olevan, jos voidaan hyväksyä se, että Messias on ensin Herran kärsivä palvelija ja sitten ottaa sen vallan, joka hänelle kuuluu ja palaa kuninkuudessaan tehden lopullisen rauhan maan päälle.

        Siis ensin itsensä ihmisten syntien edestä uhraavana Poikana, jonka Jes53 ja jotkin muut kohdat kuvaavat. Tämäkin käsitys on mielestäni perusteltu jo pelkästään tuolla Sakarjan kirjan kohdalla: ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.”

        Siis: he katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. Ensin on tapahtunut lävistäminen ja vasta sitten tapahtuu armon ja rukouksen hengen saaminen. Nämä ovat niin selviä kuvauksia, että aivan päivänselvästi ajatus Jeesuksen messiaanisuudesta nousee näistä Vanhan testamentin kirjoituksista, se ei tule jostain ulkopuolelta.

        Rituaalisesta puhdistautumisesta huomautetaan myös Ut:n selityksissä, ei niitä ole jätetty huomiotta. Kun puhdistuksessa kaikkein pyhimpään on pääsy vain ylipapilla, joka vie mukanaan verta, jonka tarkoituksena on hänen ja kansan puhdistaminen, niin tästä kirjoitetaan:
        ” Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sen tähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.”

        Sinä et tahtonut näitä lainauksia, koska luulet minun nyt yrittävän käännyttää sinua niillä. Kuitenkin minä tahtoisin mielelläni kuulla perusteita sille, miksi Jeesuksen messiaanisuus ei ole hyväksyttävissä, vaikka ajatus nousee suoraan Vanhasta testamentista, aivan kuten nuo Ut:n lainaukset viittaavat suoraan Vt:n uhrisäädöksiin. Kirjoitan tästä vain siksi, ettei niitä perusteita ole vielä tullut keskustelussa esille. Messiaan ylimmäispapillista tehtävää ei voitane ohittaa, eikä myöhempi Mooseksen laki voi sitä muuttaa, koska on kirjoitettu: ” Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".”

        Kenenkään henkilökohtainen asenne ei mielestäni ole ratkaisevaa, koska ei tarvitse uskoa nähdäkseen sitä johdonmukaisuutta, jolla Ut:n selitykset juutalaisten selittäjien toimesta nousevat Vanhasta testamentista. Sen voi lukea ja nähdä suoran yhteyden.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Noista lupauksista tulee mieleeni ainakin tuo Psalmin 37 kohta 28-31:
        ” Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.”

        Samantyyppisiä lupauksia taitaa olla enemmänkin. En kuitenkaan kuvittele Vt:n ajan uskonnollisen elämän olleen ”elämää hengessä” samassa merkityksessä kuin kristillisyydessä tuolla käsitteellä tarkoitetaan. Vt:n aikana Jumalan Henki annettiin vain valituille profeetoille, jotka toimivat välimiehinä. Siis kaikkeen uskonnolliseen toimintaan liittyi vuorovaikutus Jumalan kanssa jonkin välityksellä, niin uhrien kuin profeettojenkin.

        Kristillisyydessähän tuo ajatus ihmisen ja Jumalan vuorovaikutuksesta käy uuden liiton tietä pitkin, sen uhrin kautta, joka purki erottavan esiripun ja oman ruumiinsa uhrin kautta teki yhdeksi sen mitä on taivaassa ja sen mitä on maan päällä. Hänet vastaanottavat saavat kokea lupauksen Hengen vuodatuksesta toteutuvan sillä hetkellä kun kääntyvät hänen puoleensa, jonka olivat lävistäneet. Hänen, jolla ei ole alkua eikä loppua, vaan hänen valtansa on iankaikkinen.

        Minulla ei ole tosiaankaan tarkoitusta tyrkyttää Jeesusta juutalaisille, heillähän on isät ja heidän on Mooses, kuunnelkoot heitä. Kyllä tätä asiaa voi käsitellä asiana, mutta samalla huomaan miten tuo juutalaisten keskuudessa syntynyt näkemys Jeesuksen messiaanisuudesta on kuitenkin niin hyvin perusteltu Ut:ssa, että on vaikea nähdä miksi se ei olisi hyväksyttävä. Tietenkään se ei ole aukoton, niin kuin ennustuksetkaan eivät ole sellaisia, että ne pakottaisivat hyväksymään ketään Messiaaksi. Nehän vain yksilöivät Messiasta ja ilmoittavat jotain hänen henkilökuvastaan, silti riittävästi, kuten ne ovat Jeesuksessa riittävästi toteutuneet, jos hyväksytään se mahdollisuus, että Messias saapuu kaksi kertaa.

        Tuo on tärkeä pointti koko kysymyksessä. Mitään ristiriitaa Vanhan testamentin ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei näyttäisi olevan, jos voidaan hyväksyä se, että Messias on ensin Herran kärsivä palvelija ja sitten ottaa sen vallan, joka hänelle kuuluu ja palaa kuninkuudessaan tehden lopullisen rauhan maan päälle.

        Siis ensin itsensä ihmisten syntien edestä uhraavana Poikana, jonka Jes53 ja jotkin muut kohdat kuvaavat. Tämäkin käsitys on mielestäni perusteltu jo pelkästään tuolla Sakarjan kirjan kohdalla: ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.”

        Siis: he katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet. Ensin on tapahtunut lävistäminen ja vasta sitten tapahtuu armon ja rukouksen hengen saaminen. Nämä ovat niin selviä kuvauksia, että aivan päivänselvästi ajatus Jeesuksen messiaanisuudesta nousee näistä Vanhan testamentin kirjoituksista, se ei tule jostain ulkopuolelta.

        Rituaalisesta puhdistautumisesta huomautetaan myös Ut:n selityksissä, ei niitä ole jätetty huomiotta. Kun puhdistuksessa kaikkein pyhimpään on pääsy vain ylipapilla, joka vie mukanaan verta, jonka tarkoituksena on hänen ja kansan puhdistaminen, niin tästä kirjoitetaan:
        ” Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sen tähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.”

        Sinä et tahtonut näitä lainauksia, koska luulet minun nyt yrittävän käännyttää sinua niillä. Kuitenkin minä tahtoisin mielelläni kuulla perusteita sille, miksi Jeesuksen messiaanisuus ei ole hyväksyttävissä, vaikka ajatus nousee suoraan Vanhasta testamentista, aivan kuten nuo Ut:n lainaukset viittaavat suoraan Vt:n uhrisäädöksiin. Kirjoitan tästä vain siksi, ettei niitä perusteita ole vielä tullut keskustelussa esille. Messiaan ylimmäispapillista tehtävää ei voitane ohittaa, eikä myöhempi Mooseksen laki voi sitä muuttaa, koska on kirjoitettu: ” Herra on vannonut eikä sitä kadu: "Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan".”

        Kenenkään henkilökohtainen asenne ei mielestäni ole ratkaisevaa, koska ei tarvitse uskoa nähdäkseen sitä johdonmukaisuutta, jolla Ut:n selitykset juutalaisten selittäjien toimesta nousevat Vanhasta testamentista. Sen voi lukea ja nähdä suoran yhteyden.

        perivät maan" sehän tarkoittaa hyvää elämää maanpäällä,palkkio oli konkretiaa.Sydämessä oli "JHWH:n Torah" satoine veri ja eläinteurastuskäskyineen joita aiemmin kritisoit. Vahvistat aiemmin sanomaani.

        Henki annettiin varsin monille, kokonaiset profeettakoululliset saattoivat sen saada.Mistä päättelet että tuon ajan keinot päästä yhteyteen JHWH:n kanssa mutta myös henkien kanssa( esim.Saul ja Samuel jonka noitavaimo nostatti esiin) annettiin vain valituille? Vaikuttaa siltä että ihmiset tiesivät keiden avulla yhteyden saa ja sen sai rutiininomaisesti.(2.Kun. 4:22-23)
        Uhri oli yhteydenottoa JHWH:een tietysti sekin, nehän olivat kaikki JHWH:lle mieleen jopa tuoksu-uhrit joista näin erityisesti sanotaan.
        "Kristillisyydessähän tuo ajatus ihmisen ja Jumalan vuorovaikutuksesta käy uuden liiton tietä pitkin..",en ole lainkaan erimieltä siitä etteikö UT:ssä ja kristinuskossa nämä kaikki asiat olisi toisin, mutta kun avaaja nimenomaan pyysi vastauksia VT:n perusteella. Kristinuskon messiaskäsitys phjautuu Jeesuksen elämään ja siihen mitä hänelle tapahtui, joille haetaan takautuvasti vahvistusta VT:stä. Miten vähän nuo tapahtumat korreloivat profetiaennustuksiin näkee siitäkin miten Paavalikin joka mainosti oppineisuuttaan, alkoi uskoa Jeesukseen vasta saatuaan jonkin näyn, sitä ennen hän kirjoitusten perusteella toimiessaan vainosi kristittyjä.
        " Mitään ristiriitaa Vanhan testamentin ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei näyttäisi olevan, jos voidaan hyväksyä se, että Messias on ensin Herran kärsivä palvelija ja sitten ottaa sen vallan, joka hänelle kuuluu ja palaa kuninkuudessaan tehden lopullisen rauhan maan päälle." tässä kiteytyy kristinuskon käsitys: kunhan hylätään juutalainen käsitys niin ristiriitaa ei ole. VT:n messias ei tule toista kertaa, ei hänen tarvitse. Itse asiassa kristinusko ja juutalaisuus eroavat kaikissa perusasoissa eikä ole mitenkään mahdollista lakaista maton alle sen uskonnon messiaskäsitystä, joka sen loi ja jonka kirjoituksiin se kokonaan perustuu. Kristityt voivat pitää Jeesusta sekä Jumalana että messiaana, mutta eivät VT:n perusteella.
        Mikään VT:n teksti ei puhu itseään uhraavasta "Pojasta" kenen Pojasta, missä, poikia siellä on mutta ei yhtään Poikaa. UT kertoo ritualisesta puhdistautumisesta ja Torasta mutta heittää ne pois ja antaa niille aivan uuden, VT:lle täysin tuntemattoman ja käsittämättömän selityksen.
        Yksi huomautus vielä: VT:ssä Melkisedek esiintyy vain kerran toinen perustuu ilmeisesti väärään tekstin tulkintaan eikä kumpikaan liity messiaaseen. Oikeastaan toinenkin huomautus: messias ei ole VT:ssä tai juutalaisuudessa pääasia, ei edes kovin tärkeä,YHWH ja hänen Toransa ovat. Tämänkin kristityt usein unohtavat koska kristinusko itse on Jeesus-uskonto.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        perivät maan" sehän tarkoittaa hyvää elämää maanpäällä,palkkio oli konkretiaa.Sydämessä oli "JHWH:n Torah" satoine veri ja eläinteurastuskäskyineen joita aiemmin kritisoit. Vahvistat aiemmin sanomaani.

        Henki annettiin varsin monille, kokonaiset profeettakoululliset saattoivat sen saada.Mistä päättelet että tuon ajan keinot päästä yhteyteen JHWH:n kanssa mutta myös henkien kanssa( esim.Saul ja Samuel jonka noitavaimo nostatti esiin) annettiin vain valituille? Vaikuttaa siltä että ihmiset tiesivät keiden avulla yhteyden saa ja sen sai rutiininomaisesti.(2.Kun. 4:22-23)
        Uhri oli yhteydenottoa JHWH:een tietysti sekin, nehän olivat kaikki JHWH:lle mieleen jopa tuoksu-uhrit joista näin erityisesti sanotaan.
        "Kristillisyydessähän tuo ajatus ihmisen ja Jumalan vuorovaikutuksesta käy uuden liiton tietä pitkin..",en ole lainkaan erimieltä siitä etteikö UT:ssä ja kristinuskossa nämä kaikki asiat olisi toisin, mutta kun avaaja nimenomaan pyysi vastauksia VT:n perusteella. Kristinuskon messiaskäsitys phjautuu Jeesuksen elämään ja siihen mitä hänelle tapahtui, joille haetaan takautuvasti vahvistusta VT:stä. Miten vähän nuo tapahtumat korreloivat profetiaennustuksiin näkee siitäkin miten Paavalikin joka mainosti oppineisuuttaan, alkoi uskoa Jeesukseen vasta saatuaan jonkin näyn, sitä ennen hän kirjoitusten perusteella toimiessaan vainosi kristittyjä.
        " Mitään ristiriitaa Vanhan testamentin ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei näyttäisi olevan, jos voidaan hyväksyä se, että Messias on ensin Herran kärsivä palvelija ja sitten ottaa sen vallan, joka hänelle kuuluu ja palaa kuninkuudessaan tehden lopullisen rauhan maan päälle." tässä kiteytyy kristinuskon käsitys: kunhan hylätään juutalainen käsitys niin ristiriitaa ei ole. VT:n messias ei tule toista kertaa, ei hänen tarvitse. Itse asiassa kristinusko ja juutalaisuus eroavat kaikissa perusasoissa eikä ole mitenkään mahdollista lakaista maton alle sen uskonnon messiaskäsitystä, joka sen loi ja jonka kirjoituksiin se kokonaan perustuu. Kristityt voivat pitää Jeesusta sekä Jumalana että messiaana, mutta eivät VT:n perusteella.
        Mikään VT:n teksti ei puhu itseään uhraavasta "Pojasta" kenen Pojasta, missä, poikia siellä on mutta ei yhtään Poikaa. UT kertoo ritualisesta puhdistautumisesta ja Torasta mutta heittää ne pois ja antaa niille aivan uuden, VT:lle täysin tuntemattoman ja käsittämättömän selityksen.
        Yksi huomautus vielä: VT:ssä Melkisedek esiintyy vain kerran toinen perustuu ilmeisesti väärään tekstin tulkintaan eikä kumpikaan liity messiaaseen. Oikeastaan toinenkin huomautus: messias ei ole VT:ssä tai juutalaisuudessa pääasia, ei edes kovin tärkeä,YHWH ja hänen Toransa ovat. Tämänkin kristityt usein unohtavat koska kristinusko itse on Jeesus-uskonto.

        Lähtökohtani ja pyrkimykseni ei ole kumota sanomaasi, vaan nähdä myös nuo lupauksen johdatuksesta, joissa oikeamielisten askeleita ohjataan. Tuo ohjaus ei kuitenkaan ole nilkoista kiinni pitämistä, vaan Jumalan vaikutusta ihmisen sisimmässä. Kuinka siis Herra, joka on Henki, vaikuttaisi ihmisten sydämissä muuten kuin Henkensä kautta, vaikka se tapahtuisi välillisestikin.

        Jumalan Hengen suora saaminen kuitenkin näytetään liitettävän usein Hänen voideltuihinsa. Tiettyihin henkilöihin, jotka ikään kuin edustavat Häntä maan päällä, vaikka ovat samalla inhimillisen vajavaisia ihmisiä. Sinä ensin kritikoit minua hengellistämisestä ja nyt hieman vaihdat mielipidettä. Voisi melkein luulla, että vastustat kirjoittamaani enemmän periaatteesta kuin varsinaisen asian takia?

        Jeesuksen ”elämänkerrat” kyllä kertovat Jeesuksesta Messiaana, mutta niitä ei kirjoitettu ennen, ennen kuin Jeesuksessa nähtiin messiasprofetioiden täyttyvän. Jeesuksesta tuskin olisi olemassa yhtään ”elämänkertaa” jos hänessä ei olisi nähty Vt:n ilmoittamaa Messiasta. Siis ei voi edes teoriassa olla niin, että messiaskäsitys perustuisi Jeesukseen, vaan messiaskäsitys nousee väistämättä Vt:n kirjoituksista, aivan kuten huomautat.

        Minä en löydä Raamatusta kohtaa, jossa väitetään Messiaan saapuvan vain yhden kerran, enkä halua sitoa ajattelua joihinkin ihmisten käsityksiin. Ajatus Messiaan kahdesta saapumisesta ei mielestäni voi siten kumota Vanhatestamentillista juutalaista uskoa. Sen sijaan löydän mainitsemani kohdan, joka antaa syyn nähdä kaksi eri saapumista.

        Niin irvokkaalta kuin se tuntuukin, siinä Jumala sanoo: ”Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet”.

        Tästä herää kysymys: kuka puhuu, kuka on lävistetty?

        Miten ihminen voi lävistää Jumalansa? Ja miten hän sen jälkeen, kun hänet on lävistetty, voi vuodattaa armon ja rukouksen nöyrän hengen? Miten hän vielä sen jälkeen tuo rauhan maailmaan Messiaan välityksellä?

        Nämä kohdat on niin itsestään selvästi nähty toteutuvan Jeesuksessa, että lapsikin ymmärtää.

        Mitään ristiriitaa Vt:n ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei todellakaan näytä olevan.

        ” Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”

        Paavalikin kääntyy vasta, kun hän kohtaa tuon tilanteen, jossa Jumala vuodattaa häneen armon ja rukouksen hengen. Vasta tuo tapahtuma saa hänen silmänsä avautumaan ja korvansa kuulemaan. Siihen asti hän vihansa vimmassa on lahdannut kristittyjä, luullen toimivansa YHWH:n kunniaksi (vaikka heitä ei vielä tuolloin kutsuttu kristityiksi ja kaikki he olivat juutalaisia, mielenkiintoisesti ensimmäiset pakanat näyttävät kääntyvän tuohon Messias uskoon Pietarin toimesta Paavalin vielä julistaessa vain synagogassa). Kun hän kohtaa Herran, häneltä otetaan peite pois kasvoilta ja hän peittämättömin kasvoi voi nähdä Jumalan kirkkauden ja suunnitelman täydellisen täyttymyksen Kristuksessa.

        Siitä olen samaa mieltä, että kristinuskon ja juutalaisuuden välillä on aivan periaatteellinen ero, joka koskee juuri tätä kysymystä Messiaasta. Erot korostuvat pakanakristillisyyden ja juutalaisuuden välillä, kun taas juutalaisuuden ja Messiaanisen juutalaisuuden välillä eroja onkin jo vaikeampi löytää.

        Vanha testamentti ei ole silti edes pakanakristityille merkityksetön kirja, kuten näkyy siitä, että uskovat kristityt pitävät oikeutenaan rukoilla siunausta Israelin kansalle ja rauhaa Jerusalemiin.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Lähtökohtani ja pyrkimykseni ei ole kumota sanomaasi, vaan nähdä myös nuo lupauksen johdatuksesta, joissa oikeamielisten askeleita ohjataan. Tuo ohjaus ei kuitenkaan ole nilkoista kiinni pitämistä, vaan Jumalan vaikutusta ihmisen sisimmässä. Kuinka siis Herra, joka on Henki, vaikuttaisi ihmisten sydämissä muuten kuin Henkensä kautta, vaikka se tapahtuisi välillisestikin.

        Jumalan Hengen suora saaminen kuitenkin näytetään liitettävän usein Hänen voideltuihinsa. Tiettyihin henkilöihin, jotka ikään kuin edustavat Häntä maan päällä, vaikka ovat samalla inhimillisen vajavaisia ihmisiä. Sinä ensin kritikoit minua hengellistämisestä ja nyt hieman vaihdat mielipidettä. Voisi melkein luulla, että vastustat kirjoittamaani enemmän periaatteesta kuin varsinaisen asian takia?

        Jeesuksen ”elämänkerrat” kyllä kertovat Jeesuksesta Messiaana, mutta niitä ei kirjoitettu ennen, ennen kuin Jeesuksessa nähtiin messiasprofetioiden täyttyvän. Jeesuksesta tuskin olisi olemassa yhtään ”elämänkertaa” jos hänessä ei olisi nähty Vt:n ilmoittamaa Messiasta. Siis ei voi edes teoriassa olla niin, että messiaskäsitys perustuisi Jeesukseen, vaan messiaskäsitys nousee väistämättä Vt:n kirjoituksista, aivan kuten huomautat.

        Minä en löydä Raamatusta kohtaa, jossa väitetään Messiaan saapuvan vain yhden kerran, enkä halua sitoa ajattelua joihinkin ihmisten käsityksiin. Ajatus Messiaan kahdesta saapumisesta ei mielestäni voi siten kumota Vanhatestamentillista juutalaista uskoa. Sen sijaan löydän mainitsemani kohdan, joka antaa syyn nähdä kaksi eri saapumista.

        Niin irvokkaalta kuin se tuntuukin, siinä Jumala sanoo: ”Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet”.

        Tästä herää kysymys: kuka puhuu, kuka on lävistetty?

        Miten ihminen voi lävistää Jumalansa? Ja miten hän sen jälkeen, kun hänet on lävistetty, voi vuodattaa armon ja rukouksen nöyrän hengen? Miten hän vielä sen jälkeen tuo rauhan maailmaan Messiaan välityksellä?

        Nämä kohdat on niin itsestään selvästi nähty toteutuvan Jeesuksessa, että lapsikin ymmärtää.

        Mitään ristiriitaa Vt:n ja Jeesuksen messiaanisuuden välillä ei todellakaan näytä olevan.

        ” Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”

        Paavalikin kääntyy vasta, kun hän kohtaa tuon tilanteen, jossa Jumala vuodattaa häneen armon ja rukouksen hengen. Vasta tuo tapahtuma saa hänen silmänsä avautumaan ja korvansa kuulemaan. Siihen asti hän vihansa vimmassa on lahdannut kristittyjä, luullen toimivansa YHWH:n kunniaksi (vaikka heitä ei vielä tuolloin kutsuttu kristityiksi ja kaikki he olivat juutalaisia, mielenkiintoisesti ensimmäiset pakanat näyttävät kääntyvän tuohon Messias uskoon Pietarin toimesta Paavalin vielä julistaessa vain synagogassa). Kun hän kohtaa Herran, häneltä otetaan peite pois kasvoilta ja hän peittämättömin kasvoi voi nähdä Jumalan kirkkauden ja suunnitelman täydellisen täyttymyksen Kristuksessa.

        Siitä olen samaa mieltä, että kristinuskon ja juutalaisuuden välillä on aivan periaatteellinen ero, joka koskee juuri tätä kysymystä Messiaasta. Erot korostuvat pakanakristillisyyden ja juutalaisuuden välillä, kun taas juutalaisuuden ja Messiaanisen juutalaisuuden välillä eroja onkin jo vaikeampi löytää.

        Vanha testamentti ei ole silti edes pakanakristityille merkityksetön kirja, kuten näkyy siitä, että uskovat kristityt pitävät oikeutenaan rukoilla siunausta Israelin kansalle ja rauhaa Jerusalemiin.

        UT:n ja myöhemmän kristinuskon käsityksiin messiaasta, aihe kuitenkin yhä on messias VT:n valossa joten jätän nuo osat kommetoimatta.

        "Minä en löydä Raamatusta kohtaa, jossa väitetään Messiaan saapuvan vain yhden kerran" monista tulemisista ei puhuta, tämäkin osoittaa että kristinusko loi aivan oman käsityksensä messiaasta. Kerran vielä: messias ei ole itse tärkeä, vaan työ jonka hän lähettäjänsä tahdosta tekee, messiasta ei hänen kuoltuaan siis säilötä johonkin mahdollista uutta tarvetta varten.
        Kaikki messiaasen liittyvät pääasiat(rauha, miekat auroiksi, maanpaon loppuminen, temppeli toiminnassa) olet sivuuttanut ja nyt kyselet kuka on Sakarjan lävistetty. Koska tällä Sakarjan kohdalla tarkoitat Jeesusta, niin muistutan että hänet surmasivat roomalaiset.
        Sitten esität melko outoja pohdintoja: ei ihminen voikaan lävistää jumalaa, turha moista pohtia. Mistä päättelet että tässä puhutaan surmatusta jumalasta, kertooko Sakarja mielestäsi että JHWH tapetaan? Missä hän niin sanoo? Mennään vähän Sakarjaa eteenpäin "Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty JHWH:lle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa." Maa on vapautettu, vihollinen tuhottu ja temppeli taas toiminnassa, kerro miksi nyt taas uhrataan?

        Juutalaisuuden ja kristinuskon ero ei koske vain messiasta, joka juutalaisuudessa ei ole pääasia, ei lähimainkaan, vaan kaikkea: Jumala on yksi, ihminen ei ole perisynnin orja vaan vapaa valitsemaan hyvän, ei ole ikuista kadotusta, maailmaa ei hallitse taivaasta tiputettu enkeli vaan JHWH josta on lähtöisin sekä hyvä että paha, koska hän on kaiken luoja. Eroja riittää, eivätkä ne suinkaan kulminoidu sellaiseen pikkuasiaan kuin kuka on messias. Messiasennustukset ovat muuten jotta messiaan teot tunnistettaisin joten ei tarvita mitään "peitteen poisnostamista" profeetat ovat sen asian jo hoitaneet.
        En ymmärtänyt tätä: "kun taas juutalaisuuden ja Messiaanisen juutalaisuuden välillä eroja onkin jo vaikeampi löytää". Juutalaisuus on messiaaninen uskonto, ei ole muunlaista juutalaisuutta, koska juuri siihen kuuluu ja sen synnyttämä on ajatus messiaasta. Jos tarkoitat erästä kristityiksi kääntyneiden juutalaisten ryhmää joka ei jostain syytä halua kutsua itseään kristityn nimellä, he eivät edusta juutalaisuutta.
        Uskontojen välisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen lisääminen on hyvä asia, toisuskoisten puolesta voi rukoilla ja rauhan aivan erityisesti. Uskontojen rajoja vain ei ole syytä hämärryttää.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        UT:n ja myöhemmän kristinuskon käsityksiin messiaasta, aihe kuitenkin yhä on messias VT:n valossa joten jätän nuo osat kommetoimatta.

        "Minä en löydä Raamatusta kohtaa, jossa väitetään Messiaan saapuvan vain yhden kerran" monista tulemisista ei puhuta, tämäkin osoittaa että kristinusko loi aivan oman käsityksensä messiaasta. Kerran vielä: messias ei ole itse tärkeä, vaan työ jonka hän lähettäjänsä tahdosta tekee, messiasta ei hänen kuoltuaan siis säilötä johonkin mahdollista uutta tarvetta varten.
        Kaikki messiaasen liittyvät pääasiat(rauha, miekat auroiksi, maanpaon loppuminen, temppeli toiminnassa) olet sivuuttanut ja nyt kyselet kuka on Sakarjan lävistetty. Koska tällä Sakarjan kohdalla tarkoitat Jeesusta, niin muistutan että hänet surmasivat roomalaiset.
        Sitten esität melko outoja pohdintoja: ei ihminen voikaan lävistää jumalaa, turha moista pohtia. Mistä päättelet että tässä puhutaan surmatusta jumalasta, kertooko Sakarja mielestäsi että JHWH tapetaan? Missä hän niin sanoo? Mennään vähän Sakarjaa eteenpäin "Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty JHWH:lle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa." Maa on vapautettu, vihollinen tuhottu ja temppeli taas toiminnassa, kerro miksi nyt taas uhrataan?

        Juutalaisuuden ja kristinuskon ero ei koske vain messiasta, joka juutalaisuudessa ei ole pääasia, ei lähimainkaan, vaan kaikkea: Jumala on yksi, ihminen ei ole perisynnin orja vaan vapaa valitsemaan hyvän, ei ole ikuista kadotusta, maailmaa ei hallitse taivaasta tiputettu enkeli vaan JHWH josta on lähtöisin sekä hyvä että paha, koska hän on kaiken luoja. Eroja riittää, eivätkä ne suinkaan kulminoidu sellaiseen pikkuasiaan kuin kuka on messias. Messiasennustukset ovat muuten jotta messiaan teot tunnistettaisin joten ei tarvita mitään "peitteen poisnostamista" profeetat ovat sen asian jo hoitaneet.
        En ymmärtänyt tätä: "kun taas juutalaisuuden ja Messiaanisen juutalaisuuden välillä eroja onkin jo vaikeampi löytää". Juutalaisuus on messiaaninen uskonto, ei ole muunlaista juutalaisuutta, koska juuri siihen kuuluu ja sen synnyttämä on ajatus messiaasta. Jos tarkoitat erästä kristityiksi kääntyneiden juutalaisten ryhmää joka ei jostain syytä halua kutsua itseään kristityn nimellä, he eivät edusta juutalaisuutta.
        Uskontojen välisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen lisääminen on hyvä asia, toisuskoisten puolesta voi rukoilla ja rauhan aivan erityisesti. Uskontojen rajoja vain ei ole syytä hämärryttää.

        Tietänet ihan hyvinkin, että Jeesuksen Messiaaksi tunnustavat juutalaiset pitävät itseään edelleen ensisijaisesti juutalaisina ja tuo näkemysero ainoastaan Vt:ssa pitäytyvään juutalaisuuteen erotetaan messiaanisen juutalaisuuden käsitteellä. Käsite voi olla hyvinkin epätarkka, mutta sillä he ilmaisevat sen, ettei kysymys juutalaisen miehen, Jeesuksen messiaanisuudesta ole heille vain teoreettinen asia, vaan henkilökohtainen vakaumus.

        Kysymys oli siis Jeesuksen messiaanisuudesta ja siitä miten se Vanhassa testamentissa ilmenee. Juutalainen Jeesus on juutalaisen kansan keskellä ja juutalaiset kirjoittavat siitä, miksi he näkevät tuossa miehessä Vt:n Messias ennustusten täyttymyksen. Yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta siitä on kysymys Uudessa testamentissa, ei siitä, että olisi kehittynyt jostain itsestään kristittyjen ryhmä, jotka juutalaisen kansan ulkopuolelta alkaisivat esittää väitteitä ja määrittelisivät messiaanisuuden Jeesuksen henkilökuvan perusteella. Tämä on itsestään selvä lähtökohta ja on aika erikoista, jos aiheeseen paneutuessa pitäisi jättää nuo kirjoitukset käsittelyn ulkopuolelle, kun ne kaikessa tätä koskevassa kerronnassaan viittaavat juuri Vt:n profetioihin.

        Jostain syystä haluat kuin jättää kokonaan juutalaisuuden ulkopuolelle käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta, kun sanot: ” kristinusko loi aivan oman käsityksensä messiaasta”. Kuitenkaan ei ollut vielä olemassa mitään kristinuskoa, oli ainoastaan juutalaisia, jotka näkivät Jeesuksen täyttävän Messiaan tuntomerkit. Tuon uskon edustajista alettiin myöhemmin puhua Antiokiassa kristittyinä Kristuksen, eli Messiaan mukaan, heitä siis kutsuttiin messiaanisiksi.

        Sakarjassa on kysymys siitä, että sama Hän joka puhuu itsestään lävistettynä, on sama Hän, joka tuo rauhan. Herra on oleva koko maanpiirin kuningas, mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Hän on hyvä paimen, johon Jumala itse samaistuu Hesekielin kirjassa. Hän on se, joka oli ihmisten lävistämä ja jota ihmiset nyt tuossa tilanteessa katsovat ja vaikeroivat, sillä: ” suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää? Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.”

        Uskontojen eroja ei ole syytä häivyttää, mutta ei liioin ole syytä peitellä sitä, että kristinuskoksi kutsuttu uskonto on saanut alkunsa juutalaisuuden keskuudessa siksi, että Jeesuksen nähtiin siellä täyttävän messiasprofetioita. Sen vaikutti ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen, jossa opetuslapset alkavat kysellä häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" johon saavat vastaukseksi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

        Nuo juutalaiset, jotka näkivät Jeesuksen täyttävän messiasprofetiat, kyselivät ylösnousseelta Jeesukselta heti, nytkö on tullut se rauhan aika, joka ei vielä ollut täyttynyt. Jeesuksen kuoleman jälkeen he epäilemättä kokivat erehtyneensä Messiaasta, koska pelkäsivät, mutta ylösnousemuksen jälkeen tilanne on toinen, he jäävät odottamaan Jeesuksen paluuta ja rauhan aikaa. Mielestäni tuo on sellainen, niin vahva kulminaatiopiste, että se jakaa käsitystä monista muistakin asioista ja niiden merkityksestä.

        Tämä keskustelu nyt menee kyllä vähän jankkaamiseksi, kun tämän kyseisen aiheen ympärillä on vaikea löytää kovin monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja asiaan. Tiedämmehän, ettemme joka tapauksessa pysty olemaan samaa mieltä näistä asioista. Ainoastaan hakemaan perusteluja sille miksi näemme asian, niin kuin näemme. Tämä kysymys on asetettu kompastuskiveksi ja sellaisena se pysyy.

        Vai olisiko sinulla esittää selitys tuon Sakarjan kohdan pohjalta esittämiini kysymyksiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten ihmiset voivat Herran päivänä kohottaa katseensa Häneen, jonka olivat lävistäneet ja miten Herra voi puhua itsestään lävistettynä? Kuka on se Herra, joka siinä puhuu? Onko se Jumalan Messias, johon Jumala samaistuu, jonka ihmiset olivat lävistäneet, mutta johon Herran päivänä kohottavat katseensa? Jos näin niin mietityttää sekin, kuinka Messiasta voidaan kutsua Herraksi, kuinka Jumala samaistuu häneen niin, että he ovat kuin yhtä? Mielestäni nämä ovat tärkeitä kysymyksiä aiheen kannalta ja sisältävät ehkä merkittävimmät erot juutalaisuuden ja kristinuskon välillä.


      • :pp.

        >>Kansan ylimmäinen pappi suoritti sovituksen kansan syntien vuoksi, jotta ihmiset voisivat puhdistua niistä Jumalan edessä. Tämä ei ole mikään sivuseikka juutalaisuudessa, koska heidän suurin juhlapäivänsä Jom Kippur on suuri sovituspäivä:

        ” Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.” (3.Moos.16:30)

        Siis ajatus sovituksesta ei ole Vanhalle testamentille vieras, vaan hyvin keskeinen osa sitä. Yhtä luonnollista on se, että sovituksen suorittaa välittäjä, välimies Jumalan ja ihmisten välille asetettu. Se on ylimmäispapillinen tehtävä ja siihen viitataan Ut:n puolellakin:


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tietänet ihan hyvinkin, että Jeesuksen Messiaaksi tunnustavat juutalaiset pitävät itseään edelleen ensisijaisesti juutalaisina ja tuo näkemysero ainoastaan Vt:ssa pitäytyvään juutalaisuuteen erotetaan messiaanisen juutalaisuuden käsitteellä. Käsite voi olla hyvinkin epätarkka, mutta sillä he ilmaisevat sen, ettei kysymys juutalaisen miehen, Jeesuksen messiaanisuudesta ole heille vain teoreettinen asia, vaan henkilökohtainen vakaumus.

        Kysymys oli siis Jeesuksen messiaanisuudesta ja siitä miten se Vanhassa testamentissa ilmenee. Juutalainen Jeesus on juutalaisen kansan keskellä ja juutalaiset kirjoittavat siitä, miksi he näkevät tuossa miehessä Vt:n Messias ennustusten täyttymyksen. Yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta siitä on kysymys Uudessa testamentissa, ei siitä, että olisi kehittynyt jostain itsestään kristittyjen ryhmä, jotka juutalaisen kansan ulkopuolelta alkaisivat esittää väitteitä ja määrittelisivät messiaanisuuden Jeesuksen henkilökuvan perusteella. Tämä on itsestään selvä lähtökohta ja on aika erikoista, jos aiheeseen paneutuessa pitäisi jättää nuo kirjoitukset käsittelyn ulkopuolelle, kun ne kaikessa tätä koskevassa kerronnassaan viittaavat juuri Vt:n profetioihin.

        Jostain syystä haluat kuin jättää kokonaan juutalaisuuden ulkopuolelle käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta, kun sanot: ” kristinusko loi aivan oman käsityksensä messiaasta”. Kuitenkaan ei ollut vielä olemassa mitään kristinuskoa, oli ainoastaan juutalaisia, jotka näkivät Jeesuksen täyttävän Messiaan tuntomerkit. Tuon uskon edustajista alettiin myöhemmin puhua Antiokiassa kristittyinä Kristuksen, eli Messiaan mukaan, heitä siis kutsuttiin messiaanisiksi.

        Sakarjassa on kysymys siitä, että sama Hän joka puhuu itsestään lävistettynä, on sama Hän, joka tuo rauhan. Herra on oleva koko maanpiirin kuningas, mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Hän on hyvä paimen, johon Jumala itse samaistuu Hesekielin kirjassa. Hän on se, joka oli ihmisten lävistämä ja jota ihmiset nyt tuossa tilanteessa katsovat ja vaikeroivat, sillä: ” suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää? Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.”

        Uskontojen eroja ei ole syytä häivyttää, mutta ei liioin ole syytä peitellä sitä, että kristinuskoksi kutsuttu uskonto on saanut alkunsa juutalaisuuden keskuudessa siksi, että Jeesuksen nähtiin siellä täyttävän messiasprofetioita. Sen vaikutti ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen, jossa opetuslapset alkavat kysellä häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" johon saavat vastaukseksi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

        Nuo juutalaiset, jotka näkivät Jeesuksen täyttävän messiasprofetiat, kyselivät ylösnousseelta Jeesukselta heti, nytkö on tullut se rauhan aika, joka ei vielä ollut täyttynyt. Jeesuksen kuoleman jälkeen he epäilemättä kokivat erehtyneensä Messiaasta, koska pelkäsivät, mutta ylösnousemuksen jälkeen tilanne on toinen, he jäävät odottamaan Jeesuksen paluuta ja rauhan aikaa. Mielestäni tuo on sellainen, niin vahva kulminaatiopiste, että se jakaa käsitystä monista muistakin asioista ja niiden merkityksestä.

        Tämä keskustelu nyt menee kyllä vähän jankkaamiseksi, kun tämän kyseisen aiheen ympärillä on vaikea löytää kovin monipuolisesti erilaisia lähestymistapoja asiaan. Tiedämmehän, ettemme joka tapauksessa pysty olemaan samaa mieltä näistä asioista. Ainoastaan hakemaan perusteluja sille miksi näemme asian, niin kuin näemme. Tämä kysymys on asetettu kompastuskiveksi ja sellaisena se pysyy.

        Vai olisiko sinulla esittää selitys tuon Sakarjan kohdan pohjalta esittämiini kysymyksiin. Tarkoitan lähinnä sitä, miten ihmiset voivat Herran päivänä kohottaa katseensa Häneen, jonka olivat lävistäneet ja miten Herra voi puhua itsestään lävistettynä? Kuka on se Herra, joka siinä puhuu? Onko se Jumalan Messias, johon Jumala samaistuu, jonka ihmiset olivat lävistäneet, mutta johon Herran päivänä kohottavat katseensa? Jos näin niin mietityttää sekin, kuinka Messiasta voidaan kutsua Herraksi, kuinka Jumala samaistuu häneen niin, että he ovat kuin yhtä? Mielestäni nämä ovat tärkeitä kysymyksiä aiheen kannalta ja sisältävät ehkä merkittävimmät erot juutalaisuuden ja kristinuskon välillä.

        kristityiksi kääntyvät juutalaiset nimittävät itseään kääntymisen jälkeen kristityiksi eikä ole mitään muuta juutalaisuutta kuin VT:hen pitäytyvä. UT ei ole juutalaisuuden pyhä kirja yhtä vähän kuin vaikka Koraani.
        Jeesus ei täyttänyt mitään niistä ennustuksista joita profeetat olivat ilmoittaneet, päinvastoin, mitä suurimmat katastrofit kohtasivat juutalaista kansaa: maanpako, temppelin hävitys ja varsin pian kirkoksi järjestäytyneet Jeesukseen uskovat alkoivat vainota juutalaisia messiaansa nimissä. Jos joku tästä huolimatta uskoo että juutalainen messias on tullut ihmettelen mistä hän puhuu. Ongelmasta ei selviä turvautumalla väitteeseen että messias tuleekin kahdesti ja vasta toisella kerralla tekee mitä profeetat kertoivat.
        Jeesuksen messiaanisuus ei ilmene VT:stä- eikä kenenkään muunkaan- sieltä ilmenee vain että tulee voideltu ja se mitä hän tekee ja nimi selviää kun työ on tehty eikä henkilö ole tärkeä van se mitä hän tekee. Juutalainen EI siis usko messiaaseen vaan messiaan tuloon. Jos aletaan palvoa jotain kuollutta, koska uskotaan hänen olleen messias, ei enää olla VT:n ja juutalaisuuden maaperällä. Messias kuolee aikanaan, kuten jokainen ihminen, ja pääsee historiankirjoihin, mutta ei hänestä tule palvonnan tai uskon kohdetta, sellainen juutalaisuudessa on JHWH yksin.
        Vastaisitko kysymyksiinikin: missä Sakariaassa ilmenee että JHWH lävistetään ja miksi temppeli on taas toiminnassa kunhan Israelin viholliset on ensin lyöty? Jos taas kuten väität israelilainen profeetta muinoin olisi ennustanut että JHWH jossain yhteydessä tapetaan ihmisten toimesta arveletko että se olisi ollut ennustus joka ei olisi herättänyt sen kummempaa huomiota?

        Jeesus oli juutalainen samoin hänen ensimmäiset seuraajansa, mutta Jeesuksesta tehtiin hänen kuolemansa jälkeen kristinuskon jumala ja lahkosta tuli uusi uskonto.
        Ylösnousemus ja muu mitä esität, on jo kristinuskoa eikä sillä enää ole mitään tekemistä VT:n, juutalaisuuden tai juutalaisen messiaan kanssa. Juutalaisuuden syntyessä oli uskontoja joiden jumala kuoli ja nousi ylös, mutta juutalaisuus poikkesi näistä täysin ja poikkeaa yhä.
        Messiasta ei missään kutsuta JHWH:ksi, vaikka tuo nimi käännetään sanalla Herra, heprean herra-sana on "adon" jota VT käyttää ihmisistä, kenestä hyvästä korkea-arvoisesta miehestä. Tämä Herra-sanojen ero ei vain käännöksissä näy. JHWH ei VT:ssä samaistu messiaaseen.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        kristityiksi kääntyvät juutalaiset nimittävät itseään kääntymisen jälkeen kristityiksi eikä ole mitään muuta juutalaisuutta kuin VT:hen pitäytyvä. UT ei ole juutalaisuuden pyhä kirja yhtä vähän kuin vaikka Koraani.
        Jeesus ei täyttänyt mitään niistä ennustuksista joita profeetat olivat ilmoittaneet, päinvastoin, mitä suurimmat katastrofit kohtasivat juutalaista kansaa: maanpako, temppelin hävitys ja varsin pian kirkoksi järjestäytyneet Jeesukseen uskovat alkoivat vainota juutalaisia messiaansa nimissä. Jos joku tästä huolimatta uskoo että juutalainen messias on tullut ihmettelen mistä hän puhuu. Ongelmasta ei selviä turvautumalla väitteeseen että messias tuleekin kahdesti ja vasta toisella kerralla tekee mitä profeetat kertoivat.
        Jeesuksen messiaanisuus ei ilmene VT:stä- eikä kenenkään muunkaan- sieltä ilmenee vain että tulee voideltu ja se mitä hän tekee ja nimi selviää kun työ on tehty eikä henkilö ole tärkeä van se mitä hän tekee. Juutalainen EI siis usko messiaaseen vaan messiaan tuloon. Jos aletaan palvoa jotain kuollutta, koska uskotaan hänen olleen messias, ei enää olla VT:n ja juutalaisuuden maaperällä. Messias kuolee aikanaan, kuten jokainen ihminen, ja pääsee historiankirjoihin, mutta ei hänestä tule palvonnan tai uskon kohdetta, sellainen juutalaisuudessa on JHWH yksin.
        Vastaisitko kysymyksiinikin: missä Sakariaassa ilmenee että JHWH lävistetään ja miksi temppeli on taas toiminnassa kunhan Israelin viholliset on ensin lyöty? Jos taas kuten väität israelilainen profeetta muinoin olisi ennustanut että JHWH jossain yhteydessä tapetaan ihmisten toimesta arveletko että se olisi ollut ennustus joka ei olisi herättänyt sen kummempaa huomiota?

        Jeesus oli juutalainen samoin hänen ensimmäiset seuraajansa, mutta Jeesuksesta tehtiin hänen kuolemansa jälkeen kristinuskon jumala ja lahkosta tuli uusi uskonto.
        Ylösnousemus ja muu mitä esität, on jo kristinuskoa eikä sillä enää ole mitään tekemistä VT:n, juutalaisuuden tai juutalaisen messiaan kanssa. Juutalaisuuden syntyessä oli uskontoja joiden jumala kuoli ja nousi ylös, mutta juutalaisuus poikkesi näistä täysin ja poikkeaa yhä.
        Messiasta ei missään kutsuta JHWH:ksi, vaikka tuo nimi käännetään sanalla Herra, heprean herra-sana on "adon" jota VT käyttää ihmisistä, kenestä hyvästä korkea-arvoisesta miehestä. Tämä Herra-sanojen ero ei vain käännöksissä näy. JHWH ei VT:ssä samaistu messiaaseen.

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”


      • asiasta kiinnostunut
        Crypticall kirjoitti:

        Vanha testamentti taitaa luvata sen, että Israelin kansa kääntyy vielä Jumalan puoleen täydellisesti ja kristillinen tulkinta on, että siinä viitataan Jeesukseen. Kuitenkin tuo juutalaisten kääntyminen on ilmeisesti seurausta siitä ahdingosta, johon he joutuvat kaikkien kansojen kääntyessä Israelia vastaan.

        Tuota kristillistä tulkintaa pohdittaessa on hyvä muistaa, että ensimmäiset kristityt, jotka näitä tulkintoja tekivät, olivat juutalaisia, Paavalikin. Tältä pohjalta on huomattava, että melkoinen joukko juutalaisia sittenkin piti Jeesusta Messiaana. Muuten kristinuskoa ei olisi olemassakaan.

        Nuo rauhan ajat ja muut eskatologiset näkymät kuuluvat kristillisen käsityksen mukaan siihen aikaan, kun Messias palaa takaisin (vai tapahtuuko sitä ennen jonkinlainen yleinen Hengen vuodatus?). Sitä ennen jo voidaan nähdä juutalaisten hyväksymä Messias, koska Raamatun mukaan laittomuuden on päästävä ensin valtaan. Kristityt pitävät taas tätä juutalaisten mahdollisesti hyväksymää Messiasta antikristuksena, joka nousee valtaan ennen oikean Messiaan, Jeesuksen paluuta.

        Jeesus kyllä puhui sisäisestä rauhan valtakunnasta, mutta samalla muistutti omiaan, että maailmassa teillä on ahdistus. Se ei siis oikein sovi siihen lopulliseen rauhan valtakuntaan, jota kristityt odottavat Jeesuksen paluun yhteydessä toteutuvaksi.

        Nuo eskatologiset näkymät ovat kyllä mielenkiintoisia, varsinkin kun osa niistä on jo toteutunut, kuten totesit. On vain vaikea laittaa eri ennustuksia aikajärjestykseen ja löytää kokonaiskuvaa, jonkinlaista lopunajan aikataulua Raamatun ennustuksista. Jos olet miettinyt noita enemmänkin, niin oletko tullut johonkin tulokseen sen suhteen, mihin kohtaan sijoittuu antikristus, kristittyjen tempaus, ahdistuksen aika, rauhan valtakunta, ym. Niistä taitaa olla monenlaisia mielipiteitä?

        ja tästä saa varmaan jokainen hyvää opetusta.
        Jesajan kirjassa 11:1 sanotaan:
        Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristaan.
        Jes. 53:2
        Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta.
        Mistä tässä oikein on kyse, mitä tämä Iisain kanto kuvaa, ja vesa joka versoo hänen juuristaan?
        Nämä kohdat nousivat minulle eilen erityisesti pintaan.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        kesken "Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainoaa, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." Puhutaan useammasta henkilöstä, ketä surraan? Mitkä ovat Israelin maasta puhdistettavat epäjumalien nimet "Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta" -kukaan juutalainen ei enää palvele tai rukoile epäjumalia. Mitä jatko tarkoittaa: "JHWH on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on JHWH oleva yksi ja hänen nimensä yksi." Kuka on asettanut kyseenalaiseksi JHWH:n nimen tai JHWH:n ykseyden? Tästä ei juutalaisia voi syyttää.Entä uusittu uhrikultti johon Sakarja päättää ennustuksensa :"Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty JHWH:lle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä." Temppeli uhreineen toimii messiaan tultua, sitä nimenomaan ei hävitetä, vaan se on ja pysyy toiminnassa, näin profeetat sanovat. Jeesuksella varmaan on ollut mielessä tuo Sakarjan jae kun hän yritti karkottaa kaupustelijat, mutta hän ei tiennyt että se on täysin turhaa koska miehittäjä kohta hävittäisi koko temppelin. Messiaaksi ei kukaan voi itse julistautua ja kuten olen yrittänyt sanoa, häntä EI palvota.


      • JahJah_Blow_JoB
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        ja tästä saa varmaan jokainen hyvää opetusta.
        Jesajan kirjassa 11:1 sanotaan:
        Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristaan.
        Jes. 53:2
        Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta.
        Mistä tässä oikein on kyse, mitä tämä Iisain kanto kuvaa, ja vesa joka versoo hänen juuristaan?
        Nämä kohdat nousivat minulle eilen erityisesti pintaan.

        Ei ole hyvä lukea muutama jae ja tehdä johtopäätös siitä ja sovittaa se sitten johonkin kuultuun vanhaan fraasiin ja uskoa sitä vaan lukea koko konteksi ja yrittää ymmärtää asia kerrotulla tavalla.

        Esim Jes 11 luvussa käsitellään Iisain "kannosta" tulevaa jälkeläistä.
        Luku 11 on jatkoa luvulle 10 missä assyrian joukot ovat vallanneet juudan ja mistä juudan sukukunnalle annetaan toivoa myöhemmälle ajankohdalle tästä "vesasta".

        Eli kaiken hävityksen jälkeen Iisain suvusta olisi jäljellä joitakin ihmisiä, jotka verrataan kantoon. Kantohan jää jäljelle puusta joka kaadetaan, ja se puu on kaadettu, se on Daavidin suku ja Juudaa. Merkille pantavaa tässä on se, ettei Daavidia mainita, vaan hänen isä, Iisak. Sen mukaan kyseessä ei ole Daavidin jälkeläinen, vaan kuka tahansa niistä, jotka polveutuvat Iisaista. Kun puhutaan Daavidin valtaistuimesta, voidaanko silloin puhua Daavidista? Joidenkin mielestä kyllä, mutta mielestäni ei välttämättä. Se että profetiassa puhutaan Iisain kannosta ei tarkoita Daavidia, vaan ketä tahansa Iisain lapsista. Jos näin on, silloin kaikki ne, jotka ovat tehneet Daavidin Jeesuksen esi-isäksi ja että Jeesukselle tulee siten Daavidin valtaistuin, saavat häpeän itseensä.
        Luku 11 pidetään profetiana Jeesuksesta, joka toimi ja vaikutti aikoinaan, itse pidän tätä profetiana tulevasta, joka ei ole vielä tapahtunut. Jakeet 2–5 kuvaa hänen persoonaa ja jakeet 6–9 niistä olosuhteista jotka silloin vallitsevat, hänen tulemuksensa jälkeen. Ihmisille on niin tyypillistä lukea asiat niin kuin se sopii heidän omaan korvasyyhyn, eli siihen mikä heitä miellyttää ja se ei aina ole totuus. Poikkeuksetta kyseisten jakeiden luettelemat eläimet pidetään todellisina eläiminä, kuten ne nähdään luonnossa. ... ja jalopeura syö rehua kuin raavas... ei todellakaan tarkoita sitä, että lihan syöjästä tuli märehtijä. Jalopeura edustaa suurta voimaa, joka tuhoaa heikompia, raavaita, jotka ovat heikkoja ja nöyriä, kuten vertaus sudesta ja lampaasta. Niin, kyseessä on vertauksia eri voimista ja niiden keskinäisestä vaikutuksesta. Kun elämä on niin kuin edellä mainituissa jakeissa kerrotaan, se on luonnollinen osa rauhalle, joka tulee vallitsemaan. Silloin ei omien uskonnollisten ja muiden ideologisten syiden seurauksena vainota ja tuhota toisia. Esimerkiksi, Islamilaiset ääri fundamentalistit eivät silloin tapa omiaan eikä muita.
        10–12 kuvaa uutta aikaa, sitä jolloin meillä on yksi Herran edustaja johtamassa yhteisöjämme. Jae 13 on itsenäinen toteamus Juudaan ja Efraimin välisestä suhteesta ja mitä se tulee olemaan, vertaa jakeet 6–9. He tulevat yhdistymään ja sen seurauksena syntyy uudelleen yhtenäinen kansa, Israel, joka Herran valitseman johtajan alaisuudessa toteuttavat sen mitä jakeissa 14–15 kerrotaan. Luku 12 on kiitos sille kaikelle mitä tulee tapahtumaan

        Ja mitä tulee Jesajan lukuun 53 , on se suoraa jatkoa luvulle 52. Näissä molemmissa luvuissa käsitellään Tytär Siionia, mikä käy ilmi heti luvun 52 alussa. Eli tässä Tytär Siion on vertauskuva Jerusalemista=israelilaisista=juutalaisista.
        Eli koko konteksi käsittelee israelilaisten maastapaon ja vainot, mitä heitä kohtasi ,kun assyria oli valloittanut Juudan.

        Ironista tässä on myös että tätä ennustusta voisi verrata juutalaisten vainoon 1300 luvulla, milloin ristiretkeläiset kiduttivat ja tappoivat juutalaisia "Jeesuksen nimessä"


      • asiasta kiinnostunut
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        ja tästä saa varmaan jokainen hyvää opetusta.
        Jesajan kirjassa 11:1 sanotaan:
        Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristaan.
        Jes. 53:2
        Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta.
        Mistä tässä oikein on kyse, mitä tämä Iisain kanto kuvaa, ja vesa joka versoo hänen juuristaan?
        Nämä kohdat nousivat minulle eilen erityisesti pintaan.

        Kun puhutaan Daavidin siemenestä, sain juuri tällaisen kohdan 1 Sam. 7:12
        Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.
        Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuiseksi ajoiksi.
        Minä olen oleva hänen isänsä ja hän on minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.
        Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät minun edessäni iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.
        Koska Jumala on Daavidin ja hänen jälkeläistensä isä, silloin ei ole mitään ristiriitaa myöskään
        Jeesuksen sukuluettelossa.


      • JahJah_Blow_JoB
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Kun puhutaan Daavidin siemenestä, sain juuri tällaisen kohdan 1 Sam. 7:12
        Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.
        Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuiseksi ajoiksi.
        Minä olen oleva hänen isänsä ja hän on minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.
        Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät minun edessäni iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.
        Koska Jumala on Daavidin ja hänen jälkeläistensä isä, silloin ei ole mitään ristiriitaa myöskään
        Jeesuksen sukuluettelossa.

        Heh...no tämä riippu sitten kokonaan luetun ymmärtämisestä. Tarkoitetaanko tällä "isällä" perinöllistä osaa vai nimellistä?
        No ehkä parhaimman kuvan saa siitä kun Jumala nimittää kaikkia luomiansa ihmisiä lapsikseen, pojikseen ja tyttärikseen. Ja varmastikkaan tämä ei tarkoita perinnöllistä osaa vaan nimikettä.

        5.moos 14:1 "Te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia. Älkää viileskelkö ihoanne älkääkä ajako paljaaksi päätänne otsapuolelta vainajan tähden,


        Eli tällöinhän voimme myös päätellä että oikeastaan kaikki Daavidin perilliset ovat messiaita.

        1..Aikakirja:
        14:3 Jerusalemissa Daavid vielä otti vaimoja, ja Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä."

        Jos Jeesus olisi ollut Daavidin jälkeläinen,mikä etulyöntiasema Jeesuksella olisi ollut uskotella olevansa "valittu" Messias? Ainoa sellainen?


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Heh...no tämä riippu sitten kokonaan luetun ymmärtämisestä. Tarkoitetaanko tällä "isällä" perinöllistä osaa vai nimellistä?
        No ehkä parhaimman kuvan saa siitä kun Jumala nimittää kaikkia luomiansa ihmisiä lapsikseen, pojikseen ja tyttärikseen. Ja varmastikkaan tämä ei tarkoita perinnöllistä osaa vaan nimikettä.

        5.moos 14:1 "Te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia. Älkää viileskelkö ihoanne älkääkä ajako paljaaksi päätänne otsapuolelta vainajan tähden,


        Eli tällöinhän voimme myös päätellä että oikeastaan kaikki Daavidin perilliset ovat messiaita.

        1..Aikakirja:
        14:3 Jerusalemissa Daavid vielä otti vaimoja, ja Daavidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä."

        Jos Jeesus olisi ollut Daavidin jälkeläinen,mikä etulyöntiasema Jeesuksella olisi ollut uskotella olevansa "valittu" Messias? Ainoa sellainen?

        Raamattu ei kuitenkaan kerro Marian olleen Daavidin sukua, Joosef oli, mutta hän taasen ei Mariaa raskaaksi saattanut.
        Ja suku meni aina miehen kautta tuohon aikaan.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Raamattu ei kuitenkaan kerro Marian olleen Daavidin sukua, Joosef oli, mutta hän taasen ei Mariaa raskaaksi saattanut.
        Ja suku meni aina miehen kautta tuohon aikaan.

        "Niin Saul kysyi häneltä; “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi; “Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika”." (1.sam 17:58)

        1.sam 17:12 “Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudaan Beetlehemistä, jonka nimi on Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies

        Daavid ei käsitykseni mukaan kuulunut Juudaan sukukuntaan, eikä häntä ja hänen sukua voida myöskään liittää Juudaan sukukuntaan sen takia, että he asuivat Juudaan Beetlehemissä. Daavid kuului Efratan, eli efraimin sukukuntaan ja sitä kautta hän oli Joosefin jälkeläinen, kuten profeetta Samuel joka myös oli efratalainen. Kun Israelin maa jaettiin eri sukukunnille, jäivät Leeviläiset ilman perintöosaa, sillä heillä oli Herran perintöosa, pyhäkkö ja pappeus. Herra teki niin, että hän jakoi Joosefin osan kahteen, antaen toisen Joosefin pojalle, jonka nimi oli Manasse ja toinen oli Efraim. Efratalaiset asuivat efraimin vuoristossa. Ne jotka katsovat Daavidin olevan Juudaan sukukuntaa, he ovat väärässä, sillä hän ei ole siitä sukukunnasta. Todistaakseen asian olevan toisin, eli sen että Daavid kuului Juudaan sukukuntaan, he kirjoittivat sen tueksi kirjan joka sai nimekseen Ruut. Jeesus sanotaan polveutuvan isänsä kautta Daavidiin ja siitä Aabrahamiin ja siitä Nooaan ja siitä Aatamiin. Joosef, Jeesuksen isä pidetään juutalaisena, Juudaan sukukuntaan kuuluvana. Siis, se että hän on Juudaan Beetlehemistä, ei tee häntä Juudaan sukukuntaan kuuluvaksi. Niin kuin Daavid oli Betlehemistä, niin Jeesuskin laitettiin sieltä tulevaksi.
        Englanninkielinen ilmaisu Efraimista on Ephraim, ja sana “efratilainen” on Ephratite. Ensimmäisen kerran kyseinen sana esiintyy Ruut 1:2 ja sitten 1 Sam 1:1 Raamataim–Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen. Tuon jälkeen sana ilmaantuu Daavidin kohdalla ja sitten viimeisen kerran 1 Kuningasten Kirja 11:26. Juutalaiset, kuten kristityt pitävät Daavidia Juudaan heimoon kuuluvana, perustaen väittämän Ruutin kirjaan Booasiin ja sen kautta Peresiin ja Juudaan. Kun käytetään sisällöltään miltei mitään saamatonta Ruutin kirjaa sukuluettelon todisteena, silloin ollaan heikoilla jäillä. Efraimin vuoristossa asuivat vain efraimilaiset ja leeviläisiä, se oli, sanoisinko nyrkkisääntö, mutta kuten sääntöjen laita on, poikkeus vahvistaa säännön.
        Ruut oli Mooabilainen, siten kauhistus Israelille ja sen Jumalalle. Tuskin on sellaista tilannetta, että Mooabilainen päässeen tavalla tai toisella millään tavalla Israelin seurakuntaan ja huoneeseen. Mutta, sillä ei sinänsä ole merkitystä Daavidin sukua ajateltaessa. Tarina kertoo, että nälänhädän seurauksena Juudaan Betlehemistä lähti muuan mies, Elimelek ja hänen vaimonsa sekä kaksi poikaa Mooabin maahan. He olivat “Ephrathites”, eli efratialaisia. Miehen vaimon nimi oli Noomi, ja heidän lapset ottivat itselleen Mooabilaiset vaimot, rikkoen siten Herran antamia käskyjä. Sitten kävi niin, että Elimelek ja hänen poikansa kuolivat. Lopulta Noomi palaa takaisin Juudaan Betlehemiin yhden miniänsä, Ruutin kanssa, joka siis oli Mooabilainen. Siellä hän meni miehensä Elimelekin sukulaisen, Booan luo. Eräiden tapahtumien kautta tullaan tilanteeseen, jossa otetaan käyttöön lain mukainen sukulunastus, kyseessä on Elimelekin jättämä peltoalue, joka olisi siellä, ja sen oli Noomi myynyt. Se oli nyt lunastettavissa sukuun ja se lunastettiin. Mutta hän kenellä oli oikeus sukulunastukseen ei lunastanutkaan, vaan myi sen Booakselle. Hän osti sen ja samalla myös Mooabilaisen Ruutin. Kauppa hyväksyttiin ja siunattiin, mm. sanoilla “...Tee väkeviä tekoja Efratassa ja saata nimesi kuuluisaksi Betlehemissä.” Jae 12 sanoo: Ja tulkoon niistä jälkeläisiä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle. Tässä viitataan 1 Mooses 38 lukuun, jossa kerrotaan, Juudan jätettyä perheensä, miten hän oli yhtynyt miniäänsä, joka oli leski. Hän synnytti kaksoset, josta toinen sai nimekseen Peres. Sukulunastus pykälän mukaan katsottuna, kyseessä olisi Juudaan sukukuntaan kuuluva perhe, mutta kyseinen lunastaja myi sen ”efratalaiselle” Booakselle. Se, onko Booa Juudaan heimoon kuuluva ei suoralta käsin selviä. Viittaus Perekseen, Juudaan, yhden Jaakobin pojista esikoiseen on hämmentävä, aivan yhtä lailla kuten kyseisen kirjoituksen liittäminen Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, kuten olen siitä aikoinaan kirjoittanut. Onko nyt niin, kun Daavidin sukulaisuutta Juudaan sukukuntaan varmennettiin (tehtiin), kirjoitettiin niin Ruutin kirja kuin tuo outo irrallinen Juudaan lisäys Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Näin ollen tämän kirjoituksen laatineet ovat myös olleet osallisina tuon Ensimmäisen Mooseksen kirjan, kuten Ruutin kirjan kirjoittamisessa.
        Mitä “efratilainen” loppujen lopuksi tarkoittaa, se ei selviä mistään, ei heprealaisista kirjoituksista, kuten ei mistään muustakaan lähteestä, on vain oletuksia. Beetlehemiä on kutsuttu aikaisemmin nimellä “Ephrat”, siten siihen tuntuu olevan mielenkiintoinen sidos, eli efratilainen olisi johdettu siitä, tähän oletukseen ovat jotkut tutkijat kääntyneet. Kysynkin, miksi vain yhtä perhekuntaa oltaisiin kutsuttu sillä nimellä, ja toiseksi, mitä beetlehemiläisellä oli efraimin vuoristossa tekemistä? Edellisen mukaan myös Samuel olisi beetlehemiläinen ja siten Juudaan sukukuntaan kuulunut, kuten kaikki muutkin ”efratalaiset”. Tuomarien kirjan 19 luvun ensimmäinen jae kuuluu: Siihen aikaan, kun ei ollut kuningasta Israelissa, asui eräs leeviläinen mies muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla, ja hän otti itselleen sivuvaimon Juudaan Beetlehemistä. Mikäli Beetlehemin toinen nimi olisi Efrata, silloin luontuu ajatus sieltä kotoisin olevasta leeviläisestä, että häntä kutsuttaisiin efratalaiseksi. Mitä Ruutin kirjaan tulee, kallistun siihen näkemykseen, että syy kirjoittamiselle oli luoda sukutaulu Daavidille, ja kuten olen tuonut esille, se kirjoitettiin noin 600 eaa., kirjoittajilla oli myös kontakti ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoitukseen / kirjoittajiin. On mitä luonnollisinta, että silloiset juutalaiset “omivat” itselleen tuon suuren Kuninkaan. Jumala on ollut voimallisesti vaikuttamassa niin Joosefin elämässä kuin hänen isän Jaakobin ja hänen isän Iisakin ja sitten Aabrahamin elämässä. Niin sanottu perintö on siten siirtynyt pojasta poikaan. Mooses kuului Leeviläisiin, mutta Joosua, Mooseksen perillinen, Efraimin sukuun, eli Joosefin sukukuntaan. Hän oli aluksi nimeltään Hoosea, Nuunin poika, mutta Mooses kutsui häntä Joosuaksi. Joosuan kuoltua tuomareita tuli eri sukukunnista, ketään ei erityisemmin suosittu. Valtikka, johon usein viitataan, ei ole koskaan ollut Juudaan sukukunnassa. 1 Mooses 49:10 Ei siirry valtikka pois juudaalta eikä hallitsijasauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat. Tätä edellistä jaetta, kuten tiettyjä muita vastaavia muotoilisin sanoin, juutalaisten propagandaa. Juudaa ei ole hallinnut kertaakaan niin, että sillä olisi ollut jokin valtikka, ei edes sinne päin. Ei se ole hallinnut valtikalla, ei edes valtikatta. Päin vastoin, se on ollut hyvin niskuroivaa ja omapäistä seurakuntaa. Ne jotka näkevät edellisessä profetian tulevasta, siitä kun Israel joutui muiden kansojen sekaan, näkevät näkyjä. Kun selaa Israelin tuomareita, jotka olivat alkeellisia hallitsijoita, niin sieltä ei löydy ei ensimmäistäkään Juudaan heimoon kuuluvaa. Joten missä he Juudaa ovat hallinneet ja milloin? Ainoan asian jonka minä näen, sen mitä he ovat hallinneet ja aivan erinomaisesti kaiken lisäksi, on valheellisen propagandan kirjoittaminen myöhempinä aikoina.
        Se mihin sukuun Daavid kuului, siihen ei ole olemassa selkeää vastausta. Kun hänestä puhutaan, silloin viittaus on efratilainen, ei Juudaa. Rinnastus leeviläisiin, joilla ei ollut omaa aluetta, ja jotka olivat mm. Beetlehemistä, efratilaisina, on varteen otettava rinnastus, mutta ei todellinen. Jos niin olisi, silloin Daavid olisi leeviläinen, josta valittiin ilmestysmajan papit, siten Herran valinta tuntuu sopivan niihin asioihin, mitä hän on puhunut. Leeviläiset oli valittu ikuisiksi ajoiksi temppelin ja pappeuden edustajiksi. Toinen vaihtoehto, se että efratialaiset olisivat efraimilaisia ei ole myöskään poissuljettu vaihtoehto, sillä efraimin suku oli hyvin rakas ja läheinen Herralle ja tuonnempana kirjoituksissa efraim tulee esille monissa merkittävissä asiayhteyksissä. Että Daavid olisi Juudaan sukukunnasta, sen jätän omaan arvoonsa, ja kuten olen asian ilmaissut, -juutalaisena propagandana.
        Tämä propaganda tuodaan myös esille 27 luvussa jakeessa 6 sanoilla: Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden on Siklag Juudaan kuningasten oma vielä tänä päivänä. Siinä Daavid saa toiselta sukukunnalta kaupungin. Benjamiiniläisiä tulee esille vähän väliä, niin hyvässä kuin pahassa. Benjamin oli Jaakobin lapsista nuorin ja Joosefin veli. Saul oli benjamiini. Tuomari Gideon oli puolestaan Manassen heimosto, joka jakoi isänsä Joosefin perintöosan veljensä Efraimin kanssa. Se missä ja miten efraim esiintyy eri kohdissa, jätän nyt luetteloimatta. Juudaa on helpompi luetteloida, siihen kun ei tule minkäänlaista merkintää.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        "Niin Saul kysyi häneltä; “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Daavid vastasi; “Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika”." (1.sam 17:58)

        1.sam 17:12 “Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudaan Beetlehemistä, jonka nimi on Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies

        Daavid ei käsitykseni mukaan kuulunut Juudaan sukukuntaan, eikä häntä ja hänen sukua voida myöskään liittää Juudaan sukukuntaan sen takia, että he asuivat Juudaan Beetlehemissä. Daavid kuului Efratan, eli efraimin sukukuntaan ja sitä kautta hän oli Joosefin jälkeläinen, kuten profeetta Samuel joka myös oli efratalainen. Kun Israelin maa jaettiin eri sukukunnille, jäivät Leeviläiset ilman perintöosaa, sillä heillä oli Herran perintöosa, pyhäkkö ja pappeus. Herra teki niin, että hän jakoi Joosefin osan kahteen, antaen toisen Joosefin pojalle, jonka nimi oli Manasse ja toinen oli Efraim. Efratalaiset asuivat efraimin vuoristossa. Ne jotka katsovat Daavidin olevan Juudaan sukukuntaa, he ovat väärässä, sillä hän ei ole siitä sukukunnasta. Todistaakseen asian olevan toisin, eli sen että Daavid kuului Juudaan sukukuntaan, he kirjoittivat sen tueksi kirjan joka sai nimekseen Ruut. Jeesus sanotaan polveutuvan isänsä kautta Daavidiin ja siitä Aabrahamiin ja siitä Nooaan ja siitä Aatamiin. Joosef, Jeesuksen isä pidetään juutalaisena, Juudaan sukukuntaan kuuluvana. Siis, se että hän on Juudaan Beetlehemistä, ei tee häntä Juudaan sukukuntaan kuuluvaksi. Niin kuin Daavid oli Betlehemistä, niin Jeesuskin laitettiin sieltä tulevaksi.
        Englanninkielinen ilmaisu Efraimista on Ephraim, ja sana “efratilainen” on Ephratite. Ensimmäisen kerran kyseinen sana esiintyy Ruut 1:2 ja sitten 1 Sam 1:1 Raamataim–Soofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Toohun poika, joka Suufin poika, efratilainen. Tuon jälkeen sana ilmaantuu Daavidin kohdalla ja sitten viimeisen kerran 1 Kuningasten Kirja 11:26. Juutalaiset, kuten kristityt pitävät Daavidia Juudaan heimoon kuuluvana, perustaen väittämän Ruutin kirjaan Booasiin ja sen kautta Peresiin ja Juudaan. Kun käytetään sisällöltään miltei mitään saamatonta Ruutin kirjaa sukuluettelon todisteena, silloin ollaan heikoilla jäillä. Efraimin vuoristossa asuivat vain efraimilaiset ja leeviläisiä, se oli, sanoisinko nyrkkisääntö, mutta kuten sääntöjen laita on, poikkeus vahvistaa säännön.
        Ruut oli Mooabilainen, siten kauhistus Israelille ja sen Jumalalle. Tuskin on sellaista tilannetta, että Mooabilainen päässeen tavalla tai toisella millään tavalla Israelin seurakuntaan ja huoneeseen. Mutta, sillä ei sinänsä ole merkitystä Daavidin sukua ajateltaessa. Tarina kertoo, että nälänhädän seurauksena Juudaan Betlehemistä lähti muuan mies, Elimelek ja hänen vaimonsa sekä kaksi poikaa Mooabin maahan. He olivat “Ephrathites”, eli efratialaisia. Miehen vaimon nimi oli Noomi, ja heidän lapset ottivat itselleen Mooabilaiset vaimot, rikkoen siten Herran antamia käskyjä. Sitten kävi niin, että Elimelek ja hänen poikansa kuolivat. Lopulta Noomi palaa takaisin Juudaan Betlehemiin yhden miniänsä, Ruutin kanssa, joka siis oli Mooabilainen. Siellä hän meni miehensä Elimelekin sukulaisen, Booan luo. Eräiden tapahtumien kautta tullaan tilanteeseen, jossa otetaan käyttöön lain mukainen sukulunastus, kyseessä on Elimelekin jättämä peltoalue, joka olisi siellä, ja sen oli Noomi myynyt. Se oli nyt lunastettavissa sukuun ja se lunastettiin. Mutta hän kenellä oli oikeus sukulunastukseen ei lunastanutkaan, vaan myi sen Booakselle. Hän osti sen ja samalla myös Mooabilaisen Ruutin. Kauppa hyväksyttiin ja siunattiin, mm. sanoilla “...Tee väkeviä tekoja Efratassa ja saata nimesi kuuluisaksi Betlehemissä.” Jae 12 sanoo: Ja tulkoon niistä jälkeläisiä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, sinulle suku, Pereksen suvun kaltainen, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle. Tässä viitataan 1 Mooses 38 lukuun, jossa kerrotaan, Juudan jätettyä perheensä, miten hän oli yhtynyt miniäänsä, joka oli leski. Hän synnytti kaksoset, josta toinen sai nimekseen Peres. Sukulunastus pykälän mukaan katsottuna, kyseessä olisi Juudaan sukukuntaan kuuluva perhe, mutta kyseinen lunastaja myi sen ”efratalaiselle” Booakselle. Se, onko Booa Juudaan heimoon kuuluva ei suoralta käsin selviä. Viittaus Perekseen, Juudaan, yhden Jaakobin pojista esikoiseen on hämmentävä, aivan yhtä lailla kuten kyseisen kirjoituksen liittäminen Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, kuten olen siitä aikoinaan kirjoittanut. Onko nyt niin, kun Daavidin sukulaisuutta Juudaan sukukuntaan varmennettiin (tehtiin), kirjoitettiin niin Ruutin kirja kuin tuo outo irrallinen Juudaan lisäys Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Näin ollen tämän kirjoituksen laatineet ovat myös olleet osallisina tuon Ensimmäisen Mooseksen kirjan, kuten Ruutin kirjan kirjoittamisessa.
        Mitä “efratilainen” loppujen lopuksi tarkoittaa, se ei selviä mistään, ei heprealaisista kirjoituksista, kuten ei mistään muustakaan lähteestä, on vain oletuksia. Beetlehemiä on kutsuttu aikaisemmin nimellä “Ephrat”, siten siihen tuntuu olevan mielenkiintoinen sidos, eli efratilainen olisi johdettu siitä, tähän oletukseen ovat jotkut tutkijat kääntyneet. Kysynkin, miksi vain yhtä perhekuntaa oltaisiin kutsuttu sillä nimellä, ja toiseksi, mitä beetlehemiläisellä oli efraimin vuoristossa tekemistä? Edellisen mukaan myös Samuel olisi beetlehemiläinen ja siten Juudaan sukukuntaan kuulunut, kuten kaikki muutkin ”efratalaiset”. Tuomarien kirjan 19 luvun ensimmäinen jae kuuluu: Siihen aikaan, kun ei ollut kuningasta Israelissa, asui eräs leeviläinen mies muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla, ja hän otti itselleen sivuvaimon Juudaan Beetlehemistä. Mikäli Beetlehemin toinen nimi olisi Efrata, silloin luontuu ajatus sieltä kotoisin olevasta leeviläisestä, että häntä kutsuttaisiin efratalaiseksi. Mitä Ruutin kirjaan tulee, kallistun siihen näkemykseen, että syy kirjoittamiselle oli luoda sukutaulu Daavidille, ja kuten olen tuonut esille, se kirjoitettiin noin 600 eaa., kirjoittajilla oli myös kontakti ensimmäisen Mooseksen kirjan kirjoitukseen / kirjoittajiin. On mitä luonnollisinta, että silloiset juutalaiset “omivat” itselleen tuon suuren Kuninkaan. Jumala on ollut voimallisesti vaikuttamassa niin Joosefin elämässä kuin hänen isän Jaakobin ja hänen isän Iisakin ja sitten Aabrahamin elämässä. Niin sanottu perintö on siten siirtynyt pojasta poikaan. Mooses kuului Leeviläisiin, mutta Joosua, Mooseksen perillinen, Efraimin sukuun, eli Joosefin sukukuntaan. Hän oli aluksi nimeltään Hoosea, Nuunin poika, mutta Mooses kutsui häntä Joosuaksi. Joosuan kuoltua tuomareita tuli eri sukukunnista, ketään ei erityisemmin suosittu. Valtikka, johon usein viitataan, ei ole koskaan ollut Juudaan sukukunnassa. 1 Mooses 49:10 Ei siirry valtikka pois juudaalta eikä hallitsijasauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat. Tätä edellistä jaetta, kuten tiettyjä muita vastaavia muotoilisin sanoin, juutalaisten propagandaa. Juudaa ei ole hallinnut kertaakaan niin, että sillä olisi ollut jokin valtikka, ei edes sinne päin. Ei se ole hallinnut valtikalla, ei edes valtikatta. Päin vastoin, se on ollut hyvin niskuroivaa ja omapäistä seurakuntaa. Ne jotka näkevät edellisessä profetian tulevasta, siitä kun Israel joutui muiden kansojen sekaan, näkevät näkyjä. Kun selaa Israelin tuomareita, jotka olivat alkeellisia hallitsijoita, niin sieltä ei löydy ei ensimmäistäkään Juudaan heimoon kuuluvaa. Joten missä he Juudaa ovat hallinneet ja milloin? Ainoan asian jonka minä näen, sen mitä he ovat hallinneet ja aivan erinomaisesti kaiken lisäksi, on valheellisen propagandan kirjoittaminen myöhempinä aikoina.
        Se mihin sukuun Daavid kuului, siihen ei ole olemassa selkeää vastausta. Kun hänestä puhutaan, silloin viittaus on efratilainen, ei Juudaa. Rinnastus leeviläisiin, joilla ei ollut omaa aluetta, ja jotka olivat mm. Beetlehemistä, efratilaisina, on varteen otettava rinnastus, mutta ei todellinen. Jos niin olisi, silloin Daavid olisi leeviläinen, josta valittiin ilmestysmajan papit, siten Herran valinta tuntuu sopivan niihin asioihin, mitä hän on puhunut. Leeviläiset oli valittu ikuisiksi ajoiksi temppelin ja pappeuden edustajiksi. Toinen vaihtoehto, se että efratialaiset olisivat efraimilaisia ei ole myöskään poissuljettu vaihtoehto, sillä efraimin suku oli hyvin rakas ja läheinen Herralle ja tuonnempana kirjoituksissa efraim tulee esille monissa merkittävissä asiayhteyksissä. Että Daavid olisi Juudaan sukukunnasta, sen jätän omaan arvoonsa, ja kuten olen asian ilmaissut, -juutalaisena propagandana.
        Tämä propaganda tuodaan myös esille 27 luvussa jakeessa 6 sanoilla: Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden on Siklag Juudaan kuningasten oma vielä tänä päivänä. Siinä Daavid saa toiselta sukukunnalta kaupungin. Benjamiiniläisiä tulee esille vähän väliä, niin hyvässä kuin pahassa. Benjamin oli Jaakobin lapsista nuorin ja Joosefin veli. Saul oli benjamiini. Tuomari Gideon oli puolestaan Manassen heimosto, joka jakoi isänsä Joosefin perintöosan veljensä Efraimin kanssa. Se missä ja miten efraim esiintyy eri kohdissa, jätän nyt luetteloimatta. Juudaa on helpompi luetteloida, siihen kun ei tule minkäänlaista merkintää.

        on Beitlehemin toinen nimi ja Rutin kirja ajoittuu vastaukseksi Ezran tiukalle seka-avioliittoja vastustaneelle linjalle. Davidin sukua muuuttamaan se tulee aivan liian myöhään.


      • JahJah_Blow_JoB
        D.A kirjoitti:

        on Beitlehemin toinen nimi ja Rutin kirja ajoittuu vastaukseksi Ezran tiukalle seka-avioliittoja vastustaneelle linjalle. Davidin sukua muuuttamaan se tulee aivan liian myöhään.

        Kirjoitusasu on hyvin “moderni”, joten jo siitä johtuen se on ajoitettu joko ennen tai heti jälkeen Babylonian vankeuden aikaan. Kirjoittajiksi epäillään joko Nehemiaa tai Esra.

        Toki kirjoittajilla on ollut sukutaulu omalta ajaltaan Daavidiin, mutta siitä vanhemmalle ajalle ei sitten ollutkaan,. Juttu olisi muutoin OK, mutta tuo avioituminen Mooabilaisen kanssa on sitten perin outo asia, se on miltei Jumalan pilkkaa.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kirjoitusasu on hyvin “moderni”, joten jo siitä johtuen se on ajoitettu joko ennen tai heti jälkeen Babylonian vankeuden aikaan. Kirjoittajiksi epäillään joko Nehemiaa tai Esra.

        Toki kirjoittajilla on ollut sukutaulu omalta ajaltaan Daavidiin, mutta siitä vanhemmalle ajalle ei sitten ollutkaan,. Juttu olisi muutoin OK, mutta tuo avioituminen Mooabilaisen kanssa on sitten perin outo asia, se on miltei Jumalan pilkkaa.

        olla vastaamaton kysymys miten avoin Israelin kultti oli, oliko se täysin perhe/heimokultti vai voiko siihen liittyä henkilö joka oli etniseltä ja kultilliselta taustaan muukalainen. Tarinat Salomosta - liioiteltuinakin - voivat kuitenkin sisältää oikeaa informaatiota siitä että vaimon voi ensimmäisen temppelin aikaan ottaa mistä halusi.


      • Crypticall
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        Voihan tuon lainauksen laittaa muutamat viereiset jakeet mukaan ottaen:

        ” Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.
        Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
        Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
        Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.
        Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen,
        Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.”

        Silloin kun kysytään miksi Jeesus olisi Messias, mielestäni on ensiarvoisen tärkeää nähdä miksi osa juutalaisista näki hänessä messiasprofetioiden täyttyvän. Paras lähde siihen on ne Uuden testamentin tekstit, joissa Vanhan testamentin messiasennustuksia kohdistetaan Jeesukseen.

        Ei ole kovin mielekästä lähteä etsimään tulkintoja Vanhan testamentin teksteihin joistain myöhemmistä lähteistä, vaan katsoa mitkä olivat ne alkuperäiset syyt, jotka vakuuttivat juutalaisia Jeesuksen messiaanisuudesta.

        Näistähän on laadittu enemmän ja vähemmän kattavia taulukoita ja pitkiä selityksiä siitä, miksi juuri ne ennustukset viittaavat Messiaaseen ja miksi ne yhdistetään Jeesukseen. Yksi sellainen taulukko löytyy nopealla haulla vaikkapa tuolta:

        http://www.iwn.fi/kansanlahetys/sananl/nimensa.html#i3.0

        Onhan myöhemmin löydetty monia muitakin kohtia, jotka näyttävät viittaavan sekä Messiaaseen, että täyttyvät Jeesuksessa, mutta tuossa joitain huomioita tuon ajan juutalaisten tulkinnasta, niiden, jotka olivat sitä mieltä, että profetiat täyttyvät Jeesuksessa. En tiedä voiko tuohon kysymykseen yleensäkään löytyä mitään parempaa vastausta, epäilen. Voi tietenkin sitten seuraavaksi paneutua niihin syihin, miksi noissa kohdissa juutalaiset ovat oman kulttuurinsa keskellä ja omia tulkintatraditioitaan noudattaen nähneet Jeesuksen. Usein syyt voivat olla hyvinkin ilmeisiä, kuten tuossa Sakarjan kohdalla.


      • Elena
        Skeptikko kirjoitti:

        En suinkaan hyökkää sinun kirjoitustasi vastaan Elena, mutta tuli eräs ajatus mieleen kun mainitset, että Jeesus käyttää paljon vertauskuvia puheessaan.

        Välillä vaikuttaa siltä, että se Jeesus ei konkreettisesti saanut aikaan, hän kiertää vertauskuvalla.

        Vertauskuvallisten puheiden lisäksi hän teki myös paljon ja hämmästyttäviä tekoja, sikäli kun UT:ia VT:n ohella uskomme, ja miksi emme uskoisi? Erään Israeliin muuttaneen kristityn kerrotaan sanoneen, että UT:sta löytyy 70 tunnustekoa ja ihmettä. Esim. Johanneksen 14. luvussa kerrotaan hänen sanovan:

        "Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Vanha testamentti taitaa luvata sen, että Israelin kansa kääntyy vielä Jumalan puoleen täydellisesti ja kristillinen tulkinta on, että siinä viitataan Jeesukseen. Kuitenkin tuo juutalaisten kääntyminen on ilmeisesti seurausta siitä ahdingosta, johon he joutuvat kaikkien kansojen kääntyessä Israelia vastaan.

        Tuota kristillistä tulkintaa pohdittaessa on hyvä muistaa, että ensimmäiset kristityt, jotka näitä tulkintoja tekivät, olivat juutalaisia, Paavalikin. Tältä pohjalta on huomattava, että melkoinen joukko juutalaisia sittenkin piti Jeesusta Messiaana. Muuten kristinuskoa ei olisi olemassakaan.

        Nuo rauhan ajat ja muut eskatologiset näkymät kuuluvat kristillisen käsityksen mukaan siihen aikaan, kun Messias palaa takaisin (vai tapahtuuko sitä ennen jonkinlainen yleinen Hengen vuodatus?). Sitä ennen jo voidaan nähdä juutalaisten hyväksymä Messias, koska Raamatun mukaan laittomuuden on päästävä ensin valtaan. Kristityt pitävät taas tätä juutalaisten mahdollisesti hyväksymää Messiasta antikristuksena, joka nousee valtaan ennen oikean Messiaan, Jeesuksen paluuta.

        Jeesus kyllä puhui sisäisestä rauhan valtakunnasta, mutta samalla muistutti omiaan, että maailmassa teillä on ahdistus. Se ei siis oikein sovi siihen lopulliseen rauhan valtakuntaan, jota kristityt odottavat Jeesuksen paluun yhteydessä toteutuvaksi.

        Nuo eskatologiset näkymät ovat kyllä mielenkiintoisia, varsinkin kun osa niistä on jo toteutunut, kuten totesit. On vain vaikea laittaa eri ennustuksia aikajärjestykseen ja löytää kokonaiskuvaa, jonkinlaista lopunajan aikataulua Raamatun ennustuksista. Jos olet miettinyt noita enemmänkin, niin oletko tullut johonkin tulokseen sen suhteen, mihin kohtaan sijoittuu antikristus, kristittyjen tempaus, ahdistuksen aika, rauhan valtakunta, ym. Niistä taitaa olla monenlaisia mielipiteitä?

        Ns. lopunajan ennustuksia ovat mm. apostolit esittäneet, ja VT:stäkin niitä löytyy. Varmaan mitään tarkkoja aikamääreitä ei löydy Raamatusta, mutta joitain eskatologisia tuntomerkkejä kylläkin: luopumus Jumalan seuraamisesta, antikristus - myös historia tuntee useita henkilöitä joita on nimetty antikristukseksi - sitten esim. luonnonkatastrofit kuuluvat noihin viimeisten aikojen ennusmerkkeihin. Ajattelisin että koska rauhan valtakunta on etenkin ihmisen sisäinen sielun tila, tai tulisi olla, myös antikristus voisi ollakin enemmänkin antikristillinen Hyvän Jumalan vastainen henki, joka vallitsee maailmassa, myös kristikunnassa tietyllä tavalla. Tosin sen hengen vaikutuksia voi nähdä joskus myös yksilötasolla, vrt. tyrannit ja diktaattorit. Tähän liittyy myös ajatus, että lopun aikana pimeätkin voimat tekeytyvät Kristukseksi eksyttääkseen ihmisiä. Monet kristityt ajattelevat, että juutalaisten paluu 2000 vuoden jälkeen omaan maahansa, heprean kielen elpyminen, Israelin valtion synty jne. kuuluvat ns.lopun aikojen merkkeihin, jotka edeltävät "Jeesuksen paluuta", mitä tämä sitten merkitseekään eri ihmisille. Joillekin se voisi merkitä varsin konkreettista tapahtumaa, itse ajattelisin sen paremminkin eräänlaisena hänen "come back'inaan henkisessä mielessä yksilöille, jotka sitten muodostavat seurakunnan, huolimatta siitä, mihin konkreettiseen seurakuntayhteisöön nämä kuuluvat.

        Apostoleille helluntain ihmeet olivat "hengen vuodatusta". Voisi myös todeta, että varmaan on myös eskatologisia tulkintoja, joiden mukaan "henki vuodatetaan lopun aikoina" myös juutalaisille, ei ehkä kaikille mutta osalle, aivan kuin ei koko kristikunnallekaan; ja tämä merkitsisi messiaanisen juutalaisuuden vahvistumista.

        Kristinuskossa Messias johdattaa henkiseen sisäiseen uudistumiseen, jotta ajatusmaailma, mieli, sielu, ensin muuttuisi Jumalalle otolliseksi, juutalaisuudessa jumalinen ihminen pyrkii etenkin oikeamielisten tekojen kautta seuraamaan Jumalan tahtoa, ja siinä VT:ssä esitetty liitto on se oikea, kun taas kristittyjen Jumala on tehnyt uuden liiton ihmisen kanssa, kumoamatta kuitenkaan juutalaisille annettua Lakia.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Vertauskuvallisten puheiden lisäksi hän teki myös paljon ja hämmästyttäviä tekoja, sikäli kun UT:ia VT:n ohella uskomme, ja miksi emme uskoisi? Erään Israeliin muuttaneen kristityn kerrotaan sanoneen, että UT:sta löytyy 70 tunnustekoa ja ihmettä. Esim. Johanneksen 14. luvussa kerrotaan hänen sanovan:

        "Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden."

        Mitä Jeesuksen ihmetekoihin tulee, on läpi kautta historian, ennekin Jeesusta ollut henkilöitä, jotka ovat yrittäneet todistella olevansa Jumalan tosi profeetta ja "aloittaneet" uuden uskon suuntauksen. Mutta persoonallinen ilmestys on erittäin heikko perusta uskonnolle, koska kukaan ei voi koskaan tietää onko se ollut ollenkaan totta. Ihmeet eivät koskaan todista mitään, kaikki mitä se todistaa on että kyseisellä henkilöllä on tiettyjä kykyjä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen väitteen kanssa että olisi Messias.

        Messiaalta kun pelkästään vaaditaan tekoja, ei uskoa siihen että tämä tekee ne teot!


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        messiaasta VT:n valossa ja nyt olet esittämässä mitä Kansanlähetys asiasta opettaa, jaksan kyllä odottaa aitoa, sitä mitä VT:ssä luvattiin, kiitos vaan.

        Kristinusko on ei-juutalaisten uskonto, siihen ei koskaan liittynyt kuin kourallinen juutalaisia ja miksi olisi- eihän mikään luvattu täyttynyt. Sen sijaan että olisi koittanut luvattu vapaus, jopa "messiaan" oma kirkko alkoi vainota juutalaisia.
        Jeesus on kristinuskossa palvottava Jumala vaikka kristityt hänelle sen lisäksi antoivat messiaankin arvonimen, joten kristinusko ei muutenkaan voi olla kenenkään sellaisen juutalaisen uskonto joka pitää VT:ssä annetut käskyt. Vain yhtä nimeä on lupa rukoilla ja kunnioittaa, eikä se ole Jeesus.
        " Ei ole kovin mielekästä lähteä etsimään tulkintoja Vanhan testamentin teksteihin joistain myöhemmistä lähteistä" tästä olemme samaa mieltä, UT:kin on myöhempi lähde, apologinen teos Jeesuksesta. Itse en siksi esittänyt keskustelussa mitään muita lähteitä kuin VT:n.


      • Crypticall
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        Tuossa linkissä ei ole kysymys kansanlähetyksen opetuksesta, vaan taulukosta, johon on koottu niitä kohtia, mihin Jeesuksen aikaan eläneet juutalaiset vetosivat väittäessään hänen täyttävän messiasprofetiat.

        Vt lupaa Messiaan, Ut kertoo minkä kaikkien lupausten ja miksi nähtiin toteutuvan Jeesuksessa. Se kertoo miksi tuhannet juutalaiset uskoivat Jeesuksen olleen Messias ja viittaa suoraan noihin Vt:n lupauksiin.

        Eikö kysymys ole juuri siitä, miksi Jeesusta pidettiin Messiaana? Ut luettelee niitä kohtia Vanhasta testamentista, jotka antoivat siihen syyn. On aivan yhdentekevää kokoaako tuollaisen taulukon juutalainen vai kristitty, se näyttää joka tapauksessa samalta ja kertoo miksi Jeesuksen aikalaiset näkivät hänessä Messiaan, joka on Vanhassa testamentissa ilmoitettu. Mikä tässä voi olla noin vaikeaa?


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Ns. lopunajan ennustuksia ovat mm. apostolit esittäneet, ja VT:stäkin niitä löytyy. Varmaan mitään tarkkoja aikamääreitä ei löydy Raamatusta, mutta joitain eskatologisia tuntomerkkejä kylläkin: luopumus Jumalan seuraamisesta, antikristus - myös historia tuntee useita henkilöitä joita on nimetty antikristukseksi - sitten esim. luonnonkatastrofit kuuluvat noihin viimeisten aikojen ennusmerkkeihin. Ajattelisin että koska rauhan valtakunta on etenkin ihmisen sisäinen sielun tila, tai tulisi olla, myös antikristus voisi ollakin enemmänkin antikristillinen Hyvän Jumalan vastainen henki, joka vallitsee maailmassa, myös kristikunnassa tietyllä tavalla. Tosin sen hengen vaikutuksia voi nähdä joskus myös yksilötasolla, vrt. tyrannit ja diktaattorit. Tähän liittyy myös ajatus, että lopun aikana pimeätkin voimat tekeytyvät Kristukseksi eksyttääkseen ihmisiä. Monet kristityt ajattelevat, että juutalaisten paluu 2000 vuoden jälkeen omaan maahansa, heprean kielen elpyminen, Israelin valtion synty jne. kuuluvat ns.lopun aikojen merkkeihin, jotka edeltävät "Jeesuksen paluuta", mitä tämä sitten merkitseekään eri ihmisille. Joillekin se voisi merkitä varsin konkreettista tapahtumaa, itse ajattelisin sen paremminkin eräänlaisena hänen "come back'inaan henkisessä mielessä yksilöille, jotka sitten muodostavat seurakunnan, huolimatta siitä, mihin konkreettiseen seurakuntayhteisöön nämä kuuluvat.

        Apostoleille helluntain ihmeet olivat "hengen vuodatusta". Voisi myös todeta, että varmaan on myös eskatologisia tulkintoja, joiden mukaan "henki vuodatetaan lopun aikoina" myös juutalaisille, ei ehkä kaikille mutta osalle, aivan kuin ei koko kristikunnallekaan; ja tämä merkitsisi messiaanisen juutalaisuuden vahvistumista.

        Kristinuskossa Messias johdattaa henkiseen sisäiseen uudistumiseen, jotta ajatusmaailma, mieli, sielu, ensin muuttuisi Jumalalle otolliseksi, juutalaisuudessa jumalinen ihminen pyrkii etenkin oikeamielisten tekojen kautta seuraamaan Jumalan tahtoa, ja siinä VT:ssä esitetty liitto on se oikea, kun taas kristittyjen Jumala on tehnyt uuden liiton ihmisen kanssa, kumoamatta kuitenkaan juutalaisille annettua Lakia.

        Täytyy myöntää, etten onnistu mitenkään hahmottamaan Raamatun kerrontaa tapahtumista niiden järjestyksen osalta, kuin parissa kohdassa. Lopun aika taitaa olla sellainen ”tekninen termi” jota käytetään jo nyt elettävästä ajasta tarkoittaen viimeistä ajanjaksoa. Kuitenkin näitä on mielenkiintoista arvailla ja mietin tuota järjestystä vähän tämän suuntaisesti:

        Kristityille luvataan, että saapuu antikristus ennen oikean Messiaan saapumista. Häneen liitetään mielestäni ”väärän rauhan aika” joka käy raskaaksi. Jos hän voi saada aikaan näennäisen rauhan, niin voisiko hän myös rakentaa temppelin Jerusalemiin, ellei sitä ole jo rakennettu? Voisivatko juutalaiset ja maallistuneen kirkon paavi julistaa hänen olevan Messias?

        Nyt tietenkin on nähtävissä tuon antikristillisen hengen vaikutus maailmassa ja se saa jatkuvasti enemmän valtaa. Toisaalta sanotaan, että saastainen saastuu yhä enemmän samalla kun pyhä pyhittyy yhä enemmän. Erot voivat tulla kasvamaan vielä jatkossakin ja mahdollisesti, kun aika on sille valmis, nähdään antikristus henkilönä. Ehkä hän ei olekaan pahaksi havaittava, vaan puhuu rauhan sanoja ja saa aikaiseksi ”väärän rauhan”. Ulkoisesti hän voi olla kuin karitsa, mutta sanoma kuin pedon sanoma.

        ”Väärän rauhan aika” päättyy lopulta ja sitä seuraa jonkin ajan kuluessa laajamittainen sota. Kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan. Messias saapuu sodan keskelle ja lopettaa sen. Alkaa oikea rauhan aika, joka voisi olla myös ”tuhatvuotinen valtakunta”. Aika jolloin Herra hallitsee maata pyhiensä kanssa.

        Kun aika on kulunut, alkaa vielä viimeinen sodan aikakausi jota seuraa viimeinen tuomio, jonka jälkeen ikuisuus.

