Jos äiti on juuri täyttänyt 18-vuotta kun lapsi syntyy, ei koulutusta eikä työpaikkaa, eli ei siis myöskään omaa rahaa, ja isä on 29, ei työpaikkaa mutta ollut töissä, eli siis on kykenevä töihin ja on myös koulutus, saa päivärahaa, asuu omakotitalossa, ja vaatii lapsen yksinhuoltajuutta, niin kuinka suuri mahdollisuus hänellä on tämä saada?
Huoltajuuskiistat...?
pelokas...
274549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei minkäänlaiset jos et anna hänen olla lapsen isä. Eli siis jos lapsi ei ole vielä syntynyt, niin sinun ei ole pakko antaa tämän kyseisen henkilön tunnustaa isyyttään, eikä sinun ole pakko lapsen isää kellekkään kertoa ja silloin lapsi merkataan ns. isättömänä..
En kyllä edes tuossa tilanteessa uskoisi että isä sen lapsen itselleen saisi, koska et varmaankaan ole mitään pahaa tehnyt. siis et ole alkoholisti etkä narkkari..
Mutta toivotaan että lapsen saat pitää. Lapsen paikka on äidin luona ja uskoisin että lapsen kanssa pärjäisit ilman koulutusta ja työtä, koska ne kerkiät kuitenkin vielä lapsenkin kanssa saamaan..
tohon edelliseen vastaukseen sanoisin että joissain tapauksissa kyllä on tehty isyystestit jos mies sitä vaatii, eli välttämättä ei toimi mitä hän ehdotti.. mutta tee van parhaasi äitinä, niin ei sinulta lasta viedä, ja olit siis alaikäinen kun olit tämän 29v miehen kanssa? kyllä tuon pitäisi riittää perusteeksi että hän ei lasta saa kun alaikäisen on raskaaksi saanut... jaksamisia sinulle =)
jos kerta olit alaikäinenkin?
Mieshän ei ole tehnyt mitään rikosta saattaessaan alle 18-vuotiaan raskaaksi! Rikoksen hän olisi tehnyt, jos olisi harrastanut seksiä alle 16-vuotiaan kanssa. Perehtykääpä vähän lakiin ennenkuin alatte tuollaista ehdottamaan.
koulutusta eikä työpaikkaa.
Jos olit yli 16v kun olit miehen kanssa yhdynnässä ei em oikein toimi...olet lain silmissä aikuinen, 16v kun on tämä "seksiraja"..
On ihan mahdollista että isä saisi isyyden mutta erittäin epätodennäköistä, ottaen huomioon ettette ole yhdessä raskausaikana, hän ei ole töissä yms. Äitiyteen ei kuten eräs sanoi tarvita työpaikkaa eikä koulutusta, ne kerkee hankkimaan myöhemminkin..Olen 22v ja 7kk pojan äiti. En ole peruskoulua kummempaa koulua loppuun käynyt ja tällä hetkellä työtönkin(siis sitten kun äitiyslomani loppuu) enkä siltikään usko että, jos eroaisimme mieheni kanssa, mieheni saisi lapsen huoltajuuden. Ainakaan noilla perusteilla.
on esittää vahvat perusteet äidin kykenemättömyydestä vanhemmuuteen,on mahdollista että isä saa huoltajuuden.Vaikka isällä olisikin yksinhuoltajuus,toimii samat pelisäännöt tapaamisoikeuksista kuin yhteishuollossakin.Harvemmin sitä paitsi pienen vauvan huoltajuus annetaan yksin isälle,sillä äitihän lähes aina on se läheisin henkilö.
