Hallituksen 19.4. antama Vanhasen II-hallituksen ohjelma on 70sivuinen kooste politiikan eri alueilta. Se on jokseenkin ympäripyöreästi kirjoitettu, eikä tietenkään sisällä enää vaalien alla annettuja lupauksia. Yksi mielenkiintoinen osa-alue ohjelmassa on ulko- turvallisuus ja puolustuspolitiikkaa koskeva osio.
Nyt hallituksen kokoonpano on Kokoomuksen myötä sellainen, että siellä istuu ja vaikuttaa Suomen Nato-kiihkoisinta väkeä, jos ei oteta lukuun demarien oikeistosiipeä, Liisa Jaakonsaarta, Martti Ahtisaarta ja muita heidän kaltaisiaan. Jopa presidentti on todennut hallitusohjelmasta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka eivät uuden hallituksen aikana tule muuttumaan.
Tämä varmasti pitää paikkansa, koska on päivänselvää, että kaikki suuret eduskuntapuolueet (valtionhoitajapuolueet ) ajavat samaa yhteistä linjaa. Niin Tuomioja kuin presidenttikin ovat pitkin matkaa esiintyneet Nato- kriittisinä t. suorastaan Naton vastustajina. Nyt kuitenkin Erkki Tuomiojan mukaan Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä sopineet voivansa osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen operaatioihin. Asiasta on neuvoteltu Ruotsin puolustusministerin tammikuisesta suomenvierailusta saakka. Hallitusohjelmasta selviääkin, etteivät Suomen rajat kerta kaikkiaan enää hallitukselle riitä. Tässä muutamia lainauksia ohjelmasta: ”Suomi toimii aktiivisesti osana kansainvälistä yhteisöä kantaen osansa maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta ja huolehtien omista vaikutusmahdollisuuksistaan.”.
”Suomi edistää transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa politiikan, talouden ja turvallisuuden aloilla niin kahdenvälisesti kuin EU:n kautta.”. ”Hallitus edistää Suomen valmiuksia osallistua kansainväliseen kriisinhallinnan tehtäviin tiivistämällä yhteistyötä sotilaallisten ja siviilivoimavarojen käytössä sekä vahvistamalla siviilikriisihallintaa. Suomi pyrkii antamaan merkittävän panoksen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön”.
”Sotilasliittoutumiin kuulumaton Suomi ylläpitää ja kehittää kansallista puolustusta ja uskottavaa suorituskykyä, osallistuu täysipainoisesti EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja kriisinhallintayhteistyöhön, kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä”. ”EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen on tärkeä osa Euroopan turvallisuus ja puolustuspolitiikkaa. EU:n taisteluosastoista saatavat kokemukset muodostavat pohjan harkittaessa osallistumista NRFtoimintaan”. Vielä viime marraskuussa Tarja Halonen vielä kielsi Suomen voivan osallistua tällaiseen Nato- yhteistyöhön.
Hallitus kyllä puhuu kauniisti myös demokratian ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, mutta kaikki tämä vain pohjustaa ajatusta, että kyllä Suomenkin sotilaiden olisi mentävä maailmalle aseiden kanssa ”ihmisoikeuksia” mutta ennen kaikkea suomalaisten kapitalistien etuja puolustamaan. Hallitus myös lupaa valmistella uuden turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mm. Natoa ja muuta sotilaallista liittoutumista tarkastellaan uudelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi muuttaa ulkopoliittista linjaustaan eikä ole enää liittoutumaton maa.
Sosialidemokraateilta tämä on suuri petos äänestäjiä kohtaan. Nykyisestä politiikasta olemme jo aiemmin todenneet nykyisen EU- käytännön olevan sellainen, että vahtia vaihdetaan, mutta yhteisestä sopimuksesta politiikka ei muutu. Tässäkään tapauksessa demarit eivät voi hallituksen ulkopuolisina vetää itseään ulos vastuusta, koska he ovat itse valmistelleet tällaisen poliittisen siirron. Maamme historiallinen kokemus osoittaa ainoastaan puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden parhaiten turvaavan turvallisuutemme. Nyt tältä tieltä lopullisesti poiketaan ja samalla asetetaan Suomi osalliseksi kaikkiin niihin konflikteihin, joihin Naton sotaretket johtavat.
