Olen pahoillani että ärtymykseni tällä kertaa kohdistui sinuun. Kuitenkin on muutamia asioita joille näin tarpeelliseksi hakea näkyvyyttä. Ja tein sen tavalla joka kaikilta osin ei ole "täysin hyväksyttävää". Tietoisena tästä toisasiasta ajattelin jo viestejä kirjoittaessani että ne myös aikanaan poistan. Ja näin olen myös tehnyt.
Näiden poistetujen keskustelujen myötä nämä ajatukset jäävät minulle pinnalle...(tämä on poimittu toisesta ketjusta)
Onko uskovaisen mieli on alistumista toisen ihmisen tahdon alle?
Onko uskovaisen mieli sitä että hyväkyy toiselta uskovaisen sanomat asiat kritisoimatta?
Vai onko uskovaisen mieli sitä että aina ja joka tilanteessa kilvoittelisimme yhteisen ymmärryksen löytymisessä siten että nöyrästi tekee parannusta silloinkin kun ei tiedä onko siihen aihetta?
Onko yhteisessä ymmärryksessä pysyminen tärkeämpää kuin pysyä Jumlan sanassa?
Olen tietoisesti tehnyt väärin enkä sillä että poistin viestini suurimmalta osalta yritä saada tekoa tekemättömäksi.
Tein sen tietoisesti saadakseni näkyvyyttä muutamille asioille...
- sen minkä kirjoitimme sen kirjoitimme.... Mikään poistopainike ei muuta sitä tilannetta miksikään
- Ihmisen ei ole pakko vastata siihen mitä kysytään. Kuitenkin itse ajattelen että tämä on keskustelupalsta. Ja sitä kautta ajattelisin että jokainen voisi omalta puoleltaa yrittää selittää ajatuksiaan. Muuten jää helposti se tunne että ihmine ei esitä omia näkemyksiään.
- ja komanneksi ymmärrän sen että "kiusan tekeminen" puolin ja toisin on ikävää. Kuitenkin viestien tarkoitukseton poistelu on tapa sekin tukahdutaa keskustelua. Sen tarkoitus on liian usein osoitaa sormella toista keskustelijaa tavalla tai toisella.
Kuitenkin ajattelisin että jos vl on omakohtaista uskoa ja asiat on omalle kohdalle eletty muutenkin kuin ylhäältä annettuna niiden merkitys ja sisältö on auenut ihmiselle siten että hän pystyy töksäytystä enemmän komentoimaaan ajatuksiaan. Tai jäsentelemään niitä siltä pohjalta mitä toinen kysyy.
JA TÄMÄ on se pointti. JOKAISELLA meistä on käytössämme toisia ihmisä jotka kysyvät ja saavat meidät työstämään omia ajatuksia. TOKI voimme siitä kieltäytyä mutta kasvattaako se meitä ihmisenä tai uskovaisena... ei minusta...
Näiden poistetujen keskustelujen myötä nämä ajatukset jäävät minulle pinnalle...(tämä on poimittu toisesta ketjusta)
Onko uskovaisen mieli on alistumista toisen ihmisen tahdon alle?
Onko uskovaisen mieli sitä että hyväkyy toiselta uskovaisen sanomat asiat kritisoimatta?
Vai onko uskovaisen mieli sitä että aina ja joka tilanteessa kilvoittelisimme yhteisen ymmärryksen löytymisessä siten että nöyrästi tekee parannusta silloinkin kun ei tiedä onko siihen aihetta?
Onko yhteisessä ymmärryksessä pysyminen tärkeämpää kuin pysyä Jumlan sanassa?
Olen tietoisesti tehnyt väärin enkä sillä että poistin viestini suurimmalta osalta yritä saada tekoa tekemättömäksi.
Tein sen tietoisesti saadakseni näkyvyyttä muutamille asioille...
- sen minkä kirjoitimme sen kirjoitimme.... Mikään poistopainike ei muuta sitä tilannetta miksikään
- Ihmisen ei ole pakko vastata siihen mitä kysytään. Kuitenkin itse ajattelen että tämä on keskustelupalsta. Ja sitä kautta ajattelisin että jokainen voisi omalta puoleltaa yrittää selittää ajatuksiaan. Muuten jää helposti se tunne että ihmine ei esitä omia näkemyksiään.
- ja komanneksi ymmärrän sen että "kiusan tekeminen" puolin ja toisin on ikävää. Kuitenkin viestien tarkoitukseton poistelu on tapa sekin tukahdutaa keskustelua. Sen tarkoitus on liian usein osoitaa sormella toista keskustelijaa tavalla tai toisella.
Kuitenkin ajattelisin että jos vl on omakohtaista uskoa ja asiat on omalle kohdalle eletty muutenkin kuin ylhäältä annettuna niiden merkitys ja sisältö on auenut ihmiselle siten että hän pystyy töksäytystä enemmän komentoimaaan ajatuksiaan. Tai jäsentelemään niitä siltä pohjalta mitä toinen kysyy.
JA TÄMÄ on se pointti. JOKAISELLA meistä on käytössämme toisia ihmisä jotka kysyvät ja saavat meidät työstämään omia ajatuksia. TOKI voimme siitä kieltäytyä mutta kasvattaako se meitä ihmisenä tai uskovaisena... ei minusta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
toista ihmistä mieleisekseen. Me olemme kaikki erilaisia.
kuitenkin tuntuu siltä että toiselle ihmiselle mieliksi oleminen on tärkeämpää kuin mikään muu.... kuitenkin jodun toteamaa että ehkä jotkut pystyvät ja haluavat tehdän niin kaikki eivät pysyty eivätkä halua elää toisille mieliksi/toisten ehdoilla.
kuten Jumalan sana opettaa.