Kokemuksesta voin sanoa,ettei yksinhuoltajuutta anneta järin helpolla.Yleinen käytäntöhän on(ainakin tällä seudulla) että ensin kokeillaan yhteishuoltoa,jonka jälkeen päätökseen voi hakea muutosta yksinhuoltajuuteen.Tämäkin tosiaan raskain perustein.
noita asioita ei kannata täällä kysyä,kysy asianajajalta tai joltain jolla on asiasta parempaa tietoa. mutta luulen että tässä tilanteessa miehellä on parempi asema asiassa esim. hänellä on oma asunto,mahdollisuus päästä töihin,hänellä on koulutus ja työtaustaa,on rahaa millä elättää lapsi. äidillä taas ei ole koulutusta,ei työpaikkaa,asunnosta et maininnut..mutta jos ei ole omaa rahaa,ei mitä suuremmalla todennäköisyydellä ole omaa asuntoakaan.ja milläs rahalla se äiti elättäisi lapsen?jos sitä rahaa ei ole...mutta kysy joltain ihmiseltä joka tietää asiasta.
Melko harvoissa tapauksissa äidiltä viedään lapsi, vaikka isä sitä tahtoisikin. Valitettava totuus. Vaikka isä olisi parempi lapsen kasvattaja, niin silti äidillä on lapsi. Ikävää.
turiset.Välillä tämä yhteiskunta suosii äitejä liikaakin,vaikka ulkopuolinen näkisi kuinka paljon parempi kasvattaja isä olisi.
Näin asiasta poiketen.
Yksinhuoltajuuden saaminen on Suomessa harvinaista ja niissäkin tilanteissa lapsen tapaamisoikeus etävanhempaan säilyy. Yhteishuoltajuus on yleisin vaihtoehto. Se, että isä asuu omakotitalossa tai että hänellä olisi mahdollisuus mennä töihin (ymmärsin, että nyt ei ole töissä?) ei vaikuta millään tavalla hänen asemaansa lapsen huoltajana, jos äidilläkin on katto pään päällä ja han pystyy huolehtimaan lapsestaan. Vauva ja aivan pieni lapsi asuu aina äitinsä kanssa, jos ei äidillä ole ongelmia, jotka oikeasti vaarantavat lapsen hengen ja terveyden kuten päihderiippuvuus tms.
Lapsen synnyttyä äiti on äitiyslomalla ja saa äitiyspäivärahaa vajaan vuoden ajan. Koulutus- ja työpaikka-asiat eivät siis merkitse mitään. Vauvaa ei äidiltä Suomessa viedä taloudellisten perusteiden takia koskaan. Yksinhuoltajuus myönnetään äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa, käytännössä vain silloin, kun toinen osapuoli siihen vapaaehtoisesti suostuu tai jos toinen vanhempi on todella vaaraksi lapselleen, ei ole vuosikausiin pitänyt häneen mitään yhteyttä tms. Omakotitalot, työt yms eivät asiaan vaikuta. Alkuperäisen kysyjän kuvailemassa tilanteessa on itsestään selvää, että vauva pysyy äidillä, jos hänellä ei ole alkoholiongelmaa, huumeongelmaa ja hän muuten huolehtii lapsesta ja itsestään.
omastanäkökulmastani on todella suuret mahdollisuudet saada kyseinen lapsi isän luo.
otetaanpa semmonenkin seikka huomioon, että lapset elävät synnyttyään äidinmaidolla, en usko että kukaan täyspäinen veisi lapselta äitiä jos lapsi rintaruokinnassa. Terveydellisesti on suotavaa, että lapsi elää rintamaidolla mahdollisimman pitkään. Tietysti jos on terveys-alkoholi-huume -ongelmia niin lasta ei äidille jätetä.
Minulla samanlainen tilanne. Soitin lastenvalvojalle ja kysyin, voidaanko minua pakottaa ottamaan isyystesti lapsestani jos en sitä halua. Niin lastenvalvoja kertoi, että aluksi kun lapsi syntyy kutsutaan käymään siellä ja lapsi voidaan merkata isättömäksi. Mutta jos isä tahtoo selvittää isyyden hänen täytyy haastaa lapsen äiti oikeuteen ja sitä kautta oikeius määrää isyystestiin. Mutta se, että tajuaako/haluaako isä haastaa oikeuteen. Minun tilanteessani epäilen.
