On se merkillistä miten se pieni otus vei sydämeni. Syötin kolme yötä ja kolme päivää ja sitten eräänä aamuna kuului kovaa rapinaa laatikosta. Se ei ollut enää kippuralla vaan suorempana ja jotenkin sairaan näköisenä. Siinä se makasi kädellä ja liikutteli itseään kankeasti. Oli kädelläni muutaman minuutin ja lakkasi hengittämästä. Mitäköhän tein väärin. Syötin sille täältä palstalta saamieni ohjeiden mukaisesti. Sekoitin laktoosittomaan maitoon munankeltuaista ja ruokaöljyä ja hieman vitamiinia. Tietäkö kukaan mikä meni pieleen. Se nukkui päivät pitkät, mutta söi aina innokaasti. Viimeisenä iltana ei kuitenkaan jaksanut paljoa syödä, mutta en arvanut sen kuolevan seuraavana aamuna. Se oli tosi pieni ja en ole varma olivatko silmät edes kunnolla auenneet. Ei se jaksanut koskaan maassa liikkua ja oli sellainen hellyyttävä pipetin imeskelijä. Oli sillä pienet hampaat, mutten tiedä minkä ikäinen se oli... ihana ja pieni kuitenkin. Tuntuu ja tuntui tosi pahalta...
Oravanpoikasemme kuoli
Kulle
122793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onhan se kuitenkin niin, että ihminen ei voi toimia eläimen äitinä. Voi yrittää korvata emoa, mutta ei kokonaan korvaa kuitenkaan.
Älä siis syytä itseäsi, pikku pallero on varmasti hyvässä paikassa nyt. Luonnon eläimet harvoin pärjäävät ihmisten hoivissa, vaikka ihmiset hyvää koittavatkin.
Pärjäilehän =)
Et kai ottanut oravanpoikasta hoiviisi vain huviksesi?
Ihmisillä tuo kasvattaminen ei aina onnistu, vaikka mitä yrittäisi. Oravalle siitä on vain haittaa, ja vaikka poikanen selviytyisikin niin siltä puttuu rutkasti tarvittavaa taitoa elää luonnossa.
Jätetään pienet söpöt villieläimet suosiolla rauhaan.
Meitä on moneksi. Toiset voivat jättää eläimen luontoon ajatellen, että on luonnon tehtävä hoitaa asia omalla tavallaan. Sitten on niitä, jotka eivät vain yksinkertaisesti voi jättää eläintä yksin, jos huomaa sen siihen kuolevan. Tämä pieni poikanen oli maassa jonkun aikaa ja emo ei sitä tullut hakemaan. Muurahaiset jo kävivät kimppuun ja päätin sen siitä ottaa ja koittaa saattaa kuntoon. Virkosi ja oli hyvässä kunnossa sen kaksi päivää kunnes sitten vain kuoli. Imi tarmokkaasti kädessä pipetistä ja oli tyytyväisen oloinen. Minulla vain ei ollut sydäntä jättää sitä yksin maahan makaamaan. Siihenkin se olisi kuollut, mutta nythän ei ainakaan kuollut yksin ja eihän kukaan yksin lopulta halua kuolla oli sitten eläin tai ei. No, aiheesta voisi väitellä vaikka kuinka, mutta oikeastaan kaipasin vain kokemuksia taikka tietoa siitä, että oliko ruokavaliossani tms. selkeästi vikaa tai tietääkö joku mihin oravan poikanen saattoi kuolla. Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun näemme poikasen maassa, mutta ennen ne on tullut emo hakemaan. Tilanne saattaa tulla joskus muulloin taas eteen ja en haluaisi tehdä uudestaan samaa virhettä.
Anteeksi tuo tylympi kirjoitukseni, monesti törmää ihmisiin jotka oravia lemmikikseen ottavat ihan vain oman huvinsa vuoksi.
