Toipuuko masennuksesta

ainakaan omasta.
Kuulosti vain niin tutulta.Paitsi avioliitto, se on minulla kunnossa.
Mutta entiseen työhöni en pysty enää palaamaan, en vaikka pakotettaisiin. Ennen pidin työstäni, mutta nyt inhoan sitä ja saan paniikkokohtauksen, kun vain ajattelenkin sitä.

Minullakin mennyt kaikki pieleen. Sanoin jo teraupeutille, että vituttaa koko väärin eletty elämä. Hänestä se oli liian raa'asti sanottu, mutta siltä se tuntuu.

En uskalla minäkään mitään, pelko epäonnistumisesta tappaa kaiken.
Pelko siitä, etten taaskaan kelpaa, pelko siitä, että tapan itseni jos vielä kerrankin munaan, sillä en kestä epäonnistumista.

Kärsin myöskin syömishäiriöstä, josta perheeni ei tiedä mitään.
Jos en ahdistu, en myöskään oksenna, mutta jos jouduin selkä seinää vasten, oksennan niin, että silmät pullistuvat päästä ja verta tulee nenästä.

Olen ollut työstä pois jo reilun vuoden ja kävin myös kuntouksessa ja luulen että se auttoi minua.
Ja nyt ihan lähiaikoina olen alkunut voida paremmin. Mutta pelko on lyöty minuun, siitä en pääse.
Minulla on lääkkeet, terapia, kuntousjutut, ilman niitä en olisi nyt tässä.
Älä jää yksin, etsi apua, sillä ehkä et selviä yksin.
Meitä on muitakin ja toipuminen on yksilöllistä.

Minulla se on kestänyt kauan ja vieläkään en ole kunnossa. Tulenko milloinkaan?
Toivon sinulle parempaa.
Zemppiä.

on syynä masennukseen, niin ei sinua lääkkeet eikä terapia pysty kauheasti auttamaan. Kyllä korjausta täytyy hakea tuon elämäntilanteen korjaamisesta.

Itselläni eka masennus helpotti kun lopetin työnteon ja siirryin sairaseläkkeelle. Tiedän kokemuksesta, että masentuneena tuo elämäntilanteen muuttaminen ei ole helppoa, mutta jos siihen saa ulkopuolista apua, niin se saattaa onnistua paremmin.

Työn tai työpaikan vaihdosta kannattaisi keskustella esimiehesi kanssa (jos olet vielä työelämässä). Myös psykiatrisi voisi neuvoa tuon asian hoitamisessa.

Avioliittoasiassa yksi mahdollinen kanava olisi kirkon perheneuvonta, joka kaiken lisäksi on maksutonta. Lueppa asiasta oheisesta linkistä:
http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/pneuv.html

Toivottavasti näistä neuvoista on sinulle apua.

Vaikeasta masennuksesta toipuneena, voin todeta, että kyllä toipuu. Aikaa se vie. Neil Hartwick sanoi kirjassaan, että hänelle oli sanottu toipumisen kestävän yhtä kauan kuin masennusta on ollut. Tämän luettuani, olen antanut itselleni aikaa toipua rauhassa, vaikka vuosia se vie. Nyt elämä 5 vuoden jälkeen hymyilee. Opiskelen lähihoitajaksi, jotta voin auttaa muita.

mun miesystävän takia.. hän kohtelee minua todella huonosti ja minö vaan roikun hänessä koska en osaa ajattella yksin oloa, minua pelottaa että kaipaan hänen luokseen jos lähden.
minä rakastan häntä vaikka hän on kamala.
Toivoisin että vihaisin ja inhoaisin häntä, jos saisin 3toivomusta, yksi niistä olisi tuo.

Mikä sellainen avioliitto on, josta ei pääse pois???

Oletko muslimi?

Mulla todettiin vaikea masennus, vuoden söin lääkkeitä ja "paranin", sitten masennus palasi. Joten uskon kyllä että elämä paranee, se vain vie aikaa enemmän kuin sen vuoden, ainakin omalla kohdalla.