Ja minua myös uhattu lapsen hultajuuden viemisellä. Joten kysyin siitäkun sosiaalityöntekijältä. Hän sanoi, että jos äiti on aivan normaali nuori äiti, pitää lapsestaan huolta, eikä ole "mielenvikainen", niin lapsen huoltajuus äidiltä on todella vaikeaa saada pois, oikeastaan mahdotonta.
Joten sinuna en stressaisi siitä, että lapsi viedään sinulta pois! Nämä on rankkoja asioita ja minua ainakin vituttaa alkaa taistelemaan omasta lapsestani, mutta olen siihen täysin valmis!
Voimia sinulle valtavasti ja toivottavasti kaikki kääntyy hyvin!
ei vaikuta siihen, kumpi saa lapsen huoltajuuden. Olet kuitenkin täysi-ikäinen, vastuussa omasta elämästäsi. Ja nykypäivänä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen ensisijainen hoitaja on tämän äiti. Minusta tulee esim. automaattisesti yksinhuoltaja, koska erosin lapsen isästä. Hän ei meinannut tajuta asiaa, kun sanoin että ei lasta edes juopolle annetteisi osa-aikaiseen hoitoon. Onneksi osasin ottaa asioista oma-aloitteisesti selvää, ja vähän selventää tuolle luuserillekin missä mennään.
Mutta siis, sinusta tulee lapsesi ensisijainen huoltaja, ellet sitten itse halua lastenvalvojalla sopia yhteishuoltajuudesta. Mutta jos vanhemmat ovat eronneet, se on huonoin mahdollinen vaihtoehto, jota useimmiten lapsi kärsii, vaikka kuulostaakin hieman ristiriitaiselta kun aina puhutaan ehjästä perheestä jne. Mutta olen itse nähnyt millaista se voi pahimmillaan olla, kun vanhemmat käyvät aivan mitättömistä asioista riitelemään, lapset siinä todellakin vain kärsivät. Joten jos ei ole avioliitto taustaa, yksinhuoltajuus on paras ratkaisu, ainakin minun mielestäni. Tietysti en ole mikään asiaan mitään sanomaan, koska en tiedä tilanteestasi sen enempää kuin mitä kirjoitit.
Ja joku oli tuolla kirjoittanut isyyden selvityksestä, jos tämä ko. mies tietää olevansa lapsesi isä, ja haluaa itse testiin mennä, on lastenvalvojan tähän suostuttava vaikka äiti kieltäisi isyyden selvityksen. Mutta on eri asia, jos isä ehdokasta ei ilmaannu, ja äiti kieltää isyyden selvityksen, ei jatkotoimenpiteisiin ryhdytä.
Joku kirjoitti tuolla jossain aikaisemmassa, että yksinhuoltajuutta ei anneta helpolla, vaan kokeillaan yhteishuoltajuutta jne. Mutta todellisuudessa asiahan on aivan toinen (tosin esimerkki sieltä vuodelta 1994). Oma äitini ja isäni asuivat yhdessä ja heillä oli kaksi lasta ja sitten kun äijä lähti reissuun (voitti lotossa 200'000 markkaa, eli reissuun 200 päiväksi), pakkasi äitini kamansa ja ilmoitti postiin osoitteen muutoksesta ja sittenhän me muutettiin ja äitillä on ollut siitä lähtien yksinhuoltajuus. Ei isältä sillon ainakan mitään kyselty, eikä varmasti kysellä tänä päivänänkään, jos äiti haluaa pitää lapset, niin senkus pitää :D
Ei millään pahalla naisia ja äitejä kohtaan mutta mun mielestä on todella törkeää ja itsekästä vaatia yksinhuoltajuutta itselleen sillä perusteella että lapsen kuuluu olla äitinsä kanssa. Lapsen kuuluu olla myös isänsä kanssa. Lapsella on oikeus isään, ja isällä on oikeus lapseen! Nainen ei keskenään saa lasta aikaiseksi se on varma! Siihen tarvitaan mies ja nainen ja tällöin myös isällä pitäisi olla ehdoton oikeus tasavertaiseen suhteeseen lapsensa kanssa. Toki jos on alkoholismia yms. niin asia on toinen mutta se pätee yhtälailla kumpaankin sukupuoleen.