        Mielestäni johonkin tuollaiseen skenaarioon voisi Raamatusta löytyä tukea, mutta mitä kaikkea muuta tuohon kuuluu, sitä onkin vaikeampi arvailla. Mitkä erilaiset syyt ja vaikuttimet saavat kaiken aikaan, sitä on mahdoton ennustaa. Jos sinä ajattelet näiden asioiden tapahtuvan tässä maailmassa hengellisellä tasolla niin, ettei nuo kaikki asiat ole itsestään selvästi havaittavia, niin missä vaiheessa olisimme sen mukaan menossa? Minusta vaikuttaa sille, että ainakin Messiaan saapuminen olisi Raamatun mukaan ehdottomasti näkyvä tapahtuma.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Täytyy myöntää, etten onnistu mitenkään hahmottamaan Raamatun kerrontaa tapahtumista niiden järjestyksen osalta, kuin parissa kohdassa. Lopun aika taitaa olla sellainen ”tekninen termi” jota käytetään jo nyt elettävästä ajasta tarkoittaen viimeistä ajanjaksoa. Kuitenkin näitä on mielenkiintoista arvailla ja mietin tuota järjestystä vähän tämän suuntaisesti:

        Kristityille luvataan, että saapuu antikristus ennen oikean Messiaan saapumista. Häneen liitetään mielestäni ”väärän rauhan aika” joka käy raskaaksi. Jos hän voi saada aikaan näennäisen rauhan, niin voisiko hän myös rakentaa temppelin Jerusalemiin, ellei sitä ole jo rakennettu? Voisivatko juutalaiset ja maallistuneen kirkon paavi julistaa hänen olevan Messias?

        Nyt tietenkin on nähtävissä tuon antikristillisen hengen vaikutus maailmassa ja se saa jatkuvasti enemmän valtaa. Toisaalta sanotaan, että saastainen saastuu yhä enemmän samalla kun pyhä pyhittyy yhä enemmän. Erot voivat tulla kasvamaan vielä jatkossakin ja mahdollisesti, kun aika on sille valmis, nähdään antikristus henkilönä. Ehkä hän ei olekaan pahaksi havaittava, vaan puhuu rauhan sanoja ja saa aikaiseksi ”väärän rauhan”. Ulkoisesti hän voi olla kuin karitsa, mutta sanoma kuin pedon sanoma.

        ”Väärän rauhan aika” päättyy lopulta ja sitä seuraa jonkin ajan kuluessa laajamittainen sota. Kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan. Messias saapuu sodan keskelle ja lopettaa sen. Alkaa oikea rauhan aika, joka voisi olla myös ”tuhatvuotinen valtakunta”. Aika jolloin Herra hallitsee maata pyhiensä kanssa.

        Kun aika on kulunut, alkaa vielä viimeinen sodan aikakausi jota seuraa viimeinen tuomio, jonka jälkeen ikuisuus.

        Mielestäni johonkin tuollaiseen skenaarioon voisi Raamatusta löytyä tukea, mutta mitä kaikkea muuta tuohon kuuluu, sitä onkin vaikeampi arvailla. Mitkä erilaiset syyt ja vaikuttimet saavat kaiken aikaan, sitä on mahdoton ennustaa. Jos sinä ajattelet näiden asioiden tapahtuvan tässä maailmassa hengellisellä tasolla niin, ettei nuo kaikki asiat ole itsestään selvästi havaittavia, niin missä vaiheessa olisimme sen mukaan menossa? Minusta vaikuttaa sille, että ainakin Messiaan saapuminen olisi Raamatun mukaan ehdottomasti näkyvä tapahtuma.

        tämä "pikainen paluu" on venynyt mahdottoman pitkäksi, vaikka Jeesus omilla sanoilla sanoi että " Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu" ,toisin sanoen ne ihmiset, joille Jeesus puhui ja jotka eli hänen aikanaan Palestiinassa näkisivät tämän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Niin mistä tälläisistä johtopäätöksistä voimme vielä ajatella tämän tapahtuvan nykyaikana? Mitkä ovat ne ennustukset ja kertomukset, mitä ovat siirtäneet ja taas siirtäneet Jeesuksen toista tulemista ja "viimeisen päivän koittoa"....edelleen kun Jeesus tasan tarkkaa kertoi asioiden tapahtuvan hetipian tämän lähtemisen jälkeen.

        Myös tätä silmälläpitäen moni Jeesuksen antama ennustus on mennyt pieleen:

        Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" ( matt 26:64). Toisin sanoen Jeesus osoitti sanansa Kaifaalle ja juutalaisen suuren neuvoston jäsenille, joiden hän lupasi näkevän oman jumalallisuutensa siis heidän elinaikanaan sekä tulemisensa taivaan pilvissä takaisin. Näin ei tapahtunut, vaan Kaifas ja muutkin Kaifaan aikalaiset ovat kuolleet eikä pariin tuhanteen vuoteenkaan ole mitään tuollaista tapahtunut.

        Ja Jeesuksen sanat opetuslapsilleen ennen lähtöään olivat myös että "...muutamat teistä eivät maista kuolemaa, vaan näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä ja istuvan Voiman oikealla puolella..."......
        Jeesus ei ole tullut ja opetuslapset ovat varmuudella kuolleet.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        jonkun joka ei ole tuonut maailmaan rauhaa, Israelille vapautta, maanpakolaisia kotiin, temppelille ja uhrilaitokselle vakaata toimintaa vaan päinvastoin, katastrofeja joihin kansa lähes tuhoutui, sanotaan kuitenkin olevan messias koska uusi uskonto kehitti aivan uudet perusteet tämän henkilön elämän (Jeesus), tietyn henkilön (Paavali)opetusten perusteella.Nyt sanotaan että messias tulee 2000 tai 3000 vuoden kuluttua uudestaan ja tekee silloin mitä juutalaisille messiaan teoiksi luvattiin. Tätä ennen hän antoi anteeksi synnit johon juutalaisuudessa jo oli JHWH:n antamat selkeät välineet ja kumosi jonkin "perisynnin" jota juutalaisuus ei edes tunne.
        Tiedän että kristityt julistivat messiasennustuksiksi suurin piirtein kaiken mahdollisen paitsi sen mitä profeetat olivat messiasta kertoneet ja jonka perusteella messiasta odotettiin. Nämä ennustukset olivat ja ovat jotta messiaan tulo tunnistettaisin ei jotta ihmisiä harhautettaisiin. Niihin voi ja pitää voida luottaa. Jos nämä ennustukset eivät ole täyttyneet silloin VT:n lupaama messias ei vielä ole tullut.


        Kerran vielä VT:n messiaasta, hän EI ole uskon tai palvonnan kohde, kuvientekokieltokaan ei kumoudu vaikka messias näyttäisi kuinka lumoavalta eikä rukouksissa pyydetä mitään messiaan nimeen, ainoastaan YHWH:n, muu juutalaisuudessa on päjumalanpalvelusta. Messias on JHWH:n palvelija jolle on annnettu tietty tehtävä ei mitään sen enempää.Messiaan tuloon uskotaan, mutta messias henkilönä ei ole uskon tai palvonnan kohde.
        Sen haluan korostaa, että nämä määräykset koskevat vain juutalaisia, kristinusko ei-juutalaisten uskontona ei ole juutalaisten arvosteltavissa kuten ei mikään muukaan uskonto toisuskoisten. Kukin kulkee omaa tietään ja kullakin on siihen täysi oikeus.


      • asiasta kiinnostunut
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        tämä "pikainen paluu" on venynyt mahdottoman pitkäksi, vaikka Jeesus omilla sanoilla sanoi että " Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu" ,toisin sanoen ne ihmiset, joille Jeesus puhui ja jotka eli hänen aikanaan Palestiinassa näkisivät tämän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Niin mistä tälläisistä johtopäätöksistä voimme vielä ajatella tämän tapahtuvan nykyaikana? Mitkä ovat ne ennustukset ja kertomukset, mitä ovat siirtäneet ja taas siirtäneet Jeesuksen toista tulemista ja "viimeisen päivän koittoa"....edelleen kun Jeesus tasan tarkkaa kertoi asioiden tapahtuvan hetipian tämän lähtemisen jälkeen.

        Myös tätä silmälläpitäen moni Jeesuksen antama ennustus on mennyt pieleen:

        Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä" ( matt 26:64). Toisin sanoen Jeesus osoitti sanansa Kaifaalle ja juutalaisen suuren neuvoston jäsenille, joiden hän lupasi näkevän oman jumalallisuutensa siis heidän elinaikanaan sekä tulemisensa taivaan pilvissä takaisin. Näin ei tapahtunut, vaan Kaifas ja muutkin Kaifaan aikalaiset ovat kuolleet eikä pariin tuhanteen vuoteenkaan ole mitään tuollaista tapahtunut.

        Ja Jeesuksen sanat opetuslapsilleen ennen lähtöään olivat myös että "...muutamat teistä eivät maista kuolemaa, vaan näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä ja istuvan Voiman oikealla puolella..."......
        Jeesus ei ole tullut ja opetuslapset ovat varmuudella kuolleet.

        Työt odottavat, mutta pikaisesti tämä:
        Mitä sitten , jos saatte ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli. (Jeesus puhui opetuslapsille) Joh. 6: 61
        Kun Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
        Mark. 16:19

        Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?
        Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".
        Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.
        Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat:
        "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle?
        Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin näitte hänen taivaaseen menevän".Apt. 6-10
        Jeesus tulee takaisin pilvissä, kuten tuossa ilmoitettiin.
        Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen Ilm. 1:7


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Täytyy myöntää, etten onnistu mitenkään hahmottamaan Raamatun kerrontaa tapahtumista niiden järjestyksen osalta, kuin parissa kohdassa. Lopun aika taitaa olla sellainen ”tekninen termi” jota käytetään jo nyt elettävästä ajasta tarkoittaen viimeistä ajanjaksoa. Kuitenkin näitä on mielenkiintoista arvailla ja mietin tuota järjestystä vähän tämän suuntaisesti:

        Kristityille luvataan, että saapuu antikristus ennen oikean Messiaan saapumista. Häneen liitetään mielestäni ”väärän rauhan aika” joka käy raskaaksi. Jos hän voi saada aikaan näennäisen rauhan, niin voisiko hän myös rakentaa temppelin Jerusalemiin, ellei sitä ole jo rakennettu? Voisivatko juutalaiset ja maallistuneen kirkon paavi julistaa hänen olevan Messias?

        Nyt tietenkin on nähtävissä tuon antikristillisen hengen vaikutus maailmassa ja se saa jatkuvasti enemmän valtaa. Toisaalta sanotaan, että saastainen saastuu yhä enemmän samalla kun pyhä pyhittyy yhä enemmän. Erot voivat tulla kasvamaan vielä jatkossakin ja mahdollisesti, kun aika on sille valmis, nähdään antikristus henkilönä. Ehkä hän ei olekaan pahaksi havaittava, vaan puhuu rauhan sanoja ja saa aikaiseksi ”väärän rauhan”. Ulkoisesti hän voi olla kuin karitsa, mutta sanoma kuin pedon sanoma.

        ”Väärän rauhan aika” päättyy lopulta ja sitä seuraa jonkin ajan kuluessa laajamittainen sota. Kaikki kansat kääntyvät Israelia vastaan. Messias saapuu sodan keskelle ja lopettaa sen. Alkaa oikea rauhan aika, joka voisi olla myös ”tuhatvuotinen valtakunta”. Aika jolloin Herra hallitsee maata pyhiensä kanssa.

        Kun aika on kulunut, alkaa vielä viimeinen sodan aikakausi jota seuraa viimeinen tuomio, jonka jälkeen ikuisuus.

        Mielestäni johonkin tuollaiseen skenaarioon voisi Raamatusta löytyä tukea, mutta mitä kaikkea muuta tuohon kuuluu, sitä onkin vaikeampi arvailla. Mitkä erilaiset syyt ja vaikuttimet saavat kaiken aikaan, sitä on mahdoton ennustaa. Jos sinä ajattelet näiden asioiden tapahtuvan tässä maailmassa hengellisellä tasolla niin, ettei nuo kaikki asiat ole itsestään selvästi havaittavia, niin missä vaiheessa olisimme sen mukaan menossa? Minusta vaikuttaa sille, että ainakin Messiaan saapuminen olisi Raamatun mukaan ehdottomasti näkyvä tapahtuma.

        ketään ei julisteta messiaaksi, se joka täyttää kriteerit ON messias, tekee tehtävänsä ja siinä se. Messiasta EI palvota, messias palvelee YHWH:ea ja ylläpitää omassa elämässään tämän Torassa antamia käskyjä ja määräyksiä.


      • Crypticall
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        Nämä aiheet ovat niin läheisesti samaan teemaan kuuluvia, kuin tuossa alempana on ja tämä ketju tuli täyteen jo hetki sitten, joten toivoisin sinun vastaavan tuolla toisessa ketjussa.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Ns. lopunajan ennustuksia ovat mm. apostolit esittäneet, ja VT:stäkin niitä löytyy. Varmaan mitään tarkkoja aikamääreitä ei löydy Raamatusta, mutta joitain eskatologisia tuntomerkkejä kylläkin: luopumus Jumalan seuraamisesta, antikristus - myös historia tuntee useita henkilöitä joita on nimetty antikristukseksi - sitten esim. luonnonkatastrofit kuuluvat noihin viimeisten aikojen ennusmerkkeihin. Ajattelisin että koska rauhan valtakunta on etenkin ihmisen sisäinen sielun tila, tai tulisi olla, myös antikristus voisi ollakin enemmänkin antikristillinen Hyvän Jumalan vastainen henki, joka vallitsee maailmassa, myös kristikunnassa tietyllä tavalla. Tosin sen hengen vaikutuksia voi nähdä joskus myös yksilötasolla, vrt. tyrannit ja diktaattorit. Tähän liittyy myös ajatus, että lopun aikana pimeätkin voimat tekeytyvät Kristukseksi eksyttääkseen ihmisiä. Monet kristityt ajattelevat, että juutalaisten paluu 2000 vuoden jälkeen omaan maahansa, heprean kielen elpyminen, Israelin valtion synty jne. kuuluvat ns.lopun aikojen merkkeihin, jotka edeltävät "Jeesuksen paluuta", mitä tämä sitten merkitseekään eri ihmisille. Joillekin se voisi merkitä varsin konkreettista tapahtumaa, itse ajattelisin sen paremminkin eräänlaisena hänen "come back'inaan henkisessä mielessä yksilöille, jotka sitten muodostavat seurakunnan, huolimatta siitä, mihin konkreettiseen seurakuntayhteisöön nämä kuuluvat.

        Apostoleille helluntain ihmeet olivat "hengen vuodatusta". Voisi myös todeta, että varmaan on myös eskatologisia tulkintoja, joiden mukaan "henki vuodatetaan lopun aikoina" myös juutalaisille, ei ehkä kaikille mutta osalle, aivan kuin ei koko kristikunnallekaan; ja tämä merkitsisi messiaanisen juutalaisuuden vahvistumista.

        Kristinuskossa Messias johdattaa henkiseen sisäiseen uudistumiseen, jotta ajatusmaailma, mieli, sielu, ensin muuttuisi Jumalalle otolliseksi, juutalaisuudessa jumalinen ihminen pyrkii etenkin oikeamielisten tekojen kautta seuraamaan Jumalan tahtoa, ja siinä VT:ssä esitetty liitto on se oikea, kun taas kristittyjen Jumala on tehnyt uuden liiton ihmisen kanssa, kumoamatta kuitenkaan juutalaisille annettua Lakia.

        Jäin vielä pohtimaan sitä, mitä tarkoittaisi vertauskuvallinen tulkinta noiden messiasprofetioiden suhteen. Tarkoitan sillä, esim. Jes.65:25:

        ” Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.”

        Kun ihmisistä puhutaan toisaalla vuohina ja lampaina, samoin ihmisistä puhutaan susina jne., niin olisihan silloin mahdollista nähdä tuo kansojen välisenä rauhaisana rinnakkainelona.

        Kristillisestä näkökulmasta voisi edelleen ajatella, että tuo rauhaisa rinnakkainelo tapahtuu jo nyt Kristuksessa. Sillä ei ole erotusta ihmisten välillä, jotka ovat Kristuksessa, vaan saman ehtoollispöydän ääreen voi polvistua niin juutalainen, kuin arabi, kuin kreikkalainen ja jopa suomalainenkin. Jos he ovat Kristuksessa, he ovat yhtä.

        Kun pohdin ja maistelen tuota tulkintavaihtoehtoa, tulee mieleeni kuitenkin vielä toinen mahdollisuus. Miksipä tuon ”hengellisen” ja kirjaimellisen tulkinnan tarvitsisi olla vastakkaisia? Tunteehan Vanha testamentti sellaisen käsitteen, kuin uutislyhde, uutisleipä jne. Jos siis jo tässä ajassamme nuo tapahtumat tapahtuvat osittain, kuin maistiaisina tulevasta, niin silloin ei tarvitse hylätä kumpaakaan tulkintamahdollisuutta.

        Kun Jeesus kertoi Jumalan valtakunnan tulleen siellä missä hän vaikutti, niin se oli kuitenkin vielä maistiaisia. Kun tapahtui ensimmäinen Hengen vuodatus, niin sekin oli maistiaisia, ei se lopullinen, josta sanotaan ”kaiken kansan päälle”.

        Jos siis onkin nähtävissä jo nyt profetioiden toteutumista jossain hengellisessä mielessä, niin se ei mielestäni automaattisesti tarkoita sitä, etteivät ne toteutuisi vielä täydellisinä, kirjaimellisina.

        Sanoohan Paavali tästä:
        ” Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."”

        Tämän mukaan on väliaikainen pakanoiden aika, jonka loppua profetioiden täysi toteutuminen odottaa. Aika vaihtuu, kun juutalaiset kääntyvät koko sydämestään Herran puoleen. Siihen asti olisi siis voimassa tämä Paavalin kertoma:
        ” Jo Mooses sanoo: - Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.
        Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.
        Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."”

        Ja sen jälkeen tapahtuu tämä:
        ” Kun minä tuon heidät takaisin kansojen keskeltä ja kokoan heidät vihollismaista, niin tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikkien kansojen nähden.
        Ja israelilaiset tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, sillä niin kuin minä vein heidät pakkosiirtolaisuuteen vieraiden kansojen keskelle, niin minä myös kokoan heidät taas omaan maahansa, yhtäkään unohtamatta.
        Enää en kätke heiltä kasvojani, vaan vuodatan henkeni Israelin heimon ylle. Näin sanoo Herra Jumala."”

        Löydätkö mitään pohjaa tällaiselle ajatukselle, vai ajatteletko kaiken menevän loppuun asti hengellisellä tasolla tapahtuvana?


      • asiasta kiinnostunut
        D.A kirjoitti:

        ketään ei julisteta messiaaksi, se joka täyttää kriteerit ON messias, tekee tehtävänsä ja siinä se. Messiasta EI palvota, messias palvelee YHWH:ea ja ylläpitää omassa elämässään tämän Torassa antamia käskyjä ja määräyksiä.

        Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa , vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään, ja jonka Ihmisen Poika on teille antava ; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut".
        Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?

        Jeesus vastasi ja sanoi heille: " Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

        He sanoivat hänelle: Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua?
        Minkä teon sinä teet?

        Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on; "Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi".

        Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille, ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille, taivaasta totisen leivän.

        Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän".

        Niin he sanoivat hänelle : "Herra, anna meille aina sitä leipää".

        Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni , se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minun se ei koskaan janoa.

        Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

        Kaikki minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

        Sillä minä olen tullut taivaasta, EN TEKEMÄÄN OMAA TAHTOANI, VAAN HÄNEN TAHTONSA, JOKA ON MINUT LÄHETTÄNYT.

        Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

        Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä

        Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta",
        ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: "Minä olen tullut alas taivaasta"?

        Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

        Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

        Profeetoissa on kirjoitettuna; "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.

        Ei kukaan ole Isää milloinkaan nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.

        Totisesti, totisesti, minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

        Minä olen elämän leipä.

        Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.

        Mutta tämä on se leipä, joka on tulee alas taivaasta, että se joka sitä syö, ei kuolisi.

        Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."

        Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"

        Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

        Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
        Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

        Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

        Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se,joka minua syö, elää minun kauttani.

        Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole niinkuin oli teidän isienne; he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.

        Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.

        Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka sitä voi
        kuulla?"

        Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat , sanoi hän heille: " Loukkaako tämä teitä?

        Mitä sitten jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!

        Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.


        Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko."
        Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.

        Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.

        Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.

        Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

        Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä". Joh. 6:27-69

        Kun Jeesus oli Getsemanessa, ennen kuin hänet pidätettiin, hän rukoili siellä Isää tietäen, että häntä odotti ristinkuolema, mutta hän tahtoi tehdä Isän tahdon.
        Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".Matt. 26:39

        Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus.
        Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" Joh. 18:10-11

        Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
        Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
        Ps. 40: 9-10

        Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itseasian olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydelliseksi.

        Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?

        Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

        Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

        Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo:
        "Uhria ja antia sinä et tahtonut,
        mutta ruumiin sinä minulle valmistit;

        polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.

        Silloin minä sanoin:
        Katso, minä tulen-
        kirjakääröön on minusta kirjoitettu-
        tekemään sinun tahtosi, Jumala".

        Kun hän ensin sanoo : "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,

        sanoo hän sitten:"Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.

        Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

        Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

        mutta tämä on , uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

        ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

        Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

        Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:

        "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan ", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä",

        ja: " heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

        Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä tarvita.

        Koska meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

        jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi , joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta,

        ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

        niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

        ja pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.
        Hebr. 10:1-23


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kysymäsi kohta on Sakarjan kirjan 12 luvussa jakeessa 10:

        ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.”

        siihen mikä on VT:n messiaskäsitys, en halua aloittaa pelkästään kristinuskoon kuuluvien teologisten opetusten tai uskomusten käsittelyä. Kullakin uskonnolla on oma oppinsa ja uskonsa jumalasta, yhdestä tai monesta, eikä niistä kannata kiistellä yli uskontorajojen.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Jäin vielä pohtimaan sitä, mitä tarkoittaisi vertauskuvallinen tulkinta noiden messiasprofetioiden suhteen. Tarkoitan sillä, esim. Jes.65:25:

        ” Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.”

        Kun ihmisistä puhutaan toisaalla vuohina ja lampaina, samoin ihmisistä puhutaan susina jne., niin olisihan silloin mahdollista nähdä tuo kansojen välisenä rauhaisana rinnakkainelona.

        Kristillisestä näkökulmasta voisi edelleen ajatella, että tuo rauhaisa rinnakkainelo tapahtuu jo nyt Kristuksessa. Sillä ei ole erotusta ihmisten välillä, jotka ovat Kristuksessa, vaan saman ehtoollispöydän ääreen voi polvistua niin juutalainen, kuin arabi, kuin kreikkalainen ja jopa suomalainenkin. Jos he ovat Kristuksessa, he ovat yhtä.

        Kun pohdin ja maistelen tuota tulkintavaihtoehtoa, tulee mieleeni kuitenkin vielä toinen mahdollisuus. Miksipä tuon ”hengellisen” ja kirjaimellisen tulkinnan tarvitsisi olla vastakkaisia? Tunteehan Vanha testamentti sellaisen käsitteen, kuin uutislyhde, uutisleipä jne. Jos siis jo tässä ajassamme nuo tapahtumat tapahtuvat osittain, kuin maistiaisina tulevasta, niin silloin ei tarvitse hylätä kumpaakaan tulkintamahdollisuutta.

        Kun Jeesus kertoi Jumalan valtakunnan tulleen siellä missä hän vaikutti, niin se oli kuitenkin vielä maistiaisia. Kun tapahtui ensimmäinen Hengen vuodatus, niin sekin oli maistiaisia, ei se lopullinen, josta sanotaan ”kaiken kansan päälle”.

        Jos siis onkin nähtävissä jo nyt profetioiden toteutumista jossain hengellisessä mielessä, niin se ei mielestäni automaattisesti tarkoita sitä, etteivät ne toteutuisi vielä täydellisinä, kirjaimellisina.

        Sanoohan Paavali tästä:
        ” Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."”

        Tämän mukaan on väliaikainen pakanoiden aika, jonka loppua profetioiden täysi toteutuminen odottaa. Aika vaihtuu, kun juutalaiset kääntyvät koko sydämestään Herran puoleen. Siihen asti olisi siis voimassa tämä Paavalin kertoma:
        ” Jo Mooses sanoo: - Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa.
        Jesaja sanoo vielä rohkeammin: - Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.
        Israelista hän sen sijaan sanoo: "Päivästä päivään olen ojentanut käsiäni uppiniskaista ja vastustelevaa kansaa kohti."”

        Ja sen jälkeen tapahtuu tämä:
        ” Kun minä tuon heidät takaisin kansojen keskeltä ja kokoan heidät vihollismaista, niin tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikkien kansojen nähden.
        Ja israelilaiset tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, sillä niin kuin minä vein heidät pakkosiirtolaisuuteen vieraiden kansojen keskelle, niin minä myös kokoan heidät taas omaan maahansa, yhtäkään unohtamatta.
        Enää en kätke heiltä kasvojani, vaan vuodatan henkeni Israelin heimon ylle. Näin sanoo Herra Jumala."”

        Löydätkö mitään pohjaa tällaiselle ajatukselle, vai ajatteletko kaiken menevän loppuun asti hengellisellä tasolla tapahtuvana?

        VT:ssa on todellakin runsaasti messiasprofetioita. Minusta tuo hengellinen tulkinta yleensä ainakin sopii niihin, mutta myös kirjaimellisemmat tulkinnat voivat olla oikeita siinä ohella. Tosin siinä suhteessa on oltava varovaisempi. Yleensä kristikunnassa pidetään Israelia ja siihen liittyviä tapahtumia usein merkkinä siitä, miten Jumala toteuttaa suunnitelmaansa myös historiassa. Olen jonkin verran kuullut ja lukenut esim. kristityn Kaarlo Syvännön vaiheista Israelissa. Hän oli vakuuttunut, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu Israelin ja juutalaiskansan hengellinen elvyttäminen viimeisinä aikoina, ja että hän itse oli Jumalan lähettämä viemään Raamattuja ja Uusia Testamentteja juutalaisten keskuuteen, ja paljon niitä sieltä hänen ja hänen perheensä raamattuvarastolta on lähetettykin juutalaisille ympäri maailmaa eri kielillä. Tämän kristityn näkemyksen mukaan Israelin valtion synty ja juutalaisten paluu omaan Luvattuun maahansa, ja tähän liittyvä juutalaiskristillinen herätys, on ennustettu VT:n profetioissa. Eräs raamatunkohta, jota hän siteerasi ennustuksena juutalaiskansan vaiheista suhteessa messiaaniseen herätyksen aikaan, oli profeetta Hesekielin 37. kirjassa, jossa Israelia verrataan "kuolleiden luiden laaksoon", luut ovat kokoontuneet yhteen ja niistä on jo muodostunut ihmisruumiita, joissa on liha ja jänteet (oma valtio), mutta henkeä niissä ei ollut, jakeen 8 mukaan. Mutta jakeessa 9-14 Herra lupaa, että hän tekee heidät eläviksi vuodattamalla henkensä heidän ylleen. Tätä nämä kristityt siis rukoilivat jo joskus 50-luvulla ja koettivat jouduttaa Israelissa.

        Tämä on siis esimerkki siitä miten konkreettisesti ennustukset messiaanisesta ajasta voidaan tulkita. Kuten edellä olevasta mielenkiintoisesta keskusteluketjusta käy ilmi, juutalainen tulkinta on aika lailla erilainen.
        Olen havainnut kahta linjaa sillä puolella: jotkut uskovat konkreettiseen messias-johtajaan ja jotkut painottavat enemmänkin "messiaanista aikaa".

        Minun on vaikea kuvitella, että jokin konkreettinen henkilö loisi sellaisen maailmanrauhan kuin profetiat edellyttävät, vaikka juutalaisten keskuudessa varmaan rauhanponnisteluja on tehtykin, esimerkkeinä Shimon Peres, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon, ja kuningas Salomo, jonka aikana rauha kesti 40 vuotta. Onhan maailma täynnä levottomia poliittisia liikkeitä. Ainoaksi tulkinnaksi jää, että Messias otetaan vastaan sydämen uskolla, hengellisesti, ja hänen valtakuntansa on se "ikuisen valtakunta, joka ei mahdu maisiin rajoihin", kuten Waltari sanoi.

        Hengellisen ja kirjaimellisen tulkinnan ei minusta tarvitse olla vastakkaisia, vaan ne voivat kulkea rinnakkain. Jumala toimii sekä ihmisen sielun ja sydämen kautta että käytännön tasolla, ulkonaisten tapahtumien kautta, ja kronologisesti sekä lyhyellä aikavälillä, kuten D.A. osoittaa, miten ennustukset liittyivät historialliseen kontekstiinsa, mutta on myös profetioita jotka liittyvät viimeisiin aikoihin, tapahtumiin jotka ovat vielä edessä, tai keskeneräisiä. Myös Jeesus itse oli myös profeetta, kaiken muun lisäksi, ja ennusti mm. Jerusalemin hävityksen sukupolven (40 v.) kuluttua, joka sitten tapahtuikin v. 70, josta juutalainen historioitsija Josefus kirjoitti. Hän ennusti myös asioita viimeisistä ajoista, joita elämme monen kristityn näkemyksen mukaan.

        Tämä on ollut mielestäni hyvä ja hieno keskustelu, joka on valaissut paljon sekä kristinuskon että juutalaisuuden ydinasioita, eroja ja yhtenevyyksiä.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mitä Jeesuksen ihmetekoihin tulee, on läpi kautta historian, ennekin Jeesusta ollut henkilöitä, jotka ovat yrittäneet todistella olevansa Jumalan tosi profeetta ja "aloittaneet" uuden uskon suuntauksen. Mutta persoonallinen ilmestys on erittäin heikko perusta uskonnolle, koska kukaan ei voi koskaan tietää onko se ollut ollenkaan totta. Ihmeet eivät koskaan todista mitään, kaikki mitä se todistaa on että kyseisellä henkilöllä on tiettyjä kykyjä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen väitteen kanssa että olisi Messias.

        Messiaalta kun pelkästään vaaditaan tekoja, ei uskoa siihen että tämä tekee ne teot!

        Jeesus ei perustanut uskontoa tuosta vain tyhjästä, vaan Messias-ennustuksia oli jo vuosisatojen ajan esitetty profeettojen toimesta, ja hän tiedosti olevansa tuo Messias, ja toimi sen mukaan. Hän tunsi Kirjoitukset erittäin hyvin. Hän ei myöskään ryhtynyt "Jumalaksi JHWH:n tilalle" vaan sanoi ainoastaan olevansa "Jumalan poika", koska VT:ssä:kin juutalaiset kuvasivat itseään "Jumalan pojiksi". Hän tunsi juutalaisuuden perusteellisesti, opetti, paransi sairaita, herätti jopa kuolleita, puhui totuuden sanoja, ennusti myös tulevaa, ja oli synnitön. Hän piti juutalaisten lakia hyvänä ja oikeana, mutta halusi ettei lain seuraamisesta tule itsetarkoituksellista rituaalinomaista toimintaa siten, että sen perimmäinen tarkoitus unohtuu. Hän korosti rakkautta ja armoa, johon kiedottuna lain seuraaminen sai uuden, inhimillisemmän tulkinnan. Daavidin poika hän oli ainakin siinä mielessä, että Daavidin korkein ihanne oli oikeamielisyys eli ajatella ja elää Jumalan mielen mukaan. Jeesuksen messiaanisuus perustuu sadoille profetioille, jonka alkukristityt tulkitsivat siten, että juuri tämä henkilö täytti messiaskriteerit. Lisäksi on neljän evankelistan todistuskertomukset, joihin liittyy yliluonnollisia tapahtumia, kuten temppelin esiripun halkeaminen. Tosi on että vääriä profeettoja ja messiaita on ollut kautta aikojen. Tosi profeetta ja Messias pitää minkä lupaa ja on totuudellinen kaikessa.


      • Skeptikko
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa , vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään, ja jonka Ihmisen Poika on teille antava ; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut".
        Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?

        Jeesus vastasi ja sanoi heille: " Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

        He sanoivat hänelle: Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua?
        Minkä teon sinä teet?

        Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on; "Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi".

        Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille, ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille, taivaasta totisen leivän.

        Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän".

        Niin he sanoivat hänelle : "Herra, anna meille aina sitä leipää".

        Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni , se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minun se ei koskaan janoa.

        Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

        Kaikki minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

        Sillä minä olen tullut taivaasta, EN TEKEMÄÄN OMAA TAHTOANI, VAAN HÄNEN TAHTONSA, JOKA ON MINUT LÄHETTÄNYT.

        Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.

        Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä

        Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta",
        ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: "Minä olen tullut alas taivaasta"?

        Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.

        Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

        Profeetoissa on kirjoitettuna; "Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. Jokainen joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.

        Ei kukaan ole Isää milloinkaan nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.

        Totisesti, totisesti, minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

        Minä olen elämän leipä.

        Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.

        Mutta tämä on se leipä, joka on tulee alas taivaasta, että se joka sitä syö, ei kuolisi.

        Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."

        Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"

        Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

        Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
        Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

        Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

        Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se,joka minua syö, elää minun kauttani.

        Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole niinkuin oli teidän isienne; he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.

        Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.

        Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka sitä voi
        kuulla?"

        Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat , sanoi hän heille: " Loukkaako tämä teitä?

        Mitä sitten jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!

        Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.


        Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko."
        Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.

        Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.

        Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.

        Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"

        Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä". Joh. 6:27-69

        Kun Jeesus oli Getsemanessa, ennen kuin hänet pidätettiin, hän rukoili siellä Isää tietäen, että häntä odotti ristinkuolema, mutta hän tahtoi tehdä Isän tahdon.
        Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".Matt. 26:39

        Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus.
        Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?" Joh. 18:10-11

        Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
        Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
        Ps. 40: 9-10

        Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itseasian olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydelliseksi.

        Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?

        Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

        Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.

        Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo:
        "Uhria ja antia sinä et tahtonut,
        mutta ruumiin sinä minulle valmistit;

        polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.

        Silloin minä sanoin:
        Katso, minä tulen-
        kirjakääröön on minusta kirjoitettu-
        tekemään sinun tahtosi, Jumala".

        Kun hän ensin sanoo : "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,

        sanoo hän sitten:"Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi. Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.

        Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

        Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa;

        mutta tämä on , uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

        ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

        Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

        Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:

        "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan ", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä",

        ja: " heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

        Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä tarvita.

        Koska meillä siis veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

        jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi , joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta,

        ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

        niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

        ja pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.
        Hebr. 10:1-23

        Ei UT ole pätevä todistamaan Jeesuksen messiaanisuutta. Messias-kriteerit ovat kirjattu VT:hen, ei UT:hen.

        Jos edellämainitsemillasi teksteillä perustelet itsellesi Jeesuksen messiaanisuuden niin heikoilla jäillä kuljet. Totta kai UT - joka kertoo Jeesuksesta - julistaa Jeesuksen messiaanisuutta ja Jumaluutta!

        Kuka tahansa pystyy teoriassa kirjoittamaan itsestään kirjan, jossa toteaa yhä uudestaan ja uudestaan oman messiaanisuutensa ja Jumaluutensa. Eri asia onkin sitten se, täsmääkö tämä oma julistus aikaisempiin lupauksiin.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        VT:ssa on todellakin runsaasti messiasprofetioita. Minusta tuo hengellinen tulkinta yleensä ainakin sopii niihin, mutta myös kirjaimellisemmat tulkinnat voivat olla oikeita siinä ohella. Tosin siinä suhteessa on oltava varovaisempi. Yleensä kristikunnassa pidetään Israelia ja siihen liittyviä tapahtumia usein merkkinä siitä, miten Jumala toteuttaa suunnitelmaansa myös historiassa. Olen jonkin verran kuullut ja lukenut esim. kristityn Kaarlo Syvännön vaiheista Israelissa. Hän oli vakuuttunut, että Jumalan suunnitelmaan kuuluu Israelin ja juutalaiskansan hengellinen elvyttäminen viimeisinä aikoina, ja että hän itse oli Jumalan lähettämä viemään Raamattuja ja Uusia Testamentteja juutalaisten keskuuteen, ja paljon niitä sieltä hänen ja hänen perheensä raamattuvarastolta on lähetettykin juutalaisille ympäri maailmaa eri kielillä. Tämän kristityn näkemyksen mukaan Israelin valtion synty ja juutalaisten paluu omaan Luvattuun maahansa, ja tähän liittyvä juutalaiskristillinen herätys, on ennustettu VT:n profetioissa. Eräs raamatunkohta, jota hän siteerasi ennustuksena juutalaiskansan vaiheista suhteessa messiaaniseen herätyksen aikaan, oli profeetta Hesekielin 37. kirjassa, jossa Israelia verrataan "kuolleiden luiden laaksoon", luut ovat kokoontuneet yhteen ja niistä on jo muodostunut ihmisruumiita, joissa on liha ja jänteet (oma valtio), mutta henkeä niissä ei ollut, jakeen 8 mukaan. Mutta jakeessa 9-14 Herra lupaa, että hän tekee heidät eläviksi vuodattamalla henkensä heidän ylleen. Tätä nämä kristityt siis rukoilivat jo joskus 50-luvulla ja koettivat jouduttaa Israelissa.

        Tämä on siis esimerkki siitä miten konkreettisesti ennustukset messiaanisesta ajasta voidaan tulkita. Kuten edellä olevasta mielenkiintoisesta keskusteluketjusta käy ilmi, juutalainen tulkinta on aika lailla erilainen.
        Olen havainnut kahta linjaa sillä puolella: jotkut uskovat konkreettiseen messias-johtajaan ja jotkut painottavat enemmänkin "messiaanista aikaa".

        Minun on vaikea kuvitella, että jokin konkreettinen henkilö loisi sellaisen maailmanrauhan kuin profetiat edellyttävät, vaikka juutalaisten keskuudessa varmaan rauhanponnisteluja on tehtykin, esimerkkeinä Shimon Peres, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon, ja kuningas Salomo, jonka aikana rauha kesti 40 vuotta. Onhan maailma täynnä levottomia poliittisia liikkeitä. Ainoaksi tulkinnaksi jää, että Messias otetaan vastaan sydämen uskolla, hengellisesti, ja hänen valtakuntansa on se "ikuisen valtakunta, joka ei mahdu maisiin rajoihin", kuten Waltari sanoi.

        Hengellisen ja kirjaimellisen tulkinnan ei minusta tarvitse olla vastakkaisia, vaan ne voivat kulkea rinnakkain. Jumala toimii sekä ihmisen sielun ja sydämen kautta että käytännön tasolla, ulkonaisten tapahtumien kautta, ja kronologisesti sekä lyhyellä aikavälillä, kuten D.A. osoittaa, miten ennustukset liittyivät historialliseen kontekstiinsa, mutta on myös profetioita jotka liittyvät viimeisiin aikoihin, tapahtumiin jotka ovat vielä edessä, tai keskeneräisiä. Myös Jeesus itse oli myös profeetta, kaiken muun lisäksi, ja ennusti mm. Jerusalemin hävityksen sukupolven (40 v.) kuluttua, joka sitten tapahtuikin v. 70, josta juutalainen historioitsija Josefus kirjoitti. Hän ennusti myös asioita viimeisistä ajoista, joita elämme monen kristityn näkemyksen mukaan.

        Tämä on ollut mielestäni hyvä ja hieno keskustelu, joka on valaissut paljon sekä kristinuskon että juutalaisuuden ydinasioita, eroja ja yhtenevyyksiä.

        Minunkin mielestäni keskustelu on selventävää, vaikka ei kaikilta osin. Olisi hienoa, jos tällaiseen keskusteluun osallistuisi joku kristilliseen apologetiikkaan perehtynyt henkilö, jolloin varsinaisen vakaumuksellisen kristinuskon elävyys tulisi esitetyksi keskusteluissa. Se on nyt jäänyt puuttumaan, eikä sen merkitystä mielestäni voi väheksyä.

        Israel on käsittääkseni Jumalan silmäterä mutta ei siksi, että juutalaiset olisivat miellyttäviä, vaan siksi, että Jumala voi vaikka heidän kauttaan osoittaa armollisuutensa ja kärsivällisyytensä koko maailmalle. He ovat maksaneet kovan hinnan siitä, että he ovat joutuneet erityisiin koettelemuksiin Jumalan edessä ja kristityillä on kaikki syyt rukoilla heidän puolestaan. Ei siksi, että hyväksyisivät heidän toimintansa, vaan siksi, että kaikesta huolimatta Jumala tahtoo siunata ennen kaikkia muita juuri heitä, valitsemaansa kansaa. Jumalan valinta ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä, vaan ehkäpä hän tahallisesti valitsikin rakkaudelleen vaikean kohteen, joka asettaa haastetta jopa hänen kärsivällisyydelleen ;)

        Tätä en sano sillä, ettemmekö me kaikki tarvitsisi Hänen ääretöntä kärsivällisyyttään ja armoaan. Jokainen itseään vähänkin tunteva tietää tarvitsevansa paljon armoa ja kärsivällisyyttä niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin.

        En sano tätä myöskään ärsyttääkseni ketään, vaikka ehkä salaisesti toivoisinkin juutalaisten huomaavan sen, miten he omalta osaltaan salaisesti kadehtivat kansaa, joka ei ole kansa, huokkioiden joukkoa, jotka ovat jo saaneet Hengen vuodatuksen uskoessaan Messiaaseen Jeesukseen.

        Luulen, että jos on omaksunut jotain vahvoja ja väkeviä opetuksia lopun ajoista, niin niistä saattaa pitää kiinni, vaikka ei voisikaan niitä Raamatulla perustella. Siksi omalta osaltani tahdon huomioida tuon näkökulmasi siitä, miten asiat näyttävät todellakin toteutuvan hengellisessä mielessä, se on ilmeistä. Kuitenkaan jättämättä huomiotta sitä, ettei kaikki eskatologiset kohdat selity pelkästään hengellisellä näkökulmalla.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        sukuluetteloissa koska suku ei jatkunut naisen kautta, ei ollut mitään syytä, poikkeuksellistakaan, laittaa naisia niihin.Ei liioin appea sanota isäksi.Jos siis joku on Davidin sukua hän voi olla sitä vain biologisen isänsä kautta.
        Talmud ei puhu Jeesuksen suvusta eipä juuri Jeesuksestakaan, ne lausunnot jotka ovat ja jotka ehkä liittyvät Jeesukseen ovat satoja vuosia tapahtumien jälkeen syntyneitä osana jo alkanutta väittelyä kristillisen kirkon kanssa eikä niillä ole todistusarvoa.
        Skeptikko pyysi todistuksia VT:stä mutta puhut jatkuvasti UT:stä joka totta kai on kirja Jeesuksesta. Missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä joka on Davidin jälkeläinen ja JHWH:n palvelija. Ajatus että JHWH voitelisi itse itsensä omaksi messiaaksen ja sitten tappaisi itsensä osana määräämäänsä uhrikulttia on täysin absurdi eikä sovi mihinkään juutalaisuuden tekstiin, ajatukseen tai oppiin. Siksihän kristinuskosta tuli pakanoiden uskonto ei siitä voinut tulla juutalaisten. Itsestään selvästä ei enempää

        Kirjoitat että missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä. Mitenköhän sitten pitäisi tulkita esim. Jesajan kirjan kohta 43:11, jossa sanotaan:

        "Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä".

        Eikös pelastaja ole hepreaksi jeshua?

        Tuo "pelastaja" on Jumalan synonyyminä muissakin kohdissa Jesajan kirjoissa. "Israelin pyhä" on pelastaja - Jeshua.

        Se että Jeesus/Jeshua sanoi itseään Daavidin jälkeläiseksi, voisihan sen tulkita niinkin, että hän oli Daavidin jälkeläinen hengellisesti, pyrki samaan täydelliseen oikeamielisyyteen eli JHWH:n tahdon toteuttamiseen kuin Daavid. Konkreettisesta sukutaulusta en niinkään tiedä.

        JHWH:n palvelija kristittyjen Messias varmasti oli, kuten evankeliumit todistavat.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Minunkin mielestäni keskustelu on selventävää, vaikka ei kaikilta osin. Olisi hienoa, jos tällaiseen keskusteluun osallistuisi joku kristilliseen apologetiikkaan perehtynyt henkilö, jolloin varsinaisen vakaumuksellisen kristinuskon elävyys tulisi esitetyksi keskusteluissa. Se on nyt jäänyt puuttumaan, eikä sen merkitystä mielestäni voi väheksyä.

        Israel on käsittääkseni Jumalan silmäterä mutta ei siksi, että juutalaiset olisivat miellyttäviä, vaan siksi, että Jumala voi vaikka heidän kauttaan osoittaa armollisuutensa ja kärsivällisyytensä koko maailmalle. He ovat maksaneet kovan hinnan siitä, että he ovat joutuneet erityisiin koettelemuksiin Jumalan edessä ja kristityillä on kaikki syyt rukoilla heidän puolestaan. Ei siksi, että hyväksyisivät heidän toimintansa, vaan siksi, että kaikesta huolimatta Jumala tahtoo siunata ennen kaikkia muita juuri heitä, valitsemaansa kansaa. Jumalan valinta ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä, vaan ehkäpä hän tahallisesti valitsikin rakkaudelleen vaikean kohteen, joka asettaa haastetta jopa hänen kärsivällisyydelleen ;)

        Tätä en sano sillä, ettemmekö me kaikki tarvitsisi Hänen ääretöntä kärsivällisyyttään ja armoaan. Jokainen itseään vähänkin tunteva tietää tarvitsevansa paljon armoa ja kärsivällisyyttä niin Jumalalta kuin ihmisiltäkin.

        En sano tätä myöskään ärsyttääkseni ketään, vaikka ehkä salaisesti toivoisinkin juutalaisten huomaavan sen, miten he omalta osaltaan salaisesti kadehtivat kansaa, joka ei ole kansa, huokkioiden joukkoa, jotka ovat jo saaneet Hengen vuodatuksen uskoessaan Messiaaseen Jeesukseen.

        Luulen, että jos on omaksunut jotain vahvoja ja väkeviä opetuksia lopun ajoista, niin niistä saattaa pitää kiinni, vaikka ei voisikaan niitä Raamatulla perustella. Siksi omalta osaltani tahdon huomioida tuon näkökulmasi siitä, miten asiat näyttävät todellakin toteutuvan hengellisessä mielessä, se on ilmeistä. Kuitenkaan jättämättä huomiotta sitä, ettei kaikki eskatologiset kohdat selity pelkästään hengellisellä näkökulmalla.

        Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa ja silmäterä, ja Sanassaan, VT:n kirjoittajien kautta, hän lupaa siunata niitä "jotka sinua (Israel) siunaavat. Lähden siitä, että Raamattu on alusta loppuun otettava tosissaan, vaikka se onkin ihmisten kirjoittama, mutta se on jumalallisen inspiraation, hengen johdatuksessa kirjoitettu. Vaikka siellä voi olla pieniä käännösvirheitäkin ja vaikka erilaiset seurakunnat ovat opillisissa kysymyksissä eri mieltä joistain kohdista, pääosin se on hyvin selkeä kokonaisuus. Kristittynä nuo Messias-ennustukset on niin helppo samastaa Jeesukseen, kun niihin vähänkin paremmin perehtyy. Juutalaisten puolelta ei kovin paljon Messias-tulkintoja ole netin kautta tullut, en tiedä kenestä esim. Jesajan kirjan 53 heidän mielestään sitten oikeastaan puhuu, kristityillehän se on varsin selkeä Jeesus-kuva. Tässä ketjussa oli kyllä varsin hyvin argumentoitu juutalaisnäkemys, tosin myös sinun perustelusi olivat minusta vakuuttavia kristillisen messiaskäsityksen apologiana.

        Juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, yksi ongelmakohta juutalaisille on ajatella että kristinuskossa Jumala on, ainakin joidenkin mielestä, monipersoonainen.
        Olen sitä miettinyt, onko kristinusko korottanut Jeesuksen Jumalan kaikkivaltiaan yläpuolelle, mikä on oikeastaan hänen statuksensa? Hän itse opetti rukoilemaan Isää meidän, eli sitä Henkeä joka on inhimillisen persoonan yläpuolella. Kristinuskossa ehkä kuuluisikin rukoilla "Jeesuksen nimessä" Jumalaa, Kaikkivaltiasta, mutta ei Jeesusta, jos ajatellaan asiaa hieman lähempänä juutalaista monoteistista näkökulmaa. Näyttää joskus siltä että kristityt eivät oikein tiedä ketä he rukoilevat, Isää, Poikaa vai Pyhää Henkeä vaiko kenties Mariaa ja pyhimyksiä.

        Siitä että Jumala ulottaa toimintansa myös muihin kansoihin ja ilmaisee itsensä, siitähän taisit esittää myös profetioita. Samoin tuo mentaliteetti "Herra lyö ja parantaa, Jumala rankaisee mutta myös lohduttaa, jota Hän rakastaa sitä hän myös kurittaa" jne toistuu VT:ssä useinkin. VT:n Jumala myös rakastaa, etenkin oikeamielisiä, jotka hänen lakiaan noudattavat oikeassa hengessä, hän antaa myös anteeksi: siinä jumalkuvassa ovat myös perusainekset jotka Jeesuksessa toteutuivat. Kautta linjan VT:ssä on myös profeetallista sanomaa, jossa korostetaan sitä että lain kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeintä vaan pitäisi ymmärtää lain tarkoitus, sen henki ja tehdä sitä mikä on Jumalalle todella otollista, oikein ja mielekästä, pelkillä ulkokohtaisilla lain teoilla ei pelastusta tule.

        Pelastaja, hepr. Jeshua, ilmenee monissa Tanakhin kohdissa Jumalan attribuuttina.
        Messiaanisille juutalaisille tällä asialla on varmaan erityistä merkitystä.

        Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla, että kaikki eskatologiset kohdat eivät selity pelkästään
        hengellisillä näkökulmilla. Voisitko mainita jonkin esimerkin?


      • asiasta kiinnostunut
        Skeptikko kirjoitti:

        Ei UT ole pätevä todistamaan Jeesuksen messiaanisuutta. Messias-kriteerit ovat kirjattu VT:hen, ei UT:hen.

        Jos edellämainitsemillasi teksteillä perustelet itsellesi Jeesuksen messiaanisuuden niin heikoilla jäillä kuljet. Totta kai UT - joka kertoo Jeesuksesta - julistaa Jeesuksen messiaanisuutta ja Jumaluutta!

        Kuka tahansa pystyy teoriassa kirjoittamaan itsestään kirjan, jossa toteaa yhä uudestaan ja uudestaan oman messiaanisuutensa ja Jumaluutensa. Eri asia onkin sitten se, täsmääkö tämä oma julistus aikaisempiin lupauksiin.

        molempia rinnakkain, koska niitä ei voi irrottaa toisistaan, ne kuuluvat saumattomasti yhteen. Ihmisen on vaikea oman ymmärryksensä avulla tulkita Raamatun profetioita, koska ne avautuvat ainoastaan Pyhän Hengen johdatuksella. Siksi on hyvä laittaa kohtia vierekkäin ja huomata, kuinka ne ovat yhtä.
        Eivät Uuden Testamentin jakeet ketään vahingoita, koska Jumalan sanoissa on Henki ja elämä, samoin myös Vanhassa Testamentissa. Tiedän, että toivoit, että messias aihetta, käsiteltäisiin pelkästään VT:n pohjalta, mutta kun täällä ovat muutkin käyttäneet UT:n jakeita, niin katsoin voivani tehdä samoin. Halusin lähinnä tuoda esiin sen, että Jeesus ei etsinyt omaa tahtoaan, vaan aina Taivaallisen Isän tahtoa. Yleensähän ihmiset etsivät omaa kunniaansa, mutta Jeesus oli hiljainen ja nöyrä sydämeltään ja hänellä oli jatkuva yhteys Isään. Eihän kukaan voi tulla Jeesuksen tykö, jos ei Isä häntä vedä. Siksi jokaisen uskoontulo on Jumalan työ ihmisessä.
        Jumalan sanan kautta syntyy kuitenkin usko ja ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle. Tämän uskon ja olen myös kokenut sen todeksi omassa elämässäni, minulla ei ole mikään luulo usko, vaan elävä usko Jeesukseen, koska hän on todistanut minulle, että hän elää, hän antoi minulle anteeksi syntini ja muutti minun elämäni täydellisesti, kun sain kokea uudesti syntymisen Jumalan lapseksi.
        Silloin usko ei ole pelkästään ihmisten todistusten varassa, vaan se tulee osaksi jokapäiväistä elämää. Jeesus todistaa, sille joka ottaa hänet vastaan, että hän on todellinen Vapahtaja.


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        Jeesus ei perustanut uskontoa tuosta vain tyhjästä, vaan Messias-ennustuksia oli jo vuosisatojen ajan esitetty profeettojen toimesta, ja hän tiedosti olevansa tuo Messias, ja toimi sen mukaan. Hän tunsi Kirjoitukset erittäin hyvin. Hän ei myöskään ryhtynyt "Jumalaksi JHWH:n tilalle" vaan sanoi ainoastaan olevansa "Jumalan poika", koska VT:ssä:kin juutalaiset kuvasivat itseään "Jumalan pojiksi". Hän tunsi juutalaisuuden perusteellisesti, opetti, paransi sairaita, herätti jopa kuolleita, puhui totuuden sanoja, ennusti myös tulevaa, ja oli synnitön. Hän piti juutalaisten lakia hyvänä ja oikeana, mutta halusi ettei lain seuraamisesta tule itsetarkoituksellista rituaalinomaista toimintaa siten, että sen perimmäinen tarkoitus unohtuu. Hän korosti rakkautta ja armoa, johon kiedottuna lain seuraaminen sai uuden, inhimillisemmän tulkinnan. Daavidin poika hän oli ainakin siinä mielessä, että Daavidin korkein ihanne oli oikeamielisyys eli ajatella ja elää Jumalan mielen mukaan. Jeesuksen messiaanisuus perustuu sadoille profetioille, jonka alkukristityt tulkitsivat siten, että juuri tämä henkilö täytti messiaskriteerit. Lisäksi on neljän evankelistan todistuskertomukset, joihin liittyy yliluonnollisia tapahtumia, kuten temppelin esiripun halkeaminen. Tosi on että vääriä profeettoja ja messiaita on ollut kautta aikojen. Tosi profeetta ja Messias pitää minkä lupaa ja on totuudellinen kaikessa.

        halutessani temppeliin? Entä asuuko Israel turvassa, jos vierailen Israelissa ei siis ole mitään vaaraa että räjähtäisin kappaleiksi jossain terrorihyökkäyksessä? Maailmassa on yleensäkin rauha, vai onko?
        Messias ei ole joku jonka uskotaan olleen mutta jonka käynnin todisteeksi pitää kaivaa raamatun jakeita ja yritetään epätoivoisesti vakuuttaa muut tästä. Usko! usko! vaan joka toimii tullessaan niin että epäselvyyttä ei jää. Minkälaisen maailman hän jättää jälkeensä sen ovat Israelin profeetat kertoneet. Tästä ja vain tästä syystä häntä kukaan osaa odottaa. Joka ei näitä lupauksia toteuta, ei ole profeettojen lupaama messias.
        Messias ei ole jumala, häntä ei palvota, häntä ei rukoilla, häneen ei uskota.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Kirjoitat että missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä. Mitenköhän sitten pitäisi tulkita esim. Jesajan kirjan kohta 43:11, jossa sanotaan:

        "Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä".

        Eikös pelastaja ole hepreaksi jeshua?

        Tuo "pelastaja" on Jumalan synonyyminä muissakin kohdissa Jesajan kirjoissa. "Israelin pyhä" on pelastaja - Jeshua.

        Se että Jeesus/Jeshua sanoi itseään Daavidin jälkeläiseksi, voisihan sen tulkita niinkin, että hän oli Daavidin jälkeläinen hengellisesti, pyrki samaan täydelliseen oikeamielisyyteen eli JHWH:n tahdon toteuttamiseen kuin Daavid. Konkreettisesta sukutaulusta en niinkään tiedä.

        JHWH:n palvelija kristittyjen Messias varmasti oli, kuten evankeliumit todistavat.

        yeshua tarkoittaa paljon muutakin kuin pelastua esim . heinäkärryjä.
        Mitä sitte?


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Juutalaiset ovat Jumalan omaisuuskansa ja silmäterä, ja Sanassaan, VT:n kirjoittajien kautta, hän lupaa siunata niitä "jotka sinua (Israel) siunaavat. Lähden siitä, että Raamattu on alusta loppuun otettava tosissaan, vaikka se onkin ihmisten kirjoittama, mutta se on jumalallisen inspiraation, hengen johdatuksessa kirjoitettu. Vaikka siellä voi olla pieniä käännösvirheitäkin ja vaikka erilaiset seurakunnat ovat opillisissa kysymyksissä eri mieltä joistain kohdista, pääosin se on hyvin selkeä kokonaisuus. Kristittynä nuo Messias-ennustukset on niin helppo samastaa Jeesukseen, kun niihin vähänkin paremmin perehtyy. Juutalaisten puolelta ei kovin paljon Messias-tulkintoja ole netin kautta tullut, en tiedä kenestä esim. Jesajan kirjan 53 heidän mielestään sitten oikeastaan puhuu, kristityillehän se on varsin selkeä Jeesus-kuva. Tässä ketjussa oli kyllä varsin hyvin argumentoitu juutalaisnäkemys, tosin myös sinun perustelusi olivat minusta vakuuttavia kristillisen messiaskäsityksen apologiana.

        Juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, yksi ongelmakohta juutalaisille on ajatella että kristinuskossa Jumala on, ainakin joidenkin mielestä, monipersoonainen.
        Olen sitä miettinyt, onko kristinusko korottanut Jeesuksen Jumalan kaikkivaltiaan yläpuolelle, mikä on oikeastaan hänen statuksensa? Hän itse opetti rukoilemaan Isää meidän, eli sitä Henkeä joka on inhimillisen persoonan yläpuolella. Kristinuskossa ehkä kuuluisikin rukoilla "Jeesuksen nimessä" Jumalaa, Kaikkivaltiasta, mutta ei Jeesusta, jos ajatellaan asiaa hieman lähempänä juutalaista monoteistista näkökulmaa. Näyttää joskus siltä että kristityt eivät oikein tiedä ketä he rukoilevat, Isää, Poikaa vai Pyhää Henkeä vaiko kenties Mariaa ja pyhimyksiä.

        Siitä että Jumala ulottaa toimintansa myös muihin kansoihin ja ilmaisee itsensä, siitähän taisit esittää myös profetioita. Samoin tuo mentaliteetti "Herra lyö ja parantaa, Jumala rankaisee mutta myös lohduttaa, jota Hän rakastaa sitä hän myös kurittaa" jne toistuu VT:ssä useinkin. VT:n Jumala myös rakastaa, etenkin oikeamielisiä, jotka hänen lakiaan noudattavat oikeassa hengessä, hän antaa myös anteeksi: siinä jumalkuvassa ovat myös perusainekset jotka Jeesuksessa toteutuivat. Kautta linjan VT:ssä on myös profeetallista sanomaa, jossa korostetaan sitä että lain kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeintä vaan pitäisi ymmärtää lain tarkoitus, sen henki ja tehdä sitä mikä on Jumalalle todella otollista, oikein ja mielekästä, pelkillä ulkokohtaisilla lain teoilla ei pelastusta tule.

        Pelastaja, hepr. Jeshua, ilmenee monissa Tanakhin kohdissa Jumalan attribuuttina.
        Messiaanisille juutalaisille tällä asialla on varmaan erityistä merkitystä.

        Mitähän mahdat tarkoittaa tuolla, että kaikki eskatologiset kohdat eivät selity pelkästään
        hengellisillä näkökulmilla. Voisitko mainita jonkin esimerkin?

        Jos Jumala on yksi, kuinka Hän silloin voisi olla kaikkialla?

        Ok, tiedämme, ettei Jumalaa voi sitoa sellaiset määrittelyt kuin ihmistä, mutta jos ne eivät sido Häntä, miksi sitten puhuisimme Hänestä kuin ihmisestä? Jumala on yksi ja Aamen sanovat kristityt. Mutta eivät sido Jumalaa yhteen paikkaan tai yhteen mahdolliseen ilmenemismuotoon, vaan Hän, joka kaiken kaikesta päättää, voi esiintyä monena persoonana ihmisille niin halutessaan. Niin Hän on tehnyt alusta asti, vai pitäisikö sanoa He? Koska luomisesta asti Jumalasta puhutaan monikossa, vaikka Hän on yksi.

        Jos Jumalan Henki voi olla monessa, niin onko Henki Jumalasta irrallinen ja jos on, niin miksi se olisi Jumalan? Tässä ei ole kysymys logiikasta, vaan ilmoituksesta. Jos Jumala sanoo, että on vain yksi Jumala, Me, jotka olimme läsnä jo luomisessa, niin miten sitä vastaan argumentoidaan?

        Pitäisikö meidän silloin ojentaa Jumalaa sanomalla, että ethän Sinä nyt voi puhua itsestäsi monikossa, kun meillä on tällainen käsitys, joka perustuu meidän tulkintaamme..

        Ehkäpä tosiaan tiedämme nämä asiat Jumalaa paremmin, omasta mielestämme. Eikä auta vaikka sanotaan: ” Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”

        Tai kun sanotaan: ” outo on hänen työnsä! - ja toteuttaa tekonsa - merkillinen on hänen tekonsa!”

        Onko se silloin sellainen, että se voidaan arvata, vai onko se sellainen, jota ei voi ennalta arvata? Toimiiko Messias siten kuin odotetaan, vai toimiiko Hän tavalla, jota ei odoteta. Messiaan tehtävä on suorittaa Jumalan tahto, joka on outo ja merkillinen, korkeammalla ihmisten ajatuksia, kuten taivas on korkeammalla maata.

        JahJah_Blow ohjasi minua ymmärtämään, että Messias tuo uuden liiton. Sen, joka on erilainen kuin vanha lain liitto. Uusi liitto on liitto Hengessä, ei laissa.

        Miksi juutalaiset vielä kysyvät sitä, miten Jeesus muka voidaan yhdistää noihin lupauksiin. Sitä en tiedä ja epäilen joskus tietävätkö itsekään? Kristityillä on paljon opittavaa juutalaisilta siitä, miten kunnioitetaan Isää Jumalaa. Toisaalta Jeesus sanoo: ” Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää.”

        Jos Isää kunnioitetaan Jumalana, miksi ei Poikaa, jonka Isä on asettanut Jumalaksi kaikille kansoille? Siis ketä tulisi rukoilla? Ei ainakaan Mariaa.

        Jeesus toisaalta pyytää uskomaan itseensä Jumalana ja toisaalta tekee irtiottoja Jumalisuudestaan. Tämä ongelma koskee kuitenkin vain sitä aikaa, kun Hän on ihmisenä ihmisten joukossa. Ettei kukaan alkaisi palvomaan Häntä joka tulee ihmisen kaltaisena hänen ulkomuotonsa tai ihmisyytensä perusteella, vaan Jeesuksessa on palvottava vain sitä, mitä Hän on Jumaluutensa puolelta.

        Hän on erottamattomasti yhtä Isän kanssa, niin erottamattomasti, että rukoilija rukoilee Häntä ja Isää yhtä aikaa, jos rukoilee Hengessä ja Totuudessa. Eihän ole montaa Jumalaa, vaan yksi. Vaikka olisi seitsemän eri persoonaa, joiden kautta Jumala tahtoo tulla luoksemme, niin kuitenkin on vain yksi Jumala, joka tulee luoksemme. Vaikka lampussa olisi seitsemän haaraa, niin on vain yksi lamppu.

        Eskatologisista ennustuksista voisin ottaa aiempaan keskusteluun liittyvän kohdan:
        ” Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
        Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.
        Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat.
        Se on oleva yhtämittaista päivää -- Herralle on se tunnettu -- ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.
        Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet.
        Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.”

        Tässä on esitetty aika ja paikka, jossa tapahtuu. Vertauskuvallinen selitys öljymäen halkeaman laaksolle olisi mielestäni liian kaukaa haettu. Öljymäen alueen geologiaa on tutkittu tämän kohdan vuoksi ja käsittääkseni tuollainen tapahtuma nähdään mahdollisena ihan tässä aineellisessa maailmassa, ei vain hengellisten hurskaassa mielikuvituksessa. Tarjoan tätä kohtaa aluksi ihan kirjaimellisesti otettavaksi, ei vain vertauskuvana. Jos tahdot pohtia enemmänkin tätä vertauksen ja kirjaimen eroa, niin voin katsoa joitain muitakin kohtia, joita voisin tarjoilla samassa tarkoituksessa.

        Tämä kuitenkin enemmän yleisenä pohdintana, kuin ihan suorana vastauksena. Luulen ettemme lopulta ole kovin erimielisiä näistä asioista, jos vain yritämme katsella asioita toistemme näkökulmista. Mielestäni se on mahdollista silloin, kun ylitsepääsemättömiä ja sovittamattomia ristiriitoja ei kuitenkaan ole nähtävissä.


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        Kirjoitat että missään VT ei puhu messiaasta jumalana vaan ihmisenä. Mitenköhän sitten pitäisi tulkita esim. Jesajan kirjan kohta 43:11, jossa sanotaan:

        "Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä".

        Eikös pelastaja ole hepreaksi jeshua?

        Tuo "pelastaja" on Jumalan synonyyminä muissakin kohdissa Jesajan kirjoissa. "Israelin pyhä" on pelastaja - Jeshua.

        Se että Jeesus/Jeshua sanoi itseään Daavidin jälkeläiseksi, voisihan sen tulkita niinkin, että hän oli Daavidin jälkeläinen hengellisesti, pyrki samaan täydelliseen oikeamielisyyteen eli JHWH:n tahdon toteuttamiseen kuin Daavid. Konkreettisesta sukutaulusta en niinkään tiedä.

        JHWH:n palvelija kristittyjen Messias varmasti oli, kuten evankeliumit todistavat.

        on moshia, ei jeshua. Ei muuta pelastajaa olekaan kuin JHWH, eihän messias ole JHWH eikä pelastaja, vaan pelkästään voideltu palvelija tiettyä tehtävää varten.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        halutessani temppeliin? Entä asuuko Israel turvassa, jos vierailen Israelissa ei siis ole mitään vaaraa että räjähtäisin kappaleiksi jossain terrorihyökkäyksessä? Maailmassa on yleensäkin rauha, vai onko?
        Messias ei ole joku jonka uskotaan olleen mutta jonka käynnin todisteeksi pitää kaivaa raamatun jakeita ja yritetään epätoivoisesti vakuuttaa muut tästä. Usko! usko! vaan joka toimii tullessaan niin että epäselvyyttä ei jää. Minkälaisen maailman hän jättää jälkeensä sen ovat Israelin profeetat kertoneet. Tästä ja vain tästä syystä häntä kukaan osaa odottaa. Joka ei näitä lupauksia toteuta, ei ole profeettojen lupaama messias.
        Messias ei ole jumala, häntä ei palvota, häntä ei rukoilla, häneen ei uskota.

        ei nyt ole temppeliä, vaan moskeija, ja sen vieressä Salomon rakennuttaman temppelin ainoa jälkeenjäänyt seinämä, Länsimuuri, pyhä paikka toki sekin, joten toivo on sitten vain Messiaassa, jos hänen toimintansa seurauksena se kolmas temppeli sinne rakennetaan. Israelissa on todellakin paikoin vaarallista liikkua. Tiedämme kyllä, että maailman laajuista rauhaa ei ole, eikä taida historia tuntea sitten paratiisin aikojen, vaikka sitä kuinka hartaasti toivomme.

        Tämä konkreettisen rauhan Israel ja maailma on minusta kaunis utopia, ja rauhanomaisten ihmisten perimmäinen toive ja ideaali, mihin pitäisi aina pyrkiä myös käytännön elämässä eri tavoin. Minusta olisi vain hämmästyttävää että yksi juutalainen ihminen, niin fiksuja kun teissä onkin paljon, voisi omassa viisaudessaan ratkaista ne suunnattomat ongelmat, joita edes yhden maantieteellisesti rajallisen alueen, Lähi-Idän, alueella on jatkuvasti. Eikö aina jostain nouse vastustajia jotka romuttavat hienot suunnitelmat?

        Kristillisen kasvatuksen saaneena ymmärrän jo peruskäsitteet toisin. Näen messias-asiat siis siten, että temppelilläkin on kaksoismerkitys, se voi tarkoittaa myös ihmisen kehoa, jossa Jumalan henki voi asua, ja siten myös Messias, henkensä kautta. Hän UT:n sanoin lupaa antaa oman rauhansa seuraajilleen, ei niinkuin maailma antaa. UT:n mukaan täydellistä maailmanrauhaa ei tulekaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt, ainakaan niin kauan kuin tavanomainen elämänmeno saa jatkua. Jeesuksen puhe oli täynnä vertauksia, jopa temppelin rakentamisella hän tarkoitti omaa ylösnousemustaan kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen.

        On silti mahdollista, että kolmaskin temppeli rakennetaan Pyhään maahan, onhan Jumala kaikkivaltias ja profeettojen ennustuksia on myös toteutunut siellä. Raamattu on niin moniselitteinen teos että on ehkä syytä jättää ovia avoimiksi eikä yrittää selittää kaikkea tyyliin "näin varmasti on ja piste". Tuo että toit historian vaiheet mukaan tulkintaan on ihan hieno asia, kristityt pyrkivät usein ylihengellistämäänkin Raamatun tulkintaa, vaikka siellä on asiaa myös paljon ihan historiankirjoituksena ja profeetatkin näkivät asioita lyhyemmälläkin aikavälillä ja omaan elämänpiiriinsä rajoittuen eikä tänne tuhansien vuosien päähän. Silti siellä puhutaan myös viimeisistä ajoista. Monien kristittyjen näkemyksen mukaan "Messiaan tulo", on edessä vielä juutalaisille, jotka pääsääntöisesti eivät häntä "vastaanottaneet", tarkoittanee sitä että osa juutalaisista kääntyy hengellisesti.

        Jos sen sijaan Messiaan tulo onkin sitä, mistä kerrot, hyvä niin, parasta on että Jumalan hyvä tahto tapahtuisi kansansa kohtaloissa, ja yksittäisten juutalaisten elämässä, ja tämä edellyttäisi myös, että muidenkin kanssa eletään harmonisesti.

        Juutalaisuus on monoteismi, mutta sitä on monen tulkinnan mukaan myös kristinusko, vaikka ei aina siltä näytäkään.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        on moshia, ei jeshua. Ei muuta pelastajaa olekaan kuin JHWH, eihän messias ole JHWH eikä pelastaja, vaan pelkästään voideltu palvelija tiettyä tehtävää varten.

        no jos googletat termejä "jeshua" "jeshua pelastaja" "je hoshua", löytyy sivustoja joissa käännös on esim. Je/Jo/Ja (JHWH:n alkutavu) hoshua, suomeksi Jumala on pelastaja, ja tuo Je hoshua katsotaan olevan Jeshua-nimen toinen vanha versio.

        Christos (kreik.), Christus (lat.) merkitsee voideltua. Muinaiset juutalaisethan antoivat voitelun öljyllä niille, jotka valittiin kuninkaiksi. Palvelijaksi Kristusta myös on aina nimitetty, hän itsekin sanoi, ettei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        no jos googletat termejä "jeshua" "jeshua pelastaja" "je hoshua", löytyy sivustoja joissa käännös on esim. Je/Jo/Ja (JHWH:n alkutavu) hoshua, suomeksi Jumala on pelastaja, ja tuo Je hoshua katsotaan olevan Jeshua-nimen toinen vanha versio.

        Christos (kreik.), Christus (lat.) merkitsee voideltua. Muinaiset juutalaisethan antoivat voitelun öljyllä niille, jotka valittiin kuninkaiksi. Palvelijaksi Kristusta myös on aina nimitetty, hän itsekin sanoi, ettei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.

        Tuo Christos versio voidellusta on aika merkillinen sinänsä koska käsitteen alkuperä on jotain muuta kuin arvonimi (voideltua tarkoittava)

        Tämä teksti minkä lainaan on pyörinyt monessakin aloitteessa vuosien aikana täälä suomi24.fi:n keskusteluissa:

        "Käsittelen kreikan kielen sanaa ”khristos” – Kristus siten kuin Novum sen selittää.
        Kirjoitus on lainattu Novumin viidennestä osasta, sen selitysteoksen sanakirjasta sivulta 775.
        ” Kreikankielinen termi khristos on puhtaasti kielen kannalta johdos verbistä khrio, joka merkitsee sivelemistä tai kevyttä hieromista, silittämistä tai voitelemista.
        Se millä sivellään, voi olla öljyä tai voidetta, mutta se voi olla myös nuolimyrkkyä, maalia, väriä tai kalkkivelliä.

        Kreikkalaisilla oli toinen sana, joka aina merkitsi voideltua, nimittäin eleimmenos, verbistä aleifo.
        Tätä verbiä on käytetty useassa UT:n kohdassa nimenomaan öljyllä voitelemisesta.
        On merkille pantavaa, että juutalainen kääntäjä Akvila kreikantaessaan vanhaa testamenttia ei valinnut sanaa KRISTOS, vaan ELEIMMENOS vastineeksi heprean sanalle masiah (MESSIAS). Tämä voi johtua siitä, että verbaaliadjektiivilla khristos ei ollut kovinkaan hyvää kaikua kreikkalaisten korvissa, kun sitä käytettiin ihmisistä.
        Mutta KHRISTOS sanalla ei ollut kreikkalaisille mitään uskonnollista eikä pyhää merkitystä; siihen ei liioin sisältynyt kunnioitusta, PIKEMMINKIN PÄINVASTOIN.

        Tätä taustaa vasten voi vaikuttaa oudolta, että Septuagintan kääntäjät valitsivat KHRIO-verbin korvaamaan heprean verbin MASAH, sekä adjektiivin khristos vastaamaan sanaa masiah.

        Messiaan nimi Kristus ei siis ole alun perin kristillisen seurakunnan valitsema.

        Mutta, kuten edellä mainittiin, ei sanalla khristos ollut kovin hyvä kaiku kreikkalaisten korvissa.
        Khristos sekoitettiin kuitenkin usein kreikkalaiseen nimeen Khrestos, jossa e ääntyi pitkänä i:nä, ja nimitystä khristos alettiin ennen pitkää käyttää erisnimenä.

        Meidän Messias-sanan pohjana on heprean masiah, määräävään artikkelin kanssa hammasiah, voideltu.”

        Kuten Novum selittää ”Kristus” sana on johdettu nuolimyrkkyä, maalia, väriä tai kalkkivelliä sivellettävästä käsitteestä ”khristos”.
        Siitä huolimatta kreikan kielellä kuuluu voideltu ho khristos, josta se on suoraan käännetty suomeksi Kristus... ".


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Tuo Christos versio voidellusta on aika merkillinen sinänsä koska käsitteen alkuperä on jotain muuta kuin arvonimi (voideltua tarkoittava)

        Tämä teksti minkä lainaan on pyörinyt monessakin aloitteessa vuosien aikana täälä suomi24.fi:n keskusteluissa:

        "Käsittelen kreikan kielen sanaa ”khristos” – Kristus siten kuin Novum sen selittää.
        Kirjoitus on lainattu Novumin viidennestä osasta, sen selitysteoksen sanakirjasta sivulta 775.
        ” Kreikankielinen termi khristos on puhtaasti kielen kannalta johdos verbistä khrio, joka merkitsee sivelemistä tai kevyttä hieromista, silittämistä tai voitelemista.
        Se millä sivellään, voi olla öljyä tai voidetta, mutta se voi olla myös nuolimyrkkyä, maalia, väriä tai kalkkivelliä.

        Kreikkalaisilla oli toinen sana, joka aina merkitsi voideltua, nimittäin eleimmenos, verbistä aleifo.
        Tätä verbiä on käytetty useassa UT:n kohdassa nimenomaan öljyllä voitelemisesta.
        On merkille pantavaa, että juutalainen kääntäjä Akvila kreikantaessaan vanhaa testamenttia ei valinnut sanaa KRISTOS, vaan ELEIMMENOS vastineeksi heprean sanalle masiah (MESSIAS). Tämä voi johtua siitä, että verbaaliadjektiivilla khristos ei ollut kovinkaan hyvää kaikua kreikkalaisten korvissa, kun sitä käytettiin ihmisistä.
        Mutta KHRISTOS sanalla ei ollut kreikkalaisille mitään uskonnollista eikä pyhää merkitystä; siihen ei liioin sisältynyt kunnioitusta, PIKEMMINKIN PÄINVASTOIN.

        Tätä taustaa vasten voi vaikuttaa oudolta, että Septuagintan kääntäjät valitsivat KHRIO-verbin korvaamaan heprean verbin MASAH, sekä adjektiivin khristos vastaamaan sanaa masiah.

        Messiaan nimi Kristus ei siis ole alun perin kristillisen seurakunnan valitsema.

        Mutta, kuten edellä mainittiin, ei sanalla khristos ollut kovin hyvä kaiku kreikkalaisten korvissa.
        Khristos sekoitettiin kuitenkin usein kreikkalaiseen nimeen Khrestos, jossa e ääntyi pitkänä i:nä, ja nimitystä khristos alettiin ennen pitkää käyttää erisnimenä.

        Meidän Messias-sanan pohjana on heprean masiah, määräävään artikkelin kanssa hammasiah, voideltu.”

        Kuten Novum selittää ”Kristus” sana on johdettu nuolimyrkkyä, maalia, väriä tai kalkkivelliä sivellettävästä käsitteestä ”khristos”.
        Siitä huolimatta kreikan kielellä kuuluu voideltu ho khristos, josta se on suoraan käännetty suomeksi Kristus... ".

        Olen joskus miettinyt, olivatko ensimmäiset raamatunkäännökset todella onnistuneita. Tuo Akvila esim. olisi voinut tuoda kreikankieliseen versioon hieman toisenlaisia sävyjä. Tuo kreikan christós on ilmeisen sananmukainen kuitenkin, on ilmeisesti käytetty yleistä puhekielen ilmaisua. Olisi ollut toivottavaa, että muinaisissa raamatunkäännöskomiteoissa olisi ollut juutalaisia oppineita mukana (ehkä heitä olikin) jotta kaikki heprean vivahteet olisi saatu hyvin käännettyä kreikaksi, latinaksi jne.

        Kun ajatellaan tuota Jeshua-nimeä, siihen yhdistetään ajatus pelastuksesta, se käännetään usein näin: "Jumala (JHWH) pelastaa", tai "Jumalassa on pelastus". Juutalaisuuden näkökulmasta on olennaista, että Jumala pelastaa, eikä joku ihminen, mutta voi kysyä, voiko Jumala käyttää pelastussuunnitelmissaan välimiestä, joka määritellään jonnekin Jumalan ja tavallisen ihmisen välimaastoon.

        Jeesukseen liitetään myös monia muita nimikkeitä. Heprean JHWH tarkoittaa "Minä olen se, joka minä olen", ja kristittyjen toimesta on muistaakseni Jeesukseen liitetty jopa tämäkin määritelmä. Samoin nimikkeet rabbi, Immanuel (Jumala kanssamme), kuningasten kuningas, herra, Ihmisen poika jne. Messiaan (ha maschiah) lisäksi.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Jos Jumala on yksi, kuinka Hän silloin voisi olla kaikkialla?

        Ok, tiedämme, ettei Jumalaa voi sitoa sellaiset määrittelyt kuin ihmistä, mutta jos ne eivät sido Häntä, miksi sitten puhuisimme Hänestä kuin ihmisestä? Jumala on yksi ja Aamen sanovat kristityt. Mutta eivät sido Jumalaa yhteen paikkaan tai yhteen mahdolliseen ilmenemismuotoon, vaan Hän, joka kaiken kaikesta päättää, voi esiintyä monena persoonana ihmisille niin halutessaan. Niin Hän on tehnyt alusta asti, vai pitäisikö sanoa He? Koska luomisesta asti Jumalasta puhutaan monikossa, vaikka Hän on yksi.

        Jos Jumalan Henki voi olla monessa, niin onko Henki Jumalasta irrallinen ja jos on, niin miksi se olisi Jumalan? Tässä ei ole kysymys logiikasta, vaan ilmoituksesta. Jos Jumala sanoo, että on vain yksi Jumala, Me, jotka olimme läsnä jo luomisessa, niin miten sitä vastaan argumentoidaan?

        Pitäisikö meidän silloin ojentaa Jumalaa sanomalla, että ethän Sinä nyt voi puhua itsestäsi monikossa, kun meillä on tällainen käsitys, joka perustuu meidän tulkintaamme..

        Ehkäpä tosiaan tiedämme nämä asiat Jumalaa paremmin, omasta mielestämme. Eikä auta vaikka sanotaan: ” Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”

        Tai kun sanotaan: ” outo on hänen työnsä! - ja toteuttaa tekonsa - merkillinen on hänen tekonsa!”

        Onko se silloin sellainen, että se voidaan arvata, vai onko se sellainen, jota ei voi ennalta arvata? Toimiiko Messias siten kuin odotetaan, vai toimiiko Hän tavalla, jota ei odoteta. Messiaan tehtävä on suorittaa Jumalan tahto, joka on outo ja merkillinen, korkeammalla ihmisten ajatuksia, kuten taivas on korkeammalla maata.

        JahJah_Blow ohjasi minua ymmärtämään, että Messias tuo uuden liiton. Sen, joka on erilainen kuin vanha lain liitto. Uusi liitto on liitto Hengessä, ei laissa.

        Miksi juutalaiset vielä kysyvät sitä, miten Jeesus muka voidaan yhdistää noihin lupauksiin. Sitä en tiedä ja epäilen joskus tietävätkö itsekään? Kristityillä on paljon opittavaa juutalaisilta siitä, miten kunnioitetaan Isää Jumalaa. Toisaalta Jeesus sanoo: ” Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää.”

        Jos Isää kunnioitetaan Jumalana, miksi ei Poikaa, jonka Isä on asettanut Jumalaksi kaikille kansoille? Siis ketä tulisi rukoilla? Ei ainakaan Mariaa.

        Jeesus toisaalta pyytää uskomaan itseensä Jumalana ja toisaalta tekee irtiottoja Jumalisuudestaan. Tämä ongelma koskee kuitenkin vain sitä aikaa, kun Hän on ihmisenä ihmisten joukossa. Ettei kukaan alkaisi palvomaan Häntä joka tulee ihmisen kaltaisena hänen ulkomuotonsa tai ihmisyytensä perusteella, vaan Jeesuksessa on palvottava vain sitä, mitä Hän on Jumaluutensa puolelta.

        Hän on erottamattomasti yhtä Isän kanssa, niin erottamattomasti, että rukoilija rukoilee Häntä ja Isää yhtä aikaa, jos rukoilee Hengessä ja Totuudessa. Eihän ole montaa Jumalaa, vaan yksi. Vaikka olisi seitsemän eri persoonaa, joiden kautta Jumala tahtoo tulla luoksemme, niin kuitenkin on vain yksi Jumala, joka tulee luoksemme. Vaikka lampussa olisi seitsemän haaraa, niin on vain yksi lamppu.

        Eskatologisista ennustuksista voisin ottaa aiempaan keskusteluun liittyvän kohdan:
        ” Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
        Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.
        Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat.
        Se on oleva yhtämittaista päivää -- Herralle on se tunnettu -- ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.
        Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet.
        Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.”

        Tässä on esitetty aika ja paikka, jossa tapahtuu. Vertauskuvallinen selitys öljymäen halkeaman laaksolle olisi mielestäni liian kaukaa haettu. Öljymäen alueen geologiaa on tutkittu tämän kohdan vuoksi ja käsittääkseni tuollainen tapahtuma nähdään mahdollisena ihan tässä aineellisessa maailmassa, ei vain hengellisten hurskaassa mielikuvituksessa. Tarjoan tätä kohtaa aluksi ihan kirjaimellisesti otettavaksi, ei vain vertauskuvana. Jos tahdot pohtia enemmänkin tätä vertauksen ja kirjaimen eroa, niin voin katsoa joitain muitakin kohtia, joita voisin tarjoilla samassa tarkoituksessa.

        Tämä kuitenkin enemmän yleisenä pohdintana, kuin ihan suorana vastauksena. Luulen ettemme lopulta ole kovin erimielisiä näistä asioista, jos vain yritämme katsella asioita toistemme näkökulmista. Mielestäni se on mahdollista silloin, kun ylitsepääsemättömiä ja sovittamattomia ristiriitoja ei kuitenkaan ole nähtävissä.

        tekstiä sinulta on tullut paljon tähän keskusteluun, sekä henkevää että tietopuolista, samoin JahJah-Blow'lta ja monelta muulta.
        Olen kyllä monessa kohdin samaa mieltä kanssasi, esim. tuossa että Jeesuksen kautta Jumala toi uuden liiton ihmisen ja itsensä välille, mutta myös se alkuperäinen liitto on voimassa, juutalaisten kanssa, joka sekin toki seuraa myös aikaansa ja uusiutuu.

        Tuo Sakarjan kirjan ennustus, jossa mainitaan mm. että Herra ilmestyy Öljymäellä, ja jonka yhdistät Messiaan ilmestymiseen, minusta kyllä vaikuttaa muinaiselta juutalaisen profeetan ennustukselta, joka liittyy hänen elinaikansa tai lähitulevaisuuden tapahtumiin. Kirjassa mainitaan monia konkreettisia asioita joita profetian mukaan tulee tapahtumaan ennustetussa sodankäynnissä. Se voidaan minusta nähdä ihan paikallisena ilmiönä, voi olla mielikuvitusta siirtää tuokin ennustus nykyiseen tai tulevaan maailmanaikaan. Kyseisessä kirjassa kerrotaan miten hevosille, aaseille, muuleille käy jne.
        Muinaisaikoinahan muissakin kansoissa oli eräänlaisia ennustajia ja näkijöitä,antiikin oraakkelit jne. Oikean profeetan tuntomerkki oli se, että hänen ennusteillaan oli suuri totuusarvo.

        Jokainen saa toki uskoa omalla tavallaan ja tulla siten autuaaksi :)

        Mielenkiintoista, että tässä nyt kristittynä esität, että Jumala on yksi, ja juutalaisten mielestä kristityt ovat ikään kuin jakaneet Jumalan moneksi. Toit jossain tekstissäsi yhden raamatunkohdan esiin, josta huomasin myös, että tälle väitteellesi on tukea: Jaakobin (Jeesuksen veljen) kirjeessä, jossa hän myös toteaa saman: Jumala on yksi. Tokihan Jumala voi ilmaista itsensä monin tavoin, ja tavalla joka on inhimillistä ymmärrystä ylemmällä tasolla, Raamattu on väline, ihmisiäkin hän käyttää instrumentteinaan ja Jeesus, jota kuuluisampaa juutalaista asiaan liittyvässä keskustelussa ei löytynyt, on varmasti mitä keskeisin tie Jumalan tuntemusta kohti.


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        ei nyt ole temppeliä, vaan moskeija, ja sen vieressä Salomon rakennuttaman temppelin ainoa jälkeenjäänyt seinämä, Länsimuuri, pyhä paikka toki sekin, joten toivo on sitten vain Messiaassa, jos hänen toimintansa seurauksena se kolmas temppeli sinne rakennetaan. Israelissa on todellakin paikoin vaarallista liikkua. Tiedämme kyllä, että maailman laajuista rauhaa ei ole, eikä taida historia tuntea sitten paratiisin aikojen, vaikka sitä kuinka hartaasti toivomme.

        Tämä konkreettisen rauhan Israel ja maailma on minusta kaunis utopia, ja rauhanomaisten ihmisten perimmäinen toive ja ideaali, mihin pitäisi aina pyrkiä myös käytännön elämässä eri tavoin. Minusta olisi vain hämmästyttävää että yksi juutalainen ihminen, niin fiksuja kun teissä onkin paljon, voisi omassa viisaudessaan ratkaista ne suunnattomat ongelmat, joita edes yhden maantieteellisesti rajallisen alueen, Lähi-Idän, alueella on jatkuvasti. Eikö aina jostain nouse vastustajia jotka romuttavat hienot suunnitelmat?

        Kristillisen kasvatuksen saaneena ymmärrän jo peruskäsitteet toisin. Näen messias-asiat siis siten, että temppelilläkin on kaksoismerkitys, se voi tarkoittaa myös ihmisen kehoa, jossa Jumalan henki voi asua, ja siten myös Messias, henkensä kautta. Hän UT:n sanoin lupaa antaa oman rauhansa seuraajilleen, ei niinkuin maailma antaa. UT:n mukaan täydellistä maailmanrauhaa ei tulekaan, mikäli olen oikein ymmärtänyt, ainakaan niin kauan kuin tavanomainen elämänmeno saa jatkua. Jeesuksen puhe oli täynnä vertauksia, jopa temppelin rakentamisella hän tarkoitti omaa ylösnousemustaan kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen.

        On silti mahdollista, että kolmaskin temppeli rakennetaan Pyhään maahan, onhan Jumala kaikkivaltias ja profeettojen ennustuksia on myös toteutunut siellä. Raamattu on niin moniselitteinen teos että on ehkä syytä jättää ovia avoimiksi eikä yrittää selittää kaikkea tyyliin "näin varmasti on ja piste". Tuo että toit historian vaiheet mukaan tulkintaan on ihan hieno asia, kristityt pyrkivät usein ylihengellistämäänkin Raamatun tulkintaa, vaikka siellä on asiaa myös paljon ihan historiankirjoituksena ja profeetatkin näkivät asioita lyhyemmälläkin aikavälillä ja omaan elämänpiiriinsä rajoittuen eikä tänne tuhansien vuosien päähän. Silti siellä puhutaan myös viimeisistä ajoista. Monien kristittyjen näkemyksen mukaan "Messiaan tulo", on edessä vielä juutalaisille, jotka pääsääntöisesti eivät häntä "vastaanottaneet", tarkoittanee sitä että osa juutalaisista kääntyy hengellisesti.

        Jos sen sijaan Messiaan tulo onkin sitä, mistä kerrot, hyvä niin, parasta on että Jumalan hyvä tahto tapahtuisi kansansa kohtaloissa, ja yksittäisten juutalaisten elämässä, ja tämä edellyttäisi myös, että muidenkin kanssa eletään harmonisesti.

        Juutalaisuus on monoteismi, mutta sitä on monen tulkinnan mukaan myös kristinusko, vaikka ei aina siltä näytäkään.

        "Tämä konkreettisen rauhan Israel ja maailma on minusta kaunis utopia, ja rauhanomaisten ihmisten perimmäinen toive ja ideaali, mihin pitäisi aina pyrkiä myös käytännön elämässä eri tavoin." Se voi olla utopiaa kristityistä, tehän näette maailman pahana paikkana, kun se juutalaiselle on täynnä mahdollisuuksia. Se on JHWH:n luoma ja Hän on sen hallitsija, ei kukaan muu.Ihminen ei ole luonnostaan paha, hänellä on mahdollisuudet valita hyvä, syntihän on aina teko,valinta, siksi ihminen on teoistaan vastuussa ja siksi ihminen voi myös milloin tahansa parantaa tapansa. Minä, sinä ja Niniven asukkaat.
        Profeetat puhuvat kirjaimellisesti temppelistä, eiväthän sen edeltäjätkään olleet vertauskuvallisia, eivät papit, uhratut eläimet tai se suuri määrä temppeliin liittyviä lakeja jotka JHWH itse antoi ja joista hän sanoo että ne ovat ikuisia määräyksiä. Mitenkä ihmisruumis voisi olla tuo temppeli? Tästäkin näkee miten kaukana juutalaisuus ja kristinusko toisistaan lopulta ovat. Temppeli tulee messiaan aikana olemaan toiminnassa Jerusalemissa ja myös rauha vallitsemaan.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        "Tämä konkreettisen rauhan Israel ja maailma on minusta kaunis utopia, ja rauhanomaisten ihmisten perimmäinen toive ja ideaali, mihin pitäisi aina pyrkiä myös käytännön elämässä eri tavoin." Se voi olla utopiaa kristityistä, tehän näette maailman pahana paikkana, kun se juutalaiselle on täynnä mahdollisuuksia. Se on JHWH:n luoma ja Hän on sen hallitsija, ei kukaan muu.Ihminen ei ole luonnostaan paha, hänellä on mahdollisuudet valita hyvä, syntihän on aina teko,valinta, siksi ihminen on teoistaan vastuussa ja siksi ihminen voi myös milloin tahansa parantaa tapansa. Minä, sinä ja Niniven asukkaat.
        Profeetat puhuvat kirjaimellisesti temppelistä, eiväthän sen edeltäjätkään olleet vertauskuvallisia, eivät papit, uhratut eläimet tai se suuri määrä temppeliin liittyviä lakeja jotka JHWH itse antoi ja joista hän sanoo että ne ovat ikuisia määräyksiä. Mitenkä ihmisruumis voisi olla tuo temppeli? Tästäkin näkee miten kaukana juutalaisuus ja kristinusko toisistaan lopulta ovat. Temppeli tulee messiaan aikana olemaan toiminnassa Jerusalemissa ja myös rauha vallitsemaan.

        että temppeli vielä rakennetaan ja kyllä se näkemys on monella kristitylläkin. Mikä Jumala se sellainen olisi joka jättäisi pyhän temppelinsä rauniokasaksi ja työ jäisi ikään kuin kesken.

        Jokaisessa ihmisessä on vapaa valinnan mahdollisuus hyvän ja pahan teon valitsemiseen, ja tältä väliltä. Näen toki että maailma on myös täynnä mahdollisuuksia, ei se ole pelkästään huono tai hyvä. Tuossa syntikäsityksessä on vähän eroavaisuutta, kristityn mielestä synti on jo ajatusten, mielen tasolla, ja jotta hyviä tekoja voisi tehdä, on ensin oltava mielen maailma riittävän puhdas, mielen sisältö korreloi tekoihin. Ja vastaavasti, jos ihmisen ajatusmaailma on kovin pimeä, hänen tekonsakin väistämättä ovat. Näin ollen kristinuskon näkemyksen mukaan, vaikka haluttaisiinkin tehdä hyviä, oikeudenmukaisia ja viisaita tekoja, ei niitä aina pystytä toteuttamaan, siinä katsotaan että ihmisellä ei välttämättä ole aina tarpeeksi voimia toimia Jumalan tahdon mukaisesti ilman Kristuksen antamaa henkeä, jonka kautta ihmisestä tulee uusi luomus.

        Ihminen keho on tarkoitettu Kristuksen opetuksen mukaan juuri tuon Hengen temppeliksi, Hengen, joka UT:n mukaan Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen seuraajille, sen jälkeen kun hänet otettiin ylös taivaaseen. Yhtä lailla varmaan voitaisiin ajatella että Davidin ym. JHWH:n hurskaiden palvelijoiden fyysiset olemukset ovat myös Herran hengen temppeleitä.
        Miksi Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia kun tuo kristinuskon Messias poistui alas tuonelaan, mietin sitä,ilmeisesti se tarkoitti että
        uskontoon kehittyy kaksi päälinjaa.

        Kun kerran Jerusalemin temppeliä ei enää ole, niin mitenkäs siihen liittyviä ikuisia määräyksiäkään voi enää toteuttaa?


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        että temppeli vielä rakennetaan ja kyllä se näkemys on monella kristitylläkin. Mikä Jumala se sellainen olisi joka jättäisi pyhän temppelinsä rauniokasaksi ja työ jäisi ikään kuin kesken.

        Jokaisessa ihmisessä on vapaa valinnan mahdollisuus hyvän ja pahan teon valitsemiseen, ja tältä väliltä. Näen toki että maailma on myös täynnä mahdollisuuksia, ei se ole pelkästään huono tai hyvä. Tuossa syntikäsityksessä on vähän eroavaisuutta, kristityn mielestä synti on jo ajatusten, mielen tasolla, ja jotta hyviä tekoja voisi tehdä, on ensin oltava mielen maailma riittävän puhdas, mielen sisältö korreloi tekoihin. Ja vastaavasti, jos ihmisen ajatusmaailma on kovin pimeä, hänen tekonsakin väistämättä ovat. Näin ollen kristinuskon näkemyksen mukaan, vaikka haluttaisiinkin tehdä hyviä, oikeudenmukaisia ja viisaita tekoja, ei niitä aina pystytä toteuttamaan, siinä katsotaan että ihmisellä ei välttämättä ole aina tarpeeksi voimia toimia Jumalan tahdon mukaisesti ilman Kristuksen antamaa henkeä, jonka kautta ihmisestä tulee uusi luomus.

        Ihminen keho on tarkoitettu Kristuksen opetuksen mukaan juuri tuon Hengen temppeliksi, Hengen, joka UT:n mukaan Jumala lähetti maailmaan Jeesuksen seuraajille, sen jälkeen kun hänet otettiin ylös taivaaseen. Yhtä lailla varmaan voitaisiin ajatella että Davidin ym. JHWH:n hurskaiden palvelijoiden fyysiset olemukset ovat myös Herran hengen temppeleitä.
        Miksi Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia kun tuo kristinuskon Messias poistui alas tuonelaan, mietin sitä,ilmeisesti se tarkoitti että
        uskontoon kehittyy kaksi päälinjaa.

        Kun kerran Jerusalemin temppeliä ei enää ole, niin mitenkäs siihen liittyviä ikuisia määräyksiäkään voi enää toteuttaa?

        messiaan aikana.


