Miten voisin "aivopestä" itseni tästä alemmuuskompleksista josta oon kärsinyt koko ikäni??
Sisällä piiskaan itseäni alituiseen että en ole TARPEEKSI HYVÄ, enkä osaa olla todella ylpeä mistään saavutuksestani.. kuitenkaan en pyri parantamaan suorituksiani vaan kidutan itseäni silläkin, että PITÄISI olla parempi. Kärsin syömishäiriöstä ja aikaisemmin söin muutaman vuoden mielialalääkkeitä masennukseen.
Lääkittävään masennukseen en ole sen jälkeen tilaani päästänyt vaan olen tietoisesti opetellut positiivisen ajattelun joka alkaa olla jo hallitsevana piirteenä (äärettömän paljon työtä vaatinut).
Lapsuudenkodissa ei pakotettu suoriutumaan, mutta toisaalta jos ei hyvää tulosta syntynyt, niin halveksuttiin kyllä. Isän suusta ei kannustusta tullut mutta negatiivisia kommentteja senkin edestä. Ei mitään ylpeyttä tyttärestä (veljistä kylläkin), vaan suoraan sanottu että en ole ollut toivottu lapsi vaan vahinko.
Tämä alemmuuden tunne tulee esille siinä etten kehtaa kutsua ketään kylään pikku kotiini (ei ole tarpeeksi hienoa), häpeän autoani (ei ole tarpeeksi uusi), en uskalla sanoa mielipiteitäni (ei tarpeeksi kiinnostavia), nolostun työstäni (alhainen palkka)..
Suurin ongelma on että nyt elämääni löytyi oikeasti kunnollinen mies ja minä alan temppuilemaan pahaa oloani, kun tuntuu etten ANSAITSE niin hyvää miestä..
Voiko tälle tehdä itse mitään?? En ole terapiaistuntojen ystävä, koska tämä tuntuu niin KEKSITYLTÄ vaivalta, mullahan on periaatteessa kaikki hyvin mutta..
Sisällä piiskaan itseäni alituiseen että en ole TARPEEKSI HYVÄ, enkä osaa olla todella ylpeä mistään saavutuksestani.. kuitenkaan en pyri parantamaan suorituksiani vaan kidutan itseäni silläkin, että PITÄISI olla parempi. Kärsin syömishäiriöstä ja aikaisemmin söin muutaman vuoden mielialalääkkeitä masennukseen.
Lääkittävään masennukseen en ole sen jälkeen tilaani päästänyt vaan olen tietoisesti opetellut positiivisen ajattelun joka alkaa olla jo hallitsevana piirteenä (äärettömän paljon työtä vaatinut).
Lapsuudenkodissa ei pakotettu suoriutumaan, mutta toisaalta jos ei hyvää tulosta syntynyt, niin halveksuttiin kyllä. Isän suusta ei kannustusta tullut mutta negatiivisia kommentteja senkin edestä. Ei mitään ylpeyttä tyttärestä (veljistä kylläkin), vaan suoraan sanottu että en ole ollut toivottu lapsi vaan vahinko.
Tämä alemmuuden tunne tulee esille siinä etten kehtaa kutsua ketään kylään pikku kotiini (ei ole tarpeeksi hienoa), häpeän autoani (ei ole tarpeeksi uusi), en uskalla sanoa mielipiteitäni (ei tarpeeksi kiinnostavia), nolostun työstäni (alhainen palkka)..
Suurin ongelma on että nyt elämääni löytyi oikeasti kunnollinen mies ja minä alan temppuilemaan pahaa oloani, kun tuntuu etten ANSAITSE niin hyvää miestä..
Voiko tälle tehdä itse mitään?? En ole terapiaistuntojen ystävä, koska tämä tuntuu niin KEKSITYLTÄ vaivalta, mullahan on periaatteessa kaikki hyvin mutta..
Vastaukset 4
Vanhimmat
alemmuudentunto on kurja vaiva..se on ollut minullakin.
Ehkä vieläkin,mutta enää en sitä huomaa enkä siitä kärsi.
Itse kyllä menisin juttelemaan psykologille,minua se on auttanut.