oletkos ottanut huomioon muutkin seikat, kuin vain sen että äidit mielestäsi tekevät itsekkäästi? Mitä jos isällä on rikosrekisteri päihdeaineista, alkoholi on ongelma? Sinunko mielestäsi tällaisessa tilanteessa kuuluisi antaa isälle oikeus olla lapsensa kanssa kahden vaikkapa joka toinen viikonloppu? Hullu täytyisi olla, jos sellaiseen suostuisi.
Ota asioista pidemmän kaavan mukaan selvää, äläkä syytä heti äitejä itsekkyydestä jos oikeasti ajatellaan vaan lapsen parasta. On totta, että jos isän huoltajuudelle ei ole esteitä, niin homma ok. Mutta noin yksinkertaisella ajatusmaailmalla ei kannata yrittää päteä mihinkään.
Osaatkohan sä nyt ihan varmasti lukea??
Enkö mä tuossa edellisessä viestissäni nimenomaan kirjoittanut että jos on alkoholismia ym. niin tilanne on toinen? Toi ym. ainakin mun mielestä tarkoittaa muitakin päihdeongelmia, rikostaustaa jne. Lue kunnolla ja sano sitten. Ihan yhtälailla pitäisi päteä siis myös äiteihin tuo että jos on ns. jotain "vikaa" niin isällä olisi ensisijaisesti oikeus huoltajuuteen (jos siis hänellä asiat kunnossa) vaan onko näin? Ei.
ja mistähän sinä repäisit tuon "tietosi", että jos äiti on vaikkapa narkomaani, niin kyllä jos isä on kunnon kansalainen lapsen huoltajuus siirtyy hänelle jos äiti siis todetaan epäkelvolliseksi huoltajaksi, joka on kyllä erittäin vaikeaa ja tarvitaan todellakin painavat todisteet. Ota asioista selvää edelleenkin pidemmän kaavan perusteella.
Ja tuo lause "osaatkohan sinä aivan varmasti lukea" on niin teinimäinen, että se jo paljastaa jotain sinusta ihmisenä, joten ymmärrän hyvin ettet tiedä asioista tuon enempää.
toki jos sinä voit sitten selittää, miksi yh-isiä kuitenkin on nykypäivänä yllättävän paljonkin? Tähän tuskin on syynä se, että äiti olisi ns. vapaaehtoisesti luopunut lapsestaan ellei sitten ole oikeasti päästään sekaisin. Ensin kantaa sisällään uutta ihmisen alkua 9 kk ja sitten antaa huoltajuuden noin vain isälle, ilman taistelua? Sanonpa vain, että tuskin kukaan omineen pärjäävä nainen näin tekisi.
Joten kyllä lapsen huoltajuus voidaan myöntää pelkästään lapsen isälle. Minua hieman huvittaa että joku edes väittää, että jos äidistä ei ole huoltajaksi ja isällä ei ole elämässään mitään mainittavia ongelmia, että lapsi kuitenkin passitettaisiin suoraan sijaisperheeseen / hoitokotiin.
Mutta surullista on, että jotkin äidit eivät anna lastensa tavata isäänsä koskaan, vain siksi että menneisyyden takia tunnetaan katkeruutta tai niin suurta vihaa tms, ja sitten samalla kielletään lapselta tämän oma isä. Minä olen itse avomiehestäni eronnut, pian saan esikoiseni, mutta minulla ei ole syytä olla antamatta lapsen tavata isäänsä, mutta en todellakaan suostu yhteishuoltajuuteen tämän liiallisen alkoholinkäytön takia. Ja minä en tunne itseäni millään muotoa tämän takia huonoksi äidiksi, jos haluan omaa lastani suojella siltä mitä olen itse lapsuudessani joutunut käymään läpi!
