Äly ja varallisuus
Yangster
4635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
raha saattaa merkitä älykkäälle ihmiselle vähemmän kuin ÄO-tavikselle. Hän ehkä myös luottaa kykyihinsä selviytyä taloudellisesta romahduksestakin eikä siksi pidä tarpeellisena haalia itselleen puskurirahastoa. Kenties hän myös hahmottaa sen, miten vähän tavallinen runsaankin palkan hankkija pystyy varautumaan todellisen katastrofin - kuten pitkäaikaisen työkyvyttömyyden - varalle. Isotkin säästöt hupenevat nopeasti, jos tulot romahtavat ja juoksevia menoja on mahdoton saman tien vähentää. Tällainenhan tilanne on, kun kalliisti asuvan tulotaso äkisti putoaa: huokeita kämppiä ei niin vain olekaan saatavilla.
Kaiken muun romahduksen keskellä tuntuu varmasti kurjalta, kun köyhyyskuiluun pudonnut joutuu käyttämään muuta varten haalimansa säästötkin elämiseen, ennen kuin yhteiskunta suostuu tukemaan...Vai onko omillaan selviytyminen tällaisessa tilanteessa itse asiassa sittenkin itsetuntoa kohottavana ja siksi positiivisena koettava seikka?
Älykäs ihminen kuitenkin oivaltaa, että useita elämän tärkeistä asioista ei saa millään maailman rahalla.
Kun lähipiirissä on usemmankin alan huippuprofessoreja, olen huomannut etteivät ne köyhiksi ole jääneet.
Rahankeräys tosin näyttää loppuvan siihen "talo Haukilahdessa tai Tapiolassa meren rannalla ja enemmän rahaa kuin loppuikänä ehtii käyttää"-vaiheeseen, etenkin jos sitä on kertynyt niin paljon että lapsetkin pystyvät elämään mukavan elämän tekemättä mitään.
Jotta voitaisiin arvioida älykkyyden suhdetta tuloihin ja varallisuutteen, niin ensimmäiseksi pitäisi määritellä se mitä älykkyydellä tarkoitetaan.
Tottakai jos älykkyys määritellään siten, että "kyky saada pääomalleen maksimaalinen tuotto mahdollisimman lyhyessä ajassa", niin varmasti rikkaat ovat niitä kaikkein älykkäimpiä ihmisiä. Länsimainen yhteiskunta (ja todennäköisesti myös ko. amerikkalainen tutkimus) pitää yksilöä yleensä sitä älykkäämpänä, mitä parempi tämän looginen ja matemaattinen päättelykyky on. Esimerkiksi älykkyysosamäärätestit mittaavat pelkästään loogista ja matemaattista päättelykykä. Mensan jäseneksi pääsee vain jos looginen ja matemaattinen päättelykyky ovat riittäviä. Todennäköisesti nopeasti rikastuminen vaatii juurikin samoja asioita: loogista ja matemaattista päättelykykyä sekä mahdollisimman rationaalista toimintaa.
Henkilökohtaisesti arvostan ihmisissä kyllä ihan toisenlaisia asioita kuin sitä että miten loogisesti joku pystyy ajattelemaan tai miten järjestelmällisesti joku pystyy toimimaan. En anna paljonkaan arvoa sille osaako joku esimerkiksi kirjoittaa täydellistä suomea, tai osaako joku pitää huolta raha-asioistaan.
En osaa tosin itsekään määritellä sitä minkälaista ihmistä yleensä pidän keskimääräistä älykkäämpänä, mutta ehkä tärkeimpiä kriteerejä ovat empaattisuus, solidaarisuus ja jonkinlainen "sielukkuus". Matemaattinen ja looginen päättelykyky tulevat kaukana perässä.
Omilla kriteereilläni älykkäät ihmiset olisivat siis keskimääräistä köyhempiä.
psykopaatit ovat parhaimpia sijoittajia, koska eivät anna tunteiden häiritä loogista ajattelua.
Sosiopaatit ovat usein johtajia ja -usein- parhaina pidettyjä johtajia työ- ja liike elämässä.
Empaattisuus ja sympaattisuus on samankaltainen työkalu menestykseen.
Tottakai ihannemaailmassa lampaat käyvät susien kanssa kedolla ja posken kääntäminen ja rakkaus voittaa, vastikkeeton rahan jakaminen tuo hyvää kaikille.
Yllättävän paljon tällä ajattelumaailmalla varustettuja poliitikkoja ja vaikuttajia säätää lakeja ja sählää päättävissä viroissa.
Ihanne kansalainen on tietysti näiden kannalta se empaattinen sympaattinen kova työntekijä joka katsoo telkkarista kritiikittömästi kaiken, polttaa ja juo kohtuudella, siis siten ettei aiheuta häiriötä, äänestää valtapuolueita, kuolee heti kun tulee eläkeikä.
Se mitä ei käsitelty on ns parempien piirien ja tienaavien asenne:
Ne tietävät olevansa parempia ja tulevansa toimeen paremmin kuin paskanahkainen duunari jos taloudessa alkaa mennä huonosti.
Tämä pohjautuu kontakteihin niihin ihmisisiin jotka pyörittävät taloutta ja yhteiskuntaa sekä siihen että korkeammin koulutetuille on vähemmän kilpailijoita ja että usein ovat valtion virassa.
Ei raha ja omaisuus ole itsetarkoitus, kunhan sitä on sen verran että se riittää mukavaan ja turvalliseen elämään.
Duunarille sitä ei kerry, koska progressiivinen verotus pitää tehokkaasti siitä huolen.
Mutta jos esim pidetään 50 tonnia vuodessa sopivana summana niin 4% tuotolla jo noin yksi ja neljännes miljoona riittää tuomaan riittävästi korkotuloja.
Ei se ole loppujen lopuksi paljoa tänä aikana kun se tavallinenkin duunari ottaa 300 tonnin asuntolainoja ruokatunnilla.
Rikastuminenkin on työtä, ei rikkaille raha ole enää se väline joka pitää leivän pöydässä vaan pelimerkki jolla saadaan arvostusta ja valtaa niissä piireissä joissa halutaan olla:
Eletään hektisesti markkinoiden rytmissä ja pyritään voittamaan muut isossa pelissä jonka nimi on talous.
Jollekin professorille saattaa riittää akateeminen ympäristö, talo merenrannalla ja kohtuullinen varma tulo.