      • Elena
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        molempia rinnakkain, koska niitä ei voi irrottaa toisistaan, ne kuuluvat saumattomasti yhteen. Ihmisen on vaikea oman ymmärryksensä avulla tulkita Raamatun profetioita, koska ne avautuvat ainoastaan Pyhän Hengen johdatuksella. Siksi on hyvä laittaa kohtia vierekkäin ja huomata, kuinka ne ovat yhtä.
        Eivät Uuden Testamentin jakeet ketään vahingoita, koska Jumalan sanoissa on Henki ja elämä, samoin myös Vanhassa Testamentissa. Tiedän, että toivoit, että messias aihetta, käsiteltäisiin pelkästään VT:n pohjalta, mutta kun täällä ovat muutkin käyttäneet UT:n jakeita, niin katsoin voivani tehdä samoin. Halusin lähinnä tuoda esiin sen, että Jeesus ei etsinyt omaa tahtoaan, vaan aina Taivaallisen Isän tahtoa. Yleensähän ihmiset etsivät omaa kunniaansa, mutta Jeesus oli hiljainen ja nöyrä sydämeltään ja hänellä oli jatkuva yhteys Isään. Eihän kukaan voi tulla Jeesuksen tykö, jos ei Isä häntä vedä. Siksi jokaisen uskoontulo on Jumalan työ ihmisessä.
        Jumalan sanan kautta syntyy kuitenkin usko ja ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle. Tämän uskon ja olen myös kokenut sen todeksi omassa elämässäni, minulla ei ole mikään luulo usko, vaan elävä usko Jeesukseen, koska hän on todistanut minulle, että hän elää, hän antoi minulle anteeksi syntini ja muutti minun elämäni täydellisesti, kun sain kokea uudesti syntymisen Jumalan lapseksi.
        Silloin usko ei ole pelkästään ihmisten todistusten varassa, vaan se tulee osaksi jokapäiväistä elämää. Jeesus todistaa, sille joka ottaa hänet vastaan, että hän on todellinen Vapahtaja.

        joita olet tähän ketjuun kirjoittanut, ovat hyvin sopivia tähän keskusteluun, niissä Jeesus käy vuoropuhelua juuri juutalaisuuden ja oman opetuksensa avainkysymyksistä. Sitä dialogia seuraten juutalainen voi ymmärtää paremmin kristityn ajatusmaailmaa, ja päinvastoin. Ja varmaan messiaaniset kristityt ovat ymmärtäneet tämän kaltaisten raamatuntekstien pohjalta Jeshuan ainutlaatuisen arvon ja merkityksen.


    • Trubaduuri

      Immanuel (Jumala kanssamme), alias pelastaja nasaretista, eli Jeesus, on messias eli voideltu, ja näin suomeksi sanottuna Kristus myös. Jeesus sana ja nimike/nimitys tulee heprean sanasta Yeshuwa joka tarkoittaa jotakuinkin tätä "hänessä on pelastus". Tai "häneltä on tuleva pelastus"
      Eikä se siis ole nimi ollenkaan vaan sillä tavalla häntä, nasaretilaista nimiteltiin aikoinaan. Hänellä oli muitakin osuvia nimikkeitä/nimityksiä esim. ihmisen Poika, Vapahtaja, Parantaja, Opettaja, Mestari ynnä muita, siis samoin, kuten monella rakkaalla lapsellakin on.

      INRI sana, jonka roomalaiset kirjoittivat puiseen palaan ja jonka he laittovat sen paalun nokkaan, johonka ihmisen Poika, Kristus teilattiin syyttömänä, viattomana kuin uhrikaritsa, kuvaa juuri tuota Kuninkuutta, joka ei tule maasta vaan taivaista. Eli, Kristus on kuningasten kuningas
      joka tulee hallitsemaan israellin kahtatoista sukukuntaa kahdentoista ruhtinaan, lähettilään avulla. Ja nuo ovat ne kaksitoista apostolia jotka mainitaan Ut:een puolella. Nuo sukupuu asiat kuuluvat vain maalliseen hömpänpömppään, eikä niillä ole merkitystä silloin kun Luojamme, Jumala
      , taivaallinen Isä jakaa valtasuuruuttaan jollekkin muulle taholle, tässä tapauksessa omalla Pojalleen, josta hän uskollisimman palvelijan kera
      , tekee kaikkein suurimmat iankaikkiset Kuninkaat
      kaikelle elävälle.

      Vanhan testamentin teksteillä ei todisteta näin nykypäivänä enää yhtikäs mitään, sillä ne ovat menettäneet mmerkityksensä, nyt elämme sitä aikaa josta melkein kaikki muinaisetkin profeetat ennustivat. Nyt satavuotias on kuin nuorukainen
      ja karitsa sekä leijona syövät yhdessä ruohoa kedolla. Tosin ihmiset eivät ole vielä löytäneet tätä ko. Karitsaa, mutta leijonan he kyllä jo tuntevat. Meinaan Juudaan leijonan. ;)




      Juudean maa tyhjennettiin tyhjentämällä ja kaikki pyhät paikat sekä temppeli hävitettiin ja samalla juutalaiset viskottiin ympäri maailmaa juuri siten kuten ennustettiin käyvän.
      Ja voideltu sai kirkkautensa, kaikki siis tapahtui
      ja sitä ei voida kumota, koska tuo voidaan lukea
      roomalaisten dokumenteista.

      Et voi siis mitenkään todistaa, etteikö Voideltu
      olisi jo!

    • Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta, Voidellusta. Kristus on Kreikan kielen vastine sanalle Messias.

      "Mormonin kirja on toinen todistus siitä, että Jeesus Kristus todella eli, ja että Hän oli ja on Jumalan Poika. Mormonin kirja sisältää muinaisten profeettojen kirjoituksia. Eräs heistä, Lehi, asui Jerusalemin tienoilla noin vuonna 600 eKr. Jumala käski Lehiä johdattamaan pienen ihmisryhmän Amerikan mantereelle. Siellä heistä kasvoi suuri kansakunta.

      Jumala kutsui edelleen profeettoja näiden ihmisten joukosta. Mormonin kirja on kokoelma heidän profeettojensa ja aikakirjanpitäjiensä kirjoituksista. Se on nimetty Mormonin mukaan, joka oli yksi viimeisistä näiden muinaisten profeettojen joukossa.

      Nämä profeetat tunsivat taivaallisen Isän suunnitelman lapsiaan varten sekä Jeesuksen Kristuksen tehtävän. He kirjoittivat muistiin, että Kristus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen Amerikassa asuvalle kansalle, opetti heille evankeliumiaan ja perusti kirkkonsa heidän keskuuteensa. Mormonin kirja sisältää Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja todistaa Hänen sovitustyöstään ja rakkaudestaan. Se tukee Raamattua ja todistaa sen totuudesta.

      Mormonin kirja päättyy suurenmoiseen lupaukseen siitä, että ne, jotka lukevat sen ja rukoilevat vilpittömästi, saavat tietää Pyhän Hengen kautta sen olevan totta (Moroni 10:4)."

      "Raamatun kirjat
      Raamattu todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja on vaikuttanut miljooniin ihmisiin ja auttanut heitä. Se on kokoelma pyhiä kirjoituksia ja sisältää Jumalan ilmoituksia ja kertomuksia Hänen kanssakäymisestään lastensa kanssa.

      Raamatun historialliset kertomukset kattavat tuhansia vuosia Aadamin ajoista apostolien kuolemaan saakka. Raamatun kirjoittajina oli profeettoja, jotka elivät tuon ajan eri kausina, ja toiset kirjat kertovat näistä profeetoista.

      Vanhan testamentin kirjat on kirjoitettu ennen Kristuksen syntymää. Monet Vanhan testamentin profetiat ennustivat Vapahtajan ja Lunastajan tulemisesta.

      Uusi testamentti kertoo Vapahtajan ja Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen, elämästä.Se kertoo myös Hänen alkukirkkonsa perustamisesta."

      Edellä on lainauksia sivustosta:
      http://www.mormon.org

      • Trubaduuri

        Voideltu on Χριστος , eli Christos (khris-tos) kreikaksi ja latinaksi Cristus, josta se suoraan on alunperin käännetty suomenkielelle M. Acrigolan toimesta. Elikkä täällä suomessa Kristus. Tämä vain ihan selvennyksen vuoksi ja suuren yleisön hyödyksi.


      • Crypticall

        Olivatko siis intiaanit mormoneja ennen kuin eurooppalaiset löysivät Amerikan?



    • JahJah_Blow_JoB
    • JahJah_Blow_JoB

      Jeesus on kenties maailmanlaajuisesti tunnetuin messias mutta juutalaistenkin keskuudessa korkeampaan arvoon nousi muuan mies nimeltä Sabbatai Zevi (1626-1676)

      Tämän espanjalaista sukua olevan turkkilais-juutalaisen profetiat, näyt ja ilmestykset harhauttivat yli puolet maailman juutalaisista uskomaan, että hän oli luvattu Messias. Mm. Medicien hallitsemasta Toscanasta saapui lähettiläs Smyrnaan osoittamaan kunnioitustaan 'messiaaniselle kuninkaalle'. Seuraavana vuonna monet juutalaisperheet eri puolilta Eurooppaa tekivät 'pyhiinvaelluksia' Livornoon nähdäkseen Messiaan.

      Sabbetai Zevi oli kabbalaan vihkiytynyt Mestari, 'Nimen Herra' (Baal Shem), mikä viittaa Jumalan ja enkelien nimiin liittyviin mystisiin voimiin. Vuoden 1666 syksyllä Turkin sulttaani Mohammed IV, saatuaan kuulla Zvin maanpetoksellisesta toiminnasta, pani tämän oletetun messiaan testiin. Tällöin Zvi äkkiä kääntyi muslimiksi ja kielsi kaikki messiaaniset väitteensä. Tämä oli tietysti suuri shokki hänen kannattajilleen. Zvin kääntymys oli kuitenkin vain puolittaista; ajoittain hän esitti käsityksiä, joista jotkut hänen seuraajistaan päättelivät, että kääntymyksestään huolimatta hän oli silti tosi Messias. Hänen seuraajiaan on vieläkin jäljellä joitakin tuhansia, lähinnä Turkissa ja Kreikassa.

      Keskeistä Sabbetai Zvin messiaanisessa opetuksessa oli, että messiaanisen aikakauden tultua raamatulliset käskyt eivät olleet enää voimassa. Hän väitti, ettei Jumala vaadi mitään keneltäkään. On suorastaan uskomatonta, että puolet juutalaisista uskoi tämän väitteen, vaikka se oli täysin vastoin sitä, mitä he olivat Toorasta oppineet. Ennusmerkit ja ihmeet näyttävät olevan todella tehokas keino harhauttaa ihmisiä.

      Eli eroja Jeesukseen ei tässäkään tapauksessa Zevin suhteen juurikaan ole, samaa kylläkin se että ainuttakaan vt ennustusta ei Zevikään täyttänyt.

      • Crypticall

        Tuota asiaa miettiessä täytyy muistaa se, että Jeesuksen seuraajat uskoivat hänet Messiaaksi, vasta ylösnousemuksen tapahduttua. Se oli heille riittävä ulkoinen varmistus, mutta ei kuitenkaan riittävä varmistus kaikilta osin. Tarvittiin vielä se, että he saivat syntinsä anteeksi ja anteeksisaamisen perusteena oli Jeesuksen antama täydellinen uhri, joka riitti tekemään kaikista häneen uskovista puhtaita Jumalan edessä. Voi jos se olisikin jäänyt jollekin teorian asteelle, niin eihän siitä olisi seurannut mitään, mutta kun se huomattiin käytännössä, niin epäilyksille ei jäänyt sijaa niiden juutalaisten keskuudessa, jotka sen havaitsivat ja kokivat.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tuota asiaa miettiessä täytyy muistaa se, että Jeesuksen seuraajat uskoivat hänet Messiaaksi, vasta ylösnousemuksen tapahduttua. Se oli heille riittävä ulkoinen varmistus, mutta ei kuitenkaan riittävä varmistus kaikilta osin. Tarvittiin vielä se, että he saivat syntinsä anteeksi ja anteeksisaamisen perusteena oli Jeesuksen antama täydellinen uhri, joka riitti tekemään kaikista häneen uskovista puhtaita Jumalan edessä. Voi jos se olisikin jäänyt jollekin teorian asteelle, niin eihän siitä olisi seurannut mitään, mutta kun se huomattiin käytännössä, niin epäilyksille ei jäänyt sijaa niiden juutalaisten keskuudessa, jotka sen havaitsivat ja kokivat.

        >> Tuota asiaa miettiessä täytyy muistaa se, että Jeesuksen seuraajat uskoivat hänet Messiaaksi, vasta ylösnousemuksen tapahduttua


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        >> Tuota asiaa miettiessä täytyy muistaa se, että Jeesuksen seuraajat uskoivat hänet Messiaaksi, vasta ylösnousemuksen tapahduttua

        Opetuslapset, joista tuli apostoleja olivat Jeesuksen aikalaisia, eikä heillä voinut olla ainakaan kymmenien vuosien ikäeroa Jeesukseen. He eivät siten ole eri sukupolven henkilöitä, vaan lähinnä Jeesuksen kanssa saman sukupolven edustajia.

        Kun sitten mietin noita Mooseksen sanoja: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” ilman muuta herää kysymys siitä, mistä Mooses tunnettiin, mikä olisi hänen kaltaisuuttaan?

        Ensisijaisesti Mooses yleensä tunnetaan siitä, että hän oli liiton välittäjä. Se oli Jumalan lain liiton välittäminen ihmisille, että nämä pääsisivät tuntemaan Jumalaa. Jos tuleva Messias olisi hänen kaltaisensa profeetta, niin kaikkein ilmeisin tunnusmerkki olisi siinä, että hän olisi samalla tavalla liiton välittäjä.

        Uutta lain liittoa ei kuitenkaan luvata, vaan luvataan toisenlainen liitto, kuin Mooseksen välittämä oli. Uudessa liitossa Jumala itse laittaa oman tahtonsa ihmisten sydämiin, niin että he saavat tuntea Hänet, ei vain kirjaimen kautta, vaan sisäisesti. Puhutaan tulevasta hengen vuodatuksesta, joka näyttää liittyvän tähän teemaan.

        Messiaasta puhutaan Herran kärsivänä palvelijana, joka lävistetään ja siitä huolimatta hän tulee ottamaan kuninkuuden, eikä hänen valtansa väisty vaan on iankaikkista, lopullista.

        Nämähän löytyvät Vanhasta testamentista, Mooseksen kaltainen profeetta, uusi liitto, hengen vuodatus, Jumalan tahdon sisäinen tunteminen uudessa liitossa, Herran kärsivä palvelija, iankaikkinen kuninkuus Messiaalle.

        Jos Messias on uuden liiton välimies, niin eikö hänen toimintansa täydykin avata myös uusi yhteys Jumalaan, sydämen yhteys rikotun lain yhteyden tilalle? Jos hän ei ole uuden liiton välimies, miten hän voisi olla Mooseksen kaltainen profeetta?


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Opetuslapset, joista tuli apostoleja olivat Jeesuksen aikalaisia, eikä heillä voinut olla ainakaan kymmenien vuosien ikäeroa Jeesukseen. He eivät siten ole eri sukupolven henkilöitä, vaan lähinnä Jeesuksen kanssa saman sukupolven edustajia.

        Kun sitten mietin noita Mooseksen sanoja: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” ilman muuta herää kysymys siitä, mistä Mooses tunnettiin, mikä olisi hänen kaltaisuuttaan?

        Ensisijaisesti Mooses yleensä tunnetaan siitä, että hän oli liiton välittäjä. Se oli Jumalan lain liiton välittäminen ihmisille, että nämä pääsisivät tuntemaan Jumalaa. Jos tuleva Messias olisi hänen kaltaisensa profeetta, niin kaikkein ilmeisin tunnusmerkki olisi siinä, että hän olisi samalla tavalla liiton välittäjä.

        Uutta lain liittoa ei kuitenkaan luvata, vaan luvataan toisenlainen liitto, kuin Mooseksen välittämä oli. Uudessa liitossa Jumala itse laittaa oman tahtonsa ihmisten sydämiin, niin että he saavat tuntea Hänet, ei vain kirjaimen kautta, vaan sisäisesti. Puhutaan tulevasta hengen vuodatuksesta, joka näyttää liittyvän tähän teemaan.

        Messiaasta puhutaan Herran kärsivänä palvelijana, joka lävistetään ja siitä huolimatta hän tulee ottamaan kuninkuuden, eikä hänen valtansa väisty vaan on iankaikkista, lopullista.

        Nämähän löytyvät Vanhasta testamentista, Mooseksen kaltainen profeetta, uusi liitto, hengen vuodatus, Jumalan tahdon sisäinen tunteminen uudessa liitossa, Herran kärsivä palvelija, iankaikkinen kuninkuus Messiaalle.

        Jos Messias on uuden liiton välimies, niin eikö hänen toimintansa täydykin avata myös uusi yhteys Jumalaan, sydämen yhteys rikotun lain yhteyden tilalle? Jos hän ei ole uuden liiton välimies, miten hän voisi olla Mooseksen kaltainen profeetta?

        >> ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” ilman muuta herää kysymys siitä, mistä Mooses tunnettiin, mikä olisi hänen kaltaisuuttaan? > Uutta lain liittoa ei kuitenkaan luvata, vaan luvataan toisenlainen liitto, kuin Mooseksen välittämä oli. Uudessa liitossa Jumala itse laittaa oman tahtonsa ihmisten sydämiin, niin että he saavat tuntea Hänet, ei vain kirjaimen kautta, vaan sisäisesti.> Jos Messias on uuden liiton välimies


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        >> ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” ilman muuta herää kysymys siitä, mistä Mooses tunnettiin, mikä olisi hänen kaltaisuuttaan? > Uutta lain liittoa ei kuitenkaan luvata, vaan luvataan toisenlainen liitto, kuin Mooseksen välittämä oli. Uudessa liitossa Jumala itse laittaa oman tahtonsa ihmisten sydämiin, niin että he saavat tuntea Hänet, ei vain kirjaimen kautta, vaan sisäisesti.> Jos Messias on uuden liiton välimies

        En ymmärrä mitä ”pakkopullaa” tässä on? Pakko ei ole lukea näitä kristillisen palstan kirjoituksia, eikä niistä ole pakko välittää.

        Asia on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että noin kaksi vuosituhatta sitten juutalaisten keskuudessa oli joukko juutalaisia, jotka näkivät tuonkin profetian täyttyvän Jeesuksessa. Tilanne on tallennettu Apostolien tekojen kohdassa 3:12-26.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        En ymmärrä mitä ”pakkopullaa” tässä on? Pakko ei ole lukea näitä kristillisen palstan kirjoituksia, eikä niistä ole pakko välittää.

        Asia on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että noin kaksi vuosituhatta sitten juutalaisten keskuudessa oli joukko juutalaisia, jotka näkivät tuonkin profetian täyttyvän Jeesuksessa. Tilanne on tallennettu Apostolien tekojen kohdassa 3:12-26.

        ei tässä mistään pakkopullasta olekkaan kysymys vaan todellisuudesta. ymmärrän että kaikilla on ollut aina omat näkökantansa, tuhansiavuosia sittenkin. ne vaan sitten pitäisi perustella jollakin todellisella pohjalla ja näyttää asiat toteen eikä pelkästään uskotella asian olevan niin ja julistella jotain päättömiä asioita jossakin hurmostilassa. Tässä Jeesuksen tapauksessa kun se pelkästään pidetään uskon pohjalla. Sellaisesta kun vt ei puhu.

        Lähinnä Paavali on ollut tämän usko-ajatuksen suurin sytyttäjä. Täytyy sekin muistaa että Paavali oli vain yksi tälläisen uskonsuuntauksien aloittaja, silloisessa israelissa oli monia Jeesus-lahkon edustajia erilaisine eskatologineen.

        Itse asiassa sellaisessa kirjakokoelmassa kuin "Kristinuskon Juuret" mainitaan Paavalista sellainen pointti että tämä ei ollut kovinkaan suuressa suosiossa Jeesusten lähimpien opetuslasten ja henkilöiden kesken, koska tämän oppikäsitykset olivat niin erilaiset ja omavaltaiset mitä Jeesus opetti ja oli antanut "perinnöksi"
        Paavalista on lähtöisin Jeesuksen "jumaluus" käsite. Jeesus ei ollut Paavalille luvattu messias vaan enempi jumalhahmo


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        ei tässä mistään pakkopullasta olekkaan kysymys vaan todellisuudesta. ymmärrän että kaikilla on ollut aina omat näkökantansa, tuhansiavuosia sittenkin. ne vaan sitten pitäisi perustella jollakin todellisella pohjalla ja näyttää asiat toteen eikä pelkästään uskotella asian olevan niin ja julistella jotain päättömiä asioita jossakin hurmostilassa. Tässä Jeesuksen tapauksessa kun se pelkästään pidetään uskon pohjalla. Sellaisesta kun vt ei puhu.

        Lähinnä Paavali on ollut tämän usko-ajatuksen suurin sytyttäjä. Täytyy sekin muistaa että Paavali oli vain yksi tälläisen uskonsuuntauksien aloittaja, silloisessa israelissa oli monia Jeesus-lahkon edustajia erilaisine eskatologineen.

        Itse asiassa sellaisessa kirjakokoelmassa kuin "Kristinuskon Juuret" mainitaan Paavalista sellainen pointti että tämä ei ollut kovinkaan suuressa suosiossa Jeesusten lähimpien opetuslasten ja henkilöiden kesken, koska tämän oppikäsitykset olivat niin erilaiset ja omavaltaiset mitä Jeesus opetti ja oli antanut "perinnöksi"
        Paavalista on lähtöisin Jeesuksen "jumaluus" käsite. Jeesus ei ollut Paavalille luvattu messias vaan enempi jumalhahmo

        Paavali ei taida olla yksin syyllinen kristinuskon käsityksiin, koska Johannes kirjoittaa:

        ” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

        Käsitystä Jeesuksen jumaluudesta on puolusteltu monin tavoin kristittyjen parissa ja eräs päällimmäisistä todisteluista löytyy Pietarin toisen kirjeen alusta. Pietarilla ja Paavalilla oli omat riitansa, mutta ne näyttävät liittyvän enemmän käytännön asioiden hoitoon, koska kuten näemme, Pietari kirjoittaa Paavalista:
        ” Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.”

        Paavali kertookin omasta tavasta tuoda julki Jumalan kirkkautta pakanoiden keskuudessa:
        ” olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.”

        Paavali näyttää itse asiassa onnistuvan ihan hyvin tuossa julistustyössään. Juutalaisille hän osoittaa Jeesuksen messiaanisuuden vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin ja pakanoille, jotka eivät tunne Vanhaa testamenttia, hän onnistuu selittämään asian heidän omalla käsitteistöllään.

        Uuden testamentin välittämä kuva Jeesuksesta Jumalan Poikana ei kuitenkaan ole kiinni Paavalista, vaan kuten todettua, ensisijaisesti tätä käsitystä on perusteltu toisten apostolien kirjoituksilla.

        Vanhan testamentin puolelta tähän kysymykseen on paneuduttu mm. tuon tekstin pohjalta:
        “Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.”

        Tämä yhdistetään mm. tuohon alussa lainaamaani: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" Sana, Jumalan viisaus, ..

        Miten he yhdistivät nämä oman aikansa tulkintatrdatition pohjalta, siitä on paljonkin huomioita olemassa. Eräs mielenkiintoinen on tuolla:
        http://www.teolinst.fi/luennot/AL140207.htm


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Paavali ei taida olla yksin syyllinen kristinuskon käsityksiin, koska Johannes kirjoittaa:

        ” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

        Käsitystä Jeesuksen jumaluudesta on puolusteltu monin tavoin kristittyjen parissa ja eräs päällimmäisistä todisteluista löytyy Pietarin toisen kirjeen alusta. Pietarilla ja Paavalilla oli omat riitansa, mutta ne näyttävät liittyvän enemmän käytännön asioiden hoitoon, koska kuten näemme, Pietari kirjoittaa Paavalista:
        ” Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.”

        Paavali kertookin omasta tavasta tuoda julki Jumalan kirkkautta pakanoiden keskuudessa:
        ” olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.”

        Paavali näyttää itse asiassa onnistuvan ihan hyvin tuossa julistustyössään. Juutalaisille hän osoittaa Jeesuksen messiaanisuuden vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin ja pakanoille, jotka eivät tunne Vanhaa testamenttia, hän onnistuu selittämään asian heidän omalla käsitteistöllään.

        Uuden testamentin välittämä kuva Jeesuksesta Jumalan Poikana ei kuitenkaan ole kiinni Paavalista, vaan kuten todettua, ensisijaisesti tätä käsitystä on perusteltu toisten apostolien kirjoituksilla.

        Vanhan testamentin puolelta tähän kysymykseen on paneuduttu mm. tuon tekstin pohjalta:
        “Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.”

        Tämä yhdistetään mm. tuohon alussa lainaamaani: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" Sana, Jumalan viisaus, ..

        Miten he yhdistivät nämä oman aikansa tulkintatrdatition pohjalta, siitä on paljonkin huomioita olemassa. Eräs mielenkiintoinen on tuolla:
        http://www.teolinst.fi/luennot/AL140207.htm

        Itse asiassa Johanneksen kirje on nuorin evankeliumi ja kirjoitettu myöhemmin kuin Paavalin kirjeet joten vaikutus näkyy jo silläkin perusteella tässä .
        Ja Johanneksen evankeliumin kirjoittajaa ei ole varmuudella pystytty todistamaan, kuka se on ollut, mutta epäilykset ovat Johanneksessa.

        Kaikista näistä kirjoista, mitä ut:ssa esiintyy on lajiteltu ja julkaistu sillä perusteella mitä sikäläinen tilanne salli ja mitkä olivat omat motiivit ja näkökulmat kirkolla,esim piispa Athanasioksella, kun tämän mukaan kirja kanonisoitiin.

        En tiedä oletko tutkinut tai lukenut muita evankeliumeja tai juutalaiskristillisiä kirjoituksia mutta sanoma niissä on erilainen.

        Muutama linkki jos haluaa perehtyä

        http://personal.inet.fi/business/molari/qevankeliumi.pdf

        http://personal.inet.fi/business/molari/juudas.pdf


        Ja mitä tulee tuohon Joh 1:1 -> olevaan "Sanaan", samassa Kristinuskon Juuret selityksessä kerrotaan että alkuperäinen versio tuosta lauseesta olisi joko "Järki" tai "Viisaus".
        Eli tämä "Sana" olisi myöhäisempi lisäys.

        Ja tuota tukee jakeiden alkukirjoituksessa esiintynyt versio luvusta 1:1 eteenpäin mikä kuuluu :

        "alussa oli sana, ja sana oli tykönä jumalan ja jumala oli se sana - tämä oli alussa jumalan luona"
        13:3...."hän oli lähtenyt jumalan luota ja oli menossa jumalan luokse "

        "sanan" kun korvaa vaikka "viisaudella" niin jakeet kuulostavat loogisemmalta.

        Jos joku on jonkun toisen luona, miten hän voi olla tuo toinen itse? Tähän liittyy myös kysymys siitä, ymmärretäänkö kreikankielen "Logos" eli Sana, antiikin filosofisista lähtökohdista käsin vai olisiko sen merkitys ymmärrettävä raamatullisemmin, Jumalan olemuksen tai läsnäolon ilmentymänä, joka tuli lähimmäksi ihmistä Jeesuksen persoonan kautta. Tuskin Johanneksen tarkoituksena oli aloittaa filosofista pohdintaa Jumalan olemuksesta, vaan pikemminkin osoittaa aikaisempien tapahtumien yhteys hetkeen, jolloin Jumalan Poika "tuli lihaksi".

        Jae 2 puhuu dualismin puolesta jos Jeesus olisi Jumala itsessään.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Paavali ei taida olla yksin syyllinen kristinuskon käsityksiin, koska Johannes kirjoittaa:

        ” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

        Käsitystä Jeesuksen jumaluudesta on puolusteltu monin tavoin kristittyjen parissa ja eräs päällimmäisistä todisteluista löytyy Pietarin toisen kirjeen alusta. Pietarilla ja Paavalilla oli omat riitansa, mutta ne näyttävät liittyvän enemmän käytännön asioiden hoitoon, koska kuten näemme, Pietari kirjoittaa Paavalista:
        ” Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.”

        Paavali kertookin omasta tavasta tuoda julki Jumalan kirkkautta pakanoiden keskuudessa:
        ” olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.”

        Paavali näyttää itse asiassa onnistuvan ihan hyvin tuossa julistustyössään. Juutalaisille hän osoittaa Jeesuksen messiaanisuuden vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin ja pakanoille, jotka eivät tunne Vanhaa testamenttia, hän onnistuu selittämään asian heidän omalla käsitteistöllään.

        Uuden testamentin välittämä kuva Jeesuksesta Jumalan Poikana ei kuitenkaan ole kiinni Paavalista, vaan kuten todettua, ensisijaisesti tätä käsitystä on perusteltu toisten apostolien kirjoituksilla.

        Vanhan testamentin puolelta tähän kysymykseen on paneuduttu mm. tuon tekstin pohjalta:
        “Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.”

        Tämä yhdistetään mm. tuohon alussa lainaamaani: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" Sana, Jumalan viisaus, ..

        Miten he yhdistivät nämä oman aikansa tulkintatrdatition pohjalta, siitä on paljonkin huomioita olemassa. Eräs mielenkiintoinen on tuolla:
        http://www.teolinst.fi/luennot/AL140207.htm

        Ja mitä tulee Sananlaskujen Jeesushakuiseen sanomaan, on sekin kristikunnan oma tulkinta ja yritys sovittaa se omaan näkökulmaan.

        Tuskin Salomo tuota puhellessaan olisi pahimmassakaan tapauksessa luullut tarkoittavansa jotakin Jumalan Poikaa tai mitään muutakaan yliluonnollista, ketä hän lähtisi ylistämään.

        Koko konteksi luku 8 käsittelee Salomoa itseään, missä hän "pätee" itseään. Vaikka Salomo oli viisas kuningas oli hän myös runollinen.

        Jossei ahaa elämyksiä herää niin viimeistään jakeesta 12-> paljastuu mistä on kyse.

        "12. Minä (Salomo), viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden."
        14. Minulla....
        15. Minun....
        16. Minä..
        17. Minun.....

        Jne


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Itse asiassa Johanneksen kirje on nuorin evankeliumi ja kirjoitettu myöhemmin kuin Paavalin kirjeet joten vaikutus näkyy jo silläkin perusteella tässä .
        Ja Johanneksen evankeliumin kirjoittajaa ei ole varmuudella pystytty todistamaan, kuka se on ollut, mutta epäilykset ovat Johanneksessa.

        Kaikista näistä kirjoista, mitä ut:ssa esiintyy on lajiteltu ja julkaistu sillä perusteella mitä sikäläinen tilanne salli ja mitkä olivat omat motiivit ja näkökulmat kirkolla,esim piispa Athanasioksella, kun tämän mukaan kirja kanonisoitiin.

        En tiedä oletko tutkinut tai lukenut muita evankeliumeja tai juutalaiskristillisiä kirjoituksia mutta sanoma niissä on erilainen.

        Muutama linkki jos haluaa perehtyä

        http://personal.inet.fi/business/molari/qevankeliumi.pdf

        http://personal.inet.fi/business/molari/juudas.pdf


        Ja mitä tulee tuohon Joh 1:1 -> olevaan "Sanaan", samassa Kristinuskon Juuret selityksessä kerrotaan että alkuperäinen versio tuosta lauseesta olisi joko "Järki" tai "Viisaus".
        Eli tämä "Sana" olisi myöhäisempi lisäys.

        Ja tuota tukee jakeiden alkukirjoituksessa esiintynyt versio luvusta 1:1 eteenpäin mikä kuuluu :

        "alussa oli sana, ja sana oli tykönä jumalan ja jumala oli se sana - tämä oli alussa jumalan luona"
        13:3...."hän oli lähtenyt jumalan luota ja oli menossa jumalan luokse "

        "sanan" kun korvaa vaikka "viisaudella" niin jakeet kuulostavat loogisemmalta.

        Jos joku on jonkun toisen luona, miten hän voi olla tuo toinen itse? Tähän liittyy myös kysymys siitä, ymmärretäänkö kreikankielen "Logos" eli Sana, antiikin filosofisista lähtökohdista käsin vai olisiko sen merkitys ymmärrettävä raamatullisemmin, Jumalan olemuksen tai läsnäolon ilmentymänä, joka tuli lähimmäksi ihmistä Jeesuksen persoonan kautta. Tuskin Johanneksen tarkoituksena oli aloittaa filosofista pohdintaa Jumalan olemuksesta, vaan pikemminkin osoittaa aikaisempien tapahtumien yhteys hetkeen, jolloin Jumalan Poika "tuli lihaksi".

        Jae 2 puhuu dualismin puolesta jos Jeesus olisi Jumala itsessään.

        Johanneksella on hyvin voinut olla mielessään selitys, joka sopii kahdenkin kulttuurin lukijoille. En tiedä voisiko pitää jopa todennäköisenä, että hänellä olisi mielessään sekä Mimra, että Logos. Kuitenkin hän toimi Efesossa ja siksi hän selittää kuin hellenisteille, mitä tarkoittaa se Logos, jota he pitävät ajattomana ja muuttumattomana prinsiippinä, kaiken olevan taustalla vaikuttavana.

        Että se on Hän, jonka kautta kaikki oleva on luotu ja Hän, joka tuli lihaksi, joka oli täynnä kirkkautta, kuin ainokaisen Pojan Isältä saamaa.

        Hyvin tuossakin voidaan nähdä viittaus siihen Viisauteen, josta San.8. luku kertoo. Joka oli ennen luomista, joka oli läsnä, kun taivaat asetettiin paikoilleen (se ei ollut Salomo).


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Johanneksella on hyvin voinut olla mielessään selitys, joka sopii kahdenkin kulttuurin lukijoille. En tiedä voisiko pitää jopa todennäköisenä, että hänellä olisi mielessään sekä Mimra, että Logos. Kuitenkin hän toimi Efesossa ja siksi hän selittää kuin hellenisteille, mitä tarkoittaa se Logos, jota he pitävät ajattomana ja muuttumattomana prinsiippinä, kaiken olevan taustalla vaikuttavana.

        Että se on Hän, jonka kautta kaikki oleva on luotu ja Hän, joka tuli lihaksi, joka oli täynnä kirkkautta, kuin ainokaisen Pojan Isältä saamaa.

        Hyvin tuossakin voidaan nähdä viittaus siihen Viisauteen, josta San.8. luku kertoo. Joka oli ennen luomista, joka oli läsnä, kun taivaat asetettiin paikoilleen (se ei ollut Salomo).

        Mimrakin on käsite mikä on syöpynyt joihinkin juutalaisuuksien suuntauksiin hellenistisen filosofian tuotteena ja sitä Logoskin ajaa.
        Ja tämän vaikutuksia näkee paljoltikin UT:n kirjoituksissa,termein ja käsittein.
        Esim Joh.Ilm. esiintyvä käsite "Haades" on suora lainaus Kreikan mytologian kuolemanjumalasta.

        Sellaisia käsitteitä ja ajattelutapoja ei ole ollut perusjuutalaisuudessa.

        Ainahan pystytään ajattelemaan sanoja pidemmälle, mutta pysytäänkö silloin samassa asiassa vai alentaako rakentamaan jo jotain uutta...


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Paavali ei taida olla yksin syyllinen kristinuskon käsityksiin, koska Johannes kirjoittaa:

        ” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

        Käsitystä Jeesuksen jumaluudesta on puolusteltu monin tavoin kristittyjen parissa ja eräs päällimmäisistä todisteluista löytyy Pietarin toisen kirjeen alusta. Pietarilla ja Paavalilla oli omat riitansa, mutta ne näyttävät liittyvän enemmän käytännön asioiden hoitoon, koska kuten näemme, Pietari kirjoittaa Paavalista:
        ” Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.”

        Paavali kertookin omasta tavasta tuoda julki Jumalan kirkkautta pakanoiden keskuudessa:
        ” olen ollut juutalaisille ikään kuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikään kuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikään kuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.”

        Paavali näyttää itse asiassa onnistuvan ihan hyvin tuossa julistustyössään. Juutalaisille hän osoittaa Jeesuksen messiaanisuuden vedoten Vanhan testamentin kirjoituksiin ja pakanoille, jotka eivät tunne Vanhaa testamenttia, hän onnistuu selittämään asian heidän omalla käsitteistöllään.

        Uuden testamentin välittämä kuva Jeesuksesta Jumalan Poikana ei kuitenkaan ole kiinni Paavalista, vaan kuten todettua, ensisijaisesti tätä käsitystä on perusteltu toisten apostolien kirjoituksilla.

        Vanhan testamentin puolelta tähän kysymykseen on paneuduttu mm. tuon tekstin pohjalta:
        “Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.”

        Tämä yhdistetään mm. tuohon alussa lainaamaani: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" Sana, Jumalan viisaus, ..

        Miten he yhdistivät nämä oman aikansa tulkintatrdatition pohjalta, siitä on paljonkin huomioita olemassa. Eräs mielenkiintoinen on tuolla:
        http://www.teolinst.fi/luennot/AL140207.htm

        Sananlaskuissa puhutaan viisaudesta joka hepreassa on feminiini,siis jos tuon kirjoittaja haluasi sanoa että JHWH:lla on seuralainen, niin hänellä olisi tyttö "ilonaan".
        JHWH on yksi ja hänen nimensä on yksi,tämä on VT:n perussanoma, ei ole muuta luojaa, hallitsijaa tai vaikuttajaa. Sekä hyvä että paha on hänestä lähtöisin. Hän ei ole
        perheellinen, synny tai kuole. Jos kristinuskon käsitys jumalasta on että tällä on rinnallaan
        jumaltyttö joka leikkii luojajumalan ilona sillä aikaa kun tämä luo maailmaa, ok, uskontoja on monenlaisia kukin uskoo mitä uskoo.Tämä vain osoittaa miten käsitys jumaluudesta juutalaisuudessa ja kristinuskossa on TÄYSIN erilainen.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mimrakin on käsite mikä on syöpynyt joihinkin juutalaisuuksien suuntauksiin hellenistisen filosofian tuotteena ja sitä Logoskin ajaa.
        Ja tämän vaikutuksia näkee paljoltikin UT:n kirjoituksissa,termein ja käsittein.
        Esim Joh.Ilm. esiintyvä käsite "Haades" on suora lainaus Kreikan mytologian kuolemanjumalasta.

        Sellaisia käsitteitä ja ajattelutapoja ei ole ollut perusjuutalaisuudessa.

        Ainahan pystytään ajattelemaan sanoja pidemmälle, mutta pysytäänkö silloin samassa asiassa vai alentaako rakentamaan jo jotain uutta...

        On ihan selvää, että kieli muuttuu ajan kuluessa, kivikauden käsitteistö ei ole ikuisesti voimassa tai sanotaanko arkikäytössä asioista puhuttaessa. Aivan kuten Vanhassa testamentissa lainataan käsitteitä ja tapoja Egyptistä, Mesopotamiasta, Assyyriasta ja muista ympäristön kulttuureista, on selvää, että Kreikan vaikutuksen aikana sieltä tulee myös käsitteitä, joita käytetään. Johannes kuitenkin hienosti liittää tuon Vanhan testamentin ajatuksen Jumalan viisaudesta uusiin käsitteisiin, joilla ilmaistaan vastaavanlaista entiteettiä. Näin se, mistä puhutaan säilyy muuttumattomana, vaikka sitä ilmaistaan ajalleen tyypillisin käsittein. Olisi myöskin väärin ajatella kivikauden ajattelutavan olevan ainoa oikea, vai keksitkö sellaiselle väitteelle perusteita?


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        Sananlaskuissa puhutaan viisaudesta joka hepreassa on feminiini,siis jos tuon kirjoittaja haluasi sanoa että JHWH:lla on seuralainen, niin hänellä olisi tyttö "ilonaan".
        JHWH on yksi ja hänen nimensä on yksi,tämä on VT:n perussanoma, ei ole muuta luojaa, hallitsijaa tai vaikuttajaa. Sekä hyvä että paha on hänestä lähtöisin. Hän ei ole
        perheellinen, synny tai kuole. Jos kristinuskon käsitys jumalasta on että tällä on rinnallaan
        jumaltyttö joka leikkii luojajumalan ilona sillä aikaa kun tämä luo maailmaa, ok, uskontoja on monenlaisia kukin uskoo mitä uskoo.Tämä vain osoittaa miten käsitys jumaluudesta juutalaisuudessa ja kristinuskossa on TÄYSIN erilainen.

        Tämä on minulle uutta, voisitko tarkentaa mihin kohtaan ja sanaan viittaat tuolla? Kerro samalla yritätkö tuolla tavoin perustella väitettä Salomosta puhujana tuossa luvussa?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mimrakin on käsite mikä on syöpynyt joihinkin juutalaisuuksien suuntauksiin hellenistisen filosofian tuotteena ja sitä Logoskin ajaa.
        Ja tämän vaikutuksia näkee paljoltikin UT:n kirjoituksissa,termein ja käsittein.
        Esim Joh.Ilm. esiintyvä käsite "Haades" on suora lainaus Kreikan mytologian kuolemanjumalasta.

        Sellaisia käsitteitä ja ajattelutapoja ei ole ollut perusjuutalaisuudessa.

        Ainahan pystytään ajattelemaan sanoja pidemmälle, mutta pysytäänkö silloin samassa asiassa vai alentaako rakentamaan jo jotain uutta...

        Jäin vielä miettimään tuota haadesta, se on siis kreikkaa ja merkitsee tuonelaa. Samoin kuin Suomen perinnekulttuurissa puhutaan tuonelan virrasta. Kerrot ettei vastaavaa löydy Vanhasta testamentista, mutta ehkäpä perustelet tuota väitettäsi?


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tämä on minulle uutta, voisitko tarkentaa mihin kohtaan ja sanaan viittaat tuolla? Kerro samalla yritätkö tuolla tavoin perustella väitettä Salomosta puhujana tuossa luvussa?

        Salomosta mitään, eihän varmuudella tiedetä edes Sananlaskujen tekijää eikä Salomo muutenkaan ole kohde.Verbi on feminiinimuodossa koska viitataan viisauteen, viisaus=hohmah pisteet kahden ensimmäisen hoon alle koska on kyse kurkkuäänteestä. Puhun tyttösestä koska vertaus on että hän "leikkii".


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        Salomosta mitään, eihän varmuudella tiedetä edes Sananlaskujen tekijää eikä Salomo muutenkaan ole kohde.Verbi on feminiinimuodossa koska viitataan viisauteen, viisaus=hohmah pisteet kahden ensimmäisen hoon alle koska on kyse kurkkuäänteestä. Puhun tyttösestä koska vertaus on että hän "leikkii".

        Kysyin myös mihin sanaan viittaat? Luvussa 8 on monta sanaa.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kysyin myös mihin sanaan viittaat? Luvussa 8 on monta sanaa.

        jonkun rinnalla jonkun ilona.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Jäin vielä miettimään tuota haadesta, se on siis kreikkaa ja merkitsee tuonelaa. Samoin kuin Suomen perinnekulttuurissa puhutaan tuonelan virrasta. Kerrot ettei vastaavaa löydy Vanhasta testamentista, mutta ehkäpä perustelet tuota väitettäsi?

        Haades, mikä esiintyy Ilmestyskirjassa on jännä sinänsä että se on muodossa "Hadés " mikä tarkoittaa itsessään tuonelan jumalaa (nimeltä), mikä Haades oli kreikanmytologiassa.
        Suomennoksena "Tuonela" on erittäin huono, minä se esiintyy suomalaisessa käännöksissä.
        Eihän tuonela pysty seuraamaan ketään, niinkuin Ilmestyksen konteksissa esiintyy. Se on persoonana esitetty.

        Vastaavasti muissa kuin Ilmestyskirjan kohdissa missä esiintyy "tuonelaa" tarkoittava sana on muotoa " adou "

        Toisaalta Ilm.kirja on muutenkin kyseenalainen kirja mikä meinattiin jättää kokonaan pois kanonisoinnista, koska siinä sana sisältö poikkeaa muista ut:n kirjoista ja sisältää eniten dualistista jumal-kuvaa.

        Eli tässä tämän kirjeen tuntemattomalla kirjoittajalla on ollut kristillisestä gnostilaisuudesta periytyviä ajattelutyyppejä sisälletyttynä kreikkalaista mytologia tuntemusta. Eli täytynyt tietää hellenististä ajattelutapaa yms.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Haades, mikä esiintyy Ilmestyskirjassa on jännä sinänsä että se on muodossa "Hadés " mikä tarkoittaa itsessään tuonelan jumalaa (nimeltä), mikä Haades oli kreikanmytologiassa.
        Suomennoksena "Tuonela" on erittäin huono, minä se esiintyy suomalaisessa käännöksissä.
        Eihän tuonela pysty seuraamaan ketään, niinkuin Ilmestyksen konteksissa esiintyy. Se on persoonana esitetty.

        Vastaavasti muissa kuin Ilmestyskirjan kohdissa missä esiintyy "tuonelaa" tarkoittava sana on muotoa " adou "

        Toisaalta Ilm.kirja on muutenkin kyseenalainen kirja mikä meinattiin jättää kokonaan pois kanonisoinnista, koska siinä sana sisältö poikkeaa muista ut:n kirjoista ja sisältää eniten dualistista jumal-kuvaa.

        Eli tässä tämän kirjeen tuntemattomalla kirjoittajalla on ollut kristillisestä gnostilaisuudesta periytyviä ajattelutyyppejä sisälletyttynä kreikkalaista mytologia tuntemusta. Eli täytynyt tietää hellenististä ajattelutapaa yms.

        Aivan ja useat juutalaiset tunsivat hyvin hellenistisiä käsitteitä ja käsityksiä, kuten aikaisemmin totesit. He käyttivät niitä hyväkseen kertoessaan omaa, hellenistien piireissä epäilyttävän juutalaiselta kuulostavaa asiaansa.

        He antavat tuonelalle nimet hellenistien käsitteistöstä, kuten on toisaalta pakkokin, se on käännöstyön idea, että varsinainen idea välitetään toiseen kieleen ja kulttuuriin.

        Mielestäni nämä nyt lähentelevät jo itsestäänselvyyksiä, mutta eipähän tule ainakaan erimielisyyksiä tällaisten asioiden ympärillä :)


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Aivan ja useat juutalaiset tunsivat hyvin hellenistisiä käsitteitä ja käsityksiä, kuten aikaisemmin totesit. He käyttivät niitä hyväkseen kertoessaan omaa, hellenistien piireissä epäilyttävän juutalaiselta kuulostavaa asiaansa.

        He antavat tuonelalle nimet hellenistien käsitteistöstä, kuten on toisaalta pakkokin, se on käännöstyön idea, että varsinainen idea välitetään toiseen kieleen ja kulttuuriin.

        Mielestäni nämä nyt lähentelevät jo itsestäänselvyyksiä, mutta eipähän tule ainakaan erimielisyyksiä tällaisten asioiden ympärillä :)

        aivan aivan mutta "syvällisempi" pointtini olikin siinä että juurikin tälläisellä menttaliteetillä ja käytännön ajattelumalleilla lähdettiin korruptoimaan sitä juutalaista ajattelutapaa ja uskoa mikä oli ollut vallitsevana jo tuhansia vuosia. Olihan hellenistinen vaikutus jo ennen Jeesustakin ollut olemassa mutta hänestä ja apostoleista lähtikin suurempi vaikutus etenemään milloin tultiin siihen että juutalaisuus ja jeesuslahkot jakautui omiin luokkiin ja sittemmin kristityiksi. Juutalaisuuteen jäi myös näitä näkökantoja mitä esiintyy kristinuskossa, mutta lievempinä ilmiöinä. Jeesus jäi kokonaan ulos. Ei tarvittu toista jumalaa.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        aivan aivan mutta "syvällisempi" pointtini olikin siinä että juurikin tälläisellä menttaliteetillä ja käytännön ajattelumalleilla lähdettiin korruptoimaan sitä juutalaista ajattelutapaa ja uskoa mikä oli ollut vallitsevana jo tuhansia vuosia. Olihan hellenistinen vaikutus jo ennen Jeesustakin ollut olemassa mutta hänestä ja apostoleista lähtikin suurempi vaikutus etenemään milloin tultiin siihen että juutalaisuus ja jeesuslahkot jakautui omiin luokkiin ja sittemmin kristityiksi. Juutalaisuuteen jäi myös näitä näkökantoja mitä esiintyy kristinuskossa, mutta lievempinä ilmiöinä. Jeesus jäi kokonaan ulos. Ei tarvittu toista jumalaa.

        Kerrotko näkeväsi selvän eron Vanhan testamentin tulkinnassa apostolien ja rabbien välillä ja ehkä mielestäsi rabbiininen tapa on oikea? Se tapa, johon Juuret kirjat perustavat näkemykset Messiaasta ja ankkuroivat käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta rabbien opetuksiin. Huomauttavat myös sen, että assosiatiivisen perusotteen lisäksi vanha synagoga käytti eräitä ilmaisutapoja, jotka esiintyvät sen ulkopuolisessa kirjallisuudessa ainoastaan Uudessa testamentissa mm. Jeesuksen ja Paavalin opetuksissa.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        Sananlaskuissa puhutaan viisaudesta joka hepreassa on feminiini,siis jos tuon kirjoittaja haluasi sanoa että JHWH:lla on seuralainen, niin hänellä olisi tyttö "ilonaan".
        JHWH on yksi ja hänen nimensä on yksi,tämä on VT:n perussanoma, ei ole muuta luojaa, hallitsijaa tai vaikuttajaa. Sekä hyvä että paha on hänestä lähtöisin. Hän ei ole
        perheellinen, synny tai kuole. Jos kristinuskon käsitys jumalasta on että tällä on rinnallaan
        jumaltyttö joka leikkii luojajumalan ilona sillä aikaa kun tämä luo maailmaa, ok, uskontoja on monenlaisia kukin uskoo mitä uskoo.Tämä vain osoittaa miten käsitys jumaluudesta juutalaisuudessa ja kristinuskossa on TÄYSIN erilainen.

        Tuolla aikasemmin todettiin, että puhutaan hyvin yhteneväisesti tuosta Järjestä, Viisaudesta tai Sanasta. Näitä yhdistetään joskus myös Jumalan Kirkkauteen jne.

        Juuret huomauttaa Filonin käsittäneen Mimralla Jumalan edusmiestä, hänen lähettilästään ja enkeliään, joka toimii ylimmäisenä pappina.

        Samoin viitataan 5.Moos.33:27, jossa kerrotaan "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." ja huomautetaan kuinka targum Onkelos tulkitsee käsivarsien tarkoittavan Mimraa, jonka kautta maailma on luotu.

        Edelleen nähdään, miten juutalaisuudessa yhdistettiin Jeesuksen aikana Jumalan Elämä, Armo, Totuus, Kirkkaus, Viisaus, Sana, jne. Niiden nähdään osoittavan tuohon persoonaan, joka on Jumalan edusmies ja ylimmäinen pappi, liiton enkeli, Messias. Jeesuskin ammentaa puheensa käsitteet juutalaisesta kulttuurista ja itseasiassa pitäytyy siinä hyvin tiukasti, eikä lähde sekoittamaan puheeseensa hellenististä ainesta.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Kerrotko näkeväsi selvän eron Vanhan testamentin tulkinnassa apostolien ja rabbien välillä ja ehkä mielestäsi rabbiininen tapa on oikea? Se tapa, johon Juuret kirjat perustavat näkemykset Messiaasta ja ankkuroivat käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta rabbien opetuksiin. Huomauttavat myös sen, että assosiatiivisen perusotteen lisäksi vanha synagoga käytti eräitä ilmaisutapoja, jotka esiintyvät sen ulkopuolisessa kirjallisuudessa ainoastaan Uudessa testamentissa mm. Jeesuksen ja Paavalin opetuksissa.

        Mitä samaa sitten on ollut apostolien ja rabbien tulkinnan välillä? Jos olisi ollut, ei olisi syntynyt toista uskontoa. Ja mitä tulee ilmaisutapoihin niin Jeesushan käytti enimmäkseen Tooraa ja sen mitzvoja antaessaan ymmärtää omia opetuksiaan ihmisille. Paavalilla taas oli aivan oma näkökanta melkeimpa jokaiseen asiaan ja tämä ei pitänyt itseään käskyjen alaisena. Ainakin vähätteli niitä.
        Eli siltä pohjalta UT:lla ei ole ollut eikä tule olemaan mitään arvoa juutalaisille sillä heillä omat pyhät kirjansa. Ja juutalainen ei ole juutalainen jollei tämä elä kuin juutalainen, usko kuin juutalainen, noudata käskyjä kuin juutalainen ja ole kuuliainen laille.
        Näin muistaakseni Josefus mainitsi asian.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mitä samaa sitten on ollut apostolien ja rabbien tulkinnan välillä? Jos olisi ollut, ei olisi syntynyt toista uskontoa. Ja mitä tulee ilmaisutapoihin niin Jeesushan käytti enimmäkseen Tooraa ja sen mitzvoja antaessaan ymmärtää omia opetuksiaan ihmisille. Paavalilla taas oli aivan oma näkökanta melkeimpa jokaiseen asiaan ja tämä ei pitänyt itseään käskyjen alaisena. Ainakin vähätteli niitä.
        Eli siltä pohjalta UT:lla ei ole ollut eikä tule olemaan mitään arvoa juutalaisille sillä heillä omat pyhät kirjansa. Ja juutalainen ei ole juutalainen jollei tämä elä kuin juutalainen, usko kuin juutalainen, noudata käskyjä kuin juutalainen ja ole kuuliainen laille.
        Näin muistaakseni Josefus mainitsi asian.

        Maimonides se olikin ketä sanoi näin


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mitä samaa sitten on ollut apostolien ja rabbien tulkinnan välillä? Jos olisi ollut, ei olisi syntynyt toista uskontoa. Ja mitä tulee ilmaisutapoihin niin Jeesushan käytti enimmäkseen Tooraa ja sen mitzvoja antaessaan ymmärtää omia opetuksiaan ihmisille. Paavalilla taas oli aivan oma näkökanta melkeimpa jokaiseen asiaan ja tämä ei pitänyt itseään käskyjen alaisena. Ainakin vähätteli niitä.
        Eli siltä pohjalta UT:lla ei ole ollut eikä tule olemaan mitään arvoa juutalaisille sillä heillä omat pyhät kirjansa. Ja juutalainen ei ole juutalainen jollei tämä elä kuin juutalainen, usko kuin juutalainen, noudata käskyjä kuin juutalainen ja ole kuuliainen laille.
        Näin muistaakseni Josefus mainitsi asian.

        Olen samaa mieltä, ettei ongelma muodostunut käsitteistä tai kielestä, vaan sen muodosti suhtautuminen Jeesuksen messiaanisuuteen. Jos Jeesus hyväksyttiin Messiaaksi, hänen nähtiin tuovan uuden liiton, joka on Hengessä.

        Paavalikin käyttää jopa pakanoille puhuessaan hyvin pitkälti juutalaisten käsitteistöä ja tapaa ilmaista asioita. Hän ei kutsu julistuksessaan ketään ulos juutalaisuudesta, vaan omien sanojensa mukaan täyteen juutalaisuuteen, joka sisältää myös tuon uuden liiton Hengen ulottuvuuden.

        Kysymys Jeesuksen Messiaanisuudesta jakoi tuolloin ja jakaa edelleen. Nykysin vain eri teille lähteneille suuntauksille on jo kehittynyt omakin historiansa ja siinä ohessa kieli käsitteistöineen. Siksi juutalaisuuden ja kristinuskon välillä on jo nykyisin nähtävissä muitakin eroja kuin vain kysymys Jeesuksen messiaanisuudesta, joka kuitenkin on lopulta se tärkein erottava tekijä.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mitä samaa sitten on ollut apostolien ja rabbien tulkinnan välillä? Jos olisi ollut, ei olisi syntynyt toista uskontoa. Ja mitä tulee ilmaisutapoihin niin Jeesushan käytti enimmäkseen Tooraa ja sen mitzvoja antaessaan ymmärtää omia opetuksiaan ihmisille. Paavalilla taas oli aivan oma näkökanta melkeimpa jokaiseen asiaan ja tämä ei pitänyt itseään käskyjen alaisena. Ainakin vähätteli niitä.
        Eli siltä pohjalta UT:lla ei ole ollut eikä tule olemaan mitään arvoa juutalaisille sillä heillä omat pyhät kirjansa. Ja juutalainen ei ole juutalainen jollei tämä elä kuin juutalainen, usko kuin juutalainen, noudata käskyjä kuin juutalainen ja ole kuuliainen laille.
        Näin muistaakseni Josefus mainitsi asian.

        Paavalikin varoittaa toimimasta Jumalan tahtoa vastaan ja muistuttaa mm:
        ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.”

        Paavalin tarkoitus on se, että ihmiset, jotka tulevat tuntemaan Jumalan tahdon ja noudattavat sitä, tulevat siten täyttämään lain, vaikka eivät etsisikään muodollisuuksia koskevia määräyksiä vanhan liiton puolelta.

        Siinä missä kristinuskossa on menty yli tuon ja painotettu pelkästään armoa ja hengellisyyttä, on juutalaisuudessa jätetty Jumalan tahto ja tarkoitus liian vähälle huomiolla lain muodollisen täyttämisen vuoksi.

        Esimerkiksi Jaakob etsii tasapainoa näiden välille omassa kirjeessään:

        ” Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
        Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?”


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tuolla aikasemmin todettiin, että puhutaan hyvin yhteneväisesti tuosta Järjestä, Viisaudesta tai Sanasta. Näitä yhdistetään joskus myös Jumalan Kirkkauteen jne.

        Juuret huomauttaa Filonin käsittäneen Mimralla Jumalan edusmiestä, hänen lähettilästään ja enkeliään, joka toimii ylimmäisenä pappina.

        Samoin viitataan 5.Moos.33:27, jossa kerrotaan "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." ja huomautetaan kuinka targum Onkelos tulkitsee käsivarsien tarkoittavan Mimraa, jonka kautta maailma on luotu.

        Edelleen nähdään, miten juutalaisuudessa yhdistettiin Jeesuksen aikana Jumalan Elämä, Armo, Totuus, Kirkkaus, Viisaus, Sana, jne. Niiden nähdään osoittavan tuohon persoonaan, joka on Jumalan edusmies ja ylimmäinen pappi, liiton enkeli, Messias. Jeesuskin ammentaa puheensa käsitteet juutalaisesta kulttuurista ja itseasiassa pitäytyy siinä hyvin tiukasti, eikä lähde sekoittamaan puheeseensa hellenististä ainesta.

        Että vaikka joissakin juutalaisuuden suuntauksissa esiintyykin näitä "välimies" käsitteitä Jumalan ja hänen tekojen ja ihmisen välillä niin edelleenkin perusjuutalaisuuteen se ei ole kuulunut eikä kuulu. Se on muualta tullut käsite kuin juutalaisuudesta.

        Jos kielimiehiä olet niin tässä eräs juutalaisesta näkökulmasta oleva käsitys:

        http://www.jewsforjesus.org/publications/issues/6_4/mediator


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Kerrotko näkeväsi selvän eron Vanhan testamentin tulkinnassa apostolien ja rabbien välillä ja ehkä mielestäsi rabbiininen tapa on oikea? Se tapa, johon Juuret kirjat perustavat näkemykset Messiaasta ja ankkuroivat käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta rabbien opetuksiin. Huomauttavat myös sen, että assosiatiivisen perusotteen lisäksi vanha synagoga käytti eräitä ilmaisutapoja, jotka esiintyvät sen ulkopuolisessa kirjallisuudessa ainoastaan Uudessa testamentissa mm. Jeesuksen ja Paavalin opetuksissa.

        tämä ilmaisutavat käsittävät myös suullisen perinnön ja juutalaisuudessa se tunnetaan Talmudina. En usko että nämä kertomasi synagogassa käytetyt ilmaisutavat johtuvat Jeesusken ja Paavalin opetuksista (pelkästään) ja siten on siteerattu tarkoittamaan "heidän" opetuksiaan.

        Hyvänä esimerkkinä tästä on se miten UT myötäilee niitä sanontoja ja käsitteitä mitä Talmudissa esiintyy.Esimerkkeinä Matteuksessa ja Markuksessa esiintyviä jakeita verrattuna Talmudiin (engl.):

        Blessed are the merciful, for they shall obtain mercy.—Matthew 5:7
        ->
        He who is merciful to others, shall receive mercy from Heaven.—R. Gamaliel Beribbi, 3rd century A.D.,Shabbath 151b

        Let what you say be simply yes or no.—Matthew 5:37
        ->
        Let your yes be yes, and your no be no.—R. Abaye, died 338 A.D., Baba Metzia 49a

        Why do you see the speck that is in your brother's eye, but do not notice the beam that is in your own eye?—Matthew 7:3
        ->
        Do they say, take the splinter out of your eye, he will retort: "Remove the beam out of your own eye."—R. Johanan, surnamed Bar Napha, 199-279 A.D., Baba Bathra 15b.

        Do not be anxious, saying, "What shall we eat?" or "What shall we drink?"—Matthew 6:31
        ->
        Whoever has a piece of bread in his basket and says, "What shall I eat tomorrow?" belongs only to them who are little in faith.—R. Eliezer, died 117 A.D., Sotah 48b


        The harvest is plentiful, but the laborers are few.—Matthew 9.37
        ->
        The day is short, and the work is much; and the workmen are indolent, but the reward is much; and the Master of the House is insistent.—R. Tarfon, 120 A.D., Aboth 2:15

        Freely you receive, freely give.—Matthew 10:8
        ->
        Just as I teach gratuituously, so you should teach gratuitously.—R. Judah, 299 A.D., Bekoroth 29a

        Whoever exalts himself will be humbled, and whoever humbles himself will be exalted.—Matthew 23:12
        ->
        He who humbles himself for the Torah in this world is magnified in the next; and he who makes himself a servant to the Torah in this world becomes free in the next.—R. Jeremiah, died 250 A.D., Baba Metzia 85b

        Blessed are those who are persecuted for righteousness' sake, for theirs is the kingdom of heaven.—Matthew 5:10
        ->
        Be rather of the persecuted than of the persecutors.—R. Abbahu, 279-310 A.D., Baba Kamma 93a

        The Sabbath was made for man, and not man for the Sabbath.—Mark 2:27
        ->
        It (the Sabbath) is committed to your hands, not you to its hands.—R. Jonathan ben Joseph, flourished after the destruction of the Temple, Yoma 85a


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Että vaikka joissakin juutalaisuuden suuntauksissa esiintyykin näitä "välimies" käsitteitä Jumalan ja hänen tekojen ja ihmisen välillä niin edelleenkin perusjuutalaisuuteen se ei ole kuulunut eikä kuulu. Se on muualta tullut käsite kuin juutalaisuudesta.

        Jos kielimiehiä olet niin tässä eräs juutalaisesta näkökulmasta oleva käsitys:

        http://www.jewsforjesus.org/publications/issues/6_4/mediator

        Silti nähdään, että Jumala voi lähettää sanomansa välittäjän kautta ja Jumalaa voidaan lähestyä pyytäen sovitusta uhrin kautta. Jumalan antama puhdas ja nuhteeton sielu tarvitsee saastutettuna sovituksen, voidakseen olla yhteydessä pyhään Jumalaan.

        Aikalaisille ei näyttänyt olevan kynnyskysymystä sen suhteen, että ihmisen sielun lunastus voisi olla niin kallis, että tarvitsisi sovitusuhrikseen puhtaan ja viattoman sielun. Kuitenkaan ei kenelläkään sitä ollut, vaan kaikki olivat poikenneet pois, ei ollut ketään puhdassydämistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.

        Mielenkiintoisesti selitetään, miten yksi puhdas ja viaton uhri puhdistaisi täydellisesti koko Aatamin suvun. Niin kuin yhden miehen kautta oli synti tullut sukuun, niin yhden sovitusuhrin kautta voitaisi koko suku puhdistaa. Jos siis uhrieläinten veri riitti lihan puhtauteen, niin riittää viattoman miehen antama uhri hengen puhtauteen.

        Totta kai se on edellyttänyt jonkin asteista nöyrtymistä ja syyllisyytensä myöntämistä, mutta sen ei ole koettu riistävän arvokkuutta, vaan se on nähty oikeudenmukaisena. Onhan oikein myöntää rikkeensä pyytäessään niitä anteeksi riippumatta siitä, mihin perustuen armoa pyydetään oikeudenmukaisen tuomion sijaan.

        Tuohon on liitetty ehkä hieman filosofinen ajatus siitä, että on oltava välittäjä, jossa yhdistyvät Jumalan hengen maailma ja ihmiset omassa aineellisessa maailmassaan. Välittäjän olisi oltava ruumiillinen, mutta samalla hengellinen ja siten hänessä yhdistyvät Jumalan Henki ja ruumiillinen maailma yhdeksi. Hän ei ole välittäjä ruumiillisten, fyysisten asioiden välillä, vaan Jumalan Hengen ja ihmisen ruumiin välillä.

        Hengen yhteys Jumalaan on kuollut jo lankeemuksessa ja asioiden ennalleen asettaminen, sellaisiksi kuin ne luomisjärjestyksessä olivat, vaatii uuden Hengen yhteyden muodostumista. Siten ihminen voi olla suorassa yhteydessä Jumalaan sillä hengellisellä tasolla, jolla Jumala voi ihmistä suoraan lähestyä.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        tämä ilmaisutavat käsittävät myös suullisen perinnön ja juutalaisuudessa se tunnetaan Talmudina. En usko että nämä kertomasi synagogassa käytetyt ilmaisutavat johtuvat Jeesusken ja Paavalin opetuksista (pelkästään) ja siten on siteerattu tarkoittamaan "heidän" opetuksiaan.

        Hyvänä esimerkkinä tästä on se miten UT myötäilee niitä sanontoja ja käsitteitä mitä Talmudissa esiintyy.Esimerkkeinä Matteuksessa ja Markuksessa esiintyviä jakeita verrattuna Talmudiin (engl.):

        Blessed are the merciful, for they shall obtain mercy.—Matthew 5:7
        ->
        He who is merciful to others, shall receive mercy from Heaven.—R. Gamaliel Beribbi, 3rd century A.D.,Shabbath 151b

        Let what you say be simply yes or no.—Matthew 5:37
        ->
        Let your yes be yes, and your no be no.—R. Abaye, died 338 A.D., Baba Metzia 49a

        Why do you see the speck that is in your brother's eye, but do not notice the beam that is in your own eye?—Matthew 7:3
        ->
        Do they say, take the splinter out of your eye, he will retort: "Remove the beam out of your own eye."—R. Johanan, surnamed Bar Napha, 199-279 A.D., Baba Bathra 15b.

        Do not be anxious, saying, "What shall we eat?" or "What shall we drink?"—Matthew 6:31
        ->
        Whoever has a piece of bread in his basket and says, "What shall I eat tomorrow?" belongs only to them who are little in faith.—R. Eliezer, died 117 A.D., Sotah 48b


        The harvest is plentiful, but the laborers are few.—Matthew 9.37
        ->
        The day is short, and the work is much; and the workmen are indolent, but the reward is much; and the Master of the House is insistent.—R. Tarfon, 120 A.D., Aboth 2:15

        Freely you receive, freely give.—Matthew 10:8
        ->
        Just as I teach gratuituously, so you should teach gratuitously.—R. Judah, 299 A.D., Bekoroth 29a

        Whoever exalts himself will be humbled, and whoever humbles himself will be exalted.—Matthew 23:12
        ->
        He who humbles himself for the Torah in this world is magnified in the next; and he who makes himself a servant to the Torah in this world becomes free in the next.—R. Jeremiah, died 250 A.D., Baba Metzia 85b

        Blessed are those who are persecuted for righteousness' sake, for theirs is the kingdom of heaven.—Matthew 5:10
        ->
        Be rather of the persecuted than of the persecutors.—R. Abbahu, 279-310 A.D., Baba Kamma 93a

        The Sabbath was made for man, and not man for the Sabbath.—Mark 2:27
        ->
        It (the Sabbath) is committed to your hands, not you to its hands.—R. Jonathan ben Joseph, flourished after the destruction of the Temple, Yoma 85a

        Tällaisilla esimerkeillä voidaan vahvistaa sitä käsitystä, ettei Jeesuksen opetukset lopultakaan poikenneet yleisesti jo Vanhasta testamentista nousevasta opetuksesta. Päinvastoin, hän viittaa jatkuvasti Vanhaan testamenttiin ja opettaa ihmisiä monissa asioissa samoin kuin aikansa rabbit.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tuolla aikasemmin todettiin, että puhutaan hyvin yhteneväisesti tuosta Järjestä, Viisaudesta tai Sanasta. Näitä yhdistetään joskus myös Jumalan Kirkkauteen jne.

        Juuret huomauttaa Filonin käsittäneen Mimralla Jumalan edusmiestä, hänen lähettilästään ja enkeliään, joka toimii ylimmäisenä pappina.

        Samoin viitataan 5.Moos.33:27, jossa kerrotaan "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." ja huomautetaan kuinka targum Onkelos tulkitsee käsivarsien tarkoittavan Mimraa, jonka kautta maailma on luotu.

        Edelleen nähdään, miten juutalaisuudessa yhdistettiin Jeesuksen aikana Jumalan Elämä, Armo, Totuus, Kirkkaus, Viisaus, Sana, jne. Niiden nähdään osoittavan tuohon persoonaan, joka on Jumalan edusmies ja ylimmäinen pappi, liiton enkeli, Messias. Jeesuskin ammentaa puheensa käsitteet juutalaisesta kulttuurista ja itseasiassa pitäytyy siinä hyvin tiukasti, eikä lähde sekoittamaan puheeseensa hellenististä ainesta.

        mitä VT sanoo ei mitä Filon sanoo. Et saa juutalaisuuteen jakaantuneen jumaluuden käsitettä, ongelma se oli kristityillekin. Kaikki kirkkokunnat eivät ole vieläkään yhtä mieltä onko kyse kolmesta eri henkilöstä vai yhdestä kolmeksi jakaantunesta persoonasta ja mikä näiden persoonien asema on toisiinsa nähden. Tämä on kuitenkin kristinuskon sisäinen asia eikä liity messiaaseen mitenkään. Messiaan lähettävä JHWH on yksi ja Hänen nimensä yksi. Sinulle ei näköjään kelpaa sen paremmin VT:n messias kuin VT:n Jumalakaan.
        Messias ei ole liiton enkeli eikä mikään muukaan enkeli, hänhän on ihminen, Davidin jäkeläinen, ihminen ei voi olla enkeli eikä Jumala. YHWH yksin on maailman luoja eikä luominen tapahtunut minkään toisen olennon kautta tai avulla.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Kerrotko näkeväsi selvän eron Vanhan testamentin tulkinnassa apostolien ja rabbien välillä ja ehkä mielestäsi rabbiininen tapa on oikea? Se tapa, johon Juuret kirjat perustavat näkemykset Messiaasta ja ankkuroivat käsityksen Jeesuksen messiaanisuudesta rabbien opetuksiin. Huomauttavat myös sen, että assosiatiivisen perusotteen lisäksi vanha synagoga käytti eräitä ilmaisutapoja, jotka esiintyvät sen ulkopuolisessa kirjallisuudessa ainoastaan Uudessa testamentissa mm. Jeesuksen ja Paavalin opetuksissa.

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        mitä VT sanoo ei mitä Filon sanoo. Et saa juutalaisuuteen jakaantuneen jumaluuden käsitettä, ongelma se oli kristityillekin. Kaikki kirkkokunnat eivät ole vieläkään yhtä mieltä onko kyse kolmesta eri henkilöstä vai yhdestä kolmeksi jakaantunesta persoonasta ja mikä näiden persoonien asema on toisiinsa nähden. Tämä on kuitenkin kristinuskon sisäinen asia eikä liity messiaaseen mitenkään. Messiaan lähettävä JHWH on yksi ja Hänen nimensä yksi. Sinulle ei näköjään kelpaa sen paremmin VT:n messias kuin VT:n Jumalakaan.
        Messias ei ole liiton enkeli eikä mikään muukaan enkeli, hänhän on ihminen, Davidin jäkeläinen, ihminen ei voi olla enkeli eikä Jumala. YHWH yksin on maailman luoja eikä luominen tapahtunut minkään toisen olennon kautta tai avulla.

        Ei kristinuskoon voisikaan sovittaa käsitystä jakaantuneesta Jumalasta, koska monoteismi on kristinuskossa niin perustavalla sijalla. Kristinusko ei tunne montaa eri jumaluutta, eikä Jumalan jakaantumista, vaan yhden Jumalan, joka lähestyy ihmistä eri tavoin. Sitä, miten Jumala näkee hyväksi lähestyä ihmisiä, kristinusko ei rajaa eikä yritä pakottaa Jumalaa ihmisajattelun muottiin vaan ottaa Hänet uskossa vastaan.

        Palautan nyt mieleen tuon aiemmin lainatun Sakrajan kirjan kohdan: "Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä."

        Luominen ei kristinuskonkaan mukaan ole tapahtunut minkään muun toimesta tai avulla, kuin Jumalan. Sen sijaan Jumalaa ei vain ajatella kuin ihmiseksi, joka on rajallinen, eikä voi vaikuttaa monin eri tavoin yhtä aikaa. Jos Jumalan Viisaudesta tai Sanasta puhutaan persoonana, niin sen hyväksytään kuuluvan ilmoitukseen.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        Jeesus kieltämättä opettaa Jumalan sanaa ja osoittaa epäilijöille omien sanojensa oikeutuksen Vanhaan testamenttiin vedoten. Hän myös sanoo tulleensa ensisijaisesti Israelin kadonneita lampaita etsimään ja esittäytyy "siksi hyväksi paimeneksi", viitaten jälleen Vt:n puolelle. Mainitsee hän myös sen, että hänellä on lampaita, jotka eivät ole siitä tarhasta, jonka keskellä hän opetti.

        Jeesuksen seuraajat eivät ole määriteltävissä minkään kirkkokuntien rajojen mukaan, vaan sen mukaan elävätkö he Jeesuksen seuraajan elämää. Alunperin heitä alettiin kutsua kristityiksi ja tuon alkuperäisen määritelmän mukaan on nyt paljon sellaisia nimellisesti kristittyjä, jotka eivät kuitenkaan ole todellisia kristittyjä.

        Paavali opettaa mielenkiintoisesti samaan tapaan juutalaisista puhuessaan. Paavali muuten puhuu paljon hyvää juutalaisista, jotka ovat hänen veljiään lihan puolelta. Kuitenkin hän sanoo, ettei kaikki nimellisesti juutalaiset ole niitä todellisia juutalaisia, joita sanalla uskonnollisessa merkityksessä syvimmillään tarkoitetaan. Hän muistuttaa siitä, että Aabraham sai lupaukset uskoessaan Jumalaan, ei oman vaelluksensa täydellisyyden vuoksi, vaan uskon vuoksi ja niin hänen mukaansa on myös jokaisen todellisen juutalaisen laita, että heiltä löytyy tuo todellinen usko, ei vain nimellisesti tai muodollisesti, vaan sydämen ympärileikkauksena, josta Mooseskin puhuu.

        Jeesus sanoo, että joka kuulee häntä, kuulee myös Isää ja joka ei kuule häntä, ei kuule myöskään Isää. Lisää vielä senkin, että ne jotka kuulevat hänen lähettämiään apostoleja, kuulevat häntä itseään ja antaa siten lupauksen apostolien opetusten puhtaudesta ja siitä, että Jumala niihin sitoutuu.

        Jeesuksen ja Paavalin opetuksista on yritetty löytää eroavaisuuksia, vaikka sieltä ei todellisia eroja näytä löytyvän. Onhan Paavalin kirjoituksia väitetty myöhäissyntyisiksi, vaikka sillekään väitteelle ei ole mitään todellisia perusteluja olemassa. Itse asiassa noiden tekstien tutkimuksessa ollaan mieluummin palaamassa takaisin perinteisiin näkemyksiin muutaman vuosikymmenen kritiikin kulta-ajan jälkeen.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Ei kristinuskoon voisikaan sovittaa käsitystä jakaantuneesta Jumalasta, koska monoteismi on kristinuskossa niin perustavalla sijalla. Kristinusko ei tunne montaa eri jumaluutta, eikä Jumalan jakaantumista, vaan yhden Jumalan, joka lähestyy ihmistä eri tavoin. Sitä, miten Jumala näkee hyväksi lähestyä ihmisiä, kristinusko ei rajaa eikä yritä pakottaa Jumalaa ihmisajattelun muottiin vaan ottaa Hänet uskossa vastaan.

        Palautan nyt mieleen tuon aiemmin lainatun Sakrajan kirjan kohdan: "Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä."

        Luominen ei kristinuskonkaan mukaan ole tapahtunut minkään muun toimesta tai avulla, kuin Jumalan. Sen sijaan Jumalaa ei vain ajatella kuin ihmiseksi, joka on rajallinen, eikä voi vaikuttaa monin eri tavoin yhtä aikaa. Jos Jumalan Viisaudesta tai Sanasta puhutaan persoonana, niin sen hyväksytään kuuluvan ilmoitukseen.

        kuvataan miten voimakkaita Jerusalemin asukkaat tuolloin ovat, heikoinkin on oleva kuin David, ei että Jerusalemin asukkaat muuttuvat "elohimeiksi".

        Lisää Sakarjaa :"Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi." Juutalaisuus ei myöskään pakota Jumalaa vaan Jumalan ilmoitus pakottaa juutalaisuutta.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        kuvataan miten voimakkaita Jerusalemin asukkaat tuolloin ovat, heikoinkin on oleva kuin David, ei että Jerusalemin asukkaat muuttuvat "elohimeiksi".

        Lisää Sakarjaa :"Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi." Juutalaisuus ei myöskään pakota Jumalaa vaan Jumalan ilmoitus pakottaa juutalaisuutta.

        Luultavasti nyt ymmärsit kuitenkin minun muistuttavan tuosta loppuosasta ja sen tulkinnoista: "Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä"


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Luultavasti nyt ymmärsit kuitenkin minun muistuttavan tuosta loppuosasta ja sen tulkinnoista: "Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä"

        " Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue — mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat"
        (Jer 11:16)

        Tämä Sakarjassa esiintyvä ennustus ei kumma kyllä ole päässyt historiankirjoihin profetiana Jeesuksesta......kumma juttu. Vaikka ilmenemismuoto on sama kuin muissakin näennäisissä profetioissa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Luultavasti nyt ymmärsit kuitenkin minun muistuttavan tuosta loppuosasta ja sen tulkinnoista: "Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä"

        ". Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat aivan kuin tulipannuksi puitten sekaan ja aivan kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa — Jerusalemissa."

        Jer 12:6

        Ovatko Juudan sukuruhtinaat tulipannuina puitten seassa? Epäilen että yhtä paljon kuin Davidin suku jumal'olentona.
        Toisaalta Daavidin suku on aika laaja , ei vain joku heistä.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        Mutta harva Jeesuksen "seuraajista" todistaa Israelin Jumalasta. Tuskin ketään. Siitä Jumalasta ,YHWH:sta, on tehty ihan eri Jumala kuin minä kristinusko sen ymmärtää ja mitä se juutalaisuudessa oli.

        Kuitenkin Jeesus itse sanoi että "Sillä jokainen joka tekee minun taivaallisen Isän tahdon mukaan on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

        Ja tämän suurin käskyn toisto kuului : “Rakasta Herraa(Yahweh'a) sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky 39 Toinen, tämän vertainen on: “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. 40 Näistä kahdesta käskystä riippuu kaikki laki ja profeetat”.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        Jeesuksen seuraamisessa on kysymys ihmisen suhteesta Jumalaan. Syy siihen, miksi Jeesus on henkilönä niin merkittävällä sijalla ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa selviää Jeesuksen omista sanoista:

        "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
        Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
        Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä."

        Jeesus siis on sanojensa mukaan tullut siksi, että hän avaa mahdollisuuden yhteyteen ihmisen ja YHWH välille. Hän on Jumalan Voideltu siksi, että YHWH lähestyy ihmisiä hänen kauttaan.

        Tuskin on helppoa löytää vakaampaa YHWH uskovaa, kuin Johannes kastaja oli. Hän kastoi ihmisiä parannukseen ja julisti myös:
        "Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

        Hän on myös Jeesuksen seuraaja, koska sanoo:
        "Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'."


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        " Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue — mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat"
        (Jer 11:16)

        Tämä Sakarjassa esiintyvä ennustus ei kumma kyllä ole päässyt historiankirjoihin profetiana Jeesuksesta......kumma juttu. Vaikka ilmenemismuoto on sama kuin muissakin näennäisissä profetioissa.

        Onhan siihen ihan selvä syykin, miksi tuossa nähdään lupaus antikristuksen nousemisesta, ei Jeesuksen, sillä teksti sanoo:
        "hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna"


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        ". Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat aivan kuin tulipannuksi puitten sekaan ja aivan kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa — Jerusalemissa."

        Jer 12:6

        Ovatko Juudan sukuruhtinaat tulipannuina puitten seassa? Epäilen että yhtä paljon kuin Davidin suku jumal'olentona.
        Toisaalta Daavidin suku on aika laaja , ei vain joku heistä.

        Onhan Aabrahamistakin tullut paljon jälkeläisiä ja lupaus on kuitenkin yhdestä Messiaasta, joka on Aabrahamin siemen. Lupaus on myös Iisakin ja Daavidin jälkeläisestä ja niin sukulinja johtaa lupauksen toteuttavaan henkilöön.

        Tuo lupaus (se on Sak.12:6) koskee Messiaan saapumista kunniassaan, jonka kristityt ymmärtävät tarkoittavan Jeesuksen paluuta. Hän toimitti ensin virkansa kärsimällä ja tulemalla lävistetyksi, mutta paluussa hän ei ole kärsivä ja hiljainen, vaan saapuu Herran päivänä, josta sanotaan: "Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset." (Jes.13:9)

        Ja samaan viittaa tuo Sakarjan kohta: "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet."

        Armon aika loppuu ja tulee tuomion aika ja rauhan aika, koska silloin Herra on näkyvällä tavalla hallitsemassa.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Onhan Aabrahamistakin tullut paljon jälkeläisiä ja lupaus on kuitenkin yhdestä Messiaasta, joka on Aabrahamin siemen. Lupaus on myös Iisakin ja Daavidin jälkeläisestä ja niin sukulinja johtaa lupauksen toteuttavaan henkilöön.

        Tuo lupaus (se on Sak.12:6) koskee Messiaan saapumista kunniassaan, jonka kristityt ymmärtävät tarkoittavan Jeesuksen paluuta. Hän toimitti ensin virkansa kärsimällä ja tulemalla lävistetyksi, mutta paluussa hän ei ole kärsivä ja hiljainen, vaan saapuu Herran päivänä, josta sanotaan: "Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset." (Jes.13:9)

        Ja samaan viittaa tuo Sakarjan kohta: "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet."

        Armon aika loppuu ja tulee tuomion aika ja rauhan aika, koska silloin Herra on näkyvällä tavalla hallitsemassa.

        messiaan tehtävä on siis elää ja kuolla, herätä taas henkiin, mennä ja tulla taas, välissä on 2000 vuotta, hän muuttuu ihmisestä jumaluuden kolmanneksi persoonaksi,hänelle rakennetaan kymmeniätuhansia kulttipaikkoja, häneen pitää uskoa tai tulee rangaistus, ei vain maanpäällä, vaan jossain tuonpuoleisessa, hänestä saa tehdä ja tehdään kuvia joiden edessä polvistutaan, häntä rukoillaan, häntä palvotaan, juutalaisia vainotaan hänen kirkkojensa toimesta ja yritetään kaikin keinoin kääntää kumartamaan tämän henkilön kuvia ja rukoilemaan hänen nimissään. Tämä on VT:n opetuksen ja sanoman irvikuva. En sano tätä millään pahalla, vaan pelkästään siltä pohjalta mitä VT käskee ja opettaa, muiden uskontojen pyhät tekstit ovat asia erikseen.

        Vastaisitko myös mitä Sakarja tarkoittaa tällä " JHWH on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on JHWH oleva yksi ja hänen nimensä yksi" ja tällä "Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: "Pyhitetty JHWH:lle". Ja padat JHWH:n temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. 21 Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty JHWH:lle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa JHWH:n Sebaotin temppelissä." Miksi profeetat lupaavat että temppeli toimii, miksi uhria ei voi lakkauttaa? Toisaalla väitit että uhrit olivat alunalkaenkin olemassa vain jonkinlaisessa opetustarkoituksessa* vaikka VT itse sanoo muuta, missä mielessä uhrit nyt ovat taas olemassa?

        *
        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000025885239


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Onhan siihen ihan selvä syykin, miksi tuossa nähdään lupaus antikristuksen nousemisesta, ei Jeesuksen, sillä teksti sanoo:
        "hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna"

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        VT:ssä JHWH:lla on ihmisiin suora ja välitön yhteys, Hän kuulee rukoukset, vastaa, auttaa, antaa katuvalle synnit anteeksi. Jeesus itse kehoitti rukoilemaan ja rukoili "Isä meidän", välittäjää ei ollut eikä tarvittu.
        Jos Johannes Kastaja on uskonut että joku ihminen uhrataan, tai pitää uhrata, toisten syntien takia, hän ei ole enää ollut juutalaisella maaperällä. Kastaja on siinä mielessä huomattava että hänhän itse kastoi jotta ihminen puhdistuisi synneistä ja Jeesus otti häneltä kasteen. Jokainen ihminen tekee joskus väärin, en ihmettele sitä, mutta ottaen huomioon myöhemmän kristillisen teologian, tapaus on kummallinen. En kuitenkaan halua avata keskustelua UT:stä, joten ei tästä enenpää.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa

        eli tuota "antikristusta", paimenta, voisi kuvata itse kristinuskolla, ei niinkään Jeesuksella, koska Jeesus oli muutoin Jumalan sanansaattaja, mutta kaikki sen jälkeen on suurta interpolointia.

        Kristityt saivat aikaan eri lakeja, jotka heikensivät juutalaisten toimeentuloa, siten heidän elinmahdollisuuksia. Yksi niistä oli kielto, joka esti juutalaisilta oikeuden käyttää orjia. Kun eri tuotantohaaroilla oli peruspilarina orjat, esimerkiksi maataloudessa, on ymmärrettävää, miten dramaattinen vaikutus sillä oli kyseisen henkilön tai perheen talouteen, etenkin kun ei voinut edes palkata ketään, sellaisia kun ei ollut koska orjat tekivät kaiken sellaisen työn. Tietyn tyyppiset työt tehtiin aina orjien avulla, eikä siihen ollut vaihtoehtoista järjestelmää. Kristilliset käyttivät myös itse orjia, tapa joka oli hyväksyttyä niihin aikoihin. He kielsivät myös seka-avioliitot, lähinnä avioliitot kristityn ja juutalaisen välillä. Mikäli kristitty kääntyi juutalaisuuteen, oli seurauksena kuoleman tuomio. Sama tuomio toistui siinä, jos juutalainen yritti estää toista juutalaista kääntymästä kristinuskoon.

        Kaikki mikä viittasi tavalla tai toisella juutalaisuuteen ja heidän oppeihin poistettiin, tai ainakin muutettiin voimakkaasti. Sapatti, joka on yksi juutalaisen opin perus asioita, jonka rikkomisesta sai aikoinaan jopa kuolemantuomion, ja jonka merkitystä Jumala eri profeettojen välityksellä on painottanut, muutettiin. Kun se juutalaisuuden mukaan alkoi perjantai iltana auringon laskusta, jatkuen lauantai illan auringon laskuun, muutettiin sunnuntaiksi, alkaen keskiyöstä päättyen keskiyöhön. Samalla monet sapattiin liittyvät toimet lakkautettiin tai muutettiin “kristillisiksi”.

        Kun juutalaisuudessa pää peitetään Jumalan huoneessa, eikä päätä eikä päälakea myöskään pidä ajaa kaljuksi, niin katolisen kirkon edustajat ajoivat päälakensa paljaaksi, ja kirkossahan miehet ottavat aina hatun pois päästä. Juutalaisuus kauhistui miestä joka ei avioitunut ja joka eli selibaatissa, niin kirkko kielsi alemmilta, sittemmin kaikilta palvelijoiltaan avioliiton ja vaati selibaattia.

        On sanomattakin selvää, että eri säädökset ruokailun osalta pysyivät sellaisinaan Jeesuksen aikana ja sen jälkeenkin juutalaisten parissa, niin niihinkin tuli muutos. Edellä mainittujen kirjoituksissa Jeesuksen “sovitustyöstä” muutettiin tekstejä siten, että sianlihan syönti tehtiin oikeaksi, kuten minkä tahansa muunkin syötävän ja tavan millä sitä syödään. Siitä on Markuksen evankeliumissa oikein sanallisesti mainittu, tosin ei Jeesuksen sanomana, vaan johtopäätöksenä hänen sanomalleen. Kristinoppi otti pesä eron kaikilla eri sektoreilla juutalaisista ja juutalaisuudesta. Juutalaisessa uskossa olleet eri pyhät, jotka oli Mooseksen kautta säädetyt, niistä kaikista tuli loppu tai sitten ne “kristillistettiin”. Kristinuskosta jonka alkujuuret olivat Galileassa ja Jerusalemissa, juutalaisessa yhteisössä, siitä otettiin vain nimi, Jeesus ja siihen uuteen oppiin tehtailtiin soveltuvat kirjoitukset, joilla voitiin lisätä valtaa ja ylläpitää valtaa. Myöhemmin kirkon itselleen ottama valta hallitsi täydellisesti nk. eurooppalaista kulttuuria, aina ruohonjuuri tasolta, metsissä elävistä paimentolaisista kuninkaiden ja muiden hallitsijoiden valintaa myöten.

        Yleisesti ottaen voidaan todeta eri uskonnoista sen, että ne tukevat omiaan, mutta Kristinusko tekee siinä merkittävän poikkeuksen. Siitä tuli suurin vainoaja ja alistaja mitä kirjoitettu historia tuntee. Inkvisitio ja noitaroviot ovat niistä pienimmät paheet.

        Kun Jeesus puhui kansalle, hän mm. sanoi: Matt 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
        Yleisesti sanotaan, että Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä kaikki tapahtui ja siten lakia ei enää olisi, eikä profeettojen sanoista niiltä osin tarvitse välittää, se on todella väärin. Paavalikin tuo esille kirjoituksissaan kunnioituksensa vanhoja lakeja kohti, vaikka sanookin että ne eivät sellaisenaan riitä pelastukseen. Jeesus oli “jatkoa” sille mitä oli ollut. Hän ikään kuin kokosi kasaan sirpaloituneen juutalaisuuden ja ohjasi takaisin totuuteen vääristyneen, ulkokultaisen hengettömän uskon. Ei hän sitä roskakoppaan heittänyt eikä muutoinkaan tehnyt mitättömäksi, kuten monet kristilliset kirjoitukset yrittävät osoittaa.

        Kun kristillisyys teki pesäeron juutalaisuuteen, se samalla teki pesäeron Jumalan profetioille ja Jumalan suunnitelmille sekä Jeesuksen opetukselle ja työlle, sille joka oli jatkoa juutalaisuudelle. Kristinusko ei ole jatkoa Vanhan Testamentin opille ja lupauksille vaan aivan uusi oppi, ihmisten luoma, (Keisarin sanelulla), siten Pakanauskonto, josta heprealaisten Jumala on varoittanut.

        Jeesus ei luonut mitään uutta eikä eikä myöskään aikaansaanut mitään uutta, sillä kaikki oli jo olemassa. Mitä poliittiseen valtaan tulee, niin papistolla on aina ollut ja oli valtaa ns, maallisiin asioihin, vaikka valtakuntaa johti Keisari, Farao tai joku muu. Papiston ohella valtaa pitivät myös filosofit, joilla oli monessa asiassa merkittävä asema sen lopputuloksen kannalta.

        Miten sen ajan filosofit ja muut ajattelijat sitten huomasivat Jeesuksen, se onkin mielenkiintoinen kysymys, johon en nyt sen kummemmin puutu. Selvää on, että siihen ei sellaisenaan sen enempää apostolit kuin Paavalikaan vaikuttaneet, eikä heille siitä kunnia kuulu. Tällä en pyri mitenkään vähättelemään heidän panosta Jeesuksen opin julistuksessa.

        Katson Jeesuksen poikenneen erittäin olennaisella tavalla muista sen ajan saarnaajista, niin käyttäytymisellään kuin puheillaan ja opetuksellaan. Kun muiden puheet menivät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, niin Jeesuksen opetus jäi näköjään kuulijan tajuntaan, oli se sitten suoraan Jeesuksen itsensä sanomaa tai jonkun toisen siteeraamaa.

        Mitä Jeesus opetti oli vaikeaa kuulijoille, ja se oli sitä myös hänen lähimmille opetuslapsilleen joilla oli mitä suurin vaikeus ymmärtää sitä mitä hän opetti, etenkin Pietarilla oli vaikeuksia. Näin ollen ne jotka veivät Jeesuksen opetusta eteenpäin eivät itse asiassa oikein tajunneet itse sitä mitä puhuivat, eivätkä siten voineet opettaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan he viestittivät, - tavallaan juutalaisen tradition mukaan – toiselta kuulemaa. Näin sana eteni paikasta toiseen. Kunnia tulee toki antaa Paavalille joka reissaili ja perusti uusia seurakuntia, jotka hetken päästä joutuivat riitoihin, koska omaksuivat itselleen muunlaisia oppeja ja opetuksia joita oli kaikkialla ympärillä ja joita he olivat siihen mennessä palvelleet.


      • Elena

        Kirjoitat että Zevi ei täyttänyt yhtään VT:n profetiaa eikä Jeesuskaan.

        Kenestä mielestäsi sitten esim. profeetta Jesajan kirjan 53. luku kertoo? Kysyn tältä keneltä tahansa muultakin, erityisesti juutalaisten näkemys olisi kiinnostava tietää. Löytyykö historiasta henkilöä, kuka hän mahtaisi olla? Kristikunnassa moni näkee tuossa kirjassa aivan päivänselvän kuvan Jeesuksesta.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Kirjoitat että Zevi ei täyttänyt yhtään VT:n profetiaa eikä Jeesuskaan.

        Kenestä mielestäsi sitten esim. profeetta Jesajan kirjan 53. luku kertoo? Kysyn tältä keneltä tahansa muultakin, erityisesti juutalaisten näkemys olisi kiinnostava tietää. Löytyykö historiasta henkilöä, kuka hän mahtaisi olla? Kristikunnassa moni näkee tuossa kirjassa aivan päivänselvän kuvan Jeesuksesta.

        Jes 53 on suoraa jatkoa luvulle 52.
        Kyse ei ole kenestä konteksi kertoo vaan mistä.
        Ja kyse on Israelista. Luku 52 jae 1 kertoo jo kaiken, Tytär Siion = Jerusalem = israelilaiset= juutalaiset

        Eli juutalaisten vainosta ja maanpaosta kertoo kyseinen konteksi.

        Ironista ennustuksessa on se että se kohdistuu hyvinkin 1200 luvulla vallinneeseen juutalaisvainoon Ristiretkiläisten toimesta jotka tappoivt ja kiduttivat juutalaisia "Kristuksen nimessä"


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Jes 53 on suoraa jatkoa luvulle 52.
        Kyse ei ole kenestä konteksi kertoo vaan mistä.
        Ja kyse on Israelista. Luku 52 jae 1 kertoo jo kaiken, Tytär Siion = Jerusalem = israelilaiset= juutalaiset

        Eli juutalaisten vainosta ja maanpaosta kertoo kyseinen konteksi.

        Ironista ennustuksessa on se että se kohdistuu hyvinkin 1200 luvulla vallinneeseen juutalaisvainoon Ristiretkiläisten toimesta jotka tappoivt ja kiduttivat juutalaisia "Kristuksen nimessä"

        puhutaan kyllä kansasta, tytär Siionista, ja Jerusalemista,siinä on paljon kollektiivisia termejä, mutta luvun loppuosassa jakeesta 13. lähtien aletaan puhua persoonamuodossa yhdestä henkilöstä, ja teksti jatkuu jakeeseen 53. Tästä löytyy varmaan myös erilaisia tulkintoja.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        puhutaan kyllä kansasta, tytär Siionista, ja Jerusalemista,siinä on paljon kollektiivisia termejä, mutta luvun loppuosassa jakeesta 13. lähtien aletaan puhua persoonamuodossa yhdestä henkilöstä, ja teksti jatkuu jakeeseen 53. Tästä löytyy varmaan myös erilaisia tulkintoja.

        hepreankieli onkin ollut aina kristikunnalle vaikea tulkittava mistä se onkin tehnyt monia vääriä johtopäätöksiä.

        Se miksi konteksissa puhutaan "yksikössä" johtuu siitä että juutalaiset(Israel) pitivät itseään yhtenä(isenä) kansana, raa'asti sanottuna "joukko-osastona".
        Tästä on monia esimerkkejä ympäri Tooraa(ja vt:tä) missä juutalaista kansallisuutta puhutellaan ja käsitellään yksikössä.