Hyvin vaikeaa sinun on ihan itse siitä itseäsi aivopestä,vaikka tietäsisit kaiken syyn miksi käyttäydyt kuten teet,se ei auta,vaan pitäisi tuntea se tunteentasolla.
Samankaltaista olen kokenut kuin sinäkin ja todistan,ETTÄ SE EI OLE KEKSITTY VAIVA.
Nykyisin olen boheemi ja siten hyväksytty itsenikin silmissä.
"Alussa oli kasvatus"kirjoitti A.Miller.Sieltä se!
Ps.Koetas arvata mitä minun OIKEA IHANA MIEHENI ON SAANUT KOKEA "TEMPPUJANI."
k o m p l e k s i (lat. com yhteen, plecto palmikoida, kietoa; compexus syleily),
usein *tiedostamaton mielleyhtymä tai patouma. *kompleksi-psykologia, *alemmuus-kompleksi,*Diana-kompleksi, *kastraatio-kompleksi.
k o m p l e k s i-p s y k o l o g i a (*Wolff’in termi), *analyyttinen psykologia. *kompleksi.
a l e m m u u s-k o m p l e k s i,
*individuaalipsykologian termi, alun perin *Adlerin teoksessa "Studie über Mindewertigeit von Organen" (1907). Konstitutionaalisesti ja lapsuuden tilanteista kumpuava *kompleksi, jonka sisältönä ovat todelliset tai kuvitellut alemmuudentunteet, jotka voivat johtaa mm. vetäytymiseen tai *kompensaatioon (esim. raskauteen). *Diana-kompleksi, *kastraatio-kompleksi, *Napoleon-kompleksi.
Itselläni on myös ollut alhainen itsetunto ja ikäänkuin häpeä siitä mikä minä olen. Olen joskus pyydellyt vaimoltakin anteeksi olemassaoloa.
Riitänkö toisten silmissä ja huomaako joku minusta jotain poikkeavaa. Tulla huomatuksi ja hyväsytyksi, se on ihmisen perustarve.
Sanoisin sinulle neuvoksi: Ala puhua itsellesi sitä että olet sellaisenaan arvokas. Ja puhu itsellesi vaikka peilin edessä kuinka ainutlaatuinen ja mahtava Luojan luoma olet. Sinä olet ainutlaatuinen.
Koska sinä olet arvokas, toivottu, hyväksytty jo sen perusteella, että olet Jumalan kuva.
Saada tämä parantunut itsevarmuus menemään sisikuntaan onkin hieman vaikeampi juttu.
Itselleni suurin löytö parantuneeseen itsetuntoon on ollut Kristus-identiteetin löytyminen.
Mitä tarkoitan.
Sitä että vaikka tunnen itseni välillä vaikka miten heikoksi, voin "pukea päälleni Jumalalalta lainan asun, joka on se arvo, jonka Kristus minulle hankki ristinkuoleman kautta.
Eli mahdollisuuden eheytymiseen ja parantumiseen. Kristuksen kallis-sovinto veri vuosi minun tähteni. Se on minun arvoni. Jumalan elämä minun tähteni. Rakkaus tuli lihaksi.
Hei, minähän olen todella arvokas. Kun olen tämän oivaltanut, ottanut sovituksen ansion elämääni, olen saanut ilmaisen arvon nousun.
Kuulostaa hienolta ja uskomattomalta, mutta joka tapauksessa tämä toimii.
Minulle usko ei ole uskonto, vaan väkevä toimiva sotaase alemmuutta, häpeää. itsevihaa ja mielen tuhoavia ajatuksia vastaan. Olen saanut lyödä häpeän alas elämästäni.
Esimerkiksi joskus kun olen käynyt ehtollisella, saanut kokea kuinka minuun ikäänkuin virtaa uusi parantunut minuus. Huikea kokemus ja myös totta. Olen saanut tuntea arvonnousun joka solussa.
Lopuksi.Sinä rakas ystävä olet HYVÄ ja ARVOKAS ja RIITTÄVÄ ja VOIT olla ihminen ilman häpeää, kun oivallat itseisarvosi.
Sinä voit löytää saman löydön kuin minä. Ja takaan että ilossasi ei ole sen jälkeen rajoja.
Sinä antsaitset parasta elämääsi. Etsi niin löydät sen parhaan ja se on ihan sinua lähelläsi.