Teit varmasti parhaasi. :)
...että syötit, kun kerran niin pieni vasta oli ettei osannu vielä liikkua, sille liian raskasta ruokaa. En ole varma, mitä oravalle voi syöttää kuin käpyjä.
mulla oli rusakonpoikanen niin se kin kuoli. kaks varista yritti syödässen niin mentiin kattoon mitä ne varikkset nokkii ni se oli pieni rusakon poikanen niin otettiin se meille .soitettiin sille kuka ruokkii ja hoitaa luonnon eläimii niin se sano et tuokaa tänne jos se ei syö mitään. se rusakon poikanen oli meillä melki kuukauden ja söi maitoo ei siis oikeeta maitoo vaan jotain sellasta laktoositonta sellasta mitä pienet vavvat juo mut ei mitään velliä . niin kun otin rusakonpoikasen sit ulos viimesenä päivänä kun se kuoli niin se hengitti ulkona huonosti äiti käski söttää sitä rusakonpoikasta niin kun syötin sitä niin se kuoli mun syliin :( :(
sen kuolema. Eli jos oravanpoikanen oli kovin pieni/nuori saattaa olla, että se ei ole kerinnyt saamaan emon ternimaitoa tarpeeksi ja jos näin olisi käynyt, niin sen kohtalo on valitettavasti silloin kuoleminen. Koska oravanpojalta puuttuu kokonaan kaikki emonmaidon sille antamat suojat. Siloin ihmisen keinot ovat tehottomia eläimen pelastamiseen, näin voi joskus käydä, valitettavasti. Mutta on hyvä, että yritit pelastaa sen.
Kurresi oli ehkä liian pieni, että voit ollenkaan sitä auttaa. Toisaalta, kuoleehan osa poikasista luonnossakin. Varmasti teit parhaasi, joten älä ainakaan itseäsi syytä!
Meille kävi joitakin vuosia sitten onnekkaammin, orava selvisi ja siitä tuli hieno, iso orava. Riesahan se sitten lopulta oli, kun piti kämppäämme kotinaan siinä missä metsääkin. Ei ole kamalan kiva tunne, kun orava neulanterävine kynsineen juoksentelee ympäri kroppaasi...
Nykyisin asun saaressa, jossa ei ole oravia. Ne tuntuvat ihmeellisen ihanilta, kun mantereelle pääsen ja niitä näen. Hauskoja veikkoja. :)
ajatella niin,että luonnossa syntyy aina ylimääräisiä poikasia.Emot vaan hylkää heikoimmat.Onhan sama ollut ihmisilläkin.Huonoina satovuosina äidit tappoivat lapset heti syntymän jälkeen.Ja tämä on
totta.
Jokaisella eläinlajilla (ihminen mukaan luettuna) on aivan omanlaisensa maidon koostumus. Väärä maito (proteiinia, rasvaa tai laktoosia väärät määrät) tappaa varmasti. Ihmisvauvakin kuolee jos se ei saa äidinmaitoa tai samanlaiseksi valmistettua vastiketta. Kanamuna on ollut tuon ikäiselle sopimatonta ruokaa. Oikean vastikereseptin voitte kysyä vaikkapa korkeasaaresta tai Heinolan lintutarhasta.
N.5 vuotta sitten löysin tuupertuneen oravan poikasen savusaunan räystään alta. Otin sen huostaani ja pidin sitä pyyhkeen sisällä. Aluksi syötin sille rasvatonta maitoa vedellä lantrattuna ja se maistui. Myöhemmin käytin maidonkorviketta. Orava kasvoi hurjaa vauhtia ja oppi oravan tavoille. Myöhemmin siirtyi pähkinäravintoon, juusto oli lempparia mutta sai sitä harvoin. Sitten pikkuhiljaa totutin sen luontoon.
Olihan se kokemus ja se opetti paljon. Hauskoja muistoja on esim se kun kesäkuumalla oli shortsit jalassa ja kurre hyppäsi jalkaan ja alkoi kiivetä ylöspäin. Kyllä se vähän nipisti.
Ei siinä tarvita kuin maalaisjärkeä. Mukava kaveri se oli kaikin puolin. Onneksi en antanut luonnon hoitaa tilannetta.
Meilläkin oli oravanpoikanen hoidossa, ja virkistyi parin viikon aikana aika vilkkaaksi epeliksi, rupesi jo vähän liikkumaan yms. Mutta eräänä päivänä se vain kuoli, en tiedä tänäkään päivänä miksi... =(