        Jos haluat enemmän vakuuksia niin;

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq-ss.html


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        kertoo sekin, miten perehtynyt hän oli Kirjoituksiin.

        "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia", hän sanoo Matt. 22. luvussa.

        Tilanne on samantapainen kun vaikkapa kristittyjen valtaväestön keskuudessa, vaikka enemmistö kuuluu kirkkoon, ns. tavalliset ihmiset eivät kovin paljoa tunne uskontoaan eikä piittaa sen opetuksista, sen sijaan ihmiset kovasti arvostelevat ja tuomitsevat, uskonto tuomitaan ihmisten syntisten tekojen perusteella, eikä välitetä ottaa selvää mitä se alunperin opetti. Nimikristillisyys vallitsee, ilmeisesti sama välinpitämättömyys uskontoa kohtaan on enemmänkin sääntö kun poikkeus maailman kansojen keskuudessa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Onhan Aabrahamistakin tullut paljon jälkeläisiä ja lupaus on kuitenkin yhdestä Messiaasta, joka on Aabrahamin siemen. Lupaus on myös Iisakin ja Daavidin jälkeläisestä ja niin sukulinja johtaa lupauksen toteuttavaan henkilöön.

        Tuo lupaus (se on Sak.12:6) koskee Messiaan saapumista kunniassaan, jonka kristityt ymmärtävät tarkoittavan Jeesuksen paluuta. Hän toimitti ensin virkansa kärsimällä ja tulemalla lävistetyksi, mutta paluussa hän ei ole kärsivä ja hiljainen, vaan saapuu Herran päivänä, josta sanotaan: "Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset." (Jes.13:9)

        Ja samaan viittaa tuo Sakarjan kohta: "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet."

        Armon aika loppuu ja tulee tuomion aika ja rauhan aika, koska silloin Herra on näkyvällä tavalla hallitsemassa.

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        on kaukana siitä mitä Jeesuksen kristillisyys on nykypäivänä. Siinä ei auta on uskossa vai ei. Se on fakta

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000026031673


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        hepreankieli onkin ollut aina kristikunnalle vaikea tulkittava mistä se onkin tehnyt monia vääriä johtopäätöksiä.

        Se miksi konteksissa puhutaan "yksikössä" johtuu siitä että juutalaiset(Israel) pitivät itseään yhtenä(isenä) kansana, raa'asti sanottuna "joukko-osastona".
        Tästä on monia esimerkkejä ympäri Tooraa(ja vt:tä) missä juutalaista kansallisuutta puhutellaan ja käsitellään yksikössä.

        Jos haluat enemmän vakuuksia niin;

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq-ss.html

        niin, varmaan heprean kielen kaikkia hienouksia ei ole raamatunkäännöksissä saatu ihan joka kohdassa parhaalla mahdollisella tavalla tulkittua, ja tulkintaongelmista, virheellisistä perusolettamuksista käsin on saattanut syntyä jopa virheellisiä oppirakennelmia.

        Jeesus itse sanoi juutalaisille näiden Kirjoituksista myös, että "ne juuri puhuvat minusta", ja että myös Mooses puhui hänestä.
        Hän myös kiinnitti huomiota siihen, että juutalaiset eivät usko Mooseksen sanojakaan, kuinka he siis voisivat uskoa häntäkään. No moni uskoi kuitenkin.

        Jeesuksen sanoma oli siis, että hänestä voidaan löytää asiaa myös Tanakh'ista, VT:sta.
        Voihan asian tulkita noinkin, että Jesaja 52-53 on vain vertauskuva Israelin kansasta. Toisaalta siinä on sellaisia kohtia, kuten "rikkaan luokse hän tuli kuoltuansa", "hänen haavainsa kautta me olemme paratut", "koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä", "hän otti kantaakseen monet synnit ja hän pyysi pahantekijöilleen armoa", jne. jotka selvästi luovat henkilökuvaa johon minusta ei sovi koko kansa, esim. tuo kohta vääryyden harjoittamisesta, ei sitä voi minkään kokonaisen kansakunnan puolesta sanoa, sillä israelilaisetkin usein toimivat Jumalaansa vastaan ja Jumalan piti aina välillä "palauttaa heidät ruotuun".


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        Kirjoitat että Zevi ei täyttänyt yhtään VT:n profetiaa eikä Jeesuskaan.

        Kenestä mielestäsi sitten esim. profeetta Jesajan kirjan 53. luku kertoo? Kysyn tältä keneltä tahansa muultakin, erityisesti juutalaisten näkemys olisi kiinnostava tietää. Löytyykö historiasta henkilöä, kuka hän mahtaisi olla? Kristikunnassa moni näkee tuossa kirjassa aivan päivänselvän kuvan Jeesuksesta.

        Jes 53: 10 "Mutta JHWH näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa." Jos asianomainen tekee näin niin: hän saa jälkeläisiä ja elää kauan. Oliko Jeesuksella omia lapsia, profeetan käyttämä sana on siemen (zera) elikä kirjaimellisesti siitettyjä jälkeläisiä. Elikö Jeesus kauan, evankeliumien mukaan hän kuoli nuorena. Jos taas uskotaan kristittyjen opetukseen Jeesuksen jumaluudesta, mitä järkeä olisi sanoa että jumala saa elää kauan? Minkä suuren osan jumala voi saada?


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kun Paavalia siteerataan, silloin siteerataan hänen kovistuksia eri seurakunnille, joilla hän Paavali pyrki pitämään heidät ruodussa ja hänen käsitysmaailman mukaisessa uskonnon harjoittamisessa. Puolet niin sanotuista Paavalin kirjoituksista ei ole ensi alkuunkaan hänen kirjoittamia ja monet ovat valmistuneet paljon hänen kuoleman jälkeen.

        Paavali ja muut ovat niitä jotka pyrkivät tuomaa esille Jeesuksen opetusta, selittämään hänen aivoituksiaan sen ajan yhteisöön ja pitämään sitä koossa - luomaansa organisaatiota. Hän joka viestittää kuulijoille ns. apostolien opetusta, ei opeta Jeesuksen sanoja, vaan aivan muuta. Hän joka vastaanottaa apostolien selityksiä, ottaa vastaan ihmisten oppeja, hän joka ottaa vastaan Jeesuksen selityksiä, hän ottaa vastaan Jumalan oppeja. Mikäli kirkko ja sen luoma uskonto olisivat Jeesuksen oppien mukaisia, niin heissä kävisi toteen se mitä Jeesus sanoo, miten hänen opetuslapsensa voidaan tunnistaa. Joh. 13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskenäinen rakkaus. Kun katsoo kirkon historiaa ja sitä mitä se tänään on, siitä on rakkaus kaukana, kun kollegoita ilmiannetaan väärillä tai valheellisilla lausunnoilla niin ylemmille kirkon palvelijoille kuin myös poliisille, sille maalliselle vallalle.

        Kun Paavali ja muut apostolit toivat esille mielestään tärkeitä asioita, niin nykypäivän ihmisen tulee ymmärtää sen missä kulttuurissa ja minkälaisessa arvomaailmassa se kaikki tapahtui ja kenelle se oli osoitettu ja miksi. Ihmiset elivät juutalaisuudessa, kävivät Synagoogissa, silloin kun se oli heille mahdollista, he elivät ns. Mooseksen (Talmudin) lakien mukaisesti. Niillä apostoleilla jotka evankelioivat Jeesuksesta, ei heillä ollut tarvetta sovittaa sitä juutalaisuuteen, koska se oli syntynyt juutalaisuudesta ja oli jatkoa juutalaisuuteen, eikä sitä myöskään pyritty erottamaan juutalaisuudesta. Joh. 4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Ne olivat Jeesuksen sanat. Eihän puutakaan tehdä puun näköiseksi tai kiveä kivennäköiseksi. Se mikä ei ole alkuperäistä, se tehdään jonkun alkuperäisen näköiseksi, syntyy imitaatio ja se on valheellista.

        Mutta se juutalaisuus joka vallitsi Jeesuksen aikana, se oli hakoteillä, kaukana siitä mitä Jumala oli aikoinaan antanut ja tarkoittanut. Jeesus toi silloin vallitsevat puutteet ja ristiriitaisuudet esille lukuisilla eri vertauksilla ja sanomalla asiat suoraan niin kuin ne sanotaan.

        Jumalan pyrkimys Israelin, sittemmin Juudean osalta on kautta aikojen ollut aivan toinen. Hän ei ole pyrkinyt luomaan mitään materiaalista mahtivaltiota, vaan kansan joka uskoo hengessä häneen ja sen kautta siunaantuisi muutakin hyvää. Kaikista annetuista käskyistä ja muista vastaavista ohjeista Jumalan pyrkimys kulminoituu kahteen asiaan. (Herra myöntää antaneensa kansalleen myös turhiakin käskyjä, rangaistukseksi ja kiusatakseen uppiniskaista kansaansa). Kansan tulisi pyhittää ja kunnioittaa sapatin ja toiseksi, rakastaa toinen toistaan ja ennen kaikkea, Jumalaa.

        Jeesus sanoi: Joh. 5:44. “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?”
        Mikäli Jeesus olisi tehnyt sen mitä he odottivat, sitä että hän olisi karkottanut miehittäjät, se olisi ollut juuri se kunniateko mitä he etsivät vapahtajalta ja siinä kunniassa he olisivat myös kirkastaneet itsensä, se olisi ollut tuo kunnia ja teko jonka he olisivat ymmärtäneet, mutta Jumala ei halunnut kirkastaa itseään sellaisella teolla, vielä. Mutta se kunnia joka tulisi Jumalalta, sitä he eivät käsittäneet, eivätkä heidän esi-isänsäkään olleet sitä kunniaa ymmärtäneet. Kuinka he käsittäisivät Jeesuksen ja sitä mitä hän opetti? Jopa hänen läheisimmillä opetuslapsillakin oli vaikeuksia sen asian käsittämisessä. Edellinen jae on yksi monista, joka sanoo, että “hän (ei Jeesus) on yksin Jumala, mutta kirkko on tehnyt hänestä Jeesuksesta sen Jumalan.

        Jeesuksen opetuksen ja Jumalan tahdon keskeisin sisältö kulminoituu seuraavaan, jonka hän ilmaisee eri tilanteissa hieman eri tavoin ja kirjoittajasta ilmaisusta riippuen.

        Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä
        6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: “Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi”. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni,
        Yksinkertaista ja kaunista. Kun Kristinusko opettaa, että kaikki lähtee Jeesuksesta ja palaa Jeesukseen, toimii Jeesuksesta, eli Uudesta testamentista, se kaikki on väärin ja valhetta, se oppi ei ole Jumalasta vaan ihmisten luoma oma uskonto. Mikä sitten on oikein ja totuus? Se mitä Jeesus sanoi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asia on suurin piirtein pelkistetysti seuraavanlainen.

        Voima, jota Jumalaksi kutsutaan ja johon Jeesus viittaa, voima joka on vaikuttanut Israelin ja muiden kansojen keskuudessa, se voima, syystä tai toisesta ryhtyy vaikuttamaan ihmisissä. Sanon tässä lisänä sen, että ei kaikissa ihmisissä. Kun se voima alkaa vaikuttamaan ihmisessä, hän kääntyy sanan puoleen, Jumalan opetusten puoleen, ottaen ne itseensä joko kirjoituksista tai kuulemalla. Tätä voisi sanoa siksi mitä juutalaisuus on, tai pitäisi olla. Lue käskyt ja elä niiden mukaan ja ennen kaikkea, rakasta Jumalaa ja anna kunnia hänelle.

        Todellakin, kristillisyys nykypäivänä on valtavasti etääntynyt siitä alkuperäisestä, mitä sen pitäisi olla, tai on syntynyt runsaasti erilaisia ryhmäkuntia, joista vain ehkä vähemmistöosa pyrkii pitäytymään alkuperäiseen kristinoppiin, johon ei missään nimessä kuulunut juutalaisten vainoaminen, kuten ei kenenkään muunkaan; ei inkvisitio (joka tosin oli usein myös maallikoiden käsissä) ja muut mielettömyydet. Kristinuskon jalo perusoppi Jumalan ja lähimmäisten rakastamisesta, johon kuuluu lain kunnioitus ja noudattaminen laupiaassa hengessä, näyttää olevan osin kristikunnaltakin kadoksissa, hämmästyttävää on että Lutherkin kuolinvuoteellaan alkoi väsätä kirjaa juutalaisia vastaan, olisi luullut uskonpuhdistajan ymmärtävän Jeesuksen juutalaisuutta paremmin. Onneksi nykyään kuitenkin kristikunnassa on paljon suvaitsevaa humanismia, johon liittyy muiden uskontojen kunnioitus.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        messiaan tehtävä on siis elää ja kuolla, herätä taas henkiin, mennä ja tulla taas, välissä on 2000 vuotta, hän muuttuu ihmisestä jumaluuden kolmanneksi persoonaksi,hänelle rakennetaan kymmeniätuhansia kulttipaikkoja, häneen pitää uskoa tai tulee rangaistus, ei vain maanpäällä, vaan jossain tuonpuoleisessa, hänestä saa tehdä ja tehdään kuvia joiden edessä polvistutaan, häntä rukoillaan, häntä palvotaan, juutalaisia vainotaan hänen kirkkojensa toimesta ja yritetään kaikin keinoin kääntää kumartamaan tämän henkilön kuvia ja rukoilemaan hänen nimissään. Tämä on VT:n opetuksen ja sanoman irvikuva. En sano tätä millään pahalla, vaan pelkästään siltä pohjalta mitä VT käskee ja opettaa, muiden uskontojen pyhät tekstit ovat asia erikseen.

        Vastaisitko myös mitä Sakarja tarkoittaa tällä " JHWH on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on JHWH oleva yksi ja hänen nimensä yksi" ja tällä "Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: "Pyhitetty JHWH:lle". Ja padat JHWH:n temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. 21 Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty JHWH:lle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa JHWH:n Sebaotin temppelissä." Miksi profeetat lupaavat että temppeli toimii, miksi uhria ei voi lakkauttaa? Toisaalla väitit että uhrit olivat alunalkaenkin olemassa vain jonkinlaisessa opetustarkoituksessa* vaikka VT itse sanoo muuta, missä mielessä uhrit nyt ovat taas olemassa?

        *
        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000025885239

        Herran ovat maat ja taivaat. Niin kuuluisi kirjoitusten mukaan olla jatkuvasti, mutta niin ei maassa ole tällä hetkellä. Kun Herra saa hallita maata, on selvää, että koko maa on pyhitetty hänelle. En ehkä ymmärrä oikein noita ajatuksiasi, koska eihän kukaan kiellä sen mahdollisuutta, että Jerusalemissa tuolloin olisi temppeli ja ihmiset pyhittäisivät kaiken Jumalalle, kiittäisivät häntä ja uhraisivatkin hänelle. Sovitusuhristahan ei tuossa puhuta, koska se ei ole enää tarpeen.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Juutalaisuudessa kyllä tehdään tuota tulkintaa, jossa Messiaan kärsimyksiä selitetään Israelin kärsimyksillä ja Messiaan kuninkuutta Israelin kuninkuudella.

        Voi tietenkin olla, että tuossa on vertauskuvaa. Ehkäpä juutalaiset uskossa katsovat hänen, joka on lävistetty, eivät vielä tuossa vaiheessa silmillään, kasvoista kasvoihin.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        niin, varmaan heprean kielen kaikkia hienouksia ei ole raamatunkäännöksissä saatu ihan joka kohdassa parhaalla mahdollisella tavalla tulkittua, ja tulkintaongelmista, virheellisistä perusolettamuksista käsin on saattanut syntyä jopa virheellisiä oppirakennelmia.

        Jeesus itse sanoi juutalaisille näiden Kirjoituksista myös, että "ne juuri puhuvat minusta", ja että myös Mooses puhui hänestä.
        Hän myös kiinnitti huomiota siihen, että juutalaiset eivät usko Mooseksen sanojakaan, kuinka he siis voisivat uskoa häntäkään. No moni uskoi kuitenkin.

        Jeesuksen sanoma oli siis, että hänestä voidaan löytää asiaa myös Tanakh'ista, VT:sta.
        Voihan asian tulkita noinkin, että Jesaja 52-53 on vain vertauskuva Israelin kansasta. Toisaalta siinä on sellaisia kohtia, kuten "rikkaan luokse hän tuli kuoltuansa", "hänen haavainsa kautta me olemme paratut", "koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä", "hän otti kantaakseen monet synnit ja hän pyysi pahantekijöilleen armoa", jne. jotka selvästi luovat henkilökuvaa johon minusta ei sovi koko kansa, esim. tuo kohta vääryyden harjoittamisesta, ei sitä voi minkään kokonaisen kansakunnan puolesta sanoa, sillä israelilaisetkin usein toimivat Jumalaansa vastaan ja Jumalan piti aina välillä "palauttaa heidät ruotuun".

        israelin kansa oli YHWH:lle kuin "oma pieni lapsi" jota tämä rakkaudellisesti kurittaisi niinkuin isä omaa lastaan jos tämä nuhteettomuuden tieltä poikkeaisi. Vaikka tämä kurittikin omaa niskoittelevaa kansaansa, tämä myös piti näiden puoliaan ja puhui tämän puolestaan ja teki asioita näiden puolesta.
        Israelin kansa oli YHWH:lle "yksi omisuuskansa", silmäterä. Ja siitä syystä sitä kuvataan yksikössä monessakin suhteessa. Ymmärsi sen tai ei.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        Jes 53: 10 "Mutta JHWH näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa." Jos asianomainen tekee näin niin: hän saa jälkeläisiä ja elää kauan. Oliko Jeesuksella omia lapsia, profeetan käyttämä sana on siemen (zera) elikä kirjaimellisesti siitettyjä jälkeläisiä. Elikö Jeesus kauan, evankeliumien mukaan hän kuoli nuorena. Jos taas uskotaan kristittyjen opetukseen Jeesuksen jumaluudesta, mitä järkeä olisi sanoa että jumala saa elää kauan? Minkä suuren osan jumala voi saada?

        Voisi ajatella näin, että tässä kuvataan myös Jeesuksen inhimillistä puolta, sitä kun hän tuli ihmiseksi, eli noin 30 vuotta. Oliko hänellä fyysisiä lapsia, siitä olen nähnyt vain TV-elokuvan, koskien erästä hautalöytöä, jossa esitettiin teoria, että hänellä oli myös poika, jonka henkeä haluttiin suojella, koska alkukristityt joutuivat usein marttyyreiksi.
        Minulle se ei vähennä Jeesuksen arvoa, vaikka hänellä olisi ollut lapsikin esim. Maria Magdalenan kanssa, kuten ohjelmassa esitettiin. Tosin uskon enemmän siihen, että hänellä ei ollut fyysistä poikaa.

        Palaan taas vertauskuvallisuuteen, allegorioihin.
        Jeesus itse sanoi olevansa JHWH:n poika, eikö tässä tarkoiteta, että hänen hengelliset seuraajansa ovat hänen poikiaan ja tyttäriään?
        Myös zera-sanaa voitaneen käyttää symbolisesti.
        Elikö hän kauan, kristillisessä mielessä hän jäi elämään, elää nyt Pyhän Henkensä kautta, nyt ja ikuisesti. Profetiassa, joka tapahtui ennen tuon jota suurena messiaana pidetään, voi olla vähän outoa sanoa että tämä elää "kauan" (tässä olisi taas hyötyä jos ymmärtäisi lähes 3000 v. vanhaa hepreaa:) - tarkoittanee sitä että messiaaninen aika on rajallinen, ei loputon. Muuten Jumalasta on käytetty myös termiä "vanhaikäinen". Minkä suuren osan jumala voi saada - eikös Jumala ole tässä se, joka antaa suuren osan, roolin, tehtävän ,tulla ihmiseksi ihmisten joukkoon, hänelle jota ennustus koskee. Näin ollen siis JHWH, jota Jeesus kutsui tuttavallisemmin Isäksi, on se ylijumala tässäkin.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Tulkinta erot taitavat kuitenkin olla juurikin päin vastoin minkä historiakin antaa selvästi ymmärtää, mutta minkä kristikunta tietenkin yrittää ynnätä sen omaan näkökulmaansa.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa

        Kristinuskossa oppia on täydennetty ja muodostettu joissain tilanteissa pelkästään apostolien opetusten pohjalta näkemättä sitä, että ne viittaavat suoraan Vanhaan testamenttiin, eikä niitä pitäisi tulkita ilman tuota viitekehystä.

        Siten ero juutalaisuuteen on päässyt välillä kasvamaan, vaikka välillä on palattu myös lähemmäksi alkuperäistä esim. uskonpuhdistusten kautta. Lutheriakin paljon parjataan hänen viimeisinä vuosina vaikeasti sairaana kirjoittamistaan kirjoista, vaikka hänen todellinen elämäntyönsä on merkittävä. Eihän hän kerralla voinut viedä kristinuskoa takaisin alkujuurilleen, mutta suunta oli selvästi sinne päin.

        Eipä juutalaisuuskaan ole jäänyt vaille erisuuntaisten opillisten näkemysten vaikutuksia ja selvää maallistumista. Niinpä tulee aina ongelmia puhuttaessa siitä, mikä kuuluu juutalaisuuteen ja mikä ei. Se mikä nyt nähdään kuuluvan, ei välttämättä kuulunut esim. Jeesuksen aikaan ja toisinpäin.

        Aina kristinuskosta puhuttaessa on välttämätöntä muistaa yksi asia, jolle koko uskonto perustuu. Se on ylösnousemus.

        Se ei ole oppi, eikä se ole uskonnollinen näkemys, vaan se on tapahtuma joka synnytti uskon.

        Vain se lopullisesti todistaa Jeesuksen puheiden luotettavuudesta, ei mikään muu ulkoinen tapahtuma. Vain ylösnousemus ja Henki, joka on vuodatettu Jeesuksen seuraajille.

        Puheet ylösnousemuksesta kuulostavat niin uskomattomilta, että niitä kohtaan on esitetty paljon kritiikkiä kuluneiden parin vuosituhannen aikana. Kuitenkin jää ainakin kolme asiaa, jotka ankarinkin kriitikko joutuu myöntämään ja ottamaan huomioon.

        Ensiksi Jeesuksen opetuslapset todella tiesivät sen, nousiko Jeesus kuolleista ruumiillisesti. Muille se voi olla toisen käden tietoa, mutta he todellakin tiesivät sen asian varmuudella.

        Toiseksi Jeesuksen opetuslapset olivat täysin varmoja siitä, että Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista. He antoivat vaikka tappaa itsensä mieluummin kuin perääntyivät väitteestään ja niinpä he lähes jokainen kokivatkin väkivaltaisen kuoleman tuon väitteensä takia.

        Kolmanneksi Jeesuksen messiaanisuuteen ja ylösnousemukseen uskovat ihmiset kertovat omasta kulttuuritaustastaan ja muusta henkilöhistoriastaan riippumatta yhteneväisesti syntien anteeksi saamisen kokemuksesta uskoessaan Jeesukseen heidän edestään annettuna uhrina ja Jumalan Poikana.

        Aikalaiset saattoivat uskoa Jeesuksen totuudellisuuteen nähdesäään hänen herättävän Lasaruksen kuolleista, mutta lopulta aikamme ihmiset voivat uskoa häntä vain hänen ylösnousemuksensa vuoksi. Siihenkin vain, koska Henki yhteneväisesti todistaa heidän sisimmälleen totuudesta.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Messiaan odotus on kuulunut juutalaisuuteen jo ennen Jeesuksen saapumista ensimmäisen kerran.

        Messiasprofetioita ei ole yhdistetty vielä tuolloin kansaa koskeviksi, vaan ne on yhdistetty henkilöön. Kuitenkin on varsinkin myöhemmin alettu tehdä noita yhdistelyjä, eikä kristinuskonkaan vaikutus siihen ole merkityksetön.

        Samalla kun kristinuskon olisi voinut nähdä olevan vain laajentamassa juutalaisuuden käsityksiä ja kiinnittämässä enemmänkin huomiota Messiaaseen. Samalla on juutalaisuudessa alettu varoa puhumasta sellaista, minkä voisi nähdä tukevan kristinuskoa.

        Siis ei vain kristinusko ole tehnyt irtiottoa juutalaisuudesta laajentamalla sitä, vaan myös juutalaisuus on muuttunut ja vetäytynyt fokusoimaan entistä tiukemmin vain uhreihin ja temppeliin. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa hyväksyttynä pidetty Septuaginta ei enää kelvannutkaan juutalaisille sen jälkeen, kun kristityt alkoivat käyttää sitä.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        en ole esittänyt sinulle omia ajatuksiani vaan profeetan selkeää sanomaa siitä mitä tapahtuu kun messias tulee. Mitä mieltä on puhua VT:n messiaasta, jos sitä koskevat ennustukset ovatkin sinulle tuntemattomia tai käsittämättömiä?
        Mitä tarkoitat sovitusuhrilla, uhrikultti on monimutkainen, mikä uhri olisi lakkautettavissa ja mikä kohta Torassa antaa tähän mahdollisuuden? Mikä uhri voidaan korvata surmatulla ihmisellä, entä mihin tarvitaan uhreja jotka ovat olemassa messiaan aikana ja sen jälkeen? Mistä päättelet että uhreja uhrataan nyt vain "kiitollisuutta", mihin perustat tämän ?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Minä edelleen perustan näkemykseni siihen, miten tuon ajan juutalaiset ihmiset näkivät tilanteen. Onhan siellä monia huomioita uhrien tarkoituksesta.

        Jeesus opetti: ”Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."”
        ja toisessa kohdassa ” Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.”

        Toinen juutalainen oppinut sanoo: ” Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."”

        Paavalin toiminnasta: ” Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.”

        Vaikka hänkin sanoo toisaalla: ” vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi".”

        Ja heprealaiskirjeessä: ” Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
        Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
        Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
        Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
        Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.”

        Tässä on siis kysymys siitä, ettei uhrien liha ja veri voineet sovittaa ketään, vaan usko, joka luettiin uhraajalle vanhurskaudeksi. Olen siis edelleen sitä mieltä, että uhri on ihmistä varten, hänen uskonsa väline, kuten sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten.

        Jumalan hyvä tarkoitus ihmisiä kohtaan tulee esiin siinä, että Hän antaa ihmiselle levon ja turvan. Hän pyyhkii ihmisen synnit pois, mutta miten syntisen valmistama uhri olisikaan otollinen pyhälle Jumalalle? Eikö niin, että uskovan nöyrtyvä ja rukoileva mieli on se, joka luetaan hänen vanhurskaudekseen ja niin uhri voi toimia tämän uskon välineenä.

        Samalla se opettaa sen, että synnin palkka on kuolema, eikä vain sitä, vaan myös sen, että ihmisen synnit voidaan lukea armahdetuiksi toisen kuoleman kautta. Siksi Jeesus opetti:
        ”Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
        Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
        Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
        Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
        Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
        Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
        Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
        Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
        Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”

        Näin siis asioita käsiteltiin juutalaisuuden keskellä ja juutalaisten kesken noin kaksi vuosituhatta sitten, kun temppeli vielä oli.


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        Voisi ajatella näin, että tässä kuvataan myös Jeesuksen inhimillistä puolta, sitä kun hän tuli ihmiseksi, eli noin 30 vuotta. Oliko hänellä fyysisiä lapsia, siitä olen nähnyt vain TV-elokuvan, koskien erästä hautalöytöä, jossa esitettiin teoria, että hänellä oli myös poika, jonka henkeä haluttiin suojella, koska alkukristityt joutuivat usein marttyyreiksi.
        Minulle se ei vähennä Jeesuksen arvoa, vaikka hänellä olisi ollut lapsikin esim. Maria Magdalenan kanssa, kuten ohjelmassa esitettiin. Tosin uskon enemmän siihen, että hänellä ei ollut fyysistä poikaa.

        Palaan taas vertauskuvallisuuteen, allegorioihin.
        Jeesus itse sanoi olevansa JHWH:n poika, eikö tässä tarkoiteta, että hänen hengelliset seuraajansa ovat hänen poikiaan ja tyttäriään?
        Myös zera-sanaa voitaneen käyttää symbolisesti.
        Elikö hän kauan, kristillisessä mielessä hän jäi elämään, elää nyt Pyhän Henkensä kautta, nyt ja ikuisesti. Profetiassa, joka tapahtui ennen tuon jota suurena messiaana pidetään, voi olla vähän outoa sanoa että tämä elää "kauan" (tässä olisi taas hyötyä jos ymmärtäisi lähes 3000 v. vanhaa hepreaa:) - tarkoittanee sitä että messiaaninen aika on rajallinen, ei loputon. Muuten Jumalasta on käytetty myös termiä "vanhaikäinen". Minkä suuren osan jumala voi saada - eikös Jumala ole tässä se, joka antaa suuren osan, roolin, tehtävän ,tulla ihmiseksi ihmisten joukkoon, hänelle jota ennustus koskee. Näin ollen siis JHWH, jota Jeesus kutsui tuttavallisemmin Isäksi, on se ylijumala tässäkin.

        zera-sana käytetään kun on kyse konkretiasta, poika ja tytär-sanoja voidaan käyttää vertauskuvallisesti. Jeesus ei elänyt pitkään eikä hänellä ole omia jälkeläisiä. Totta kai olemme kaikki Jumalan lapsia mutta eihän tässä ole siitä kyse vaan, jostain jolla itsellään on omia lapsia ja joka elää pitkään. Jumala elää ikuisesti, miten hänet voi palkita pitkällä iällä? Ei mitenkään.
        Palkintona saatavasta suuresta osasta, olin siinä epätarkka, se josta puhutaan "saa osan suurten joukossa", mutta edelleen: mikä osa voi olla suurempi kuin kaiken luojalla jo on? Luoja voi palkita luotujaan, mutta ei itseään antamalla itselleen paikan joidenkin suurten joukossa. JHWH ei liioin ole mikään ylijumala, koska muita jumalia ei ole.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa

        juutalaisuus ei ole muuttunut mihinkään jeesuksen ajoista siltä pohjalta, mitä uskoon tulee. Ainoita muutoksia ns on tullut uusiin suuntauksiin mitä juutalaisuuteen on tullut. Näissä vallitsee usko kuolemattomaan sieluun ja saatanaan pahan ruummiillistumana. Ja joitakin pieniä oppi muunnelmia. Perusjuutalaisuudessa näitä ei ole eikä ole ollutkaan.

        Eripuraa ovat aiheuttaneet ainoastaan ns."selitysteostot", talmud ,mishnat yms

        Ylösnousemus kertomuksesta on silmille pantavaa se,että ainoastaan Matteus kertoo tämän "suuren" asian. Ei ketään muu evankelista.
        Miksi tälläinen tapahtuma on kerrottuna ainastaan yhdestä suusta, ei kenenkään muun todistamana?? Jos tuolle pikemminkin poikkeukselle kuin säännölle perustetaan usko, niin puolustelu on aika heikoilla.

        Edes juutalainen historioitsija,kirjailija Flavius Josephus ei ole kirjoittanut tai kertonut tälläisestä erikoislaatuisesta tapauksesta vaikka eleli Jeesuksen jälkeisenä aikana.

        Ylipäätäänkin niin merkittävä tapaus olisi varmasti inspiroinut kirjoittamaan ja tallentaman moisen tapahtuman kyseisessä kulmakunnassa vaikka naapurienkin kesken.

        Edes Pietarinkaan puheessa apostolien teoissa 50 päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen ei ole mainintaa tämän noususta.

        Mutta toisaalta jos mietitään Jeesusta ja ylösnousemista, mitä Jeesus halusi todistaa tällä? Asioissa mitä Jeesus puhui, ei ollut mitään uutta kuulijakunnalle. Ei sellaisella ole mitään merkitystä juutalaisille uskon kannalta. Jumala on heille se ketä antaa synnit anteeksi ja päättää heidän kohtalosta, ei ketään muu. Siinä suhteessa kristityt ovat uskossaan vain omillaan sen käsityksen suhteen.

        Juutalaisille uskon kannalta ihmeet eivät ole olleet niin merkityksellisiä jos sillä halutaan kuvata Jeesuksen merkitysellisyyttä uskoon yms.

        Esimerkiksi Maimonides on kertonut eräässä Tooran selitysteoksessa että;

        "Juutalaiset eivät uskoneet Moosesta ,meidän opettajaamme, hänen tekemien ihmeitten takia. Milloinka jonkun usko perustuu ihmeiden näkemiseen, hänellä on aikalailla epäilyksiä, koska on mahdollista että ihmeet ovat tehty taikuudella tai noituudella. Kaikki Mooseksen tekemät ihmeet erämaassa olivat tarpeellisia, ei niinkään osoituksia hänen profeetallisuudestaan."

        Juutalaisuus ei perustu ihmeisiin vaan omin silminähden tapahtuvaan kokemukseen.

        Siinä isoin ero kristinuskoon.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        ja siinä esiintyvät Jeesuksen ja joidenkin muiden juutalaisten lausunnot menevät yli sen minkä JHWH itse VT:ssä sanoo ja säätää. Missä VT itse sanoo että uhrit voidaan lopettaa ja että riittää kunhan ollaan "laupiaita"? Ei todella kelpaa perusteeksi se että joku juutalainen uskoi joskus näin tai noin. Kerro myös se mihin perustit väitteesi että messiaan aikana temppeli on kiitollisuudesta suoritettavia uhreja varten, miksi on puhdasta ja epäpuhdasta kuten aiemminkin, vaikka Toran määräyksiä noudatetaan nyt niin hyvin että omat astiat voi viedä temppeliin ja syödä siellä uhrattu liha niistä?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa

        Rajanvetosi ovat mielenkiintoisia, mutta puhe juutalaisuuden yhdenmukaisuudesta ei kuulosta kovin uskottavalta. Silloin herää väistämättä kysymys siitä, mitä koko juutalaisuudella tarkoitetaan. Juutalaisen kulttuuriperinnönhän pelättiin häviävän tyystin vuoden 70 tapahtumien vuoksi.

        Muistetaan vain miten neuvoston jäsenten kesken ei ollut kovinkaan laajaa yksimielisyyttä monistakaan asioista: ” nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.”

        Kuoleman jälkeiseen elämään näyttää olleen vahvasti uskoa Jeesuksen aikaan ja jo ennen sitä. Käsityksien ainoana lähteenä oli Vanha testamentti, josta kaikki juutalaiset eivät tosin tunnustaneet kaikkia kirjoja!

        En tiedä miten Vanhan testamentin viittaukset kuoleman jälkeiseen elämään olisi ymmärrettävä, jos ne suljetaan pois juutalaisuudesta. Ajatellaanko niiden silloin olevan Egyptistä periytyviä käsityksiä ja mitä sekään ratkaisi. Onhan Egyptistä tullut monia perustavan laatuisia käsityksiä juutalaisuuteen.

        Ylösnousemuksen voi toki nähdä ihmeenä sen poikkeuksellisuuden vuoksi. Toisaalta sen voi nähdä luomisjärjestykseen kuuluvana asiana, koska kuolema on synnin palkka. Niinpä ei kuolema voi pitää omanaan synnitöntä.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Tuossa oli kohtia, joissa huomautettiin uhreja tuolloin vieläkin uhrattavan lain mukaan, Paavalikin osoitti lain noudattamista. Ei sitä moitita, vaan kiinnitetään huomio siihen, mistä pelastus tulee, ettei se ole uhrin lihassa tai veressä.

        Uhraaminen lakkasi sitten sen saman sukupolven aikana, jonka aikana Jeesuskin vielä eli. Noin 40 vuotta ylösnousemuksesta. Siksi kysyin sinulta jo aikaisemmin, miksi ajattelet Jumalan sallineen temppelin tuhon ja uhrien lakkauttamisen?


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        niin, toisaalta ei ole myös pois suljettu sekään että tuo paimen, "antikristus" ( mihin tosin juutalaiset eivät usko) mikä jakeessa kuvataan (sinun sanoin, ja tässä sen antikristuksen herätää itse Jumala), edustaisi jotain kokonaisuutta ennemmin kuin yhtä persoonaa. Siinäkin on hieman vääristynyt kuva kristillisyydessä joillakin tahoilla(mistä siis ei ole päästy yhteis ymmärrykseen) että antikristus olisi jokin yksi henkilö tms. ennemmin se olisi jokin maailmanvalta,uskonto tai muu vaikuttava tekijä mikä on suuri kokonaisuus

        Mutta siis konteksin sisältö ja ennustukset koskivat todellisuudessa juutalaisia itseään, mitä heille tulee tapahtumaan yms niin tuo paimen hyvinkin pystyisi kuvata sitä vastustusta ja vainoja mikä juutalaisille oli vastaan tuleva.
        Eli lobbausta tuhansien ja taas tuhansien vuosien päästä tulevasta tuo konteksi ei kuitenkaan kuvaa

        Ei se olekkaan uskottavuudesta kyse vaan realiteetistä. Aika jolloin Jeesus tuli oli aikaa jolloin juutalaisuus oli jo jakautunut eri koulukuntiin ja jokaisella uskonnollisella auktoriteetillä oli oma lusikka sopassa. Mistä johtui tällänen? VT:ssä ei ole tietoakaan tälläisestä koulukuntien soppajonosta koska sellaista ei ollut. Israelin kansa oli yhtä ja pyrki pitämään yhtä.

        Käsite hellenismi on ollut muunmuassa juutalaisuuteen erittäin syvästi vaikuttanut tekijä. Kreikkalainen filosofia ja ajattelutapa sai vahvasti jalansijaa nopeasti juutalaisissa uusajattelijoissa. Saddukeukset olivatkin helleeninen yläluokka, joilla oli hellenistinen käsitekkin myös uskonnossa. Fariseukset olivat taas vastaan hellenististä ajattelutapaa samoin selootit, nämä pitäytyivät syvemmin perusjuutalaisessa lakipidättyvyydessä.

        Jeesuksen sanotaan olleen nasarealainen joka oli pieni Galilealainen essealaisiin kuulunut lahko.
        essealaisilla oli oma tapansa tulkita ja noudattaa lakeja,poikkesi muusta juutalaisuudesta erittäin paljon.
        Tämä lahko oli saanut paljon vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta.

        VT:ssä ei ole mitään käsitteitä eikä johtavia aatteita kuoleman jälkeiseen elämään. Se johtopäätös voidaan nähdä vain kristillisellä ajattelutavalla.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        pelastus ei olekaan verestä vaan JHWH:lta sehän on selvä mutta Hän oli tämän uhrilaitoksen perustaja ja sen määräysten antaja. Emmehän tietäisi mikä kaikki saastuttaa ja mitä siis pitää välttää jos JHWH itse ei sitä olisi määrännyt ja myös sitä miten epäpuhtaudesta pääsee pois hänen määräämiensä uhrien avulla.

        Uhrit lakkasivat koska miehittäjä kosti alistamansa kansan epäonnistuneen kapinan tuhoamalla sen uskonnollisen keskuspaikan. Näin ei olisi voinut tapahtua messiaan tultua, silloin viholliskansat olisi lyöty ja temppelivuori säilynyt, profeetat kuitenkin lupaavat että temppeli uhreineen tulee olemaan toiminnassa messiaan tultua. Tuohan oli jo toinen kerta kun JHWH salli temppelin tuhoamisen ja kansan ajamisen maanpakoon, mutta lupaukset temppelin uudesta rakentamisesta ja paluusta annettiin silloinkin.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        zera-sana käytetään kun on kyse konkretiasta, poika ja tytär-sanoja voidaan käyttää vertauskuvallisesti. Jeesus ei elänyt pitkään eikä hänellä ole omia jälkeläisiä. Totta kai olemme kaikki Jumalan lapsia mutta eihän tässä ole siitä kyse vaan, jostain jolla itsellään on omia lapsia ja joka elää pitkään. Jumala elää ikuisesti, miten hänet voi palkita pitkällä iällä? Ei mitenkään.
        Palkintona saatavasta suuresta osasta, olin siinä epätarkka, se josta puhutaan "saa osan suurten joukossa", mutta edelleen: mikä osa voi olla suurempi kuin kaiken luojalla jo on? Luoja voi palkita luotujaan, mutta ei itseään antamalla itselleen paikan joidenkin suurten joukossa. JHWH ei liioin ole mikään ylijumala, koska muita jumalia ei ole.

        Tuo Jesaja 53 on kyllä kristikunnassa usein tulkittu ennustukseksi Jeesuksesta, ketä tai mitä muuta se sitten mahtaisi ennakoida, en tiedä. Tuntuu kyllä aika erikoiselta, jos tuossa Jumala ennustaa, että tulossa on uusi jumaluus, jonka hän itse luo. Toisaalta tämä ajatus käy ymmärrettäväksi, jos muistetaan mitä Jeesus sanoi juutalaisille: hän muistutti, "eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna, te olette jumalia".
        Eikö tämä Jesajan kirja sitten vain ennustakin jotain jumalallista henkilöä - joka siis nimitti itseään itse vain Jumalan pojaksi. Tuo ylijumala-termi olisi pitänyt laittaa lainausmerkkeihin, yritin vain kuvata että Jumala lähetti maailmaan jonkun, joka oli inhimillisyydestään huolimatta myös pyhä ja jumalallinen ja asetettu jumalalliseen tehtävään viemään sanomaa ja todistamaan JHWH:sta. Kristittyjen mielestä hänessä oli ja on näitä pyhiä ominaisuuksia enemmän kuin muissa Raamatun henkilöissä. Tokihan juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, mutta VT myös kertoo, miten aina välillä muitakin jumalia kansa seurasi.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Tuo Jesaja 53 on kyllä kristikunnassa usein tulkittu ennustukseksi Jeesuksesta, ketä tai mitä muuta se sitten mahtaisi ennakoida, en tiedä. Tuntuu kyllä aika erikoiselta, jos tuossa Jumala ennustaa, että tulossa on uusi jumaluus, jonka hän itse luo. Toisaalta tämä ajatus käy ymmärrettäväksi, jos muistetaan mitä Jeesus sanoi juutalaisille: hän muistutti, "eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna, te olette jumalia".
        Eikö tämä Jesajan kirja sitten vain ennustakin jotain jumalallista henkilöä - joka siis nimitti itseään itse vain Jumalan pojaksi. Tuo ylijumala-termi olisi pitänyt laittaa lainausmerkkeihin, yritin vain kuvata että Jumala lähetti maailmaan jonkun, joka oli inhimillisyydestään huolimatta myös pyhä ja jumalallinen ja asetettu jumalalliseen tehtävään viemään sanomaa ja todistamaan JHWH:sta. Kristittyjen mielestä hänessä oli ja on näitä pyhiä ominaisuuksia enemmän kuin muissa Raamatun henkilöissä. Tokihan juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, mutta VT myös kertoo, miten aina välillä muitakin jumalia kansa seurasi.

        Usko Messiaan saapumiseen kuuluu juutalaisuuteen, mielestäni siitä ei päästä yli, ei ympäri. Maimonidesta on täällä siteerattu ja hänkin on niin kirjoittanut. Mielenkiintoisesti juutalaisuudessa on myös kiinnitetty huomiota Messiaasta puhuvien kohtien eroihin ja tunnetaan käsitteet messias ben josef ja messias ben david. Näistä ensimmäinen on Herran kärsivä palvelija ja toinen on Messias kuningas.

        Ehkä osa juutalaisista on halunnut tietoisesti ottaa päsäeroa näihin ajatuksiin, jotka tukevat kristillistä käsitystä, mutta juutalaisuudesta ne nousevat.


      • D.A
        Elena kirjoitti:

        Tuo Jesaja 53 on kyllä kristikunnassa usein tulkittu ennustukseksi Jeesuksesta, ketä tai mitä muuta se sitten mahtaisi ennakoida, en tiedä. Tuntuu kyllä aika erikoiselta, jos tuossa Jumala ennustaa, että tulossa on uusi jumaluus, jonka hän itse luo. Toisaalta tämä ajatus käy ymmärrettäväksi, jos muistetaan mitä Jeesus sanoi juutalaisille: hän muistutti, "eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna, te olette jumalia".
        Eikö tämä Jesajan kirja sitten vain ennustakin jotain jumalallista henkilöä - joka siis nimitti itseään itse vain Jumalan pojaksi. Tuo ylijumala-termi olisi pitänyt laittaa lainausmerkkeihin, yritin vain kuvata että Jumala lähetti maailmaan jonkun, joka oli inhimillisyydestään huolimatta myös pyhä ja jumalallinen ja asetettu jumalalliseen tehtävään viemään sanomaa ja todistamaan JHWH:sta. Kristittyjen mielestä hänessä oli ja on näitä pyhiä ominaisuuksia enemmän kuin muissa Raamatun henkilöissä. Tokihan juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, mutta VT myös kertoo, miten aina välillä muitakin jumalia kansa seurasi.

        Ei VT puhu Jeesuksesta eikä nimeä messiastakaan. "Teidän laissanne" -Jeesus näköjään erottautuu omasta perinnöstään- eikä näytä tietävän sen sisältöäkään, nimittäin noin ei Torah sano, ihmiset ovat ihmisiä eivät jumalia, Jumalia on yksi, JHWH.
        Jes. 53 ei puhu mistään jumalolennosta, vaan kuolevaisesta, joka jonkin tekonsa takia palkitaan maineella, pitkällä elämällä ja jälkeläisillä.
        JHWH:han lähettää messiaan, mutta miksi tämän pitäisi olla jotenkin pyhä? Nyt yrität siirtää kristinuskon käsityksia VT:iin, missä niitä ei ole. Jos kristityt haluavat palvoaa Jeesusta ja näkevät hänet jotenkin pyhänä se on täysin kristinuskon asia, muuunuskoisilta ei silti voi odottaa että nämä näkisivät Jeesuksessa mitään erityistä.
        Kansa seurasi muita jumalia,totta, pitäisikö siis seurata Jeesustakin koska aiemminkin oli seurattu muita jumalia vastoin JHWH:n tahtoa?


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Usko Messiaan saapumiseen kuuluu juutalaisuuteen, mielestäni siitä ei päästä yli, ei ympäri. Maimonidesta on täällä siteerattu ja hänkin on niin kirjoittanut. Mielenkiintoisesti juutalaisuudessa on myös kiinnitetty huomiota Messiaasta puhuvien kohtien eroihin ja tunnetaan käsitteet messias ben josef ja messias ben david. Näistä ensimmäinen on Herran kärsivä palvelija ja toinen on Messias kuningas.

        Ehkä osa juutalaisista on halunnut tietoisesti ottaa päsäeroa näihin ajatuksiin, jotka tukevat kristillistä käsitystä, mutta juutalaisuudesta ne nousevat.

        ei nouse ajatus messiaasta joka olisi jumalolento, joka ei olisi ihminen ja JHWH:n palvelija. Juutalaisuuten ei kuulu ajatus messiaasta joka antaa syntejä anteeksi, jota palvotaan,jonka nimissä rukoillaan, jolle rakennetaan kulttipaikkoja, jonka verta ja lihaa syödään ja juodaan erityisissä seremonioissa, johon pitää uskoa ja josta uskonpuutteesta seuraa rangaistus, jonka nimissä vainotaan juutalaisia, jonka takia kirjoitetaan uudet pyhät tekstit jotka kumoavat sen mitä JHWH on aiemmin sanonut ja määrännyt. Tätä vois jatkaa lisääkin, mutta pääkohdat taitavat olla tuossa.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        VT:n mukaan uhrilahjan Jumalalle tuli olla täydellinen eläinuhri. Ihmisuhrit eivät kuuluneet muulle kuin Molokille.

        1.MOOS 22:19-25


        . niin tuokaa sellainen uhri, että hänen mielisuosionsa tulee teidän osaksenne: virheetön urospuoli naudoista, lampaista tai vuohista.
        20. Mutta yhtään eläintä, jossa on vamma, älkää tuoko, sillä siitä hänen mielisuosionsa ei tule teidän osaksenne.
        21. Jos joku tuo Yahweh`lle yhteysuhrin naudoista tai lampaista, joko lupausta täyttääkseen tai vapaaehtoisena uhrina, olkoon eläin virheetön ollakseen otollinen — älköön siinä olko mitään vammaa.
        22. Sokeata tai raajarikkoa tai silvottua tai paiseista tai ihotautista tai rupista älkää Yahweh`lle tuoko, älkääkä sellaisia asettako alttarille, uhriksi Yahweh`lle.
        23. Härän tai lampaan, joka on ruumiinosiltaan muodoton tai vaivainen, sinä saat uhrata vapaaehtoisena uhrina, mutta lupausuhriksi se ei ole otollinen.
        24. Älkää uhratko Yahweh`lle eläintä, joka on kuohittu puristamalla tai musertamalla tai repimällä tai leikkaamalla — älkää tehkö maassanne sellaista.
        25. Älkää myöskään muukalaiselta ostako mitään sellaisia eläimiä tuodaksenne niitä Jumalanne ruoaksi, sillä ne ovat turmeltuja, niissä on vamma — niistä ei tule teidän osaksenne mielisuosio.”


        UT:n mukaan Jeesusta piestiin ja ruoskittiin, hakattiin,potkittiin ja kidutettiin olan takaa.
        Tämä johdosta Jeesus ei olisi ollut pätevä urhi Jumalalle.

        Ja mitä uhrikuolemaan tulee, VT nimenomaan painottaa että urhikuoleman veren sovitus perustuu siihen että uhrin(eläin) kuolee verenhukan takia. Siitä tulee nimike "sovitusuhrin veri"

        Ja miten urhi tuli uhrata Jumalalle? Siinä Jeesuksen "uhraus" oli irvikuva:

        Aaronin pappeuden järjestyksessä olevan papin tuli sivellä alttarin sarviin verta yltympäri ja pirskoittaa seitsemän kertaa verta sormellaan sen päälle ja alttarille ympäriinsä.
        Sovitus annettiin koskemaan ainoastaan Israelilaisia.


        Jeesus ei olllut siten pätevä urhi.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Tuo Jesaja 53 on kyllä kristikunnassa usein tulkittu ennustukseksi Jeesuksesta, ketä tai mitä muuta se sitten mahtaisi ennakoida, en tiedä. Tuntuu kyllä aika erikoiselta, jos tuossa Jumala ennustaa, että tulossa on uusi jumaluus, jonka hän itse luo. Toisaalta tämä ajatus käy ymmärrettäväksi, jos muistetaan mitä Jeesus sanoi juutalaisille: hän muistutti, "eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna, te olette jumalia".
        Eikö tämä Jesajan kirja sitten vain ennustakin jotain jumalallista henkilöä - joka siis nimitti itseään itse vain Jumalan pojaksi. Tuo ylijumala-termi olisi pitänyt laittaa lainausmerkkeihin, yritin vain kuvata että Jumala lähetti maailmaan jonkun, joka oli inhimillisyydestään huolimatta myös pyhä ja jumalallinen ja asetettu jumalalliseen tehtävään viemään sanomaa ja todistamaan JHWH:sta. Kristittyjen mielestä hänessä oli ja on näitä pyhiä ominaisuuksia enemmän kuin muissa Raamatun henkilöissä. Tokihan juutalaisuus on yhden Jumalan uskonto, mutta VT myös kertoo, miten aina välillä muitakin jumalia kansa seurasi.

        alkuperäisessä heprealaisissa kirjoituksissa ei ole samanlaista luku jaottelua niinkuin on raamatussa. Niinpä koko luku 53 on jatkoa profetiasta joka alkaa luvusta 52 jakeesta 13.

        Edelleenkin koko konteksi kertoo Jesajan "lohdutuksen sanoista" Israelille

        "CONTEXT
        Since any portion of Scripture is only understood properly when viewed in the context of God's revelation as a whole, some additional study will be helpful before you "tackle" Isaiah 53.

        Look at the setting in which Isaiah 53 occurs. Earlier on in Isaiah, God had predicted exile and calamity for the Jewish people. Chapter 53, however, occurs in the midst of Isaiah's "Messages of Consolation", which tell of the restoration of Israel to a position of prominence and a vindication of their status as God's chosen people. In chapter 52, for example, Israel is described as "oppressed without cause" (v.4) and "taken away" (v.5), yet God promises a brighter future ahead, one in which Israel will again prosper and be redeemed in the sight of all the nations (v.1-3, 8-12).

        Chapter 54 further elaborates upon the redemption which awaits the nation of Israel. Following immediately after chapter 53's promise of a reward for God's servant in return for all of its suffering (53:10-12), chapter 54 describes an unequivocally joyous fate for the Jewish people. Speaking clearly of the Jewish people and their exalted status (even according to all Christian commentaries), chapter 54 ends as follows: "`This is the heritage of the servants of the L-rd and their vindication is from Me,' declares the L-rd."


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        ei nouse ajatus messiaasta joka olisi jumalolento, joka ei olisi ihminen ja JHWH:n palvelija. Juutalaisuuten ei kuulu ajatus messiaasta joka antaa syntejä anteeksi, jota palvotaan,jonka nimissä rukoillaan, jolle rakennetaan kulttipaikkoja, jonka verta ja lihaa syödään ja juodaan erityisissä seremonioissa, johon pitää uskoa ja josta uskonpuutteesta seuraa rangaistus, jonka nimissä vainotaan juutalaisia, jonka takia kirjoitetaan uudet pyhät tekstit jotka kumoavat sen mitä JHWH on aiemmin sanonut ja määrännyt. Tätä vois jatkaa lisääkin, mutta pääkohdat taitavat olla tuossa.

        Jos tuon toistuvan vuodatuksesi tarkoitus on kertoa jotain muutakin, kuin sen, että käsityksesi kristinuskosta on muodostunut jonkun vihamielisen propagandan perusteella, niin se olisi kai vaivattominta tehdä osoittamalla jokin yksiselitteinen kohta Uudesta testamentista, joka muodostaa selvän ristiriidan Vanhan testamentin kanssa.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Tuo tiivistää hyvin kristinusko ja juutalaisuuden eroja. Siinä missä juutalaisuudessa kiinnitetään huomiota vaikka karitsan kaikinpuoliseen ulkonaiseen terveyteen, kristillisyydessä se nähdään vain esikuvana tai vertauksena. Se ei suinkaan ole silloinkaan turhaa, sillä on oma merkityksensä, mutta sen nähdään vain kuvastavan puhtautta ja viattomuutta.

        Eihän uhrissa ole tärkein asia eläimen kunto, mutta ei myöskään voida pyytää viattomuutta ja tuoda viallinen uhri. Niinpä Jeesuksen uhrautumisessa nähdään täydellinen uhri hänen synnittömyytensä vuoksi.

        Samoin kuin veri ei aineena tuota kenellekään sovitusta, se on uskon väline, joka kertoo synnin palkan olevan kuolema. Koska veressä on elävän olennon elämän voima, antaa veren vuodatus elämän ja sovituksen. Jeesuksen kohdalla on poikkeuksellista sekin, että hän sanoo: ” Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä,”

        Tässä saman kielikuvan mukaan, kuin uhrieläimen veressä on sen elämä ja elämän uhraaminen tuo sovituksen, Jeesuksen veressä on iankaikkinen elämä, joka perustuu hänen synnittömyyteensä. Jokaisen, joka tahtoo tulla osalliseksi tuosta iankaikkisesta elämästä tulee tulla osalliseksi hänen verestään, hänen iankaikkisesta elämästään, jota ei syntiä tehneellä ole itsessään. Kuten hän samassa yhteydessä sanoo: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        Ei VT puhu Jeesuksesta eikä nimeä messiastakaan. "Teidän laissanne" -Jeesus näköjään erottautuu omasta perinnöstään- eikä näytä tietävän sen sisältöäkään, nimittäin noin ei Torah sano, ihmiset ovat ihmisiä eivät jumalia, Jumalia on yksi, JHWH.
        Jes. 53 ei puhu mistään jumalolennosta, vaan kuolevaisesta, joka jonkin tekonsa takia palkitaan maineella, pitkällä elämällä ja jälkeläisillä.
        JHWH:han lähettää messiaan, mutta miksi tämän pitäisi olla jotenkin pyhä? Nyt yrität siirtää kristinuskon käsityksia VT:iin, missä niitä ei ole. Jos kristityt haluavat palvoaa Jeesusta ja näkevät hänet jotenkin pyhänä se on täysin kristinuskon asia, muuunuskoisilta ei silti voi odottaa että nämä näkisivät Jeesuksessa mitään erityistä.
        Kansa seurasi muita jumalia,totta, pitäisikö siis seurata Jeesustakin koska aiemminkin oli seurattu muita jumalia vastoin JHWH:n tahtoa?

        VT ei puhukaan Jeesuksesta nimeltä, paitsi että olen kuullut jostain että tuo Je hoshua - "Jumala on pelastus" ilmenisi VT:ssä pari sataa kertaa. Kristityt ovat löytäneet satoja raamatunkohtia sieltä, jotka ennakoivat Jeesuksen ilmestymistä, ja kertovat Messiaan tuntomerkeistä, esim. Danielin kirjaa pidetään sellaisena.

        Tuo "Minä sanoin, te olette jumalia" -ajatus sisältyy Joh. 10: 34-36 kohtaan, jossa Jeesus puolustaa sitä, että hän saa nimittää itseään Jumalan Pojaksi (jota termiä löytyy myös VT:sta). Oliko pyhissä kirjoituksissa sellainen kohta, sitä minun on vaikea osoittaa nyt 2000 v. myöhemmin tuntematta alkuperäistekstejä. En tiedä tarvitseeko kristittyjen palvoa Jeesusta, mutta palvella Jumalaa, ja Jeesus on esikuva, opettaja jne. jonka tuntemisen kautta ihminen voi ymmärtää paremmin mitä tarkoittaa pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaan.

        Uskonnonvapaushan onneksi on laissakin ja sitä on syytä kunnioittaa kaikkien kohdalla. Juutalaisuus on olennaisen tärkeä perusta siihen mitä kristinusko on ja varmasti auttaa totuuden löytämisessä.

        Kyllähän juutalaisessa uskonnossa tulee seurata JHWH:n tahtoa eikä epäjumalia, mutta se jää sitten jokaisen yksittäisen ihmisen asiaksi onko Jeesuksen seuraaminen Jumalan tahdon mukaista.

        Nämä asiat ovat tämänkin keskustelun perusteella kovin tulkinnanvaraisia.
        Siksi olisi hyvä miettiä mikä on todella tärkeää, kokonaiskäsityksen kannalta.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        VT ei puhukaan Jeesuksesta nimeltä, paitsi että olen kuullut jostain että tuo Je hoshua - "Jumala on pelastus" ilmenisi VT:ssä pari sataa kertaa. Kristityt ovat löytäneet satoja raamatunkohtia sieltä, jotka ennakoivat Jeesuksen ilmestymistä, ja kertovat Messiaan tuntomerkeistä, esim. Danielin kirjaa pidetään sellaisena.

        Tuo "Minä sanoin, te olette jumalia" -ajatus sisältyy Joh. 10: 34-36 kohtaan, jossa Jeesus puolustaa sitä, että hän saa nimittää itseään Jumalan Pojaksi (jota termiä löytyy myös VT:sta). Oliko pyhissä kirjoituksissa sellainen kohta, sitä minun on vaikea osoittaa nyt 2000 v. myöhemmin tuntematta alkuperäistekstejä. En tiedä tarvitseeko kristittyjen palvoa Jeesusta, mutta palvella Jumalaa, ja Jeesus on esikuva, opettaja jne. jonka tuntemisen kautta ihminen voi ymmärtää paremmin mitä tarkoittaa pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaan.

        Uskonnonvapaushan onneksi on laissakin ja sitä on syytä kunnioittaa kaikkien kohdalla. Juutalaisuus on olennaisen tärkeä perusta siihen mitä kristinusko on ja varmasti auttaa totuuden löytämisessä.

        Kyllähän juutalaisessa uskonnossa tulee seurata JHWH:n tahtoa eikä epäjumalia, mutta se jää sitten jokaisen yksittäisen ihmisen asiaksi onko Jeesuksen seuraaminen Jumalan tahdon mukaista.

        Nämä asiat ovat tämänkin keskustelun perusteella kovin tulkinnanvaraisia.
        Siksi olisi hyvä miettiä mikä on todella tärkeää, kokonaiskäsityksen kannalta.

        Eivät pelkästään kristityt näe Vanhassa testamentissa messiaanisina pidettyjä profetioita, eivät edes yhtä paljon kuin juutalaiset.

        On laskettu viittauksia vanhan ajan rabbiinisessa kirjallisuudessa messiaanisena pidettyihin Vanhan testamentin kohtiin ja löydetty 456 eri kohtaa. (Edersheim)


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Eivät pelkästään kristityt näe Vanhassa testamentissa messiaanisina pidettyjä profetioita, eivät edes yhtä paljon kuin juutalaiset.

        On laskettu viittauksia vanhan ajan rabbiinisessa kirjallisuudessa messiaanisena pidettyihin Vanhan testamentin kohtiin ja löydetty 456 eri kohtaa. (Edersheim)

        sitten? Toraan ja kirjoituksiin perustuvia tulkintoja on varmaan kymmeniä tuhansia niteitä, juutalaisuus on käskyjen noudattamisen ja kirjoitusten päättymättömän tutkimisen uskonto.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Jos tuon toistuvan vuodatuksesi tarkoitus on kertoa jotain muutakin, kuin sen, että käsityksesi kristinuskosta on muodostunut jonkun vihamielisen propagandan perusteella, niin se olisi kai vaivattominta tehdä osoittamalla jokin yksiselitteinen kohta Uudesta testamentista, joka muodostaa selvän ristiriidan Vanhan testamentin kanssa.

        missä kohdin erehdyin, nyt on tilaisuus oikaista.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        >> Eihän uhrissa ole tärkein asia eläimen kunto, mutta ei myöskään voida pyytää viattomuutta ja tuoda viallinen uhri. Niinpä Jeesuksen uhrautumisessa nähdään täydellinen uhri hänen synnittömyytensä vuoksi.


      • jumal ´olennosta
        D.A kirjoitti:

        Ei VT puhu Jeesuksesta eikä nimeä messiastakaan. "Teidän laissanne" -Jeesus näköjään erottautuu omasta perinnöstään- eikä näytä tietävän sen sisältöäkään, nimittäin noin ei Torah sano, ihmiset ovat ihmisiä eivät jumalia, Jumalia on yksi, JHWH.
        Jes. 53 ei puhu mistään jumalolennosta, vaan kuolevaisesta, joka jonkin tekonsa takia palkitaan maineella, pitkällä elämällä ja jälkeläisillä.
        JHWH:han lähettää messiaan, mutta miksi tämän pitäisi olla jotenkin pyhä? Nyt yrität siirtää kristinuskon käsityksia VT:iin, missä niitä ei ole. Jos kristityt haluavat palvoaa Jeesusta ja näkevät hänet jotenkin pyhänä se on täysin kristinuskon asia, muuunuskoisilta ei silti voi odottaa että nämä näkisivät Jeesuksessa mitään erityistä.
        Kansa seurasi muita jumalia,totta, pitäisikö siis seurata Jeesustakin koska aiemminkin oli seurattu muita jumalia vastoin JHWH:n tahtoa?

        Ps. 8:4-6
        Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
        niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
        tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
        Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal´olennon,
        Ps. 8

        1 Sam. 28:13
        Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal´olennon nousevan maasta.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        14. mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palaavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi


        Jumala sanoo vt:ssä selvästi että Hän on itse antava syntinsä anteeksi ilman väliurhia, ilman Jeesusta.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Jumala on antanut uhrikäytännön, eikä sitä ole syytäkään kyseenalaistaa. Tosin Jumala ei näytä odottavan sokeutta, vaan Hän on antanut ymmärryksen, jolla Hänen ilmoitustaan voidaan tutkia. YHWH on antanut monia käskyjä, joiden syyt on selvästi nähtävillä, on nähtävillä niiden noudattamisen tähtäävän ihmisten kaikinpuoliseen terveyteen ja hyvinvointiin. Monien käskyjen noudattamisen nähdään tuovan siunauksen jo aivan luonnollisistakin syistä. Ei Jumala luonut ihmisestä sokeasti käskyjä noudattavaa oliota, vaan antoi harkinnan ja ymmärryksen, että Hänen rakkautensa ja hyvä tahtonsa on mahdollista nähdä Hänen käskyissään.

        Tuo Jeesuksen veri on kristityille paljon puhuva käsite. Siihen on ladattu niin paljon niin perimmäisiä asioita, että sen kuvailu tuottaisi ongelmia ja jäisi puutteelliseksi. Se sisältää synnittömän elämän, lain täyttämisen, täydellisen uhrautuvan rakkauden, uskollisuuden loppuun asti, Jumalan antaman sovituksen, Jumalan lähestymisen ihmistä kohti. Se kaikki on niin paljon enemmän kuin mitkään ihmisen moninaiset ponnistelut ja yritykset päästä Jumalan yhteyteen. Se ei ole edes uskonnollinen käsite, vaan se on uskon, armon ja Hengen vuodatuksen välikappale. Sellainen välikappale, joka on tarvittu raadollisen aineellisen maailman ja pyhän Jumalan Hengen maailman yhdistämiseen, täydellisen sovinnon luomiseen pyhyyttä vaativan Jumalan ja syntisen ihmisen välille. Se mahdollisti esiripun pois ottamisen ja sallii ihmisen lähestyä Jumalaa suoraan sillä tasolla, jolla YHWH itse elää, se on Hengessä.

        Kaikkien maailmassa olevien ihmisten sovitus perustuu sille, koska se on Aadamin lankeemuksen seurausten tyhjäksi tekemistä, niiden kaikkien seurausten kerralla pois pyyhkimistä kaikkien niiden osalta, jotka sen omistavat uskossa Jumalaan, joka sen on antanut. Se ei tarkoita Jeesuksen palvomista ihmisenä, vaan hänen kunnioittamistaan, koska YHWH on voidellut hänet armonsa välittäjäksi. Sen armon, joka hänen kauttaan tuotiin Jumalan luota ihmisten tasolle niin, että ihmiset tulevat sen kautta täydellisesti sovitetuiksi.

        Jospa tämä kertoo jotain siitä, mitä kaikkea merkitsee Jeesuksen synnittömyys, koska jos hän olisi tehnyt synnin, ei hänen verellään voisi kenenkään toisen syntejä sovittaa. Hänen uhrautumisensa olisi ollut turhaa, ellei hän olisi ollut täydellinen ja viaton uhri. Eikä YHWH sano Vanhassa testamentissa, ettei uhria tarvita, päinvastoin. Kuten Aabraham sanoo, YHWH itse katsoo itselleen otollisen uhrin ja sen uskon kautta Iisak ja hänen jälkeläisensä sai elää!


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        missä kohdin erehdyin, nyt on tilaisuus oikaista.

        Väite uusista pyhistä kirjoituksista, jotka kumoavat vanhat, on se, josta pyysin esimerkkiä. Toki tuossa on muitakin kohtia väärin, mutta tämä olellisin.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        >> Kaikkien maailmassa olevien ihmisten sovitus perustuu sille, koska se on Aadamin lankeemuksen seurausten tyhjäksi tekemistä, niiden kaikkien seurausten kerralla pois pyyhkimistä kaikkien niiden osalta, jotka sen omistavat uskossa Jumalaan, joka sen on antanut.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        kirjoituksessaan otsikolla "niin". Uhrista vielä: täydellinen uhri oli jokainen temppelissä säädetyssä järjestyksessä suoritettu uhri. Kullakin niistä syynsä ja paikkansa, kukin JHWH:n nimenomaan määräämä. Yksikään ei ollut tai ole millään kertauhrilla korvattavissa, moinen väite on kuin jos joku kristityille sanoisi että on uskonut kaikkien puolesta joten uskomisen voi nyt lopettaa.

        Uhrilait nimenomaan ovat "sokeasti" pidettäviä, ne piti suorittaa aivan määrätyllä tavalla, minkähän niistä olisi tarkemmin mietittyään voinut jättää pois? Ehkä Crypticall kertoo?

        Torah ei ole ihmisen ponnistelua, vaan Jumalan oma määräys siitä miten juutalaisten tulee elää, onko Jumala siis itse oli väärässä?
        "Aatamin synti" ei vaikuta muihin ihmisiin, eihän ole perisyntiä, kukin on vapaa tekemään Jumalan tahdon. Kristillinen perisyntioppi ei kuulu VT:hen, eikä juutalaisuuteen, eikä messiaaseen, messias ei ole syntien anteeksiantaja, JHWH yksin on. Muuta ei tarvita, ei ole koskaan tarvittu, eikä kellään ole hätää sen puolesta. Missään VT ei sano etteikö katuvalla olisi anteeksiantoa, kyllä se on ja on aina ollut.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Väite uusista pyhistä kirjoituksista, jotka kumoavat vanhat, on se, josta pyysin esimerkkiä. Toki tuossa on muitakin kohtia väärin, mutta tämä olellisin.

        tuossa tosiaan väärin, UT ei korvaa, mutta on kuitenkin aivan uusi ilmoitus joka on kristittyjen vanhaksi testamentiksi nimeämää kirjoituskokoelmaa ylempi ja se jota kristityt ensisijaisesti noudattavat.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Minä kirjoitin: ”Jumala on antanut uhrikäytännön, eikä sitä ole syytäkään kyseenalaistaa. Tosin Jumala ei näytä odottavan sokeutta, vaan Hän on antanut ymmärryksen, jolla Hänen ilmoitustaan voidaan tutkia .. Ei Jumala luonut ihmisestä sokeasti käskyjä noudattavaa oliota, vaan antoi harkinnan ja ymmärryksen, että Hänen rakkautensa ja hyvä tahtonsa on mahdollista nähdä Hänen käskyissään.”

        Sinä kysyt: ”minkähän niistä olisi tarkemmin mietittyään voinut jättää pois? Ehkä Crypticall kertoo?”

        Siis kerron näkemykseni siitä, että Jumalan käskyissä on nähtävissä Hänen rakkautensa ja hyvä tahtonsa. Mutta sinä kysyt minulta, minkä niistä voi jättää pois. Mitä tarkoitat kysymykselläsi?

        Riippumatta siitä mitä ajattelee perisynnin käsitteestä ja sen taustalla olevasta teologiasta, sanotaan: ” Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”

        Siispä ei ole ketään, joka voisi pelastua lain pitämisen kautta, vaan pelastus voi olla ainoastaan armosta.

        Laki osoittaa synnin ja antaa käsityksen sovituksen tarpeesta, kuten: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme."

        Oma vanhurskaus ei voi siten pelastaa, vaan se todellinen vanhurskaus, joka kelpaa, on saatava lahjaksi, kuten: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan"

        Jo Paavali näki asian näin: "koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
        Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
        Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"."


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        tuossa tosiaan väärin, UT ei korvaa, mutta on kuitenkin aivan uusi ilmoitus joka on kristittyjen vanhaksi testamentiksi nimeämää kirjoituskokoelmaa ylempi ja se jota kristityt ensisijaisesti noudattavat.

        Kristittyjen väite on aika yksinkertainen: Jos teet, kuten Ut kehottaa, tulet huomaamaan, että se on totta. Lupausten toteutumisen omakohtainen huomaaminen on tärkeä asia uskon kannalta.

        Se ei vaadi koko Vt:n tai edes koko Ut:n tuntemusta. Vaan riittää, että sieltä ammentaa riittävästi tietoa siitä, mitä kehotetaan. Sen jälkeen sen voi nähdä käytännössä toteutuvan.

        Tämä kristittyjen käyttämä yksinkertainen huomio ei vie missään suhteessa pois pohjaa Vt:n kirjoituksilta, koska kaikki perustuu Vt:n kirjoituksiin. Vaikka kristityt haluavat tuntea sen perustan, jolle heidän uskonsa on rakennettu, se ei ole pakosta ensimmäinen asia, joka vakuuttaa Jumalan sitoutuneen tekstissä esitettyihin lupauksiin. Miten kukaan voisikaan perustaa elämäänsä ja maailmankatsomustaan lupauksille, joiden luotettavuudesta ei ole saanut varmistua? Mutta varmuuden saamisen jälkeen jokainen tahtoo tutkia, mille perustalle ne lupaukset rakentuvat.

        Vaikka kristityt siis ensisijaisesti osoittavat Ut:n lupauksiin, he kyllä tutkivat Vt:n tekstejä ja siten syventävät ymmärrystään. Ettei usko olisi vain itse koetun varassa, vaan sen pitkäaikainen ja horjumaton perusta tunnetaan ja ymmärretään. Eihän myöhempi Vt:n tekstien tulkinta voi mennä ohi itse Vt:n kirjoitusten, vaan vaatii aina Vt:n perustakseen.

        Toisaalta harva jaksaa kiinnostua Vt:n tutkimisesta, ellei voi ensin vakuuttua sen lupausten olevan totta käytännössä ja sen osoittamiseen Ut:n antama tulkinta on käytännöllisempi. Jos siis jo lupausten tulkinnan (Ut) varassa voidaan saada varmuus niiden luotettavuudesta, niin toki itse lupausten (Vt) arvo on vielä perustavampaa laatua oleva.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        alkuperäisessä heprealaisissa kirjoituksissa ei ole samanlaista luku jaottelua niinkuin on raamatussa. Niinpä koko luku 53 on jatkoa profetiasta joka alkaa luvusta 52 jakeesta 13.

        Edelleenkin koko konteksi kertoo Jesajan "lohdutuksen sanoista" Israelille

        "CONTEXT
        Since any portion of Scripture is only understood properly when viewed in the context of God's revelation as a whole, some additional study will be helpful before you "tackle" Isaiah 53.

        Look at the setting in which Isaiah 53 occurs. Earlier on in Isaiah, God had predicted exile and calamity for the Jewish people. Chapter 53, however, occurs in the midst of Isaiah's "Messages of Consolation", which tell of the restoration of Israel to a position of prominence and a vindication of their status as God's chosen people. In chapter 52, for example, Israel is described as "oppressed without cause" (v.4) and "taken away" (v.5), yet God promises a brighter future ahead, one in which Israel will again prosper and be redeemed in the sight of all the nations (v.1-3, 8-12).

        Chapter 54 further elaborates upon the redemption which awaits the nation of Israel. Following immediately after chapter 53's promise of a reward for God's servant in return for all of its suffering (53:10-12), chapter 54 describes an unequivocally joyous fate for the Jewish people. Speaking clearly of the Jewish people and their exalted status (even according to all Christian commentaries), chapter 54 ends as follows: "`This is the heritage of the servants of the L-rd and their vindication is from Me,' declares the L-rd."

        laitetaan nyt tähän tuo Jes. 53 teksti siinä muodossa kun se nykykristityille on tuttu. Itse kukin voi sitten miettiä sopiiko tuo kuvaus Jeesukseen. Tuo esittämäsi tulkinta on yksi monista. Tuo hepreankielinen alkutekstien jaotus on sikäli hyvä, että Jes. 52. kirjan 13. jakeesta alkaa selvästi yhdestä henkilöstä, ei kansasta, kertova profetia, jonka tekstikokonaisuuden pääosa on siis tämä:

        http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.53.html


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        et jotenkin kykene/halua nähdä sitä että juutalaisuus ja kristinusko ovat kaksi täysin erilaista uskontoa.

        Kaikki eivät ole poikenneet pois, kirjoitukset itse todistavat sen, ja myös että jokaisella joka on poikennut, on aina katumuksen ja paluun mahdollisuus. Poimit lauseita sieltä täältä mielivaltaisesti, käskyjen pitäminen ei ole omavanhurskasta vaan velvollisuus, ja jos joku rikkoo lakia, se ei ole peruuttamaton virhe, vaan parannus ja anteeksisaaminen on aina mahdollista. Lain tarkoitus ei ole "pelastaa", vaan ohjata elämää hyvään ja oikeaan. Laki on JHWH:n antama ja määräämä.
        Totta kai JHWH on armelias, ja siksi juuri auttaa ja kuulee luotujaan. Lainaan kirjoituksia:"Sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas.", "Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä ".
        Kristinuskossa ei voi lähestyä suoraan Jeesus-jumalan isää, vaan pitää aina nimetä poika ensin: poikasi takia, poikasi nimissä. Juutalaisuudessa on aina ollut suora yhteys. Juutalaisuudessa JHWH:n ja hänen luomakuntansa väliin ei mahdu ylimääräistä tekijää, jonka avulla JHWH:ea pitäisi lähestyä, eikä lakia voi määritellä mitenkään muuten kuin sen antaja itse laissaan sanoo. Paavali ei siis kelpaa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        laitetaan nyt tähän tuo Jes. 53 teksti siinä muodossa kun se nykykristityille on tuttu. Itse kukin voi sitten miettiä sopiiko tuo kuvaus Jeesukseen. Tuo esittämäsi tulkinta on yksi monista. Tuo hepreankielinen alkutekstien jaotus on sikäli hyvä, että Jes. 52. kirjan 13. jakeesta alkaa selvästi yhdestä henkilöstä, ei kansasta, kertova profetia, jonka tekstikokonaisuuden pääosa on siis tämä:

        http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.53.html

        Esittämäni tulkinta on yksi ainoa juutalaisten näkökulmasta, kristityille se on yksi monista.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Ei Paavalin tarvitse kelvata mihinkään. Huomautin vain, miten hänkin viittaa Vanhaan testamenttiin tässä kysymyksessä. Ei hän keksi omiaan tai luo jotain uutta näiden asioiden äärellä. Huomaatko miten hän sanoo Jumalan olevan yksi?

        Mitä sitten itse YHWH sanoo:
        ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.”

        Että hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, jolloin lain täydellisesti täyttävä pyhä voi lähestyä häntä hänen pyhyydessään.

        Ja että hän asuu niiden tykönä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä henki. Että nekin, jotka ovat nähneet olevansa kykenemättömiä lain täyttämisen kautta häntä lähestymään, saisivat tulla hänet tuntemaan.

        Tässä ei näytä olevan sellaista tietä Herran yhteyteen, joka kulkisi miehen tekojen ja ansioiden kautta. Jos ei pysty pitämään lakia täydellisesti, ei voi lähestyä Herraa, joka on pyhä. Silloin jää vain oman voiman toivottomuuden ymmärtäminen, särjetty sydän ja nöyrä mieli, mutta niin on siellä Herra, niiden tykönä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä mieli. Siellä on Herra armossaan läsnä. ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” sanoo Herra omasta voidellustaan, Messiaasta, johon hänen sydämensä on mielistynyt.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Kokonaisuuksien vertailu on myös syytä muistaa kun mietitään VT:n ja UT:n merkityksiä. Pieniä yksityiskohtia voidaan tutkia ja niistä oppia paljon asioita, mutta on syytä pitää mielessä myös tuo mitä Crypticallkin tässä ketjussa pyrkii osoittamaan: mikä on olennaista, kun katsotaan laajana kokonaisuutena VT:ia ja UT:ia ja sitä kehityskaarta joka niissä on. Mikä on lain henki, mikä on lain tarkoitus, mikä on todella tärkeää Jumalan tahdossa, ja mikä on Kristuksen laki. Laupeus, oikeudenmukaisuus, uskollisuus, rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, tämän tyyppiset asiat. Jos uhraamiskäytännöistä tuli itsetarkoitus, uhraamista uhraamisen vuoksi,rutiininomaista suorittamista, oliko se enää mielekästä? Tarvitsiko Jumala uhrisuorituksia? Eikö hänelle ollut ja ole tärkeämpää oikeamieliset henkiset ominaisuudet ja teot? VT:ssä on kohtia, joissa kerrotaan miten Jumala ei mieltynyt uhrisuorituksiin, koska ihmiset jatkoivat syntejään, heidän katumuksensa ei ollut välttämättä aitoa eikä kääntymisensä pois synneistä vilpitöntä.

        Jeesus tuli siksikin, että aika oli kypsä, hänen toiminnalleen oli ikään kuin sosiaalinen tilaus yhteiskunnassa, tuomaan uudistavaa Henkeä ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen kuten myös ihmisten välille.

        Hän tuli kertomaan, mikä laissa on tärkeintä, ja sitä eivät suinkaan olleet senkaltaiset rutiinit kuin kymmenykset mintuista, tilleistä ja kuminoista.

        Historia osoittaa, että hän oli todellinen yhteiskunnallinen uudistaja ja vaikuttaja.
        Hän oli viimeinen itsensä kaikkien puolesta uhraava pääsiäislammas, eläinuhrit lopetettiin, temppeli lakkasi pian toimimasta, tämän hän osasi ennustaa samalla murehtien sitä asiaa. Hänen tekonsa oli rakkautta ihmistä kohtaan, sillä suurinta rakkautta on antaa henkensä toisen edestä. Hänen tärkein opetuksensa oli, että Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken, ja lähimmäistä niinkuin itseään.
        "Näistä kahdesta riippuvat Laki (10 käskyä, Tooran perusta) sekä profeetat". Hän oli myös suuri näkijä, visionääri, oivaltaessaan laki- ja perinnäissääntöviidakosta niiden olennaisen sisällön ja tarkoituksen.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Esittämäni tulkinta on yksi ainoa juutalaisten näkökulmasta, kristityille se on yksi monista.

        jos heillä on noin täydellinen yhteisymmärrys asiasta, ja minä kun olen oppimassa, että juutalaisuudessakin on paljon erilaisia opillisia suuntauksia :)


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        laitetaan nyt tähän tuo Jes. 53 teksti siinä muodossa kun se nykykristityille on tuttu. Itse kukin voi sitten miettiä sopiiko tuo kuvaus Jeesukseen. Tuo esittämäsi tulkinta on yksi monista. Tuo hepreankielinen alkutekstien jaotus on sikäli hyvä, että Jes. 52. kirjan 13. jakeesta alkaa selvästi yhdestä henkilöstä, ei kansasta, kertova profetia, jonka tekstikokonaisuuden pääosa on siis tämä:

        http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.53.html

        Kirkkoisä Origenes kirjoittaa omassa muistelmakirjoituksessaan:

        " Muistan kun kerran keskustellessani erään( henkilön) kanssa, jota (juutalaiset) pitivät oppineena, keskustelin näitä profetioita (Jes 52:13-53:8)
        "Tähän juutalainen sanoi, että nämä profetiat viittaavat kokonaiseen kansaan,jonka ajatus on esittää kansa yksittäisenä yksilönä,( viittaus yksikkömuotoon siis; englantilainen käännös "the whole people as though of a single individual") siitä lähtien kun nämä(kansat) olivat pirstottu
        hajalleen ja lyöty,ja siitä juutalaisten hajaannuksen tuloksesta toisten kansakuntien keskellä monista olisi tullut käännyettyjä ( toiseen uskontoon). Tämän valossa hän selitti tekstin :"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. "

        (Origen, Contra Celsum, trans. Henry Chadwick, Cambridge: Cambridge University Press, Book 1.55, 1965, p. 50)


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        jos heillä on noin täydellinen yhteisymmärrys asiasta, ja minä kun olen oppimassa, että juutalaisuudessakin on paljon erilaisia opillisia suuntauksia :)

        Tämän palvelijan "henkilöllisyys" löytyy Jesajasta jo aijemmista jakeista ; 41 :8-9; 44:1-2, 21; 45:4; 48:20; 49:3

        "8. Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,
        9. jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: ”Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt”,"


        1.Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut.
        2. Näin sanoo Yahweh, sinun luojasi, joka on valmistanut sinut jo äidin kohdusta asti, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.


        21. Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unohda minä sinua, Israel.


        4. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin vuoksi minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.


        20. Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta — riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: ”Yahweh on lunastanut palvelijansa Jaakobin.”


        3. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni.”


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Kirkkoisä Origenes kirjoittaa omassa muistelmakirjoituksessaan:

        " Muistan kun kerran keskustellessani erään( henkilön) kanssa, jota (juutalaiset) pitivät oppineena, keskustelin näitä profetioita (Jes 52:13-53:8)
        "Tähän juutalainen sanoi, että nämä profetiat viittaavat kokonaiseen kansaan,jonka ajatus on esittää kansa yksittäisenä yksilönä,( viittaus yksikkömuotoon siis; englantilainen käännös "the whole people as though of a single individual") siitä lähtien kun nämä(kansat) olivat pirstottu
        hajalleen ja lyöty,ja siitä juutalaisten hajaannuksen tuloksesta toisten kansakuntien keskellä monista olisi tullut käännyettyjä ( toiseen uskontoon). Tämän valossa hän selitti tekstin :"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. "

        (Origen, Contra Celsum, trans. Henry Chadwick, Cambridge: Cambridge University Press, Book 1.55, 1965, p. 50)

        tuo, että kyseessä on koko kansa. Origeneesta tiedän yhden tärkeän asian, hänen mielestään se UT:n tulkinta, jossa uskotaan, että kristinusko tuomitsee ikuiseen rangaistukseen syntisen ihmisen, on väärä, hän siis ajattelee kuten VT:n juutalaiset, että kuoleman jälkeen tulee scheol, tuonela, ei rangaistusta. Ajattelen tässä asiassa, että Origenes ilmeisesti oli oikeassa, ja universalistit. Lisätietoa, jos kiinnostaa:
        www.tentmaker.org -sivustolta.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Tämän palvelijan "henkilöllisyys" löytyy Jesajasta jo aijemmista jakeista ; 41 :8-9; 44:1-2, 21; 45:4; 48:20; 49:3

        "8. Mutta sinä Israel, minun palvelijani, sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut, Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,
        9. jonka minä olen ottanut maan ääristä ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä, jolle minä sanoin: ”Sinä olet minun palvelijani, sinut minä olen valinnut enkä sinua halpana pitänyt”,"


        1.Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut.
        2. Näin sanoo Yahweh, sinun luojasi, joka on valmistanut sinut jo äidin kohdusta asti, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.


        21. Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unohda minä sinua, Israel.


        4. Palvelijani Jaakobin ja valittuni Israelin vuoksi minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut.


        20. Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta — riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: ”Yahweh on lunastanut palvelijansa Jaakobin.”


        3. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni.”

        eikö vain? Tekstit kertovat kansasta, mutta niissä voi nähdä muutakin. Mitä sanoo Jeesus, esim. Joh. 5:

        39. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
        iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
        40. ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        edellisen tekstini osoitin erityisesti hänelle, mutta onhan siinä toki jotain sanomaa muillekin, toivottavasti.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        ensinnäkin aihe on messias VT:n mukaan, VT:ia ja UT:ia voi tietysti verrata jotta näkisi juutalaisuuden ja kristinuskon erot, ja ymmärtäisi miksi ne ovat kaksi eri uskontoa.

        JHWH on juutalaisille ilmoittanut tahtonsa ja lakinsa ja lakia paitsi noudatetaan, myös jatkuvasti tutkitaan. Uhraaminen toimitettiin juuri niin ja siinä tarkoituksessa kuin se oli määrätty, miten sitä muuten olisi voinut toteuttaa?
        En tiedä "tarvitsiko JHWH uhreja", mutta sen tiedän, että Hän itse ne määräsi. Arveletko että turhaan tai vahingossa?
        Sanot että Jeesukselle oli tilaus, juutalainen kansa ei kuitenkaan häntä kaivannut, koska kerran ei liittynyt häneen tai hänen ryhmäänsä. Kristinuskostahan tuli ei-juutalaisten uskonto ja sen opeista sellaisia, että ne ovat ristiriidassa Toran kanssa. Juutalaisuus tai sen suhde JHWH:een ei muuttunut Jeesuksen takia, mutta muu maailma sai uuden uskonnon ja palvonnan kohteen.
        Kymmenykset ovat JHWH:n säätämät ja ne pitää ottaa "mintusta ja tillistä" jos kerran Torah niin sanoo:"Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne". Millä perusteella tämän käskyn voi jättää pitämättä?

        Jeesus ei osallistunut tai vaikuttanut aikansa juutalaisen yhteiskunnan kehitykseen tai muuuttamiseen millään tavoin.
        Pääsiäislammas on Egyptistä lähdön muistouhri, jonka voi uhrata vain temppelissä ja joka sen jälkeen piti syödä, ja pääsiäisuhrit uhrattiin vielä 40:nä pääsiäisenä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Eihän kukaan ihminen voi olla jonkin tapahtuman muistouhri ja korvata sellaiseksi määrättyä eläintä, tämähän on täysin järjetöntä. Lisäksi, kuten profeetat sanovat, temppeli tulee olemaan toiminnassa taas messian tultua, eivät uhrit lopu.
        Juutalaisittain Jeesuksen kuolema oli täysin turha, mutta kristityt tietysti ajattelevat toisin koska uskovat että Jeesus on heidän jumalansa.
        Minkähän laki-ja perinnäissääntöoivalluksen Jeesus teki?


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        että olit osoittanut huomautuksesi minulle, mutta jatkakaa te vain.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        JHWH määräsi tahtonsa ja lakinsa Mooseksen kautta, ja oikeinhan kansa teki, jos sitä pyrki noudattamaan. Laki ei varmaan tullut turhaan eikä vahingossa, vaan se oli tarkoituksenmukainen tuossa ajassa. Tämä tapahtui kuitenkin jo noin 3500 vuotta sitten, ja aika muuttui. Jeesus ilmaantui noin 1500 vuotta myöhemmin. Hänen seuraajansa, silloiset ja nykyiset, kokevat että tuo samainen JHWH antoi uuden ilmoituksen, viimeisten profeettojen eli Johannes Kastajan Ja Jeesuksen itsensä kautta, samoin Paavalin, Pietarin, apostolien välittämänä. Meille jotka koemme saaneemme uskon lahjan samalta Jumalalta, tuo uusi ilmoitus on yhtä lailla pyhä kuin Mooseksen ja VT:n profeettojen kokema, mutta koska se on uudempi, se on, ei vanhan opin kumoaja, mutta sen täydentäjä, ja uusi ilmoitus päivittää vanhempaa tietoa. No ehkäpä tämän uuden ilmoituksen tarkoitus oli tavoittaa pakanat, voihan ajatella niin, että juutalaisten osa on noudattaa aiempaa Testamenttia, ja Jumalan suunnitelmiin kuuluuu että UT on tarkoitettu muille. Jeesus ei tahtonut että käskyjä jätetään pitämättä, päin vastoin hän arvosti todella ihmistä, joka noudatti niitä kaikkia, mutta hän halusi samalla opettaa ihmisiä mm. siihen, että joskus pitää esim. tehdä poikkeuksia, kuten pelastaa kaivoon pudonnut vasikka, vaikka oli sapatti. Ts. lain kirjaimellisen noudattamisen sijaan oli tärkeä että ihmiset tajusivat myös toimia mielekkäästi tulkiten lain henkeä. Hän sanoi, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Hän halusi inhimillistää ihmisten joskus liian tuomitsevaa käyttäytymistä.

        On aika erikoista, jos hän ei vaikuttanut omassa yhteisössään mitenkään, kun kerran kristinuskosta kehittyi läntisen Euroopan suurin uskontokunta.

        Järjettömältähän tuo Jeesuksen uhrautuminen tuntuu, mutta se on sitä ristin hullutusta, josta Paavalikin puhuu. Pääsiäislammas oli varmaan juutalaisille Egyptistä lähdön muistouhri, mutta kristinuskossa Jeesuksen uhrautumisessa viattoman lammasuhrin tavoin nähdään synnin orjuudesta vapautumisen symboliikkaa. Syntinen pelastuu uskomalla häneen, joka kantoi meidän syntimme ristille puolestamme. Ja sen tapahtuman jälkeen salli Jumala 40 vuotta uhrauksia juutalaisille? - ihan kuin 40 vuotta kestänyt vapautuminen Egyptistä. Halusikohan Jumala näinkin sanoa jotain juutalaisille?

        Kristittyjen Jumala on kaikkivaltias, taivaan ja maan luoja, joka nykyisyydessä tunnetaan nimellä Pyhä Henki, ja Jeesus oli ihmisenä maailmassa, jotta ihminen ymmärtäisi hänen esikuvansa ja lähettämänsä hengen kautta miten tulisi elää Jumalan yhteydessä.

        Se miten Jeesus suhtautui lain lukemattomiin sovellutuksiin, joita oli kehittynyt 10 käskyn jatkeeksi, satoja pykäliä ja määräyksiä, sillä oli merkitystä. Hän halusi keventää ihmisten taakkoja, hän arvosteli niitä, jotka keveästi asettivat toisille moninaisten sääntöjen vaatimuksia mutta itse eivät joutuneet ikeen alle.


      • asiasta kiinnostunut
        Elena kirjoitti:

        laitetaan nyt tähän tuo Jes. 53 teksti siinä muodossa kun se nykykristityille on tuttu. Itse kukin voi sitten miettiä sopiiko tuo kuvaus Jeesukseen. Tuo esittämäsi tulkinta on yksi monista. Tuo hepreankielinen alkutekstien jaotus on sikäli hyvä, että Jes. 52. kirjan 13. jakeesta alkaa selvästi yhdestä henkilöstä, ei kansasta, kertova profetia, jonka tekstikokonaisuuden pääosa on siis tämä:

        http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jes.53.html

        1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

        Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,

        että kävisi toteen profeetta Esaian sana, jonka hän on sanonut : "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"



        Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
        "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
        Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Joh: 12: 37-41

        Hän ei puhu kansasta, vaan selvästi hänestä, Messiaasta eli Jeesuksesta. Myöskin Herra käsivarsi on, kun asiaa tutkii, Messias.

        2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta ; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa , johon me olisimme mielistyneet.

        Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Jes. 11:1


        3.Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

        Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,
        valtiaitten orjalle:
        Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut. Jes. 49:7

        Selkäni minä annoin lyötäväksi, ja poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Jes. 50:6

        Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat:
        "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi". Matt. 26:67

        Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä

        ja sanoivat: "Sinä joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä.

        Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:

        "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.

        Hän on luottanut Jumalaan, vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ´Minä olen Jumalan Poika´." Matt:27:39-43

        Pilkatessaan kansan johtajat todistavat, että Jeesus on auttanut muita ja luottanut Jumalaan.

        Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

        Kaikki jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
        " Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt". Ps 22: 7-9

        4.Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,


        Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;

        että kävisi toteen , mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:
        "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".Matt. 8:17


        5.mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
        Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen kauttansa me olemme paratut.

        Niinkuin monet kauhistuvat häntä- sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-



        Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
        21. Sen joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 1 Kor. 5:19, 21

        Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,

        joka " ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
        joka häntä herjatessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
        joka "itse kantoi meidän syntimme " ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina , eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

        Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palaneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. 1 Piet. 2: 21-25

        6.Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
        kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
        Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

        Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Hes 34:6

        (Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; ja minä olen teidän Jumalanne sanoo Herra, Herra) Hes. 34:31

        7.Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

        Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,

        mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi ja he sanoivat:
        "Tämä on sanonut : ´Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa´."
        Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle:
        "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
        Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus,
        Jumalan Poika".
        Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja
        tulevan taivaan pilvien päällä." Matt. 26:59-64

        Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: " Sinäpä sen sanot".

        Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.

        Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"
        Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Matt. 27:13-14

        8.Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?
        Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus häntä.

        Ja kun hän oli suuressa tuskassa rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Luuk. 22:44


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Aika on käsite . Jumala ei ole ajoista riippuvainen eikä siten ole lakikaan. Totta kai laki muuttuu, mutta se muuttuu vain ihmisten ajatuksissa ja heidän käsityksissään. Jumala loi lain ikuisiksi ajoiksi. Ihminen pystyy rikkomaan lakia. Se ei pysty muuttamaan sitä. Jumala voi muuttaa lakia, mutta sitä se ei ole tehnyt.

        Sanoit että Jeesus opetti ihmisille tekemään poikkeuksia lain tulkinnan suhteen?
        Pystymmekö löytämään ainoatakaan kohtaa vt:n puolelta hyväksymään tämän?

        Ja edelleenkään, miten joku voi kantaa jonkun toisen ihmisen synnit anteeksi kun voi pyytää suoraan sovitusta Jumalalta? Juutalaisuudessa ei ole käsitettä perisynti ja pelastus.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Toraa ei voi korvata millään uudella ilmoituksella, Torah on ikuinen, täydellinen ja se on myös liiton merkki, ei mikä tahansa laki. "Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen eikä salattu.
        12 Se ei ole taivaassa, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa".Se on jo kerran ihmisille annettu, uutta tai täydentävää ilmoitusta ei tarvita.
        Kristinusko on oma uskontonsa, ja kaikki mitä siitä sanot on kristityille totta, eikä siihen ole muilla sanansijaa. Päivityksestä kuitenkin tämä: muslimit sanovat samaa kristinuskosta ja Raamatusta yleensä, niihin tuli vuosituhansien kuluessa virheitä, joten Jumala lähetti Koraanin päivittämään ja korjaamaan vanhan ja viallisen. Mieti voisiko kristinusko päivittyä islamiin, jos ei, miksi arvelet että juutalaisuus voisi "päivittyä" kristinuskoksi?

        Kaivoon pudonnut vasikka: hengen pelastaminen on sabattina sekä luvallista että velvollisuus. Tämä tulee Torasta itsestään.

        40 vuotta Egyptistä vapautumista? en ymmärrä mitä tarkoitat, mutta temppeli tuhottiin silloin kun tuhottiin, koska kapina alkoi silloin kun alkoi. Pääsiäisen muistouhri on lammas eikä ihminen, koska ihmisverta ei laitettu pihtipieliin ja ihmisuhri on ylipäänsä kielletty. Pääsiäsuhrimääräyksiin kuuluu, että uhri on syötävä, ateria jossa lammas nautittiin on se varsinainen muistotapahtuma.

