Mitäs olette tehneet yksinäisyyden eteen? Vai oletteko vain menneet vuosia eteenpäin tekemättä mitään? Tai jopa vuosikymmeniä?
Itse olen tämän vuoden aikana:
Ottanut yhteyttä entisiin ylä-aste kavereihin ja ala-aste kavereihin kans. Tapaamiset ovat toki olleet minimaaliset, mutta toivon että meistä tulee taas kavereita vähitellen.
Olen myös ottanut jopa 8 vuoden takaisiin todella hyviin sen aikaisiin ystäviini ja saanut pientä kontaktia heihin, pyrin kehittämään jatkuvasti suhteita heihin. Olen myös pyrkinyt olemaan ystävällinen ja avoin, että syntyisi uusia sosiaalisia suhteita.
TE???
Itse olen tämän vuoden aikana:
Ottanut yhteyttä entisiin ylä-aste kavereihin ja ala-aste kavereihin kans. Tapaamiset ovat toki olleet minimaaliset, mutta toivon että meistä tulee taas kavereita vähitellen.
Olen myös ottanut jopa 8 vuoden takaisiin todella hyviin sen aikaisiin ystäviini ja saanut pientä kontaktia heihin, pyrin kehittämään jatkuvasti suhteita heihin. Olen myös pyrkinyt olemaan ystävällinen ja avoin, että syntyisi uusia sosiaalisia suhteita.
TE???
Vastaukset 3
Vanhimmat
kävin protuleirin, vaihdoin koulua, muutin pukeutumistani (ikävä kyllä kaikkein tehokkain tapa). Jos tästä vertaa vuoden taaksepäin, saldo on
8 kaveria (lisäksi joitakin tuttavia). Silti kenelläkään ei ole aikaa vappuna :(
Vaikka mitä. Ottanut yhteyttä vaikka kehen ja yrittänyt pitää suhteita hyvänä. "Valitettavasti" olen sinkku ja monella ystäviställäni on poikaystävät joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Että semmosta.. Kuka nyt kolmas pyörä haluaa olla. Ja sinkku olen tasan omasta tahdosta. Ja kun on poikaystvä astunut kuvioihin niin siinä kyllä kaverit unohtuu. Vitutus
Olen käynyt säännöllisesti harrastuksissa, joissa tapaa ihmisiä, ja koittanut siellä osallistua muiden juttutuokioihin.
Olen pitänyt yhteyttä muutamaan lähellä asuvaan sukulaiseen ja pariin opiskelukaveriin, joista kaikki oli aiemmin hyvin etäisiä.
Välillä olen myös mennyt erilaisiin juhliin yms. (vaikken pidä niistä yhtään), kun niissä tutustuu uusiin ihmisiin joiden joukosta ehkä hyvällä tuurilla kehkeytyy ajan mittaan joku kaveri mullekin. Tai ainakin niistä saa tuttuja, joita voi moikata silloin jos joskus satutaan näkemään.
Olen koittanut saada netin kautta kavereita, laittanut tällekin palstalle ilmoituksen.
Olen myös koittanut päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta, hioa sosiaalisia taitojani ja opetella mukavammaksi tyypiksi kirjojen ja käytännön harjoitelun avulla.
En siis ole jäänyt sohvan pohjalle makaamaan ja voivottelemaan, miksei vieraat ja puolitutut jonota oveni takana päästäkseen kavereikseni. Siitä huolimatta mulla ei edelleenkään ole yhtään oikeaa kaveria, sellaista jolle voi ehdottaa tapaamista muuten vaan (sukulaisia meidän sukulaisuus velvoittaa sietämään muakin aina välillä, joten niitä ei nyt lasketa).