Samalla tämä linjanveto pakostakin muuttaa naapurimaidemme suhtautumista meihin. Päätöksentekijät ottavat vaarallisen askeleen, jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Nyt hallituksen kokoonpano on Kokoomuksen myötä sellainen, että siellä istuu ja vaikuttaa Suomen Nato-kiihkoisinta väkeä, jos ei oteta lukuun demarien oikeistosiipeä, Liisa Jaakonsaarta, Martti Ahtisaarta ja muita heidän kaltaisiaan. Jopa presidentti on todennut hallitusohjelmasta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka eivät uuden hallituksen aikana tule muuttumaan.
Tämä varmasti pitää paikkansa, koska on päivänselvää, että kaikki suuret eduskuntapuolueet (valtionhoitajapuolueet ) ajavat samaa yhteistä linjaa. Niin Tuomioja kuin presidenttikin ovat pitkin matkaa esiintyneet Nato- kriittisinä t. suorastaan Naton vastustajina. Nyt kuitenkin Erkki Tuomiojan mukaan Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä sopineet voivansa osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen operaatioihin. Asiasta on neuvoteltu Ruotsin puolustusministerin tammikuisesta suomenvierailusta saakka. Hallitusohjelmasta selviääkin, etteivät Suomen rajat kerta kaikkiaan enää hallitukselle riitä. Tässä muutamia lainauksia ohjelmasta: ”Suomi toimii aktiivisesti osana kansainvälistä yhteisöä kantaen osansa maailmanlaajuisesta yhteisvastuusta ja huolehtien omista vaikutusmahdollisuuksistaan.”.
”Suomi edistää transatlanttista yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa politiikan, talouden ja turvallisuuden aloilla niin kahdenvälisesti kuin EU:n kautta.”. ”Hallitus edistää Suomen valmiuksia osallistua kansainväliseen kriisinhallinnan tehtäviin tiivistämällä yhteistyötä sotilaallisten ja siviilivoimavarojen käytössä sekä vahvistamalla siviilikriisihallintaa. Suomi pyrkii antamaan merkittävän panoksen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön”.
”Sotilasliittoutumiin kuulumaton Suomi ylläpitää ja kehittää kansallista puolustusta ja uskottavaa suorituskykyä, osallistuu täysipainoisesti EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja kriisinhallintayhteistyöhön, kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä”. ”EU:n ja Naton yhteistyön kehittäminen on tärkeä osa Euroopan turvallisuus ja puolustuspolitiikkaa. EU:n taisteluosastoista saatavat kokemukset muodostavat pohjan harkittaessa osallistumista NRFtoimintaan”. Vielä viime marraskuussa Tarja Halonen vielä kielsi Suomen voivan osallistua tällaiseen Nato- yhteistyöhön.
Hallitus kyllä puhuu kauniisti myös demokratian ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, mutta kaikki tämä vain pohjustaa ajatusta, että kyllä Suomenkin sotilaiden olisi mentävä maailmalle aseiden kanssa ”ihmisoikeuksia” mutta ennen kaikkea suomalaisten kapitalistien etuja puolustamaan. Hallitus myös lupaa valmistella uuden turvallisuuspoliittisen selonteon, jossa mm. Natoa ja muuta sotilaallista liittoutumista tarkastellaan uudelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi muuttaa ulkopoliittista linjaustaan eikä ole enää liittoutumaton maa.
Sosialidemokraateilta tämä on suuri petos äänestäjiä kohtaan. Nykyisestä politiikasta olemme jo aiemmin todenneet nykyisen EU- käytännön olevan sellainen, että vahtia vaihdetaan, mutta yhteisestä sopimuksesta politiikka ei muutu. Tässäkään tapauksessa demarit eivät voi hallituksen ulkopuolisina vetää itseään ulos vastuusta, koska he ovat itse valmistelleet tällaisen poliittisen siirron. Maamme historiallinen kokemus osoittaa ainoastaan puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden parhaiten turvaavan turvallisuutemme. Nyt tältä tieltä lopullisesti poiketaan ja samalla asetetaan Suomi osalliseksi kaikkiin niihin konflikteihin, joihin Naton sotaretket johtavat.
Samalla tämä linjanveto pakostakin muuttaa naapurimaidemme suhtautumista meihin. Päätöksentekijät ottavat vaarallisen askeleen, jolla on kauaskantoiset seuraukset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.