        En tiedä mitään yhteiskunnallisia vaikutuksia joita Jeesuksella aikanaan olisi ollut, vasta kristinusko uskontona toi niitä maihin joihin se myöhemmin levisi.
        Juutalainen saa syntinsä anteeksi katumalla ja tekemällä parannuksen, synnit antaa anteeksi JHWH yksin. Mitään uutta, ihmistä tai Jumalaa, ei tähän tarvittu, kaikki on Torassa säädetty. Rituaalinen Toran säätämä puhtaus/epäpuhtaus joka on tila, ei teko, vaati usein uhrin, näitä uhreja voidaan noudattaa jälleen messiaan tultua. Mikä Torassa säädettiin kielletyksi, on kiellettyä yhä edelleen, mikä määrättiin tehtäväksi pitää tehdä yhä.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Kyllä VT:stä löytyy profeetallinen sanoma, jossa JHWH ilmoittaa tekevänsä uuden liiton kansansa kanssa, koska vanhan liiton kansa rikkoi, sen jonka hän Mooseksen välityksellä teki.

        Jer. 31:

        Uusi liitto
        31 "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. 32 Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
        33 "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään

        Juutalaisuus saa toki vapaasti pitää omat käsityksensä, tähän kohtaan nojautuu kristillinen käsitys.
        En toki tarkoita, että juutalaisuus pitäisi "päivittää" kristinuskoon tai islamiin, vaan Jeesus tahtoi ikään kuin päivittää ihmisen ja Jumalan suhteen siten, että lukemattomista säännöistä, joita oli vuosisatoina lisätty, oli tarkoitus siirtyä armon, laupeuden ja oikeudenmukaisuuden sekä rakkauden hengen mukaisiin tulkintoihin, ettei ihmisten elämä olisi pelkkää suorittamista sääntöjen paljoudessa. Jeesus tahtoi tuoda hyvän sanomansa juutalaisille siinä missä muillekin. Hän tarjosi uutta liittoa, uutta ilmoitusta kansalleen, kokien sen olevan messiaaninen tehtävä, JHWH:n tahdosta hänelle annettu.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        entisen liiton ja entisen Toran, missä tuossa tai muualla sanotaan että tulee uusi ilmoitus? Torah on muuten suorittamista, käskyjen noudattamista, mutta kysyn kerran vielä: mitkä käskyt ovat lisättyjä ja voi jättää pois, mitä niistä Jeesus ehdotti kumottaviksi ja unohdettaviksi?


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Jeesus opetti lain suhteen hengellisempää asennetta, lakia piti noudattaa, pitäen mielessä lain henki ennen kaikkea, ei niinkään kirjain, ja tähän kuului tuomitsevuuden vähentäminen ajatuksella: Jumala tuomitsee, ihmiset eivät saisi olla niin kärkkäitä tuomitsemaan, ja tähän kuului lähimmäisen rakkauden soveltaminen. Rabbi Hillel ennen Jeesusta opetti samantapaisesti, älä kohtele muita, miten et tahtoisi itseäsi kohdeltavan. Paavalin mukaan laki, käskysanat herättävät ihmisessä synnin virkoamisen. Tuohon aikaan Mooseksen ilmoittamaan alkuperäiseen yksinkertaiseen lakiin oli lisätty vuosisatojen kuluessa sadoittain erilaisia määräyksiä, joita tavallisilta kansalaisiltakin vaadittiin suoritettaviksi, eli ihmisen uskoon perustuvan jumalasuhteen tilalle oli tullut liiaksi suoritususkonnollisuutta uskonnollisuuden päälle.
        Jeesus halusi hengellistä muutosta, jotta ihmisen jumalasuhde palaisi takaisin siihen alkuperäiseen yksinkertaisempaan tapaan jonka Jumala oli hänestä ihmiselle tarkoittanut.

        Voihan ihminen toki pyytää anteeksiantoa suoraan Jumalalta, ja myös lähimmäiseltä tulisi pyytää anteeksi ja hänelle antaa anteeksi, tämähän löytyy molemmista uskonnoista. Kristitytkin rukoilevat joskus Jumalaa ilman että siinä Jeesuksen nimeä mainitaan, tämä itse opetti Isä meidän -rukouksen.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        tuli Jeesuksen mukaan edelleen pitää, Mooseksen saamiin peruskäskyihin hän ei halunnut lisätä eikä vähentää. Hän halusi muutosta siihen, että tuolloin, ajanlaskumme alussa, tämän lain perustan päälle uskonnolliset ryhmät olivat rakentaneet vuosisatojen saatossa valtavasti sääntöjä ja vaatimuksia, jonkun maininnan mukaan 600 erilaista uskonnollista määräystä, eli tavallisen ihmisen elämääkin saattoi niin ollen kahlehtia jatkuva pakko suorittaa erilaisia tehtäviä joita uskonto vaati. Tätä kehitystä vastaan hän halusi käsittääkseni muutosta, jotta ihminen vapautuisi muotomenojen paljoudesta. Jotta ihminen kehittyisi viisaudessa, oikeamielisyydessä yms. henkisessä kehityksessä, vapauduttuaan turhista kaavamaisuuksista.
        Hänen oppiaan kuvaa tämä ajatus kuolemaantuomitulle : mene äläkä enää syntiä tee.
        Tällainen jalomielisyys.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        on 613 käskyä ja kieltoa, ei niitä ole siihen lisätty, vaan JHWH itse on antanut niistä jokaisen.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Elena tarkoittaa Halachaa, niin kuin hyvin tiedät.

        ”Sillä minä varoittamalla varoitin teidän isiänne silloin, kun minä johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa minun ääntäni'.”

        ”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!”

        ”Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
        Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".”


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        Ennen kaikkea, synti on teko, ei olemus tai olotila. Ihmiskunnalle luotiin taipumus pahoihinkin tekoihin, (1.moos.8:21)

        21. "Ja Yhwh tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen takia — sillä ihmisen sydämen ajatukset ovat pahoja nuoruudesta asti. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt."

        ja kyky hallita tätä taipumusta,:
        (1.moos 4:7)
        "7. Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi — mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”

        ja vaihtoehto valita hyvä pahan sijasta,:
        (Ps 37.27)
        "27. Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt ikuisesti"

        Toiseksi,Jumala antoi meille tavan poistaa syntimme. Kun uhraukset olivat "vaadittuja", ne olivat tarkoitettu ainoastaan tahattomiin synteihin,:
        (3.moos.4:1-4)
        "Ja Yhwh puhui Moosekselle sanoen:
        2. ”Puhu israelilaisille ja sano: Jos joku erehdyksestä rikkoo jotakuta Yhwh`n käskyä vastaan ja tekee jotakin, mitä ei saa tehdä,
        3. niin, jos voideltu pappi tekee rikkomuksen ja saattaa kansan vikapääksi, tuokoon rikkomuksensa vuoksi, jonka hän on tehnyt, virheettömän sonnin Yhwh`lle syntiuhriksi.
        4. Ja vieköön sonnin ilmestysmajan ovelle Yhwh`n eteen ja laskekoon kätensä sonnin pään päälle ja teurastakoon sonnin Yhwh`n edessä."

        missä tarkoitus motivoitti jokaisen todelliseen katumukseen. Lukemattomat tekstien kohdat vt:n puolella, Hoosea 14, 1.Kun 8:44-52 ja Jeremia 29:12-14, kertovat meille että nykyään kun ei ole temppeliä eikä sovitusuhria, rukous ja hartaushetket ovat korvanneet nämä käytännöt. Lisäyksenä, Hosea 6:6 :"Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja —"

        Toora opettaa että katumuksen kautta,rukoilu, paastoaminen, ja tekemällä sitä mikä on oikein, jokaisella on mahdollisuus kääntyä Jumalan luokse suoraan.

        Tämä käytäntö on kauniilla tavalla kuvailtu Joonan Ja Esterin kirjoissa, missä sekä juutalaiset että ei-juutalaiset katuvat, rukoilevat Jumalaa ja saavat syntinsä anteeksi ilman että tarjosivat mitään sovitusuhriksi.

        Niinkuin Hesekiel 18:20 sanoo että meidän jokaisen on itse henkilökohtaisesti sovitettava syntimme Jumalan kanssa:

        "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylle on tuleva hänen vanhurskautensa, ja pahantekijän ylle on tuleva hänen pahuutensa."

        Ja vielä Malakia 3:7 sanotaan että jos palaamme Jumalan luokse,niin Jumala palaa meidän luokse.

        Ja vielä Hesekiel 18:27:
        "27. Ja jos pahantekijä kääntyy pois pahuudestaan, jota on harjoittanut, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän säilyttää sielunsa elossa."

        Jumala on erittäin armelias ja anteeksiantava, mikä nähdään myös Dan. 9:18:

        " Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi — sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen."


        Vastakohtana sille mitä Paavali sanoo Room 4:15-16, Kuningas Daavid sanoo Psalmissa (19:8) että Jumalan laki on täydellinen, se virvoittaa sielun!

        Kuningas Salomo sanoi että tärkein asia ihmisyydessä on uskoa Jumalaan ja pitää hänen käskynsä ( Saarn 12:13-14)


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Edelleenkin tämä "lävistetty" sana Sakarjassa on vertauskuvallinen käsite, eihän Jumalaa voi lävistää.
        Konteksissa sana "lävistetty" tarkoittaa sitä mitä jakeessa 9 pakanakansat tulevat tekemään eli hyökkäämään Jerusalemiin. Samalla he nousevat YHWH:takin vastaan ja "haavoittavat" häntäkin niinkuin israelinkansaa.

        Tämä väärinkäsitys ja kohdistaminen Jeesukseen johtuu siitä että Johannes on kirjoittanut väärin tämän profetian evankeliumissa, kun Sakarjassa mainitan että " he katsovat minuun" niin Johanneksessa on muotoa " he katsovat häneen". Nämä ovat aivan kaksi eri muotoa.

        http://www.jewsforjudaism.org/web/faq/faq084.html

        mitä messias VT:n mukaan on:ihminen Davidin sukua ja tämän jälkeläinen (isän puolelta, josta suku lasketaan),JHWH:n palvelija jonka tämä on tiettyyn tehtävään voidellut.
        Mitä messias VT:n mukaan tekee: tuo rauhan, ei vain Israeliin ja Israelin kansalle vaan muuallekin maailmaan. Hänen aikanaan karkotetut palaavat ja temppeli on toiminnassa ja jää toimintaan, koko Israel on turvassa, eikä enää ole vainoja. Lähetystyötä ei enää tehdä:kaikki tuntevat JHWH:n ja sen että Hänen nimensä on yksi.Torah edelleen voimassa, sehän on ikuinen.

        Mitä messias VT:n mukaan ei ole:jumala, syntien sovittaja, palvonnan kohde.
        Mitä ei tapahdu: Hänen aikanaan ei temppelia tuhota ja kansaa hajoteta maanpakoon. Ei-juutalaiset eivät korota messiasta jumalakseen ja sen jälkeen ala vainota juutalaisia. Messias ei tule useampia kertoja.

        Messias ei ole vielä tullut, mikään minkä messiaan luvattiin tekevän ei vielä ole toteutunut kenenkään kautta.


      • xxxxx
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

        Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,

        että kävisi toteen profeetta Esaian sana, jonka hän on sanonut : "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"



        Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
        "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
        Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Joh: 12: 37-41

        Hän ei puhu kansasta, vaan selvästi hänestä, Messiaasta eli Jeesuksesta. Myöskin Herra käsivarsi on, kun asiaa tutkii, Messias.

        2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta ; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa , johon me olisimme mielistyneet.

        Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Jes. 11:1


        3.Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

        Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,
        valtiaitten orjalle:
        Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut. Jes. 49:7

        Selkäni minä annoin lyötäväksi, ja poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä. Jes. 50:6

        Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle ja sanoivat:
        "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi". Matt. 26:67

        Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä

        ja sanoivat: "Sinä joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä.

        Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:

        "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.

        Hän on luottanut Jumalaan, vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ´Minä olen Jumalan Poika´." Matt:27:39-43

        Pilkatessaan kansan johtajat todistavat, että Jeesus on auttanut muita ja luottanut Jumalaan.

        Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

        Kaikki jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
        " Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt". Ps 22: 7-9

        4.Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,


        Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;

        että kävisi toteen , mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:
        "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".Matt. 8:17


        5.mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
        Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen kauttansa me olemme paratut.

        Niinkuin monet kauhistuvat häntä- sillä niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo-



        Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
        21. Sen joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 1 Kor. 5:19, 21

        Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,

        joka " ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",
        joka häntä herjatessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,
        joka "itse kantoi meidän syntimme " ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina , eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

        Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palaneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. 1 Piet. 2: 21-25

        6.Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,
        kukin meistä poikkesi omalle tielleen.
        Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

        Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi. Hes 34:6

        (Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; ja minä olen teidän Jumalanne sanoo Herra, Herra) Hes. 34:31

        7.Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

        Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,

        mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi ja he sanoivat:
        "Tämä on sanonut : ´Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa´."
        Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle:
        "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
        Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus,
        Jumalan Poika".
        Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja
        tulevan taivaan pilvien päällä." Matt. 26:59-64

        Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: " Sinäpä sen sanot".

        Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.

        Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"
        Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Matt. 27:13-14

        8.Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?
        Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomusten tähden kohtasi rangaistus häntä.

        Ja kun hän oli suuressa tuskassa rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Luuk. 22:44

        ....


    • Skeptikko

      Asetutaan hetkeksi uskoon, että Jeesus todellakin on messias. Kuinka voi siia olla mahdollista, että tämä olettamamme messias pyörtää koko YHWH:n antaman, puhuu itsensä pussiin sekä tuo aivan uusia käsityksiä juutalaisuuteen? Tarkoituksenani on osoittaa, että väitteet Jeesuksen messiaanisuudesta voi kumota hyvin pitkälti myös hänen omaa toimintaansa tarkastelemalla sekä vertailemalla hänen luomiaan uusia uskonkäsityksiä perinteiseen, YHWH:lta periytyvään juutalaisuuteen


      ******************

      2. Sam. 22:31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

      HUOM! Useissa seuraavista kohdissa voidaan nähdä, kuinka oletetun messiaamme myötä juutalaisuuteen on tullut useita uusia oppeja ja näkemyksiä siitä huolimatta, että Jumalan ohjeet ovat täydelliset!

      ******************

      *Aloitetaan YHWH:n antaman sanan - Vanhan Testamentin - pyörtämisestä: 2. Sam. 22:31, Jumalan antamat ohjeet ovat täydelliset. Tästä huolimatta Jeesus väittää tulleensa täyttämään lain, vaikka siinä ei ollut täyttämistä! Todellisuudessa hän ainoastaan kumosi lain.

      *Jos ette usko MINUUN, joudutte kadotukseen
      -> Juutalaisuudessa uskotaan YHWH:en, ei messiaaseen! Juutalaisuudessa ei totisesti uskota kadotukseen! Ts. oletettu messias siis yrittää syrjäyttää YHWH:n ja luoda oman uskonnon omine määreineen!

      *1. Aik. 16.31. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
      -> Herra Sebaot, Israelin Jumala eli YHWH on kuningas! Tästä huolimatta Jeesus toteaa, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Viittaako hän siis, että hän on itse YHWH eikä mikään messias?

      *Jeesuksen tulisi olla messias - #1
      -> Hänestä sanotaan, että hän on Jumalan poika. Jeesus ei kuitenkaan näin vähään tyydy, hän titeeraa itsensä Jumalaksi (Joh 10:30). Hän siis ei todellakaan ole messias?

      *Jeesuksen tulisi olla messias #2
      -> Jeesus kokee siis olevansa inkarnoitunut YHWH!?!

      *Jeesus, tuo Pyhästä Hengestä sikinnyt, inkarnoitunut YHWH
      -> Daavidin siemenestä? (HUOM! 1. Moos. 3:15 ei todellakaan ennusta, että tuleva messias on vaimon siemenestä!)

      *Jeesus eli YHWH uhraa itsensä itselleen,
      ->Outo logiikka Jeesukselta eli YHWH:lta, jonka uskoon olemme nyt hetkeksi asettautuneet. YHWH on antanut ERITTÄIN TARKAT säädökset kelvollisista uhrieläimistä ja uhrausriiteistä. Siitä huolimatta YHWH inkarnoituu Jeesuksena maanpäälle, toimii täysin omia säädöksiänsä vastaan JA VIELÄ OTAKSUU, ETTÄ IHMISET OTTAVAT HÄNET VASTAAN MESSIAANAAN!

      *Uhraamalla itsensä itselleen kaikkien uhrisäädöstensä vastaisesti YHWH (Jeesus) sovittaa kaikkien ihmisten synnit. VT:ssä kuitenkin sanotaan:

      3. Moos. 26:43 Mutta maan on ensin tultava tyhjäksi ja oltava autiona korvaukseksi pitämättä jääneistä sapateista. He itse joutuvat sovittamaan syntinsä, koska hylkäsivät minun lakini ja halveksivat minun säädöksiäni.

      -> YHWH on siis persoonallisuushäriöinen Jumala, joka pyörtää sanansa? Sivuhuomautuksena, Jesajan kirjassa puhutaan myös siitä, kuinka YHWH itse lunastaa israelin.

      *Isä, Poika ja Pyhä Henki ~ Yhden Jumalan kolme persoonaa (vrt. Pokemon Dodrio, jolla on kolme päätä)
      -> Juutalaisuuden käsityksen mukaan YHWH on yksi!

      *"Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu"
      -> Sukupolvi, johon Jeesus viittasi, kerkesi jo ikävä kyllä kadota eikä mitään tapahtunut. Ristiin hän puhuu siinäkin, että hän myös huomauttaa opetuslapsilleen, että ei ole heidän asiansa kysellä aikoja Jumalalta aikoja.


      ******************

      Siinä oli osa kompastuskivistä, jotka nyt tulivat mieleen. Kyseessä on siis asioita, joita Jeesus itse opettaa, mutta jotka ovat ristiriidassa YHWH:n ilmoituksen kanssa. On mielenkiintoista, että väitteen "Jeesus on VT:n lupaama messias" luotettavuutta pystyy tarkastelemaan kätevästi myös Jeesuksen omista opetuksista löytyviä ristiriitoja paljastamalla. Klassinen "VT:n kriteerit - Jeesus" -verranto ei siis ole välttämätön. Omasta mielestäni asiaa pystyy tarkastelemaan jopa helpommin tältä kannalta.

      ******************

      Asiaa olisi mahdollista vielä tarkastella täyttymättömien VT-kriteerien valossa. Esim.

      *Elia ei kääntänyt ihmisten sydämiä puoleensa ennen messiaan tuloa. ”Hoc Est” kirjoitti samasta aiheesta ”Kristinusko -> Jeesus” –foorumilla, että:

      ” Tapaus Elia:
      Matteus 17: 9-13. Johanneksen parannussaarnat vaikuttivat tuhansiin ja tuhansiin, eli kyllä siinä käännettiin sydämiä.”

      -> Mitä merkitystä sillä on, että onko JOHANNES kääntänyt ihmisten sydämet puoleensa kun VT:n mukaan Elian tulee tehdä tämä?

      ******************

      Tästä keskustelusta halauisin vielä sen verran sanoa, että väittely on ollut kovaa ja keskustelu on ollut hedelmällinen. Juuri tällaista vuoropuhelua ja argumentointia Suomi24.fi kaipasi enemmänkin tyypillisen trollauksen sijaan. Kiitos Crypticall, kiitos D.A., kiitos Jah_Jah_Blow_JoB, kiitos muut. Tämä keskutelu antoi minulle mielenrauhan tästä alati mieltäni vaivanneesta kysymyksestä. Esille tuotujen kriteerien valossa en yksinkertaisesti pysty näkemään messiasta Jeesuksessa.

      Hyvin hankala aiheessa on se, että Jeesus antoi omat opetukset. Näin ollen kyseenomaisesta aiheesta keskustellessa joudutaan vertailemaan kahden täysin erilaisen uskonnon oppeja keskenään. Erityisesti tulisi pitää mielessä, että messiaalta tulee odottaa TEKOJA, ei UUSIA OPETUKSIA!

      Kiitoksia kaikille mahtavasta keskustelusta!

      • Crypticall

        Aihe on oikein mielenkiintoinen ja on hyvä, että sitä tulee pohdituksi useammasta näkökulmasta. Näitä kirjoitellessa nousee mieleen Jesajan sanat: "Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut."

        Mietin myös mikä on se yhteys, jossa rabbi Haninin kerrotaan sanoneen: "Ei Israel tule tarvitsemaan Messias-kuninkaan Tooraa, koska Jes 11:10 esittää: sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, ei Israel"

        Kristillisestä näkökulmasta tilanne väistämättä näyttäytyy tuollaisena, mutta tilanne taitaa olla muuttumassa jos raportit hengen vuodatuksesta juutalaisten parissa kertovat jotain tilanteesta ja ajasta, jossa elämme.


      • asiasta kiinnostunut

        Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

        Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.

        Sillon kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".

        Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on:" Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee".
        Matt. 4:1-4

        Mutta kun puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.

        Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat:"Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?

        Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen , joka on minut lähettänyt.

        Jos joku haluaa tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta , vai puhunko minä omiani. (pätee yhä tänäkin päivänä)

        Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

        Eikö Mooses antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi te tavoittelette minua tappaaksenne? Joh. 7:14-19

        Paljon minulla on teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän , joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla.

        Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

        Niin Jeesus sanoi heille: "Kun te olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

        Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista.

        Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

        Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskovat häneen; "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

        ja te tulette tuntemaan totuuden,
        ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. Joh. 8:26-32

        Jeesus puhui ylentämisestä:

        Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän

        että,jokaisella joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

        Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:14-16

        Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan."

        Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli.

        Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me
        teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme". Ja Mooses rukoili kansan puolesta.

        Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon".

        Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän, jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

        Tämä vaskikäärme, joka pantiin tangon päähän, on esikuva ristiinnaulitusta Kristuksesta, joka sijaiskärsiäni otti päällensä meidän syntimme ja
        rangaistuksemme, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa.


      • :pp.
        Crypticall kirjoitti:

        Aihe on oikein mielenkiintoinen ja on hyvä, että sitä tulee pohdituksi useammasta näkökulmasta. Näitä kirjoitellessa nousee mieleen Jesajan sanat: "Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut."

        Mietin myös mikä on se yhteys, jossa rabbi Haninin kerrotaan sanoneen: "Ei Israel tule tarvitsemaan Messias-kuninkaan Tooraa, koska Jes 11:10 esittää: sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, ei Israel"

        Kristillisestä näkökulmasta tilanne väistämättä näyttäytyy tuollaisena, mutta tilanne taitaa olla muuttumassa jos raportit hengen vuodatuksesta juutalaisten parissa kertovat jotain tilanteesta ja ajasta, jossa elämme.

        taas itseään ja sairas narsismi saa tyydytyksen..hehe.. taitaa tulla suureen tarpeeseen kun noin paljon näkee vaivaa siihen?


      • etteivat usko
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

        Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.

        Sillon kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".

        Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on:" Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee".
        Matt. 4:1-4

        Mutta kun puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.

        Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat:"Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?

        Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen , joka on minut lähettänyt.

        Jos joku haluaa tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta , vai puhunko minä omiani. (pätee yhä tänäkin päivänä)

        Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

        Eikö Mooses antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi te tavoittelette minua tappaaksenne? Joh. 7:14-19

        Paljon minulla on teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän , joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla.

        Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

        Niin Jeesus sanoi heille: "Kun te olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

        Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle otollista.

        Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

        Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskovat häneen; "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

        ja te tulette tuntemaan totuuden,
        ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. Joh. 8:26-32

        Jeesus puhui ylentämisestä:

        Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän

        että,jokaisella joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

        Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:14-16

        Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan."

        Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli.

        Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me
        teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme". Ja Mooses rukoili kansan puolesta.

        Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon".

        Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän, jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

        Tämä vaskikäärme, joka pantiin tangon päähän, on esikuva ristiinnaulitusta Kristuksesta, joka sijaiskärsiäni otti päällensä meidän syntimme ja
        rangaistuksemme, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa.

        iankaikkiseen elämään. Huomaan kuitenkin, että Jeesuksen aikana monet juutalaiset uskoivat iankaikkiseen elämään, koska Jeesuksen puhe todistaa sen:
        Mutta minulla on todistus, joka on suurempi, kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettäväkseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.

        Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,

        eikä teillä ole hänen sanansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.

        Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta. (Joh. 6:36-39)

        Missä vaiheessa juutalaiset sitten ovat lakanneet uskomasta iankaikkiseen elämään?


      • kaulahuivifin

        Tätä voisi kommentoida paljonkin, mutta VT ei ole mitään Jumalan täydellistä ilmoitusta. Mikään aito ja oikea Jumala ei kirjoittaisi noin väkivaltaisia ja ihmisyyttä polkevia opetuksia.

        Vanha Testamentti kuvaa aikalaisten käsityksiä Jumalasta ja hänen sanomastaan. Varhaiskristityt tulkitsivat kirjaa toisin kuin monet muut juutalaiset ja kytkivät Jeesukseen Messiaanisuuden sekä toivat todellakin uusia opetuksia vanhaan uskontoon mm. uudenlaisen lähimmäisenrakkauden.

        Mikäli Vanhaa Testamenttia pitää edes jossain määrin "jumalallisena" kirjana, ainakin minä odottaisin uutta ja parempaa "jumalallista" ilmoitusta myöhemmin. Tämän taisivat myös varhaiskristityt tajuta lukiessaan VT:tä.

        Ehdotukseni juutalaisille:

        http://www.pasi.toivonen.fidisk.fi/kompassi.html


    • JahJah_Blow_JoB

      UT:ssa on monia väärin tulkittuja ennustuksia, jotka on sitten sovitettu Jeesukseen.
      Muutama esimerkki:

      Eräs niistä löytyy Matt 2:23
      ". Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret — että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: ”Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi.”

      VT:sta ei löydy ainuttakaan siteerausta mistään Nasaretista koska sitä ei ollut olemassakaan vanhan raamatun aikajaksolla.


      Room 11:26 viittaa Jes 59:20:aan sanoessaan;
      "26. ja tällä tavoin koko Israel tulee pelastumaan, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista tulee vapauttaja, ja Hän poistaa moraalittomuuden Jaakobista."
      ja yrittää rakentaa aasinsiltaa Kristinuskoon että Messias otta meidän syntimme pois.

      Kuitenkin,huolellinen tarkastelu heprealaisesta tekstistä paljastaa ongelman; Jes 59:20 sanoo juuri päin vastoin ; " Mutta Siionille se tulee lunastajana, niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Yahweh."

      Messiaan rooli ei ole ottaa pois syntejä, pikemminkin, kun me lopetamme synninteon, Messias tulee silloin.


      Kristinuskon todistaessaan Jeesuksen neitseellisen syntymän, viittataan VT:ssä Jes 7:14 mistä Matt 1:22-23 sanoo :
      " 22. Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen minkä Herra on puhunut profeetan kautta, sanoen:
      23. ”Katso, NEITSYT tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja HE antavat hänelle nimen Immanuel” — mikä on käännettynä ”Jumala meidän kanssamme”."

      Ja sama Jesjan jae 7:14 ( kr-92)
      "14. Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
      ."

      Ensinnäkin, kristillisessä käännöksessä on tukuttain virheitä :
      alkuperäiskäännöksessä oleva sana almah tarkoittaa "nuorta naista" ei neitsyttä, ja esiintyvä sana on muodossa ha'almah mikä tarkoittaa erikoistaen "jonkun tietyn naisen" kenet Jesaja tunsi, ei yleisesti jotain nuorta naista.

      Eli Jes 7:14 kuuluisi : "14. Sen vuoksi Herra itse antaa teille merkin: Katso, nuori nainen tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja antaa hänelle nimen Immanuel."

      Toinen huomio tulee kohtaan jossa joku antaa jollekkin nimen, niinkuin Jesajassa sanotaan, nuori nainen antaa nimen, kun taas Matteuksessa sanotaan " he tulevat kutsumaan häntä nimellä"

      Kaksi aivan eri profetiaa

      Ja muutenkin kristityt ovat vetäneet vain yhden jakeen pois konteksista.


      Heprealaisille 1:5 siteeraa 2.sam 7:14 jaetta missä sanotaan ; " Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani" , tmän sanotaan oleva profeetallinen viittaus Jeesukseen Jumalan poikana. Kuitenkin kun katsomme tätä Samuelin kirjan jaetta kokonaisuudessaan, jae ei lopu siihen lauseeseen mihin heprealaiskirje viittaa, vaan jatkuu :
      "niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niin kuin ihmislapsia lyödään —"

      Tämä ei mahdollisesti sovi UT:n näkökulmaan synnittömästä Jeesuksesta
      Lisäyksenä,konteksi puhuu erityisesti Kuningas Salomonista, mikä on ilmeistä, 1.aik 22:9-10:

      "Katso, sinulle on syntyvä poika — hänestä on tuleva rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta vihollisilta, sillä Salomo on oleva hänen nimensä ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinänsä.
      10. Hän on rakentava temppelin minun nimelleni. Hän on oleva minun poikani, ja minä olen oleva hänen isänsä. Ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi"



      Ja sitten pieni sana mitä tulee Jesajan lukuun 53 mistä tässä on ollut puhe, että miten kun konteksissa puhutaan kuin yhdestä henkilöstä kun siinä viitataan Israelin kansaan, vastaus löytyy 2. moos 4:22 :
      ...Israel on minun lapsi, minun esikoispoikani

      • taida tulla ollenkaan,

        jos hänen tulonsa riippuu siitä, että ihmiset lakkaavat tekemästä syntiä. Se on täydellinen utopia! Kyllä Jumala valvoo sanaansa toteuttaaksensa sen.
        Onko mielestäsi "viisaus" uskoa tärkeämpi?


      • Crypticall

        Kirjoitusten käännöksistä, kuten tulkinnoistakin, voidaan aina esittää vaihtoehtoja. Kääntämiseenkin voi sisältyä jonkinlaista tulkintaa silloin, kun täydellisesti vastaavaa sanaa ei kohdekielestä löydy ja tärkeintä on silloin kääntää ajatus. Septuagintassa puhutaan neitseestä ja juutalaiset hyväksyivät sen silloin kun he itse tekivät tuon käännöksen. Tämä johtuu asiayhteydestä, jossa puhutaan Jumalan antamasta erityisestä merkistä. Toisaalta nuori nainen, joka on naimaton, on tuolloin ollut aina neitsyt, ellei ole joku ”yleinen nainen”.

        Jumala on monien liittojen Jumala ja siksi on hieman outoa, että juutalaisuudessa kiinnitetään katse vain yhteen liittoon ja kiivaillaan vain sen puolesta. Ensin YHWH tekee liiton kaikkien elävien olentojen kanssa ja tuohon liittoon kuuluu lupaus siitä, ettei maailmaa enää hukuteta vedellä.

        Sen jälkeen YHWH tekee liiton Aabrahamin kanssa ja lupaukseen kuuluu se, että hän on oman valintansa perusteella Aabrahamin, uskon isän Jumala sukupolvesta sukupolveen. Sen jälkeen Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa ja se liitto vahvistetaan verellä. ” Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella".”

        Sen jälkeen saadaan lupaus uudesta liitosta, koska entisen liiton rikkominen on ennustettu jo Mooseksen aikana: ” Ja Herra sanoi Moosekselle: "Katso, sinä käyt lepäämään isiesi tykö; silloin tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan vieraiden jumalien jäljessä, joita palvellaan siinä maassa, johon se menee, ja hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa.”

        Sen jälkeen tulee Jeesus joka sanoo: ” tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Muitakin liittoja voisi matkan varrelta löytää, mutta tämä jo kertoo siitä linjasta, joka johtaa jatkuvasti eteenpäin ja lisääntyvään Jumalan tuntemiseen, ei jämähtämällä paikalleen, vaan etsimällä ja ymmärtämällä.

        Juutalaisuudessa ei ole jääty Nooan kanssa tehtyyn liittoon ja sanottu, ettei Mooseksen liitto ole oikea, koska sitä ei ole riittävän täsmällisesti ennustettu Nooan kanssa tehdyn liiton yhteydessä. Kuitenkin on jääty Mooseksen liittoon, eikä ole hyväksytty kovinkaan laajasti Jeesuksen kautta tehtyä liittoa.

        Niinpä tuo uusin liitto on mennyt jotenkin ohi juutalaisilta, koska se on erilainen, kuten on ennustettu: ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet”

        Uusi liitto on hengellinen ja siksi kaikki eivät ole huomanneet sen olevan jo voimassa. Liiton tuo Messias, jota koskevia ennustuksia tutkiessaan juutalaiset ovat erottaneet kaksi eri messiastyyppiä. Sieltä on löydetty Messiah be Josef, joka kärsii ja joka lävistetään. Toisaalta on erotettu Messiah ben David, joka saapuu kuninkaana ja tuo rauhan Israeliin ja joka on messiastyypeistä jälkimmäinen. Kuitenkin näyttää olevan yksi Messias, joka toteuttaa nuo molemmat erilaisilta vaikuttavat messiaaniset tehtävät.

        Messias odotukset olivat jo Jeesuksen aikana ladattu niin täyteen poliittisen ja sotilaallisen vallan odotuksia, ettei ole huomattu sitä, että Messiah ben Josef on jo tullut ja asettanut uuden liiton voimaan. Ei silti, vaikka uudesta liitosta selvästi sanotaan: ” Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Eikä vielä sittenkään, vaikka nähdään, ettei tuo liitto edes koske kaikkia israelilaisia, kuten on kirjoitettu: ” Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä. Sillä he kaitsevat kaittaviansa ja makaavat kenenkään peloittelematta.”

        Niin siis näyttää, että Messiah ben Davidin päivänä jää israelista jäljelle vain jäännös, joka kokee täydellisen Hengen vuodatuksen. Lisäksi puhutaan Hengen vuodattamisesta kaiken lihan päälle, kuten pakanoista sanotaan myös: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansain huulet, niin että ne kaikki rukoilevat Herran nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti.”

        Nyt on armon aika, aika, jona Herra vetoaa ihmisiin kärsivän palvelijansa kautta antaakseen henkensä jokaiseen, joka häntä etsii. ” Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.”

        Tämä aikakausi on samalla Herran armon aikaa ja yhtä aikaa kuitenkin ihmisten luopumuksen aikaa. Aikakausi päättyy Herran päivään ” Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.”

        ” Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -- ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.
        Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
        Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
        Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.
        Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
        Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.”

        ”Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki. Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
        - Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona. He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä. Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni. Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."”

        Herra antaa armon ja lepopaikan, mutta sinne eivät löydä ne, jotka paaduttavat mielensä ja kumartavat perinnäissääntöjä ja ihmisoppeja, vaikka jo niistäkin pitäisi löytää ymmärrys Herrasta, jos voisi nähdä niiden hengelliset viittaukset. Niin ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” sillä ” Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.” kuten Jeesus sanoi: ” Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."”

        Sotilaallisesti ja poliittisesti vahvaa Messiasta odottavat joutuvat odottamaan Herran päivää, mutta se ei olekaan heille iloksi, vaan suruksi. Ehkä jotkut löytävät itselleen messiaan myös pahasta paimenesta, joka on heidän mielensä mukainen vahva ja kunnioitusta herättävä. Hänen aikansa on kuitenkin lyhyt ja lopulta saapuu Herran päivä. Mutta nyt on armon aika, nyt on pelastuksen päivä. Kirjoitusten mukaan nyt ei kenenkään pitäisi paaduttaa sydäntään, vaan löytää Herra, joka on jo lähestynyt ihmisiä armossaan ja tarjoaa armoaan. Tämä on se vetoomus, jonka Jeesus ja apostolit antavat ja kertovat siitä, miten pelastus löydetään, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja siitä on mahdollista olla osallisena selkeästi koettavalla tavalla, kuten Jumala on mahdollista tuntea henkilökohtaisesti, ei vain teoriassa tai oppilauseissa.

        Ehkä tällainen pohdiskelu on jaarittelevaakin, mutta tahtoisin välttää silmälappuja, joiden takaa voi nähdä vain yhden asian tai suunnan. Samoin tahtoisin välttää ajattelun kieltämistä, koska johan Raamattukin itsessään kannustaa ajattelemaan ja ymmärtämään.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Kirjoitusten käännöksistä, kuten tulkinnoistakin, voidaan aina esittää vaihtoehtoja. Kääntämiseenkin voi sisältyä jonkinlaista tulkintaa silloin, kun täydellisesti vastaavaa sanaa ei kohdekielestä löydy ja tärkeintä on silloin kääntää ajatus. Septuagintassa puhutaan neitseestä ja juutalaiset hyväksyivät sen silloin kun he itse tekivät tuon käännöksen. Tämä johtuu asiayhteydestä, jossa puhutaan Jumalan antamasta erityisestä merkistä. Toisaalta nuori nainen, joka on naimaton, on tuolloin ollut aina neitsyt, ellei ole joku ”yleinen nainen”.

        Jumala on monien liittojen Jumala ja siksi on hieman outoa, että juutalaisuudessa kiinnitetään katse vain yhteen liittoon ja kiivaillaan vain sen puolesta. Ensin YHWH tekee liiton kaikkien elävien olentojen kanssa ja tuohon liittoon kuuluu lupaus siitä, ettei maailmaa enää hukuteta vedellä.

        Sen jälkeen YHWH tekee liiton Aabrahamin kanssa ja lupaukseen kuuluu se, että hän on oman valintansa perusteella Aabrahamin, uskon isän Jumala sukupolvesta sukupolveen. Sen jälkeen Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa ja se liitto vahvistetaan verellä. ” Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella".”

        Sen jälkeen saadaan lupaus uudesta liitosta, koska entisen liiton rikkominen on ennustettu jo Mooseksen aikana: ” Ja Herra sanoi Moosekselle: "Katso, sinä käyt lepäämään isiesi tykö; silloin tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan vieraiden jumalien jäljessä, joita palvellaan siinä maassa, johon se menee, ja hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa.”

        Sen jälkeen tulee Jeesus joka sanoo: ” tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Muitakin liittoja voisi matkan varrelta löytää, mutta tämä jo kertoo siitä linjasta, joka johtaa jatkuvasti eteenpäin ja lisääntyvään Jumalan tuntemiseen, ei jämähtämällä paikalleen, vaan etsimällä ja ymmärtämällä.

        Juutalaisuudessa ei ole jääty Nooan kanssa tehtyyn liittoon ja sanottu, ettei Mooseksen liitto ole oikea, koska sitä ei ole riittävän täsmällisesti ennustettu Nooan kanssa tehdyn liiton yhteydessä. Kuitenkin on jääty Mooseksen liittoon, eikä ole hyväksytty kovinkaan laajasti Jeesuksen kautta tehtyä liittoa.

        Niinpä tuo uusin liitto on mennyt jotenkin ohi juutalaisilta, koska se on erilainen, kuten on ennustettu: ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet”

        Uusi liitto on hengellinen ja siksi kaikki eivät ole huomanneet sen olevan jo voimassa. Liiton tuo Messias, jota koskevia ennustuksia tutkiessaan juutalaiset ovat erottaneet kaksi eri messiastyyppiä. Sieltä on löydetty Messiah be Josef, joka kärsii ja joka lävistetään. Toisaalta on erotettu Messiah ben David, joka saapuu kuninkaana ja tuo rauhan Israeliin ja joka on messiastyypeistä jälkimmäinen. Kuitenkin näyttää olevan yksi Messias, joka toteuttaa nuo molemmat erilaisilta vaikuttavat messiaaniset tehtävät.

        Messias odotukset olivat jo Jeesuksen aikana ladattu niin täyteen poliittisen ja sotilaallisen vallan odotuksia, ettei ole huomattu sitä, että Messiah ben Josef on jo tullut ja asettanut uuden liiton voimaan. Ei silti, vaikka uudesta liitosta selvästi sanotaan: ” Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Eikä vielä sittenkään, vaikka nähdään, ettei tuo liitto edes koske kaikkia israelilaisia, kuten on kirjoitettu: ” Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä. Sillä he kaitsevat kaittaviansa ja makaavat kenenkään peloittelematta.”

        Niin siis näyttää, että Messiah ben Davidin päivänä jää israelista jäljelle vain jäännös, joka kokee täydellisen Hengen vuodatuksen. Lisäksi puhutaan Hengen vuodattamisesta kaiken lihan päälle, kuten pakanoista sanotaan myös: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansain huulet, niin että ne kaikki rukoilevat Herran nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti.”

        Nyt on armon aika, aika, jona Herra vetoaa ihmisiin kärsivän palvelijansa kautta antaakseen henkensä jokaiseen, joka häntä etsii. ” Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.”

        Tämä aikakausi on samalla Herran armon aikaa ja yhtä aikaa kuitenkin ihmisten luopumuksen aikaa. Aikakausi päättyy Herran päivään ” Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.”

        ” Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -- ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.
        Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
        Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
        Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.
        Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
        Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.”

        ”Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki. Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
        - Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona. He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä. Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni. Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."”

        Herra antaa armon ja lepopaikan, mutta sinne eivät löydä ne, jotka paaduttavat mielensä ja kumartavat perinnäissääntöjä ja ihmisoppeja, vaikka jo niistäkin pitäisi löytää ymmärrys Herrasta, jos voisi nähdä niiden hengelliset viittaukset. Niin ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” sillä ” Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.” kuten Jeesus sanoi: ” Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."”

        Sotilaallisesti ja poliittisesti vahvaa Messiasta odottavat joutuvat odottamaan Herran päivää, mutta se ei olekaan heille iloksi, vaan suruksi. Ehkä jotkut löytävät itselleen messiaan myös pahasta paimenesta, joka on heidän mielensä mukainen vahva ja kunnioitusta herättävä. Hänen aikansa on kuitenkin lyhyt ja lopulta saapuu Herran päivä. Mutta nyt on armon aika, nyt on pelastuksen päivä. Kirjoitusten mukaan nyt ei kenenkään pitäisi paaduttaa sydäntään, vaan löytää Herra, joka on jo lähestynyt ihmisiä armossaan ja tarjoaa armoaan. Tämä on se vetoomus, jonka Jeesus ja apostolit antavat ja kertovat siitä, miten pelastus löydetään, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja siitä on mahdollista olla osallisena selkeästi koettavalla tavalla, kuten Jumala on mahdollista tuntea henkilökohtaisesti, ei vain teoriassa tai oppilauseissa.

        Ehkä tällainen pohdiskelu on jaarittelevaakin, mutta tahtoisin välttää silmälappuja, joiden takaa voi nähdä vain yhden asian tai suunnan. Samoin tahtoisin välttää ajattelun kieltämistä, koska johan Raamattukin itsessään kannustaa ajattelemaan ja ymmärtämään.

        'Alma' ei ole neitsyt, sana kertoo iän, mutta ei mahdollista sukupuolista kokemusta. Nuori nainen tulee raskaaksi, sanoo teksti ja se on merkki hallitsevalle kuninkaalle, jotta tämä ei tekisi ulkopoliittista virhettä. Ei satojen vuosien päähän, eikä kyse ollut raskaaksi tulleen moraalista, vaan lapsesta, joka ei ehdi oppia eroa hyvän ja pahan välillä kun tietty sotakoalitio jo olisi tuhoutunut, kuten kävikin.
        Kerran tehty liitto on ikuinen ja se on tehty JHWH:n kanssa, joten "sitten tulee Jeesus ja ilmoittaa" on yhtä merkityksetön juutalaisille kuin "sitten tulee Muhammed joka ilmoittaa".
        Juutalaiset eivät ole koskaan olleet osa Nooan liittoa, eihän tuolloin vielä ollut sen paremmin Israelia kuin juutalaisia. Israel syntyi vasta Aabrahamin kanssa tehdyn liiton seurauksena.

        Jeremia sanoo näin:" Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo JHWH minä panen Torani heidän sisimpäänsä , kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan JHWH sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo JHWH minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." Näin juuri tapahtuu messiaan aikaan, uskontoa ei enää opeteta eikä juutalaisten tarvitse kestää vieraisiin uskontoihin kuuluvien tekemää loputonta käännytystyötä. Tämäkin kohta selvästi osoittaa miten messias ei ole vielä tullut. Torah on ikuinen, tämän Jeremiakin vahvistaa, eikä suinkaan lupaa uutta Toraa tai entisen unohtamista vaan noudattamista.
        Juutalaisuus odottaa sitä messiasta jonka profeetat lupaavat, joka tuo rauhan, turvallisuuden,temppelin ja maanpakolaiset.Tässä yksi annetuista lupauksista: "Tulee vielä aika, jolloin JHWH:n pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. 3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: -- Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee JHWH:n sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.4 Hän, JHWH, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja."


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        'Alma' ei ole neitsyt, sana kertoo iän, mutta ei mahdollista sukupuolista kokemusta. Nuori nainen tulee raskaaksi, sanoo teksti ja se on merkki hallitsevalle kuninkaalle, jotta tämä ei tekisi ulkopoliittista virhettä. Ei satojen vuosien päähän, eikä kyse ollut raskaaksi tulleen moraalista, vaan lapsesta, joka ei ehdi oppia eroa hyvän ja pahan välillä kun tietty sotakoalitio jo olisi tuhoutunut, kuten kävikin.
        Kerran tehty liitto on ikuinen ja se on tehty JHWH:n kanssa, joten "sitten tulee Jeesus ja ilmoittaa" on yhtä merkityksetön juutalaisille kuin "sitten tulee Muhammed joka ilmoittaa".
        Juutalaiset eivät ole koskaan olleet osa Nooan liittoa, eihän tuolloin vielä ollut sen paremmin Israelia kuin juutalaisia. Israel syntyi vasta Aabrahamin kanssa tehdyn liiton seurauksena.

        Jeremia sanoo näin:" Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo JHWH minä panen Torani heidän sisimpäänsä , kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan JHWH sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo JHWH minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." Näin juuri tapahtuu messiaan aikaan, uskontoa ei enää opeteta eikä juutalaisten tarvitse kestää vieraisiin uskontoihin kuuluvien tekemää loputonta käännytystyötä. Tämäkin kohta selvästi osoittaa miten messias ei ole vielä tullut. Torah on ikuinen, tämän Jeremiakin vahvistaa, eikä suinkaan lupaa uutta Toraa tai entisen unohtamista vaan noudattamista.
        Juutalaisuus odottaa sitä messiasta jonka profeetat lupaavat, joka tuo rauhan, turvallisuuden,temppelin ja maanpakolaiset.Tässä yksi annetuista lupauksista: "Tulee vielä aika, jolloin JHWH:n pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. 3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: -- Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee JHWH:n sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.4 Hän, JHWH, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja."

        Tuo sana tarkoittaa nuorta ja ainoastaan naimatonta naista ja jo se kertoo omassa kulttuurissaan naimattoman tytön sukupuolielämänkin laajuudesta. Puhumattakaan nyt siitä, että se oli erityinen merkki. Eihän siinä kuuluteta, että nyt tapahtuu jotain aivan ihmeellistä, nimittäin että nuori nainen tulee yhdynnän seurauksena raskaaksi. Ei sellainen ole mikään merkki, ei kai tuota kohtaa nyt aivan naurettavaksi ole annettu. On selvää, että sama profetia sisältää lyhyen tähtäimen ilmoituksen myös, kuten lähes kaikki profetiat ainakin jossain osassaan. Elleivät ne sisällä jotain profeetan sukupolven aikaa koskevaa ja silloin toteutuvaa, profeetta katsotaan vääräksi profeetaksi. Siksihän Jeesuskin profetoi että hänet tapetaan, että hän nousee kuolleista ja että temppeli tuhotaan.

        Mietinpä asioita senkin kannalta, mitä Jumala ihmiseltä odottaa. Hän on luonut ihmisen ja kaiken mikä ihmisen on, joten mitä ihminen voisi Jumalalle antaa. Mitä muuta, kuin kunnioituksensa, vastarakkautensa ja kiitoksensa?

        Messiaasta ihmisillä on aina ollut omat odotuksensa, mutta Jumalan pitkään salattuna säilynyt suunnitelma ihmisten hyväksi onkin yllättäen erilainen. Salattu suunnitelman täytyi olla, koska muuten se ei olisi välttämättä toteutunut. Jos Juudas olisi tiennyt ennalta, että kavaltamalla Jeesuksen hän saattaa kuolemaan Jumalan valitun Messiaan, niin olisiko hän koskaan kavaltanut? Nyt kavalluksen kautta paljastui Juudaksen sielun synkkyys mutta maailma sai Vapahtajan, kaikki ne, jotka hänet ottavat vastaan.

        Salattu se on myös siksi, ettei se pakottaisi ihmistä uskomaan Jumalaan, vaan jättäisi valinnan vapauden. Samalla kun se on salattu, on kuitenkin niin ilmeinen, että Jumalan teot ovat kaikkialla kaikkien nähtävillä. Sokeudessaan ihminen pitää itsestään selvänä niin monia asioita tässä maailmassa, mutta jos Jumalan Henki avaa hänen ymmärryksensä, hän näkeekin Jumalan työn kaikkialla ympärillään.

        Jumala on armollinen ja hyvä, hän toivoo ihmisen onnellisuutta, niin kuin vanhemmat toivovat lapsensa onnellisuutta ja vielä sitäkin enemmän. Jumala kuitenkin tietää myös sen, ettei ihmisen onnellisuus ole poliittisessa ja sotilaallisessa vallassa, ei maallisessa mammonassa, vaan onnellisuus on sisäistä, se on rauhaa ja Jumalan tuntemista.

        Niin ilmeinen on Jumalan työ, että kun henki sen kirkastaa, se nähdään luonnon värien harmoniassa, musiikin sulosävelissä, valossa ja lämmössä, kirkasvetisessä purossa metsäisellä rinteellä, lintujen laulussa ja kuusen havuissa. Ylen ihmeellinen on Luojan työ ja autuaita ne, jotka sen näkevät sen sijaan, että vaeltaisivat kuin harmaat lasit silmillä pitäen kaikkea itsestään selvänä tai arvottomana.

        Niin hyvä on Jumala, että hän avaa silmämme näkemään kätensä jäljen maailmassa, kun häntä etsimme. Sielumme saa levon hänen yhteydessään ja kaikki tässä koko kaikkeudessa on kohdallaan ja tarkoituksenmukaista. Kun Jumala auttaa muuttolintua, että se löytää reitin ja pesäpaikan, niin eikö hän auttaisi häntä etsivää ja kaipaavaa ihmistä löytämään itsensä.

        Hän ilmaisee itsensä ihmiselle hiljaisuudessa ja täyttää sisimmän riemulla. Se on, niin kuin Jeesukselle kävi: ”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

        Sitä Jumala odottaa, että häntä etsivillä olisi lapsen mieli. Ei lapsellinen, vaan sellainen mieli, joka halajaa olla hänen lapsensa ja saada hänet Jumalakseen. Hän ilmaisee itsensä Sanassaan ja Henkensä välityksellä ja koskettaa ihmisen sisintä poistaen paatumuksen rakkaudellaan. Hänen rakkautensa edessä ihmisen sisin avautuu ottamaan vastaan, niin kuin nupulla oleva kukka avautuu ottamaan vastaan auringon lämmön.

        Ei se onnellisuus ole ulkoisissa asioissa, ei kansallisissa valtapyrkimyksissä, eikä opin täydellisessä taitamisessa, vaan Jumalan tuntemisessa. Jumalan valtakunta on tullut lähelle, se on aivan meidän äärellämme ja ympärillämme. Kun Henki saa täyttää ihmisen, sen näkee kaikkialla ja tulee osalliseksi Jumalan hengestä ja hänen maailmastaan Hengen välityksellä. Se elämä Jumalan yhteydessä kestää siitenkin, vaikka aineellinen maailma palaisi tulessa ja häviäisi olemattomiin, sillä Jumalan yhteydessä oleva ei voi kuolla, niin kuin Jumala ei voi kuolla, vaan elää iankaikkisesti.

        Nyt jos halutaan nähdä, että Jumalan suurin tahto olisi Israelin yliherruus maailman kansojen joukossa, niin silloin hänestä tehdään poliitikkoa tai jotain muuta kuin rakastava Isä ja hyvää tahtova Luoja. Israel tosin saa myös sen paikkansa maailman kansojen joukosta, siis israelilaisten jäännös, jotka elävät Jumalalleen, eivätkä valtapyrkimyksille. Sillä silloin Herra itse tulee hallitsemaan koko maailmaa Israelista ja Israelin kansa katsoo häneen, jonka olivat lävistäneet.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Tuo sana tarkoittaa nuorta ja ainoastaan naimatonta naista ja jo se kertoo omassa kulttuurissaan naimattoman tytön sukupuolielämänkin laajuudesta. Puhumattakaan nyt siitä, että se oli erityinen merkki. Eihän siinä kuuluteta, että nyt tapahtuu jotain aivan ihmeellistä, nimittäin että nuori nainen tulee yhdynnän seurauksena raskaaksi. Ei sellainen ole mikään merkki, ei kai tuota kohtaa nyt aivan naurettavaksi ole annettu. On selvää, että sama profetia sisältää lyhyen tähtäimen ilmoituksen myös, kuten lähes kaikki profetiat ainakin jossain osassaan. Elleivät ne sisällä jotain profeetan sukupolven aikaa koskevaa ja silloin toteutuvaa, profeetta katsotaan vääräksi profeetaksi. Siksihän Jeesuskin profetoi että hänet tapetaan, että hän nousee kuolleista ja että temppeli tuhotaan.

        Mietinpä asioita senkin kannalta, mitä Jumala ihmiseltä odottaa. Hän on luonut ihmisen ja kaiken mikä ihmisen on, joten mitä ihminen voisi Jumalalle antaa. Mitä muuta, kuin kunnioituksensa, vastarakkautensa ja kiitoksensa?

        Messiaasta ihmisillä on aina ollut omat odotuksensa, mutta Jumalan pitkään salattuna säilynyt suunnitelma ihmisten hyväksi onkin yllättäen erilainen. Salattu suunnitelman täytyi olla, koska muuten se ei olisi välttämättä toteutunut. Jos Juudas olisi tiennyt ennalta, että kavaltamalla Jeesuksen hän saattaa kuolemaan Jumalan valitun Messiaan, niin olisiko hän koskaan kavaltanut? Nyt kavalluksen kautta paljastui Juudaksen sielun synkkyys mutta maailma sai Vapahtajan, kaikki ne, jotka hänet ottavat vastaan.

        Salattu se on myös siksi, ettei se pakottaisi ihmistä uskomaan Jumalaan, vaan jättäisi valinnan vapauden. Samalla kun se on salattu, on kuitenkin niin ilmeinen, että Jumalan teot ovat kaikkialla kaikkien nähtävillä. Sokeudessaan ihminen pitää itsestään selvänä niin monia asioita tässä maailmassa, mutta jos Jumalan Henki avaa hänen ymmärryksensä, hän näkeekin Jumalan työn kaikkialla ympärillään.

        Jumala on armollinen ja hyvä, hän toivoo ihmisen onnellisuutta, niin kuin vanhemmat toivovat lapsensa onnellisuutta ja vielä sitäkin enemmän. Jumala kuitenkin tietää myös sen, ettei ihmisen onnellisuus ole poliittisessa ja sotilaallisessa vallassa, ei maallisessa mammonassa, vaan onnellisuus on sisäistä, se on rauhaa ja Jumalan tuntemista.

        Niin ilmeinen on Jumalan työ, että kun henki sen kirkastaa, se nähdään luonnon värien harmoniassa, musiikin sulosävelissä, valossa ja lämmössä, kirkasvetisessä purossa metsäisellä rinteellä, lintujen laulussa ja kuusen havuissa. Ylen ihmeellinen on Luojan työ ja autuaita ne, jotka sen näkevät sen sijaan, että vaeltaisivat kuin harmaat lasit silmillä pitäen kaikkea itsestään selvänä tai arvottomana.

        Niin hyvä on Jumala, että hän avaa silmämme näkemään kätensä jäljen maailmassa, kun häntä etsimme. Sielumme saa levon hänen yhteydessään ja kaikki tässä koko kaikkeudessa on kohdallaan ja tarkoituksenmukaista. Kun Jumala auttaa muuttolintua, että se löytää reitin ja pesäpaikan, niin eikö hän auttaisi häntä etsivää ja kaipaavaa ihmistä löytämään itsensä.

        Hän ilmaisee itsensä ihmiselle hiljaisuudessa ja täyttää sisimmän riemulla. Se on, niin kuin Jeesukselle kävi: ”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

        Sitä Jumala odottaa, että häntä etsivillä olisi lapsen mieli. Ei lapsellinen, vaan sellainen mieli, joka halajaa olla hänen lapsensa ja saada hänet Jumalakseen. Hän ilmaisee itsensä Sanassaan ja Henkensä välityksellä ja koskettaa ihmisen sisintä poistaen paatumuksen rakkaudellaan. Hänen rakkautensa edessä ihmisen sisin avautuu ottamaan vastaan, niin kuin nupulla oleva kukka avautuu ottamaan vastaan auringon lämmön.

        Ei se onnellisuus ole ulkoisissa asioissa, ei kansallisissa valtapyrkimyksissä, eikä opin täydellisessä taitamisessa, vaan Jumalan tuntemisessa. Jumalan valtakunta on tullut lähelle, se on aivan meidän äärellämme ja ympärillämme. Kun Henki saa täyttää ihmisen, sen näkee kaikkialla ja tulee osalliseksi Jumalan hengestä ja hänen maailmastaan Hengen välityksellä. Se elämä Jumalan yhteydessä kestää siitenkin, vaikka aineellinen maailma palaisi tulessa ja häviäisi olemattomiin, sillä Jumalan yhteydessä oleva ei voi kuolla, niin kuin Jumala ei voi kuolla, vaan elää iankaikkisesti.

        Nyt jos halutaan nähdä, että Jumalan suurin tahto olisi Israelin yliherruus maailman kansojen joukossa, niin silloin hänestä tehdään poliitikkoa tai jotain muuta kuin rakastava Isä ja hyvää tahtova Luoja. Israel tosin saa myös sen paikkansa maailman kansojen joukosta, siis israelilaisten jäännös, jotka elävät Jumalalleen, eivätkä valtapyrkimyksille. Sillä silloin Herra itse tulee hallitsemaan koko maailmaa Israelista ja Israelin kansa katsoo häneen, jonka olivat lävistäneet.

        tekstiä sinulla, Rakkauden Jumalan hengen lämpöä ja säteilyä.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tuo sana tarkoittaa nuorta ja ainoastaan naimatonta naista ja jo se kertoo omassa kulttuurissaan naimattoman tytön sukupuolielämänkin laajuudesta. Puhumattakaan nyt siitä, että se oli erityinen merkki. Eihän siinä kuuluteta, että nyt tapahtuu jotain aivan ihmeellistä, nimittäin että nuori nainen tulee yhdynnän seurauksena raskaaksi. Ei sellainen ole mikään merkki, ei kai tuota kohtaa nyt aivan naurettavaksi ole annettu. On selvää, että sama profetia sisältää lyhyen tähtäimen ilmoituksen myös, kuten lähes kaikki profetiat ainakin jossain osassaan. Elleivät ne sisällä jotain profeetan sukupolven aikaa koskevaa ja silloin toteutuvaa, profeetta katsotaan vääräksi profeetaksi. Siksihän Jeesuskin profetoi että hänet tapetaan, että hän nousee kuolleista ja että temppeli tuhotaan.

        Mietinpä asioita senkin kannalta, mitä Jumala ihmiseltä odottaa. Hän on luonut ihmisen ja kaiken mikä ihmisen on, joten mitä ihminen voisi Jumalalle antaa. Mitä muuta, kuin kunnioituksensa, vastarakkautensa ja kiitoksensa?

        Messiaasta ihmisillä on aina ollut omat odotuksensa, mutta Jumalan pitkään salattuna säilynyt suunnitelma ihmisten hyväksi onkin yllättäen erilainen. Salattu suunnitelman täytyi olla, koska muuten se ei olisi välttämättä toteutunut. Jos Juudas olisi tiennyt ennalta, että kavaltamalla Jeesuksen hän saattaa kuolemaan Jumalan valitun Messiaan, niin olisiko hän koskaan kavaltanut? Nyt kavalluksen kautta paljastui Juudaksen sielun synkkyys mutta maailma sai Vapahtajan, kaikki ne, jotka hänet ottavat vastaan.

        Salattu se on myös siksi, ettei se pakottaisi ihmistä uskomaan Jumalaan, vaan jättäisi valinnan vapauden. Samalla kun se on salattu, on kuitenkin niin ilmeinen, että Jumalan teot ovat kaikkialla kaikkien nähtävillä. Sokeudessaan ihminen pitää itsestään selvänä niin monia asioita tässä maailmassa, mutta jos Jumalan Henki avaa hänen ymmärryksensä, hän näkeekin Jumalan työn kaikkialla ympärillään.

        Jumala on armollinen ja hyvä, hän toivoo ihmisen onnellisuutta, niin kuin vanhemmat toivovat lapsensa onnellisuutta ja vielä sitäkin enemmän. Jumala kuitenkin tietää myös sen, ettei ihmisen onnellisuus ole poliittisessa ja sotilaallisessa vallassa, ei maallisessa mammonassa, vaan onnellisuus on sisäistä, se on rauhaa ja Jumalan tuntemista.

        Niin ilmeinen on Jumalan työ, että kun henki sen kirkastaa, se nähdään luonnon värien harmoniassa, musiikin sulosävelissä, valossa ja lämmössä, kirkasvetisessä purossa metsäisellä rinteellä, lintujen laulussa ja kuusen havuissa. Ylen ihmeellinen on Luojan työ ja autuaita ne, jotka sen näkevät sen sijaan, että vaeltaisivat kuin harmaat lasit silmillä pitäen kaikkea itsestään selvänä tai arvottomana.

        Niin hyvä on Jumala, että hän avaa silmämme näkemään kätensä jäljen maailmassa, kun häntä etsimme. Sielumme saa levon hänen yhteydessään ja kaikki tässä koko kaikkeudessa on kohdallaan ja tarkoituksenmukaista. Kun Jumala auttaa muuttolintua, että se löytää reitin ja pesäpaikan, niin eikö hän auttaisi häntä etsivää ja kaipaavaa ihmistä löytämään itsensä.

        Hän ilmaisee itsensä ihmiselle hiljaisuudessa ja täyttää sisimmän riemulla. Se on, niin kuin Jeesukselle kävi: ”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

        Sitä Jumala odottaa, että häntä etsivillä olisi lapsen mieli. Ei lapsellinen, vaan sellainen mieli, joka halajaa olla hänen lapsensa ja saada hänet Jumalakseen. Hän ilmaisee itsensä Sanassaan ja Henkensä välityksellä ja koskettaa ihmisen sisintä poistaen paatumuksen rakkaudellaan. Hänen rakkautensa edessä ihmisen sisin avautuu ottamaan vastaan, niin kuin nupulla oleva kukka avautuu ottamaan vastaan auringon lämmön.

        Ei se onnellisuus ole ulkoisissa asioissa, ei kansallisissa valtapyrkimyksissä, eikä opin täydellisessä taitamisessa, vaan Jumalan tuntemisessa. Jumalan valtakunta on tullut lähelle, se on aivan meidän äärellämme ja ympärillämme. Kun Henki saa täyttää ihmisen, sen näkee kaikkialla ja tulee osalliseksi Jumalan hengestä ja hänen maailmastaan Hengen välityksellä. Se elämä Jumalan yhteydessä kestää siitenkin, vaikka aineellinen maailma palaisi tulessa ja häviäisi olemattomiin, sillä Jumalan yhteydessä oleva ei voi kuolla, niin kuin Jumala ei voi kuolla, vaan elää iankaikkisesti.

        Nyt jos halutaan nähdä, että Jumalan suurin tahto olisi Israelin yliherruus maailman kansojen joukossa, niin silloin hänestä tehdään poliitikkoa tai jotain muuta kuin rakastava Isä ja hyvää tahtova Luoja. Israel tosin saa myös sen paikkansa maailman kansojen joukosta, siis israelilaisten jäännös, jotka elävät Jumalalleen, eivätkä valtapyrkimyksille. Sillä silloin Herra itse tulee hallitsemaan koko maailmaa Israelista ja Israelin kansa katsoo häneen, jonka olivat lävistäneet.

        ilmoituksen? -profeetan sana oli sille jolle se oli osoitettu, kuninkaalle. Selitykset on monet kun teksti ei sovi omaan uskontoon. Tämä alkaa jo olla naurettavaa.
        "Salattu suunitelma täytyi olla"- mikä salattu suunnitelma ja miksi täytyi? JHWH ilmoitti profetioissa suunnitelmansa jotta ihmiset tietäisivät mitä odottaa eivätkä erehtyisi.Ei ollut salaisia suunnitelmia ihmisten erehdyttämiseksi. JHWH ei valehtele eikä petä. Olet jo niin kaukana VT:n Jumalasta että minua hirvittää.

        Israelin yliherruus - mistä oikein puhut, ei sellaista ole missään luvattu, Israel on ja jää pikkukansaksi jolla vain on suuri Jumala. JHWH hallitsee maailmaa jo nyt, on aina hallinnut eivätkä hänen ilmoituksensa, tekonsa tai suunnitelmansa ole Israelin "valtapyrkimyksiä".


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tuo sana tarkoittaa nuorta ja ainoastaan naimatonta naista ja jo se kertoo omassa kulttuurissaan naimattoman tytön sukupuolielämänkin laajuudesta. Puhumattakaan nyt siitä, että se oli erityinen merkki. Eihän siinä kuuluteta, että nyt tapahtuu jotain aivan ihmeellistä, nimittäin että nuori nainen tulee yhdynnän seurauksena raskaaksi. Ei sellainen ole mikään merkki, ei kai tuota kohtaa nyt aivan naurettavaksi ole annettu. On selvää, että sama profetia sisältää lyhyen tähtäimen ilmoituksen myös, kuten lähes kaikki profetiat ainakin jossain osassaan. Elleivät ne sisällä jotain profeetan sukupolven aikaa koskevaa ja silloin toteutuvaa, profeetta katsotaan vääräksi profeetaksi. Siksihän Jeesuskin profetoi että hänet tapetaan, että hän nousee kuolleista ja että temppeli tuhotaan.

        Mietinpä asioita senkin kannalta, mitä Jumala ihmiseltä odottaa. Hän on luonut ihmisen ja kaiken mikä ihmisen on, joten mitä ihminen voisi Jumalalle antaa. Mitä muuta, kuin kunnioituksensa, vastarakkautensa ja kiitoksensa?

        Messiaasta ihmisillä on aina ollut omat odotuksensa, mutta Jumalan pitkään salattuna säilynyt suunnitelma ihmisten hyväksi onkin yllättäen erilainen. Salattu suunnitelman täytyi olla, koska muuten se ei olisi välttämättä toteutunut. Jos Juudas olisi tiennyt ennalta, että kavaltamalla Jeesuksen hän saattaa kuolemaan Jumalan valitun Messiaan, niin olisiko hän koskaan kavaltanut? Nyt kavalluksen kautta paljastui Juudaksen sielun synkkyys mutta maailma sai Vapahtajan, kaikki ne, jotka hänet ottavat vastaan.

        Salattu se on myös siksi, ettei se pakottaisi ihmistä uskomaan Jumalaan, vaan jättäisi valinnan vapauden. Samalla kun se on salattu, on kuitenkin niin ilmeinen, että Jumalan teot ovat kaikkialla kaikkien nähtävillä. Sokeudessaan ihminen pitää itsestään selvänä niin monia asioita tässä maailmassa, mutta jos Jumalan Henki avaa hänen ymmärryksensä, hän näkeekin Jumalan työn kaikkialla ympärillään.

        Jumala on armollinen ja hyvä, hän toivoo ihmisen onnellisuutta, niin kuin vanhemmat toivovat lapsensa onnellisuutta ja vielä sitäkin enemmän. Jumala kuitenkin tietää myös sen, ettei ihmisen onnellisuus ole poliittisessa ja sotilaallisessa vallassa, ei maallisessa mammonassa, vaan onnellisuus on sisäistä, se on rauhaa ja Jumalan tuntemista.

        Niin ilmeinen on Jumalan työ, että kun henki sen kirkastaa, se nähdään luonnon värien harmoniassa, musiikin sulosävelissä, valossa ja lämmössä, kirkasvetisessä purossa metsäisellä rinteellä, lintujen laulussa ja kuusen havuissa. Ylen ihmeellinen on Luojan työ ja autuaita ne, jotka sen näkevät sen sijaan, että vaeltaisivat kuin harmaat lasit silmillä pitäen kaikkea itsestään selvänä tai arvottomana.

        Niin hyvä on Jumala, että hän avaa silmämme näkemään kätensä jäljen maailmassa, kun häntä etsimme. Sielumme saa levon hänen yhteydessään ja kaikki tässä koko kaikkeudessa on kohdallaan ja tarkoituksenmukaista. Kun Jumala auttaa muuttolintua, että se löytää reitin ja pesäpaikan, niin eikö hän auttaisi häntä etsivää ja kaipaavaa ihmistä löytämään itsensä.

        Hän ilmaisee itsensä ihmiselle hiljaisuudessa ja täyttää sisimmän riemulla. Se on, niin kuin Jeesukselle kävi: ”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

        Sitä Jumala odottaa, että häntä etsivillä olisi lapsen mieli. Ei lapsellinen, vaan sellainen mieli, joka halajaa olla hänen lapsensa ja saada hänet Jumalakseen. Hän ilmaisee itsensä Sanassaan ja Henkensä välityksellä ja koskettaa ihmisen sisintä poistaen paatumuksen rakkaudellaan. Hänen rakkautensa edessä ihmisen sisin avautuu ottamaan vastaan, niin kuin nupulla oleva kukka avautuu ottamaan vastaan auringon lämmön.

        Ei se onnellisuus ole ulkoisissa asioissa, ei kansallisissa valtapyrkimyksissä, eikä opin täydellisessä taitamisessa, vaan Jumalan tuntemisessa. Jumalan valtakunta on tullut lähelle, se on aivan meidän äärellämme ja ympärillämme. Kun Henki saa täyttää ihmisen, sen näkee kaikkialla ja tulee osalliseksi Jumalan hengestä ja hänen maailmastaan Hengen välityksellä. Se elämä Jumalan yhteydessä kestää siitenkin, vaikka aineellinen maailma palaisi tulessa ja häviäisi olemattomiin, sillä Jumalan yhteydessä oleva ei voi kuolla, niin kuin Jumala ei voi kuolla, vaan elää iankaikkisesti.

        Nyt jos halutaan nähdä, että Jumalan suurin tahto olisi Israelin yliherruus maailman kansojen joukossa, niin silloin hänestä tehdään poliitikkoa tai jotain muuta kuin rakastava Isä ja hyvää tahtova Luoja. Israel tosin saa myös sen paikkansa maailman kansojen joukosta, siis israelilaisten jäännös, jotka elävät Jumalalleen, eivätkä valtapyrkimyksille. Sillä silloin Herra itse tulee hallitsemaan koko maailmaa Israelista ja Israelin kansa katsoo häneen, jonka olivat lävistäneet.

        Mihin perustui Jeesuksen uskottelu muille että tämä olisi messias tai jumalan poika tms..?
        Käsittääkseni suurin vaikuttava tekijä oli ihmeet.

        Tälläisestä on Israelin Jumala jo varoittanut omaa kansaansa ja voimme lukea sen 5. moos 13:1-6:

        "”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen,
        2. ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’,
        3. niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Luoja, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Luojaa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.
        4. Seuratkaa Luojaa, teidän Jumalaanne, häntä pelätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.
        5. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Luojasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapautti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Luoja, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi.
        6. Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: ’Käykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet —"


        Tässä käy ilmi että Jumala tulee antamaan väärien profeettojen tehdä ihmeitään kansansa parissa nähdäkseen ovatko israelilaiset kuuliaisa Jumalalle.
        Jeesus oli väärä profeetta joka testasi Jumalan kansaa ja tapettiin....aivan niinkuin jakeissa lukee.


      • asiasta kiinnostunut
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mihin perustui Jeesuksen uskottelu muille että tämä olisi messias tai jumalan poika tms..?
        Käsittääkseni suurin vaikuttava tekijä oli ihmeet.

        Tälläisestä on Israelin Jumala jo varoittanut omaa kansaansa ja voimme lukea sen 5. moos 13:1-6:

        "”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen,
        2. ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’,
        3. niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Luoja, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Luojaa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.
        4. Seuratkaa Luojaa, teidän Jumalaanne, häntä pelätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.
        5. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Luojasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapautti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Luoja, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi.
        6. Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: ’Käykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet —"


        Tässä käy ilmi että Jumala tulee antamaan väärien profeettojen tehdä ihmeitään kansansa parissa nähdäkseen ovatko israelilaiset kuuliaisa Jumalalle.
        Jeesus oli väärä profeetta joka testasi Jumalan kansaa ja tapettiin....aivan niinkuin jakeissa lukee.

        Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
        Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä vaadin tilille.

        Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon."

        Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ´Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?´niin huomaa:
        kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se , mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut, julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.
        5 Moos. 18: 18-22

        Mitä sellaista Jeesus on tehnyt tai puhunut, joka ei käynyt toteen, ja kenen nimessä hän puhui ja kenen sanoja? Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia esimerkkejä voit antaa Jeesuksen sanoista tai teoista, jotka eivät ole pitäneet paikkaansa, itse en tiedä yhtäkään.

        Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:
        "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
        Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.

        He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa.

        Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi

        ja he rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,

        ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ´rabbi´.

        Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

        Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.

        Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.

        Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

        Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

        Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.

        Voi teitä´, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kiertelette meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin te teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
        Voi teitä te sokeat taluttajat, jotka sanotte:
        ´Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu´!

        Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?

        Ja: ´Jos joku vannoo alttarin kautta, niin ei se mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu´.

        Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?

        Sentähden joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta , mitä sen päällä on.

        Ja joka vannoo temppelin kautta , vannoo sen kautta ja hänen kauttansa , joka siinä asuu.

        Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa , joka sillä istuu.

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä; oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

        Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!

        Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!

        Samoin tekin ulkoa näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,

        ja sanotte: ´Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen´!

        Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.

        Täyttäkää siis isäinne mitta.

        Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?

        Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;

        että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakin pojan vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.

        Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.

        Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

        Katso, teidän huoneenenne on jäävä hyljätyksi´.

        Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua , ennenkuin sanotte: ´Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen´. Matt. 23

        Fariseusten ja kirjanoppineiden viha Jeesusta kohtaan johtui siitä, että Jeesus puhui heille hyvin suoraan heidän ulkokultaisuudestaan. Lisäksi he olivat kateellisia hänellä, ja koska he eivät voineet kumota hänen opetuksiaan eivätkä mitätöidä hänen tekojaan, kun hän paransi sairaat, ajoi ulos pahat henget, herätti kuolleita ja paljon muuta.


      • JahJah_Blow_JoB
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
        Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä vaadin tilille.

        Mutta profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua, tahi puhuu muiden jumalien nimessä, sellainen profeetta kuolkoon."

        Ja jos sinä ajattelet sydämessäsi: ´Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?´niin huomaa:
        kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se , mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut, julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.
        5 Moos. 18: 18-22

        Mitä sellaista Jeesus on tehnyt tai puhunut, joka ei käynyt toteen, ja kenen nimessä hän puhui ja kenen sanoja? Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia esimerkkejä voit antaa Jeesuksen sanoista tai teoista, jotka eivät ole pitäneet paikkaansa, itse en tiedä yhtäkään.

        Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:
        "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
        Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.

        He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa.

        Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi

        ja he rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,

        ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ´rabbi´.

        Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

        Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.

        Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.

        Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

        Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

        Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.

        Voi teitä´, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kiertelette meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin te teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
        Voi teitä te sokeat taluttajat, jotka sanotte:
        ´Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu´!

        Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?

        Ja: ´Jos joku vannoo alttarin kautta, niin ei se mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu´.

        Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?

        Sentähden joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta , mitä sen päällä on.

        Ja joka vannoo temppelin kautta , vannoo sen kautta ja hänen kauttansa , joka siinä asuu.

        Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa , joka sillä istuu.

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä; oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

        Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!

        Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!

        Samoin tekin ulkoa näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.

        Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,

        ja sanotte: ´Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen´!

        Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.

        Täyttäkää siis isäinne mitta.

        Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?

        Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;

        että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakin pojan vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.

        Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.

        Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

        Katso, teidän huoneenenne on jäävä hyljätyksi´.

        Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua , ennenkuin sanotte: ´Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen´. Matt. 23

        Fariseusten ja kirjanoppineiden viha Jeesusta kohtaan johtui siitä, että Jeesus puhui heille hyvin suoraan heidän ulkokultaisuudestaan. Lisäksi he olivat kateellisia hänellä, ja koska he eivät voineet kumota hänen opetuksiaan eivätkä mitätöidä hänen tekojaan, kun hän paransi sairaat, ajoi ulos pahat henget, herätti kuolleita ja paljon muuta.

        Saddukeukset ja fariseukset olivat juutalaisia uskonnollisia puolueita nykyisen Israelin alueella.

        Syy Jeesuksen hyökkäysta näitä kahta vastaan ja seurauksena saatu viha nähtiin pelkästään poliittisena vihoitteluna tätä juutalaista auktoriteettia vastaan. Näitten puolueitten arvovaltaa voidaan kuvastaa samallaisella vertauksella keskiajan katoliseen kirkkoon. Kirkko ei jakanut tiedon muruja alamaisilleen eikä antanut kenenkään sekoittaa oppijärjestelmää eikä antanut arvostella itseään virheistään. Samanlailla fariseukset ja saddukeukset, jotka olivat kuitenkin toistensa vastakohtia olivat ikäänkuin sen ajan "katolinen kirkko"

        Kuitenkaan, eihän Jeesus lähtenyt juutalaisten omaa uskoa ja uskontoa kaatamaan tai kritisoimaan, kuten on kuva joillakin kristityiksi itseään kutsuvilla oletuksena ollut.
        Vaan ainoastaan sitä tapaa miten nämä puolueet pitivät uskonnon nimissä valtaa ihmisiin ja näin ohjailivat ihmisten elämää.
        Eihän Jeesus kertaakaan nousut julkisesti tavallisia ihmisiä vastaan vaan ainoastaan näitä kahta puoluetta.


        Ja mitä tulee mooseksen kirjan ennustuksesta keskuudesta herätettävästä profeetasta, on sen paikan täyttänyt jo muuan Elia, reilut 800 v aijemmin kuin siis Jeesus.

        Toisaalta voisi kysyä, mitä Jeesus on tehnyt tai puhunut mikä todella ON KÄYNYT toteen?


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        ilmoituksen? -profeetan sana oli sille jolle se oli osoitettu, kuninkaalle. Selitykset on monet kun teksti ei sovi omaan uskontoon. Tämä alkaa jo olla naurettavaa.
        "Salattu suunitelma täytyi olla"- mikä salattu suunnitelma ja miksi täytyi? JHWH ilmoitti profetioissa suunnitelmansa jotta ihmiset tietäisivät mitä odottaa eivätkä erehtyisi.Ei ollut salaisia suunnitelmia ihmisten erehdyttämiseksi. JHWH ei valehtele eikä petä. Olet jo niin kaukana VT:n Jumalasta että minua hirvittää.

        Israelin yliherruus - mistä oikein puhut, ei sellaista ole missään luvattu, Israel on ja jää pikkukansaksi jolla vain on suuri Jumala. JHWH hallitsee maailmaa jo nyt, on aina hallinnut eivätkä hänen ilmoituksensa, tekonsa tai suunnitelmansa ole Israelin "valtapyrkimyksiä".

        Tuo kyllä kuulostaa kummalliselta juutalaisuutta kannattavan suusta kuultuna. Jos profetioiden kerroksellisuuden näkeminen olisi kaukana Vt:n teksteistä, niin eikö silloin pitäisi sanoa jo juutalaisuudessa esiintyvien tulkintojen olevan kaukana Vanhasta testamentista. Siihen en olisi valmis, koska mielestäni tekstien tulkinnassa on huomioitava sen kulttuurin tulkintatraditiot, jossa tekstit ovat syntyneet. Mutta mielipiteensä kullakin. Ilmoitus on salattua, se ei ole täysin avointa kerrontaa tulevasta, vaan sisältää viittauksia. Onneksi riittävän määrän kuitenkin, että taidolliset sen ymmärtävät.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mihin perustui Jeesuksen uskottelu muille että tämä olisi messias tai jumalan poika tms..?
        Käsittääkseni suurin vaikuttava tekijä oli ihmeet.

        Tälläisestä on Israelin Jumala jo varoittanut omaa kansaansa ja voimme lukea sen 5. moos 13:1-6:

        "”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen,
        2. ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’,
        3. niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Luoja, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Luojaa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.
        4. Seuratkaa Luojaa, teidän Jumalaanne, häntä pelätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.
        5. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon, sillä hän on julistanut luopumusta Luojasta, teidän Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja vapautti sinut orjuuden pesästä, ja on tahtonut vietellä sinut siltä tieltä, jota Luoja, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi.
        6. Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: ’Käykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet —"


        Tässä käy ilmi että Jumala tulee antamaan väärien profeettojen tehdä ihmeitään kansansa parissa nähdäkseen ovatko israelilaiset kuuliaisa Jumalalle.
        Jeesus oli väärä profeetta joka testasi Jumalan kansaa ja tapettiin....aivan niinkuin jakeissa lukee.

        Kuten tuolla ylempänä kirjoitin viime vuoden euroviisu otsikkona, on perusta se Jumalan asettama kulmakivi, joka on toisille loukkauskivi.

        Edelleen kaikki perustuu siihen, että Jumala nosti Jeesuksen kuolleista, kuten tämä oli luvannut. Se juuri todisti synnittömyydestä ja oikeamielisyydestä. Ihmisen henkilökohtaisestä näkökulmasta todistus saadaan myös Hengeltä, ettei se ole riippuvainen ihmisistä. Niin Jumalan Hengen ja syntien anteeksisaaminen on kytketty Jeesukseen, jolle Jumala on tuon vallan delegoinut, koska hän on näkymättömän Jumalan kuva ja siten edustaja ihmisten parissa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Kuten tuolla ylempänä kirjoitin viime vuoden euroviisu otsikkona, on perusta se Jumalan asettama kulmakivi, joka on toisille loukkauskivi.

        Edelleen kaikki perustuu siihen, että Jumala nosti Jeesuksen kuolleista, kuten tämä oli luvannut. Se juuri todisti synnittömyydestä ja oikeamielisyydestä. Ihmisen henkilökohtaisestä näkökulmasta todistus saadaan myös Hengeltä, ettei se ole riippuvainen ihmisistä. Niin Jumalan Hengen ja syntien anteeksisaaminen on kytketty Jeesukseen, jolle Jumala on tuon vallan delegoinut, koska hän on näkymättömän Jumalan kuva ja siten edustaja ihmisten parissa.

        Mitä ylösnousemus toisaalta todistaisi? Eihän Jeesus edes ole ollut kirjoitusten mukaan ensimmäinen henkilö kuka on herännyt (herätetty) kuolleista...? Ja kuten olen kertonut, ei juutalaisille ihmeiden kokeminen tai näkeminen ole koskaan todistanut mitään oleellista. Ehkä joillekkin niille, ketkä ovat etsineet omaa identiteettiään ja kadottaneet Tooran sanoman.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Mitä ylösnousemus toisaalta todistaisi? Eihän Jeesus edes ole ollut kirjoitusten mukaan ensimmäinen henkilö kuka on herännyt (herätetty) kuolleista...? Ja kuten olen kertonut, ei juutalaisille ihmeiden kokeminen tai näkeminen ole koskaan todistanut mitään oleellista. Ehkä joillekkin niille, ketkä ovat etsineet omaa identiteettiään ja kadottaneet Tooran sanoman.

        Tietenkin siinä täytyy olla suora yhteys kirjoituksiin, kuten onkin. Eihän pelkkä ylösnousemus ilman ilmoitusta olisi mitään, se jättäisi vain ihmettelemään tapahtunutta.

        Nyt kuitenkin Jeesukseen on vaivattomasti yhdistettävissä Vt:n profetioita, kuten on tehty ja sehän on ihan oikein. Juutalaisuus on ollut jatkuvasti muuttuva uskonto, profeetat ovat tuoneet aina siihen jotain lisää. Vasta kun juutalaiset alkoivat taistella Jeesuksen messiaanisuutta vastaan ja bunkkeroituivat sitä edeltävään tilanteeseen, juutalaisuus pysähtyi ja muuttui vain taaksepäin katsovaksi uskonnoksi.

        Sekin oli ennalta tiedossa, että Messiaasta tulisi kompastuskivi monille. Surullista mutta totta. Surullista siksi, että nähdessään totuuden juutalaisetkin alkavat yksilötasolla elää uuden liiton aikaa, mutta niin monet kieltäytyvät siitä itse muodostettujen mielipiteiden takia. Se toisi ja tuo vastauksen ja yhteyden Jumalaan, joka sen on asettanut.

        Maailman kuuluisin rabbi, Jeesus on antanut itsestään selvät todistukset, eikä vain hän, vaan itse YHWH. Ehkä bunkkerissa tuntuu turvallisemmalta, mutta on hyvä muistaa eräs Jeesuksen sana: "Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?""


      • asiasta kiinnostunut
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Saddukeukset ja fariseukset olivat juutalaisia uskonnollisia puolueita nykyisen Israelin alueella.

        Syy Jeesuksen hyökkäysta näitä kahta vastaan ja seurauksena saatu viha nähtiin pelkästään poliittisena vihoitteluna tätä juutalaista auktoriteettia vastaan. Näitten puolueitten arvovaltaa voidaan kuvastaa samallaisella vertauksella keskiajan katoliseen kirkkoon. Kirkko ei jakanut tiedon muruja alamaisilleen eikä antanut kenenkään sekoittaa oppijärjestelmää eikä antanut arvostella itseään virheistään. Samanlailla fariseukset ja saddukeukset, jotka olivat kuitenkin toistensa vastakohtia olivat ikäänkuin sen ajan "katolinen kirkko"

        Kuitenkaan, eihän Jeesus lähtenyt juutalaisten omaa uskoa ja uskontoa kaatamaan tai kritisoimaan, kuten on kuva joillakin kristityiksi itseään kutsuvilla oletuksena ollut.
        Vaan ainoastaan sitä tapaa miten nämä puolueet pitivät uskonnon nimissä valtaa ihmisiin ja näin ohjailivat ihmisten elämää.
        Eihän Jeesus kertaakaan nousut julkisesti tavallisia ihmisiä vastaan vaan ainoastaan näitä kahta puoluetta.


        Ja mitä tulee mooseksen kirjan ennustuksesta keskuudesta herätettävästä profeetasta, on sen paikan täyttänyt jo muuan Elia, reilut 800 v aijemmin kuin siis Jeesus.

        Toisaalta voisi kysyä, mitä Jeesus on tehnyt tai puhunut mikä todella ON KÄYNYT toteen?

        Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
        "Katso me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan
        ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös". Matt. 20:17-19

        Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,
        ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen käsiin. Matt. 27:1-2

        Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Joh. 18:28

        Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän (Pilatus) sanoi juutalaisille:"Katso, teidän kuninkaanne!"

        Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet! Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".

        Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.

        Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

        Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta , yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

        Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin, ja se oli näin kirjoitettu:
        "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".

        Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
        Joh. 19:14-20

        Jeesus kertoi opetuslapsilleen etukäteen, omasta kuolemasta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista.

        Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan hyvänhajuiset yrtit.
        Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
        Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
        Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
        Ja he pelästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

        Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ´Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös´.

        Niin he muistivat hänen sanansa .
        Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikille niille yhdelletoista ja kaikille muille.

        Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. Luuk. 23:1-10

        Hänen ylösnousemuksensa tapahtui kolmantena päivän, viikon ensimmäisenä päivän. Nuo yllämainitut naiset saivat ensimmäisenä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta kuolleista, enkeleiden kautta.

        Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla ja hän nuhteli heidän epäuskoansa ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Mark. 16:14

        Jeesus todisti elävänsä ja hän näyttäytyi monille, erään kerran hän näyttäytyi yhtä haavaa viidellesadalle veljelle.
        Olihan hänellä monta todistajaa, että hän oli ylösnoussut ja että hän eli, ja lopulta ne yksitoista opetuslasta saivat nähdä, kun hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Tietenkin siinä täytyy olla suora yhteys kirjoituksiin, kuten onkin. Eihän pelkkä ylösnousemus ilman ilmoitusta olisi mitään, se jättäisi vain ihmettelemään tapahtunutta.

        Nyt kuitenkin Jeesukseen on vaivattomasti yhdistettävissä Vt:n profetioita, kuten on tehty ja sehän on ihan oikein. Juutalaisuus on ollut jatkuvasti muuttuva uskonto, profeetat ovat tuoneet aina siihen jotain lisää. Vasta kun juutalaiset alkoivat taistella Jeesuksen messiaanisuutta vastaan ja bunkkeroituivat sitä edeltävään tilanteeseen, juutalaisuus pysähtyi ja muuttui vain taaksepäin katsovaksi uskonnoksi.

        Sekin oli ennalta tiedossa, että Messiaasta tulisi kompastuskivi monille. Surullista mutta totta. Surullista siksi, että nähdessään totuuden juutalaisetkin alkavat yksilötasolla elää uuden liiton aikaa, mutta niin monet kieltäytyvät siitä itse muodostettujen mielipiteiden takia. Se toisi ja tuo vastauksen ja yhteyden Jumalaan, joka sen on asettanut.

        Maailman kuuluisin rabbi, Jeesus on antanut itsestään selvät todistukset, eikä vain hän, vaan itse YHWH. Ehkä bunkkerissa tuntuu turvallisemmalta, mutta on hyvä muistaa eräs Jeesuksen sana: "Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?""

        Kaikki olisi maailmassa hyvin jos juutalaiset luopuisivat JHWH:n ykseydestä, Torasta ja alkaisivat palvella Jeesus-jumalaa. Käsittämätöntä että kehtaavatkin harata vastaan!


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        Kaikki olisi maailmassa hyvin jos juutalaiset luopuisivat JHWH:n ykseydestä, Torasta ja alkaisivat palvella Jeesus-jumalaa. Käsittämätöntä että kehtaavatkin harata vastaan!

        Luin kerran mielenkiintoisen juutalaisen tulkinnan Vanhan testamentin kertomuksesta, jossa Aabrahamin rakkautta Jumalaan koetellaan inhimillisesti ajatellen sydäntä raastavalla tavalla, nimittäin katsotaan olisiko hän valmis uhraamaan jopa oman poikansa jos Jumala sitä vaatii.

        Aabraham on valmis siihen ja se on valtavan suuri uhraus häneltä. Hän miettii asiaa ja suostuu olemaan valmis uhraamaan. Kuitenkaan se ei opetuksen mukaan ollut Aabrahamin suurin koettelemus, eikä se vielä kertonut Aabrahamin suoriutuneen koettelemuksesta.

        Vieläkin suurempana pidetään sitä, että saatuaan Jumalalta luvan jättää poika eloon, Aabraham suostuu uhraamaan sen uhrautuvuutensa, jota hän osoitti Jumalan käskyä kohtaan.

        Hän suostuu uhraamaan sen uhraamisen, joka osoittaisi hänen kokosydämisen rakkautensa Jumalaa kohtaan.

        Tämän opetuksen perusteella näyttää siltä, etteivät läheskään kaikki juutalaiset ole valmiita samaan uhraamiseen. Nimittäin siihen opetuksen mukaan suurempaan uhraamiseen, jossa luovutaan uhraamisesta, uhrataan se uhraaminen, jolla osoitettaisi Jumalalle ehdotonta kuuliaisuutta.

        Mutta Jumala salli temppelin tuhoutua ja uhrit loppuivat, vaikka uhraamista ei oltu valmiit uhraamaan. Vaikka ei oltu valmiit uuteen liittoon, joka on erilainen kuin vanha lain liitto, Hengen vuodatuksen ja syntien anteeksiantamisen liitto.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tietenkin siinä täytyy olla suora yhteys kirjoituksiin, kuten onkin. Eihän pelkkä ylösnousemus ilman ilmoitusta olisi mitään, se jättäisi vain ihmettelemään tapahtunutta.

        Nyt kuitenkin Jeesukseen on vaivattomasti yhdistettävissä Vt:n profetioita, kuten on tehty ja sehän on ihan oikein. Juutalaisuus on ollut jatkuvasti muuttuva uskonto, profeetat ovat tuoneet aina siihen jotain lisää. Vasta kun juutalaiset alkoivat taistella Jeesuksen messiaanisuutta vastaan ja bunkkeroituivat sitä edeltävään tilanteeseen, juutalaisuus pysähtyi ja muuttui vain taaksepäin katsovaksi uskonnoksi.

        Sekin oli ennalta tiedossa, että Messiaasta tulisi kompastuskivi monille. Surullista mutta totta. Surullista siksi, että nähdessään totuuden juutalaisetkin alkavat yksilötasolla elää uuden liiton aikaa, mutta niin monet kieltäytyvät siitä itse muodostettujen mielipiteiden takia. Se toisi ja tuo vastauksen ja yhteyden Jumalaan, joka sen on asettanut.

        Maailman kuuluisin rabbi, Jeesus on antanut itsestään selvät todistukset, eikä vain hän, vaan itse YHWH. Ehkä bunkkerissa tuntuu turvallisemmalta, mutta on hyvä muistaa eräs Jeesuksen sana: "Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?""

        Yhtä paljon toinen väärä messias Zevi oli löytänyt vt:stä itseensä sopivia ennustuksia, kuin kristikunta on sovittanut Jeesukseen.

        Kuten ut kertoo, ei Jeesuskaan tiennyt alkuun kuka tämä itse oli,saati kukaan muukaan. hän antoi ihmisten kyseenalaistaa tämän henkilöllisyyden,sieltä tuli Johannesta, tuli Eliasta yms. Sitten joku vain heitti ilmoille että oletko Messias niin se sopi Jeeskselle. Jeesus oli aivan tuntematon kulkija , joka tunsi tooran mutta sovelsi sitä omalla päättömällä tavallaan. Ja yhtä päättömiä ovat olleet kristikunnankin profetiasovitukset Jeesukseenkin,itse keksimiä, poimia pieniä lauseita sieltä täältä pois konteksista.
        Todistaa suurta tietämättömyyttä juutalaisista kirjoituksista ja historiasta.


      • näyttöä
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Yhtä paljon toinen väärä messias Zevi oli löytänyt vt:stä itseensä sopivia ennustuksia, kuin kristikunta on sovittanut Jeesukseen.

        Kuten ut kertoo, ei Jeesuskaan tiennyt alkuun kuka tämä itse oli,saati kukaan muukaan. hän antoi ihmisten kyseenalaistaa tämän henkilöllisyyden,sieltä tuli Johannesta, tuli Eliasta yms. Sitten joku vain heitti ilmoille että oletko Messias niin se sopi Jeeskselle. Jeesus oli aivan tuntematon kulkija , joka tunsi tooran mutta sovelsi sitä omalla päättömällä tavallaan. Ja yhtä päättömiä ovat olleet kristikunnankin profetiasovitukset Jeesukseenkin,itse keksimiä, poimia pieniä lauseita sieltä täältä pois konteksista.
        Todistaa suurta tietämättömyyttä juutalaisista kirjoituksista ja historiasta.

        Mistä UT löytyy näyttö väitteellesi, voisitko laittaa kohdan tai kohdat?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Yhtä paljon toinen väärä messias Zevi oli löytänyt vt:stä itseensä sopivia ennustuksia, kuin kristikunta on sovittanut Jeesukseen.

        Kuten ut kertoo, ei Jeesuskaan tiennyt alkuun kuka tämä itse oli,saati kukaan muukaan. hän antoi ihmisten kyseenalaistaa tämän henkilöllisyyden,sieltä tuli Johannesta, tuli Eliasta yms. Sitten joku vain heitti ilmoille että oletko Messias niin se sopi Jeeskselle. Jeesus oli aivan tuntematon kulkija , joka tunsi tooran mutta sovelsi sitä omalla päättömällä tavallaan. Ja yhtä päättömiä ovat olleet kristikunnankin profetiasovitukset Jeesukseenkin,itse keksimiä, poimia pieniä lauseita sieltä täältä pois konteksista.
        Todistaa suurta tietämättömyyttä juutalaisista kirjoituksista ja historiasta.

        Niin selvästi kuin uusi liitto on luvattu ja niin selvästi kuin se on jo voimassa, niin kuitenkin monet ovat niin mieltyneet osoittamaan vanhurskauttaan omien tekojensa kautta, ettei uusi liitto ja Jumalan tarjoama vanhurskaus kelpaa. Kaikki tämä siksi, että uuden liiton tuoja on loukkaukseksi omavanhurskaudelle. Vieläkin hän on se Jumalan antama kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.

        Tuskinpa Jumala antaisi Henkeään väärään Messiaaseen toivonsa laittaville, mutta Jeesukseen toivonsa laittaville hän antaa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Niin selvästi kuin uusi liitto on luvattu ja niin selvästi kuin se on jo voimassa, niin kuitenkin monet ovat niin mieltyneet osoittamaan vanhurskauttaan omien tekojensa kautta, ettei uusi liitto ja Jumalan tarjoama vanhurskaus kelpaa. Kaikki tämä siksi, että uuden liiton tuoja on loukkaukseksi omavanhurskaudelle. Vieläkin hän on se Jumalan antama kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.

        Tuskinpa Jumala antaisi Henkeään väärään Messiaaseen toivonsa laittaville, mutta Jeesukseen toivonsa laittaville hän antaa.

        Senhän takia juutalaisuus ja kristinusko ovatkin eri uskontoja. Ei juutalaisten tarvitse vaihtaa uskontoa kun oma on joka toimii. Ja kun tietävät omat kirjoituksensa ja päätarkoituksen. Kristinusko ei sen sijaan pysty muutakuin kyseenalaistamaan sen.


