Olen masentunut. Olen 25 vuotias mies. Sinkku.
Pidän tuolla yleX puolella Blogiani jossa pohdin masennustani. Kerron kokemuksiani asiasta. Olen siis vasta masennuksen parantamisen alkulähteillä. Koitan saada elämääni jälleen elämisen arvoiseksi. Joten tässä linkki
http://x-stage.yle.fi/masentuneen_tarina
Pidän tuolla yleX puolella Blogiani jossa pohdin masennustani. Kerron kokemuksiani asiasta. Olen siis vasta masennuksen parantamisen alkulähteillä. Koitan saada elämääni jälleen elämisen arvoiseksi. Joten tässä linkki
http://x-stage.yle.fi/masentuneen_tarina
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkoitukseni ei siis välttämättä ole hakea mitään sympatiaa asiaa kohtaa. Vaan halua kertoa kokemuksiani, jolloin joku masentunut voit itse tiedostaa olevansa masentunut. Oppii hakemaan apua sekä tietää millaista on elämä masentuneena. Haluan antaa muille ensivaikutelman siitä millaista on koittaa parantaa masennus ja tuoda esille niitä syitä minkä takia tällaisessa tilanteessa olen.
Ehkä jollekkin aukeaa helpotus omaan elämään.
kommentoin täällä blogiasi, kun en ole rekisteröitynyt ylexin sivuille, enkä sitä jaksa nyt tehdä.
Varmasti auttaa itseäsi ja tilannettasi kun kirjoitat blogiasi ja tosiaan se on myös hyvää vertaistukea muille.
Voisin kuitenkin sanoa että masennuksesta ei voi parantua, itse en usko siihen. Masennusta voi hoitaa, jolloin elämänhalu palautuu ja pystyy elämään suht normaalia elämää. Tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Masennus on osa sinua, tulee aina olemaan. Näin on myös itselläni. Masennuksen kanssa on opittava elämään ja se elämä voi olla myös antoisaa, vaikka aallonpohjia tuleekin. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, tee parhaasi niillä voimavaroilla mitä sulla on ~ ei tarvitse olla paras. Masentunut voi olla myös onnellinen, ainakin voittopuolisesti, tämä riippuu myös paljon itsestä.
Itse olen lopettanut 2 viikkoa sitten masennuslääkkeet, joita söin 1,5 vuotta. Tunnistan itsessäni jo nyt pieniä ahdistuksen ja alakuloisuuden oireita. Itselläni lääkitys on ollut yksi tärkeä osa prosessia ja vaikka nyt olen lopettanut, uskon ja olen varma, että tarvitsen lääkehoitoa joskus myöhemmässä vaiheessa. En kuitenkaan aio heti aloittaa uudelleen, on hyvä osata myös muita keinoja masennuksen hoitamiseen.
Viitseliäisyydestäsi (blogi, hakeudut hoitoon jne) huomaa että itsemurha-ajatuksesi, joista kerroit, ovat vain hätähuuto ulkopuolisille, elämänhalua riittää kuitenkin jossain sisällä. Muutenhan et olisi tässä?
Toivotan paljon voimia tulevaisuudelle.