Asiat on vain helpompi hoitaa yksinhuoltajana. Mm. koulu valintoihin, passin hakemisiin ja monia muita ihan arkipäiväisiä asioita on helpompi hoitaa , kun ei tarvitse olla joka pikku asiasta kyselemässä lupaa toiselta huoltajalta.
Siltikin tapaamiset ja muut isot asia voidaan hoitaa hyvin yksinhuoltajuudessa.
ei tarvitse joka asiaan kysyä toiselta vanhemmalta ns. lupaa. Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat erosivat virallisesti minun ollessa 1-vuotias, isä asui luonamme vielä muutaman vuoden meillä. Pienempänä tapaamiset meni niin, ettei ollut missään mitään kirjoitettu, että hän olisi ns. viikonloppu isä, mutta kävin siellä joka toinen viikonloppu muistaakseni. Vaikkemme silloin olleetkaan kovinkaan läheisiä, minun ollessa nuorempi, nykyään aikuisiän jo saavuttaneena osaan kuitenkin arvostaa sitä että sain isääni nähdä.
Joten kyllä ne tapaamiset voidaan ihan sovussa sopia, vaikka yksinhuoltajuus toisella vanhemmista olisikin.
Osoittaa vain tyhmyyttä ja omien halujen korostamista kun oot menny hankkimaan lapsen noin huonoon elämäntilanteeseen. Itsekästä lastasi kohtaan, ei lasta pelkällä rakkaudella ruokita ja naurettavaa opettaa elämään vain tukien varassa. Todella olisi mielestäni parempi isänsä (jos edes hänen kun meni sinut raskaaksi saattamaan) luona kuin sinun, joka olet selkeästi täysin epäkypsä äidiksi. Kuinka luulet kasvattavasin pienen lapsen kun et ole itseäsikään yhtään saanut kehitettyä. Ja sitten sinun kaltaisia silitellään päähän ja kaikki virheet korjataan puolesta.
"toki jos sinä voit sitten selittää, miksi yh-isiä kuitenkin on nykypäivänä yllättävän paljonkin? Tähän tuskin on syynä se, että äiti olisi ns. vapaaehtoisesti luopunut lapsestaan ellei sitten ole oikeasti päästään sekaisin. Ensin kantaa sisällään uutta ihmisen alkua 9 kk ja sitten antaa huoltajuuden noin vain isälle, ilman taistelua? Sanonpa vain, että tuskin kukaan omineen pärjäävä nainen näin tekisi. "
- pakko tähän kommentoida että on myös äitejä jotka eron tullessa jättävät lapsen isälleen jos kokevat että lapsella on parempi olla isän kanssa. ja jos isä jää esim.asumaan siihen missä ennenkin
ja äiti lähtee muualle.
minun sukulaiseni aivan täysijärkinen nainen jätti lapsen isälleen kasvamaan kun erosivat tytön ollessa 2-vuotias. tyttö on käynyt äidillä joka toinen viikonloppu ja lomilla sit enempi.
jne. nyt teini-ikäinen ja ei ole katkera äidilleen ja on onnellinen että sai jäädä isän luokse.
eikä ole traumoja jäänyt.
eli ei se äiti aina mielenvikainen ole jos jättääkin lapsen isälleen asumaan ja rupeaa itse
viikonloppu äidiksi jne.
heillä yhteishuoltajuus ja kaikki sujunut aina hyvin !
ja yhdessä sopivat tytön isommista asioista jne.
:) että kyllä se joskus noinkin toimii!
ja löytyy suomen maasta niitä upeita isiä kenestä on tohon!
toki se on aina jotenkin järkyttävämpää jos erossa meneekin niin että äiti lähtee ja lapset jäävät isälle... mutta jos on ns.normaali ero ja hyvät välit niin en mä ainakaan näe pahaa jos lapsi pääsääntöisesti asuu isällään.
Kaikki Suomen lait ovat äidin puolella.. Tai ainakin melkein. Oli ainaki mulla. Ettekö pääse mihinkään järkevään ratkaisuun? Molemmille huoltajuus?