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Luin kerran mielenkiintoisen juutalaisen tulkinnan Vanhan testamentin kertomuksesta, jossa Aabrahamin rakkautta Jumalaan koetellaan inhimillisesti ajatellen sydäntä raastavalla tavalla, nimittäin katsotaan olisiko hän valmis uhraamaan jopa oman poikansa jos Jumala sitä vaatii.

        Aabraham on valmis siihen ja se on valtavan suuri uhraus häneltä. Hän miettii asiaa ja suostuu olemaan valmis uhraamaan. Kuitenkaan se ei opetuksen mukaan ollut Aabrahamin suurin koettelemus, eikä se vielä kertonut Aabrahamin suoriutuneen koettelemuksesta.

        Vieläkin suurempana pidetään sitä, että saatuaan Jumalalta luvan jättää poika eloon, Aabraham suostuu uhraamaan sen uhrautuvuutensa, jota hän osoitti Jumalan käskyä kohtaan.

        Hän suostuu uhraamaan sen uhraamisen, joka osoittaisi hänen kokosydämisen rakkautensa Jumalaa kohtaan.

        Tämän opetuksen perusteella näyttää siltä, etteivät läheskään kaikki juutalaiset ole valmiita samaan uhraamiseen. Nimittäin siihen opetuksen mukaan suurempaan uhraamiseen, jossa luovutaan uhraamisesta, uhrataan se uhraaminen, jolla osoitettaisi Jumalalle ehdotonta kuuliaisuutta.

        Mutta Jumala salli temppelin tuhoutua ja uhrit loppuivat, vaikka uhraamista ei oltu valmiit uhraamaan. Vaikka ei oltu valmiit uuteen liittoon, joka on erilainen kuin vanha lain liitto, Hengen vuodatuksen ja syntien anteeksiantamisen liitto.

        millään ymmärrä perusasiaa: messias tulee ja tekee tehtävänsä, joka on sellainen että se ei voi jäädä huomaamatta. Messiaasen ei uskota, häntä ei palvota eikä ketään tarvitse vakuuttaa siitä että messias on tullut, jos jonkun mielestä tarvitsee, silloin messias ei vielä ole tullut.

        Ei synny uutta uskontoa, jossa alettaisiin palvoa messiasta jumalana, vaan päinvastoin koko maailmalle selviää JHWH:n ykseys ja Toran totuus. Koko maa on täynnä JHWH:n tuntemusta. Uhrit eivät lopu vaan ne jatkuvat messiaan aikana, profeetat sanovat sen Jesaja, Zecharja, Micha.


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Senhän takia juutalaisuus ja kristinusko ovatkin eri uskontoja. Ei juutalaisten tarvitse vaihtaa uskontoa kun oma on joka toimii. Ja kun tietävät omat kirjoituksensa ja päätarkoituksen. Kristinusko ei sen sijaan pysty muutakuin kyseenalaistamaan sen.

        ei enää nykyään kaikilla, mutta yhä osalla, on pääasia että juutalaisuus ja sen ainutlaatuinen sanoma häviäsi iäksi maailmasta ja Jeesus-uskonto tulisi sen tilalle. Kun muu ei auta, haukutaan omavanhurskaudeksi sitä ettei vaihdeta toiseen isien uskontoa. Minusta tämä on röyhkeää, ei pidä unohtaa miten miljoonat juutalaiset aikoinaan olisivat välttyneet vainoilta ja nöyryytyksiltä vain ottamalla kasteen, mutta valitsivat silti vaikeimman osan, monesti kuoleman, ei "omavanhurskauttaan" vaan pyhittääksen Jumalan nimen.


      • asiasta kiinnostunut
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
        "Katso me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan
        ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös". Matt. 20:17-19

        Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,
        ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen käsiin. Matt. 27:1-2

        Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Joh. 18:28

        Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän (Pilatus) sanoi juutalaisille:"Katso, teidän kuninkaanne!"

        Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet! Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".

        Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.

        Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

        Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta , yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

        Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin, ja se oli näin kirjoitettu:
        "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".

        Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
        Joh. 19:14-20

        Jeesus kertoi opetuslapsilleen etukäteen, omasta kuolemasta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista.

        Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan hyvänhajuiset yrtit.
        Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
        Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
        Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
        Ja he pelästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

        Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ´Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös´.

        Niin he muistivat hänen sanansa .
        Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikille niille yhdelletoista ja kaikille muille.

        Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. Luuk. 23:1-10

        Hänen ylösnousemuksensa tapahtui kolmantena päivän, viikon ensimmäisenä päivän. Nuo yllämainitut naiset saivat ensimmäisenä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta kuolleista, enkeleiden kautta.

        Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla ja hän nuhteli heidän epäuskoansa ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Mark. 16:14

        Jeesus todisti elävänsä ja hän näyttäytyi monille, erään kerran hän näyttäytyi yhtä haavaa viidellesadalle veljelle.
        Olihan hänellä monta todistajaa, että hän oli ylösnoussut ja että hän eli, ja lopulta ne yksitoista opetuslasta saivat nähdä, kun hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

        Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu, sanoi hän:

        "Päivät tulevat, jolloin tästä mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta"

        Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, (Jerusalemin) itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.

        Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;

        ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut". Luuk. 19: 41-44


      • JahJah_Blow_JoB
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:
        "Katso me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan
        ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös". Matt. 20:17-19

        Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,
        ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen käsiin. Matt. 27:1-2

        Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Joh. 18:28

        Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän (Pilatus) sanoi juutalaisille:"Katso, teidän kuninkaanne!"

        Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet! Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".

        Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.

        Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.

        Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta , yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.

        Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin, ja se oli näin kirjoitettu:
        "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".

        Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
        Joh. 19:14-20

        Jeesus kertoi opetuslapsilleen etukäteen, omasta kuolemasta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista.

        Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan hyvänhajuiset yrtit.
        Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
        Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
        Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
        Ja he pelästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?

        Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ´Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös´.

        Niin he muistivat hänen sanansa .
        Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikille niille yhdelletoista ja kaikille muille.

        Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. Luuk. 23:1-10

        Hänen ylösnousemuksensa tapahtui kolmantena päivän, viikon ensimmäisenä päivän. Nuo yllämainitut naiset saivat ensimmäisenä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta kuolleista, enkeleiden kautta.

        Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla ja hän nuhteli heidän epäuskoansa ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Mark. 16:14

        Jeesus todisti elävänsä ja hän näyttäytyi monille, erään kerran hän näyttäytyi yhtä haavaa viidellesadalle veljelle.
        Olihan hänellä monta todistajaa, että hän oli ylösnoussut ja että hän eli, ja lopulta ne yksitoista opetuslasta saivat nähdä, kun hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

        Isoin kiistelynaihe historian selonteossa ovat olleet evankeliumien kirjoitus ajankohdat ja viitteet Jerusalemin tuhoon. Kaikki realistiset tutkimukset kuitenkin osoittavat että evankeliumut ovat kaikki kirjoitettu jälkeen Jerusalemin tuhon. Muutoinkin kaikki evankeliumit on kirjoitettu suurinpiirtein sukupolvi(ylikin) Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen jona sitä ennen tieto pysyi suullisena perimänä.
        Joten kaikki Jeesuksen ennustukset yms ovat senkin suhteen kyseenalaistettuja.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Senhän takia juutalaisuus ja kristinusko ovatkin eri uskontoja. Ei juutalaisten tarvitse vaihtaa uskontoa kun oma on joka toimii. Ja kun tietävät omat kirjoituksensa ja päätarkoituksen. Kristinusko ei sen sijaan pysty muutakuin kyseenalaistamaan sen.

        Minä huomaan, että olet edelleen kristillisellä palstalla kiivailemassa sen lain puolesta, jota et itse ole pitänyt. Eikä siinä ole mitään uutta. Kun juutalaisten keskellä juutalaiset apostolit kiersivät synagogia julistaen uuden liiton alkua, niin pian he saivat peräänsä lakihenkisiä juutalaisia, jotka kiersivät heidän jälkeensä samoissa paikoissa kiivailemassa laista. Niin apostolit lopulta surmattiin, kuten on ennenkin surmattu profeettoja ja muita, jotka todistavat Jumalan teoista. Uusi liitto, jonka YHWH oli antanut, loukkasi niin monia omavanhurskaita, että uuden liiton julistajat suorastaan häädettiin lakihenkisten juutalaisten keskuudesta. Toisaalta Jumala salli sen jälkeen koko juutalaisen kansan häädettävän Israelista, eikä edes siitä ole tehty johtopäätelmiä. Eivät apostolit silloinkaan kutsuneet juutalaisia mihinkään toiseen uskontoon, vaan ottamaan vastaan YHWH’n antaman uuden liiton, joka oli ennustettu ja joka kuuluu juutalaisuuteen. On turha yrittää ulkoistaa juutalaisuudesta sitä, mikä on sen keskuudessa syntynyt, vaikka siten olisi helpompi ajatella miten ne pahat kristityt yrittävät juutlaisuuden ulkopuolelta pakottaa juutalaisia vääriin uskontoihin. Niin, siksipä puhuinkin juutalaisuuden bunkkeroitumisesta, suojatakseen itseään Jumalan profetioiden toteutumalta ja varsinkin sen näkemiseltä.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        'Alma' ei ole neitsyt, sana kertoo iän, mutta ei mahdollista sukupuolista kokemusta. Nuori nainen tulee raskaaksi, sanoo teksti ja se on merkki hallitsevalle kuninkaalle, jotta tämä ei tekisi ulkopoliittista virhettä. Ei satojen vuosien päähän, eikä kyse ollut raskaaksi tulleen moraalista, vaan lapsesta, joka ei ehdi oppia eroa hyvän ja pahan välillä kun tietty sotakoalitio jo olisi tuhoutunut, kuten kävikin.
        Kerran tehty liitto on ikuinen ja se on tehty JHWH:n kanssa, joten "sitten tulee Jeesus ja ilmoittaa" on yhtä merkityksetön juutalaisille kuin "sitten tulee Muhammed joka ilmoittaa".
        Juutalaiset eivät ole koskaan olleet osa Nooan liittoa, eihän tuolloin vielä ollut sen paremmin Israelia kuin juutalaisia. Israel syntyi vasta Aabrahamin kanssa tehdyn liiton seurauksena.

        Jeremia sanoo näin:" Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo JHWH minä panen Torani heidän sisimpäänsä , kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan JHWH sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo JHWH minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." Näin juuri tapahtuu messiaan aikaan, uskontoa ei enää opeteta eikä juutalaisten tarvitse kestää vieraisiin uskontoihin kuuluvien tekemää loputonta käännytystyötä. Tämäkin kohta selvästi osoittaa miten messias ei ole vielä tullut. Torah on ikuinen, tämän Jeremiakin vahvistaa, eikä suinkaan lupaa uutta Toraa tai entisen unohtamista vaan noudattamista.
        Juutalaisuus odottaa sitä messiasta jonka profeetat lupaavat, joka tuo rauhan, turvallisuuden,temppelin ja maanpakolaiset.Tässä yksi annetuista lupauksista: "Tulee vielä aika, jolloin JHWH:n pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. 3 Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: -- Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee JHWH:n sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.4 Hän, JHWH, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja."

        Kirjoitat: "Juutalaisuus odottaa sitä messiasta,jonka profeetat lupaavat, joka tuo rauhan, turvallisuuden, temppelin ja maanpakolaiset.

        Jeesukselle eräskin juutalainen nainen sanoi: "Herra, minä näen että sinä olet profeetta".

        Jeesusta pidetään profeettana, jopa islamissa.
        Miksi Jeesuksen profeetallisuus ei kelpaa juutalaisille, tätäkin olen ihmetellyt. Olihan häntä ennakoiva Johannes Kastajakin profeetta, mutta häntäkin uskoi vain pieni vähemmistö ajanlaskumme alussa.

        Jeesus lupasi rauhan niille, jotka häneen uskovat ja häntä seuraavat: "Minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna niin kuin maailma antaa". Mahtoiko hän tarkoittaa konkreettista maailmanrauhaa, hän tarkoitti sitä rauhaa, joka tulee yksilöille uskon kautta, hengellisen muutoksen kautta. Jos vain häneen uskoisi maailmassa useampi, olisi myös kansojen välistä rauhaa enemmän, sitä enemmän, mitä enemmän hänen oppinsa otettaisiin tosissaan. Lukeeko Tanakhissa, että messias tuo maailmanrauhan? En ole moista kohtaa löytänyt. Esim. Marx rakensi juutalaisuuden virikkeistä opin, jonka avulla piti tulla ihanneyhteiskunta. Mitä tapahtui, marxismi romahti ja NL myös, ja seurasi paljon poliittisia vainoja ym.

        Turvallisuudenkin hän lupaa seuraajilleen: "Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman". Jälleen kerran on kyse ihmisen sisäisestä todellisuudesta, hengen maailmalsta.

        Temppelistä hän puhui myös, mutta temppeli on se, missä Jumalan henki asuu, uudessa liitossa temppeli on ihmisen keho, ja Jeesuksen messiaaninen lupaus rakentaa temppeli oli nousta ylös kuolleista; hauta oli tyhjä kolmantena päivänä. Raamatussa sanotaan myös: "ei Jumala asu käsin tehdyissä temppeleissä".

        Ja messias tuo maanpakolaiset. Kristukseen messiaana uskovat ajattelevat, että Israelin valtion synty, heprean kielen elpyminen, lukuisat alijat, joissa juutalaisia on virrannut Israeliin, kaikki tämä kertoisi siitä, että messiaaninen aika on jo alkanut, ja jatkuu. Eikö jotain kerro sekin, että ns. messiaanisten juutalaisten lukumäärä on voimakkaassa nousussa.
        Juutalaisuudessa itsessään on myös muutospyrkimyksiä kuten sen erilaiset liikkeet osoittavat.

        Messias-kysymykseen olisi siis kaksi tulkintalinjaa, kaiken konkreettisena maanpäällisenä toimintana näkevä, ja toinen, joka puhuu sielun ja hengen muutoksen puolesta.

        Myös sanalle Israel on hengellinenkin tulkinta:
        kyseessä olisivat vain ne ihmiset, joilla on tämä uuden liiton Hengen laki sydämissään, tuo maailmanlaajuinen uudestisyntynyt Israel, johon siis kuuluvat myös ne uskovat, jotka ovat lähtöisin ns. pakanakansoista.

        Jos kuitenkin kaikki muuttuu hyväksi maan päällä aivan konkreettisesti siten, että Israeliin tulee täydellinen rauha, eikä uskontoakaan tarvitse opettaa, kysyisin muiltakin keskusteluun osallistujilta, kuten Crypticallilta: voisitteko uskoa, että tuollainen suuri rauhallinen ihannetila Israelin valtioon voi tulla jonkun uuden messiaan, esim. poliittis-uskonnollisen johtajan toimesta?


      • D.A
        Crypticall kirjoitti:

        Minä huomaan, että olet edelleen kristillisellä palstalla kiivailemassa sen lain puolesta, jota et itse ole pitänyt. Eikä siinä ole mitään uutta. Kun juutalaisten keskellä juutalaiset apostolit kiersivät synagogia julistaen uuden liiton alkua, niin pian he saivat peräänsä lakihenkisiä juutalaisia, jotka kiersivät heidän jälkeensä samoissa paikoissa kiivailemassa laista. Niin apostolit lopulta surmattiin, kuten on ennenkin surmattu profeettoja ja muita, jotka todistavat Jumalan teoista. Uusi liitto, jonka YHWH oli antanut, loukkasi niin monia omavanhurskaita, että uuden liiton julistajat suorastaan häädettiin lakihenkisten juutalaisten keskuudesta. Toisaalta Jumala salli sen jälkeen koko juutalaisen kansan häädettävän Israelista, eikä edes siitä ole tehty johtopäätelmiä. Eivät apostolit silloinkaan kutsuneet juutalaisia mihinkään toiseen uskontoon, vaan ottamaan vastaan YHWH’n antaman uuden liiton, joka oli ennustettu ja joka kuuluu juutalaisuuteen. On turha yrittää ulkoistaa juutalaisuudesta sitä, mikä on sen keskuudessa syntynyt, vaikka siten olisi helpompi ajatella miten ne pahat kristityt yrittävät juutlaisuuden ulkopuolelta pakottaa juutalaisia vääriin uskontoihin. Niin, siksipä puhuinkin juutalaisuuden bunkkeroitumisesta, suojatakseen itseään Jumalan profetioiden toteutumalta ja varsinkin sen näkemiseltä.

        sinä tuomitset minut oman uskontosi määräysten ja hengen mukaan, se on sinun oikeutesi.

        Kysyisin enää yhtä asiaa: messias tulikin siis rankaisemaan juutalaisia siitä että nämä pitävät JHWH:n lain. Maahanhan ei messiaan aikaan palattu, kuten profeetat lupasivat, eikä messias tuonut kansalleen apua, temppeliä ja rauhaa, vaan kirouksen, karkotukset ja vainot. Oliko Hitlerkin siis jumalan lähettiläs ja osa tätä rankaisutoimintaa?


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Kirjoitat: "Juutalaisuus odottaa sitä messiasta,jonka profeetat lupaavat, joka tuo rauhan, turvallisuuden, temppelin ja maanpakolaiset.

        Jeesukselle eräskin juutalainen nainen sanoi: "Herra, minä näen että sinä olet profeetta".

        Jeesusta pidetään profeettana, jopa islamissa.
        Miksi Jeesuksen profeetallisuus ei kelpaa juutalaisille, tätäkin olen ihmetellyt. Olihan häntä ennakoiva Johannes Kastajakin profeetta, mutta häntäkin uskoi vain pieni vähemmistö ajanlaskumme alussa.

        Jeesus lupasi rauhan niille, jotka häneen uskovat ja häntä seuraavat: "Minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna niin kuin maailma antaa". Mahtoiko hän tarkoittaa konkreettista maailmanrauhaa, hän tarkoitti sitä rauhaa, joka tulee yksilöille uskon kautta, hengellisen muutoksen kautta. Jos vain häneen uskoisi maailmassa useampi, olisi myös kansojen välistä rauhaa enemmän, sitä enemmän, mitä enemmän hänen oppinsa otettaisiin tosissaan. Lukeeko Tanakhissa, että messias tuo maailmanrauhan? En ole moista kohtaa löytänyt. Esim. Marx rakensi juutalaisuuden virikkeistä opin, jonka avulla piti tulla ihanneyhteiskunta. Mitä tapahtui, marxismi romahti ja NL myös, ja seurasi paljon poliittisia vainoja ym.

        Turvallisuudenkin hän lupaa seuraajilleen: "Olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman". Jälleen kerran on kyse ihmisen sisäisestä todellisuudesta, hengen maailmalsta.

        Temppelistä hän puhui myös, mutta temppeli on se, missä Jumalan henki asuu, uudessa liitossa temppeli on ihmisen keho, ja Jeesuksen messiaaninen lupaus rakentaa temppeli oli nousta ylös kuolleista; hauta oli tyhjä kolmantena päivänä. Raamatussa sanotaan myös: "ei Jumala asu käsin tehdyissä temppeleissä".

        Ja messias tuo maanpakolaiset. Kristukseen messiaana uskovat ajattelevat, että Israelin valtion synty, heprean kielen elpyminen, lukuisat alijat, joissa juutalaisia on virrannut Israeliin, kaikki tämä kertoisi siitä, että messiaaninen aika on jo alkanut, ja jatkuu. Eikö jotain kerro sekin, että ns. messiaanisten juutalaisten lukumäärä on voimakkaassa nousussa.
        Juutalaisuudessa itsessään on myös muutospyrkimyksiä kuten sen erilaiset liikkeet osoittavat.

        Messias-kysymykseen olisi siis kaksi tulkintalinjaa, kaiken konkreettisena maanpäällisenä toimintana näkevä, ja toinen, joka puhuu sielun ja hengen muutoksen puolesta.

        Myös sanalle Israel on hengellinenkin tulkinta:
        kyseessä olisivat vain ne ihmiset, joilla on tämä uuden liiton Hengen laki sydämissään, tuo maailmanlaajuinen uudestisyntynyt Israel, johon siis kuuluvat myös ne uskovat, jotka ovat lähtöisin ns. pakanakansoista.

        Jos kuitenkin kaikki muuttuu hyväksi maan päällä aivan konkreettisesti siten, että Israeliin tulee täydellinen rauha, eikä uskontoakaan tarvitse opettaa, kysyisin muiltakin keskusteluun osallistujilta, kuten Crypticallilta: voisitteko uskoa, että tuollainen suuri rauhallinen ihannetila Israelin valtioon voi tulla jonkun uuden messiaan, esim. poliittis-uskonnollisen johtajan toimesta?

        Jeesus ei ollut profeetta juutalaisten näkökulmasta koska profetoimiselle on vallitsevat olosuhteetkin ollut se tekijä minkä takia on ollut profeettoja.
        Profetointia pystyy esiintymään Israelissa ainoastaan kun maa on asutettu enemmistönä maailman juutalaisista. Esran aikana ( n.300 ekr) kun valtaosa juutalaisista kieltäytyi muuttamasta takaisin Israeliin Babyloniasta, profetointi päättyi viimeisiin profeettoihin ja näiden kuolemiin - Haggai,Sakarja, Malakia.

        Jeesus ilmaantui vuosisatoja vasta vuosisatoja myöhemmin.

        Kyllä vain, messiaa myötä tulee maailmanrauha:
        Jes 2:4
        "Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi — kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan."

        Temppeli tullaan rakentamaan vielä kolmannen kerran Messiaan tultua:
        Hesekiel 37:26-28
        "26. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton — se on oleva ikuinen liitto heidän kanssaan — istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä ikuisesti.
        27. Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
        28. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Yhwh, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä ikuisesti.”


        Niin Jumala käsi Salomonkin rakennuttaa tälle temppelin ja rakennuttikin ja Salomon ihmettelikin että miten Jumala voi" mahtua" niinkin pieneen temppeliin kun ei Jumala mahdu edes "taivaitten taivaisiin"
        Tämä onkin kuvainnollista, ei Jumala asu sellaisessa vaan on läsnä henkisesti.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Isoin kiistelynaihe historian selonteossa ovat olleet evankeliumien kirjoitus ajankohdat ja viitteet Jerusalemin tuhoon. Kaikki realistiset tutkimukset kuitenkin osoittavat että evankeliumut ovat kaikki kirjoitettu jälkeen Jerusalemin tuhon. Muutoinkin kaikki evankeliumit on kirjoitettu suurinpiirtein sukupolvi(ylikin) Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen jona sitä ennen tieto pysyi suullisena perimänä.
        Joten kaikki Jeesuksen ennustukset yms ovat senkin suhteen kyseenalaistettuja.

        on eriäviä käsityksiä. Paavali kirjoitti mahdollisesti jo 50-luvulla kirjeensä, eli melko pian Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja hän ei nähtävästi tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti, joten hän on todennäköisesti saanut tietoja paitsi suullisena perimätietona, myös muiden kirjoituksista. Joidenkin tutkijoiden mukaan evankeliumeja kirjoitettiin 100-luvulta lähtien, ja on myös mainittu että jokin apostoleista oli Jeesuksen aikalainen.


      • Crypticall
        D.A kirjoitti:

        sinä tuomitset minut oman uskontosi määräysten ja hengen mukaan, se on sinun oikeutesi.

        Kysyisin enää yhtä asiaa: messias tulikin siis rankaisemaan juutalaisia siitä että nämä pitävät JHWH:n lain. Maahanhan ei messiaan aikaan palattu, kuten profeetat lupasivat, eikä messias tuonut kansalleen apua, temppeliä ja rauhaa, vaan kirouksen, karkotukset ja vainot. Oliko Hitlerkin siis jumalan lähettiläs ja osa tätä rankaisutoimintaa?

        Ihan mielenkiintoinen näkökulma tuokin, mielestäni kuitenkin uskonnolliselta kannalta on oleellisinta uhraamisen lakkauttaminen. Hitlerin toimintaankin voisi varmaan löytää hengellisiä syitä, koska onhan Jumala sitonut historian tapahtumia juutalaiseen kansaan. Niin ollen on mahdollista nähdä, että niiden lupauksien toteutumista on haluttu estää estämällä juutalaisten paluu maahansa. Ymmärsikö Hitler itse, minkä hengen vallassa hän toimi, sitä tuskin voi saada tietää. Paatumus tapahtuu niin huomaamattomasti ja johtaa hengelliseen sokeuteen. Järkiperäisiä syitä Hitlerin toiminalle on turha yrittää etsiä, hänen motiivinsa jäävät rationaalisen ajattelun tavoittamattomiksi.

        Lähtökohtana ovat lupaukset, joiden mukaan juutalaiset saavat asua maassaan ja Jumala suojaa heitä kaikilta onnettomuuksilta, jos he sydämessään kääntyvät Hänen puoleensa. Pakkosiirtolaisuus ja hajaannus kertovat siitä, ettei juutalaiset ole toimineet niin. Sen voi mielestäni todeta historiaa katsomalla ilman mitään tuomitsemisen makua. Onhan helppo tiedostaa, että samoin olisi käynyt vastaavassa tilanteessa mille tahansa kansalle. Suomikin on kristillisenä aikanaan saanut paljon siunausta monenlaisen hyvän kautta. Kuitenkin kun se hyvä on saavutettu, sitä pidetään itsestään selvänä ja kansa maallistuu, kääntää selkänsä Jumalalle, kuten Suomen kohdalla voisi sanoa jo tapahtuneen. Minkään kansan kohdalla seuraukset sellaisesta toiminnasta eivät ole olleet hyviä.

        Kansakuntaa koskevan onnettomuuden äärellä voi mielestäni pohtia, miksi Jumala salli sen. Hänen on taivaat ja maa, hän voi kääntää kansakuntien kohtaloita. Kuitenkin ihmisillä on sen suhteen valinnanvapautta. Kristitytkin rukoilevan juutalaisille rauhaa ja siunausta Jumalan takia, siksi, että Jumala on valinnut Israelin omakseen erityisellä tavalla. Ei siksi, että hyväksyisivät juutalaisten kaikki toimet tai uskonnolliset näkemykset, joissa hylätään Messiaan tuoma uusi liitto.

        Jeesuksen ajan Israelissa kyllä uhrattiin ja oli paljon rabbeja, kirjanoppineita opettajia ja kuitenkaan juutalaisten suhde Jumalaansa ei ollut kunnossa. Mielestäni se on vahva todiste siitä, ettei ongelma ole ulkoisissa asioissa, vaan sisäisessä suhteessa Jumalaan. Niin se on kaikkien ihmisten kohdalla, ei vain juutalaisten. Juutalaisten kautta se vain on tullut julki koko maailmalle.

        Siksi ihmettelen, miten juutalaisuudessa etsitään edelleen niitä ulkoisia asioita näkemättä tilannetta. Uusi liitto, joka perustuu Henkeen, on ulottuvilla, mutta se hylätään ja etsitään ulkoisia asioita. Juutalaiset eivät näe mitään merkitystä sillä, että Messias on naulittu ristille, vaikka koko muu maailma näkee sen. Messias tuli vetoamaan ennen kaikkea juuri juutalaisiin ja tarjoamaan uutta liittoa, joka tuli voimaan hänen aikanaan. Hän ei tullut tuomitsemaan, vielä.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Jeesus ei ollut profeetta juutalaisten näkökulmasta koska profetoimiselle on vallitsevat olosuhteetkin ollut se tekijä minkä takia on ollut profeettoja.
        Profetointia pystyy esiintymään Israelissa ainoastaan kun maa on asutettu enemmistönä maailman juutalaisista. Esran aikana ( n.300 ekr) kun valtaosa juutalaisista kieltäytyi muuttamasta takaisin Israeliin Babyloniasta, profetointi päättyi viimeisiin profeettoihin ja näiden kuolemiin - Haggai,Sakarja, Malakia.

        Jeesus ilmaantui vuosisatoja vasta vuosisatoja myöhemmin.

        Kyllä vain, messiaa myötä tulee maailmanrauha:
        Jes 2:4
        "Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi — kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan."

        Temppeli tullaan rakentamaan vielä kolmannen kerran Messiaan tultua:
        Hesekiel 37:26-28
        "26. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton — se on oleva ikuinen liitto heidän kanssaan — istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä ikuisesti.
        27. Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
        28. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Yhwh, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä ikuisesti.”


        Niin Jumala käsi Salomonkin rakennuttaa tälle temppelin ja rakennuttikin ja Salomon ihmettelikin että miten Jumala voi" mahtua" niinkin pieneen temppeliin kun ei Jumala mahdu edes "taivaitten taivaisiin"
        Tämä onkin kuvainnollista, ei Jumala asu sellaisessa vaan on läsnä henkisesti.

        tuli ennakoimaan Jeesusta, hän on UT:ssa profeetta, ja tuolloin ei diasporaa (kansan hajaantumista ympäri maailmaa) vielä ollut. Vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen kansa joutui hajaannukseen. Johannes vaikutti mainitsemiesi profeettojen jälkeen, Jeesuksen aikana, häneltähän Jeesus otti kasteen Jordan-joessa.
        Tämän jälkeen Jumala sitten järjesti asiat niin, ettei profeettoja enää ollut juutalaisilla. Jeesus oli tässäkin asiassa kulminaatiopiste ja uuden liiton ajan aloittaja.


      • Elena
        D.A kirjoitti:

        sinä tuomitset minut oman uskontosi määräysten ja hengen mukaan, se on sinun oikeutesi.

        Kysyisin enää yhtä asiaa: messias tulikin siis rankaisemaan juutalaisia siitä että nämä pitävät JHWH:n lain. Maahanhan ei messiaan aikaan palattu, kuten profeetat lupasivat, eikä messias tuonut kansalleen apua, temppeliä ja rauhaa, vaan kirouksen, karkotukset ja vainot. Oliko Hitlerkin siis jumalan lähettiläs ja osa tätä rankaisutoimintaa?

        ja etsimään Israelin heimon kadonneita lampaita. Eivät kiroukset, karkotukset ja vainot olleet Jeesuksesta, vaan siitä, että harva hänen sanoihinsa ja tekoihinsa aluksi uskoi, olipa mistä kansasta tahansa, ts. jumalattomuudesta ja syntisyydestä joka maailmassa vallitsi tuolloinkin. Miksi hän olisi lainkuuliaisuudesta rangaissut, hänhän opetti noudattamaan lakia, mutta uudessa hengessä. Hän tarjosi apua, temppeliä ja rauhaa, mutta enemmistö torjui sen aluksi maailmassa.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Isoin kiistelynaihe historian selonteossa ovat olleet evankeliumien kirjoitus ajankohdat ja viitteet Jerusalemin tuhoon. Kaikki realistiset tutkimukset kuitenkin osoittavat että evankeliumut ovat kaikki kirjoitettu jälkeen Jerusalemin tuhon. Muutoinkin kaikki evankeliumit on kirjoitettu suurinpiirtein sukupolvi(ylikin) Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen jona sitä ennen tieto pysyi suullisena perimänä.
        Joten kaikki Jeesuksen ennustukset yms ovat senkin suhteen kyseenalaistettuja.

        Raamattukritiikillä, joka esittää myöhäistä kirjoitusajankohtaa, ei ole kovinkaan hyviä perusteluja väitteilleen ja nykyisin se on jo tiedostettu. Kriitikot eivät näytä etsivän todellista kirjoitusajankohtaa, vaan sellaisia tutkimusmetodeja, joilla voisi saada herätettyä epäilyksen teksteistä itsestään ilmeneviin ajankohtiin. Heidän esityksensä kyllä poikkeaa konservatiivien käsityksistä huomattavasti. Ut:n osalta he esittävät paria poikkeusta lukuun ottamatta kirjoitusajankohtaa, joka olisi 30-90 vuotta ristiinnaulitsemisesta. Konservatiivit esittävät 5-60 vuotta ja sille on mielestäni paremmat perustelut. Samat kriitikot esittävät myös Vt:n kirjoitusten keksityn vuosien 500-100 välillä eKr. Mielestäni sekin kertoo osaltaan heidän ajattelutavastaan. Olen kyllä yllättynyt, jos olet heidän ajoituksensa kannalla, mutta mielipiteitä tästäkin saa muodostaa vapaasti.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        tuli ennakoimaan Jeesusta, hän on UT:ssa profeetta, ja tuolloin ei diasporaa (kansan hajaantumista ympäri maailmaa) vielä ollut. Vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen kansa joutui hajaannukseen. Johannes vaikutti mainitsemiesi profeettojen jälkeen, Jeesuksen aikana, häneltähän Jeesus otti kasteen Jordan-joessa.
        Tämän jälkeen Jumala sitten järjesti asiat niin, ettei profeettoja enää ollut juutalaisilla. Jeesus oli tässäkin asiassa kulminaatiopiste ja uuden liiton ajan aloittaja.

        ei välttämättä ympäri maailmaa ole tarvinut hajaantua, diaspora on asia erikseen, pakkosiirtolaisuuden loputtua vain murto-osa palasi takaisin Israeliin. Eräs assyrialainen piirtokirjoitus kertoo, että vankeuteen joutui yli 27 000 ihmistä. Ja siis näistä vain osa tuli takaisin, kuinka moni sitä ei tarkkaan tiedetä. Mutta minimaalinen määrä.
        Samassa hajosivat Israelin sukukuntien edustajat kuin tuhka tuuleen.
        Eikä Johannes ole ollut ainut profeetta Jeesuksen aikaan eikä sen jälkeen. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystäkään, kaikkia keitä ei Tanakhista löydy ei ole merkitystä. Eihän Kristikunnallekkaan Muhamedilla ole mitään virkaa vaikka nämä(Islamistit)tunnustavatkin joiltakin osin taas Jeesuksen.

        On kuitenkin esitetty, että evankeliumien tarina Johanneksen ja Jeesuksen kohtaamisesta ei ole historiallinen. Johanneksen seuraajat eivät tunnustaneet Jeesusta edes profeetaksi, eivätkä Raamatun itsensäkään mukaan olleet edes kuulleet hänestä parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen (Apostolien teot 19:1-7). Johannes mahdollisesti integroitiin mukaan Jeesuksen elämään ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, kun leviävä kristinusko ja sitä hieman varhaisemmat Johannes Kastajan oppien pohjalta syntyneet seurakunnat ajautuivat todennäköiseen konfliktiin, joka ratkaistiin sulauttamalla Johannes osaksi kristillistä perinnettä.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        ei välttämättä ympäri maailmaa ole tarvinut hajaantua, diaspora on asia erikseen, pakkosiirtolaisuuden loputtua vain murto-osa palasi takaisin Israeliin. Eräs assyrialainen piirtokirjoitus kertoo, että vankeuteen joutui yli 27 000 ihmistä. Ja siis näistä vain osa tuli takaisin, kuinka moni sitä ei tarkkaan tiedetä. Mutta minimaalinen määrä.
        Samassa hajosivat Israelin sukukuntien edustajat kuin tuhka tuuleen.
        Eikä Johannes ole ollut ainut profeetta Jeesuksen aikaan eikä sen jälkeen. Mutta eihän sillä ole mitään merkitystäkään, kaikkia keitä ei Tanakhista löydy ei ole merkitystä. Eihän Kristikunnallekkaan Muhamedilla ole mitään virkaa vaikka nämä(Islamistit)tunnustavatkin joiltakin osin taas Jeesuksen.

        On kuitenkin esitetty, että evankeliumien tarina Johanneksen ja Jeesuksen kohtaamisesta ei ole historiallinen. Johanneksen seuraajat eivät tunnustaneet Jeesusta edes profeetaksi, eivätkä Raamatun itsensäkään mukaan olleet edes kuulleet hänestä parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen (Apostolien teot 19:1-7). Johannes mahdollisesti integroitiin mukaan Jeesuksen elämään ensimmäisen vuosisadan loppupuolella, kun leviävä kristinusko ja sitä hieman varhaisemmat Johannes Kastajan oppien pohjalta syntyneet seurakunnat ajautuivat todennäköiseen konfliktiin, joka ratkaistiin sulauttamalla Johannes osaksi kristillistä perinnettä.

        Olisi paljon helpompaa ja nopeampaa, jos luettelisi ne kohdat Vt:n ja Ut:n osalta, joiden historiallisuutta ei olisi epäilty. Itse en keksi yhtäkään.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Raamattukritiikillä, joka esittää myöhäistä kirjoitusajankohtaa, ei ole kovinkaan hyviä perusteluja väitteilleen ja nykyisin se on jo tiedostettu. Kriitikot eivät näytä etsivän todellista kirjoitusajankohtaa, vaan sellaisia tutkimusmetodeja, joilla voisi saada herätettyä epäilyksen teksteistä itsestään ilmeneviin ajankohtiin. Heidän esityksensä kyllä poikkeaa konservatiivien käsityksistä huomattavasti. Ut:n osalta he esittävät paria poikkeusta lukuun ottamatta kirjoitusajankohtaa, joka olisi 30-90 vuotta ristiinnaulitsemisesta. Konservatiivit esittävät 5-60 vuotta ja sille on mielestäni paremmat perustelut. Samat kriitikot esittävät myös Vt:n kirjoitusten keksityn vuosien 500-100 välillä eKr. Mielestäni sekin kertoo osaltaan heidän ajattelutavastaan. Olen kyllä yllättynyt, jos olet heidän ajoituksensa kannalla, mutta mielipiteitä tästäkin saa muodostaa vapaasti.

        että tuo varhainen ajoitus on oikea, käsityksiä on paljon, joidenkin mukaan aikalaisevankelistoja oli kaksi. Jos kerran Paavali kirjoitti kirjeensä jo 50-luvulla, eikä tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti, hänellä on täytynyt olla paljonkin materiaalia voidakseen kirjoittaa niin perusteellista tekstiä.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Yhtä paljon toinen väärä messias Zevi oli löytänyt vt:stä itseensä sopivia ennustuksia, kuin kristikunta on sovittanut Jeesukseen.

        Kuten ut kertoo, ei Jeesuskaan tiennyt alkuun kuka tämä itse oli,saati kukaan muukaan. hän antoi ihmisten kyseenalaistaa tämän henkilöllisyyden,sieltä tuli Johannesta, tuli Eliasta yms. Sitten joku vain heitti ilmoille että oletko Messias niin se sopi Jeeskselle. Jeesus oli aivan tuntematon kulkija , joka tunsi tooran mutta sovelsi sitä omalla päättömällä tavallaan. Ja yhtä päättömiä ovat olleet kristikunnankin profetiasovitukset Jeesukseenkin,itse keksimiä, poimia pieniä lauseita sieltä täältä pois konteksista.
        Todistaa suurta tietämättömyyttä juutalaisista kirjoituksista ja historiasta.

        Jeesuksen omat opetukset ym. puheet ja teot niin ei hän ihan noin turha kundi olekaan joka sattui keksimään hetken mielijohteesta ruveta messiasta leikkimään. Kyllä hän vakaumuksellisesti tiesi kuka oli ja mikä on hänen kohtalonsa. Esim. hänen opetuksensa Vuorisaarnassa ov syvällistä, viisasta tekstiä. Hän itse sanoi, että Kirjoitukset todistavat juuri hänestä. Niihin kuuluu myös paljon muuntyyppisiä tekstejä kuin profeettakirjat. Esim. Daavidin psalmeista, Sananlaskujen kirjasta ym. teksteistä voi löytää kuvan Jumalaa pelkäävästä (sanan suomennos taitaa olla vähän epätarkka, olen kuullut että hepreassa kyseessä on "ojentautuminen Jumalan tahdon mukaan"), vanhurskautta ja oikeamielisyyttä etsivästä ihmisestä, täydellisestä Jumalan miehestä. Toisaalta niissä oli kertomuksia kansan jatkuvista synneistä ja jumalattomasta meiningistä. Kautta VT:n on havaittavissa, että jotain pyhää miestä kaivattiin, että usein valitettiin miten kansa oli pois poikennutta, kapinallista, Jumalaa paossa. Jumalan mielen mukainen ihminen oli VT:n ideaali, johon kuvaan sopivat ainakin Mooses, David ja Salomo ja profeetat. Tätä kehitystä ajatellen oli ymmärrettävää, että odotettiin uutta uskonnollista suurta johtajaa, myös Anno Domini 0 tienoilla.

        Kristinuskon suuri kasvu ja menestys sellaisissa korkean sivilisaation maissa kuin antiikin Kreikka ja Rooma osoittaa, että kyse oli äärimmäisen merkittävästä henkilöstä, josta todistaa vaikkapa renesanssin taide tai lukemattomat kirkot ympäri maailmaa. jos Jeesus olisi ollut joku sekopäinen hippi, olisiko hänen kunniakseen rakennettu Betlehemin syntymäkirkkoa 300 luvulla tai laadittu ajanlaskua. Vääriä messiaita on ollut ja tulee olemaan, mutta Jeesuksen oppi osoittaa itsensä oikeaksi sille, joka ojentautuu sen mukaan ja ottaa uskon askeleen. Jumala luki Abrahamillekin uskon vanhurskaudeksi.


      • asiasta kiinnostunut
        D.A kirjoitti:

        sinä tuomitset minut oman uskontosi määräysten ja hengen mukaan, se on sinun oikeutesi.

        Kysyisin enää yhtä asiaa: messias tulikin siis rankaisemaan juutalaisia siitä että nämä pitävät JHWH:n lain. Maahanhan ei messiaan aikaan palattu, kuten profeetat lupasivat, eikä messias tuonut kansalleen apua, temppeliä ja rauhaa, vaan kirouksen, karkotukset ja vainot. Oliko Hitlerkin siis jumalan lähettiläs ja osa tätä rankaisutoimintaa?

        juutalaisilla olikaan, Jumala lähetti oman Poikansa juuri heidän keskellensä, he saivat pitää häntä luonaan, he saivat katsella häntä, kuulla hänen opetustaan, nähdä niitä ihmeitä, joita hän teki.
        Hänet oli nimenomaan lähetetty heitä varten.
        "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". Matt. 15:24

        Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Joh. 1:11

        Mikä muu kansa sai osakseen sellaisen siunauksen, kuin Israel?


      • Elena
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        juutalaisilla olikaan, Jumala lähetti oman Poikansa juuri heidän keskellensä, he saivat pitää häntä luonaan, he saivat katsella häntä, kuulla hänen opetustaan, nähdä niitä ihmeitä, joita hän teki.
        Hänet oli nimenomaan lähetetty heitä varten.
        "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". Matt. 15:24

        Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Joh. 1:11

        Mikä muu kansa sai osakseen sellaisen siunauksen, kuin Israel?

        Hän palveli koko ikänsä juutalaista kansaa, opetti ja paransi sairaita, heistä jotkut olivat olleet lähes ikänsä sokeita, rampoja tai muuten kärsineet vaikeista sairauksista, teki tunnustekoja ja ihmeitä, tosin ihmeitä kuvataan myös VT:ssä. Hän ei noussut laivaan lähteäkseen palvelemaan muita kansoja, vaan omistautui juutalaisille.
        Sitten vasta apostolit lähtivät muille maille ilosanomaa viemään kaikkeen maailmaan.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Raamattukritiikillä, joka esittää myöhäistä kirjoitusajankohtaa, ei ole kovinkaan hyviä perusteluja väitteilleen ja nykyisin se on jo tiedostettu. Kriitikot eivät näytä etsivän todellista kirjoitusajankohtaa, vaan sellaisia tutkimusmetodeja, joilla voisi saada herätettyä epäilyksen teksteistä itsestään ilmeneviin ajankohtiin. Heidän esityksensä kyllä poikkeaa konservatiivien käsityksistä huomattavasti. Ut:n osalta he esittävät paria poikkeusta lukuun ottamatta kirjoitusajankohtaa, joka olisi 30-90 vuotta ristiinnaulitsemisesta. Konservatiivit esittävät 5-60 vuotta ja sille on mielestäni paremmat perustelut. Samat kriitikot esittävät myös Vt:n kirjoitusten keksityn vuosien 500-100 välillä eKr. Mielestäni sekin kertoo osaltaan heidän ajattelutavastaan. Olen kyllä yllättynyt, jos olet heidän ajoituksensa kannalla, mutta mielipiteitä tästäkin saa muodostaa vapaasti.

        tästäkin näkökulmasta yleensä puolueeton ( ei-uskonnollinen) tutkijakunta saattaa olla lähempänä totuutta kuin kotiinpäin vetäjät. Markus on kuitenkin vanhin näistä evankeliumeista.
        Konservatiiviset ja maltilliset tutkijat ajoittavat Markuksen 50-70 luvuille tehdyksi ja puolueettomat vuoden 70 jälkeen.
        Markuksen evankeliumi vaikuttaa olevan Midrash eli Tanakhin (Vanhan testamentin) kommentaario. Evankeliumi sisältää 150 lainausta Vanhasta testamentista. Osa sen kertomuksista vaikuttaa olevan johdettu Ensimmäisen ja Toisen kuninkaiden kirjan kertomuksista Eliasta ja Elisasta. Maantieteeseen ja kulttuuriin liittyvät virheet osoittavat, että kirjoittaja ei ollut paikallinen, vaan saattoi kirjoittaa Roomassa.

        Matteuksen suhteen ajoitus taas vuosien 60-65 välille. Puolueettomat taas sanovat että Matteuksen evankeliumi on ollut olemassa viimeistään vuonna 100. Tätä tukee se kohta kun Matteus kirjottaa "heidän synagogistaan" (4:23; 9:35; 10:17; 12:9; 13:54) eli ei katsonut juutalaisten ja kristittyjen enää palvovan samaa jumalaa samoissa rakennuksissa. Synagogien sulkeminen kristityiltä tapahtui vasta noin vuonna 90.

        Luukkaan evankeliumista konservatiivit sijoittavat sen vuosien 60-63 välille,puolueettomat tahot taas sijoittavat sen erilaisin perustein 80-150 välille;

        Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Luukas olisi käyttänyt evankeliumia kirjoittaessaan tukenaan Josephuksen laajasti levinnyttä teosta Juutalaisuuden muinaisajat, joka on kirjoitettu noin vuonna 95 . Heidän mukaansa Luukas käyttää ihmisistä ja paikoista samoja kirjoitusasuja ja tekee samat virheet historiallisissa yksityiskohdissa kuin Josephus. Lisäksi hän on selvästi soveltanut joitakin Josephuksen kuvaamia tapahtumia omassa kerronnassaan. Tämä ajoittaisi evankeliumin lähemmäs vuotta 100


      • JahJah_Blow_JoB
        asiasta kiinnostunut kirjoitti:

        juutalaisilla olikaan, Jumala lähetti oman Poikansa juuri heidän keskellensä, he saivat pitää häntä luonaan, he saivat katsella häntä, kuulla hänen opetustaan, nähdä niitä ihmeitä, joita hän teki.
        Hänet oli nimenomaan lähetetty heitä varten.
        "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". Matt. 15:24

        Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Joh. 1:11

        Mikä muu kansa sai osakseen sellaisen siunauksen, kuin Israel?

        Vahinko ettei tuolle Pojan lähettämiselle ole mitään perusteltuja faktoja VT:n puolelta. Eli miksi olisi ollut syytä uskoo että Jumala lähettäisi poikansa? Miksi Jumalalla pitäisi olla perillisiä?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        tästäkin näkökulmasta yleensä puolueeton ( ei-uskonnollinen) tutkijakunta saattaa olla lähempänä totuutta kuin kotiinpäin vetäjät. Markus on kuitenkin vanhin näistä evankeliumeista.
        Konservatiiviset ja maltilliset tutkijat ajoittavat Markuksen 50-70 luvuille tehdyksi ja puolueettomat vuoden 70 jälkeen.
        Markuksen evankeliumi vaikuttaa olevan Midrash eli Tanakhin (Vanhan testamentin) kommentaario. Evankeliumi sisältää 150 lainausta Vanhasta testamentista. Osa sen kertomuksista vaikuttaa olevan johdettu Ensimmäisen ja Toisen kuninkaiden kirjan kertomuksista Eliasta ja Elisasta. Maantieteeseen ja kulttuuriin liittyvät virheet osoittavat, että kirjoittaja ei ollut paikallinen, vaan saattoi kirjoittaa Roomassa.

        Matteuksen suhteen ajoitus taas vuosien 60-65 välille. Puolueettomat taas sanovat että Matteuksen evankeliumi on ollut olemassa viimeistään vuonna 100. Tätä tukee se kohta kun Matteus kirjottaa "heidän synagogistaan" (4:23; 9:35; 10:17; 12:9; 13:54) eli ei katsonut juutalaisten ja kristittyjen enää palvovan samaa jumalaa samoissa rakennuksissa. Synagogien sulkeminen kristityiltä tapahtui vasta noin vuonna 90.

        Luukkaan evankeliumista konservatiivit sijoittavat sen vuosien 60-63 välille,puolueettomat tahot taas sijoittavat sen erilaisin perustein 80-150 välille;

        Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Luukas olisi käyttänyt evankeliumia kirjoittaessaan tukenaan Josephuksen laajasti levinnyttä teosta Juutalaisuuden muinaisajat, joka on kirjoitettu noin vuonna 95 . Heidän mukaansa Luukas käyttää ihmisistä ja paikoista samoja kirjoitusasuja ja tekee samat virheet historiallisissa yksityiskohdissa kuin Josephus. Lisäksi hän on selvästi soveltanut joitakin Josephuksen kuvaamia tapahtumia omassa kerronnassaan. Tämä ajoittaisi evankeliumin lähemmäs vuotta 100

        Tämä ajoituskysymys on laaja aihe, jota on puitu moneen kertaan eri tutkijoiden käyttämien tutkimusmetodien heikkouksien ja vahvuuksien kautta. Konservatiiveja ei tässä voi millään syyllä syyttää ”kotiinpäin vetämisestä”. Myöhemmät ajoitukset kuuluvat sellaisten tutkijoiden esityksiin, jotka ovat muutenkin varsin radikaaleja ja usein heikosti perusteltuja. Kuitenkaan läheskään kaikki Raamattukritiikkiä esittävät tutkijat eivät lämpene myöhäiselle ajoitukselle, vaan etsivät kritiikilleen perusteita jostain muusta. Koko kritiikki tulee epäilyksen alaiseksi silloin, kun huomataan myöhäisen ajoituksen kestämättömät perusteet, eikä se ole kriitikoille itselleenkään hyväksi heidän uskottavuutensa kannalta.

        Ajoituksella ei myöskään ole kovin suurta merkitystä. Ei ole mitenkään tärkeä asia se millä vuosikymmenellä jokin asia on saanut kirjallisen muotonsa, koska kaikki asiat, joista niissä kerrotaan kuuluvat Jeesuksen toiminta-ajasta vajaan neljänkymmenen vuoden päähän. Siksi löytyy hyvinkin kriittisiä tutkijoita, jotka sisällön perusteella ajoittavat paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Ut:n kirjat ajalle ennen vuotta 70.

        Jos kirjat olisi kirjoitettu vuonna 150-200, niin sitten kiistely vain siirtyisi siihen, onko jokin kirja saanut kirjallisen muotonsa vuonna 165 vai 175. Nyt kuitenkin on laaja yksimielisyys siitä, että suurin osa Ut:n teksteistä on hyvin varhaisia, ehdottomasti ensimmäiseltä vuosisadalta. Kaikkien mukaan ensimmäiset Ut:n kirjat on kirjoitettu viimeistään kaksikymmentäviisi vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Samoin tutkimuksissa nähdään niiden sisältävän vielä aikaisempaa traditiota, aivan Jeesuksen ylösnousemuksen ajalta tulevaa. Ei voi puhua mistään ongelmasta, kuten Vt:n kohdalla, jossa ajoituserimielisyydet ovat satoja vuosia, jopa puoli vuosituhatta.

        Siksi hämmästelen tuota vetoamistasi tiettyihin ajoituksiin, jotka edustavat tiettyä tutkimussuuntausta, jonka mukaan koko Vt on myöhäistä keksintöä, valtapoliittisiin pyrkimyksiin laadittua. Jos laajennetaan ajoitus koskemaan koko Raamattua ja otetaan esiin Vt:n ajoitukseen ja alkuperään liittyvät esitykset vaikka tuolla juutalaisuus palstalla, niin oletko valmis johdonmukaisesti pitäytymään niiden tutkijoiden esityksissä, joihin nyt vetoat? Vai kelpaako sinulle mikä vain tutkimus, josta löydät omille mielipiteille tukea ja hylkään samat tutkimukset niissä kohdissa, joissa tukea ei tulekaan?

        Historialliskriittinen Ut:n tutkimus on tehnyt pelkästään hyvää Ut:n uskottavuudelle. Vaikka siellä esitetään mitä hurjimpia väitteitä, niin juuri niiden kautta on nähtävissä, ettei niille ole perusteita. Sen sijaan konservatiivinen näkemys on vahvistunut merkittävästi ihan viimeisenkin vuosikymmenen aikana. Jopa eksegeettisen seuran luentopäivillä on keskusteltu historialliskriittisen tutkimusmetodin rajallisuudesta ja siitä, ettei sitä voida enää tänä päivänä pitää perustavana metodina. Kun se on ainoa keino saada laadittua myöhäisiä ajoituksia ja eksegeetit itse puhelevat tällaisia, niin tuskinpa näemme ihan pian mitään vakavasti otettavia tutkimuksia, joissa noita myöhäisiä ajoituksia puolletaan. Aika on ajanut ohi sellaisista tutkimuksista, joihin nyt tukeudut.

        Jos haluat tästä keskustella tarkemmin, niin ehdotan uuden keskustelun aloitusta aiheen laajuuden vuoksi.


      • kuinka ajatuksella
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Vahinko ettei tuolle Pojan lähettämiselle ole mitään perusteltuja faktoja VT:n puolelta. Eli miksi olisi ollut syytä uskoo että Jumala lähettäisi poikansa? Miksi Jumalalla pitäisi olla perillisiä?

        olet lukenut VT.n... koko johtoajatus on Pelastajan ja Uhrikaritsan tulo ja lupaus.?
        sanot..? Miksi Jumalalla pitäisi olla perillisiä?
        kumpi uhri on suurempi..mielestasi? oman pojan tai esim.pojan pojan uhraaminen-- emmekohan ole samaa mielta,etta suurin mahdollinen uhri oli Jumalan oma poika?l-h


      • D.A
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Vahinko ettei tuolle Pojan lähettämiselle ole mitään perusteltuja faktoja VT:n puolelta. Eli miksi olisi ollut syytä uskoo että Jumala lähettäisi poikansa? Miksi Jumalalla pitäisi olla perillisiä?

        tehtävän edessä, juutalaisuuden opetus ja sanoma maailmalle on että JHWH on yksi ja Hänen nimensä on yksi. Tätä ei haluta kuunnella, koska kristinuskolla on aivan toisenlainen jumalakäsitys, jonka johdosta juutalaisuus koetaan häiriköksi silloinkin kun se vain pitää kiinni omastaan. Juutalaisuutta siedetään vain jos se suostuu käännytettäväksi, sen oma uskonnollinen elämä on "omavanhurskautta".


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tämä ajoituskysymys on laaja aihe, jota on puitu moneen kertaan eri tutkijoiden käyttämien tutkimusmetodien heikkouksien ja vahvuuksien kautta. Konservatiiveja ei tässä voi millään syyllä syyttää ”kotiinpäin vetämisestä”. Myöhemmät ajoitukset kuuluvat sellaisten tutkijoiden esityksiin, jotka ovat muutenkin varsin radikaaleja ja usein heikosti perusteltuja. Kuitenkaan läheskään kaikki Raamattukritiikkiä esittävät tutkijat eivät lämpene myöhäiselle ajoitukselle, vaan etsivät kritiikilleen perusteita jostain muusta. Koko kritiikki tulee epäilyksen alaiseksi silloin, kun huomataan myöhäisen ajoituksen kestämättömät perusteet, eikä se ole kriitikoille itselleenkään hyväksi heidän uskottavuutensa kannalta.

        Ajoituksella ei myöskään ole kovin suurta merkitystä. Ei ole mitenkään tärkeä asia se millä vuosikymmenellä jokin asia on saanut kirjallisen muotonsa, koska kaikki asiat, joista niissä kerrotaan kuuluvat Jeesuksen toiminta-ajasta vajaan neljänkymmenen vuoden päähän. Siksi löytyy hyvinkin kriittisiä tutkijoita, jotka sisällön perusteella ajoittavat paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Ut:n kirjat ajalle ennen vuotta 70.

        Jos kirjat olisi kirjoitettu vuonna 150-200, niin sitten kiistely vain siirtyisi siihen, onko jokin kirja saanut kirjallisen muotonsa vuonna 165 vai 175. Nyt kuitenkin on laaja yksimielisyys siitä, että suurin osa Ut:n teksteistä on hyvin varhaisia, ehdottomasti ensimmäiseltä vuosisadalta. Kaikkien mukaan ensimmäiset Ut:n kirjat on kirjoitettu viimeistään kaksikymmentäviisi vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Samoin tutkimuksissa nähdään niiden sisältävän vielä aikaisempaa traditiota, aivan Jeesuksen ylösnousemuksen ajalta tulevaa. Ei voi puhua mistään ongelmasta, kuten Vt:n kohdalla, jossa ajoituserimielisyydet ovat satoja vuosia, jopa puoli vuosituhatta.

        Siksi hämmästelen tuota vetoamistasi tiettyihin ajoituksiin, jotka edustavat tiettyä tutkimussuuntausta, jonka mukaan koko Vt on myöhäistä keksintöä, valtapoliittisiin pyrkimyksiin laadittua. Jos laajennetaan ajoitus koskemaan koko Raamattua ja otetaan esiin Vt:n ajoitukseen ja alkuperään liittyvät esitykset vaikka tuolla juutalaisuus palstalla, niin oletko valmis johdonmukaisesti pitäytymään niiden tutkijoiden esityksissä, joihin nyt vetoat? Vai kelpaako sinulle mikä vain tutkimus, josta löydät omille mielipiteille tukea ja hylkään samat tutkimukset niissä kohdissa, joissa tukea ei tulekaan?

        Historialliskriittinen Ut:n tutkimus on tehnyt pelkästään hyvää Ut:n uskottavuudelle. Vaikka siellä esitetään mitä hurjimpia väitteitä, niin juuri niiden kautta on nähtävissä, ettei niille ole perusteita. Sen sijaan konservatiivinen näkemys on vahvistunut merkittävästi ihan viimeisenkin vuosikymmenen aikana. Jopa eksegeettisen seuran luentopäivillä on keskusteltu historialliskriittisen tutkimusmetodin rajallisuudesta ja siitä, ettei sitä voida enää tänä päivänä pitää perustavana metodina. Kun se on ainoa keino saada laadittua myöhäisiä ajoituksia ja eksegeetit itse puhelevat tällaisia, niin tuskinpa näemme ihan pian mitään vakavasti otettavia tutkimuksia, joissa noita myöhäisiä ajoituksia puolletaan. Aika on ajanut ohi sellaisista tutkimuksista, joihin nyt tukeudut.

        Jos haluat tästä keskustella tarkemmin, niin ehdotan uuden keskustelun aloitusta aiheen laajuuden vuoksi.

        Se on totta että tämä aihe on erittäin laaja ja tässä menee ohi konteksin, uuden aloituksen paikka se olisi.

        Tiedän myös senkin että juutalasisten omassa kirjassa on samoja ongelmia joittenkin osien kohdilla ajoituksessa, siinä missä UT:ssa.
        UT:sta kun ei ole ainuttakaan alkuperäis kirjoitusta olemassa vaan kopioita ja eri versioita.
        Ainoa UT:n ulkopuolinen todistus yritys on ollut Qumranista löytynyt yksi tekstirivi papyryspalasesta( viittaa Matteukseen), mutta se on liian heikko ja kapea todistusaineisto evankeliumin ajoituksessa.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Kirjoitusten käännöksistä, kuten tulkinnoistakin, voidaan aina esittää vaihtoehtoja. Kääntämiseenkin voi sisältyä jonkinlaista tulkintaa silloin, kun täydellisesti vastaavaa sanaa ei kohdekielestä löydy ja tärkeintä on silloin kääntää ajatus. Septuagintassa puhutaan neitseestä ja juutalaiset hyväksyivät sen silloin kun he itse tekivät tuon käännöksen. Tämä johtuu asiayhteydestä, jossa puhutaan Jumalan antamasta erityisestä merkistä. Toisaalta nuori nainen, joka on naimaton, on tuolloin ollut aina neitsyt, ellei ole joku ”yleinen nainen”.

        Jumala on monien liittojen Jumala ja siksi on hieman outoa, että juutalaisuudessa kiinnitetään katse vain yhteen liittoon ja kiivaillaan vain sen puolesta. Ensin YHWH tekee liiton kaikkien elävien olentojen kanssa ja tuohon liittoon kuuluu lupaus siitä, ettei maailmaa enää hukuteta vedellä.

        Sen jälkeen YHWH tekee liiton Aabrahamin kanssa ja lupaukseen kuuluu se, että hän on oman valintansa perusteella Aabrahamin, uskon isän Jumala sukupolvesta sukupolveen. Sen jälkeen Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa ja se liitto vahvistetaan verellä. ” Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella".”

        Sen jälkeen saadaan lupaus uudesta liitosta, koska entisen liiton rikkominen on ennustettu jo Mooseksen aikana: ” Ja Herra sanoi Moosekselle: "Katso, sinä käyt lepäämään isiesi tykö; silloin tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa kulkemaan vieraiden jumalien jäljessä, joita palvellaan siinä maassa, johon se menee, ja hylkää minut ja rikkoo liiton, jonka minä olen tehnyt sen kanssa.”

        Sen jälkeen tulee Jeesus joka sanoo: ” tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” Muitakin liittoja voisi matkan varrelta löytää, mutta tämä jo kertoo siitä linjasta, joka johtaa jatkuvasti eteenpäin ja lisääntyvään Jumalan tuntemiseen, ei jämähtämällä paikalleen, vaan etsimällä ja ymmärtämällä.

        Juutalaisuudessa ei ole jääty Nooan kanssa tehtyyn liittoon ja sanottu, ettei Mooseksen liitto ole oikea, koska sitä ei ole riittävän täsmällisesti ennustettu Nooan kanssa tehdyn liiton yhteydessä. Kuitenkin on jääty Mooseksen liittoon, eikä ole hyväksytty kovinkaan laajasti Jeesuksen kautta tehtyä liittoa.

        Niinpä tuo uusin liitto on mennyt jotenkin ohi juutalaisilta, koska se on erilainen, kuten on ennustettu: ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet”

        Uusi liitto on hengellinen ja siksi kaikki eivät ole huomanneet sen olevan jo voimassa. Liiton tuo Messias, jota koskevia ennustuksia tutkiessaan juutalaiset ovat erottaneet kaksi eri messiastyyppiä. Sieltä on löydetty Messiah be Josef, joka kärsii ja joka lävistetään. Toisaalta on erotettu Messiah ben David, joka saapuu kuninkaana ja tuo rauhan Israeliin ja joka on messiastyypeistä jälkimmäinen. Kuitenkin näyttää olevan yksi Messias, joka toteuttaa nuo molemmat erilaisilta vaikuttavat messiaaniset tehtävät.

        Messias odotukset olivat jo Jeesuksen aikana ladattu niin täyteen poliittisen ja sotilaallisen vallan odotuksia, ettei ole huomattu sitä, että Messiah ben Josef on jo tullut ja asettanut uuden liiton voimaan. Ei silti, vaikka uudesta liitosta selvästi sanotaan: ” Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Eikä vielä sittenkään, vaikka nähdään, ettei tuo liitto edes koske kaikkia israelilaisia, kuten on kirjoitettu: ” Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä. Sillä he kaitsevat kaittaviansa ja makaavat kenenkään peloittelematta.”

        Niin siis näyttää, että Messiah ben Davidin päivänä jää israelista jäljelle vain jäännös, joka kokee täydellisen Hengen vuodatuksen. Lisäksi puhutaan Hengen vuodattamisesta kaiken lihan päälle, kuten pakanoista sanotaan myös: ” Silloin minä muutan puhtaiksi kansain huulet, niin että ne kaikki rukoilevat Herran nimeä, palvelevat häntä yksimielisesti.”

        Nyt on armon aika, aika, jona Herra vetoaa ihmisiin kärsivän palvelijansa kautta antaakseen henkensä jokaiseen, joka häntä etsii. ” Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.”

        Tämä aikakausi on samalla Herran armon aikaa ja yhtä aikaa kuitenkin ihmisten luopumuksen aikaa. Aikakausi päättyy Herran päivään ” Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.”

        ” Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -- ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.
        Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
        Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
        Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.
        Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
        Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.”

        ”Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki. Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
        - Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona. He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä. Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni. Silloin minä vihassani vannoin: "He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut."”

        Herra antaa armon ja lepopaikan, mutta sinne eivät löydä ne, jotka paaduttavat mielensä ja kumartavat perinnäissääntöjä ja ihmisoppeja, vaikka jo niistäkin pitäisi löytää ymmärrys Herrasta, jos voisi nähdä niiden hengelliset viittaukset. Niin ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.” sillä ” Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.” kuten Jeesus sanoi: ” Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."”

        Sotilaallisesti ja poliittisesti vahvaa Messiasta odottavat joutuvat odottamaan Herran päivää, mutta se ei olekaan heille iloksi, vaan suruksi. Ehkä jotkut löytävät itselleen messiaan myös pahasta paimenesta, joka on heidän mielensä mukainen vahva ja kunnioitusta herättävä. Hänen aikansa on kuitenkin lyhyt ja lopulta saapuu Herran päivä. Mutta nyt on armon aika, nyt on pelastuksen päivä. Kirjoitusten mukaan nyt ei kenenkään pitäisi paaduttaa sydäntään, vaan löytää Herra, joka on jo lähestynyt ihmisiä armossaan ja tarjoaa armoaan. Tämä on se vetoomus, jonka Jeesus ja apostolit antavat ja kertovat siitä, miten pelastus löydetään, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja siitä on mahdollista olla osallisena selkeästi koettavalla tavalla, kuten Jumala on mahdollista tuntea henkilökohtaisesti, ei vain teoriassa tai oppilauseissa.

        Ehkä tällainen pohdiskelu on jaarittelevaakin, mutta tahtoisin välttää silmälappuja, joiden takaa voi nähdä vain yhden asian tai suunnan. Samoin tahtoisin välttää ajattelun kieltämistä, koska johan Raamattukin itsessään kannustaa ajattelemaan ja ymmärtämään.

        herättää kysymyksiä.

        Nähtävästi tuo oppi Neitsyt Mariasta on kyseenalainen erilaisten tulkintojen välillä. Vaikuttaa siltä että hepreankielisten alkutekstien kääntämisessä olisi ollut ongelmia. Jos jotkut kääntäjät ovat oikeassa, koko katolisen kirkon oppi Marian palvonnasta olisikin kerettiläisyyttä.

        Toinen kohta, ajatus "uudesta liitosta". Juutalaisuuden historiaa kun tarkastelee, löydämme essealaisten ryhmän, Qumranin yhteisön. He opettivat uutta liittoa, päin vastoin kuin fariseukset, saddukeukset, selooteista en tiedä.


      • löydettyä
        Elena kirjoitti:

        herättää kysymyksiä.

        Nähtävästi tuo oppi Neitsyt Mariasta on kyseenalainen erilaisten tulkintojen välillä. Vaikuttaa siltä että hepreankielisten alkutekstien kääntämisessä olisi ollut ongelmia. Jos jotkut kääntäjät ovat oikeassa, koko katolisen kirkon oppi Marian palvonnasta olisikin kerettiläisyyttä.

        Toinen kohta, ajatus "uudesta liitosta". Juutalaisuuden historiaa kun tarkastelee, löydämme essealaisten ryhmän, Qumranin yhteisön. He opettivat uutta liittoa, päin vastoin kuin fariseukset, saddukeukset, selooteista en tiedä.

        Juutalaisuuden perusvakaumukset


        Vaikka ajanlaskun alun juutalaisuus käsitti useita erilaisia ryhmiä , tietyt perusvakaumukset olivat kaikille yhteisiä: usko yhteen Jumalaan, usko liittoon, jonka Jumala oli solminut kansansa Israelin kanssa, ja usko tämän liiton peruskirjaan, Jumalan lakiin eli Tooraan.

        Jumalan ja Israelin välinen liitto käsitti velvollisuuksia ja sitoumuksia, jotka koskivat molempia sopimuspuolia. Jumala sitoutui kohtelemaan Israelia sen erityisaseman mukaisesti, omana kansanaan, ja opettamaan sille hyvän ja siunauksellisen elämän lähtökohdat. Israel sitoutui olemaan kuuliainen Jumalalleen ja elämään Jumalan kansalle sopivaa elämää. Nämä lähtökohdat löytyivät Toorasta eli Mooseksen laista, sitä koskevasta opetuksesta ja sen käytännön sovelluksista. Toora sisälsi myös ohjeet rikkomusten sovittamisesta niin, että liitto pysyisi voimassa niistä huolimatta.

        On tärkeää huomata, että juutalaisuudessa laki ei ole pelastustie. Pelastus - Jumalan valinta - perustuu yksinomaan Jumalan armoon.

        http://www.helsinki.fi/~merenlah/oppimateriaalit/text/suomi/judaism.htm#Jeesuksen ajan juutalaisuus


      • Elena
        löydettyä kirjoitti:

        Juutalaisuuden perusvakaumukset


        Vaikka ajanlaskun alun juutalaisuus käsitti useita erilaisia ryhmiä , tietyt perusvakaumukset olivat kaikille yhteisiä: usko yhteen Jumalaan, usko liittoon, jonka Jumala oli solminut kansansa Israelin kanssa, ja usko tämän liiton peruskirjaan, Jumalan lakiin eli Tooraan.

        Jumalan ja Israelin välinen liitto käsitti velvollisuuksia ja sitoumuksia, jotka koskivat molempia sopimuspuolia. Jumala sitoutui kohtelemaan Israelia sen erityisaseman mukaisesti, omana kansanaan, ja opettamaan sille hyvän ja siunauksellisen elämän lähtökohdat. Israel sitoutui olemaan kuuliainen Jumalalleen ja elämään Jumalan kansalle sopivaa elämää. Nämä lähtökohdat löytyivät Toorasta eli Mooseksen laista, sitä koskevasta opetuksesta ja sen käytännön sovelluksista. Toora sisälsi myös ohjeet rikkomusten sovittamisesta niin, että liitto pysyisi voimassa niistä huolimatta.

        On tärkeää huomata, että juutalaisuudessa laki ei ole pelastustie. Pelastus - Jumalan valinta - perustuu yksinomaan Jumalan armoon.

        http://www.helsinki.fi/~merenlah/oppimateriaalit/text/suomi/judaism.htm#Jeesuksen ajan juutalaisuus

        sikäli kun siitä on ollut keskustelua suomi24 sivustolla, ei ole ollenkaan oppia pelastuksesta, niin olen käsittänyt. Tosin siellä en ole kovin montaa mielipidettä asiasta nähnyt. On toki juutalaisuudessakin erilaisia suuntauksia ja painotuksia.

        Armoon perustuva pelastus on kristinuskon oppia, kristinusko painottaa Jeesuksen sovitustyötä, uskoa häneen ja armoa.

        Messiaaninen juutalainen toki varmaan uskoo pelastukseen kuten UT opettaa.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        herättää kysymyksiä.

        Nähtävästi tuo oppi Neitsyt Mariasta on kyseenalainen erilaisten tulkintojen välillä. Vaikuttaa siltä että hepreankielisten alkutekstien kääntämisessä olisi ollut ongelmia. Jos jotkut kääntäjät ovat oikeassa, koko katolisen kirkon oppi Marian palvonnasta olisikin kerettiläisyyttä.

        Toinen kohta, ajatus "uudesta liitosta". Juutalaisuuden historiaa kun tarkastelee, löydämme essealaisten ryhmän, Qumranin yhteisön. He opettivat uutta liittoa, päin vastoin kuin fariseukset, saddukeukset, selooteista en tiedä.

        Olen joskus keskustellut katolilaisten kanssa Marian asemasta ja minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että raamatullisesti uskovat katolilaiset eivät rukoile tai palvo Mariaa sen enempää kuin muitakaan pyhimyksiä. He kritisoivat myös paavin asemaa, jossa hänet, ihminen, nostetaan melkoiselle jalustalle kun katsoo laajemmin koko tätä maallistunutta katolista kirkkoa.

        Monet protestanttisista suuntauksista oman seurakuntansa löytäneet voivat arvostaa katolisen kirkon kannanottoja oppikysymyksiin. Siellä on pitemmät perinteet ja valtavasti erilaisia ajatuksia kristinuskossa esiintyviin kysymyksiin, kuten predestinaatioon jne. Samoin minusta näyttää, että katolilaiset ihmiset löytävät paljon hyviä ajatuksia, joiden mukaan itsekin ajattelevat, protestanttisesta kristillisyydestä.

        Katolisen kirkon periaatteissa käsittääkseni sanotaan kirkon opin perustuvan Raamattuun. Se on siis periaate, mutta miten hyvin se käytännössä on onnistunut ja miten paljon kaikkea ylimääräistä sälää sen lisäksi on muodostunut, on sitten arvioitava erikseen, kuten muidenkin kirkkojen kohdalla.

        Sama armollinen ja rakastava Jumala niistä kuitenkin on löydettävissä, vaikka jotain ylimääräistä olisikin näiden eri kirkkojen piirissä. Ehkä se ylimääräinen on saanut katolisessa kirkossa turhan näkyvän roolin, mutta onneksi siellä on myös Jeesus hyvin keskeisessä asemassa.

        Noista juutalaisista olen ymmärtänyt, että saddukeukset eivät tunnustaneet kaikkia Vanhan testamentin kirjoja ja siksi heidän oppinsa on hyvin erilainen kuin fariseusten. Fariseuksista olisi taas vaikea ajatella, etteivät he olisi opettaneet uuden liiton lupauksista, vaikka eihän sen mikään opetuksen painopiste ole tarvinnut olla. Mielestäni juutalaisuus ei ole ollenkaan niin yhdenmukainen uskonto, kuin siitä joskus näkee puhuttavan. Toisaalta on helppo ymmärtää miksi esim. saddukeuksia ei aina pidetä normatiivisen juutalaisuuden edustajina.

        Onko sinulla jotain sellaista tietoa fariseuksista, jonka perusteella voisi nähdä heidän jättäneen Vt:n opetukset uudesta liitosta huomioimatta? Hehän olivat hyvin tarkkoja Vt:n kaikkien käskyjen ja lupausten suhteen.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Olen joskus keskustellut katolilaisten kanssa Marian asemasta ja minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että raamatullisesti uskovat katolilaiset eivät rukoile tai palvo Mariaa sen enempää kuin muitakaan pyhimyksiä. He kritisoivat myös paavin asemaa, jossa hänet, ihminen, nostetaan melkoiselle jalustalle kun katsoo laajemmin koko tätä maallistunutta katolista kirkkoa.

        Monet protestanttisista suuntauksista oman seurakuntansa löytäneet voivat arvostaa katolisen kirkon kannanottoja oppikysymyksiin. Siellä on pitemmät perinteet ja valtavasti erilaisia ajatuksia kristinuskossa esiintyviin kysymyksiin, kuten predestinaatioon jne. Samoin minusta näyttää, että katolilaiset ihmiset löytävät paljon hyviä ajatuksia, joiden mukaan itsekin ajattelevat, protestanttisesta kristillisyydestä.

        Katolisen kirkon periaatteissa käsittääkseni sanotaan kirkon opin perustuvan Raamattuun. Se on siis periaate, mutta miten hyvin se käytännössä on onnistunut ja miten paljon kaikkea ylimääräistä sälää sen lisäksi on muodostunut, on sitten arvioitava erikseen, kuten muidenkin kirkkojen kohdalla.

        Sama armollinen ja rakastava Jumala niistä kuitenkin on löydettävissä, vaikka jotain ylimääräistä olisikin näiden eri kirkkojen piirissä. Ehkä se ylimääräinen on saanut katolisessa kirkossa turhan näkyvän roolin, mutta onneksi siellä on myös Jeesus hyvin keskeisessä asemassa.

        Noista juutalaisista olen ymmärtänyt, että saddukeukset eivät tunnustaneet kaikkia Vanhan testamentin kirjoja ja siksi heidän oppinsa on hyvin erilainen kuin fariseusten. Fariseuksista olisi taas vaikea ajatella, etteivät he olisi opettaneet uuden liiton lupauksista, vaikka eihän sen mikään opetuksen painopiste ole tarvinnut olla. Mielestäni juutalaisuus ei ole ollenkaan niin yhdenmukainen uskonto, kuin siitä joskus näkee puhuttavan. Toisaalta on helppo ymmärtää miksi esim. saddukeuksia ei aina pidetä normatiivisen juutalaisuuden edustajina.

        Onko sinulla jotain sellaista tietoa fariseuksista, jonka perusteella voisi nähdä heidän jättäneen Vt:n opetukset uudesta liitosta huomioimatta? Hehän olivat hyvin tarkkoja Vt:n kaikkien käskyjen ja lupausten suhteen.

        Ilmeisesti täällä Pohjoismaissa katolisuus on kehittynyt vähän eri tavoin protestanttisuuden vahvan läsnäolon takia, kun taas katolisissa maissa esim. Etelä-Euroopassa, joissa se on lähes monopoliasemassa, tilanne on toisenlainen.
        Esim. roomalaiskatolisuus Italiassa, jossa muita kristinuskon seurakuntia on suhteellisen vähän, on muokannut yhteiskuntaa omalla tavallaan. Kirkot ovat komeita, pyhimysten kuvia on joka puolella, ihmiset rukoilevat näiden kuvapatsaiden edessä, uskonnollisuutta näkee, mutta varsinaista kristillistä uskoa on vähemmän.
        Kirkoissa voi olla joku paikallisen merkkihenkilön patsas etusijalla, ja Jeesus on jossain hämärässä nurkassa ikäänkuin pyhimysten joukon jatkona. Ihmiset tuntuvat vierastavan kirkkoa siksi, että se toimii yhdessä maallisen vallan kanssa ja harrastaa politiikkaa, jopa estää yhteiskunnallisten uudistusten tekemistä.

        Kuitenkin sama kristillinen sanoma on sielläkin perustana, ja varmasti paljon vilpitöntä ja pyyteetöntä kristillisyyttä sielläkin harjoitetaan, eivät kaikki kristityt katolisuudessakaan pyri valtaan ja loistoon, vaan palvelemaan ja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä kaikessa jalosti, nöyrästi ja palvelumielellä kuten Fransiskus Assisilainen.

        Juutalaisuudesta olen pyrkinyt etsimään tietoa esim. suomi24. foorumilta, ja jotain olen löytänytkin. Erityisesti minua on kiinnostanut historiallinen juutalaisuus, joka liittyy alkukirkon syntyaikoihin. Juutalaisuudessa oli tuolloin pääsuuntauksina farisealaisuus, saddukealaisuus, essealaisuus ja muitakin ryhmiä. Jonkun mielestä Jeesus oli farisealaisuuden henkinen perillinen, mutta UT:ssa hän kritisoi juuri näitä eniten. Sittemmin olen havainnut miten paljon Jeesuksella on yhteistä essealaisten, ns. Qumranin yhteisön kanssa, mutta samalla myös eroavaisuuksia, esim. asenne lain tulkintaan ei ollut niin tiukka, vaan muistutti häntä n. 100 v. ennen häntä eläneen rabbi Hillelin opetuksia, joissa on hänen omaansa varhaisempi versio lähimmäisten rakkaudesta perijuutalaiseen lakityyliin: "älä kohtele muita niinkuin et tahtoisi itseäsi kohdeltavan". Paljon mahdollista että Jeesus sai opin rakkauden kaksoiskäskyyn hänen tekstiensä kautta, tai hänen hengenheimolaisiltaan.

        Ongelmana on ollut, että juutalaisuussivulla ei ole voinut käydä vapaata keskustelua kristinuskon ja juutalaisuuden vertailusta, koska kristinuskon esiin tuominen, ei sinne seriffin mielestä oikein sovi. Siksi lähes kaikki syvä-analyysit juutalaisuus-kristinusko ovat siellä jääneet kesken tai tekemättä. Myös juutalaisuuden päälinjasta poikkevat opit ja niiden tulkinnat ovat joutuneet siellä vähän toisarvoiseen asemaan, jotkut eivät näytä haluavan että siellä käsitellään joitain vähemmistöjen uskonnollisia suuntauksia. Ikään kuin halutaisiin näyttää, miten yhtenäinen juutalaisuus on. Kuitenkin on alkanut selvitä, miten monimuotoisuus kuuluu juutalaisuuteenkin, kuten kaikkiin uskontoihin.

        Uusi liitto on ennen kaikkea Jeesuksen ja UT:n opetuksiin perustuva asia. Lain tulkinta muuttui kirjaimellisesta hengelliseksi, siinä pyrittiin tekemään priorisointia. Rituaalinomaisuudesta siirryttiin korostamaan rakkautta, laupeutta, armoa, oikeamielisyyttä, uskollisuutta jne.
        Minusta tuo kehitys ajatuksiin uudesta liitosta on voinut kulkea joidenkin rabbien kommentaarien, esim. rabbi Hillelin kautta, joka pyrki samanlaiseen VT:n "kiteyttämiseen" kuin Jeesus. Samoin VT:n profeetat ja muut viisaat kiinnittivät huomiota, mikä lain tulkinnassa on todella Jumalan mielen mukaista, ja Jeesus hyvin oppineena varmasti tunsi noita kohtia. VT osoittaa että Jumala tahtoi enemmän oikeamielisyyttä ja kokosydämistä palvelua kuin sitä että rutiininomaisesti harjoitettiin uskonnollisia menoja, jotenkin ulkokohtaisesti.
        "Laupeutta minä tahdon enkä uhria" vai miten tuon voisi sanoa, samantyyppisiä asioita JHWH:kin Tanakh'issa profeettojen kautta ilmoitti.

        En oikein tunne fariseusten näkemyksiä niin tarkkaan, että voisin kertoa heidän suhteestaan "uuteen liittoon". Sen tiedän että juutalaisuudessa on valtavasti kommentointia ja väittelyä, liittyen Kirjoituksiin. Todennäköistä minusta on että kaikkien muinaisten juutalaisten ryhmäkuntien välillä oli, paitsi näiden välisiä, myös sisäisiä eriäviä käsityksiä. Erikoista kyllä, VT:ssä myös Jumalan kerrotaan jopa katuneen joitakin asioita, eli tässä herää kysymys, jos Jumalankin mieli voi jossain määrin muuttua, kuinka sitten ei ihmisten, jotka häntä etsivät hapuillen sieltä täältä.

        Etsiskelin vähän linkkiä tuosta "uusi liitto" teemasta, löytyi ainakin tämä alla oleva.Ei sillä niin väliä minkä ryhmän tekstiä tuo on, kiinnitin huomiota itse tematiikkaan enemmän. Kannattaa muistaa että eri kristillisillä yhteisöillä ja henkilöillä on erilaiset painotukset asioihin, mutta ehkäpä tästäkin saa jotain virikkeitä ja ideoita asiaan liittyen:

        http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        Ilmeisesti täällä Pohjoismaissa katolisuus on kehittynyt vähän eri tavoin protestanttisuuden vahvan läsnäolon takia, kun taas katolisissa maissa esim. Etelä-Euroopassa, joissa se on lähes monopoliasemassa, tilanne on toisenlainen.
        Esim. roomalaiskatolisuus Italiassa, jossa muita kristinuskon seurakuntia on suhteellisen vähän, on muokannut yhteiskuntaa omalla tavallaan. Kirkot ovat komeita, pyhimysten kuvia on joka puolella, ihmiset rukoilevat näiden kuvapatsaiden edessä, uskonnollisuutta näkee, mutta varsinaista kristillistä uskoa on vähemmän.
        Kirkoissa voi olla joku paikallisen merkkihenkilön patsas etusijalla, ja Jeesus on jossain hämärässä nurkassa ikäänkuin pyhimysten joukon jatkona. Ihmiset tuntuvat vierastavan kirkkoa siksi, että se toimii yhdessä maallisen vallan kanssa ja harrastaa politiikkaa, jopa estää yhteiskunnallisten uudistusten tekemistä.

        Kuitenkin sama kristillinen sanoma on sielläkin perustana, ja varmasti paljon vilpitöntä ja pyyteetöntä kristillisyyttä sielläkin harjoitetaan, eivät kaikki kristityt katolisuudessakaan pyri valtaan ja loistoon, vaan palvelemaan ja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä kaikessa jalosti, nöyrästi ja palvelumielellä kuten Fransiskus Assisilainen.

        Juutalaisuudesta olen pyrkinyt etsimään tietoa esim. suomi24. foorumilta, ja jotain olen löytänytkin. Erityisesti minua on kiinnostanut historiallinen juutalaisuus, joka liittyy alkukirkon syntyaikoihin. Juutalaisuudessa oli tuolloin pääsuuntauksina farisealaisuus, saddukealaisuus, essealaisuus ja muitakin ryhmiä. Jonkun mielestä Jeesus oli farisealaisuuden henkinen perillinen, mutta UT:ssa hän kritisoi juuri näitä eniten. Sittemmin olen havainnut miten paljon Jeesuksella on yhteistä essealaisten, ns. Qumranin yhteisön kanssa, mutta samalla myös eroavaisuuksia, esim. asenne lain tulkintaan ei ollut niin tiukka, vaan muistutti häntä n. 100 v. ennen häntä eläneen rabbi Hillelin opetuksia, joissa on hänen omaansa varhaisempi versio lähimmäisten rakkaudesta perijuutalaiseen lakityyliin: "älä kohtele muita niinkuin et tahtoisi itseäsi kohdeltavan". Paljon mahdollista että Jeesus sai opin rakkauden kaksoiskäskyyn hänen tekstiensä kautta, tai hänen hengenheimolaisiltaan.

        Ongelmana on ollut, että juutalaisuussivulla ei ole voinut käydä vapaata keskustelua kristinuskon ja juutalaisuuden vertailusta, koska kristinuskon esiin tuominen, ei sinne seriffin mielestä oikein sovi. Siksi lähes kaikki syvä-analyysit juutalaisuus-kristinusko ovat siellä jääneet kesken tai tekemättä. Myös juutalaisuuden päälinjasta poikkevat opit ja niiden tulkinnat ovat joutuneet siellä vähän toisarvoiseen asemaan, jotkut eivät näytä haluavan että siellä käsitellään joitain vähemmistöjen uskonnollisia suuntauksia. Ikään kuin halutaisiin näyttää, miten yhtenäinen juutalaisuus on. Kuitenkin on alkanut selvitä, miten monimuotoisuus kuuluu juutalaisuuteenkin, kuten kaikkiin uskontoihin.

        Uusi liitto on ennen kaikkea Jeesuksen ja UT:n opetuksiin perustuva asia. Lain tulkinta muuttui kirjaimellisesta hengelliseksi, siinä pyrittiin tekemään priorisointia. Rituaalinomaisuudesta siirryttiin korostamaan rakkautta, laupeutta, armoa, oikeamielisyyttä, uskollisuutta jne.
        Minusta tuo kehitys ajatuksiin uudesta liitosta on voinut kulkea joidenkin rabbien kommentaarien, esim. rabbi Hillelin kautta, joka pyrki samanlaiseen VT:n "kiteyttämiseen" kuin Jeesus. Samoin VT:n profeetat ja muut viisaat kiinnittivät huomiota, mikä lain tulkinnassa on todella Jumalan mielen mukaista, ja Jeesus hyvin oppineena varmasti tunsi noita kohtia. VT osoittaa että Jumala tahtoi enemmän oikeamielisyyttä ja kokosydämistä palvelua kuin sitä että rutiininomaisesti harjoitettiin uskonnollisia menoja, jotenkin ulkokohtaisesti.
        "Laupeutta minä tahdon enkä uhria" vai miten tuon voisi sanoa, samantyyppisiä asioita JHWH:kin Tanakh'issa profeettojen kautta ilmoitti.

        En oikein tunne fariseusten näkemyksiä niin tarkkaan, että voisin kertoa heidän suhteestaan "uuteen liittoon". Sen tiedän että juutalaisuudessa on valtavasti kommentointia ja väittelyä, liittyen Kirjoituksiin. Todennäköistä minusta on että kaikkien muinaisten juutalaisten ryhmäkuntien välillä oli, paitsi näiden välisiä, myös sisäisiä eriäviä käsityksiä. Erikoista kyllä, VT:ssä myös Jumalan kerrotaan jopa katuneen joitakin asioita, eli tässä herää kysymys, jos Jumalankin mieli voi jossain määrin muuttua, kuinka sitten ei ihmisten, jotka häntä etsivät hapuillen sieltä täältä.

        Etsiskelin vähän linkkiä tuosta "uusi liitto" teemasta, löytyi ainakin tämä alla oleva.Ei sillä niin väliä minkä ryhmän tekstiä tuo on, kiinnitin huomiota itse tematiikkaan enemmän. Kannattaa muistaa että eri kristillisillä yhteisöillä ja henkilöillä on erilaiset painotukset asioihin, mutta ehkäpä tästäkin saa jotain virikkeitä ja ideoita asiaan liittyen:

        http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58

        >> Todennäköistä minusta on että kaikkien muinaisten juutalaisten ryhmäkuntien välillä oli, paitsi näiden välisiä, myös sisäisiä eriäviä käsityksi


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        Ilmeisesti täällä Pohjoismaissa katolisuus on kehittynyt vähän eri tavoin protestanttisuuden vahvan läsnäolon takia, kun taas katolisissa maissa esim. Etelä-Euroopassa, joissa se on lähes monopoliasemassa, tilanne on toisenlainen.
        Esim. roomalaiskatolisuus Italiassa, jossa muita kristinuskon seurakuntia on suhteellisen vähän, on muokannut yhteiskuntaa omalla tavallaan. Kirkot ovat komeita, pyhimysten kuvia on joka puolella, ihmiset rukoilevat näiden kuvapatsaiden edessä, uskonnollisuutta näkee, mutta varsinaista kristillistä uskoa on vähemmän.
        Kirkoissa voi olla joku paikallisen merkkihenkilön patsas etusijalla, ja Jeesus on jossain hämärässä nurkassa ikäänkuin pyhimysten joukon jatkona. Ihmiset tuntuvat vierastavan kirkkoa siksi, että se toimii yhdessä maallisen vallan kanssa ja harrastaa politiikkaa, jopa estää yhteiskunnallisten uudistusten tekemistä.

        Kuitenkin sama kristillinen sanoma on sielläkin perustana, ja varmasti paljon vilpitöntä ja pyyteetöntä kristillisyyttä sielläkin harjoitetaan, eivät kaikki kristityt katolisuudessakaan pyri valtaan ja loistoon, vaan palvelemaan ja seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä kaikessa jalosti, nöyrästi ja palvelumielellä kuten Fransiskus Assisilainen.

        Juutalaisuudesta olen pyrkinyt etsimään tietoa esim. suomi24. foorumilta, ja jotain olen löytänytkin. Erityisesti minua on kiinnostanut historiallinen juutalaisuus, joka liittyy alkukirkon syntyaikoihin. Juutalaisuudessa oli tuolloin pääsuuntauksina farisealaisuus, saddukealaisuus, essealaisuus ja muitakin ryhmiä. Jonkun mielestä Jeesus oli farisealaisuuden henkinen perillinen, mutta UT:ssa hän kritisoi juuri näitä eniten. Sittemmin olen havainnut miten paljon Jeesuksella on yhteistä essealaisten, ns. Qumranin yhteisön kanssa, mutta samalla myös eroavaisuuksia, esim. asenne lain tulkintaan ei ollut niin tiukka, vaan muistutti häntä n. 100 v. ennen häntä eläneen rabbi Hillelin opetuksia, joissa on hänen omaansa varhaisempi versio lähimmäisten rakkaudesta perijuutalaiseen lakityyliin: "älä kohtele muita niinkuin et tahtoisi itseäsi kohdeltavan". Paljon mahdollista että Jeesus sai opin rakkauden kaksoiskäskyyn hänen tekstiensä kautta, tai hänen hengenheimolaisiltaan.

        Ongelmana on ollut, että juutalaisuussivulla ei ole voinut käydä vapaata keskustelua kristinuskon ja juutalaisuuden vertailusta, koska kristinuskon esiin tuominen, ei sinne seriffin mielestä oikein sovi. Siksi lähes kaikki syvä-analyysit juutalaisuus-kristinusko ovat siellä jääneet kesken tai tekemättä. Myös juutalaisuuden päälinjasta poikkevat opit ja niiden tulkinnat ovat joutuneet siellä vähän toisarvoiseen asemaan, jotkut eivät näytä haluavan että siellä käsitellään joitain vähemmistöjen uskonnollisia suuntauksia. Ikään kuin halutaisiin näyttää, miten yhtenäinen juutalaisuus on. Kuitenkin on alkanut selvitä, miten monimuotoisuus kuuluu juutalaisuuteenkin, kuten kaikkiin uskontoihin.

        Uusi liitto on ennen kaikkea Jeesuksen ja UT:n opetuksiin perustuva asia. Lain tulkinta muuttui kirjaimellisesta hengelliseksi, siinä pyrittiin tekemään priorisointia. Rituaalinomaisuudesta siirryttiin korostamaan rakkautta, laupeutta, armoa, oikeamielisyyttä, uskollisuutta jne.
        Minusta tuo kehitys ajatuksiin uudesta liitosta on voinut kulkea joidenkin rabbien kommentaarien, esim. rabbi Hillelin kautta, joka pyrki samanlaiseen VT:n "kiteyttämiseen" kuin Jeesus. Samoin VT:n profeetat ja muut viisaat kiinnittivät huomiota, mikä lain tulkinnassa on todella Jumalan mielen mukaista, ja Jeesus hyvin oppineena varmasti tunsi noita kohtia. VT osoittaa että Jumala tahtoi enemmän oikeamielisyyttä ja kokosydämistä palvelua kuin sitä että rutiininomaisesti harjoitettiin uskonnollisia menoja, jotenkin ulkokohtaisesti.
        "Laupeutta minä tahdon enkä uhria" vai miten tuon voisi sanoa, samantyyppisiä asioita JHWH:kin Tanakh'issa profeettojen kautta ilmoitti.

        En oikein tunne fariseusten näkemyksiä niin tarkkaan, että voisin kertoa heidän suhteestaan "uuteen liittoon". Sen tiedän että juutalaisuudessa on valtavasti kommentointia ja väittelyä, liittyen Kirjoituksiin. Todennäköistä minusta on että kaikkien muinaisten juutalaisten ryhmäkuntien välillä oli, paitsi näiden välisiä, myös sisäisiä eriäviä käsityksiä. Erikoista kyllä, VT:ssä myös Jumalan kerrotaan jopa katuneen joitakin asioita, eli tässä herää kysymys, jos Jumalankin mieli voi jossain määrin muuttua, kuinka sitten ei ihmisten, jotka häntä etsivät hapuillen sieltä täältä.

        Etsiskelin vähän linkkiä tuosta "uusi liitto" teemasta, löytyi ainakin tämä alla oleva.Ei sillä niin väliä minkä ryhmän tekstiä tuo on, kiinnitin huomiota itse tematiikkaan enemmän. Kannattaa muistaa että eri kristillisillä yhteisöillä ja henkilöillä on erilaiset painotukset asioihin, mutta ehkäpä tästäkin saa jotain virikkeitä ja ideoita asiaan liittyen:

        http://www.parse-error.com/display_page.php?page_id=58

        Jumalan katuminen on siitä mielenkiintoista, että hän tietää sen ennalta :) Esimerkkinä vaikka:
        "Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille."

        Siinä mielessä tuo katuminen on aika erilaista kuin ihmisen, mutta onhan se siellä olemassa, kuten myös Jumalan tunteet.

        Tuota parse-error sivustoa olen joskus lueskellut, mutta niin vahva kielteisyys uskontoja kohtaan kuin siitä välittyy, kielii enemmän asenteellisuudesta kuin objektiivisuudesta, johon siellä on ainakin joissain kysymyksissä näennäisesti pyritty.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        >> Todennäköistä minusta on että kaikkien muinaisten juutalaisten ryhmäkuntien välillä oli, paitsi näiden välisiä, myös sisäisiä eriäviä käsityksi

        tai johdatus muinaiseen juutalaisuuteen tuo sinun kirjoituksesi, kiitos:) Mishna, Toora / Tanakh, Talmud, evankeliumit ja muut vanhat tekstit, siinäpä hieman mietittävää... ja Qumranin luolista taisi löytyä satoja rullia tekstejä, ja niistähän on essealaisten oppeja tulkittu varsinkin.

        Kaiken perustahan on Mooseksen laki, 10 käskyä juutalaisuudessa, ja tuon päälle on sitten rakentunut näitä lain sovelluksia ja kommentaareja jne. Satojen vuosien kuluessa näitä erilaisia uskonnollisia määräyksiä kehittyi sitten niin paljon, että kun Jeesuksen aika koitti, hän kiinnitti huomiota siihen mitkä asiat Laissa todella olivat tärkeitä, eli miksi lait oli annettu, ja missä hengessä niitä olisi pitänyt soveltaa käytäntöön. Lait olivat ihmistä varten eikä ihminen lakia varten.

        Koska tämän palstan teema on messias, niin palaan tuohon essealaisten oppiin, joka oli sisällöltään lähempänä Jeesuksen oppia. Fariseukset ja saddukeuksethan korostivat pikkutarkkaa lain noudattamista ja vaativat sitä myös tavalliselta kansalta. Essealaiset olivat askeetteja, jotka olivat irtautuneet fariseuksista ja asuivat kaupunkien ulkopuolella. Heillä on aika paljon sellaista sanastoa, jota on myös Jeesuksen opetuksissa UT:ssa. Essealaiset korostivat suoraa jumalsuhdetta. He odottivat kahtakin messiasta, kuningasta ja ylipappia. Kristityt näkevät nämä Jeesuksessa, hengellisessä mielessä. Essealaisilla oli myös ideaali pysyä ilman puolisoa, vastoin juutalaista tapaa, mutta selibaatti ei ollut pakollista, perheitäkin siellä heidän yhteisöissään ilmeisesti asui.
        Mistähän tekstistä tuo löytyy, että Jeesus ei yöpynyt kenenkään luona? Paljon mahdollista, hän sanoi "Ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaa". Hänen on kuitenkin otaksuttu oleskelleen essealaisten luona, esim. ollessaan erämaassa 40 päivää. Qumranin teksteistä on todettu, että ne osoittavat, että vanhat tekstit oli kopioitu hyvin tarkkaan, koska Jesajan kirjakin oli säilynyt tuhat vuotta muuttumattomana.

        Roomalaiskatolinen kirkko sitten ilmeisesti rakensi omia tulkintojaan, ei Jeesus opettanut selibaattia eikä vaatinut sitä papeiltakaan.
        Tai oikeastaan ajatus lienee Paavalilta ja filosofeilta, heidän mielestäänhän perhe-elämä estää aika lailla omistautumasta henkisiin tai hengellisiin asioihin, kun naimisissa olevat pyrkivät miellyttämään vaimoaan jne.

        Olen myös havainnut että tuostakin on eriäviä näkemyksiä, oliko Jeesus Nasaretilainen vai nasarealainen, "Nazoraios". Joidenkin mukaan koko Nasaretia ei silloin tainnut vielä ollakaan, mene tiedä. Minusta tuo essealaisiin viittaava nasarealais-olettamus on varsin todennäköinen, varsinkin heidän oppinsa perusteella, joka oli liberaalimpi lain suhteen.
        Kreikkalainen filosofiahan oli myös tuolloin jo hyvin korkealla tasolla. Paavali saarnasi heille kristinuskoa verraten tätä "Tuntemattomaan jumalaan" josta heillä oli patsaskin muiden kreikkalaisjumalien ohella. Koska Jeesus oli suuri uskonnollinen vaikuttaja, olisi ollut luontevaa nimittää häntä tälläkin attribuutilla, nasarealainen, joka viittasi ryhmään, jonka kanssa hänellä oli yhteyksiä. Tosin ei hän mitenkään pelkkä essealainen tai nasarealainen ollut, oli liian universaali hahmo ollakseen pienen ryhmän edustaja pelkästään. Sen sijaan Betlehemissä hän varmaan syntyi, koska siellä oli kirkko jo 300-luvulla rakennettu hänen kunniakseen.

        Tasa-arvo-oppi oli ilman muuta askel inhimillisempään suuntaan, joka on yksi kristinuskon ydinasioita.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Jumalan katuminen on siitä mielenkiintoista, että hän tietää sen ennalta :) Esimerkkinä vaikka:
        "Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille."

        Siinä mielessä tuo katuminen on aika erilaista kuin ihmisen, mutta onhan se siellä olemassa, kuten myös Jumalan tunteet.

        Tuota parse-error sivustoa olen joskus lueskellut, mutta niin vahva kielteisyys uskontoja kohtaan kuin siitä välittyy, kielii enemmän asenteellisuudesta kuin objektiivisuudesta, johon siellä on ainakin joissain kysymyksissä näennäisesti pyritty.

        näkyy tuossakin Raamatun kohdassa, jonka mainitset. Jumala ei siis ole oikukas kuin ihminen, vaan kaikella on tarkoituksensa ja mielekkyytensä. Ihminen voi ajatella että jokin asia on paha vastoinkäyminen, vaikka kyseessä onkin ehkäpä vain "väärinymmärretty myötäkäyminen" kun eletään Jumalan projekteissa.
        VT:ssa Jumala johdatti kansaansa ja vaikutti monin tavoin sen kohtaloihin, samoin yksittäisten ihmisten elämään, ja sama jatkuu UT:n puolella. Jeesuksesta alkoi evankeliumin aika, jona aikana pahuus vielä vallitsee maailmassa, mutta sitten paha sidotaan ja vanhurskaus alkaa kukoistamaan, ennalta esitetty suunnitelma etenee. Herra hajotti kansansa maailmalle, ja on palauttanut sen takaisin. Heprean kielikin on elpynyt 2000 vuoden jälkeen, eikö tässäkin asiassa kristikunta tulkitse niin, että Jumala on toteuttanut projektinsa. Jos Jumala jotain lupaa, hän sen toteuttaa myös, Sanansa mukaan.

        Voiko sinun mielestäsi sanoa, että VT:n Jumala on Henki?


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        tai johdatus muinaiseen juutalaisuuteen tuo sinun kirjoituksesi, kiitos:) Mishna, Toora / Tanakh, Talmud, evankeliumit ja muut vanhat tekstit, siinäpä hieman mietittävää... ja Qumranin luolista taisi löytyä satoja rullia tekstejä, ja niistähän on essealaisten oppeja tulkittu varsinkin.

        Kaiken perustahan on Mooseksen laki, 10 käskyä juutalaisuudessa, ja tuon päälle on sitten rakentunut näitä lain sovelluksia ja kommentaareja jne. Satojen vuosien kuluessa näitä erilaisia uskonnollisia määräyksiä kehittyi sitten niin paljon, että kun Jeesuksen aika koitti, hän kiinnitti huomiota siihen mitkä asiat Laissa todella olivat tärkeitä, eli miksi lait oli annettu, ja missä hengessä niitä olisi pitänyt soveltaa käytäntöön. Lait olivat ihmistä varten eikä ihminen lakia varten.

        Koska tämän palstan teema on messias, niin palaan tuohon essealaisten oppiin, joka oli sisällöltään lähempänä Jeesuksen oppia. Fariseukset ja saddukeuksethan korostivat pikkutarkkaa lain noudattamista ja vaativat sitä myös tavalliselta kansalta. Essealaiset olivat askeetteja, jotka olivat irtautuneet fariseuksista ja asuivat kaupunkien ulkopuolella. Heillä on aika paljon sellaista sanastoa, jota on myös Jeesuksen opetuksissa UT:ssa. Essealaiset korostivat suoraa jumalsuhdetta. He odottivat kahtakin messiasta, kuningasta ja ylipappia. Kristityt näkevät nämä Jeesuksessa, hengellisessä mielessä. Essealaisilla oli myös ideaali pysyä ilman puolisoa, vastoin juutalaista tapaa, mutta selibaatti ei ollut pakollista, perheitäkin siellä heidän yhteisöissään ilmeisesti asui.
        Mistähän tekstistä tuo löytyy, että Jeesus ei yöpynyt kenenkään luona? Paljon mahdollista, hän sanoi "Ketuilla on luolansa ja linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaa". Hänen on kuitenkin otaksuttu oleskelleen essealaisten luona, esim. ollessaan erämaassa 40 päivää. Qumranin teksteistä on todettu, että ne osoittavat, että vanhat tekstit oli kopioitu hyvin tarkkaan, koska Jesajan kirjakin oli säilynyt tuhat vuotta muuttumattomana.

        Roomalaiskatolinen kirkko sitten ilmeisesti rakensi omia tulkintojaan, ei Jeesus opettanut selibaattia eikä vaatinut sitä papeiltakaan.
        Tai oikeastaan ajatus lienee Paavalilta ja filosofeilta, heidän mielestäänhän perhe-elämä estää aika lailla omistautumasta henkisiin tai hengellisiin asioihin, kun naimisissa olevat pyrkivät miellyttämään vaimoaan jne.

        Olen myös havainnut että tuostakin on eriäviä näkemyksiä, oliko Jeesus Nasaretilainen vai nasarealainen, "Nazoraios". Joidenkin mukaan koko Nasaretia ei silloin tainnut vielä ollakaan, mene tiedä. Minusta tuo essealaisiin viittaava nasarealais-olettamus on varsin todennäköinen, varsinkin heidän oppinsa perusteella, joka oli liberaalimpi lain suhteen.
        Kreikkalainen filosofiahan oli myös tuolloin jo hyvin korkealla tasolla. Paavali saarnasi heille kristinuskoa verraten tätä "Tuntemattomaan jumalaan" josta heillä oli patsaskin muiden kreikkalaisjumalien ohella. Koska Jeesus oli suuri uskonnollinen vaikuttaja, olisi ollut luontevaa nimittää häntä tälläkin attribuutilla, nasarealainen, joka viittasi ryhmään, jonka kanssa hänellä oli yhteyksiä. Tosin ei hän mitenkään pelkkä essealainen tai nasarealainen ollut, oli liian universaali hahmo ollakseen pienen ryhmän edustaja pelkästään. Sen sijaan Betlehemissä hän varmaan syntyi, koska siellä oli kirkko jo 300-luvulla rakennettu hänen kunniakseen.

        Tasa-arvo-oppi oli ilman muuta askel inhimillisempään suuntaan, joka on yksi kristinuskon ydinasioita.

        Meidän aikoihimme säilyneistä evankeliumeista apostoli Barnabaan on ainoa
        Jeesuksen opetuslapsen, todellisen silminnäkijän, omakätisesti kirjoittama
        selonteko Jeesuksen elämästä ja opetuksesta. Nykyiseen Uuteen Testamenttiin
        v.325 Nikean kirkolliskokouksessa valitut neljä evankeliumia taas ovat
        toisen ja kolmannen käden lähteiden perusteella kirjoitettuja kertomuksia
        Jeesuksen elämästä. Niissä kuvastuvat kirjoitusajankohdan ja -paikan,
        senhetkisen paikallisen uskonnollisen yhteisön psykologiset tarpeet ja
        kirjoittajan henkilökohtainen vakaumus, hänen pyrkimyksensä vahvistaa ja
        muokata uskovien identiteettiä ja uskonkäsitystä. Tiedossa ei ole,
        kirjoittiko Barnabas tapahtumat ja opetukset muistiin sitä mukaa, kun koki
        niitä Jeesuksen seurassa, vai vasta jälkeenpäin. Vaikka
        hänenkin evankeliuminsa on varmasti kärsinyt monien käännösprosessien
        aikana, sen antama kuva on joka tapauksessa selkeämpi, johdonmukaisempi,
        älykkäämpi ja täydellisempi ja monella tavalla uskottavampi kuin nykyisestä
        Raamatusta tuntemiemme neljän evankeliumin. Sen avaama uskonnollinen
        todellisuus poikkeaa suuresti siitä, mitä kristinusko tänä päivänä on, ja
        millaiseksi se alkoi muodostua Jeesuksen kuolemaa seuranneina vuosisatoina.
        Barnabaan ja Paavalin henkilöhahmot ovat monella tapaa avainasemassa
        kristinuskon historian ensimmäistä ja kenties määräävintä vedenjakajaa
        tarkasteltaessa.

        Barnabas oli juutalainen Kyprokselta. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi tämän
        julistustyön alusta saakka. Hänet mainitaan Apostolien teoissa useaan
        otteeseen yhtenä tärkeimmistä ja luotetuimmista opetuslapsista. Erään
        tradition mukaan Barnabas oli alkujaan leviitti, suuren juutalaisen oppineen
        Gamalielin oppilas Paavalin tavoin. Viimeinen ehtoollinen nautittiin
        ilmeisesti hänen sisarensa talossa. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset
        hajaantuivat, mutta kokoontuivat vähitellen takaisin Jerusalemiin, missä
        jatkoivat Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain noudattamista - lain,
        jota heidän mestarinsa oli tullut täyttämään, ei tuhoamaan (Matteus 5:17).

        He eivät katsoneet Jeesuksen tuoneen uutta uskontoa eivätkä eristäytyneet
        muista juutalaisista muussa kuin siinä, mitä vastaan Jeesus oli saarnannut:
        kompromisseja maallisen vallan kanssa, oman edun ja maallisen rikkauden
        tavoittelua, mistä Jeesus oli pappeja, fariseuksia ja lainopettajia
        soimannut. Nämä luonnollisesti pelkäsivät uskontonsa puhdistamisen
        loukkaavan etuja, joista olivat saaneet nauttia yhteisymmärryksessään
        roomalaisen valloittajan kanssa. Kansa ja uskonnollisen puhtauden
        tavoittelijat, kuten essealaiset, taas paheksuivat moista liittoa pakanoiden
        kanssa ja verojen maksamista Rooman keisarille, mikä soti heidän tiukan
        monoteistista uskonkäsitystään vastaan. Alkukristittyjen yhteisöön - joka
        tunnettiin vielä nimellä nasarealaiset Jeesuksen kotikaupungin mukaan (sanan
        alkujuurena on "vartioida" ja "säilyttää") - kohdistui siis epäluuloa sekä
        maallistuneen juutalaisen yläluokan että roomalaisten taholta. Juopa
        nasarealaisten ja juutalaisten välillä syveni, kun edelliset jättivät
        Jerusalemin "Pyhän kaupungin" sen piirityksen aikana v. 70.

        Nasarealaiset eivät pohtineet kysymystä Jeesuksen alkuperästä, vaan
        hyväksyivät tämän Jumalan siunaamana profeettana. Aristideen, erään
        ensimmäisistä apologisteista, mukaan heidän palvontansa oli jopa tiukemman
        monoteistista kuin juutalaisten.
        Tähän yhteisöön saapui yllättäen Tarsoksen Paavali, Saulin nimellä
        kuuluisuutta saavuttanut oppinut juutalainen, kristittyjen vainoaja. Vaikka
        hän ei koskaan ollut tavannut Jeesusta eikä tuntenut tämän oppilaita, hän
        väitti tietävänsä Jeesuksesta näitä enemmän sen näyn (tai kohtauksen)
        perusteella, jonka oli saanut Damaskoksen tiellä. Heti kaupunkiin
        saavuttuaan hän alkoi "saarnata Jeesusta synagogissa julistaen, että hän on
        Jumalan poika" (Apostolien teot, 9:20). Hän ei halunnut oppia Jeesuksen
        opetuslapsilta, vaan itse opettaa heitä. Nämä suhtautuivat häneen pelolla ja
        epäluulolla ja paheksuivat hänen sanojaan ”Jumalan pojasta”. Paavali
        lähtikin Damaskoksesta, mutta sen sijaan, että olisi hakeutunut Jeesuksen
        opetuslasten seuraan, hän vetäytyi kolmeksi vuodeksi erämaahan, missä
        kaiketi kehkeytyi hänen oma versionsa siitä, mitä Jeesus oli opettanut.
        Albert Schweitzer toteaakin: "Paavali ei koskaan vedonnut Mestarin
        sanontoihin ja määräyksiin."

        Vaikka Jeesus oli koko elämänsä noudattanut Mooseksen
        lakia, Paavali hylkäsi lain kirouksena, joka suistaa ihmiset syntiin. Näin
        hän erotti historiallisen Jeesuksen omasta kuvitteellisesta Kristuksestaan.
        Tätä hän selittää Roomalaiskirjeessään (7:1-4) seuraavasti:

        "Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee
        ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä laki sitoo naidun vaimon hänen
        elossa olevaan mieheensä, mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen
        laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu
        toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin
        ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni,
        teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksemme toisen
        omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää
        Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki
        herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää
        kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä
        meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa
        emmekä kirjaimen vanhassa."

        Tämän mukaan kaikki ne, jotka seurasivat Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä,
        kulkivat harhaan. Paavali loi uuden opin sovituskuolemasta - opin, jota
        Jeesus ei koskaan ollut opettanut. Sen mukaan usko Kristukseen vapauttaisi
        ihmisen lain alaisuudesta siten, ettei tämän elintavoilla enää ollut niin
        suurta merkitystä, vaan usko "ylösnousseeseen" Kristukseen pelastaisi hänet
        synneistä huolimatta. Paavalin ideoilla oli mullistavia vaikutuksia: niistä
        syntyi uskonto, joka pakanoiden oli helppoa ja houkuttelevaa omaksua. Ne
        myös valmistivat tietä myöhemmille muutoksille, vaativat kirjoitusten
        uudelleen tulkitsemista ja osittain myös uudelleenkirjoittamista, ja ennen
        kaikkea muuttivat kuvan Jeesuksesta niin, ettei tämä enää ollut ihminen,
        vaan käsite, josta tuli Jumala. Ihmisenkaltainen jumaluus oli tuttua
        roomalaisille: heidän kreikkalaisilta perityssä jumalkuvastossaan oli aina
        tilaa uusille, hyödyllisille hahmoille. (Kuvaavaa on, että apostoleita
        Paavalia ja Barnabastakin Lykaoniassa luultiin Jupiteriksi (=kreikk.Zeus) ja
        Merkuriukseksi (=kreikk.Hermes), kuten Apostolien tekojen 14. luvussa
        kerrotaan!)

        Erämaasta Paavali meni apostolien luo Jerusalemiin. Nämä eivät tahtoneet
        hyväksyä häntä outoine ajatuksineen, jotka eivät käyneet yksiin Jeesuksen
        opetusten kanssa. He epäilivät hänen kääntymyksensä vilpittömyyttä ja
        pitivät hänen ilmestyksiään epäaitoina. Barnabas otti kuitenkin hänet
        suojelukseensa, mahdollisesti siitä syystä, että tunsi hänet Gamalielin
        oppilaaksi ja toivoi hänen uuden uskonsa kiihkeydestä olevan hyötyä
        saarnaamisessa. Barnabas valittiin tuolloin alkuseurakunnan lähettilääksi
        Antiokiaan, joka oli kasvanut Rooman valtakunnan kolmanneksi suurimmaksi
        metropoliksi, ja saavutti siellä suurta menestystä. Sieltä hän halusi jatkaa
        lähetystyötään Paavali kumppaninaan. Pietari vastusti Paavalin
        mukaanottamista, koska katsoi Jeesuksen sanoman kuuluvan vain juutalaisille,
        mutta Paavali halusi saarnata pakanoille; Pietari ei sallinut Mestarin
        opetusten mukauttamista ajan ja paikan vaatimuksiin, kun Paavali taas oli
        valmis lievennyksiin - ja väitti jopa omaavansa henkilökohtaista tietoa
        suoraan Kristukselta (Galatalaiskirje 1:10-12). Barnabas taas halusi
        pitäytyä Jeesuksen opissa, muttei halunnut rajata pakanoita sen
        ulkopuolelle, vaan julistaa sanomaa kaikille kiinnostuneille.

        Matkoilla saadut kokemukset osoittivat Paavalin näkemysten löytävän
        voimakasta vastakaikua pakanoiden keskuudessa. Monet uskoivat vielä
        kreikkalais-roomalaisen pantheonin jumalten kirjoon, joka seurusteli
        vapaasti ihmisten kanssa. Heille Paavalin kertomus Jeesuksesta kuulosti
        uskottavalta. Siinä oli yhteisiä piirteitä myös Mithran kultin kanssa (tähän
        kuului kasteen tapainen puhdistautuminen, taakan kantaminen muistoksi
        Mithran, alkuaan iranilaisen valonjumalan surmaaman alkuhärän taakasta,
        härän teurastaminen ja sen pelastavan veren vuodattaminen sekä yhteinen
        ateria, jolla varmistettiin iankaikkinen elämä; eräässä Mithran pyhäkössä
        oli teksti: "Sinä pelastit meidät vuodattamasi iankaikkisen veren kautta."
        Mithran kultissa on niin paljon kristinuskoon lainattua aineistoa, että
        siitä on vaiettu lähes tyystin.)
        Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain opettaminen olisi ollut vaativaa
        ja aikaavievää; pakanat eivät halunneet alistua ankarille ruokamääräyksille
        ja miesten ympärileikkaukselle. Paavali halusi luopua näistä kokonaan,
        Barnabas kaiketi katsoi, että tärkeintä oli ensin opettaa uskon perusteet,
        ja vaativampiin kohtiin voitaisiin palata myöhemmin. Juutalaisten kuva
        pakanoiden keskuudessa ei myöskään ollut hyvä; uudelle opille oli eduksi
        esittäytyä siitä erillisenä. Rooman kansalaisena ja Roomassa asuneena
        Paavali ymmärsi pakanoiden uskonnolliset tunteet hyvin ja oli halukas
        myönnytyksiin, koska koki tehtävän muuten mahdottomaksi. Tämä johti
        sovittamattomaan ristiriitaan Barnabaan kanssa, joka ei sallinut lakia
        muutettavan, ja heidän tiensä erosivat. Kreikkaa puhuva Paavali kieltäytyi
        yhtäkkiä hyväksymästä kielitaidottoman Barnabaan tulkkina toiminutta
        Johannes Markusta heidän matkaseurakseen, mistä johtuen nämä kaksi palasivat
        kotiinsa Kyprokselle.

        Valtakunnan kieltä kreikkaa taitava Paavali pääsi näin Barnabaan ja Johannes
        Markuksen valvovan korvan alta ja saattoi vapaammin opettaa henkilökohtaista
        näkemystään. Hän ei enää tarvinnut Barnabaan arvovaltaista suojelua
        alkukristittyjen joukossa, sillä oli vakiinnuttanut asemansa "pakanain
        apostolina". Koska Apostolien teot on Paavalin lääkärin Luukkaan
        kirjoittama, sen merkinnät Barnabaasta päättyvät tähän. Paavali sen sijaan
        löysi uuden liittolaisen Pietarista, entisestä vastustajastaan. Tämä oli
        luultavasti kokenut roomalaisten vainojen alla samankaltaisia kauhunhetkiä
        kuin "kukon laulaessa"(ks.Luukkaan evankeliumi, 22:60-61) ja huomannut
        myönnytysten välttämättömyyden. Kristittyjen oli löydettävä laajempaa
        hyväksyntää Rooman valtakunnassa ja vältettävä loukkaamasta sen lakeja.
        Pietari osoittaa alistuvaisuutta maalliselle vallalle mm. Ensimmäisessä
        kirjeessään (3:13-18). Koska Jeesuksen henkilökohtaiset opetuslapset olivat
        hajallaan ja monet jo kokeneet marttyyrikuoleman, Paavali saattoi entistä
        vapaammin saarnata oppiaan Kristuksesta kenenkään tulematta sanomaan, ettei
        Jeesus ollut koskaan puhunut moista. Schonfield kirjoittaa: "Paavalin
        harhaoppi tuli kristillisen puhdasoppisuuden perustaksi ja oikea kirkko
        julistettiin harhaoppiseksi" (lainaus J. Lehmanilta). Heinz Zahrnt kutsuu
        Paavalia "Jeesuksen evankeliumin turmelijaksi" ja Werde "kristinuskon
        toiseksi perustajaksi"(emt.). Näin Barnabaasta - muiden opetuslasten ohella
        - tuli harhaoppinen ja hänen evankeliumistaan ongelmallinen.

        Uuden uskonnon painopiste siirtyi vähitellen Palestiinasta Roomaan ja sen
        kieleksi tuli kreikka. Kreikan kieli rajoitti ja vääristi Jeesuksen
        opetuksia: edes Jeesuksen oppilas ei olisi pystynyt toisella kielellä
        ilmaisemaan hänen ajatuksiaan täydellisesti, mikä on tietenkin kaikkien
        käännösten ongelma. Kun hepreankieliset evankeliumit myöhemmin käännettiin
        kreikaksi ja alkuperäiset hävitettiin, tapahtuneet opilliset muutokset
        tulivat sinetöidyiksi. Kreikkalainen filosofia vaikutti uuden uskonnon
        kysymyksenasetteluihin ja metafyysisiin pohdintoihin.

        Jeesuksen seuraajat sen sijaan hakeutuivat vuorille ja autiomaihin kuten
        essealaiset ennen heitä ja levittäytyivät kohti etelää ja Pohjois-Afrikkaa.
        Pyhimysten ympärille muodostui pieniä toisistaan riippumattomia ryhmiä.
        Heidän järjestäytymättömyytensä oli etu vainojen kohdatessa. He siirsivät
        tietämystään etupäässä suullisesti ja Jeesuksen elämäntapaa jäljitellen.
        Historia tuntee useita unitaristisia, yhteen Jumalaan uskovia ryhmittymiä.
        Keisari Julianuksen valtaanastuessa v. 361 kristittyjen keskinäinen
        erimielisyys oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että hän totesi:
        "Villipedotkaan eivät ole yhtä vihamielisiä kuin kristityt toisiaan
        kohtaan." Uskonnollisen ja poliittisen valtataistelun pyörteissä ei aina
        kaihdettu pyhien kirjoitusten sormeilua tai suoranaista väärentämistäkään.
        Alkukirkon historian merkittävä tuntija John Toland lainaa varhaisen
        unitaristisen marttyyrin Iranauksen sanoja: "Yksinkertaisia ja Tosien
        Kirjoitusten suhteen oppimattomia hämmästyttääkseen he tyrkyttävät heille
        sanoinkuvaamatonta itse laatimiensa apokryfisten ja hämäräperäisten
        kirjoitusten paljoutta."

        Toland jatkaa:

        "Tiedämme jo, missä määrin petkutus ja herkkäuskoisuus kulkivat käsi kädessä
        kristillisen kirkon alkuaikoina, ensimmäisen ollessa yhtä halukas
        väärentämään kuin jälkimmäisen vastaanottamaan kirjoja.. Tämä vahinko kasvoi
        yhä suuremmaksi, kun munkit olivat kaikkien kirjoitusten, hyvien ja
        huonojen, ainoita jäljentäjiä ja hallussapitäjiä; lisäksi ajan myötä kävi
        lähes kokonaan mahdottomaksi erottaa historiaa tarusta ja totuutta ja
        valheesta, mitä kristinuskon alkuun ja alkuperäisiin todistuskappaleisiin
        tulee..
        Kuinka apostolien välittömät seuraajat saattoivat niin karkealla tavalla
        sekoittaa mestariensa alkuperäisen opetuksen sellaiseen, mitä on
        valheellisesti laitettu heidän suuhunsa? Taikka jos hekin jo niin
        varhaisessa vaiheessa olivat niin asioista tietämättömiä, kuinka heitä
        seuranneet olisivat voineet olla tietävämpiä? Ja ottaessamme huomioon Isien
        usein asettaneen apokryfiset kirjat samalle linjalle kanonisten kirjojen
        kanssa ja siteeranneen niitä samanarvoisina, ja toisinaan taas hylänneen
        sellaisia, joita me pidämme jumalallisina.. Esitän vielä kaksi kysymystä:
        Miksei kaikkia Clement Alexandrialaisen, Origeneen, Tertullianuksen ja
        muiden sellaisten kirjoittajien siteeraamia teoksia voitaisi pitää yhtä
        autenttisina? Entä millaista arvoa tulisi antaa sellaisten keskenään
        riitelevien kirkkoisien todistuksille, jotka kaiken lisäksi olivat itse
        epäjohdonmukaisia suhteessaan samoihin seikkoihin?"

        Lopuksi Toland kysyy: "Koska nasarealaiset tai ebioniitit ovat kaikkien
        kirkkohistorioitsijoitten mukaan olleet ensimmäisiä kristittyjä tai niitä,
        jotka juutalaisten joukossa uskoivat Kristukseen, juutalaisten, joiden
        keskuudessa hän eli ja kuoli, ja olivat hänen tekojensa todistajia ja joiden
        keskuudesta olivat kaikki hänen apostolinsa - tämän kaiken huomioonottaen,
        kuinka he ensimmäisinä kaikista olisivat saattaneet muodostaa vääriä
        käsityksiä Jeesuksen opetuksista ja suunnitelmista? Ja millä tavalla
        pakanat, jotka alkoivat uskoa häneen hänen kuolemansa jälkeen sellaisten
        henkilöiden opettamina, jotka eivät koskaan olleet tunteneet Jeesusta,
        voisivat omata todenperäisempiä käsityksiä näistä asioista, tai mistä
        muualta he olisivat voineet saada tietonsa kuin uskovilta juutalaisilta?"

        Keisari Konstantinus, joka vuonna 325 kutsui koolle Nikean
        kirkolliskokouksen, oli nähnyt kristinuskossa mahdollisuuden valtansa
        vahvistamiseen ja valtakunnan yhtenäistämiseen tuon vallan alle.

        Hän oli alkanut suosia kristinuskoa elämänsä vaikeimmassa vaiheessa, kahden
        poliittisen murhan ja niitä seuranneen epäsuosion jälkeen, Bysanttiin
        paettuaan - siellä Paavalia kannattavat kristityt lupasivat hänelle
        synninpäästön, jos hän tekisi katumusta heidän kirkossaan. Kirkkojen
        verkostosta oli Konstantinukselle apua hänen käymissään sodissa. Keisari ei
        itse kääntynyt kristinuskoon, koska valtaosa hänen alamaisistaan oli vielä
        pakanoita, mutta rohkaisi kristittyjä avaamaan kirkon Roomassa. Hänen
        osoittamansa suosio teki kristinuskon ensin salonkikelpoiseksi ja sen
        jälkeen suositeltavaksi. Viimein siitä tuli valtakunnanuskonto ja
        kansanliike. Tällöin eri ryhmittymien väliset ristiriidat muodostivat jo
        suuremman luokan ongelman, johon keisarin oli puututtava. Lukuisat
        kiistelevät kirkot oli saatava sovintoon, ja oppi oli sovittava sellaiseksi,
        että Rooman kansalaiset voisivat sen hyväksyä.

        Aiempina vuosisatoina kristinuskon julkisuuskuva oli ollut pelottava ja
        salaperäinen, maailmaa vihaava, valtiota vastaan kapinoiva. Apostolinen
        kirkko piti kiinni siitä, että ankarana pidetyn juutalaisen lain
        noudattaminen oli Jeesuksen seuraamisen välttämätön edellytys. Tällöin
        miesten ympärileikkaus ja ankarat ruokasäädökset muodostivat monille liian
        korkean kynnyksen uuteen uskoon kääntymiselle. Keisari näki, että Paavalin
        näkemysten ympärille muodostunut kirkko sen sijaan käännytti
        menestyksekkäästi, koska opetti Kristuksen sovituskuoleman kaikenkattavaa
        anteeksiantoa ja suhtautui Mooseksen lakiin vihamielisesti.
        Yhteiskunnallisista syistä kääntyvät roomalaiset valitsivat mieluiten
        Paavalin kirkon. Ei olekaan sattumaa, että sen edustama suuntaus voitti
        Nikeassa.

        Tuon kirkolliskokouksen aikaan liikkeellä olevista sadoista (joidenkin
        lähteiden mukaan jopa tuhansista) erilaisista evankeliumeista valittiin
        halutun oppisuunnan kannalta sopivimmat Uuden Testamentin kaanoniin, josta
        noina vuosisatoina kiisteltiin paljon, ja kaikki loput määrättiin
        tuhottaviksi. Monien muiden ohella myös laajassa suosiossa olleen Barnabaan
        evankeliumin hallussapitäminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla.
        Näin hävitettiin kylmäverisesti lähes kaikki tieto historiallisesta
        Jeesuksesta. Jäljelle jäi Kristus, ei-historiallinen, ylösnoussut
        jumalolento, jonka asema muistutti Rooman keisarien perinteistä arvonimeä
        auringonjumala Apollon ilmentymänä maan päällä. Tuon suositun
        auringonjumalan syntymäpäivästä, pakanallisesta talvipäivän seisauksen
        juhlasta tehtiinkin Kristuksen syntymäpäivä, auringon päivästä (Sun-day)
        kristittyjen lepopäivä ja valon rististä heidän symbolinsa. Roomalaisten ei
        juuri tarvinnut muuttaa katsomuksiaan. Välimeren alueella suosittujen
        uskontojen kolminaisuuksille, kuten Isiksen, Osiriksen ja Horuksen
        jumalperheelle annettiin vain uudet nimet ja kasvot. Jeesuksesta tuli
        maailman pelastava Poika, manalaan laskeutuja ja hyvä paimen Orfeuksen
        paikalle, ikuisen elämän varmistava uhri Mithran kultin tapaan. Kun keisarit
        Roomassa vaihtuivat, vanhoihin patsaisiin oli tapana vain vaihtaa uusi pää:
        samalla tavalla kristinusko mukautui valtapoliittisiin vaatimuksiin pakanain
        uskonnoksi laajentuessaan.

        Samassa kirkolliskokouksessa hyväksyttiin siis oppi pyhästä
        kolminaisuudesta. Pyhä Henki asetettiin jumaluuden kolmanneksi osapuoleksi,
        vaikka perusteita tälle ei kyetty löytämään Raamatusta. Paavalin kirkko
        esitti, että Poika on "Jumalasta", mihin Areioksen kannattajat vastasivat
        Raamatun mukaan "kaiken olevan Jumalasta". Paavalin kirkko vastasi
        "Jeesuksen olevan Isän ikuinen kuva ja Tosi Jumala", mihin Areioksen
        kannattajat vastasivat Raamatun sanoin kaikkien ihmisten olevan Jumalan kuva
        ja kunnia, ja niin edelleen. Edes allekirjoittaneista piispoista ja
        pyhimyksistä kaikki eivät ymmärtäneet Nikeassa käytyä keskustelua (sillä
        valtaosa heistä oli oppimattomia miehiä; eräs heistä totesi ratkaisuaan
        puolustellen: "Vähäsen mustetta ei pahenna sieluani"). Kyse oli
        poliittisesta kompromissista paikalle kokoontuneitten sanavalmiiden ja
        pilkallisten kreikkalaisten filosofien ja kaikessa loistossaan läsnäolevan
        pakanakeisarin kanssa, jonka pelättiin eväävän suosionsa kristityiltä,
        mikäli nämä eivät pääsisi yhteisymmärrykseen.

        Nikean kokous tuomitsi harhaoppisiksi unitaristiset, Jumalan ykseyttä
        puolustavat näkemykset ja aloitti ankaran vainon niitä kohtaan, jotka
        kiistivät kolminaisuusopin. Keisarin sisar Konstantina pysyi monoteismia ja
        Jeesuksen ihmisyyttä kannattavan Areioksen (250-336) oppilaana. Myöhemmin
        myös Konstantinus antoi areiolaisen piispan kastaa itsensä kristinuskoon ja
        monoteismi kohosi valtakunnanuskonnoksi. Sen asema vahvistettiin Antiokian
        kirkolliskokouksessa v. 341 ja vielä uudelleen v. 351. Myöhemmin kirkon
        kanta jälleen muuttui.

        Barnabaan evankeliumista enempää kuin muistakaan evankeliumeista ei voi
        löytää todisteita "kolmiyhteiselle Jumalalle". Lukuisat varhaiset kirkkoisät
        kuten Iranaeus (130-200), Tertullianus (160-220), Origenes (185-254),
        Diodorus, Lucianus (k. 312) ja Areios puolustivat Jumalan ykseyttä ja
        Jeesuksen inhimillisyyttä ja vastustivat Poika-sanan käyttämistä tämän
        yhteydessä. He korostivat historiallisen Jeesuksen elämäntavan ja opetuksen
        seuraamisen tärkeyttä ja lukivat hänen sanojaan kirjaimellisesti, eivät
        allegorisesti, kuten Paavalin seuraajat.

        Mm.Iranaeus kritisoi Paavalia pakanallisten vaikutteiden ja Platonin
        filosofian sekoittamisesta kristinuskoon ja siteerasi kirjoituksissaan
        laajasti Barnabaan evankeliumia. Hänen kirjoitustensa ansiosta eräs munkki
        nimeltä Isä Marino kiinnostui tästä evankeliumista. Myöhemmin tämä vieraili
        ystävänsä paavi Sextuksen (1589-1590) yksityiskirjastossa. Isä Marino ja
        paavi aterioivat yhdessä, minkä jälkeen paavi nukahti ja hänen ystävänsä
        alkoi katsella ympärilleen salaisessa kirjastossa. Hän löysi italiankielisen
        käännöksen Barnabaan evankeliumista. Hänen hihassaan tuo kirja poistui
        Vatikaanista ja kulki sen jälkeen monien käsien kautta Amsterdamiin, "jonkun
        kuuluisan ja vaikutusvaltaisen henkilön" haltuun, jonka "kuultiin suuresti
        arvostavan tätä teosta". Hänen kuoltuaan kirja joutui J.E. Cramerin,
        Preussin kuninkaan neuvonantajan haltuun. Tämä lahjoitti sen vuonna 1713
        Savoijin prinssi Eugenelle, joka tunnettiin kirjojen ystävänä ja
        keräilijänä. Vuonna 1738 käsikirjoitus liitettiin prinssin koko
        kirjakokoelman kanssa Wienin Hovikirjastoon, missä se on vieläkin.

        Alkukirkon tuntija John Toland tunsi tämän käsikirjoituksen ja mainitsee
        siitä kuolemansa jälkeen 1747 julkaistussa sekalaisten kirjoitusten
        kokoelmassa: "Se on tarkalleen muiden raamatunkirjoitusten tyyliä. Jeesuksen
        tarina on monissa yhteyksissä kerrottu kovin eri tavalla kuin ilmoitetuissa
        evankeliumeissa, mutta täydellisemmin ..(--) Joku saattaisi suosia sitä;
        sillä kaikki asiat tunnetaan parhaiten heti niiden tapahduttua, ja kaikki
        vähenee, mitä kauemmas alkuperäisestä liikutaan." Tolandin Barnabaan
        evankeliumin italiankieliselle käsikirjoitukselle suoma huomio pelasti sen
        tuhotuksi joutumiselta. Evankeliumin espanjankielinen käännös, joka
        lahjoitettiin erään collegen kirjastoon Englantiin noihin samoihin aikoihin,
        katosi salaperäisesti. Barnabaan evankeliumi mainitaan Coteleriuksen Ranskan
        kuninkaan kirjastosta laatimassa kirjaluettelossa vuodelta 1789 sekä
        oxfordilaisen Bodleian-kirjaston Baroccian-kokoelman 206.
        käsikirjoituksessa. Se mainitaan myös monissa kiellettyjen kirjojen
        luetteloissa: paavi Damasus (304-384) julisti sen lukemisen kielletyksi,
        niin myös lännen kirkkojen kokous vuonna 382, sekä paavit Innocentius v.465
        ja Hormisdas (514-523). Kaikki päätökset on kirjattu B. de Montfauconin
        (1655-1741) laatimaan kreikkalaisten käsikirjoitusten luetteloon kansleri
        Sequierin kirjastossa. Barnabaan evankeliumi esiintyy myös Nikeforuksen
        "Stikometriassa" sekä "60 kirjan" luettelossa seuraavasti:

        Sarjanumero 17. Apostolien matkat ja opetukset.
        Sarjanumero 18. Barnabaan kirje.
        Sarjanumero 24. Barnabaan evankeliumi.

        Tämä kuuluisa lista tunnettiin myös "Luettelona", jonka teoksia kristittyjä
        varoitettiin lukemasta ikuisen rangaistuksen uhalla.
        Paavi Damasuksen tiedetään kuitenkin tallettaneen kopion Barnabaan
        evankeliumista omaan yksityiseen kirjastoonsa v. 383.

        Kirkkoisä Iranaeuksen kirjoitukset todistavat Barnabaan evankeliumin olleen
        hyvin tunnettu ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Jeesuksen syntymän
        jälkeen. Alexandrian kirkot hyväksyivät sen kanoniseksi evankeliumiksi
        vuoteen 325 saakka. Clement Alexandrialainen viittaa "apostoli Barnabakseen"
        usein kirjoituksissaan.

        Vuonna 478 löydettiin Barnabaan hauta. Hänen rinnaltaan löydettiin
        omakätinen versio hänen evankeliumistaan. (Acta Sanctorum, Boland Junii,
        Tome II, sivut 422-450; julkaistu Antwerpenissä 1698.) Katolinen kirkko on
        julistanut Barnabaan haudasta löytyneen kirjan olleen Matteuksen
        evankeliumi, mutta teosta ei ole asetettu nähtäväksi. Vatikaanin
        neljäkymmentä kilometriä pitkät kirjarivistöt vaikenevat edelleen.

        Kaniikki Lonsdale Ragg ja hänen vaimonsa Laura käänsivät englannin kielelle
        Wienin Hovikirjastossa sijaitsevan italiankielisen käsikirjoituksen ja
        Oxfordin yliopisto painoi ja julkaisi sen vuonna 1907. Koko
        englanninkielinen painos katosi markkinoilta äkillisesti ja salaperäisesti.
        Vain kahden kopion tiedetään säilyneen, toisen British Museumissa ja toisen
        Kongressin kirjastossa Washingtonissa. Englanninkielinen laitos on painettu
        uudelleen Kongressin kirjastosta hankitun mikrofilmin avulla Pakistanissa.

        Kirkon auktoriteettiin ei siis aina voi luottaa. On luonnollista olettaa sen
        puolustavan omaa arvovaltaansa ja uskottavuuttaan ja sen työntekijöiden
        varjelevan ammattejaan. Ihmisillä on psykologinen taipumus hakea vahvistusta
        sille, mihin jo uskovat, sekä torjua tieto, joka horjuttaa heidän
        maailmankuvaansa ja asioita, joita he pitävät hyvinä. Mutta kuten Jeesus
        Barnabaan evankeliumissa sanoo, valhetta ei saa opettaa eikä suojella
        millään verukkeella.

        Jokaisen velvollisuus on myös tietää, miksi uskoo, niinkuin uskoo. Tänä
        informaatiotulvan aikakautena monet laskevat turhautuneina arvostelukykynsä
        aseen ja toteavat, että totuuksia on liian monia ja kaikilla omat
        kannattajansa. Miten ihminen siis voisi valita jonkin "ainoan oikean"; onhan
        valistuneempaa surffata suvaitsevaisesti ja käyttää kaikesta sitä, mikä
        kulloinkin tuntuu sopivimmalta. Ne, jotka luopuvat totuuden etsimisestä ja
        tekevät "suvaitsevaisuudesta" uskontonsa, unohtavat, että jos kaikki
        toimisivat samoin, ei enää olisi mitään, mistä ammentaa, vaan kaikkialla
        vallitsisi niin nopealiikkeinen satunnaisuus, ettei siitä voisi sanoa
        mitään.


        Lähteet
        Allen, P.S., Erasmi Epistolai, 1334 ed.,V
        Carmichael, Joel, The Death of Jesus, 1962.
        Firth, J.B., Constantine the Great, 1890.
        Frend, W.H.C., The Donatist Church.
        Goodspeed, E. J., The Apostolic Fathers
        Gwatkin, Prof., Arius.
        Harnack, Adolf, Outline of the History of Dogma, 1900.
        Harnack, Adolf, What is Christianity? 1901.


      • Crypticall
        Elena kirjoitti:

        näkyy tuossakin Raamatun kohdassa, jonka mainitset. Jumala ei siis ole oikukas kuin ihminen, vaan kaikella on tarkoituksensa ja mielekkyytensä. Ihminen voi ajatella että jokin asia on paha vastoinkäyminen, vaikka kyseessä onkin ehkäpä vain "väärinymmärretty myötäkäyminen" kun eletään Jumalan projekteissa.
        VT:ssa Jumala johdatti kansaansa ja vaikutti monin tavoin sen kohtaloihin, samoin yksittäisten ihmisten elämään, ja sama jatkuu UT:n puolella. Jeesuksesta alkoi evankeliumin aika, jona aikana pahuus vielä vallitsee maailmassa, mutta sitten paha sidotaan ja vanhurskaus alkaa kukoistamaan, ennalta esitetty suunnitelma etenee. Herra hajotti kansansa maailmalle, ja on palauttanut sen takaisin. Heprean kielikin on elpynyt 2000 vuoden jälkeen, eikö tässäkin asiassa kristikunta tulkitse niin, että Jumala on toteuttanut projektinsa. Jos Jumala jotain lupaa, hän sen toteuttaa myös, Sanansa mukaan.

        Voiko sinun mielestäsi sanoa, että VT:n Jumala on Henki?

        Kyllä minä niin ymmärrän, että Jumala kuvataan Henkenä, eihän hän ole mitään aineelliseen maailmaan kuuluvaa. Luoja ei voi olla samaa olemusta kuin luotu. Kielikuvissa puhutaan Jumalan käsivarresta jne. mutta asiayhteyksistä käy ilmi, ettei niillä tarkoiteta mitään fyysistä.

        Jumala tosiaan toimii suunnitelmallisesti ja hän toimii aina johdonmukaisesti oman luontonsa mukaan. Jo ennen Jeesuksen saapumista maan päälle voitiin nähdä jotain Jumalan luonnosta Israelin kansan kautta. Vaikka juutalaiset ovat olleetkin mielestäni melko epäyhtenäisiä uskonnossaan, niin Jumala on kuitenkin määrätietoisesti heitä johdattanut. Siinä matkalla on tullut ilmi niin Jumalan ankaruus, kuin hänen kärsivällisyytensä ja armollisuutensa.

        Eihän Mooses kauan ehtinyt olla poissa kansan parista, kun siellä jo kumarreltiin kultaista vasikkaa. Ei ihme, että Vanhassa testamentissa juutalaisia toistuvasti sanotaan uppiniskaiseksi kansaksi. Jos itse Jumala ei saanut heitä uskomaan itseensä, niin se kertoo mielestäni aika paljon. Silti Jumala on uskollisesti heitä johdattanut ja tuonut heidän kauttaan koko maailmalle tunnetuksi itsensä. Heistä on Messias ja heidän kauttaan on saatu kirjoitukset, siten he ovat siunaukseksi kaikille kansoille, aivan kuten jo Aabrahamille luvattiin. Tuo siunaus vain on tullut ehkä eri tavalla, kuin nykyisessä juutalaisuudessa ajatellaan.

        Suunnitelma etenee jatkuvasti, vaikka sitä ei aina huomatakaan. Ikävää vain, että maailman täytyy vielä mennä huonompaan suuntaan ennen rauhan saamista maan päälle. On kuitenkin hyvä, että se on ennalta kerrottu, koska muuten olisikin hyvin perusteltua kysellä millainen Jumala sallii tämän kaiken pahan tapahtua. Ennalta kerrottua on samalla sekin, ettei Jumala sitä rajattomasti salli, vaan pahuudella ja vääryydellä on loppu.

        Suunnitelman eteneminen näkyy erityisellä tavalla Isralin kautta ja sen itsenäistyminen on siten ajan merkki, kuten myös hajaannuksessa elävien juutalaisten palaaminen maahansa. Heidän kääntymisensä elävän Jumalan ja hänen Messiaansa puoleen onkin siten jo lopun ajan merkki, vaikka vielä täytyy paljon tapahtua ennen kuin tulee Herran päivä.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Meidän aikoihimme säilyneistä evankeliumeista apostoli Barnabaan on ainoa
        Jeesuksen opetuslapsen, todellisen silminnäkijän, omakätisesti kirjoittama
        selonteko Jeesuksen elämästä ja opetuksesta. Nykyiseen Uuteen Testamenttiin
        v.325 Nikean kirkolliskokouksessa valitut neljä evankeliumia taas ovat
        toisen ja kolmannen käden lähteiden perusteella kirjoitettuja kertomuksia
        Jeesuksen elämästä. Niissä kuvastuvat kirjoitusajankohdan ja -paikan,
        senhetkisen paikallisen uskonnollisen yhteisön psykologiset tarpeet ja
        kirjoittajan henkilökohtainen vakaumus, hänen pyrkimyksensä vahvistaa ja
        muokata uskovien identiteettiä ja uskonkäsitystä. Tiedossa ei ole,
        kirjoittiko Barnabas tapahtumat ja opetukset muistiin sitä mukaa, kun koki
        niitä Jeesuksen seurassa, vai vasta jälkeenpäin. Vaikka
        hänenkin evankeliuminsa on varmasti kärsinyt monien käännösprosessien
        aikana, sen antama kuva on joka tapauksessa selkeämpi, johdonmukaisempi,
        älykkäämpi ja täydellisempi ja monella tavalla uskottavampi kuin nykyisestä
        Raamatusta tuntemiemme neljän evankeliumin. Sen avaama uskonnollinen
        todellisuus poikkeaa suuresti siitä, mitä kristinusko tänä päivänä on, ja
        millaiseksi se alkoi muodostua Jeesuksen kuolemaa seuranneina vuosisatoina.
        Barnabaan ja Paavalin henkilöhahmot ovat monella tapaa avainasemassa
        kristinuskon historian ensimmäistä ja kenties määräävintä vedenjakajaa
        tarkasteltaessa.

        Barnabas oli juutalainen Kyprokselta. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi tämän
        julistustyön alusta saakka. Hänet mainitaan Apostolien teoissa useaan
        otteeseen yhtenä tärkeimmistä ja luotetuimmista opetuslapsista. Erään
        tradition mukaan Barnabas oli alkujaan leviitti, suuren juutalaisen oppineen
        Gamalielin oppilas Paavalin tavoin. Viimeinen ehtoollinen nautittiin
        ilmeisesti hänen sisarensa talossa. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset
        hajaantuivat, mutta kokoontuivat vähitellen takaisin Jerusalemiin, missä
        jatkoivat Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain noudattamista - lain,
        jota heidän mestarinsa oli tullut täyttämään, ei tuhoamaan (Matteus 5:17).

        He eivät katsoneet Jeesuksen tuoneen uutta uskontoa eivätkä eristäytyneet
        muista juutalaisista muussa kuin siinä, mitä vastaan Jeesus oli saarnannut:
        kompromisseja maallisen vallan kanssa, oman edun ja maallisen rikkauden
        tavoittelua, mistä Jeesus oli pappeja, fariseuksia ja lainopettajia
        soimannut. Nämä luonnollisesti pelkäsivät uskontonsa puhdistamisen
        loukkaavan etuja, joista olivat saaneet nauttia yhteisymmärryksessään
        roomalaisen valloittajan kanssa. Kansa ja uskonnollisen puhtauden
        tavoittelijat, kuten essealaiset, taas paheksuivat moista liittoa pakanoiden
        kanssa ja verojen maksamista Rooman keisarille, mikä soti heidän tiukan
        monoteistista uskonkäsitystään vastaan. Alkukristittyjen yhteisöön - joka
        tunnettiin vielä nimellä nasarealaiset Jeesuksen kotikaupungin mukaan (sanan
        alkujuurena on "vartioida" ja "säilyttää") - kohdistui siis epäluuloa sekä
        maallistuneen juutalaisen yläluokan että roomalaisten taholta. Juopa
        nasarealaisten ja juutalaisten välillä syveni, kun edelliset jättivät
        Jerusalemin "Pyhän kaupungin" sen piirityksen aikana v. 70.

        Nasarealaiset eivät pohtineet kysymystä Jeesuksen alkuperästä, vaan
        hyväksyivät tämän Jumalan siunaamana profeettana. Aristideen, erään
        ensimmäisistä apologisteista, mukaan heidän palvontansa oli jopa tiukemman
        monoteistista kuin juutalaisten.
        Tähän yhteisöön saapui yllättäen Tarsoksen Paavali, Saulin nimellä
        kuuluisuutta saavuttanut oppinut juutalainen, kristittyjen vainoaja. Vaikka
        hän ei koskaan ollut tavannut Jeesusta eikä tuntenut tämän oppilaita, hän
        väitti tietävänsä Jeesuksesta näitä enemmän sen näyn (tai kohtauksen)
        perusteella, jonka oli saanut Damaskoksen tiellä. Heti kaupunkiin
        saavuttuaan hän alkoi "saarnata Jeesusta synagogissa julistaen, että hän on
        Jumalan poika" (Apostolien teot, 9:20). Hän ei halunnut oppia Jeesuksen
        opetuslapsilta, vaan itse opettaa heitä. Nämä suhtautuivat häneen pelolla ja
        epäluulolla ja paheksuivat hänen sanojaan ”Jumalan pojasta”. Paavali
        lähtikin Damaskoksesta, mutta sen sijaan, että olisi hakeutunut Jeesuksen
        opetuslasten seuraan, hän vetäytyi kolmeksi vuodeksi erämaahan, missä
        kaiketi kehkeytyi hänen oma versionsa siitä, mitä Jeesus oli opettanut.
        Albert Schweitzer toteaakin: "Paavali ei koskaan vedonnut Mestarin
        sanontoihin ja määräyksiin."

        Vaikka Jeesus oli koko elämänsä noudattanut Mooseksen
        lakia, Paavali hylkäsi lain kirouksena, joka suistaa ihmiset syntiin. Näin
        hän erotti historiallisen Jeesuksen omasta kuvitteellisesta Kristuksestaan.
        Tätä hän selittää Roomalaiskirjeessään (7:1-4) seuraavasti:

        "Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee
        ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä laki sitoo naidun vaimon hänen
        elossa olevaan mieheensä, mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen
        laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu
        toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin
        ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni,
        teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksemme toisen
        omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää
        Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki
        herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää
        kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä
        meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa
        emmekä kirjaimen vanhassa."

        Tämän mukaan kaikki ne, jotka seurasivat Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä,
        kulkivat harhaan. Paavali loi uuden opin sovituskuolemasta - opin, jota
        Jeesus ei koskaan ollut opettanut. Sen mukaan usko Kristukseen vapauttaisi
        ihmisen lain alaisuudesta siten, ettei tämän elintavoilla enää ollut niin
        suurta merkitystä, vaan usko "ylösnousseeseen" Kristukseen pelastaisi hänet
        synneistä huolimatta. Paavalin ideoilla oli mullistavia vaikutuksia: niistä
        syntyi uskonto, joka pakanoiden oli helppoa ja houkuttelevaa omaksua. Ne
        myös valmistivat tietä myöhemmille muutoksille, vaativat kirjoitusten
        uudelleen tulkitsemista ja osittain myös uudelleenkirjoittamista, ja ennen
        kaikkea muuttivat kuvan Jeesuksesta niin, ettei tämä enää ollut ihminen,
        vaan käsite, josta tuli Jumala. Ihmisenkaltainen jumaluus oli tuttua
        roomalaisille: heidän kreikkalaisilta perityssä jumalkuvastossaan oli aina
        tilaa uusille, hyödyllisille hahmoille. (Kuvaavaa on, että apostoleita
        Paavalia ja Barnabastakin Lykaoniassa luultiin Jupiteriksi (=kreikk.Zeus) ja
        Merkuriukseksi (=kreikk.Hermes), kuten Apostolien tekojen 14. luvussa
        kerrotaan!)

        Erämaasta Paavali meni apostolien luo Jerusalemiin. Nämä eivät tahtoneet
        hyväksyä häntä outoine ajatuksineen, jotka eivät käyneet yksiin Jeesuksen
        opetusten kanssa. He epäilivät hänen kääntymyksensä vilpittömyyttä ja
        pitivät hänen ilmestyksiään epäaitoina. Barnabas otti kuitenkin hänet
        suojelukseensa, mahdollisesti siitä syystä, että tunsi hänet Gamalielin
        oppilaaksi ja toivoi hänen uuden uskonsa kiihkeydestä olevan hyötyä
        saarnaamisessa. Barnabas valittiin tuolloin alkuseurakunnan lähettilääksi
        Antiokiaan, joka oli kasvanut Rooman valtakunnan kolmanneksi suurimmaksi
        metropoliksi, ja saavutti siellä suurta menestystä. Sieltä hän halusi jatkaa
        lähetystyötään Paavali kumppaninaan. Pietari vastusti Paavalin
        mukaanottamista, koska katsoi Jeesuksen sanoman kuuluvan vain juutalaisille,
        mutta Paavali halusi saarnata pakanoille; Pietari ei sallinut Mestarin
        opetusten mukauttamista ajan ja paikan vaatimuksiin, kun Paavali taas oli
        valmis lievennyksiin - ja väitti jopa omaavansa henkilökohtaista tietoa
        suoraan Kristukselta (Galatalaiskirje 1:10-12). Barnabas taas halusi
        pitäytyä Jeesuksen opissa, muttei halunnut rajata pakanoita sen
        ulkopuolelle, vaan julistaa sanomaa kaikille kiinnostuneille.

        Matkoilla saadut kokemukset osoittivat Paavalin näkemysten löytävän
        voimakasta vastakaikua pakanoiden keskuudessa. Monet uskoivat vielä
        kreikkalais-roomalaisen pantheonin jumalten kirjoon, joka seurusteli
        vapaasti ihmisten kanssa. Heille Paavalin kertomus Jeesuksesta kuulosti
        uskottavalta. Siinä oli yhteisiä piirteitä myös Mithran kultin kanssa (tähän
        kuului kasteen tapainen puhdistautuminen, taakan kantaminen muistoksi
        Mithran, alkuaan iranilaisen valonjumalan surmaaman alkuhärän taakasta,
        härän teurastaminen ja sen pelastavan veren vuodattaminen sekä yhteinen
        ateria, jolla varmistettiin iankaikkinen elämä; eräässä Mithran pyhäkössä
        oli teksti: "Sinä pelastit meidät vuodattamasi iankaikkisen veren kautta."
        Mithran kultissa on niin paljon kristinuskoon lainattua aineistoa, että
        siitä on vaiettu lähes tyystin.)
        Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain opettaminen olisi ollut vaativaa
        ja aikaavievää; pakanat eivät halunneet alistua ankarille ruokamääräyksille
        ja miesten ympärileikkaukselle. Paavali halusi luopua näistä kokonaan,
        Barnabas kaiketi katsoi, että tärkeintä oli ensin opettaa uskon perusteet,
        ja vaativampiin kohtiin voitaisiin palata myöhemmin. Juutalaisten kuva
        pakanoiden keskuudessa ei myöskään ollut hyvä; uudelle opille oli eduksi
        esittäytyä siitä erillisenä. Rooman kansalaisena ja Roomassa asuneena
        Paavali ymmärsi pakanoiden uskonnolliset tunteet hyvin ja oli halukas
        myönnytyksiin, koska koki tehtävän muuten mahdottomaksi. Tämä johti
        sovittamattomaan ristiriitaan Barnabaan kanssa, joka ei sallinut lakia
        muutettavan, ja heidän tiensä erosivat. Kreikkaa puhuva Paavali kieltäytyi
        yhtäkkiä hyväksymästä kielitaidottoman Barnabaan tulkkina toiminutta
        Johannes Markusta heidän matkaseurakseen, mistä johtuen nämä kaksi palasivat
        kotiinsa Kyprokselle.

        Valtakunnan kieltä kreikkaa taitava Paavali pääsi näin Barnabaan ja Johannes
        Markuksen valvovan korvan alta ja saattoi vapaammin opettaa henkilökohtaista
        näkemystään. Hän ei enää tarvinnut Barnabaan arvovaltaista suojelua
        alkukristittyjen joukossa, sillä oli vakiinnuttanut asemansa "pakanain
        apostolina". Koska Apostolien teot on Paavalin lääkärin Luukkaan
        kirjoittama, sen merkinnät Barnabaasta päättyvät tähän. Paavali sen sijaan
        löysi uuden liittolaisen Pietarista, entisestä vastustajastaan. Tämä oli
        luultavasti kokenut roomalaisten vainojen alla samankaltaisia kauhunhetkiä
        kuin "kukon laulaessa"(ks.Luukkaan evankeliumi, 22:60-61) ja huomannut
        myönnytysten välttämättömyyden. Kristittyjen oli löydettävä laajempaa
        hyväksyntää Rooman valtakunnassa ja vältettävä loukkaamasta sen lakeja.
        Pietari osoittaa alistuvaisuutta maalliselle vallalle mm. Ensimmäisessä
        kirjeessään (3:13-18). Koska Jeesuksen henkilökohtaiset opetuslapset olivat
        hajallaan ja monet jo kokeneet marttyyrikuoleman, Paavali saattoi entistä
        vapaammin saarnata oppiaan Kristuksesta kenenkään tulematta sanomaan, ettei
        Jeesus ollut koskaan puhunut moista. Schonfield kirjoittaa: "Paavalin
        harhaoppi tuli kristillisen puhdasoppisuuden perustaksi ja oikea kirkko
        julistettiin harhaoppiseksi" (lainaus J. Lehmanilta). Heinz Zahrnt kutsuu
        Paavalia "Jeesuksen evankeliumin turmelijaksi" ja Werde "kristinuskon
        toiseksi perustajaksi"(emt.). Näin Barnabaasta - muiden opetuslasten ohella
        - tuli harhaoppinen ja hänen evankeliumistaan ongelmallinen.

        Uuden uskonnon painopiste siirtyi vähitellen Palestiinasta Roomaan ja sen
        kieleksi tuli kreikka. Kreikan kieli rajoitti ja vääristi Jeesuksen
        opetuksia: edes Jeesuksen oppilas ei olisi pystynyt toisella kielellä
        ilmaisemaan hänen ajatuksiaan täydellisesti, mikä on tietenkin kaikkien
        käännösten ongelma. Kun hepreankieliset evankeliumit myöhemmin käännettiin
        kreikaksi ja alkuperäiset hävitettiin, tapahtuneet opilliset muutokset
        tulivat sinetöidyiksi. Kreikkalainen filosofia vaikutti uuden uskonnon
        kysymyksenasetteluihin ja metafyysisiin pohdintoihin.

        Jeesuksen seuraajat sen sijaan hakeutuivat vuorille ja autiomaihin kuten
        essealaiset ennen heitä ja levittäytyivät kohti etelää ja Pohjois-Afrikkaa.
        Pyhimysten ympärille muodostui pieniä toisistaan riippumattomia ryhmiä.
        Heidän järjestäytymättömyytensä oli etu vainojen kohdatessa. He siirsivät
        tietämystään etupäässä suullisesti ja Jeesuksen elämäntapaa jäljitellen.
        Historia tuntee useita unitaristisia, yhteen Jumalaan uskovia ryhmittymiä.
        Keisari Julianuksen valtaanastuessa v. 361 kristittyjen keskinäinen
        erimielisyys oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että hän totesi:
        "Villipedotkaan eivät ole yhtä vihamielisiä kuin kristityt toisiaan
        kohtaan." Uskonnollisen ja poliittisen valtataistelun pyörteissä ei aina
        kaihdettu pyhien kirjoitusten sormeilua tai suoranaista väärentämistäkään.
        Alkukirkon historian merkittävä tuntija John Toland lainaa varhaisen
        unitaristisen marttyyrin Iranauksen sanoja: "Yksinkertaisia ja Tosien
        Kirjoitusten suhteen oppimattomia hämmästyttääkseen he tyrkyttävät heille
        sanoinkuvaamatonta itse laatimiensa apokryfisten ja hämäräperäisten
        kirjoitusten paljoutta."

        Toland jatkaa:

        "Tiedämme jo, missä määrin petkutus ja herkkäuskoisuus kulkivat käsi kädessä
        kristillisen kirkon alkuaikoina, ensimmäisen ollessa yhtä halukas
        väärentämään kuin jälkimmäisen vastaanottamaan kirjoja.. Tämä vahinko kasvoi
        yhä suuremmaksi, kun munkit olivat kaikkien kirjoitusten, hyvien ja
        huonojen, ainoita jäljentäjiä ja hallussapitäjiä; lisäksi ajan myötä kävi
        lähes kokonaan mahdottomaksi erottaa historiaa tarusta ja totuutta ja
        valheesta, mitä kristinuskon alkuun ja alkuperäisiin todistuskappaleisiin
        tulee..
        Kuinka apostolien välittömät seuraajat saattoivat niin karkealla tavalla
        sekoittaa mestariensa alkuperäisen opetuksen sellaiseen, mitä on
        valheellisesti laitettu heidän suuhunsa? Taikka jos hekin jo niin
        varhaisessa vaiheessa olivat niin asioista tietämättömiä, kuinka heitä
        seuranneet olisivat voineet olla tietävämpiä? Ja ottaessamme huomioon Isien
        usein asettaneen apokryfiset kirjat samalle linjalle kanonisten kirjojen
        kanssa ja siteeranneen niitä samanarvoisina, ja toisinaan taas hylänneen
        sellaisia, joita me pidämme jumalallisina.. Esitän vielä kaksi kysymystä:
        Miksei kaikkia Clement Alexandrialaisen, Origeneen, Tertullianuksen ja
        muiden sellaisten kirjoittajien siteeraamia teoksia voitaisi pitää yhtä
        autenttisina? Entä millaista arvoa tulisi antaa sellaisten keskenään
        riitelevien kirkkoisien todistuksille, jotka kaiken lisäksi olivat itse
        epäjohdonmukaisia suhteessaan samoihin seikkoihin?"

        Lopuksi Toland kysyy: "Koska nasarealaiset tai ebioniitit ovat kaikkien
        kirkkohistorioitsijoitten mukaan olleet ensimmäisiä kristittyjä tai niitä,
        jotka juutalaisten joukossa uskoivat Kristukseen, juutalaisten, joiden
        keskuudessa hän eli ja kuoli, ja olivat hänen tekojensa todistajia ja joiden
        keskuudesta olivat kaikki hänen apostolinsa - tämän kaiken huomioonottaen,
        kuinka he ensimmäisinä kaikista olisivat saattaneet muodostaa vääriä
        käsityksiä Jeesuksen opetuksista ja suunnitelmista? Ja millä tavalla
        pakanat, jotka alkoivat uskoa häneen hänen kuolemansa jälkeen sellaisten
        henkilöiden opettamina, jotka eivät koskaan olleet tunteneet Jeesusta,
        voisivat omata todenperäisempiä käsityksiä näistä asioista, tai mistä
        muualta he olisivat voineet saada tietonsa kuin uskovilta juutalaisilta?"

        Keisari Konstantinus, joka vuonna 325 kutsui koolle Nikean
        kirkolliskokouksen, oli nähnyt kristinuskossa mahdollisuuden valtansa
        vahvistamiseen ja valtakunnan yhtenäistämiseen tuon vallan alle.

        Hän oli alkanut suosia kristinuskoa elämänsä vaikeimmassa vaiheessa, kahden
        poliittisen murhan ja niitä seuranneen epäsuosion jälkeen, Bysanttiin
        paettuaan - siellä Paavalia kannattavat kristityt lupasivat hänelle
        synninpäästön, jos hän tekisi katumusta heidän kirkossaan. Kirkkojen
        verkostosta oli Konstantinukselle apua hänen käymissään sodissa. Keisari ei
        itse kääntynyt kristinuskoon, koska valtaosa hänen alamaisistaan oli vielä
        pakanoita, mutta rohkaisi kristittyjä avaamaan kirkon Roomassa. Hänen
        osoittamansa suosio teki kristinuskon ensin salonkikelpoiseksi ja sen
        jälkeen suositeltavaksi. Viimein siitä tuli valtakunnanuskonto ja
        kansanliike. Tällöin eri ryhmittymien väliset ristiriidat muodostivat jo
        suuremman luokan ongelman, johon keisarin oli puututtava. Lukuisat
        kiistelevät kirkot oli saatava sovintoon, ja oppi oli sovittava sellaiseksi,
        että Rooman kansalaiset voisivat sen hyväksyä.

        Aiempina vuosisatoina kristinuskon julkisuuskuva oli ollut pelottava ja
        salaperäinen, maailmaa vihaava, valtiota vastaan kapinoiva. Apostolinen
        kirkko piti kiinni siitä, että ankarana pidetyn juutalaisen lain
        noudattaminen oli Jeesuksen seuraamisen välttämätön edellytys. Tällöin
        miesten ympärileikkaus ja ankarat ruokasäädökset muodostivat monille liian
        korkean kynnyksen uuteen uskoon kääntymiselle. Keisari näki, että Paavalin
        näkemysten ympärille muodostunut kirkko sen sijaan käännytti
        menestyksekkäästi, koska opetti Kristuksen sovituskuoleman kaikenkattavaa
        anteeksiantoa ja suhtautui Mooseksen lakiin vihamielisesti.
        Yhteiskunnallisista syistä kääntyvät roomalaiset valitsivat mieluiten
        Paavalin kirkon. Ei olekaan sattumaa, että sen edustama suuntaus voitti
        Nikeassa.

        Tuon kirkolliskokouksen aikaan liikkeellä olevista sadoista (joidenkin
        lähteiden mukaan jopa tuhansista) erilaisista evankeliumeista valittiin
        halutun oppisuunnan kannalta sopivimmat Uuden Testamentin kaanoniin, josta
        noina vuosisatoina kiisteltiin paljon, ja kaikki loput määrättiin
        tuhottaviksi. Monien muiden ohella myös laajassa suosiossa olleen Barnabaan
        evankeliumin hallussapitäminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla.
        Näin hävitettiin kylmäverisesti lähes kaikki tieto historiallisesta
        Jeesuksesta. Jäljelle jäi Kristus, ei-historiallinen, ylösnoussut
        jumalolento, jonka asema muistutti Rooman keisarien perinteistä arvonimeä
        auringonjumala Apollon ilmentymänä maan päällä. Tuon suositun
        auringonjumalan syntymäpäivästä, pakanallisesta talvipäivän seisauksen
        juhlasta tehtiinkin Kristuksen syntymäpäivä, auringon päivästä (Sun-day)
        kristittyjen lepopäivä ja valon rististä heidän symbolinsa. Roomalaisten ei
        juuri tarvinnut muuttaa katsomuksiaan. Välimeren alueella suosittujen
        uskontojen kolminaisuuksille, kuten Isiksen, Osiriksen ja Horuksen
        jumalperheelle annettiin vain uudet nimet ja kasvot. Jeesuksesta tuli
        maailman pelastava Poika, manalaan laskeutuja ja hyvä paimen Orfeuksen
        paikalle, ikuisen elämän varmistava uhri Mithran kultin tapaan. Kun keisarit
        Roomassa vaihtuivat, vanhoihin patsaisiin oli tapana vain vaihtaa uusi pää:
        samalla tavalla kristinusko mukautui valtapoliittisiin vaatimuksiin pakanain
        uskonnoksi laajentuessaan.

        Samassa kirkolliskokouksessa hyväksyttiin siis oppi pyhästä
        kolminaisuudesta. Pyhä Henki asetettiin jumaluuden kolmanneksi osapuoleksi,
        vaikka perusteita tälle ei kyetty löytämään Raamatusta. Paavalin kirkko
        esitti, että Poika on "Jumalasta", mihin Areioksen kannattajat vastasivat
        Raamatun mukaan "kaiken olevan Jumalasta". Paavalin kirkko vastasi
        "Jeesuksen olevan Isän ikuinen kuva ja Tosi Jumala", mihin Areioksen
        kannattajat vastasivat Raamatun sanoin kaikkien ihmisten olevan Jumalan kuva
        ja kunnia, ja niin edelleen. Edes allekirjoittaneista piispoista ja
        pyhimyksistä kaikki eivät ymmärtäneet Nikeassa käytyä keskustelua (sillä
        valtaosa heistä oli oppimattomia miehiä; eräs heistä totesi ratkaisuaan
        puolustellen: "Vähäsen mustetta ei pahenna sieluani"). Kyse oli
        poliittisesta kompromissista paikalle kokoontuneitten sanavalmiiden ja
        pilkallisten kreikkalaisten filosofien ja kaikessa loistossaan läsnäolevan
        pakanakeisarin kanssa, jonka pelättiin eväävän suosionsa kristityiltä,
        mikäli nämä eivät pääsisi yhteisymmärrykseen.

        Nikean kokous tuomitsi harhaoppisiksi unitaristiset, Jumalan ykseyttä
        puolustavat näkemykset ja aloitti ankaran vainon niitä kohtaan, jotka
        kiistivät kolminaisuusopin. Keisarin sisar Konstantina pysyi monoteismia ja
        Jeesuksen ihmisyyttä kannattavan Areioksen (250-336) oppilaana. Myöhemmin
        myös Konstantinus antoi areiolaisen piispan kastaa itsensä kristinuskoon ja
        monoteismi kohosi valtakunnanuskonnoksi. Sen asema vahvistettiin Antiokian
        kirkolliskokouksessa v. 341 ja vielä uudelleen v. 351. Myöhemmin kirkon
        kanta jälleen muuttui.

        Barnabaan evankeliumista enempää kuin muistakaan evankeliumeista ei voi
        löytää todisteita "kolmiyhteiselle Jumalalle". Lukuisat varhaiset kirkkoisät
        kuten Iranaeus (130-200), Tertullianus (160-220), Origenes (185-254),
        Diodorus, Lucianus (k. 312) ja Areios puolustivat Jumalan ykseyttä ja
        Jeesuksen inhimillisyyttä ja vastustivat Poika-sanan käyttämistä tämän
        yhteydessä. He korostivat historiallisen Jeesuksen elämäntavan ja opetuksen
        seuraamisen tärkeyttä ja lukivat hänen sanojaan kirjaimellisesti, eivät
        allegorisesti, kuten Paavalin seuraajat.

        Mm.Iranaeus kritisoi Paavalia pakanallisten vaikutteiden ja Platonin
        filosofian sekoittamisesta kristinuskoon ja siteerasi kirjoituksissaan
        laajasti Barnabaan evankeliumia. Hänen kirjoitustensa ansiosta eräs munkki
        nimeltä Isä Marino kiinnostui tästä evankeliumista. Myöhemmin tämä vieraili
        ystävänsä paavi Sextuksen (1589-1590) yksityiskirjastossa. Isä Marino ja
        paavi aterioivat yhdessä, minkä jälkeen paavi nukahti ja hänen ystävänsä
        alkoi katsella ympärilleen salaisessa kirjastossa. Hän löysi italiankielisen
        käännöksen Barnabaan evankeliumista. Hänen hihassaan tuo kirja poistui
        Vatikaanista ja kulki sen jälkeen monien käsien kautta Amsterdamiin, "jonkun
        kuuluisan ja vaikutusvaltaisen henkilön" haltuun, jonka "kuultiin suuresti
        arvostavan tätä teosta". Hänen kuoltuaan kirja joutui J.E. Cramerin,
        Preussin kuninkaan neuvonantajan haltuun. Tämä lahjoitti sen vuonna 1713
        Savoijin prinssi Eugenelle, joka tunnettiin kirjojen ystävänä ja
        keräilijänä. Vuonna 1738 käsikirjoitus liitettiin prinssin koko
        kirjakokoelman kanssa Wienin Hovikirjastoon, missä se on vieläkin.

        Alkukirkon tuntija John Toland tunsi tämän käsikirjoituksen ja mainitsee
        siitä kuolemansa jälkeen 1747 julkaistussa sekalaisten kirjoitusten
        kokoelmassa: "Se on tarkalleen muiden raamatunkirjoitusten tyyliä. Jeesuksen
        tarina on monissa yhteyksissä kerrottu kovin eri tavalla kuin ilmoitetuissa
        evankeliumeissa, mutta täydellisemmin ..(--) Joku saattaisi suosia sitä;
        sillä kaikki asiat tunnetaan parhaiten heti niiden tapahduttua, ja kaikki
        vähenee, mitä kauemmas alkuperäisestä liikutaan." Tolandin Barnabaan
        evankeliumin italiankieliselle käsikirjoitukselle suoma huomio pelasti sen
        tuhotuksi joutumiselta. Evankeliumin espanjankielinen käännös, joka
        lahjoitettiin erään collegen kirjastoon Englantiin noihin samoihin aikoihin,
        katosi salaperäisesti. Barnabaan evankeliumi mainitaan Coteleriuksen Ranskan
        kuninkaan kirjastosta laatimassa kirjaluettelossa vuodelta 1789 sekä
        oxfordilaisen Bodleian-kirjaston Baroccian-kokoelman 206.
        käsikirjoituksessa. Se mainitaan myös monissa kiellettyjen kirjojen
        luetteloissa: paavi Damasus (304-384) julisti sen lukemisen kielletyksi,
        niin myös lännen kirkkojen kokous vuonna 382, sekä paavit Innocentius v.465
        ja Hormisdas (514-523). Kaikki päätökset on kirjattu B. de Montfauconin
        (1655-1741) laatimaan kreikkalaisten käsikirjoitusten luetteloon kansleri
        Sequierin kirjastossa. Barnabaan evankeliumi esiintyy myös Nikeforuksen
        "Stikometriassa" sekä "60 kirjan" luettelossa seuraavasti:

        Sarjanumero 17. Apostolien matkat ja opetukset.
        Sarjanumero 18. Barnabaan kirje.
        Sarjanumero 24. Barnabaan evankeliumi.

        Tämä kuuluisa lista tunnettiin myös "Luettelona", jonka teoksia kristittyjä
        varoitettiin lukemasta ikuisen rangaistuksen uhalla.
        Paavi Damasuksen tiedetään kuitenkin tallettaneen kopion Barnabaan
        evankeliumista omaan yksityiseen kirjastoonsa v. 383.

        Kirkkoisä Iranaeuksen kirjoitukset todistavat Barnabaan evankeliumin olleen
        hyvin tunnettu ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Jeesuksen syntymän
        jälkeen. Alexandrian kirkot hyväksyivät sen kanoniseksi evankeliumiksi
        vuoteen 325 saakka. Clement Alexandrialainen viittaa "apostoli Barnabakseen"
        usein kirjoituksissaan.

        Vuonna 478 löydettiin Barnabaan hauta. Hänen rinnaltaan löydettiin
        omakätinen versio hänen evankeliumistaan. (Acta Sanctorum, Boland Junii,
        Tome II, sivut 422-450; julkaistu Antwerpenissä 1698.) Katolinen kirkko on
        julistanut Barnabaan haudasta löytyneen kirjan olleen Matteuksen
        evankeliumi, mutta teosta ei ole asetettu nähtäväksi. Vatikaanin
        neljäkymmentä kilometriä pitkät kirjarivistöt vaikenevat edelleen.

        Kaniikki Lonsdale Ragg ja hänen vaimonsa Laura käänsivät englannin kielelle
        Wienin Hovikirjastossa sijaitsevan italiankielisen käsikirjoituksen ja
        Oxfordin yliopisto painoi ja julkaisi sen vuonna 1907. Koko
        englanninkielinen painos katosi markkinoilta äkillisesti ja salaperäisesti.
        Vain kahden kopion tiedetään säilyneen, toisen British Museumissa ja toisen
        Kongressin kirjastossa Washingtonissa. Englanninkielinen laitos on painettu
        uudelleen Kongressin kirjastosta hankitun mikrofilmin avulla Pakistanissa.

        Kirkon auktoriteettiin ei siis aina voi luottaa. On luonnollista olettaa sen
        puolustavan omaa arvovaltaansa ja uskottavuuttaan ja sen työntekijöiden
        varjelevan ammattejaan. Ihmisillä on psykologinen taipumus hakea vahvistusta
        sille, mihin jo uskovat, sekä torjua tieto, joka horjuttaa heidän
        maailmankuvaansa ja asioita, joita he pitävät hyvinä. Mutta kuten Jeesus
        Barnabaan evankeliumissa sanoo, valhetta ei saa opettaa eikä suojella
        millään verukkeella.

        Jokaisen velvollisuus on myös tietää, miksi uskoo, niinkuin uskoo. Tänä
        informaatiotulvan aikakautena monet laskevat turhautuneina arvostelukykynsä
        aseen ja toteavat, että totuuksia on liian monia ja kaikilla omat
        kannattajansa. Miten ihminen siis voisi valita jonkin "ainoan oikean"; onhan
        valistuneempaa surffata suvaitsevaisesti ja käyttää kaikesta sitä, mikä
        kulloinkin tuntuu sopivimmalta. Ne, jotka luopuvat totuuden etsimisestä ja
        tekevät "suvaitsevaisuudesta" uskontonsa, unohtavat, että jos kaikki
        toimisivat samoin, ei enää olisi mitään, mistä ammentaa, vaan kaikkialla
        vallitsisi niin nopealiikkeinen satunnaisuus, ettei siitä voisi sanoa
        mitään.


        Lähteet
        Allen, P.S., Erasmi Epistolai, 1334 ed.,V
        Carmichael, Joel, The Death of Jesus, 1962.
        Firth, J.B., Constantine the Great, 1890.
        Frend, W.H.C., The Donatist Church.
        Goodspeed, E. J., The Apostolic Fathers
        Gwatkin, Prof., Arius.
        Harnack, Adolf, Outline of the History of Dogma, 1900.
        Harnack, Adolf, What is Christianity? 1901.

        Salaliittoteorioita löytyy vaikka tämän suomi24:n sivustoilta, niille on ihan oma keskustelupalstansakin. Jostain syystä noita juttuja vain toistuvastu tungetaan myös uskontopalstoille. Ehkä joku uskoo niitä, kun faktat on hukassa?


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Salaliittoteorioita löytyy vaikka tämän suomi24:n sivustoilta, niille on ihan oma keskustelupalstansakin. Jostain syystä noita juttuja vain toistuvastu tungetaan myös uskontopalstoille. Ehkä joku uskoo niitä, kun faktat on hukassa?

        Paljon faktaa ,vähemmän teoriaa...teoriaa se on silloin kun se ei sovi omaan näkökulmaan ja käsitykseen asioista. Mutta kun lähdetään kysymään kumoamisaineistoa väitteille löytyykö silloin niitä?


      • JahJah_Blow_JoB

      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Paljon faktaa ,vähemmän teoriaa...teoriaa se on silloin kun se ei sovi omaan näkökulmaan ja käsitykseen asioista. Mutta kun lähdetään kysymään kumoamisaineistoa väitteille löytyykö silloin niitä?

        En ole ihan varma otatko nämä asiat esiin ihan tosissasi, koska ne kävisivät yhtä hyvin vitsistä tai salaliittoteoriasta, kuten viittasin. Meillä on hyvin selkeä tieto siitä, ettei Nikean kirkolliskokouksessa enää ole valittu mitään evankeliumeita, vaan Uuteen testamenttiin kuuluvat evankeliumit ovat siellä, koska ne olivat ainoat evankeliumit ensimmäisellä vuosisadalla. Barnabaan evankeliumista voi katsoa tuollaista yleisesti tunnustettua perustietoa vaikka tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Barnabaan_evankeliumi

        Paavali kyllä tiesi Jeesuksen oppilaita, olihan hän itse seuraamassa eräänkin teloitusta. Paavali itse etsi heitä, koska piti heidän oppiaan Jumalan pilkkana. Ellei aihe olisi niin kuoleman vakava, niin voisi nähdä Jumalan huumorintajuakin siinä, miten kristinuskon kiivain vastustaja itse kääntyy kristityksi, kun Jumala koskettaa häntä. Se ei ole ainoa kerta, vaan sitä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

        Paavalin opetus ei ole missään kohdassa ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Eroja voi löytää vain ilmaisutavassa, koska Paavali puhuu paljon myös muille kuin juutalaisille. Jeesus tekee niin harvemmin, mutta tekee silti. Pietari on niin juutalainen kuin juutalainen vain voi olla, mutta hänkin puhuu Paavalin kirjeistä pyhinä kirjoituksina, rinnastaen ne siten Vt:n kaanoniin.

        Olen melko pettynyt siitä, että turvaudut jo salaliittoteorioihin esittäessäsi perusteluja omille näkemyksellesi, epätoivoa? Linkittämäsi tutkimuksen olen lukenut ja siinä huomautetaan miten vaikeaa juutalaisuutta ja kristinuskoa on toisistaan erottaa. Samalla tuodaan mukaan gnostilaisuus, joka ei ole keskeisiltä osiltaan suoraa sukua kummallekaan, joten periaatteessa voisi samaan nippuun ottaa vielä islaminkin. Kun tarkastellaan eri uskontoja vain uskontoina, niin nähdään paljon yhteistä ainesta juutalaisuuden, kristinuskon, islamin ja gnostilaisuuden välillä.

        Tutkimuksessakin kuitenkin nähdään, että suora yhteys löytyy vain juutalaisuuden ja kristinuskon väliltä. Kristinusko on suoraa jatkoa juutalaisuuden jatkuvalle kehitykselle. Vanha liitto oli vain yhtä kansakuntaa varten, josta Messias oli tuleva. Sen jälkeen annettiin uusi liitto, joka koskee kaikkia kansoja, kuten jo Vt:n profetioissa kerrotaan.

        Nyt juutalaisuudessa on näkyvissä mustasukkaista suhtautumista siihen, että Jumala armostaan ottaa liittoonsa myös ne, jotka eivät vanhaan liittoon kuuluneet. Sekin on jo ennustettu Vt:n puolella. Juutalaiset ovat kuin tuhlaajapoika vertauksen vanhempi veli, joka ei siedä sitä, että Isäntä ottaa vastaan tuhlaajapoikansa ja rakkaudessaan antaa myös hänelle lapsen aseman.

        Uuteen testamenttiin hyväksytyt kirjat on hyväksytty sinne, koska ne ovat apostolista alkuperää. Tämä on ainoa sääntö, joka oli ensimmäisillä kristityillä, joista siis suuri osa oli juutalaisia. Luukkaan evankeliumi tuskin olisi mukana, ellei Luukas olisi ollut niin perusteellinen, että haastatteli myös Jeesuksen äitiä kirjoittaessaan. Markuksen evankeliumi olisi voinut jäädä pois, ellei olisi tiedetty, että Markus oli Pietarin kirjuri. Matteus ja Johannes ovat apostoleina ilman muuta hyväksyttyjä. Paavali on hyväksytty Pietarin osoittaman suuren arvostuksen vuoksi ja myös siksi, että hän tunsi Jeesuksen, se huomattiin. Kyseessä on sama asia, kuin Jeesuksen velipuolen Jaakobin kohdalla, joka kirjoittaessaan tuntee Jeesuksen hengen mukaan, ei lihan veljeyden puolelta kuten aikaisemmin.

        Melko ironista on, että Paavali, joka kiivaili aikaisemmin juutalaisuuden puolesta enemmän kuin kukaan muu, painottaakin ehkä jopa enemmän uuden liiton tärkeyttä, kuin Pietari ja Jaakob, jotka edelleen ovat monin tavoin kiinni vanhan liiton juutalaisuudessa, vaikka ovatkin jo kristittyjä. No kyllä erokin on aivan selvä, ei sitä voi kiistää, kuten viittaamassasi tutkimuksessa osittain tehdään. Ero ei jää epäselväksi, jos katsotaan keskeisiä kysymyksiä, eikä vain yleisesti uskontoja.

        Kysymykseesi vastaan, että löytyy vaivattomasti komamisaineistoa heti kun tullaan ulos salaliittoteorioiden maailmasta, niin kiehtovia kuin ne saattavat ollakin.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        En ole ihan varma otatko nämä asiat esiin ihan tosissasi, koska ne kävisivät yhtä hyvin vitsistä tai salaliittoteoriasta, kuten viittasin. Meillä on hyvin selkeä tieto siitä, ettei Nikean kirkolliskokouksessa enää ole valittu mitään evankeliumeita, vaan Uuteen testamenttiin kuuluvat evankeliumit ovat siellä, koska ne olivat ainoat evankeliumit ensimmäisellä vuosisadalla. Barnabaan evankeliumista voi katsoa tuollaista yleisesti tunnustettua perustietoa vaikka tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Barnabaan_evankeliumi

        Paavali kyllä tiesi Jeesuksen oppilaita, olihan hän itse seuraamassa eräänkin teloitusta. Paavali itse etsi heitä, koska piti heidän oppiaan Jumalan pilkkana. Ellei aihe olisi niin kuoleman vakava, niin voisi nähdä Jumalan huumorintajuakin siinä, miten kristinuskon kiivain vastustaja itse kääntyy kristityksi, kun Jumala koskettaa häntä. Se ei ole ainoa kerta, vaan sitä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

        Paavalin opetus ei ole missään kohdassa ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Eroja voi löytää vain ilmaisutavassa, koska Paavali puhuu paljon myös muille kuin juutalaisille. Jeesus tekee niin harvemmin, mutta tekee silti. Pietari on niin juutalainen kuin juutalainen vain voi olla, mutta hänkin puhuu Paavalin kirjeistä pyhinä kirjoituksina, rinnastaen ne siten Vt:n kaanoniin.

        Olen melko pettynyt siitä, että turvaudut jo salaliittoteorioihin esittäessäsi perusteluja omille näkemyksellesi, epätoivoa? Linkittämäsi tutkimuksen olen lukenut ja siinä huomautetaan miten vaikeaa juutalaisuutta ja kristinuskoa on toisistaan erottaa. Samalla tuodaan mukaan gnostilaisuus, joka ei ole keskeisiltä osiltaan suoraa sukua kummallekaan, joten periaatteessa voisi samaan nippuun ottaa vielä islaminkin. Kun tarkastellaan eri uskontoja vain uskontoina, niin nähdään paljon yhteistä ainesta juutalaisuuden, kristinuskon, islamin ja gnostilaisuuden välillä.

        Tutkimuksessakin kuitenkin nähdään, että suora yhteys löytyy vain juutalaisuuden ja kristinuskon väliltä. Kristinusko on suoraa jatkoa juutalaisuuden jatkuvalle kehitykselle. Vanha liitto oli vain yhtä kansakuntaa varten, josta Messias oli tuleva. Sen jälkeen annettiin uusi liitto, joka koskee kaikkia kansoja, kuten jo Vt:n profetioissa kerrotaan.

        Nyt juutalaisuudessa on näkyvissä mustasukkaista suhtautumista siihen, että Jumala armostaan ottaa liittoonsa myös ne, jotka eivät vanhaan liittoon kuuluneet. Sekin on jo ennustettu Vt:n puolella. Juutalaiset ovat kuin tuhlaajapoika vertauksen vanhempi veli, joka ei siedä sitä, että Isäntä ottaa vastaan tuhlaajapoikansa ja rakkaudessaan antaa myös hänelle lapsen aseman.

        Uuteen testamenttiin hyväksytyt kirjat on hyväksytty sinne, koska ne ovat apostolista alkuperää. Tämä on ainoa sääntö, joka oli ensimmäisillä kristityillä, joista siis suuri osa oli juutalaisia. Luukkaan evankeliumi tuskin olisi mukana, ellei Luukas olisi ollut niin perusteellinen, että haastatteli myös Jeesuksen äitiä kirjoittaessaan. Markuksen evankeliumi olisi voinut jäädä pois, ellei olisi tiedetty, että Markus oli Pietarin kirjuri. Matteus ja Johannes ovat apostoleina ilman muuta hyväksyttyjä. Paavali on hyväksytty Pietarin osoittaman suuren arvostuksen vuoksi ja myös siksi, että hän tunsi Jeesuksen, se huomattiin. Kyseessä on sama asia, kuin Jeesuksen velipuolen Jaakobin kohdalla, joka kirjoittaessaan tuntee Jeesuksen hengen mukaan, ei lihan veljeyden puolelta kuten aikaisemmin.

        Melko ironista on, että Paavali, joka kiivaili aikaisemmin juutalaisuuden puolesta enemmän kuin kukaan muu, painottaakin ehkä jopa enemmän uuden liiton tärkeyttä, kuin Pietari ja Jaakob, jotka edelleen ovat monin tavoin kiinni vanhan liiton juutalaisuudessa, vaikka ovatkin jo kristittyjä. No kyllä erokin on aivan selvä, ei sitä voi kiistää, kuten viittaamassasi tutkimuksessa osittain tehdään. Ero ei jää epäselväksi, jos katsotaan keskeisiä kysymyksiä, eikä vain yleisesti uskontoja.

        Kysymykseesi vastaan, että löytyy vaivattomasti komamisaineistoa heti kun tullaan ulos salaliittoteorioiden maailmasta, niin kiehtovia kuin ne saattavat ollakin.

        edellä ollut kirjoituksen tarkoitus ei ollut vahvistaa omaa näkemystäni vaan kertoa että aikojen saatossa on kirjoitettu monia kirjoituksia samalla tavalla missä suullinen perimä on kirjoitettu vuosia myöhemmin ylös laajempaan kokonaisuuteen kertomaan jostakin yhtenevästä asiasta ( esim. Jeesuksen elämästä)
        Barnabaan evankeliumi on siitä samanlainen esimerkki, joskin joissakin tilantessa karkea sellainen ja "liian myöhään" kasattu teos.
        Tosin pieni osa Barnabaan evankeliumissa olleista kertomuksista on toisista paljon aikaisemmista kirjoituksista lainattua joten ajatus on siinäkin sama.
        Sama pätee Heprealaisevankeliumiin ja Ebioniittienevankeliumiin ja Nasarealaisten evankeliumiin. Ja jos väität että ennen Nikaian kirkolliskokousta ei ollut muita evankeliumeja, olet väärässä. Nämä olivat nimenomaan niitä. Tosin,saman nimisiä useimmat,Matteus ja Markus. Tosin Johannesta ja Luukasta ei ole mainittu olleen näitten lähteinä .(koska ovat niin nuoria?
        Ja nämä olivat aramean ja heprean kielisiä. Ajatus siitä että nämä olisivat olleet lähdeteksteinä matteuksen ja markuksen omille teoksille on myös mahdollinen. Siitä on tukena myös sekin miten esim. heprean ja arameankielessä esiintyneistä sanoista on tullut toisenlaisia tai kokonaan ihan muuta tarkoittava sana kun on käännetty kreikan kielelle.

        >> että suora yhteys löytyy vain juutalaisuuden ja kristinuskon väliltä. Kristinusko on suoraa jatkoa juutalaisuuden jatkuvalle kehitykselle.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Meidän aikoihimme säilyneistä evankeliumeista apostoli Barnabaan on ainoa
        Jeesuksen opetuslapsen, todellisen silminnäkijän, omakätisesti kirjoittama
        selonteko Jeesuksen elämästä ja opetuksesta. Nykyiseen Uuteen Testamenttiin
        v.325 Nikean kirkolliskokouksessa valitut neljä evankeliumia taas ovat
        toisen ja kolmannen käden lähteiden perusteella kirjoitettuja kertomuksia
        Jeesuksen elämästä. Niissä kuvastuvat kirjoitusajankohdan ja -paikan,
        senhetkisen paikallisen uskonnollisen yhteisön psykologiset tarpeet ja
        kirjoittajan henkilökohtainen vakaumus, hänen pyrkimyksensä vahvistaa ja
        muokata uskovien identiteettiä ja uskonkäsitystä. Tiedossa ei ole,
        kirjoittiko Barnabas tapahtumat ja opetukset muistiin sitä mukaa, kun koki
        niitä Jeesuksen seurassa, vai vasta jälkeenpäin. Vaikka
        hänenkin evankeliuminsa on varmasti kärsinyt monien käännösprosessien
        aikana, sen antama kuva on joka tapauksessa selkeämpi, johdonmukaisempi,
        älykkäämpi ja täydellisempi ja monella tavalla uskottavampi kuin nykyisestä
        Raamatusta tuntemiemme neljän evankeliumin. Sen avaama uskonnollinen
        todellisuus poikkeaa suuresti siitä, mitä kristinusko tänä päivänä on, ja
        millaiseksi se alkoi muodostua Jeesuksen kuolemaa seuranneina vuosisatoina.
        Barnabaan ja Paavalin henkilöhahmot ovat monella tapaa avainasemassa
        kristinuskon historian ensimmäistä ja kenties määräävintä vedenjakajaa
        tarkasteltaessa.

        Barnabas oli juutalainen Kyprokselta. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi tämän
        julistustyön alusta saakka. Hänet mainitaan Apostolien teoissa useaan
        otteeseen yhtenä tärkeimmistä ja luotetuimmista opetuslapsista. Erään
        tradition mukaan Barnabas oli alkujaan leviitti, suuren juutalaisen oppineen
        Gamalielin oppilas Paavalin tavoin. Viimeinen ehtoollinen nautittiin
        ilmeisesti hänen sisarensa talossa. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset
        hajaantuivat, mutta kokoontuivat vähitellen takaisin Jerusalemiin, missä
        jatkoivat Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain noudattamista - lain,
        jota heidän mestarinsa oli tullut täyttämään, ei tuhoamaan (Matteus 5:17).

        He eivät katsoneet Jeesuksen tuoneen uutta uskontoa eivätkä eristäytyneet
        muista juutalaisista muussa kuin siinä, mitä vastaan Jeesus oli saarnannut:
        kompromisseja maallisen vallan kanssa, oman edun ja maallisen rikkauden
        tavoittelua, mistä Jeesus oli pappeja, fariseuksia ja lainopettajia
        soimannut. Nämä luonnollisesti pelkäsivät uskontonsa puhdistamisen
        loukkaavan etuja, joista olivat saaneet nauttia yhteisymmärryksessään
        roomalaisen valloittajan kanssa. Kansa ja uskonnollisen puhtauden
        tavoittelijat, kuten essealaiset, taas paheksuivat moista liittoa pakanoiden
        kanssa ja verojen maksamista Rooman keisarille, mikä soti heidän tiukan
        monoteistista uskonkäsitystään vastaan. Alkukristittyjen yhteisöön - joka
        tunnettiin vielä nimellä nasarealaiset Jeesuksen kotikaupungin mukaan (sanan
        alkujuurena on "vartioida" ja "säilyttää") - kohdistui siis epäluuloa sekä
        maallistuneen juutalaisen yläluokan että roomalaisten taholta. Juopa
        nasarealaisten ja juutalaisten välillä syveni, kun edelliset jättivät
        Jerusalemin "Pyhän kaupungin" sen piirityksen aikana v. 70.

        Nasarealaiset eivät pohtineet kysymystä Jeesuksen alkuperästä, vaan
        hyväksyivät tämän Jumalan siunaamana profeettana. Aristideen, erään
        ensimmäisistä apologisteista, mukaan heidän palvontansa oli jopa tiukemman
        monoteistista kuin juutalaisten.
        Tähän yhteisöön saapui yllättäen Tarsoksen Paavali, Saulin nimellä
        kuuluisuutta saavuttanut oppinut juutalainen, kristittyjen vainoaja. Vaikka
        hän ei koskaan ollut tavannut Jeesusta eikä tuntenut tämän oppilaita, hän
        väitti tietävänsä Jeesuksesta näitä enemmän sen näyn (tai kohtauksen)
        perusteella, jonka oli saanut Damaskoksen tiellä. Heti kaupunkiin
        saavuttuaan hän alkoi "saarnata Jeesusta synagogissa julistaen, että hän on
        Jumalan poika" (Apostolien teot, 9:20). Hän ei halunnut oppia Jeesuksen
        opetuslapsilta, vaan itse opettaa heitä. Nämä suhtautuivat häneen pelolla ja
        epäluulolla ja paheksuivat hänen sanojaan ”Jumalan pojasta”. Paavali
        lähtikin Damaskoksesta, mutta sen sijaan, että olisi hakeutunut Jeesuksen
        opetuslasten seuraan, hän vetäytyi kolmeksi vuodeksi erämaahan, missä
        kaiketi kehkeytyi hänen oma versionsa siitä, mitä Jeesus oli opettanut.
        Albert Schweitzer toteaakin: "Paavali ei koskaan vedonnut Mestarin
        sanontoihin ja määräyksiin."

        Vaikka Jeesus oli koko elämänsä noudattanut Mooseksen
        lakia, Paavali hylkäsi lain kirouksena, joka suistaa ihmiset syntiin. Näin
        hän erotti historiallisen Jeesuksen omasta kuvitteellisesta Kristuksestaan.
        Tätä hän selittää Roomalaiskirjeessään (7:1-4) seuraavasti:

        "Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee
        ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä laki sitoo naidun vaimon hänen
        elossa olevaan mieheensä, mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen
        laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu
        toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin
        ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni,
        teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksemme toisen
        omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää
        Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki
        herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää
        kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä
        meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa
        emmekä kirjaimen vanhassa."

        Tämän mukaan kaikki ne, jotka seurasivat Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä,
        kulkivat harhaan. Paavali loi uuden opin sovituskuolemasta - opin, jota
        Jeesus ei koskaan ollut opettanut. Sen mukaan usko Kristukseen vapauttaisi
        ihmisen lain alaisuudesta siten, ettei tämän elintavoilla enää ollut niin
        suurta merkitystä, vaan usko "ylösnousseeseen" Kristukseen pelastaisi hänet
        synneistä huolimatta. Paavalin ideoilla oli mullistavia vaikutuksia: niistä
        syntyi uskonto, joka pakanoiden oli helppoa ja houkuttelevaa omaksua. Ne
        myös valmistivat tietä myöhemmille muutoksille, vaativat kirjoitusten
        uudelleen tulkitsemista ja osittain myös uudelleenkirjoittamista, ja ennen
        kaikkea muuttivat kuvan Jeesuksesta niin, ettei tämä enää ollut ihminen,
        vaan käsite, josta tuli Jumala. Ihmisenkaltainen jumaluus oli tuttua
        roomalaisille: heidän kreikkalaisilta perityssä jumalkuvastossaan oli aina
        tilaa uusille, hyödyllisille hahmoille. (Kuvaavaa on, että apostoleita
        Paavalia ja Barnabastakin Lykaoniassa luultiin Jupiteriksi (=kreikk.Zeus) ja
        Merkuriukseksi (=kreikk.Hermes), kuten Apostolien tekojen 14. luvussa
        kerrotaan!)

        Erämaasta Paavali meni apostolien luo Jerusalemiin. Nämä eivät tahtoneet
        hyväksyä häntä outoine ajatuksineen, jotka eivät käyneet yksiin Jeesuksen
        opetusten kanssa. He epäilivät hänen kääntymyksensä vilpittömyyttä ja
        pitivät hänen ilmestyksiään epäaitoina. Barnabas otti kuitenkin hänet
        suojelukseensa, mahdollisesti siitä syystä, että tunsi hänet Gamalielin
        oppilaaksi ja toivoi hänen uuden uskonsa kiihkeydestä olevan hyötyä
        saarnaamisessa. Barnabas valittiin tuolloin alkuseurakunnan lähettilääksi
        Antiokiaan, joka oli kasvanut Rooman valtakunnan kolmanneksi suurimmaksi
        metropoliksi, ja saavutti siellä suurta menestystä. Sieltä hän halusi jatkaa
        lähetystyötään Paavali kumppaninaan. Pietari vastusti Paavalin
        mukaanottamista, koska katsoi Jeesuksen sanoman kuuluvan vain juutalaisille,
        mutta Paavali halusi saarnata pakanoille; Pietari ei sallinut Mestarin
        opetusten mukauttamista ajan ja paikan vaatimuksiin, kun Paavali taas oli
        valmis lievennyksiin - ja väitti jopa omaavansa henkilökohtaista tietoa
        suoraan Kristukselta (Galatalaiskirje 1:10-12). Barnabas taas halusi
        pitäytyä Jeesuksen opissa, muttei halunnut rajata pakanoita sen
        ulkopuolelle, vaan julistaa sanomaa kaikille kiinnostuneille.

        Matkoilla saadut kokemukset osoittivat Paavalin näkemysten löytävän
        voimakasta vastakaikua pakanoiden keskuudessa. Monet uskoivat vielä
        kreikkalais-roomalaisen pantheonin jumalten kirjoon, joka seurusteli
        vapaasti ihmisten kanssa. Heille Paavalin kertomus Jeesuksesta kuulosti
        uskottavalta. Siinä oli yhteisiä piirteitä myös Mithran kultin kanssa (tähän
        kuului kasteen tapainen puhdistautuminen, taakan kantaminen muistoksi
        Mithran, alkuaan iranilaisen valonjumalan surmaaman alkuhärän taakasta,
        härän teurastaminen ja sen pelastavan veren vuodattaminen sekä yhteinen
        ateria, jolla varmistettiin iankaikkinen elämä; eräässä Mithran pyhäkössä
        oli teksti: "Sinä pelastit meidät vuodattamasi iankaikkisen veren kautta."
        Mithran kultissa on niin paljon kristinuskoon lainattua aineistoa, että
        siitä on vaiettu lähes tyystin.)
        Jeesuksen elämäntavan ja juutalaisen lain opettaminen olisi ollut vaativaa
        ja aikaavievää; pakanat eivät halunneet alistua ankarille ruokamääräyksille
        ja miesten ympärileikkaukselle. Paavali halusi luopua näistä kokonaan,
        Barnabas kaiketi katsoi, että tärkeintä oli ensin opettaa uskon perusteet,
        ja vaativampiin kohtiin voitaisiin palata myöhemmin. Juutalaisten kuva
        pakanoiden keskuudessa ei myöskään ollut hyvä; uudelle opille oli eduksi
        esittäytyä siitä erillisenä. Rooman kansalaisena ja Roomassa asuneena
        Paavali ymmärsi pakanoiden uskonnolliset tunteet hyvin ja oli halukas
        myönnytyksiin, koska koki tehtävän muuten mahdottomaksi. Tämä johti
        sovittamattomaan ristiriitaan Barnabaan kanssa, joka ei sallinut lakia
        muutettavan, ja heidän tiensä erosivat. Kreikkaa puhuva Paavali kieltäytyi
        yhtäkkiä hyväksymästä kielitaidottoman Barnabaan tulkkina toiminutta
        Johannes Markusta heidän matkaseurakseen, mistä johtuen nämä kaksi palasivat
        kotiinsa Kyprokselle.

        Valtakunnan kieltä kreikkaa taitava Paavali pääsi näin Barnabaan ja Johannes
        Markuksen valvovan korvan alta ja saattoi vapaammin opettaa henkilökohtaista
        näkemystään. Hän ei enää tarvinnut Barnabaan arvovaltaista suojelua
        alkukristittyjen joukossa, sillä oli vakiinnuttanut asemansa "pakanain
        apostolina". Koska Apostolien teot on Paavalin lääkärin Luukkaan
        kirjoittama, sen merkinnät Barnabaasta päättyvät tähän. Paavali sen sijaan
        löysi uuden liittolaisen Pietarista, entisestä vastustajastaan. Tämä oli
        luultavasti kokenut roomalaisten vainojen alla samankaltaisia kauhunhetkiä
        kuin "kukon laulaessa"(ks.Luukkaan evankeliumi, 22:60-61) ja huomannut
        myönnytysten välttämättömyyden. Kristittyjen oli löydettävä laajempaa
        hyväksyntää Rooman valtakunnassa ja vältettävä loukkaamasta sen lakeja.
        Pietari osoittaa alistuvaisuutta maalliselle vallalle mm. Ensimmäisessä
        kirjeessään (3:13-18). Koska Jeesuksen henkilökohtaiset opetuslapset olivat
        hajallaan ja monet jo kokeneet marttyyrikuoleman, Paavali saattoi entistä
        vapaammin saarnata oppiaan Kristuksesta kenenkään tulematta sanomaan, ettei
        Jeesus ollut koskaan puhunut moista. Schonfield kirjoittaa: "Paavalin
        harhaoppi tuli kristillisen puhdasoppisuuden perustaksi ja oikea kirkko
        julistettiin harhaoppiseksi" (lainaus J. Lehmanilta). Heinz Zahrnt kutsuu
        Paavalia "Jeesuksen evankeliumin turmelijaksi" ja Werde "kristinuskon
        toiseksi perustajaksi"(emt.). Näin Barnabaasta - muiden opetuslasten ohella
        - tuli harhaoppinen ja hänen evankeliumistaan ongelmallinen.

        Uuden uskonnon painopiste siirtyi vähitellen Palestiinasta Roomaan ja sen
        kieleksi tuli kreikka. Kreikan kieli rajoitti ja vääristi Jeesuksen
        opetuksia: edes Jeesuksen oppilas ei olisi pystynyt toisella kielellä
        ilmaisemaan hänen ajatuksiaan täydellisesti, mikä on tietenkin kaikkien
        käännösten ongelma. Kun hepreankieliset evankeliumit myöhemmin käännettiin
        kreikaksi ja alkuperäiset hävitettiin, tapahtuneet opilliset muutokset
        tulivat sinetöidyiksi. Kreikkalainen filosofia vaikutti uuden uskonnon
        kysymyksenasetteluihin ja metafyysisiin pohdintoihin.

        Jeesuksen seuraajat sen sijaan hakeutuivat vuorille ja autiomaihin kuten
        essealaiset ennen heitä ja levittäytyivät kohti etelää ja Pohjois-Afrikkaa.
        Pyhimysten ympärille muodostui pieniä toisistaan riippumattomia ryhmiä.
        Heidän järjestäytymättömyytensä oli etu vainojen kohdatessa. He siirsivät
        tietämystään etupäässä suullisesti ja Jeesuksen elämäntapaa jäljitellen.
        Historia tuntee useita unitaristisia, yhteen Jumalaan uskovia ryhmittymiä.
        Keisari Julianuksen valtaanastuessa v. 361 kristittyjen keskinäinen
        erimielisyys oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että hän totesi:
        "Villipedotkaan eivät ole yhtä vihamielisiä kuin kristityt toisiaan
        kohtaan." Uskonnollisen ja poliittisen valtataistelun pyörteissä ei aina
        kaihdettu pyhien kirjoitusten sormeilua tai suoranaista väärentämistäkään.
        Alkukirkon historian merkittävä tuntija John Toland lainaa varhaisen
        unitaristisen marttyyrin Iranauksen sanoja: "Yksinkertaisia ja Tosien
        Kirjoitusten suhteen oppimattomia hämmästyttääkseen he tyrkyttävät heille
        sanoinkuvaamatonta itse laatimiensa apokryfisten ja hämäräperäisten
        kirjoitusten paljoutta."

        Toland jatkaa:

        "Tiedämme jo, missä määrin petkutus ja herkkäuskoisuus kulkivat käsi kädessä
        kristillisen kirkon alkuaikoina, ensimmäisen ollessa yhtä halukas
        väärentämään kuin jälkimmäisen vastaanottamaan kirjoja.. Tämä vahinko kasvoi
        yhä suuremmaksi, kun munkit olivat kaikkien kirjoitusten, hyvien ja
        huonojen, ainoita jäljentäjiä ja hallussapitäjiä; lisäksi ajan myötä kävi
        lähes kokonaan mahdottomaksi erottaa historiaa tarusta ja totuutta ja
        valheesta, mitä kristinuskon alkuun ja alkuperäisiin todistuskappaleisiin
        tulee..
        Kuinka apostolien välittömät seuraajat saattoivat niin karkealla tavalla
        sekoittaa mestariensa alkuperäisen opetuksen sellaiseen, mitä on
        valheellisesti laitettu heidän suuhunsa? Taikka jos hekin jo niin
        varhaisessa vaiheessa olivat niin asioista tietämättömiä, kuinka heitä
        seuranneet olisivat voineet olla tietävämpiä? Ja ottaessamme huomioon Isien
        usein asettaneen apokryfiset kirjat samalle linjalle kanonisten kirjojen
        kanssa ja siteeranneen niitä samanarvoisina, ja toisinaan taas hylänneen
        sellaisia, joita me pidämme jumalallisina.. Esitän vielä kaksi kysymystä:
        Miksei kaikkia Clement Alexandrialaisen, Origeneen, Tertullianuksen ja
        muiden sellaisten kirjoittajien siteeraamia teoksia voitaisi pitää yhtä
        autenttisina? Entä millaista arvoa tulisi antaa sellaisten keskenään
        riitelevien kirkkoisien todistuksille, jotka kaiken lisäksi olivat itse
        epäjohdonmukaisia suhteessaan samoihin seikkoihin?"

        Lopuksi Toland kysyy: "Koska nasarealaiset tai ebioniitit ovat kaikkien
        kirkkohistorioitsijoitten mukaan olleet ensimmäisiä kristittyjä tai niitä,
        jotka juutalaisten joukossa uskoivat Kristukseen, juutalaisten, joiden
        keskuudessa hän eli ja kuoli, ja olivat hänen tekojensa todistajia ja joiden
        keskuudesta olivat kaikki hänen apostolinsa - tämän kaiken huomioonottaen,
        kuinka he ensimmäisinä kaikista olisivat saattaneet muodostaa vääriä
        käsityksiä Jeesuksen opetuksista ja suunnitelmista? Ja millä tavalla
        pakanat, jotka alkoivat uskoa häneen hänen kuolemansa jälkeen sellaisten
        henkilöiden opettamina, jotka eivät koskaan olleet tunteneet Jeesusta,
        voisivat omata todenperäisempiä käsityksiä näistä asioista, tai mistä
        muualta he olisivat voineet saada tietonsa kuin uskovilta juutalaisilta?"

        Keisari Konstantinus, joka vuonna 325 kutsui koolle Nikean
        kirkolliskokouksen, oli nähnyt kristinuskossa mahdollisuuden valtansa
        vahvistamiseen ja valtakunnan yhtenäistämiseen tuon vallan alle.

        Hän oli alkanut suosia kristinuskoa elämänsä vaikeimmassa vaiheessa, kahden
        poliittisen murhan ja niitä seuranneen epäsuosion jälkeen, Bysanttiin
        paettuaan - siellä Paavalia kannattavat kristityt lupasivat hänelle
        synninpäästön, jos hän tekisi katumusta heidän kirkossaan. Kirkkojen
        verkostosta oli Konstantinukselle apua hänen käymissään sodissa. Keisari ei
        itse kääntynyt kristinuskoon, koska valtaosa hänen alamaisistaan oli vielä
        pakanoita, mutta rohkaisi kristittyjä avaamaan kirkon Roomassa. Hänen
        osoittamansa suosio teki kristinuskon ensin salonkikelpoiseksi ja sen
        jälkeen suositeltavaksi. Viimein siitä tuli valtakunnanuskonto ja
        kansanliike. Tällöin eri ryhmittymien väliset ristiriidat muodostivat jo
        suuremman luokan ongelman, johon keisarin oli puututtava. Lukuisat
        kiistelevät kirkot oli saatava sovintoon, ja oppi oli sovittava sellaiseksi,
        että Rooman kansalaiset voisivat sen hyväksyä.

        Aiempina vuosisatoina kristinuskon julkisuuskuva oli ollut pelottava ja
        salaperäinen, maailmaa vihaava, valtiota vastaan kapinoiva. Apostolinen
        kirkko piti kiinni siitä, että ankarana pidetyn juutalaisen lain
        noudattaminen oli Jeesuksen seuraamisen välttämätön edellytys. Tällöin
        miesten ympärileikkaus ja ankarat ruokasäädökset muodostivat monille liian
        korkean kynnyksen uuteen uskoon kääntymiselle. Keisari näki, että Paavalin
        näkemysten ympärille muodostunut kirkko sen sijaan käännytti
        menestyksekkäästi, koska opetti Kristuksen sovituskuoleman kaikenkattavaa
        anteeksiantoa ja suhtautui Mooseksen lakiin vihamielisesti.
        Yhteiskunnallisista syistä kääntyvät roomalaiset valitsivat mieluiten
        Paavalin kirkon. Ei olekaan sattumaa, että sen edustama suuntaus voitti
        Nikeassa.

        Tuon kirkolliskokouksen aikaan liikkeellä olevista sadoista (joidenkin
        lähteiden mukaan jopa tuhansista) erilaisista evankeliumeista valittiin
        halutun oppisuunnan kannalta sopivimmat Uuden Testamentin kaanoniin, josta
        noina vuosisatoina kiisteltiin paljon, ja kaikki loput määrättiin
        tuhottaviksi. Monien muiden ohella myös laajassa suosiossa olleen Barnabaan
        evankeliumin hallussapitäminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla.
        Näin hävitettiin kylmäverisesti lähes kaikki tieto historiallisesta
        Jeesuksesta. Jäljelle jäi Kristus, ei-historiallinen, ylösnoussut
        jumalolento, jonka asema muistutti Rooman keisarien perinteistä arvonimeä
        auringonjumala Apollon ilmentymänä maan päällä. Tuon suositun
        auringonjumalan syntymäpäivästä, pakanallisesta talvipäivän seisauksen
        juhlasta tehtiinkin Kristuksen syntymäpäivä, auringon päivästä (Sun-day)
        kristittyjen lepopäivä ja valon rististä heidän symbolinsa. Roomalaisten ei
        juuri tarvinnut muuttaa katsomuksiaan. Välimeren alueella suosittujen
        uskontojen kolminaisuuksille, kuten Isiksen, Osiriksen ja Horuksen
        jumalperheelle annettiin vain uudet nimet ja kasvot. Jeesuksesta tuli
        maailman pelastava Poika, manalaan laskeutuja ja hyvä paimen Orfeuksen
        paikalle, ikuisen elämän varmistava uhri Mithran kultin tapaan. Kun keisarit
        Roomassa vaihtuivat, vanhoihin patsaisiin oli tapana vain vaihtaa uusi pää:
        samalla tavalla kristinusko mukautui valtapoliittisiin vaatimuksiin pakanain
        uskonnoksi laajentuessaan.

        Samassa kirkolliskokouksessa hyväksyttiin siis oppi pyhästä
        kolminaisuudesta. Pyhä Henki asetettiin jumaluuden kolmanneksi osapuoleksi,
        vaikka perusteita tälle ei kyetty löytämään Raamatusta. Paavalin kirkko
        esitti, että Poika on "Jumalasta", mihin Areioksen kannattajat vastasivat
        Raamatun mukaan "kaiken olevan Jumalasta". Paavalin kirkko vastasi
        "Jeesuksen olevan Isän ikuinen kuva ja Tosi Jumala", mihin Areioksen
        kannattajat vastasivat Raamatun sanoin kaikkien ihmisten olevan Jumalan kuva
        ja kunnia, ja niin edelleen. Edes allekirjoittaneista piispoista ja
        pyhimyksistä kaikki eivät ymmärtäneet Nikeassa käytyä keskustelua (sillä
        valtaosa heistä oli oppimattomia miehiä; eräs heistä totesi ratkaisuaan
        puolustellen: "Vähäsen mustetta ei pahenna sieluani"). Kyse oli
        poliittisesta kompromissista paikalle kokoontuneitten sanavalmiiden ja
        pilkallisten kreikkalaisten filosofien ja kaikessa loistossaan läsnäolevan
        pakanakeisarin kanssa, jonka pelättiin eväävän suosionsa kristityiltä,
        mikäli nämä eivät pääsisi yhteisymmärrykseen.

        Nikean kokous tuomitsi harhaoppisiksi unitaristiset, Jumalan ykseyttä
        puolustavat näkemykset ja aloitti ankaran vainon niitä kohtaan, jotka
        kiistivät kolminaisuusopin. Keisarin sisar Konstantina pysyi monoteismia ja
        Jeesuksen ihmisyyttä kannattavan Areioksen (250-336) oppilaana. Myöhemmin
        myös Konstantinus antoi areiolaisen piispan kastaa itsensä kristinuskoon ja
        monoteismi kohosi valtakunnanuskonnoksi. Sen asema vahvistettiin Antiokian
        kirkolliskokouksessa v. 341 ja vielä uudelleen v. 351. Myöhemmin kirkon
        kanta jälleen muuttui.

        Barnabaan evankeliumista enempää kuin muistakaan evankeliumeista ei voi
        löytää todisteita "kolmiyhteiselle Jumalalle". Lukuisat varhaiset kirkkoisät
        kuten Iranaeus (130-200), Tertullianus (160-220), Origenes (185-254),
        Diodorus, Lucianus (k. 312) ja Areios puolustivat Jumalan ykseyttä ja
        Jeesuksen inhimillisyyttä ja vastustivat Poika-sanan käyttämistä tämän
        yhteydessä. He korostivat historiallisen Jeesuksen elämäntavan ja opetuksen
        seuraamisen tärkeyttä ja lukivat hänen sanojaan kirjaimellisesti, eivät
        allegorisesti, kuten Paavalin seuraajat.

        Mm.Iranaeus kritisoi Paavalia pakanallisten vaikutteiden ja Platonin
        filosofian sekoittamisesta kristinuskoon ja siteerasi kirjoituksissaan
        laajasti Barnabaan evankeliumia. Hänen kirjoitustensa ansiosta eräs munkki
        nimeltä Isä Marino kiinnostui tästä evankeliumista. Myöhemmin tämä vieraili
        ystävänsä paavi Sextuksen (1589-1590) yksityiskirjastossa. Isä Marino ja
        paavi aterioivat yhdessä, minkä jälkeen paavi nukahti ja hänen ystävänsä
        alkoi katsella ympärilleen salaisessa kirjastossa. Hän löysi italiankielisen
        käännöksen Barnabaan evankeliumista. Hänen hihassaan tuo kirja poistui
        Vatikaanista ja kulki sen jälkeen monien käsien kautta Amsterdamiin, "jonkun
        kuuluisan ja vaikutusvaltaisen henkilön" haltuun, jonka "kuultiin suuresti
        arvostavan tätä teosta". Hänen kuoltuaan kirja joutui J.E. Cramerin,
        Preussin kuninkaan neuvonantajan haltuun. Tämä lahjoitti sen vuonna 1713
        Savoijin prinssi Eugenelle, joka tunnettiin kirjojen ystävänä ja
        keräilijänä. Vuonna 1738 käsikirjoitus liitettiin prinssin koko
        kirjakokoelman kanssa Wienin Hovikirjastoon, missä se on vieläkin.

        Alkukirkon tuntija John Toland tunsi tämän käsikirjoituksen ja mainitsee
        siitä kuolemansa jälkeen 1747 julkaistussa sekalaisten kirjoitusten
        kokoelmassa: "Se on tarkalleen muiden raamatunkirjoitusten tyyliä. Jeesuksen
        tarina on monissa yhteyksissä kerrottu kovin eri tavalla kuin ilmoitetuissa
        evankeliumeissa, mutta täydellisemmin ..(--) Joku saattaisi suosia sitä;
        sillä kaikki asiat tunnetaan parhaiten heti niiden tapahduttua, ja kaikki
        vähenee, mitä kauemmas alkuperäisestä liikutaan." Tolandin Barnabaan
        evankeliumin italiankieliselle käsikirjoitukselle suoma huomio pelasti sen
        tuhotuksi joutumiselta. Evankeliumin espanjankielinen käännös, joka
        lahjoitettiin erään collegen kirjastoon Englantiin noihin samoihin aikoihin,
        katosi salaperäisesti. Barnabaan evankeliumi mainitaan Coteleriuksen Ranskan
        kuninkaan kirjastosta laatimassa kirjaluettelossa vuodelta 1789 sekä
        oxfordilaisen Bodleian-kirjaston Baroccian-kokoelman 206.
        käsikirjoituksessa. Se mainitaan myös monissa kiellettyjen kirjojen
        luetteloissa: paavi Damasus (304-384) julisti sen lukemisen kielletyksi,
        niin myös lännen kirkkojen kokous vuonna 382, sekä paavit Innocentius v.465
        ja Hormisdas (514-523). Kaikki päätökset on kirjattu B. de Montfauconin
        (1655-1741) laatimaan kreikkalaisten käsikirjoitusten luetteloon kansleri
        Sequierin kirjastossa. Barnabaan evankeliumi esiintyy myös Nikeforuksen
        "Stikometriassa" sekä "60 kirjan" luettelossa seuraavasti:

        Sarjanumero 17. Apostolien matkat ja opetukset.
        Sarjanumero 18. Barnabaan kirje.
        Sarjanumero 24. Barnabaan evankeliumi.

        Tämä kuuluisa lista tunnettiin myös "Luettelona", jonka teoksia kristittyjä
        varoitettiin lukemasta ikuisen rangaistuksen uhalla.
        Paavi Damasuksen tiedetään kuitenkin tallettaneen kopion Barnabaan
        evankeliumista omaan yksityiseen kirjastoonsa v. 383.

        Kirkkoisä Iranaeuksen kirjoitukset todistavat Barnabaan evankeliumin olleen
        hyvin tunnettu ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla Jeesuksen syntymän
        jälkeen. Alexandrian kirkot hyväksyivät sen kanoniseksi evankeliumiksi
        vuoteen 325 saakka. Clement Alexandrialainen viittaa "apostoli Barnabakseen"
        usein kirjoituksissaan.

        Vuonna 478 löydettiin Barnabaan hauta. Hänen rinnaltaan löydettiin
        omakätinen versio hänen evankeliumistaan. (Acta Sanctorum, Boland Junii,
        Tome II, sivut 422-450; julkaistu Antwerpenissä 1698.) Katolinen kirkko on
        julistanut Barnabaan haudasta löytyneen kirjan olleen Matteuksen
        evankeliumi, mutta teosta ei ole asetettu nähtäväksi. Vatikaanin
        neljäkymmentä kilometriä pitkät kirjarivistöt vaikenevat edelleen.

        Kaniikki Lonsdale Ragg ja hänen vaimonsa Laura käänsivät englannin kielelle
        Wienin Hovikirjastossa sijaitsevan italiankielisen käsikirjoituksen ja
        Oxfordin yliopisto painoi ja julkaisi sen vuonna 1907. Koko
        englanninkielinen painos katosi markkinoilta äkillisesti ja salaperäisesti.
        Vain kahden kopion tiedetään säilyneen, toisen British Museumissa ja toisen
        Kongressin kirjastossa Washingtonissa. Englanninkielinen laitos on painettu
        uudelleen Kongressin kirjastosta hankitun mikrofilmin avulla Pakistanissa.

        Kirkon auktoriteettiin ei siis aina voi luottaa. On luonnollista olettaa sen
        puolustavan omaa arvovaltaansa ja uskottavuuttaan ja sen työntekijöiden
        varjelevan ammattejaan. Ihmisillä on psykologinen taipumus hakea vahvistusta
        sille, mihin jo uskovat, sekä torjua tieto, joka horjuttaa heidän
        maailmankuvaansa ja asioita, joita he pitävät hyvinä. Mutta kuten Jeesus
        Barnabaan evankeliumissa sanoo, valhetta ei saa opettaa eikä suojella
        millään verukkeella.

        Jokaisen velvollisuus on myös tietää, miksi uskoo, niinkuin uskoo. Tänä
        informaatiotulvan aikakautena monet laskevat turhautuneina arvostelukykynsä
        aseen ja toteavat, että totuuksia on liian monia ja kaikilla omat
        kannattajansa. Miten ihminen siis voisi valita jonkin "ainoan oikean"; onhan
        valistuneempaa surffata suvaitsevaisesti ja käyttää kaikesta sitä, mikä
        kulloinkin tuntuu sopivimmalta. Ne, jotka luopuvat totuuden etsimisestä ja
        tekevät "suvaitsevaisuudesta" uskontonsa, unohtavat, että jos kaikki
        toimisivat samoin, ei enää olisi mitään, mistä ammentaa, vaan kaikkialla
        vallitsisi niin nopealiikkeinen satunnaisuus, ettei siitä voisi sanoa
        mitään.


        Lähteet
        Allen, P.S., Erasmi Epistolai, 1334 ed.,V
        Carmichael, Joel, The Death of Jesus, 1962.
        Firth, J.B., Constantine the Great, 1890.
        Frend, W.H.C., The Donatist Church.
        Goodspeed, E. J., The Apostolic Fathers
        Gwatkin, Prof., Arius.
        Harnack, Adolf, Outline of the History of Dogma, 1900.
        Harnack, Adolf, What is Christianity? 1901.

        jota Jeesus opetti ja jonka mukaan toimi, se on pääpiirteissään useimmille tuttu. Sitä ovat erilaiset kristilliset kirkot ja yhteisöt opettaneet jo pari tuhatta vuotta. Koska materiaalia ja teorioita on ollut paljon, on ollut valittava ne tärkeimmät Raamattuun. Kyllä minusta nuo neljän apostolin versiot, kun viisaat ovat ne sinne monenlaisten keskustelujen ja analyysien jälkeen sinne koonneet, riittää vallan mainiosti kristinuskon perusteokseksi. Niistä tulevat Jeesuksen sanoman tärkeimmät asiat
        hyvin esiin, ja ne ovat varsin yhdenmukaisia, vaikka siellä olisikin pieniä ristiriitaisuuksia ja käännöskukkasiakin, ei haittaa. Olen lukenut joskus hieman jotain ulkopuolista evankeliumia, taisi olla Tuomaan, ja siinä oli jotain, joka poikkesi noista neljästä, kenties naisiin kohdistuva syrjintä, jotain jonka takia kirja vaikutti jonkin verran poikkeavalta, ne neljä ovat samansuuntaisia.

        Tuo kirjoituksesi Barnabaan evankeliumista on erittäin perusteellinen ja hieno kirjoitus, jossa oli paljon kiinnostavaa tietoa uskontomme historiasta ja alkukristillisyydestä, ja siinä on varmaan paljon faktaa. Kuitenkin, kuten tiedämme, tulkintaerimielisyyksiä on ollut kuten nykyäänkin on, paljon, on koulukuntia ja tiede muuttuu. Siksi vilkaisin vähän muualtakin perustietoa tuosta Barnabaasta. Puolustit niin kovin tätä juuri hänen tekstiään ja asettauduit jotenkin noita klassisia, yleisesti hyväksyttyjä tekstejä vastaan, että herätti hieman ihmetystä, mikä tarkoitus sinulla on. Wikipediassa lukee, että Barnabaan evankeliumi onkin islamin opin mukainen väärennetty versio, jossa Jeesus on vain yksi profeetta profeettojen joukossa, mutta sen suurempaan auktoriteettiasemaan hän ei kelpaa, vaikka hänen tekonsa olivat poikkeuksellisia.

        Paavalin kirjeet ovat minusta, sikäli kun näin vähemmän asiantuntijana ymmärrän, hyvin sopusoinnussa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeiden kanssa. Kuitenkin hänen persoonallinen jälkensä ja ajattelunsa näkyy selvästi. En näe mitään merkittävää ristiriitaa Paavalin ja Jeesuksen opetuksissa, jälkimmäinen on vain eräänlainen syventävä oppijakso. Yllättävän hyvin ne opit toimivat vielä nykyajassakin, vaikka historialliset puitteet onkin aina muistettava vanhojen tekstien kohdalla.

        Paavalia Jumala kosketti Damaskon tiellä kaataen hänet maahan vähän niin kuin Koiviston kokouksissa tapahtuu. Kristinuskossa Jumala puhuu myös tekojen kautta, pelkän järkeilyn kautta ei häntä voi löytää. Apostolien tekojen 2. luku kertoo 1. helluntain ihmeistä, ja nuo tapahtumat vahvistavat sitä, että apostolien kirjoittamat evankeliumit Jeesuksesta ovat sopusoinnussa ja luottamuksen arvoisia. Minusta UT on hyvin johdonmukainen kirjakokoelma ja siinä on paljon sisäistä harmoniaa, joka nostaa sen arvoa. Paavalin teksteissä suhtautuminen lakiin muuttui, nyt tuli hengen lain aika, josta profeetta oli puhunut jokunen vuosisata sitten.
        Sen lain, joka tuli kirjoittaa sydämiin. Varmaan Paavalin ja Pietarin opetuksista on monenlaista analyysiä tehty ja mikäpä siinä, totuus lienee useampien selitysversioiden synteesi, välimaastossa.

        Kristinuskoon perehtyminen kannattaa kyllä aloittaa evankeliumeista, joissa Jeesusksen sanat tulevat esille, ja se miten hän soveltaa käytäntöön opetuksiaan.

        Tekstistäsi saa sen kuvan, että sinusta Jeesus oli vain ihminen, ja Paavali loi hänestä Jumalan.
        Jeesus itse ei koskaan nimittänyt itseään Jumalaksi, vaan Jumalan pojaksi, aivan kuten juutalaiset VT:ssä kutsuivat ihmisiä. Silti UT opettaa, miten Jeesuksen nimessä rukouksellakin on poikkeuksellisia voimia, hän paransi sairaita, herätti jopa kuolleita, ja apostolit tekivät samoin. Jeesuksen henki tuli Pyhänä Henkenä apostoleihin tämän ristiinnaulitsemisen jälkeen, ja ihmeteot jatkuivat. Hänet oli korotettu ihmistä korkeammalle, Isän Jumalan toimesta, se on UT:n selvä viesti.

        Jos ihmeitä ja tunnustekoja ei olisi tapahtunut,ja jos alkukristityt eivät olisi kokeneet evankeliumeita todeksi elämässään monin tavoin, Jeesus olisi voitu mieltää vain ihmiseksi, josta on kehitelty mytologinen hahmo Zeuksen, Afroditen, Apollon, Dionysoksen tai etruskien Tinin kaltaiseksi ihmisjumalaksi todella, tosin kuvapatsastakaan olisi tuskin tehty koska juutalaisuus ei salli kuvia.

        Roomalaisilla oli tapana viettää 25. päivänä joulukuuta keskitalven seisauksen juhlaa, Dies Solis, auringonjumalan päivää. Tuolloin Jerusalemissa kokoontuvat kristityt saivat olla rauhassa vainoajilta kun roomalaiset pitivät juhlaa, ja hekin alkoivat kokoontua tuolloin. Tämä liittyi joulunvieton alkuaikaan, ja Jeesuksen syntymään Betlehemissä.

        Olisiko Paavali joistain maallisista hyötynäkökohdista ryhtynyt "pakanoiden apostoliksi" ja irrottautunut juutalaisuudesta, en usko koska hän oli täynnä sellaisen pyhän miehen henkeä, joka halusi irrottautua maallisesta menestyksestä, rikkaudesta ja kunniasta. Uskon että hän oli vilpittomästi valmis siihen uskonnon uudistukseen joka perustuu Jeesuksen oppiin ja tekoihin. Jeesus halusi todella huomattavaa muutosta suhteessa lakiin ja uskonnollisuuden harjoittamiseen, jossa kuitenkin unohdettiin lähimmäisenrakkaus ja armeliaisuus. Hän tiivisti Mooseksen lait yhteen ainoaan: Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen, ja tätä oppia apostolit pyrkivät soveltamaan laatien uusia sovellutusohjeita ihmisille.

        Varmaan Barnabaan ajatuksissa oli paljon hyvää, mutta mitä voimme niistä tietää, jos joskus 1500 luvulta hänestä on laadittu väärennetty teksti, jonka tarkoitus olisikin palvella kristinuskon vastaisia ryhmiä?

        Kannatan sitä että jos ketä kiinnostaa tutustua Jumalaan, Jeesuksen omia sanoja mietitään ennen kaikkea, muu kirjallisuus voi näköjään etäännyttää lukijan aika hämärille poluille. Tutkijat ja muut spesialistit ovat asia erikseen. Tavalliselle kristitylle nuo perusasiatkin ovat usein heikosti tunnettuja. Ei välttämättä kannata aloittaa kiistanalaisista kirjoituksista, ja joutua siten ihan ymmälle.

        Tutkijat jotka nimittävät sekä Paavalia että Barnabasta harhaoppisiksi, hmm.. tulee mieleen että heillä on jokin arvovaltakiista tai joku muu erityinen syy murentaa kristinuskoa. Hehän tulkitsivat Jeesusta, ja heidät valittiin parhaiksi tulkitsijoiksi aikoinaan, muiden alkukristittyjen toimesta.

        Uskon kyllä että käännösvirheitä voi olla, ja että Rooman kirkko on vuosisatojen kuluessa saattanut tehdä opillisia virheitä juuri tämäntapaisista syistä.

        Keisari Konstantinus 300 luvulla todella alkoi suosia kristinuskoa edeltäjistään poiketen.
        Myönteistä tässä oli myös se, että Konstantinus salli uskonnon vapauden, ensi kertaa Rooman valtakunnassa. Näin keisarien harrastamat kristittyjen ja juutalaisten ym. vainot saatiin loppumaan.

        Näet että ylimys-roomalaiset valitsivat kristinuskon yhteiskunnallisista syistä. Varmaan on niin suurelta osalta, mutta minusta kyllä kautta aikojen ja kaikissa yhteiskuntaryhmissä on ollut myös niitä, joille kristillisyys on sisäinen vakaumus ja usko on todellista, eikä uskontoa valita vain käytännön hyötyjen yms. ulkonaisten seikkojen takia.

        Nuo aidot kristityt eivät vainonneet eivätkä kannattaneet kaikkea sitä pahaa, joihin kristinuskon nimissä on sorruttu historiassa eriuskoisia ja muita. Heillä kuten ihmisillä yleensä jotka eivät Jeesuksen opetuksia oikein tunne, on kuvitelma, että kristinuskoon kuuluvat erilset väkivallan teot joita ristiretkeläiset ja inkvisitio harjoitti, mutta kyseessä olivatkin ihmiset jotka hyödynsivät kristinuskon ideoita "sutena lammasten vaatteissa". Taustalla toimivat hiljaiset ja rauhanomaiset kristityt, kuten luostareissa elävät, ja erilaista palvelu- ja laupeudentyötä harjoittavat.

        Koska en ole mikään kirkon sisäisten oppirakennelmien asiantuntija, en voi muuta sanoa, kuin että itse kunkin kannattaa vertailla eri lähteistä tulevaa tietoa ja uskonnon alueellakin tutustua alkuperäisiin kirjoituksiin mikäli mahdollista.

        Isot kirkot ovatkin suuria maallistuneita organisaatioita. Alkukristityt kävelivät melkeinpä "ilman laukkuja ja kenkiä" ja jakoivat omaisuutensakin. Raha, status ja ylelliset komeat puitteet eivät olleet Jeesuksen ihanne.

        Tuo on hyvä huomio, että ihmisillä on taipumus hakea vahvistusta sille, mihin jo uskovat, sekä torjua tieto, joka horjuttaa heidän maailmankuvaansa. Näin asia on, tätä sanotaan tiedotusopissa "valikoivaksi havaitsemiseksi". Rehellistä on kuitenkin miettiä, voisiko tuo toinen olla sittenkin oikeassa, ainakin joissain asioissa, ja olla valmis muuttamaan vankkumattomia käsityksiään.

        Kiitos vielä hienosta kirjoituksestasi.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        edellä ollut kirjoituksen tarkoitus ei ollut vahvistaa omaa näkemystäni vaan kertoa että aikojen saatossa on kirjoitettu monia kirjoituksia samalla tavalla missä suullinen perimä on kirjoitettu vuosia myöhemmin ylös laajempaan kokonaisuuteen kertomaan jostakin yhtenevästä asiasta ( esim. Jeesuksen elämästä)
        Barnabaan evankeliumi on siitä samanlainen esimerkki, joskin joissakin tilantessa karkea sellainen ja "liian myöhään" kasattu teos.
        Tosin pieni osa Barnabaan evankeliumissa olleista kertomuksista on toisista paljon aikaisemmista kirjoituksista lainattua joten ajatus on siinäkin sama.
        Sama pätee Heprealaisevankeliumiin ja Ebioniittienevankeliumiin ja Nasarealaisten evankeliumiin. Ja jos väität että ennen Nikaian kirkolliskokousta ei ollut muita evankeliumeja, olet väärässä. Nämä olivat nimenomaan niitä. Tosin,saman nimisiä useimmat,Matteus ja Markus. Tosin Johannesta ja Luukasta ei ole mainittu olleen näitten lähteinä .(koska ovat niin nuoria?
        Ja nämä olivat aramean ja heprean kielisiä. Ajatus siitä että nämä olisivat olleet lähdeteksteinä matteuksen ja markuksen omille teoksille on myös mahdollinen. Siitä on tukena myös sekin miten esim. heprean ja arameankielessä esiintyneistä sanoista on tullut toisenlaisia tai kokonaan ihan muuta tarkoittava sana kun on käännetty kreikan kielelle.

        >> että suora yhteys löytyy vain juutalaisuuden ja kristinuskon väliltä. Kristinusko on suoraa jatkoa juutalaisuuden jatkuvalle kehitykselle.

        En väitä, ettei ennen Nikeaa ollut mitään muita, kuin neljä Ut:n evankeliumia. Väitän, ettei ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin Ut:n kaanon käytännössä muodostui, ollut muita.

        Kristillisyyden kasvu ei mielestäni tarkoita ollenkaan sitä, että oksa kasvaa runkoaan vahvemmaksi. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan suunnitelma maailmassa on edennyt sitä kautta, jyvä tuottaa tähkän. Merkillistä on, että juutalaiset eivät tajua sitä sen yleisemmin, kuin nyt. En silti väitä etteikö juutalaisistakin uskoisi Jeesukseen ihan yhtä suuri kansanosa kuin muistakin kansoista. Suurinta osaa ihmisistä ei Jumala kiinnosta riippumatta henkilön taustoista.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        Kyllä minä niin ymmärrän, että Jumala kuvataan Henkenä, eihän hän ole mitään aineelliseen maailmaan kuuluvaa. Luoja ei voi olla samaa olemusta kuin luotu. Kielikuvissa puhutaan Jumalan käsivarresta jne. mutta asiayhteyksistä käy ilmi, ettei niillä tarkoiteta mitään fyysistä.

        Jumala tosiaan toimii suunnitelmallisesti ja hän toimii aina johdonmukaisesti oman luontonsa mukaan. Jo ennen Jeesuksen saapumista maan päälle voitiin nähdä jotain Jumalan luonnosta Israelin kansan kautta. Vaikka juutalaiset ovat olleetkin mielestäni melko epäyhtenäisiä uskonnossaan, niin Jumala on kuitenkin määrätietoisesti heitä johdattanut. Siinä matkalla on tullut ilmi niin Jumalan ankaruus, kuin hänen kärsivällisyytensä ja armollisuutensa.

        Eihän Mooses kauan ehtinyt olla poissa kansan parista, kun siellä jo kumarreltiin kultaista vasikkaa. Ei ihme, että Vanhassa testamentissa juutalaisia toistuvasti sanotaan uppiniskaiseksi kansaksi. Jos itse Jumala ei saanut heitä uskomaan itseensä, niin se kertoo mielestäni aika paljon. Silti Jumala on uskollisesti heitä johdattanut ja tuonut heidän kauttaan koko maailmalle tunnetuksi itsensä. Heistä on Messias ja heidän kauttaan on saatu kirjoitukset, siten he ovat siunaukseksi kaikille kansoille, aivan kuten jo Aabrahamille luvattiin. Tuo siunaus vain on tullut ehkä eri tavalla, kuin nykyisessä juutalaisuudessa ajatellaan.

        Suunnitelma etenee jatkuvasti, vaikka sitä ei aina huomatakaan. Ikävää vain, että maailman täytyy vielä mennä huonompaan suuntaan ennen rauhan saamista maan päälle. On kuitenkin hyvä, että se on ennalta kerrottu, koska muuten olisikin hyvin perusteltua kysellä millainen Jumala sallii tämän kaiken pahan tapahtua. Ennalta kerrottua on samalla sekin, ettei Jumala sitä rajattomasti salli, vaan pahuudella ja vääryydellä on loppu.

        Suunnitelman eteneminen näkyy erityisellä tavalla Isralin kautta ja sen itsenäistyminen on siten ajan merkki, kuten myös hajaannuksessa elävien juutalaisten palaaminen maahansa. Heidän kääntymisensä elävän Jumalan ja hänen Messiaansa puoleen onkin siten jo lopun ajan merkki, vaikka vielä täytyy paljon tapahtua ennen kuin tulee Herran päivä.

        Kysyin lähinnä siksi tuosta, onko VT:n Jumala Henki, koska JHWH:sta on käytetty myös nimitystä persoona, tuolla toisella palstalla.


      • Elena
        Crypticall kirjoitti:

        En ole ihan varma otatko nämä asiat esiin ihan tosissasi, koska ne kävisivät yhtä hyvin vitsistä tai salaliittoteoriasta, kuten viittasin. Meillä on hyvin selkeä tieto siitä, ettei Nikean kirkolliskokouksessa enää ole valittu mitään evankeliumeita, vaan Uuteen testamenttiin kuuluvat evankeliumit ovat siellä, koska ne olivat ainoat evankeliumit ensimmäisellä vuosisadalla. Barnabaan evankeliumista voi katsoa tuollaista yleisesti tunnustettua perustietoa vaikka tuolta:

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Barnabaan_evankeliumi

        Paavali kyllä tiesi Jeesuksen oppilaita, olihan hän itse seuraamassa eräänkin teloitusta. Paavali itse etsi heitä, koska piti heidän oppiaan Jumalan pilkkana. Ellei aihe olisi niin kuoleman vakava, niin voisi nähdä Jumalan huumorintajuakin siinä, miten kristinuskon kiivain vastustaja itse kääntyy kristityksi, kun Jumala koskettaa häntä. Se ei ole ainoa kerta, vaan sitä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

        Paavalin opetus ei ole missään kohdassa ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Eroja voi löytää vain ilmaisutavassa, koska Paavali puhuu paljon myös muille kuin juutalaisille. Jeesus tekee niin harvemmin, mutta tekee silti. Pietari on niin juutalainen kuin juutalainen vain voi olla, mutta hänkin puhuu Paavalin kirjeistä pyhinä kirjoituksina, rinnastaen ne siten Vt:n kaanoniin.

        Olen melko pettynyt siitä, että turvaudut jo salaliittoteorioihin esittäessäsi perusteluja omille näkemyksellesi, epätoivoa? Linkittämäsi tutkimuksen olen lukenut ja siinä huomautetaan miten vaikeaa juutalaisuutta ja kristinuskoa on toisistaan erottaa. Samalla tuodaan mukaan gnostilaisuus, joka ei ole keskeisiltä osiltaan suoraa sukua kummallekaan, joten periaatteessa voisi samaan nippuun ottaa vielä islaminkin. Kun tarkastellaan eri uskontoja vain uskontoina, niin nähdään paljon yhteistä ainesta juutalaisuuden, kristinuskon, islamin ja gnostilaisuuden välillä.

        Tutkimuksessakin kuitenkin nähdään, että suora yhteys löytyy vain juutalaisuuden ja kristinuskon väliltä. Kristinusko on suoraa jatkoa juutalaisuuden jatkuvalle kehitykselle. Vanha liitto oli vain yhtä kansakuntaa varten, josta Messias oli tuleva. Sen jälkeen annettiin uusi liitto, joka koskee kaikkia kansoja, kuten jo Vt:n profetioissa kerrotaan.

        Nyt juutalaisuudessa on näkyvissä mustasukkaista suhtautumista siihen, että Jumala armostaan ottaa liittoonsa myös ne, jotka eivät vanhaan liittoon kuuluneet. Sekin on jo ennustettu Vt:n puolella. Juutalaiset ovat kuin tuhlaajapoika vertauksen vanhempi veli, joka ei siedä sitä, että Isäntä ottaa vastaan tuhlaajapoikansa ja rakkaudessaan antaa myös hänelle lapsen aseman.

        Uuteen testamenttiin hyväksytyt kirjat on hyväksytty sinne, koska ne ovat apostolista alkuperää. Tämä on ainoa sääntö, joka oli ensimmäisillä kristityillä, joista siis suuri osa oli juutalaisia. Luukkaan evankeliumi tuskin olisi mukana, ellei Luukas olisi ollut niin perusteellinen, että haastatteli myös Jeesuksen äitiä kirjoittaessaan. Markuksen evankeliumi olisi voinut jäädä pois, ellei olisi tiedetty, että Markus oli Pietarin kirjuri. Matteus ja Johannes ovat apostoleina ilman muuta hyväksyttyjä. Paavali on hyväksytty Pietarin osoittaman suuren arvostuksen vuoksi ja myös siksi, että hän tunsi Jeesuksen, se huomattiin. Kyseessä on sama asia, kuin Jeesuksen velipuolen Jaakobin kohdalla, joka kirjoittaessaan tuntee Jeesuksen hengen mukaan, ei lihan veljeyden puolelta kuten aikaisemmin.

        Melko ironista on, että Paavali, joka kiivaili aikaisemmin juutalaisuuden puolesta enemmän kuin kukaan muu, painottaakin ehkä jopa enemmän uuden liiton tärkeyttä, kuin Pietari ja Jaakob, jotka edelleen ovat monin tavoin kiinni vanhan liiton juutalaisuudessa, vaikka ovatkin jo kristittyjä. No kyllä erokin on aivan selvä, ei sitä voi kiistää, kuten viittaamassasi tutkimuksessa osittain tehdään. Ero ei jää epäselväksi, jos katsotaan keskeisiä kysymyksiä, eikä vain yleisesti uskontoja.

        Kysymykseesi vastaan, että löytyy vaivattomasti komamisaineistoa heti kun tullaan ulos salaliittoteorioiden maailmasta, niin kiehtovia kuin ne saattavat ollakin.

        näyttää olevan se, että klassiset tulkinnat UT:n synnyn alkuperästä ovat vahvoja ja vakuuttavia. Olet myös hyvin perustellut käsityksiäsi. Varmaan mielipiteillesi löytyy paljon aineistoa eri tutkimuksistakin.

        Minusta Paavalin laki-termin määritelmät on kristinuskon hengen mukaista oppia, ja Paavalin opetuksia vahvistavat Apostolien teot. Jos joku sanoo Paavalia harhaoppiseksi, taitaa olla sivupolulla. Outoa että jotkut tutkijatkin ovat menneet niin pitkälle. Voi vain ihmetellä, onko tutkimustietokaan aina niin objektiivista, puolueetonta, kuin pitäisi.

        Jeesuksen ja Paavalin laintulkinta ei näytä olevan kirjaimeen vaan henkeen perustuvaa. Paavalikin puhui myös sisäisestä, hengen laista. Juutalaiset ajattelevat asioita usein kovin käytännölliseltä, konkreettisemmalta kannalta, sikäli kun olen jonkun havainnon tehnyt. Paavalin teksti on kovin henkevää ja jopa monikerroksista, se ei avaudu pintapuolisella katsauksella vaan sitä on hieman mietittävä jotta ymmärtäisi hänen tarkoituksensa.

        Roomalaiskirjeen 7. luku auttaa ymmärtämään asiaa. Pari poimintaa:

        "Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina".

        "Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin".

        "Ilman lakia synti on kuollut".

        "Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, äen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!
        Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."


        Kun ihminen oli paratiisissa, ei sielläkään ollut paljoa kieltoja ja käskyä, ja siksi ihminen oli viaton. Tietoisuus syntisyydestä tuli ihmiskuntaan sitä mukaa kun kiellot lisääntyivät.

        Tämä pitkä keskustelu on osoittanut sen, miten lähellä toisiaan juutalaisuus ja kristinusko olivat, vaikka minulle on toistuvasti kerrottu, että kyseessä on kaksi aivan eri uskontoa. Itse asiassa on varmaan tutkijoita, joiden mielestä alkukristityt olivat yksi juutalaisuuden suuntaus, ja jopa aidointa juutalaisuutta.
        Oletko samaa mieltä?

        Tässä keskustelussa on haettu Messiasta VT:stä.
        Jeesus muistutti, että Kirjoitukset kertovat hänestä, ja että Toora kertoo hänestä (Mooseksen kirjat). Tässä ei ole käsitelty esim. Daavidin psalmeja, joista varmaan löytyy myös esikuvaa hänestä.


    • JahJah_Blow_JoB

      Jeesus käsi vihata:

      "”Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa [itsekästä] sieluaankin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."

      Kuitenkaan kukaan kristityksi itseään kutsuva ei tee niin. Paitsi juutalaisia kohtaan?

      • keväthattu

        selityksen, että se on vertauskuva, että mikään, ei rakkainkaan asia maaillisessa maailmassa saa tulla Jumalan ja ihmeisen väliin. Että Jumalan rakkaus on niin suurta, että maallinen rakkaus ja maalliset siteet, siihen verrattuna ovat lähinnä 'vihaa'?

        On muuten myös totta, että kun kristinusko alkoi levitä, niin uuden uskonnollisen ryhmän jäsenistä tuli uusia 'veljiä' ja 'sisaria', vanha perhejärjestys ja suku-uskollisuus murtui. (Samaahan ovat saaneet messiaanisetkin ns juutalaiset aikaan, rikkoneet juutalaisia perheitä.) Uskonnollisista johtajista ei suotta käytetty nimitystä 'kirkko-isä'. Ehkä se vihakäskyn toteutuminen selittyy osittain sillä että juutalaisuus on kristinuskon 'äiti'!


      • JahJah_Blow_JoB
        keväthattu kirjoitti:

        selityksen, että se on vertauskuva, että mikään, ei rakkainkaan asia maaillisessa maailmassa saa tulla Jumalan ja ihmeisen väliin. Että Jumalan rakkaus on niin suurta, että maallinen rakkaus ja maalliset siteet, siihen verrattuna ovat lähinnä 'vihaa'?

        On muuten myös totta, että kun kristinusko alkoi levitä, niin uuden uskonnollisen ryhmän jäsenistä tuli uusia 'veljiä' ja 'sisaria', vanha perhejärjestys ja suku-uskollisuus murtui. (Samaahan ovat saaneet messiaanisetkin ns juutalaiset aikaan, rikkoneet juutalaisia perheitä.) Uskonnollisista johtajista ei suotta käytetty nimitystä 'kirkko-isä'. Ehkä se vihakäskyn toteutuminen selittyy osittain sillä että juutalaisuus on kristinuskon 'äiti'!

        tarkoitukseni oli hahmoittaa miten voi saada väärän kuvan tilanteesta tai sanomasta jos sen irroittaa konteksista. Jeesus ei tosiaankaan käskenyt vihaamaan konteksissa ketään.

        Sama on Jeesusta koskevissa ennustuksissakin VT:n puoletakin kyse, irroitetaan yksi jae ja sovitetaan se johonkin toiseen konteksiin.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        tarkoitukseni oli hahmoittaa miten voi saada väärän kuvan tilanteesta tai sanomasta jos sen irroittaa konteksista. Jeesus ei tosiaankaan käskenyt vihaamaan konteksissa ketään.

        Sama on Jeesusta koskevissa ennustuksissakin VT:n puoletakin kyse, irroitetaan yksi jae ja sovitetaan se johonkin toiseen konteksiin.

        Millainen juutlaaisuudessa käytetty tulkintatapa on binjan av mi-katuv ehad?


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Millainen juutlaaisuudessa käytetty tulkintatapa on binjan av mi-katuv ehad?

        olisi kuitenkin davar ha-lamed me-injano


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        olisi kuitenkin davar ha-lamed me-injano

        Olen samaa mieltä ja yleensä länsimainen tutkimus perustuukin sille. Ajatuksenani oli vain huomauttaa siitä, että tulkintatapa, jota kritisoit, on itse asiassa juutalainen tulkintatraditio, ei kristittyjen tai muiden keksintöä.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Olen samaa mieltä ja yleensä länsimainen tutkimus perustuukin sille. Ajatuksenani oli vain huomauttaa siitä, että tulkintatapa, jota kritisoit, on itse asiassa juutalainen tulkintatraditio, ei kristittyjen tai muiden keksintöä.

        Aivan, onhan juutalaisuudessa moniakin kritisoitavia asioita mutta kun mietitään tälläisiä niin siitooko se koko ajattelutavan sitten samaan muottiin muittenkin osalta? Koska esim. VT:n puolella jakeellisia tulkintoja ei ole juurikaan tehty kun taas UT:sta löytyy niitä kasoittain, vahvistaako poikkeus säännön?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Aivan, onhan juutalaisuudessa moniakin kritisoitavia asioita mutta kun mietitään tälläisiä niin siitooko se koko ajattelutavan sitten samaan muottiin muittenkin osalta? Koska esim. VT:n puolella jakeellisia tulkintoja ei ole juurikaan tehty kun taas UT:sta löytyy niitä kasoittain, vahvistaako poikkeus säännön?

        Tarkoitatko, että Ut tekee poikkeuksen verrattuna esim. muuhun rabbiiniseen kirjallisuuteen?


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Tarkoitatko, että Ut tekee poikkeuksen verrattuna esim. muuhun rabbiiniseen kirjallisuuteen?

        se taas riippuu ,mistä rabbiinisesta aineistosta on kysymys.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        se taas riippuu ,mistä rabbiinisesta aineistosta on kysymys.

        Roikkuva se on, ei ollenkaan jämäkkä. Oikeastaan ei edes kovin mielenkiintoinen. Roikkuva on ihan oikea kuvaus :)


    • JahJah_Blow_JoB

      Jakeessa 26 esiintyvää "voideltua" on kristikunta tyrkyttänyt tarkoittamaan Jeesusta mitä eriskummallisilla menetelmillä. Totuus on kuitenkin kaikkea muuta.

      • Crypticall

        Ehkä kristityt ovat kuitenkin puolittain oikeassa, koska ajoitus täsmää Jeesukseen?


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Ehkä kristityt ovat kuitenkin puolittain oikeassa, koska ajoitus täsmää Jeesukseen?

        Ensiksikin, yksi viikko ja 62 viikkoa ovat kokonaan erillisiä ajanjaksoja ja puhuu kahdesta erillisestä voidellusta. Toiseksi, vaikka aloittaisimme laskemisen 483 vuotta vuodesta 444 ekr, päädytään vuoteen 38 jkr. Jeesus tapettiin vuosien 30-33 välillä. Mutta Daniel 9:26 sanoo "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu"
        Tämä kertoo että jos käytämme vuotta 444 ekr aloitus päivänä, väitetty "toinen" voideltu tuhottiin vuoden 38 jkr jälkeisenä ajanjaksona ( se on 62 viikon jälkeen) Ei ole mitään yhteyttä kenenkään tuhoamiseen aikaisemmin sinä vuonna.
        Eikä ole mitään viittausta siten Jeesukseen.


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Ensiksikin, yksi viikko ja 62 viikkoa ovat kokonaan erillisiä ajanjaksoja ja puhuu kahdesta erillisestä voidellusta. Toiseksi, vaikka aloittaisimme laskemisen 483 vuotta vuodesta 444 ekr, päädytään vuoteen 38 jkr. Jeesus tapettiin vuosien 30-33 välillä. Mutta Daniel 9:26 sanoo "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu"
        Tämä kertoo että jos käytämme vuotta 444 ekr aloitus päivänä, väitetty "toinen" voideltu tuhottiin vuoden 38 jkr jälkeisenä ajanjaksona ( se on 62 viikon jälkeen) Ei ole mitään yhteyttä kenenkään tuhoamiseen aikaisemmin sinä vuonna.
        Eikä ole mitään viittausta siten Jeesukseen.

        Jakeet kuuluvat oikein käännettynä:

        25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa — ja 62 vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
        26. Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Hyökkäävän ruhtinaan väki hävittää kaupungin ja pyhäkön: Sen loppu on tulvassa, ja loppuun asti on oleva sotaa — hävitys on säädetty.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Ensiksikin, yksi viikko ja 62 viikkoa ovat kokonaan erillisiä ajanjaksoja ja puhuu kahdesta erillisestä voidellusta. Toiseksi, vaikka aloittaisimme laskemisen 483 vuotta vuodesta 444 ekr, päädytään vuoteen 38 jkr. Jeesus tapettiin vuosien 30-33 välillä. Mutta Daniel 9:26 sanoo "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu"
        Tämä kertoo että jos käytämme vuotta 444 ekr aloitus päivänä, väitetty "toinen" voideltu tuhottiin vuoden 38 jkr jälkeisenä ajanjaksona ( se on 62 viikon jälkeen) Ei ole mitään yhteyttä kenenkään tuhoamiseen aikaisemmin sinä vuonna.
        Eikä ole mitään viittausta siten Jeesukseen.

        Idea onkin siinä, että "lähti sana" Jerusalemin jälleenrakentamisesta (Esra7)


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Ensiksikin, yksi viikko ja 62 viikkoa ovat kokonaan erillisiä ajanjaksoja ja puhuu kahdesta erillisestä voidellusta. Toiseksi, vaikka aloittaisimme laskemisen 483 vuotta vuodesta 444 ekr, päädytään vuoteen 38 jkr. Jeesus tapettiin vuosien 30-33 välillä. Mutta Daniel 9:26 sanoo "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu"
        Tämä kertoo että jos käytämme vuotta 444 ekr aloitus päivänä, väitetty "toinen" voideltu tuhottiin vuoden 38 jkr jälkeisenä ajanjaksona ( se on 62 viikon jälkeen) Ei ole mitään yhteyttä kenenkään tuhoamiseen aikaisemmin sinä vuonna.
        Eikä ole mitään viittausta siten Jeesukseen.

        Jesaja oli se joka julisti että Kyyros antaisi käskyn jälleenrakentaa Jerusalemin. Jumala julisti Jesajan välityksellä : "Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Taivaan Sotajoukkojen Yhwh."
        (katso myös Esra 1:1-8 ja 6:1-5)

        Niin kävi että Kyyros julisti paluun pakkosiirtolaisuudesta israelilaisille sekä Jerusalemin uudelleen rakentamisen (537 ekr)
        Tämä tapahtui 49 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen.

        Jumala julisti koskien Kyyrosta: " Minun paimeneni!” Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ”Sinut rakennettakoon!” ja temppelille: ”Sinut perustettakoon!”

        Joten kirjoitukset osoittavat että Jerusalemin jälleenrakennus alkoi Kyyroksen hallituskauden aikana. Tämä symboloi myös ennen kaikkea Toisen Temppelin kunnostuksen alkua, joka valmistui 516 ekr, 70 vuotta tuhon jälkeen.

        Jesaja 45:1 kuvaa Kyyrosta Jumalan voideltuna. Hänen julistus jälleenrakennuttaa Jerusalem tulee
        49 vuotta kaupungin ja temppelin tuhon jälkeen, mikä on aika milloin voideltu ( Dan 9:25) on tullakseen täyttää profetia ".. voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ( 49 vuotta)


      • JahJah_Blow_JoB
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Jesaja oli se joka julisti että Kyyros antaisi käskyn jälleenrakentaa Jerusalemin. Jumala julisti Jesajan välityksellä : "Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Taivaan Sotajoukkojen Yhwh."
        (katso myös Esra 1:1-8 ja 6:1-5)

        Niin kävi että Kyyros julisti paluun pakkosiirtolaisuudesta israelilaisille sekä Jerusalemin uudelleen rakentamisen (537 ekr)
        Tämä tapahtui 49 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen.

        Jumala julisti koskien Kyyrosta: " Minun paimeneni!” Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ”Sinut rakennettakoon!” ja temppelille: ”Sinut perustettakoon!”

        Joten kirjoitukset osoittavat että Jerusalemin jälleenrakennus alkoi Kyyroksen hallituskauden aikana. Tämä symboloi myös ennen kaikkea Toisen Temppelin kunnostuksen alkua, joka valmistui 516 ekr, 70 vuotta tuhon jälkeen.

        Jesaja 45:1 kuvaa Kyyrosta Jumalan voideltuna. Hänen julistus jälleenrakennuttaa Jerusalem tulee
        49 vuotta kaupungin ja temppelin tuhon jälkeen, mikä on aika milloin voideltu ( Dan 9:25) on tullakseen täyttää profetia ".. voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ( 49 vuotta)

        Ensimmäiset seitsemän viikkoa loppuvat 537 ekr, toinen osa 70 viikon jaksosta,62 viikkoa pituudeltaan, esilla jakeessa 26, kulminoituu vuoteen 103 jkr ( 586-49-434= 103 ekr). Jae 26 viittaa että "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu".
        Tämä voideltu on ylipappi Alexander Yannai (103-76 jkr) joka tuli virkaan juuri 62 viikon ajanjakson lopussa vuonna 103 jkr ja oli viimeinen tärkeä Hasmonean johtaja.
        Sanonta "62:n vuosiviikon mentyä " viittaa aikaraameihin jonka aikana voideltu tuhotaan.
        Tämän voidellun "rangaistus-seuraamus" on kuvattu konteksissa seuraavasti "eikä häneltä jää ketään"
        Tämä rangaistus annettiin Alexander Yannaille hänen pahamaineiselle tavalleen johtaa epäoikeudenmukaisesti, tyrannimaisesti ja verisesti.

        Tämä oli pahamaineinen hänen avoimesta vihamielisyydestään Fariseuksia vastaan sekä kylmästä suhtautumisesta Talmudiin.
        Esimerkiksi Josefus kirjoitti että Yannai taisteli 6 vuotta fariseuksia vastaan ja surmasi heitä vähintään 50 000...


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Ensimmäiset seitsemän viikkoa loppuvat 537 ekr, toinen osa 70 viikon jaksosta,62 viikkoa pituudeltaan, esilla jakeessa 26, kulminoituu vuoteen 103 jkr ( 586-49-434= 103 ekr). Jae 26 viittaa että "Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu".
        Tämä voideltu on ylipappi Alexander Yannai (103-76 jkr) joka tuli virkaan juuri 62 viikon ajanjakson lopussa vuonna 103 jkr ja oli viimeinen tärkeä Hasmonean johtaja.
        Sanonta "62:n vuosiviikon mentyä " viittaa aikaraameihin jonka aikana voideltu tuhotaan.
        Tämän voidellun "rangaistus-seuraamus" on kuvattu konteksissa seuraavasti "eikä häneltä jää ketään"
        Tämä rangaistus annettiin Alexander Yannaille hänen pahamaineiselle tavalleen johtaa epäoikeudenmukaisesti, tyrannimaisesti ja verisesti.

        Tämä oli pahamaineinen hänen avoimesta vihamielisyydestään Fariseuksia vastaan sekä kylmästä suhtautumisesta Talmudiin.
        Esimerkiksi Josefus kirjoitti että Yannai taisteli 6 vuotta fariseuksia vastaan ja surmasi heitä vähintään 50 000...

        Puhut hänestä Voideltuna, YHWH'n voitelemana miehenä. oliko hän todellakin mielestäsi sellainen? Ehkä hän oli riittävän karismaattinen ja väkevä teoissaan todelliseksi Voidelluksi? Voisivatko kaikki maailman juutalaiset kumartaa häntä Vapahtajanaan? Ehkä tämän armon ajan lopulla katsoisivat häneen, jonka ovat lävistäneet ja näkisivät ehdottamasi Messiaan?

        Kuitenkin ehdotan, että lukisit ensin sen mainitsemani Esra7 ;)


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Puhut hänestä Voideltuna, YHWH'n voitelemana miehenä. oliko hän todellakin mielestäsi sellainen? Ehkä hän oli riittävän karismaattinen ja väkevä teoissaan todelliseksi Voidelluksi? Voisivatko kaikki maailman juutalaiset kumartaa häntä Vapahtajanaan? Ehkä tämän armon ajan lopulla katsoisivat häneen, jonka ovat lävistäneet ja näkisivät ehdottamasi Messiaan?

        Kuitenkin ehdotan, että lukisit ensin sen mainitsemani Esra7 ;)

        voideltu viittaa aina kuninkaaseen tai ylipappiin. Ja tässä Danielin tapauksessa voideltu ja ruhtinas esiintyy alkuperäiskirjoituksessa ilman artikkelia eli se viittaa vain voideltuun/ruhtinaaseen yleensä.
        Kirjoituksessa esiintyvä voideltu on muotoa mashiach . Englanniksi se olisi "anointed one", "messiah" . Jos tarkoitetaan jotain tiettyä, se olisi ha-mashiach ja englanissa laitettaisiin "The"- artikkeli aina eteen.

        Mitä tahdot tällä Esralla kertoa?


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        voideltu viittaa aina kuninkaaseen tai ylipappiin. Ja tässä Danielin tapauksessa voideltu ja ruhtinas esiintyy alkuperäiskirjoituksessa ilman artikkelia eli se viittaa vain voideltuun/ruhtinaaseen yleensä.
        Kirjoituksessa esiintyvä voideltu on muotoa mashiach . Englanniksi se olisi "anointed one", "messiah" . Jos tarkoitetaan jotain tiettyä, se olisi ha-mashiach ja englanissa laitettaisiin "The"- artikkeli aina eteen.

        Mitä tahdot tällä Esralla kertoa?

        Viittaan sillä ajoitukseen, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleenrakennettava. Se on eri asia kuin temppelin rakentaminen.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Viittaan sillä ajoitukseen, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleenrakennettava. Se on eri asia kuin temppelin rakentaminen.

        erehdytköhän nyt luvusta...?
        Esra 1:1 ".. että täyttyisi Yhwh`n sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta.."

        ja sitten Dan 9:25 "..Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana...Jerusalem on jälleen rakennettava...

        Voidaan aikaa laskea kuluneen tämän sanan tulemisesta profeetta Jeremialle sen toteuttamiseen voidellun eli Kyyrokseen toimesta juuri noin 49 vuotta ("seitsemän vuosiviikkoa")


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        erehdytköhän nyt luvusta...?
        Esra 1:1 ".. että täyttyisi Yhwh`n sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta.."

        ja sitten Dan 9:25 "..Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana...Jerusalem on jälleen rakennettava...

        Voidaan aikaa laskea kuluneen tämän sanan tulemisesta profeetta Jeremialle sen toteuttamiseen voidellun eli Kyyrokseen toimesta juuri noin 49 vuotta ("seitsemän vuosiviikkoa")

        Temppelin rakentaminen alkoi jo 500 –luvulla, mutta tässä puhutaan Jerusalemin jälleenrakentamisesta, josta tuli käsky.

        ”"Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi … Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon”

        Näin siis tapahtui vuonna 457, josta 7 62=69 vuosiviikon päässä on vuosi 26 jKr. Sen jälkeen, seitsemännenkymmenennen vuosiviikon aikana v.26-33 tulee synnistä loppu ja pahat teot sovitetaan, Voideltu tuhotaan.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Temppelin rakentaminen alkoi jo 500 –luvulla, mutta tässä puhutaan Jerusalemin jälleenrakentamisesta, josta tuli käsky.

        ”"Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi … Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon”

        Näin siis tapahtui vuonna 457, josta 7 62=69 vuosiviikon päässä on vuosi 26 jKr. Sen jälkeen, seitsemännenkymmenennen vuosiviikon aikana v.26-33 tulee synnistä loppu ja pahat teot sovitetaan, Voideltu tuhotaan.

        millä perusteella lasket vuosiviikot 7 62 yhteen?? Perusteet? Ne ovat kokonaan kaksi erillistä vuosiviikkoa.Niin ikään kuin Danielissa puhutaan kokonaan kahdesta voidellusta. Toinen näistä Danielin 9:25 mainittu voideltu on Kyyros (Koores).


        Danielin kirjassa kuvataan seitsemääkymmentä vuosiviikkoa, joihin liittyy merkittviä lopunajallisia tapahtumia.

        "Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja." Dan. 9:25

        Ilmaisu "sana" tarkoittaa ehkä sitä Jeremian kirjan kohtaa, jota Daniel oli juuri lukenut ennen rukoustaan, "...Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta." (9:2) eli:

        "Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni [devari; sanani] ja palautan teidät tähän paikkaan."
        (Jer. 29:10 25:12)

        Daniel saattoi yhdistää nämä sanat Deuterojesajan kirjan tekstiin, jossa kerrotaan Kyyros Suuren käskystä temppelin ja Jerusalemin jälleenrakentamiseksi:

        "Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!... Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni... "
        (Jes. 44:28, 45:13),

        Jälleenrakentamiseen viittaa se, että tekstissä mainitaan samasta tapahtumasta ja Jeremia viittaa siihen itsekin vähän myöhemmin:

        "Näin sanoo Herra: Katso, minä käännän Jaakobin majojen kohtalon, minä armahdan hänen asuntojansa; kaupunki rakennetaan kukkulallensa, ja linna on oleva oikealla paikallansa...Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin-tornista Kulmaporttiin asti." (Jer. 30:18, 31:38).

        Ilmaisu 'eräs voideltu ruhtinas tarkoittaa joko Jumalan valitsemaan hallitsijaa tai sitten yllipappia. On kiintoisaa huomata, että Deuterojesajan kirjan jälleen rakentamista tarkoittavassa tekstissä 44:28 heti seuraavassa jakeessa Jahve kutsuu Kyyros Suurta nimeltä voideltu: ("Näin sanoo Herra voidellulleen [meshiho] Koorekselle...", 45:1), eli Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi. Jeremia oli lähettänyt kirjeensä pakkosiirtolaisille 593-588 eKr. välisenä aikana eli Sidkian neljännen hallitusvuoden ja tämän tekemän kapinan välisenä aikana (Jer. 28:1, 29:1-3, 2 Kun 25:1).

        Mikäli olettamus sen tapahtumisestai melko lähellä Jerusalemin tuhoa on paikkansapitävä (586 eKr.), voidaan aikaa laskea kuluneen tämän sanan tulemisesta profeetta Jeremialle sen toteuttamiseen Voidellun eli Kyyrokseen toimesta juuri noin 49 vuotta ("seitsemän vuosiviikkoa") eli 588-539/8 eKr. välisen ajan. Tulkintaa siitä että ensimmäinen voideltu olisi juuri Kyyros Suuri saattaa lisäksi tukea tätä profetiaa heti seuraava jae 10:1 jonka mukaan

        "Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn."

        Aiemmin enkeli oli sanonut Danielille koskien juuri 70 vuosiviikon profetiaa, "Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky." (9:23). Ja sen jälkeen kun Kyyros oli antanut pakkosiirtolaisille luvan palata omaan maahansa, 'paljastettiin (1540)' siis tämän sanan merkitys Danielille 'ja se sana oli tosi ', mahdollisesti viitaten siihen että Daniel olisi silloin havainnut Kyyroksen olleen se voideltu ruhtinas jonka oli määrä toteuttaa se sana joka Jeremialle oli tullut lupauksena Jerusalemin jälleenrakentamisesta.

        "... Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen..." Esra 1:1.

        "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty." Dan. 9:26.

        Tämän jälkeen Jerusalemia jälleenrakennettaisiin 434 vuotta ("kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa"), eli aiempaan kronologiaan lisättynä vuosien 539/8-105/4 eKr. aikana, jonka jälkeen eräs toinen voideltu (mashiach) joko tapettaisiin tai karkotettaisiin ehkä jumalattomuutensa tähden ja 'sen tulevan ruhtinaan kansa ' tuhoaisi tai turmelisi Jerusalemin ja sen temppelin.

        Toinen näistä voidelluista siis 'leikattiin pois' elävien maasta ja toinen 'Ihanasta maasta' (Dan. 8:9, 11:16,41). Siinä tapauksessa jakeen 9.24 voiteleminen (vrt. 1 Aik. 23:13 "Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Mutta Aaron poikinensa erotettiin olemaan ikuisesti pyhitetty, korkeasti-pyhä ikuisesti suitsuttamaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimessään."), voisi tarkoittaa uuden ylipapin voitelemista virkaansa viimeisen vuosiviikon loputtua


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Temppelin rakentaminen alkoi jo 500 –luvulla, mutta tässä puhutaan Jerusalemin jälleenrakentamisesta, josta tuli käsky.

        ”"Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi … Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon”

        Näin siis tapahtui vuonna 457, josta 7 62=69 vuosiviikon päässä on vuosi 26 jKr. Sen jälkeen, seitsemännenkymmenennen vuosiviikon aikana v.26-33 tulee synnistä loppu ja pahat teot sovitetaan, Voideltu tuhotaan.

        esra 7 :ssä esra sai luvan viedä kultaa ja hopeaa Jerusalemin uudelleenrakentamiseen. Sekä temppelin että Jerusalemin rakennustyöt olivat alkaneet kuitenikin paljon aikasemmin. Temppelin itsensä rakennustyöt olivat valmiit jo 516 ekr, 70 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen.

        Eli Jerusalem tuhottiin 586 ekr, Jeremia antoi ennustuksen hiukan aikaisemmin ,mitä Danielille siteerattiin " että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ..! Eli tämä voideltu on Kyyros ja Kyyros antoi sekä pakkosiirtolaisille paluukäskyn ,että Jerusalemin jälleenrakennuskäskyn( temppeli), juurikin "seitsemän vuosiviikkoa" eli 49 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen v 537. erk.

        Ja tätä Jerusalemia "rakennettaisiin" ne 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta mitä siiteerataan myös jakeessa 25 "... ja 62 vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja."

        Ja tämän 62 vuosiviikon MENTYÄ ( ei sinä 62 vuosiviikon aikana) tuhotaan voideltu, ketä on Temppelissä ylimmän papin virassa.."Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään"

        Jos tämä tämä kuvaisi Jeesusta, miten häneen sopisi kuvaus "eikä häneltä jää ketään"??


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        esra 7 :ssä esra sai luvan viedä kultaa ja hopeaa Jerusalemin uudelleenrakentamiseen. Sekä temppelin että Jerusalemin rakennustyöt olivat alkaneet kuitenikin paljon aikasemmin. Temppelin itsensä rakennustyöt olivat valmiit jo 516 ekr, 70 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen.

        Eli Jerusalem tuhottiin 586 ekr, Jeremia antoi ennustuksen hiukan aikaisemmin ,mitä Danielille siteerattiin " että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ..! Eli tämä voideltu on Kyyros ja Kyyros antoi sekä pakkosiirtolaisille paluukäskyn ,että Jerusalemin jälleenrakennuskäskyn( temppeli), juurikin "seitsemän vuosiviikkoa" eli 49 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen v 537. erk.

        Ja tätä Jerusalemia "rakennettaisiin" ne 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta mitä siiteerataan myös jakeessa 25 "... ja 62 vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja."

        Ja tämän 62 vuosiviikon MENTYÄ ( ei sinä 62 vuosiviikon aikana) tuhotaan voideltu, ketä on Temppelissä ylimmän papin virassa.."Ja 62:n vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään"

        Jos tämä tämä kuvaisi Jeesusta, miten häneen sopisi kuvaus "eikä häneltä jää ketään"??

        Minä en usko tuon profetian selittyvän kokonaisuudessaan millään yhdellä tavalla. Se sisältää viittauksia useisiin tpaahtumiin ja ehkä jokin niistä on vielä toteutumattakin. Viittaus Jeesukseen on eräs hyvin selvä profetian toteutuma, kuten kirjoitin, eikä se sulje pois myös muita viittauksia.


      • JahJah_Blow_JoB
        Crypticall kirjoitti:

        Minä en usko tuon profetian selittyvän kokonaisuudessaan millään yhdellä tavalla. Se sisältää viittauksia useisiin tpaahtumiin ja ehkä jokin niistä on vielä toteutumattakin. Viittaus Jeesukseen on eräs hyvin selvä profetian toteutuma, kuten kirjoitin, eikä se sulje pois myös muita viittauksia.

        Viittaus Jeesukseen on mahdottomuus, koska sille ei ole mitään perusteita...ellei hatusta kehitä sellaista.


      • Crypticall
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        Viittaus Jeesukseen on mahdottomuus, koska sille ei ole mitään perusteita...ellei hatusta kehitä sellaista.

        Voisi kyllä sanoa, että viittaus Jeesuksen Messiaanisuuten olisi mahdottomuus ilman Vanhaa testamenttia, mutta se nyt on jo olemassa.


    • Skeptikko

      Kirjoitin aikaisemmin:

      >>Jeesus myös toteaa, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Ensimmäisessä aikakirjassa kuitenkin sanotaan:

      16.31. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!

      Herra on kuningas, ei Jeesus! Jumalanpilkkaa, jälleen kerran.

    • Skeptikko

      Kirjoitin aikaisemmin:

      >>Jeesus myös toteaa, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Ensimmäisessä aikakirjassa kuitenkin sanotaan:

      16.31. Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!

      Herra on kuningas, ei Jeesus! Jumalanpilkkaa, jälleen kerran.

    • JahJah_Blow_JoB

      Kristityt ovat UT:n ajoista lähtien itse asiassa omineet mielivaltaisin dogmaattisin perustein ("Jeesus on VT:n keskus", "VT pitää lukea Kristuksesta käsin") juutalaisten pyhinä pitämät kirjoitukset eli Vanhan testamentin itselleen. On täysin epähistoriallinen ja muutenkin nurinkurinen oletus, että "Jeesus on VT:n keskus" ja että VT on muka tulkittava UT:sta käsin - juutalaiset ovat täysin perustellusti vastustaneet kyseisiä oletuksia, eikä se ole mitään Paavalin väittämää ”paatumusta”. Matteus väittää evankeliumissaan virheellisesti jopa VT:n sisältävän sellaisen "ennustuksen" Jeesuksesta, mitä VT:n kirjoitukset eivät edes sisällä! ("häntä on kutsuttava nasaretilaiseksi", Matt.2:23, VT ei tunne moista ”profetiaa” ollenkaan). Todellisuudessa Kristuksesta tai edes "messiasennustuksista" ei suuri osa Vanhaa testamenttia tiedä mitään ja VT:ssä on aika vähän sellaista aineistoa, jota voi asiallisesti pitää messiaanisena.
      Kristityt ovat mielikuvituksellisen sananselityksen ja allegorisoinnin avulla kehittäneet suuren määrän "Kristuksen esikuvia ja ennustuksia Kristuksesta" joka puolelle VT:ä kuten Pentateukkiin (1-5 Moos.). Mutta UT:n kirjoittajien tekemä VT:n käyttö tekee useissa tapauksissa selvää ja raakaa väkivaltaa VT:n teksteille, jopa vaihdellen sanoja eli tehden muutoksia tekstiin, jota UT:n kirjoittajat lainaavat, mikä kaikki on täysin mielivaltaista, kaikkien asiallisten lainauskäytäntöjen vastaista ja UT:n harjoittama VT:n vääristelevä tarkoitushakuinen käyttö voi vakuuttaa vain sen, jolla on jokin tarve kristillisiin oletuksiin uskoa (tai ei tule ajatelleeksi kristillisen kasvatuksen tähden ihmisiin iskostettua oletusta "Kristuksesta VT:n keskuksena").

      • Elena

        on kristinuskon oma kirjasto ja Jeesus on UT:n keskus, VT oli annettu juutalaisille ennen häntä, ja totta kai sen tulkinnat olivat ja saavat olla niin juutalaisia kuin ikinä. Vain UT:ssa on selkeä sanoma Jeesuksesta. Hän ei kuitenkaan rakentanut oppiaan kreikkalaisten, roomalaisten, egyptiläisten tai muiden uskontojen perustalle vaan sanoi, että Kirjoitukset kertovat hänestä. Hän ei tullut Lakia kumoamaan vaan täyttämään sen rakkauden hengessä. Jumala on Rakkaus, UT opettaa. Vain Isä Jumala / JHWH on hyvä, Jeesus opettaa.


      • JahJah_Blow_JoB
        Elena kirjoitti:

        on kristinuskon oma kirjasto ja Jeesus on UT:n keskus, VT oli annettu juutalaisille ennen häntä, ja totta kai sen tulkinnat olivat ja saavat olla niin juutalaisia kuin ikinä. Vain UT:ssa on selkeä sanoma Jeesuksesta. Hän ei kuitenkaan rakentanut oppiaan kreikkalaisten, roomalaisten, egyptiläisten tai muiden uskontojen perustalle vaan sanoi, että Kirjoitukset kertovat hänestä. Hän ei tullut Lakia kumoamaan vaan täyttämään sen rakkauden hengessä. Jumala on Rakkaus, UT opettaa. Vain Isä Jumala / JHWH on hyvä, Jeesus opettaa.

        se että Kirjoitukset kertovat Jeesuksesta, onko se otettavissa kirjaimellisesti (niinkuin kristikunta antaa olettaa) vai vertauskuvallisesti,niin kuin Jeesuksella oli tapana kertoa asioita? kertovat ne monista muistakin henkilköistä, ei Jeesus siinä tee poikkeusta. Toisaalta tiedämmekö edes, mitä Kirjoituksia Jeesus tarkoitti viitatessaan tähän?

        Miten Jeesus täytti lain? Evankeliumien mukaan suurinpiirtein tekemällä juuri niin kuin vanhanliiton laeissa sanotaan että pitää tehdä. Eikö se olisi esimerkki myös meille? Laki oli täydellinen, ei Jeesuksen tarvinut kumota sitä.


      • Elena
        JahJah_Blow_JoB kirjoitti:

        se että Kirjoitukset kertovat Jeesuksesta, onko se otettavissa kirjaimellisesti (niinkuin kristikunta antaa olettaa) vai vertauskuvallisesti,niin kuin Jeesuksella oli tapana kertoa asioita? kertovat ne monista muistakin henkilköistä, ei Jeesus siinä tee poikkeusta. Toisaalta tiedämmekö edes, mitä Kirjoituksia Jeesus tarkoitti viitatessaan tähän?

        Miten Jeesus täytti lain? Evankeliumien mukaan suurinpiirtein tekemällä juuri niin kuin vanhanliiton laeissa sanotaan että pitää tehdä. Eikö se olisi esimerkki myös meille? Laki oli täydellinen, ei Jeesuksen tarvinut kumota sitä.

        Sellainen näkemys minulla on, että liian kirjaimelliset tulkinnat ainakin Jeesuksen opetuksista voivat viedä hakoteille. Hän Raamatun hahmoista kuuluu eniten vertauksia ja symboliikkaa käyttäviin, sikäli kun olen sitä lukenut, tosin hän oli käytännönläheinen opettaja. Jos Raamattu otetaan täysin kirjaimellisesti, syntyy omalaatuisia oppeja, jotka voivat myös aiheuttaa turhia kiistoja. Tulkinnanvaraa pitäisi olla, se on suvaitsevampaa. Minusta UT:stakin on tehty suuri määrä erisuuntaisia oppeja kirjaimellisten ja kenties jopa ylihengellisten välillä.

        Mitä Jeesus tarkoitti Kirjoituksilla, joskus hän viittasi Mooseksen kautta annettuun lakiin, esim. että ihmiset eivät täytä sitä.

        UT:n mukaan ihmiskunta ei oppinut tuntemaan Jumalaa viisauden kautta, tarvittiin Jeesus ja hänen toimintansa.

        Hän varmasti noudatti lakia, rabbina ja jumalisena enemmän kuin keskiverto kansalainen, kävi temppelissä jne. Hänestä kerrotaan, kuinka hän rakasti nuorukaista, joka oli pitänyt kaikki käskyt. Kuitenkaan tämä nuori mies ei pystynyt luopumaan maallisesta omaisuudestaan, kun Jeesus kehotti häntä seuraamaan itseään. Tästä syystä hänestä tämäkään ei voinut päästä Jumalan valtakuntaan, jota hän opetti. Hänen valtakuntansa oli niin hengellinen, ihmisen sisäinen asia, ja sen tuntemisen esteenä olivat myös maalliset rikkaudet.

        Oli hän esimerkillinen, piti tehdä kuten oikein on ja elää Mooseksenkin lakien kanssa sopusoinnussa.
        Hän ei sanonutkaan että kumoaa lakia, vaan täyttää sen. Kukaan ei pystynyt noudattamaan niitä satoja lakeja, jotka olivat rakentuneet 10 käskyn ympärille.Yhteiskunnasta oli kehittynyt armoton, tuomitseva ja rangaistukset kovia, tämä päti myös ympäröiviin valtakuntiin. Siksi tarvittiin ns. rakkauden kaksoiskäsky, joka täydellisti lain tuoden opin armosta sen tulkintaan. Uskonnollisesta laista tuli myös universaali, oppi sopi muihinkin maihin.

        Paavali puhuu myös henkistyneeseen sävyyn, jossa laki-termi ei välttämättä tarkoita aina konkreettisia lakeja, vaan jotain mitä on ihmisen sielussa, vrt. roomalaiskirje 7.

        Tässä on aihetta katsoa myös, mitä Jeesus teki, mitä tapahtumia liittyi häneen, ja kuinka historiaan tuli suuri käännekohta, josta ajanlaskukin alkaa kohti nykyaikaa. Hän uhrautui monien puolesta, ja uhritoimitukset loppuivat sukupolvi, 40 v. Jeesuksen jälkeen, kun temppeli hävitettiin, ja tämän Jeesus ennusti, murehtien tapahtumaa. Hän oli siis tässä "lain loppu".

        Uusi aika alkoi maailmassa Jeshuan kautta, alkoi voimakas kristinuskon leviäminen. Hengen valtakunta tuli jokaisen tavoitettavaksi.


    • Skeptikko

      Kristityt usein puhuvat Jeesuksesta välimiehenä Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Jobi sanelee valitusvirressään:

      Job. 9.33. Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

      Voiko Jeesus toimia sittenkään välimiehenä ihmiskunnan ja Jumalan välillä?

      • Entäs jos Job oli yksinkertaisesti vain väärässä asian suhteen? Vai puhuiko hän vain oman aikansa näkökulmasta? Vai eikö hän vain tiennyt? Onko joku perusteltu syy sille, miksi tuo pitäisi lukea juuri tuolla tavalla jonkinlaisena absoluuttisena ja ikuisesti voimassaolevana väitelauseena?


    • Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä? Tuon voi ymmärtää hyvin monella eri tavalla eikä niihin kaikkiin kuulu ajatusta Jumalan hengestä persoonallisena olentona.

      Väitetäänkö UT:ssa, että Jeesus on Jumala? En näe, miten tuota väitettä voisi puolustaa muuten kuin nojaamalla kirkkoperinteen kierouttamiin käännöksiin ja lukutapoihin. Jeesus ja opetuslapset ovat juutalaisia unitaristisia monoteisteja eikä mitään trinitaristeja niin kuin evankeliumien tekstit hyvin selkeästi antavat ymmärtää.

      Entä Jeesus Jumalan poikana? "Jumalan poika" oli käsittääkseni tuohonkin aikaan hyvin tavallinen käsite eikä välttämättä tarkoittanut sen enempää kuin erityisasemaa Jumalan silmissä suhteessa muihin ihmisiin. Mitä siis tuosta? Onko siinä muka jotain outoa tai kummallista?

      Kuten nykyään ymmärrämme on johtajuutta monenlaista ja Raamatun kirjoittajillakin varmasti oli omat oman aikansa värittämät kuvitelmat asioista. Kenties juutalaiset ja heidän esi-isät olivat vain unohtaneet, että Jumalan tavoite on koko luomakunnan pelastaminen perikadolta eikä vain Israelin valtion. Erilainen tavoite vaatii yleensä erilaiset keinot.

      Oliko Jeesus oikeaa sukua ollakseen Messias? Käännetäänpäs ihan huviksi nuo epäilykset noiden sukuluetteloiden suhteen toisinpäin. Onko järkeä olettaa, että evankeliumien kirjoittajat olisivat laittaneet tekstiin, joka kirjoitettiin ihmisten vakuuttamiseksi siitä, että Jeesus on Messias, sellaiset sukuluettelot, jotka ilmiselvästi osoittavat juuri päinvastaista? Tämä riippuu tietysti siitä, että oletammeko evankeliumien tekstien kirjoittajien olleen idiootteja. Eikö yleensä mitä tahansa kirjaa tai muuta tekstiä lukiessa ja tulkitessa ole normaalisti tapana olettaa, että kirjoittaja on järjissään ja sekä ymmärtää että tarkoittaa sitä, mitä yrittää sanoa? Jos näin, niin tästä luonnollisesti päädytään siihen kysymykseen, että "mitä sellaista me emme tiedä tai meillä on jäänyt hoksaamatta, jonka vuoksi emme ymmärrä, miksi alkukirkon väki piti perusteltuna ajatella niin että se, että Jeesus on Messias, ei ole ristiriidassa noiden sukuluetteloiden kanssa?"

      Kyllä, Messiaan kohdalla on olennaista juuri se, mitä hän teki, eikä se, mikä hän muka kirkon mukaan on. En minä UT:ssä näe mitään aihetta Jeesuksen palvomiseen tai rukoilemiseen.

      Tuskinpa Elia, Johannes Kastaja tai kukaan muukaan voi kääntää niiden sydämiä, jotka eivät halua kääntyä, jos itse Messias eikä Jumala itsekään siihen ole kyennyt.

      Lailla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa asiayhteydestä riippuen.

      Kumosiko Jeesus lain käskyt? Ei, jos hän oli synnitön niin kuin UT väittää. Miksi juutalainen Jeesus olisi halunnut kumota lain käskyt? Eikö hän pikemminkin kehottanut toimimaan ei vain lain kirjaimen vaan myös sen hengen mukaan, joka tekee nähdäkseni Jeesuksesta vielä pahemman tiukkapipon kuin fariseuksista siinä mielessä, että lain kirjain on helpompi pitää kuin lain henki.

      Mitä sitten tarkoitti lain täyttäminen? No mitä teksti sanoo Jeesuksen sillä tarkoittaneen? Jeesushan suoraan selitti opetuslapsille vähintään kerran, että hän tuli täyttämään laissa (eli pyhissä kirjoituksissa) annetut lupaukset ja ennustukset siitä, mitä ne sanoivat Messiaan tekevän.

      Onko Jeesus kuningas? Kyllä. Onko Jeesus Herra? Kyllä. No entäs sitten Isä Jumala? Jos Jeesus on Herra ja Kuningas, niin Isä Jumala on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. En minä näe, miten Jeesuksen kuninkaaksi kutsuminen muka Jumalaa pilkkaisi, jos Jeesuksen itsensäkin mukaan hän on kuningas nimenomaan vain siksi, että Jumala on hänelle tuon kuninkuuden antanut. Ei tuo nosta Jeesusta Jumalan yläpuolella vaan pikemminkin vain osoittaa, että Jumala on Jeesuksen yläpuolella.

      Sovittiko Jeesus muiden synnit? No sehän riippuu aikalailla yksinomaan siitä, kenen teoriaan tukeudut selityksenä Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen suhteen. Näyttää siltä, että tulkitset asian nyt skolastikkojen ja uskonpuhdistajien tulkintojen kautta, jotka eivät edusta sitä alkukirkon tapaa nähdä asia sitten ollenkaan.

      Mitä siellä ristillä sitten oikein tapahtui? Messiaan työn yhden vaiheen loppuhuipentuma, jossa ihmiskuntaa orjuuttavat voimat eli synti, kuolema ja paholainen käyttivät viimeistä keinoaan saadakseen Jeesuksen lankeamaan syntiin, mutta Jeesus kesti sen ja kuoli lankeamatta syntiin. Heprealaiskirje kuvaa tätä sanomalla, että Jeesus tuli tuon kautta täydelliseksi ja siksi myös arvolliseksi saamaan tuo edellämainitun kuninkuuden toisin kuin ensimmäinen Aadam, joka mokasi ja menetti kaiken.

      Tuntuu siltä, että sinä olet ymmärtänyt yhtä jos toista Raamatun suhteen väärin. Toisaalta se ei ole mikään ihme ottaen huomioon, että nuo käsityksesi perustuvat siihen, mitä suurin osa kristityistä nykyään opettaa, ja heidän opetustensa ongelmakohtiin.

      En varmaankaan nyt osannut taaskaan ilmaista asioita välttämättä kovin helppotajuisesti ja täysin oikein, mutta toivottavasti se ei nyt kovin hirveästi asetu minun tekstini ymmärtämisen tielle.

    Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastan sinua

      Kohta sanon tämän livenä, älä pelästy.
      Ikävä
      131
      1746
    2. Miksköhän mä oon tuolla

      Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup
      Ikävä
      16
      1462
    3. Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA

      Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR
      Hindulaisuus
      329
      1012
    4. Tiedätkö miten pahalta tuntui

      Kun vetäydyit? Ei kuukausiksi vaan vuosiksi.
      Ikävä
      61
      1000
    5. J miehestä oikeaa

      Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen
      Ikävä
      90
      884
    6. Epäiletkö että kaivattusi

      On tai on ollut ihastunut sinuun?
      Ikävä
      66
      851
    7. Onko Lahdessa juhannuskokkoa?

      Entä vähän kauempana?
      Lahti
      1
      770
    8. Vanhemmalle naiselle

      Juhannussauna on lämpiämässä. 🌿🥵💦
      Ikävä
      46
      761
    9. Kysyit firman bileissä..

      .. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta
      Ikävä
      9
      681
    10. Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin

      Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta
      Maailman menoa
      62
      668
    Aihe